Verso – mikä teki paikasta täydellisen kristallihääpäivään?

*kaupallinen yhteistyö Hotelli Verson kanssa

”Jo kauan sitten kirjoitettu tähtiin se lie,
kun rakkaus osuu kohdalle niin mukanaan se vie”

Kun 15 vuotta sitten sanoimme Jyväskylässä tahdon, hääyömme vietimme Jyväskylän ehkä upeimmassa hotellissa, Yöpuussa. Jyväskylän upean perheketjun kolmen koplaan kuuluu tuon hotellin lisäksi ravintola Pöllöwaari sekä hotelli Verso. Kirjoitin viime vuoden keväällä tästä upeasta kolmikosta, täältä voit lukea lisää. Minä olen päässyt pariin otteeseen yöpymään Versossa, mutta mieheni ei ikinä ja halusin näyttää hänelle paikan keskeisen sijainnin lisäksi täydelliset sängyt sekä suomalaisen aamiaisen. On muuten ihan mielettömän hyvä aamiainen, jolle ihmiset tulevat vaikka eivät hotellissa yöpyisikään! Lähdimme siis minipiipahdukselle juhlistamaan kristallihääpäivää hotelli Versoon lasten jäädessä mummilaan ja testasimme ensi kertaa myös hotellin ravintolan illallispuolta. Mitä pidimme siitä? Mikä Versossa on niin ihanaa? Olemme aikanamme tavanneet nyt jo lakkautetussa Jyväskylän Lyseossa, joka sekin sijaitsi ihan ytimessä, suoraan Verson takana. Paikka sopi täydellisesti yhteisen taipaleen juhlistamiseen!

Verso – Jyväskylän urbaanein hotelli

Tämän lähemmäksi Jyväskylän keskustaa et voi hotellissa päästä. Verso on ihan keskellä kaikkea – muutamien askeleiden päässä ns. kompassista, joka sijaitsee keskellä Jyväskylän kävelykatua. Huoneiden ikkunoista näet kävelykadulle ja Sokokselle tai vastaavasti sisäpihalle, josta voit bongailla aamun ensimmäisiä ihmisiä aamiaisella sekä katsoa, kun kaupat aukeavat. Versossa on kyllä kaiken ytimessä. Siitä huolimatta varsinkin sisäpihan puoleiset huoneet ovat superhiljaisia, pimennysverhot pimentävät kaiken ja sängyt ovat ensiluokkaiset – oli ihan hämmentävää herätä viikonloppuna siihen hiljaisuuteen.

Saavuimme hotelliin vasta seiskalta illalla, perjantai ja työpäivä Tampereella kun oli alla ja astuimme neloskerroksen huoneeseen – ihanaa oli löytää pieni tervehdys henkilökunnalta suklaan, kortin ja kuohuviinikuponkien muodossa. Pienet asiat todellakin tekevät reissusta täysin juhlaa! Mehän olemme ihan saunahöperöitä, joten olisi ollut kivaa käydä myös saunomassa illalla, mutta pöytävaraus odotti jo kello 20 ja saunat ovat auki kello 21 asti, joten jäi tällä visiitillä välistä. Pian siirryimmekin Verso Baari&Keittiöön odottavin tunnelmin, sillä itse olen syönyt paikassa yhden lounaan, kumpikaan ei ikinä illallista!

Verso Baari & Keittiö – tuoretta ja puhdasta ruokaa

Alakerrasta löytyvässä ravintolassa unohtaa kyllä täysin olevansa hotellissa – minkäänlaista ketjutunnelmaa ei ole, vaan ravintola on upeasti ja tunnelmallisesti sisustettu. Tänne kannattaa tulla vaikka ei hotellissa majoittuisikaan! Me saimme ison loosin keittiön vierestä, mikä oli ihan täydellistä kun oli kaksin juhlareissussa. Kuulimme välillä keittiön ja kokkien juttuja, mutta muuten olimme ihan kahdenkeskisessä kuplassa emmekä kuulleet muiden asiakkaiden juttuja. Turvavälejä ei tarvinnut miettiä tuossa istuessaan! Pian tilauksia ottamaan tulikin aivan ihanan ystävällinen ja herttainen tarjoilija, joka kävi läpi listan ennen tilaustamme.

