Päivän surullisin uutinen

Olen joskus ennenkin mielestäni otsikoinut postauksen kohtuullisen samoin sanoin. Silloin kirjoitin siitä, kuinka kurjaa on, kun Nanso lopettaa Nokialla. Olin päässyt itse tutustumaan tehtaaseen, nähnyt ne motivoituneet, vuosikymmeniä tehtaalla töitä tehneet naiset, jotka jäivät nyt tyhjän päälle. Ollut kova ”fani” merkin suhteen ja surullisena luin uutisia ja mietin, miten porukan käy.

Nanson tuotanto siirrettiin ulkomaille, selvitin tällä viikolla, että vain 5% onneksi tuotannossa tapahtuu Kiinassa, loput esim. Virossa ja Portugalissa. Kuitenkin sovittaessani parin sadan arvoista neuletakkia I love me-messuilla en voinut olla hämmentymättä – sain putsata farkkujani pitkään siitä nukan ja lankojen määrästä, mitä vaatteesta lähti. ”Se tekee noin aluksi”, sanottiin messupisteellä. Kun höpötin asiasta IGn puolella, sain asiantuntevalta seuraajalta kommentin, että lanka on huonoa ja halpaa jos noin käy. Ei sitä pitäisi lähteä alussakaan. On hienoa, että Nanso työllistää suomalaista suunnittelua, mutta kyllä minulta jäävät tuotteet kauppaan, kun ne lentävät tänne Kiinasta asti ja laatu on tuollainen.

Lähes yhtä surullisia olivat uutiset kuluneella viikolla. Toki maailmassa tapahtuu paljon hirveitä asioita, mutta se mediahehkutus mikä kulutushysterialle annettiin oli mielestäni järkyttävää. Kuten kaikki varmaan tietävät, Mall of Tripla avasi ovensa Pasilaan ja hehkutus oli suuri. Mediat somevaikuttajista iltapäivälehtiin nostivat hyvänä asiana esille sen, että meillä on nyt lisää halpismerkkejä kuten RESERVED. Ihan mahtavaa! Kyseisellä merkillä mallisto vaihtuu KAHDEN VIIKON välein ja voitte vain kuvitella, millainen koneisto tekee ja millä laadulla sitä kamaa. Paljonko sitä jää myymättä. Paljonko se rasittaa ilmastoa. Vaateteollisuus tuhoaa ilmastoa enemmän kuin lentäminen.

Mutta suunnilleen kaikki uutiset mitä näin, huusivat isolla suomalaisten tekemiä ostoennätyksiä, hei me ostettiin enemmän kuin Lontoossa konsanaan menee vaatetta. JES! Onneksi soraääniä löytyi joukosta, mutta se kriittinen pohdinta tuntui kadonneen kokonaan. Me emme tarvitse enää yhtään Zaraa, Reservedia tai muuta halpisketjua. Ylipäätään on syytä pysähtyä ja miettiä hyvin tarkkaan, mitä vaatetta tarvitsee. Se halpa ei monesti olekaan halpa, koska kestää niin vähän aikaa ja joudut ostamaan niitä useamman.

Nettiostaminen on toinen kamaluus. Ihmiset tilaavat tavaraa muun muassa Wishiltä Kiinasta, koska on niin halpaa. Niin varmaan on joo, mutta kuinka se on valmistettu ja kuinka hirveästi se rasittaa maapalloa, valmistustapa ja lennättäminen? Ja sitten saa parhaimmillaan jotain aivan kuraa, jonka tunkee roskikseen. En ikinä ole tilannut Wishiltä ja vannon, etten tilaakaan. Ylipäätään nettiostaminen on haasteellista, koska monesti siinä klikkailee enemmän vaatetta ostoskoriin kuin kivijalkakaupassa ja palauttaminen saattaa jäädä.


paita LUMOAN/ housut PART TWO/ kengät MINNA PARIKKA/ takki GLOBAL ACCESSORIES/ neuletakki ESPRIT/ korvikset Kroatiasta paikalliselta taitelijalta suoraan ostettu

