Haaste: sukunimeni ensimmäinen kirjain!

Pitkästä aikaa perinteinen blogihaaste, vitsi näitä aikanaan olikin paljon! Oli niin hauska juttu, että pakko toteuttaa, kun Tiian blogista bongasin tällä viikolla! Ideana on siis vastata kysymyksiin vaihtoehto, joka alkaa sukunimen ensimmäisellä kirjaimella, eli tässä tapauksessa mennään kirjaimella L. Irtoaakohan tästä jotain uutta teille, huikatkaa kommentteihin!

VAATE:

Mulle tuli kirjaimesta L ihan hassuja vaatteita mieleen. Ensimmäisenä nimittäin lumilautakengät! Ne ovat ostettu 24 vuotta sitten Iso-Syötteen vuokraamosta käytettynä ja edelleen käytössä. Lumilautakengät ovat ihanat, sillä käppäilepä niissä kovissa laskettelumonoissa mihinkään, mutta lautakengillä voi vaikka laskea pulkkamäkeä. Ne ovat kuin Sorelin saappaat. Omani, jotka on käytettynä ostettu ja 24 vuotta minulla olleet… Haisevat järkyttävälle. En kyllä ymmärrä mistä tuli mieleen ensimmäisenä tämä, mutta pakko oli pitäytyä siinä ja oikeasti rakastan niitä lautakenkiä. Uudet ovat niin kovia, etten varmaan osaisi enää laskea jos sellaiset ostaisin! Ja hei lenkkarit. Paljonko olen juoksulenkkarit jalassa? Paljon!

JUOMA:

Limppari. Juon vähän liikaa Pepsi Maxia ja Zero colaa. Tai paljon vähemmän kuin esimerkiksi Thaikku-vuosina, mutta minulla on yleensä 1,5 litran pullo jääkaapissa ja aina, jos juoksen pitkän lenkin ja on yhtään kuuma, en pysty juomaan sen päälle vettä, vaan marssin hikisenä juomaan hapollista limpparia suoraan pullosta. Kukaan muu meillä ei juo keinomakeutettuja limppareita, en anna lasten juoda niitä ja mies ei tykkää. Joten käyn sitten aika ajoin juomassa sieltä pullosta. En ikinä lasista, hyi limppari maistuu karmealle lasista. Onpahan muuten järkyttävä tapa nyt kun ääneen kerroin, pitäisiköhän opetella pois siitä!

PAIKKA:

Ensimmäisenä mieleen nousi Loughborough. Onko kukaan edes kuullut paikasta? Järkyttävän ihana ja sympaattinen pikkukaupunki Englannissa, 170 kilometriä kaakkoon Lontoosta. Sieltä löytyy Englannin viidenneksi parhaaksi yliopistoksi rankattu ihana yliopisto kampuksineen, on Sainsburyt, Tescot ja paikalliset pubit, suloinen leffateatteri ja markkinat kävelykadulla. Kaikki tarpeellinen, mutta silti kaupunki on todella pieni ja elää paljon opiskelijoista. Siellä asuimme puolisen vuotta mieheni kanssa, puhelinkaupan yläkerrassa olevassa asunnossa. Oli muuten ehkä yksi elämäni onnellisimpia puolivuotisia. Edelleen olemme yhteyksissä sieltä saatuihin ystäviin ja kerran olemme palanneet kaupunkiin sen jälkeen. Junalla pääsi Lontooseen halvalla ja vartissa olit Leicesterissa tai Nottinghamissa (no niin, nyt on moni varmasti enemmän kartalla!). Kävimme tuon puolivuotisen aikana todella monessa Englannin kaupungissa autolla tai junalla, kävimme Bon Jovin keikalla Coventryssa ja pääsiäisloman kestäessä pari viikkoa kiersimme Ranskaa ja Italiaa sen ajan. Easy Jetillä pääsi halvalla käymään Irlannissa ja Skotlantiin matkasimme bussilla. Tuli nähtyä ja koettua ihan tajuttoman paljon puolessa vuodessa ja rekkasin vielä 20 opintoviikkoa tuosta ajasta (eli puhutaanko nykyään noin tuplista eli n. 40 opintopistettä, en tiedä, valmistuin viikkoajalla). Suosittelen, lähtekää vaihtoon jos voitte!

