Miten jatkaa tästä?

Tuli kuulkaa ensi kertaa ikinä ihan hirveä jumi. Minun piti postata teille ihan huikean hyvä kirjavinkki, jotain menneitä tapahtumia Suomesta jaja… Sitten kun tuijotin tilastoja sen suhteen, paljonko olette ladanneet blogiani viime päivinä ja ajattelin, että kiinnostavatko ne ketään. Se peruskaura. Miten tästä jatkaa eteenpäin, apua! Jatketaanko tätä onnettomuustarinaa? Tiedän, että epätäydellisyys kiinnostaa aina enemmän kuin täydellisyys ja jotenkin oma arvomaailma on saanut viime päivinä oikein avokämmenestä naamansa. Kun vietin eilisen päivän kyttien puhelinta, tietäen miehen olevan nukutettuna, kaikki muu tuntui hyvin pieneltä. Että istuisin kertomaan teille hyvästä kirjasta, kun ajatuksissa kävi, lähdemmekö Kreetalta kolmestaan vai nelistään. Tiedän, että on pieni leikkaus ja rutiinitoimenpide ja mitä lie, mutta jännitin. Mieleen välähti kaikenlaisia ajatuksia ja se 8 tuntia odottelua tuntui todella pitkältä.

Kun saimme lyhyen viestin, että kaikki on ok, olo oli ihan makaroni. Olin niin jännittänyt ja helpotus meni läpi kehon. Toivoin lisää infoa, mutta niin pöhnässä oli, että sain yhteyden puhelimella vasta kuusi tuntia myöhemmin. On kipuja, on antibioottitippa, on ties mitä, mutta leikkaus oli lääkärin sanoin succesful ja nyt vain odottelemme, milloin näemme hänet taas.

Tuntuu ehkä tyhmältä, enkä tiedä mitä kommentteja taas saan sanomalla tämän, mutta sanon silti. Meillä ei ole ollut paras kevät tähän mennessä ja reissu oli todella odotettu. Toivoin, että siellä sitten vähän stressi hellittää ja meillä on aikaa toisillemme. Kaikki meni eri tavalla kuin ajattelimme, mutta juuri siksi koen, että reissu hitsasi meitä paremmaksi. Tai sai ajattelemaan eri tavalla. Kun eilen rullailin tyttöjen kanssa päivän vailla tietoa miehen kohtalosta, mietin, että olisin valmis tekemään mitä vain, että hän tulisi taas luoksemme. Mitä vain. Kaipasin häntä hirveästi ja yritin keskittyä lapsiin. Jonnekin hyvin kauas painuivat kevään monet riidat ja mietin vain, miksi edes riitelemme. Alkaako toista arvostaa tosissaan vasta, kun hänelle käy pahasti? Ja tiedän todellakin, että kyse ei tässä leikkauksessa ollut elämästä ja kuolemasta, mutta ajatukseni ja tunteeni ovat tässä risteilleet ties missä. Ajattelin, etten enää ikinä tappele (hih), jos vaan vielä saan häntä halata. Tuli ihan epätoivo omissa ajatuksissa.

Siinä miettiessäni katselin lapsiani. Mietin, miten he reagoivat asiaan. He olivat pääasiassa todella sinut kaiken kanssa, eivätkä osaa pelätä. Mitä nyt esikoinen luuli, että koko käsi leikataan irti kun puhuin leikkauksesta (välillä sitä unohtaa, miten lapset ottavat asiat) ja huojentui, kun selitin, ettei leikkaus sitä tarkoita. Kuopus itki eilen illalla isi-ikävää, mutta kun saimme videopuhelun sairaalaan, hän oli tyytyväinen. Mietin, ettei meillä ole mitään hätää ja päivä sujui tosi kivasti ja yllätyin, kun esikoinen valitsi iltasaduksi mukana olevasta kirjasta Tiana-sadun, jossa prinsessalta murtuu lomalla käsi ja se kipsataan. Uskomaton yhdistelykyky ja samalla varmasti joku tapa käsitellä asiaa. Minua on eilisen aikana kehuttu maailman kauneimmaksi, ihanimmaksi ja kivoimmaksi sekä halattu enemmän. He reagoivat tavallansa isän puuttumiseen. Olen itse osallistunut ehkä normaalilomaa enemmän, sillä monesti mies on se vesipuljaaja. Nyt minä sain vetää täysillä uintikisoja ja vesijumppaa esikoisen kanssa, kun kuopus nukkui kärryissä. Mietin, että kaikkinensa tämä tapaturma on saanut meidät muuttamaan rutiineja ja tekemään eri tavalla. Äiti on riehunut altaassa ja äitikin uskaltaa ajaa vuoristoteitä.