Minä en ole mikään malliesimerkki asiassa, tarkoitukseni ei ole kiillottaa omaa kruunua vaan herätellä keskustelua. Koska blogini on paljon pohjatunut asukuviin, minulla on varmasti vaatetta enemmän kuin tarpeeksi. Kokoni on blogiaikana vaihdellut 20 kilon verran puoleen ja toiseen, joten sekin tekee omansa, ettei aina ole mennyt samat koot päälle ja sitten kaikki on ollut liian isoa. Olen aina hyvin onnellinen, kun voin ottaa kuvia, joissa minulla on Uhanaa, Papua, Lumoania, Maanantaimallia tai muita upeita suomalaisia merkkejä. Koruissa olen pitkään pyrkinyt tukemaan juurikin suomalaista käsityötä. Mutta esimerkiksi lasten nopea kasvu ulos vaatteista, heidän kuluttamansa leggarien määrä kun ne kaatuillaan rikki ja omat rahavarannot kotiäitinä ovat saaneet monesti hakemaan kasan leggareita H&M:ltä.

Kaiken tämän manian keskellä vielä Stockmannkin julkisti uuden kantisohjelmansa, jossa voi edetä tasoille ja tasojen merkkinä on eri värisiä kangaskasseja. Koko uutinen oli minusta niin hullu, että luin useampaan kertaan kun mietin onko se edes totta? Oli se. Jos ostat Stockmannilta 25 000 eurolla, saat violetin värisen kassin. Tämä motivoi Stockmannin mukaan ostamaan lisää, kun innostuu yrittämään seuraavalle tasolle. HEI JES! Voi sitten erottua rahvaasta sillä violetilla kangaskassilla. Oikeasti aika yököttävä uutinen. Mies kommentoi, että voihan sieltä ostaa vaikka auton. No, kuka auton ostanut haluaa erottua rahvaasta kangaskassilla? En voi ymmärtää. Miksi buustataan ostamista, kun sitä pitäisi hillitä?

Sama kriittinen kuluttaminen koskee niin ruoka-, lelu kuin kaikkea ostamista, kaikki tuntuu välillä olevan niin hankalaa. Samalla kun en itse syö lihaa seison kaupassa miettimässä onko avokadojen ostaminen ok. Miksi ne parhaat kirsikkatomaatit pitää pakata muovipurkkiin? Ja lista jatkuu loputtomasti. Yritän itse jatkuvasti miettiä valintojani ja välillä onnistun valitsemaan hyvin, välillä en. Esimerkiksi ensi viikolle sain kutsun outletin avajaisiin ja tilaisuus kuulosti aika hienolta. Päätin olla menemättä, sillä outletit jos mitkä osaltaan myös lisäävät ostomaniaa. Millä sitä muulla voi äänestää kuin jaloillaan tässä asiassa? Tänä syksynä päätin myös jättää kosmetiikkakalenterit kauppaan sen roskan ja turhan tavaran määrän vuoksi.

Minkälaisia ajatuksia Mall of Triplan uutisoinnit herättivät sinussa? Tai ylipäätään tämä kulutushysteria ja maapallon tuhoutuminen?

Näin yksinkertaista on perustaa yritys (not)!

Olin eilen aivan hiilenä. Mikään ei vain sujunut ja soittelin numerosta toiseen yritysasioihin liittyen. Aina noin 25 minuutin jonotusajalla. Pää olisi varmaan poksahtanut, jos en olisi viiden tunnin jälkeen tajunnut laittaa lenkkareita jalkaan ja juosta ulos. Lenkin jälkeen järki taas kulki.

Mistäköhän aloittaisin? Varmasti kyseessä ihan normaaleita uudelle yrittäjälle vastaan tulevia asioita. Silti on yllättänyt, kuinka hirveästi sitä asiaa onkaan, kuinka asiat eivät ns. vain suju helpolla ja kuinka vaikeaa tietoa on välillä löytää. Olen siitä onnellisessa asemassa, että juuri nyt aloittaessani oli edessä isoimmat projektit, muun muassa loppuvuodeksi työ somen ulkopuolella. Olisin siis halunnut keskittyä niihin varsinaisiin töihin, en viettää viittä tuntia tapellen byrokratian kanssa.