RUOKA:

Vastaanko taas mitä tuli ekana mieleen? LANTTULAATIKKO! Rakastan lanttulaatikkoa, mutta sitä voi syödä lusikallisen kerrallaan, muuten maha ei kestä. Toinen mitä rakastan ja alkaa kirjaimella L on leipä. Naapuri leipoo juureen tehtyä leipää ja olen nyt viisi (?) leipää hakenut sieltä (maksan siis niistä) ja seuraava tilauksessa. Syön ihan liikaa leipää! Leipä on maailman parasta!

ELÄIN:

Leijona. Häissämme laulettiin Leijonakuninkaasta biisi ja en tiedä ehkä mitään niin vaikuttavaa kokemusta, kun nähdä leijona luonnossa Afrikassa. Häämatkalla Etelä-Afrikassa istuimme maasturissa, jossa ei ollut kattoa, oppaamme istui pyssymies vieressään (siis vartija tms.) keulassa. Nurkan takaa käveli yhtäkkiä kolme naarasleijonaa, rauhassa pitkin tietä kävelivät meitä kohti. Ihan vierestä. Vaikka siinä oli ihminen aseen kanssa vieressä, en tainnut tuolla hetkellä hengittää leijonan kävellessä vierestäni. Huih! Olisiko siinä ehtinyt reagoida, jos jotain olisi tapahtunut? Myös leopardin ruoan metsästys oli vaikuttava tapahtuma seurata.

KUKKA:

Tykkään hirveästi lupiineista, minusta ne ovat kauniita vaikkakin ovat haitallinen kasveja. Lemmikit ovat myös tosi kauniita, niitä kasvaa hirveästi kympin juoksureittini varrella ja hymyilen aina niille! <3

TYTÖN NIMI:

Lotta. Minä olisin halunnut kuopuksesta Lotan, mutta koska miehen perheessä oli lapsuudessa koira nimeltään Lotta, niin ei pudonnut ehdotukseni hänelle. Sanoi, ettei pysty huutelemaan Lottaa. Toisaalta ehkä ihan hyvä, että etunimi ei ala samalla kirjaimella kuin sukunimi.

POJAN NIMI:

Hmm. En ole koskaan miettinyt L-kirjaimella alkavia poikien nimiä. Olin esikoista odottaessa varma, että hän on poika ja olisi saanut nimensä edesmenneen ukkinsa eli miehen isän mukaan. Se nimi ei ala L-kirjaimella. Mutta tykkään mm. nimistä Lauri ja Leevi!

AMMATTI:

Lastentarhanopettaja. Kun hain vuonna 2002 yliopistoon, pääsin kolmeen eri hakemaani paikkaan. Hain siis kasvatustieteitä lukemaan Tampereelle, mutta totesin, että Helsingin yliopistoon on samat kirjat ja valintakoe viikkoa aiemmin. En ollut aikeissa muuttaa Helsinkiin, mutta kävin viikko ennen varsinaista koetta harjoittelemassa Helsingissä. Lisäksi samalla kokeella pystyi hakemaan varhaiskasvatukseen Tampereelle ja hain sitten sinnekin. Varhaiskasvatuksessa oli myös soveltuvuuskoe ja ryhmähaastattelu. Siellä kokeessa ryhmän piti esittää eläinten teekutsuja ja saimme puhua vain eläinten kielillä, roolit oli määrätty etukäteen. Muistan ikuisesti opiskelukaverin (tuli siis hänkin aikuiskasvatuksen puolelta lopulta), joka taapersi ankkana teemuki kädessä ja sanoi jatkuvasti KVAAK KVAAK. Itse olin SIILI, mitä ne muka puhuu? Siinä sitten nyökyttelin ankalle ja sanoin TUF TUF ja mietin, että olenko ihan oikeasti yliopiston pääsykokeessa, naurattaa vieläkin. Sain senkin paikan, mutta ei minusta olisi ollut varhaiskasvatukseen. Kaikki kunnia heille, jotka ovat alalla, raskas duuni ja mielettömän, mielettömän tärkeä. Upeita tyyppejä kuopuksestakin pitämässä huolta, itkettää jo nyt, kun syksyllä uusi päikky edessä! Mutta kertoo kuinka hirveästi pänttäsin, kun kolme yliopistopaikkaa lohkesi. Pitikö tähän vastata mikä haluaisi olla, nyt lähti niin laukalle? Haluaisin olla ammattilumilautailija!