mekko MARIMEKKO (kirppislöytö)/ korvikset ja arskat H&M/ kengät Kreetalta

En missään nimessä toivo, että näin olisi käynyt. Olen pahoillani ja huolissani miehestä koko ajan. Silti koen, että tämä oli vähän joku kohtalo. Että täytyy pamauttaa vasaralla päähän, jos te ette muuten tajua sitä, mikä teillä on. Miten arvokasta se kaikki on. Miten paljoon minäkin pystyn, mutta monesti vähän arkana turvaudun mieheen. Olenko joskus kertonut, että vuonna 2007 olin yksin Afrikassa töissä ja kämpässäni oli kolme hiirtä. Pakenin niitä sohvan päälle ja soitin miehelle itkien, etten voi nukkua, kun ne tulevat sänkyyni. Hän totesi, että on nyt Tampereella moottoripyörälenkillä eikä oikein voi auttaa. Se jäi mieleeni. Olen niin nojannut häneen, että tuolloin, 12 vuotta sitten ahdisti, kun tajusin, ettei hän nyt tule Tampereelta Tansaniaan auttamaan. Hoida itse. Ja minä hoidin itselleni uuden majoituksen ja pärjäsin. Minä asuin pari kuukautta yksin Thaimaassa, ajoin ns. väärällä puolen liikennettä päivittäin ja pärjäsin silloinkin. Minä pärjään ja me pärjätään nytkin.

Edelleen olen tottunut soittamaan hänelle aina, kun tulee paniikkikohtaus, tulee ihan mikä tahansa ongelma tai tulee loma. Hän hoitaa autot vuokralle, suunnitelee ja ajelee. Mutta minäkin pystyn. Me pystymme yhdessä.

Toivottavasti saitte näistä ajatuksistani kiinni. Jatkan tämän jälkeen (ehkä, en vielä tiedä milloin näen miehen) normijutuilla ja saadaan taas rutiineista kiinni. Eilisillalla tuli ihana ylläri, kun entinen kollegani Thaimaasta, Vagabonda-blogin Terhi tuli syömään ja käymään iltashowssa kanssamme. Että piristi!

Sellaista tajunnanvirtaa täällä juoksee. Nyt aamupalalle, lapset menevät kerhoilemaan ja minä rannalle jumppaan. Mies voi kuulemma sairaalassa hyvin! Kiitos kaunis valtavan ihanasta myötäelämisestänne, on lämmittänyt uskomattoman paljon mieltä. Helteistä viikonloppua Suomeen!

P.S. Nämä kuvat on otettu 24 tuntia onnettomuuden jälkeen. Näin hyvin yksikätinen mies kuvaa. <3

Nainen junassa

Käsi ylös, onko siellä ketään, ketä nämä karmeat kelit eivät harmittaisi? Meillä on mennyt aikaa sairastellessa, itseltäni lähti ääni, yksi alkoi oksentaa ja näin ollen tytöille tuli viikon tauko päiväkodista. Tarkoittaa esimerkiksi sitä, ettei ole ollut juuri omaa aikaa milloin tarttua näihin blogijuttuihin. Nyt kun pääsimme taas poppoolla pihalle ja olisin itse pitkästä aikaa juoksukunnossa, ei voi kuvitellakaan juoksevansa tuolla jäätiköllä! Lapset kaatuilivat koko ajan ja kun sinnikkäästi menimme luistelemaan, tuuli niin että meinasivat lentää sen myötä. Voi itku. Tuuli oli mukana myös näissä asukuvissa, joissa tukka meinasi lähteä päästä ja siksi käsi on tukassa lähes joka kuvassa. Olen niin asunut tässä Uhanan meduusa-paidassa, heillä on kyllä maailman kauneimmat collarit!