Miksi ylipäätään ryhdyin yrittäjäksi? Tuntui, etten saa ns. normaaleja palkkatöitä hakemuksista huolimatta. Olin vuosia tehnyt hommia kevytyrittäjänä ja tuntui, että esimerkiksi Ukko.fi vie kohtalaisen paljon palvelumaksuja ja toisaalta sivutoiminen yrittäminen täytyy olla sitten sivutoimista, eli välillä sai olla aika tarkkana tuloistaan. Että yrittäjänä sitten saisi tienata rajoituksetta ja vain itselleen. Pelkäsin kuinka hirveän vaikeaa se onkaan, toisaalta Uusyrityskeskus kannusti ja moni tuttukin näyttää selviävän. Ehkä minäkin?

Huhtikuussa marssin Uusyrityskeskukseen entisen työkaverin puheille, nyt asiakkaana. Juttelimme ajatuksista, hän kertoi, että yrittäjyyskurssi tarjotaan ilmaiseksi korkeakoulutetuille työttömille. Että nyt kannattaa! Tartuin asiaan vasta kesäkuun alussa ja ajattelin käydä kesällä kurssin. Se on ehtona muun muassa starttirahan saamiselle, jota ajattelin myös hakea.

Yrittäjyyskurssi lasten kesäloman keskellä oli sekin mielenkiintoinen projekti ja kesä vähän raskas. Jossain välissä kai syntyi liiketoimintasuunnitelma ja laskelmat. En oikeastaan itsekään tiedä missä välissä. Välillä istuin helteessä läppäri sylissä hikeä valuen kuunnellen luentoja ja tytöt leikkivät vieressä naapurin lapsien kanssa. Kävin isäni kanssa läpi laskelmia heinäkuussa mummilassa.

Elokuussa lähti starttirahahakemus matkaan ja kurssi oli käytynä. Odottelin muutaman viikon ja sitten aloin soitella hakemuksen perään, kun päätöstä ei kuulunut. VIIDES numero tärppäsi ja sain oikean ihmisen langanpäähän – hakemukseni oli otettu vastaan, mutta hukattu. Virkalija sanoi palaavansa asiaan ensi viikolla. Taistelin, että ei käy. Sain siinä puolen tunnin puhelun aikana myöntävän starttirahapäätöksen kun en antanut periksi.

Seuraavaksi siis yritykselle nimi ja perustamishommiin. Sitähän ei voi tehdä ennen kuin starttiraha on päätetty. Nimen keksiminen oli hurjan vaikeaa ja lopulta sen keksin, tein YTJssa ilmoitukset, vein asian Verohallintoon ja kaupparekisteriin. Istuin tunteja kirjanpitäjän luona ja opettelin käyttämään taloushallinnon ohjelmaa ja kuuntelin mitä kaikkea menee vähennykseen ja että tilikausi kannattaa päättää vasta vuoden 2020 loppuun, kun tätä vuotta on niin vähän jäljellä.

Ok. Pian sainkin Y-tunnuksen ja homma pelitti. Seuraavana postilaatikosta putoaa kirje – yrityksesi nimeä ei ole hyväksytty, toinen nimi on liian lähellä. POSTISSA! Päätös oli tehty 10 päivää aiemmin. ARGH! Olin siis jo ilmoittanut nimen kirjanpitäjän systeemeihin ynnä muihin, kun luulin, että Y-tunnuksen myötä, kun yritys YTJ:n rekisteristä löytyi, homma olisi ok. Ei ollut. Sitten vain vääntämään uusia nimiehdotuksia ja lähettelemään niitä eteenpäin sormet ristissä. Tämä oli onneksi päivän homma, uusi nimiehdotus meni läpi ja aloin sitä muuttamaan erinäisiin paikkoihin.