KUVAUS HENKILÖSTÄ:

Luotettava ja lojaali. Yhdet mieheni tärkeimmistä ominaisuuksista. Luotettava, luotettava, luotettava. Peruskallioni. Lujatahtoinen!

JOKA KODISSA:

No ainakin lautanen, lusikka, laatikko, lyijykynä, lasi… Olipa helppo kirjain!


toppi VERO MODA/ farkut MANGO/ kengät CONVERSE/ korvikset ANNE-MARI PAHKALA&EERO HINTSANEN/ mekko UHANA DESIGN

Pitäisköhän kokeilla tätä tyttönimen ekalla kirjaimella, joka on E. Olisiko vaikeampi? Nyt oli kyllä helppo keksiä vastaukset, jotka alkavat L-kirjaimella. Tuliko mitään uutta esiin?

Ja hei noi korvikset! Ne ovat ne, jotka voitin Karita Tykän IG-kisasta! Anne-Mari Pahkalan suunnittelemat ja Eero Hintsasen toteuttamat SULA-korut, kannan niitä niin ylpeydellä tämän kotimaisen mekon kanssa! <3 Ja tiedättekö mitä? Ostin elämäni ekan ”kunnollisen” huulipunan, joka oli aivan ihana ja kestävä huulilla. Ja luonnonkosmetiikkaa! Kannattaa kurkata jos haet hyvää punaa, ihastuin totaalisesti! Näköjään kyseinen sävy LOVE on loppuunmyyty, mutta samalta merkiltä löytyy monia muita sävyjä, ihana mattapuna!

Sellaisia mietteitä sunnuntaihin! Onpa ollut ihana ihana viikonloppu sateesta huolimatta! <3 Entä siellä?

Support your local – sinä voit auttaa

Tällä hetkellä kun kaikki toiminnot ovat seis, olisi ihan parasta tukea mahdollisuuksien mukaan yrittäjiä. Verkkokaupat pyörivät, lahjakortteja voi ostaa ja tukea näin hädässä olevia yrittäjiä. Somessa on ihanasti pyörinyt tue yrittäjää-haasteita, joissa on nostettu yrittäjiä esiin.

Nämä kuvat ovat Marinan ottamia. Hänelle voi varata valokuvausaikoja. Sen lisäksi montaa työtä tekevä nainen pyörittää mm. Kauneuden tavaratalo-verkkokauppaa, johon ovat ystävänsä kanssa itse tehneet näitä pitsikorviksia, jotka minulla on kuvissa. Ihanan näyttävät mutta samalla niin superkevyet! Suosittelen lämmöllä, korut eivät paina mitään ja niitä on ihana käyttää!

Kengät kuvissa ovat Palmrothin, yksi upea kotimainen merkki, jolta saa todellakin laadukkaita kenkiä. Nämä ovat säänkestävät saappaat, jotka menivät vaikka vettä satoi tosissaan kuvia ottaessa. Ihan parhaat ja ovat muuten alessakin. Sukkikset kotimaisen Kaikon.

Ystävä pyörittää yritystä, joka järjestää pop up-myymälöitä. No, tiedätte miten niiden käy. Yksi pop up on tulossa nettiin ensi viikolla, sen löydät täältä. Myyntiin on tulossa erilaisia kankaita, kannattaa tsekata jos käsitöitä harrastat. Kässämessutkin netissä ovat!