No, onneksi nämä nyt eivät ole elämän isoimpia juttuja ja ajattelin tulla kertomaan teille kuinka kohtasimme junassa sunnuntaina naisen. Tuo nainen oli minusta upean tyylikkäästi ja epäsuomalaisesti pukeutunut ja päätin sitten kommentoida sen hänelle. Mies usein ihmettelee, kun tulen junista ja busseista täynnä tarinoita, mutta näin kävi tälläkin kertaa. Tuosta kommentistani lähti tunnin kestänyt keskustelu, jossa kävimme läpi sitä, mikä elämässä ja työelämässä on tärkeää. Kuinka hänkin tekee nyt töitä, joissa on oikeasti kivaa. Kuulimme koskettavan kertomuksen siitä, kun nainen oli perheineen ollut tsunamissa. Sen kuunteleminen oli hyvin koskettavaa ja hän kuvaili veden liikettä niin, että näin silmissäni ne kauhut ja hotellista ulos paiskautuneet ammeet ja vessanpöntöt.

Tunnistin naisessa hirveästi samoja luonteenpiirteitä kuin itsessäni ja kun hän heitti pari kommenttia miehensä luonteesta naureskelimme oman mieheni kanssa molemmat. Kuulosti nimittäin erittäin tutulta! Levottoman ja fiilispohjalta elävän naisen kanssa pitää selkeästi olla rauhallinen ja järkevä kanssaeläjä. Vaihdoimme fiiliksiä siitä, miten matkoilla tulee aina tehtyä kaikkea ja nähtyä paikkoja, koska miehemme jaksavat ottaa selvää ja kartoittaa vaihtoehtoja etukäteen. Itse on vain sellainen huuhaa-heittäytyjä. Ylitin itseni viime vuonna, kun tein Köpiksen reissulle kolme pöytävarausta!


paita UHANA DESIGN/ farkut BY PIA’S/ kengät SO WHAT/ takki HALTI (saatu)/ korvikset CORUU (saatu)

No mutta. Tuo nainen oli hirvittävän inspiroiva. Isoäiti jo, mutta nuori sellainen. Täynnä tarmoa, energiaa, kuplivaa iloa ja ennen kaikkea elämäniloa. Hän eli täysillä ja teki sitä, mitä rakasti. Inspiroiduin hurjasti tuosta naisesta junassa ja olin vähän pahoillani, kun hän jäi puolivälissä matkaamme pois junasta ja juttu katkesi. Hänen naurunsa jäi soimaan korviini ja tyylinsä ilahdutti. Kyllä kuulkaa kannattaa höpöttää vieraille ihmisille, siitä voi voimaantua ihan tosissaan ja saada eväitä omaan ajatteluun. Suosittelen! Kerran kun juttelin junassa vierustoverin kanssa, kuulin hurjat tarinat kuinka hänet oli pahoinpidelty Berliinissä ja mihin kaikkeen se oli johtanut. Mutta se onkin jo toinen tarina, nyt vain suosittelen, että jutelkaa vieraille ihmisille, ihan missä vain!

P.S. Tammikuun asuäänestys päättyi ja palkinto lähti Pirkolle! Voittaja-asuksi valitsitte puolestaan asun numero 3, joka löytyy tästä postauksesta. Kiitos kaikille osallistuneille!

Tätä harmautta ei ainakaan kukaan kaipaa!

Keskiviikko valkeni täydellisen harmaana päivänä ainakin Tampereella. Kaupasta ulos astuessaan ei voinut oikein arvioida, onko yö vai päivä ja pilvet roikkuivat raskaina taivaalla. Tihuutti vettä ja kaikki näytti harmaalta. Tätä puolta ei kukaan varmasti Suomesta kaipaisi? Lähestyvä itsenäisyyspäivä sai ainakin itseni miettimään, mitä sitä Suomesta oikein kaipaakaan ja mitkä asiat meillä ovat paremmin kuin hyvin. Eilen ajellessani lapsen kanssa lääkäriin mietin, että olin saanut lääkäriajan erikoislääkärille vartissa, pääsen sinne heti ja matkalla kuuntelin Radio Novan 101 faktaa Suomesta-listaa. Meillä on muun muassa pienin imeväisyyskuolleisuus, tiesittekö sitä?