Sitten, yrityksen pankkitili. Olin KOLMESTI soittanut pankkiin ja yrittänyt kysyä, voinko perustaa vain uuden tilin oman nimen alle. Ettei yritystiliä ollenkaan, sillä ne ovat hyvin kalliita. On ok, sanottiin. Kun soitin uudelleen kysyäkseni mihin valtakirja kirjanpitäjää varten toimitetaan, ei asiakaspalvelija ymmärtänyt suomea. Kolmannella kerralla käskettiin laittaa se verkkopankin kautta. Laitoin. Odotin viikon. Ei kuulunut mitään. Laitoin viestiä pankkiin, että minulla on jo lähtenyt laskuja, kirjanpitäjän pitäisi päästä tiliin kiinni. Vastaus tuli: nämä ovat yritystiliasioita, ei näihin voi päästä yksityistilillä. ARGH! Olin soittanut kolmesti ja kysynyt tätä! Siis on pakko olla yritystili, jos haluaa kirjanpitäjälle oikeudet tiliinsä.

Siis yritystilin kimppuun. ”Tee se hakemus netissä sanottiin 25 minuutin pankkijonottamisen jälkeen”. Yritin, tietyssä vaiheessa systeemi huusi aina ”VIRHE” yritä myöhemmin uudelleen. Ei sa***na sadattelin ja rämpytin. Ei toiminut. Lopulta sain ensimmäisen vapaan ajan pankkiin tehdä se suoraan heidän kanssaan. Se on kuun lopussa. Sitä ennen pyörii jo verkkolaskut siellä tiliohjelmassa vaan eivätpä pyöri, sillä rahaa sinne ei mene ja laskut eivät sieltä mene maksuun kun ei ole sitä tiliä! UAAAH! Savu nousi korvista.

Ja sitten pääsemme asiaan verotus. Siitähän Suomessa riittänee aika monella kaikenlaista sanottavaa, mutta siinä vaiheessa kun Verohallinnon puhelimestakin sanotaan ”en oikein tiedä” alkaa kylmä hiki ja hermostus nousta. Yrittäjähän maksaa ennakkoveroja tuloistaan. Lisäksi tarvitaan henkilökohtaiseen verotukseen verokortti, jolla verotetaan starttirahaa. Loppuvuodesta oli haasteellista tehdä se netissä, sillä en tiennyt arvioinko tuohon muutosverokorttiin yritystuloja vai jäävätkö ne sen ulkopuolelle, joten soitin Verohallintoon. Jonotin 18 minuuttia. Väännön jälkeen tulos oli, että jos otan ylipitkän tilikauden ja maksan veroja yritystuloista vasta ensi vuonna, starttirahaa verotetaan prosentilla 25%. Tuntui huimalta prosentilta alle 700 euron tuesta, joten otin yhteyttä kirjanpitäjään ja kysyin, kannattaako tuo ylipitkä tilikausi. Tulimme tulokseen, että ehkä ei, soita Verohallintoon ja muuta sitä. Soitin uudelleen, jonotin 21 minuuttia, muutin veroprosentit erilaiseksi niin, että maksan ennakkoverot loppuvuodestakin, mutta tilikausi täytyisi muuttaa itse YTJ:n kautta lomakkeella Y6.

Asia selvä. Menin YTJ:n rekisteriin, taistelin tunnin ja aina sain vastaukseksi, etten voi muuttaa verohallinnon tietoja. En selitystä miksi. Itketti jo ja turhautti hulluna. Soitin kolmannen kerran verohallintoon, jonotin vain 14 minuuttia! Vastaus oli, että yritykseni ei ole vielä rekisterissä, sillä Verohallinnon jono on noin 6-8 viikkoa ja olen tehnyt oman rekisteröintini vasta nelisen viikkoa sitten. Siksi voin tehdä muutokset vain tulostamalla lomakkeen Y6, täyttämällä siitä yhden kohdan ja laittamalla sen etanapostiin. AHAAA!