Teeleidiltä saa tilattua ihanaa teetä kotoiluun. Lähes mihin vain yritykseen voi ostaa lahjakortin. Upealta Uhanalta tuli juuri lisäerä uutuuksista! Yritetään parhaamme mukaan pitää yritykset pystyssä!


mekko TWIST & TANGO (second hand)/ neuletakki GARCIA JEANS/ kengät PALMROTH/ korvikset MAJO DESIGN/ sukkikset KAIKO

Itse kävin eilen leipomossa Kuusamossa, jossa luki kissankokoisin kirjaimin älä koske tuotteisiin itse! Tuli vähän olo, etten saisi olla siellä (olin ainoa asiakas). Mutta kävin ostamassa kuopukselle synttärikakkua, ostin kuusamolaisia porkkanasämpylöitä, tölkissä olevaa Kuusamon muikkua sekä Juntulan karpalo-ohramuroja. Heilläkin muuten nettikauppa, jonka löydät täältä.

Pieniä tekoja, joilla voi olla isokin merkitys. Kerro ideoita, miten sinä olet tukenut yrittäjiä tai mitä ideoita nämä ajat ovat poikineet?

*Kuvat MR Photo/Marina Rotkus photography

Ihana kotimainen lahjaidea vaikka ystävänpäiväksi!

Olette ehkä huomanneet, etten käytä hirveän ahkerasti koruja, muita kuin korviksia. Niitä onkin sitten monenmoisia ja mieluiten isoja. Isot ja näyttävät korvikset tekevät ihan eri ilmeen asuun ja usein muuta ei tarvita! Rakastan erilaisia suuria korviksia ja pääasiassa minulta löytyykin suomalaisten yrittäjien tekemiä upeita korviksia.

Viikon takaisella pressireissulla Jyväskylään näin illallisella kaimani korvissa upeat korvikset, jotka kiinnittivät heti huomioni. Isot ja näyttävät, samalla kevyen näköiset, valosta kimaltelevat ja vielä hauskalla idealla… Niin munkin juttu! Tiedätte varmaan mitä tein seuraavana päivänä? Kyllä, tilasin samanmoiset itselleni.

Pari päivää myöhemmin korvikset tipahtivat postiluukkuun, eli oli todella nopea toimitus! Tuli mieleen tästä LOVE-tekstistä, mitä korvikset viestittävät, että voisivat olla ihana ystävänpäivämuistaminen joko puolisolle, ystävälle tai esimerkiksi äidille, joten päätin vinkata näistä teillekin mahdollisimman pian! Korvikset ovat siis Mamakorun käsialaa ja saavat alkunsa Raumalla. Kaunis idea ja ihanaa, että korvikset ovat kultahippuiset – jotenkin arjen piristys! Korvikset ovat ihanan kevyet ja huomaamattomat vaikkakin samalla kohtuullisen suuret, eli siis ihan täydelliset!

Onko itselläsi muuten tapana muistaa ystäviä ystävänpäivänä? Me olemme aina viettäneet vähän enemmän sitä Valentine’s Dayna ja olen muistanut miestä jollain pienellä – leivoksella, yhteisellä tekemisellä tai muulla vastaavalla. Lapsena sitä muisti tietenkin ystäviä ja minusta oli aivan ihanaa, että eskarissa tekivät viime viikolla ystävänpäiväkortit ja marssivat parijonossa postittamaan ne. Vanhempien piti hoitaa eskariin kuori merkkeineen ja osotteineen ja lapsikin totesi, että ensimmäinen posti jonka hän itse lähetti! Kuinka kiva idea!

Jos kaipaat pientä lahjaa ystävälle perjantaiksi, uskallan väittää, että nämä ihanat korvikset ehtivät vielä saapua ja ovat minusta ihanasti teemapäivään sopivat. Uskon, että laitan nämä korviin kun painelen ihan superlempparitekemiseeni ystävänpäivänä: loppuunmyydylle Apulannan keikalle. Ekasta kokemastani heidän keikasta on nyt keväällä tasan 25 vuotta. Uskomatonta. Ja edelleen odotan ihan onnessani seuraavaa!

Onko itselläsi tapana muistaa ystäviä ystävänpäivänä? Puolisoa? Onko perjantaille suunnitelmia?

P.S. Olethan osallistunut jo blogin synttäriarvontoihin täällä? Vielä ehtii parin päivän ajan!