Olen itse asunut joitakin vuosia ulkomailta ja oliko harmaus se, mitä kaipasin? En ehkä ensi sijassa, mutta harmaus kuuluu pakettiin ja maahan, jossa asumisesta voimme olla hurjan ylpeitä. Mitä asioita eniten kaipasin?

  • Englannissa kaipasin talvea. Jos meillä on harmaa marraskuu, niin siellä samassa harmaudessa ja märässä rämmittiin myös tammi, helmi- ja osa maaliskuuta. Meillä monesti on upea kevättalvi!
  • Asioiden hoito. Yrittäkääpä avata pankkitiliä Englannissa. Tai hoitaa jotain vuokraan liittyviä asioita. Siinä mennään lappu kädessä tiskiltä toiselle, mikään ei ollut ainakaan silloin sähköistä ja kaikki jotenkin ihan kivikautista Suomen jälkeen.
  • Suihku. Opimme lyömään kämmenen tietyllä osalla suihkuun, jotta sieltä tuli lämmin vesi. Vessaa ei saanut vetää jos toinen oli suihkussa tai erehtyä tiskaamaan keittiössä. Jos asia unohtui, kylppäristä kuuluva kiljunta muistutti hyvin pian, että kahdesta hanasta ei voi saada yhtä aikaa lämmintä vettä.
  • Lämmitys. Se on itse asiassa yksi Suomessa eniten luonnonvaroja kuluttava osio ja jokaisen olisi hyvä miettiä, kuinka lämpöisenä tupaansa pitää. Mutta Englannin systeemi, se vasta mielenkiintoinen olikin. Lämmitystä pidetään pari tuntia iltaisin ja aamuisin päällä. Tuloksena nukuin pipo päässä välillä, uaah sitä kylmyyttä.