Aloin sitten tehdä starttirahan maksatushakemusta ja etsin Oma verosta verokorttia, jonka virkailija oli luvannut sinne tänään saapuvan. En löytänyt. Soitin taas Verohallintoon, jonotin enää 8 minuuttia! Ohhoh, se onkin laitettu suoraan KEHAan (starttirahan maksaja), eikä ollenkaan Oma veroon sanoi virkalija. AHAAA taas!

Lopulta eilen viiden tunnin puhelurumban (en edes halua tietää millainen lasku tulossa, nuo 020-alkuiset numerothan ovat kalliita!) sain tehtyä (mielestäni) starttirahan maksatushakemuksen. Sain sovittua yritystilille perustamisajan kahden viikon päähän pankkiin. Sain selväksi millaiset verot maksan tänä vuonna ja sain tulostettua lomakkeen Y6. Hakkasin päätä seinään haukkuen itseäni, että yrittäminen on tyhmintä mitä olen saanut päähäni ja harmitti, kun varsinaiset työt jäi täysin tekemättä. Pistin lenkkarit jalkaan, juoksin 10 kilometriä ja henki kulki taas.


paita R/H/ farkut MANGO/ takki ONLY/ korvikset MAANANTAIMALLI/ kengät SO WHAT

Byrokratiaviidakossa tarpominen ei ole helppoa ja aloitteleva yrittäjä, joka tulee hommaan aika ns. pystymetsästä, joutuu opettelemaan monta hommaa ihan alusta. Lisäksi minun kärsivällisyys on huono, voi olla, että olin aika raskas asiakas eilen puhelimessa. Voi olla, että olen jotkin kohdat perustamisoppaasta lukenut liian huonosti (mistä olisi pitänyt tietää, että Verohallinnon rekisteröinti kestää kaksi kuukautta!). Osaksi olen saanut esimerkiksi pankilta täysin väärää informaatiota (kiitos Nordea) ja välillä on palloteltu niin vero- kuin pankkiasioissa henkilökohtaiselta puolelta yrittäjyyspuolelle.

Nyt tässä vaiheessa tuntuu siltä, että on kuulkaa ihan maailman paras idea tuo kevytyrittäjyys ja se summa, jonka Ukko.fi vie hoitaakseen kaikki vero- yms. asiat ei ole summa eikä mikään.

Toki tiedostan, että kun tili on kerran avattu, se sitten on. Kun starttiraha lähtee rullaamaan, sekin on jatkossa helpompaa. Opin itse koko ajan lisää. Mutta kyllä tämä on teettänyt töitä ja säätöä ja tuskaa paljon enemmän heti alussa kuin ikinä uskalsin ajatella! Miten ihmeessä kaikki nuoret kauniit bloginaisetkin vain huikkaavat perustaneensa yrityksen ja kaikki näyttää niin helpolta? Olenko ainoa uuno, joka saa tehdä kaiken tuplana ja uusiksi? En käsitä. Olin eilen todella lannistunut ja allapäin, ettei minusta ole tähän. Juoksulenkillä mietin, että hei, sain monta asiaa kuitenkin selvitettyä. Voi olla, että tokaisin Verohallinnon tädille, ettei ihme että niin moni yritys menee konkurssiin, eihän tässä ole mitään järkeä, voi olla, että sanoin pankkipojalle, että tämä ei ole todellista, kunpa voisin vaihtaa pankkia ja voi olla, että sanoin toiselle verohallinnon naiselle ettei tästä tule hevonhelvettiä. Tai sitten vain hoitelin asioita aurinkosesti, voitte arvailla kumpi on totuus. ;)

Jotenkin yrittäjyydestä annetaan välillä hirveän ruusuinen kuva somessa, mainoksissa ja Uusyrittäjyyskeskuksessa. Juu siitä vaan, ei se niin vaikeaa ole. No ei kai, mutta kyllä se työtä ja säätöä vaatii ainakin tällaisen blondin tapauksessa.