  • Thaimaassa asuessa kaipasin happea. Kun lämpötila on jatkuvasti kuuma ja kostea, on lenkkeily hikisyyden lisäksi välillä todella tukalaa hommaa. Jos ei jaksanut nousta lenkille aamuseiskalta, kannatti homma unohtaa siltä päivältä. Suomessa on ihan mielettömän raikas ja puhdas ilma, sitä ei voi olla arvostamatta!
  • Turvallisuus. Thaimaassa juostessa valoisaankin aikaan sai monesti lauman räksyttäviä kulkukoiria peräänsä. Pelkäsimme kaverin kanssa kerran ihan hulluna, että saamme hampaat pohkeeseen, enkä koirien vuoksi uskaltanut yksin kyseiselle lenkille koskaan, kaveri otti koirat aina paremmin vastaan. Toiset lenkkeilivät kepin kanssa. Pimeällä… Niin, silloin lenkkeilen tasan Phuketin päädyssä, Chalongissa olevaa 700 metriä pitkää laituria edestakaisin, sillä se oli valaistu.
  • Siisteys ja puhtaus. Katselin syksyllä kirjoituksia, kun Tampereella yhdessä ravintolassa oli useampi ihminen saanut vatsataudin. Ravintola riepoteltiin medioissa ja osa porukasta ilmoitti, ettei mene sinne enää. Itse sain tasaisin väliajoin vatsataudin Thaimaassa, monesti syötyäni vakkariravintolassa. Välillä käytiin sairaalasta hakemasta vauhtia, kun taudit eivät loppuneet. Syödessä saattoi hyvin nähdä rotan ravintolassa, öisin roskikset kuhisivat rottia ja muuta kansaa. Söin siellä silti, ruoka oli hyvää ja kaikki työporukastamme saivat välillä vatsataudin, kuului hei pakettiin.
  • Liikenne. Itse koen, että Suomessa liikenteen suurimpia ongelmia on itsekeskeisyys, monesti kiilataan ja painetaan vanhoilla vihreillä menemään välittämättä seurauksista. Mutta sitten kun sitä liikennettä tulee joka puolelta, mopojen päällä on kissat ja koirat ja vauvat ilman kypärää sitä alkaa hiljentyä. Vaikka itse ajoit kuinka varovasti Thaimaassa, oli aina riski, että joku tekee jonkun aivan villin liikkeen. Välillä mopo saattoi hoippua edessäsi laidasta laitaan kun kuski oli ihan töttöröö. Hyvin yleistä oli, että kun liikenteeseen ei päässyt liittymään, ajettiin ensin pientaretta pitkin vastapalloon ja sieltä yks kaks puikattiin muutaman kaistan yli sopivaan väliin. Ajoimme päivittäin mopolla ja olen onnellinen, että selvisimme ehjin nahoin. Monta pahaa mopo-kolaria tuli nähtyä liiankin läheltä. Se prosentti, joka esimerkiksi Thaimaassa kuolee päivittäin liikenteessä on hurja. Että ehkä se meidän ratikkatyömaa ei olekaan niin hirveä.
  • Liikenteeseen liittyen julkinen liikenne. Täällä pääsee ja lähes mihin vain julkisella. Auta armias jos bussi on viisi minuuttia myöhässä. Muualla se ei olisi tullut koskaan.
  • Puhdas vesi. Se, ettei tarvitse kantaa pulloja kotiin, vaan vettä saa hanasta. Sillä voi pestä hedelmät ja vihannekset.
  • Luonto ja eläimet. En nyt varsinaisesti ikävöi käärmeen nahkoja parvekkeellani.
  • Virkavalta. Vaikka Suomessakin korruptiota on ja Aarnio on pyöritetty mediassa ympäri ämpäri, ollaan täällä aika lintukodossa vielä. Kaikesta ei selviä maksamalla. Kerran meidät pysäytti liikennepoliisi ja koska mopomme oli vuokramopo, pitäisi sen vuokraajan hoitaa verotarran maksu. Ei ollut hoitanut ja poliisi otti ja nappasi matkaansa miehen ajokortin. Siinä oli ihan turha solkata mitään. Ahdisti, saammeko sitä enää takaisin, onneksi hoitui lopulta. Selittelemään ei jäänyt.
  • Leipä. En kaivannut niinkään mitään Fazerin sinistä, vaan erilaisia leipiä. Rakastan leipää, eikä sitä pullahöttöä kestä kukaan.


mekko ja takki VILA/ hattu UHANA DESIGN/ huivi SYSTER P (saatu)/ korvikset CORUU (saatu)/ hanskat A+ MORE/ rannekoru BY PIA’S/ kengät PRAHASTA

Nämä listat voisivat olla loputtomia ja näitä voisi tehdä toisinkin päin. Mistä taas Thaimaassa nautin ja mitä en kaivannut. Mutta pääasiassa olen hyvin kiitollinen, että olen saanut syntyä Suomeen ja saanut turvallisesti synnyttää sairaalassa kaksi omaa tytärtä maahan, jossa tyttölasten on aika helppo kasvaa moneen muuhun maahan verrattuna. Toivottavasti saamme pitää neljä vuodenaikaamme jatkossakin, joihin kuuluu se harmauskin. Juosta heinäpellossa ja uida järvessä. Nauttia hiihtolenkistä ja luistelusta järven jäällä. Syödä puhdasta ruokaa ja juoda puhdasta vettä. Meillä on asiat hirveän hyvin, vaikka välillä harmaata onkin.

Harmaan päivän asussa on neljän upean suomalaisen yrityksen juttuja asusteissa, pipo, hanskat, koru ja korvikset ovat suomalaisten yritysten. Mieletöntä, että suomalainen käsityö on tajuttu nostaa arvoonsa ja sitä vaalitaan entistä paremmin. Hyvä meidän kotimaa, vai mitä?

Oletko itse asunut ulkomailla? Mitä kaipasit Suomesta eniten?