Että eteenpäin sanoi mummo lumessa. Ainakin arvostukseni ihan jokaista yrittäjää kohtaan on kasvanut kohinalla tässä tarpoessa omaa uraa eteenpäin! Lumesta puheen ollen, näistä kuvista ei ole kuin reilu viikko, kyllä on keli kylmennyt sen jälkeen!

Tsemppiä kaikki kanssayrittäjät, olen avoin vertaistuelle ja vinkeille! Menikö itselläsi ihan helpolla kaikki perustamisvaiheessa? Mitkä ovat seuraavat suurimmat haasteet? Onko tässä mitään järkeä?

P.S. KIITOS syyskuun asuäänestykseen osallistuneille, arpaonni suosi 6 tytön äitiä, spostia laitettu!

Superjännittävä loppuviikko

Onpa vaikeaa kärsimättömälle ihmiselle odottaa. Olen siis kohta kaksi viikkoa odotellut starttirahapäätöstä ja sitä alkujaan kahdessa viikossa lupailtiin. Voi, tulisipa pian! Ja sitten taas kun ei ole tullut, eipähän ole ainakaan tarvinnut pettyä. Mutta haluaisin hommiin!

Sitten toinen juttu, mitä olen odottanut ja jännittänyt tapahtuu huomenna. Pääsen nimittäin työhaastatteluun! Olen tästä niin superhyperinnoissani (ja samalla jännittää hulluna) ettette usko. Niin lukemattomia hakemuksia on täältä lähtenyt ja koskaan ei edes haastattelua. Koen pelkästään haastattelun jo upeana mahdollisuutena ja olen siitä todella iloinen! Se tapahtuu Helsingissä, eli tie vie sitten huomenna Helsinkiin päiväksi ja sieltä kurvaan suoraan junalla Jyväskylään, sillä ylihuomenna vietetään veljeni häitä.

Siis ne häät! Niinpä! Voi viude mikä keli on tullut heille hääviikolle, mahtavaa! Puheeni on valmis ja nyt vain jännityksellä odotellaan. Ja yritän kaikkeni, etten ajattelisi mahdollisia sairasteluja. Joku stressi otti jo vallan, sillä ystäväni herpes pamahti huuleen parahiksi paikalle haastatteluun ja häihin. Voi että, maailman tyhmin vaiva! Tuli mieleen kaikki koulukuvat, joissa se lapsenakin huulta koristaa, nythän taitaa olla juuri koulukuvausaika. No, jos sillä selvitään niin pieni juttu on. Morsiustyttö veti eilen lipat pyörällä ja verta tuli jalasta, kädestä ja kylki meni naarmuille. Onneksi naamasta ei tullut hakatun näköinen ja onneksi ei käynyt pahemmin!


mekko PAPU STORIES/ korvikset MAANANTAIMALLI/ rannekoru BY PIA’S/ tennarit CONVERSE/ panta LINDEX

Ja sitten kun ovat haastattelut ja häät ohi, pitäisi minun näillä näkymin kurvata sunnuntaina takaisin Helsinkiin ja olla muutama päivä reissussa. Reissun ohjelma on niin jännittävä, että sydän jätti lyönnin väliin sitä miettiessä (kuulette varmasti tästä myöhemmin). No, onneksi en ehdi miettiä, keskityn nyt siihen huomiseen ekana. Ja mitä laitan päälle! Apua! En koskaan kulje hirmu business-lookissa, joten en halua pukeutua liian tiukasti, sillä sitten olo on epämukava. Mutta kuitenkin siististi ja kunnioittavasti.

No, ei auta kuin aloittaa viikonlopun kamojen pakkaaminen ja siinä samalla miettiä huomisenkin asu. Huih kun jännittää nyt ihan kaikki! Wish me luck!

*kuvat ovat taitavan Mimi & Nöden Saaran käsialaa ja mekko Papun uudesta mallistosta, eikö ole vastustamaton väri!