Päädyimme tilaamaan vähän oudosti – tilasimme nimittäin pelkkiä alkupaloja! Ne kuulostivat niin ihanilta ja toisaalta kello oli yli 20 illalla, eikä tehnyt mieli mitään superraskasta. Olimme tyytyväisiä vetoomme, kaikki meni ja ihan älyttömän hyvää oli.

Valitsimme lajitelman alkupaloja kahdelle, josta löytyi lohta ja fenkolia, friteerattua scampia ja inkivääriä, härkäpastramia, juustoa, oliivia ja basilikaa, vuohenjuustoa ja melonia sekä kyssäkaalia ja ranskankermaa. Kaikki oli todella tuoreen ja freesin makuista ja tykkäämme molemmat maistella montaa makua yhden isomman annoksen sijaan. Lisäksi tilasin kukkakaalia, kesävihanneksia ja parmesankeksejä (nam!) ja mies vasikkacarpacciota aioilin kera. Paljon ihania makuja ja minusta oli aivan ihanan täydellistä istua ravintolassa vähän kuin kahdestaan, ilman että kukaan kuuli juttujamme ja vilkuilla välillä keittiön toimintaa, keittiö on avokeittiö saliin ja siitä näki hyvin henkilökunnnan työskentelyn. Erityisesti friteeratut scampit ja kyssäkaali olivat aivan ihania! Kannattaa kokeilla, sopii täydellisesti viinin viereen kuten otsikossakin sanotaan!

Verson luksukset ja miinukset

Verson ehdoton ykkösjuttu on varmaan hiljaisen huoneen lisäksi aamiainen. Se on täysin kotimainen aamiainen, mistä iso, iso plussa. Aamiaiselta saat muun muassa Teeleidin teetä, ahvenanmaalaista omenamehua (törkeän hyvää!), kalaa, Fazerin suklaata sekä ihan ykkösjuttu – karjalanpiirakoita. Yleensä aamiaisilla on riisipiirakoita, sillä karjalanpiirakoihin vaaditaan ihan oma perinteinen reseptinsä, mutta Versossa on niitä aitoja perinteisiä karjalanpiirakoita. Kuumia, joiden päälle munavoi sulaa ja…! Aivan ihania!

Myös puuro oli jotain taivaallista, ei liisteriä vaan niin täydellisesti haudutettua, että taisin kehua sitä viidesti miehelle. Tilauksesta saat munakasta tiskiltä – sekin oli todella hyvää, otimme juusto-tomaattimunakkaan puoliksi. Vitsi kun jaksaisi syödä enemmän kerralla, Verson aamiainen on kyllä omaa luokkaansa! Tarjolla on marjoja ja muuta kotimaista, mutta esimerksi ulkomaalaiset hedelmät puuttuvat täysin.

Luksusta on myös, että aamiaista saa lauantaisin 11.30 asti ja sunnuntaisin aina kello 12 asti, mehän heräsimme huolimatta siitä, että olimme kaksin… Ennen aamukasia. Totesimme sitten, että otamme huoneesta kaiken irti ja aloitimme viikonlopun vaahtokylvyllä – mieletöntä luksusta. Jos aamusaunaan olisi mahdollisuus, sinne olisimme varmaan suunnanneet (sanoinko että saunahulluja), mutta Versossa saunat ovat auki vain iltaisin.

Jos jotain hotellista jää kaipaamaan, niin joissain tapauksissa (ei tällä reissulla) kuntosali olisi plussaa! Nyt kuntosalille joutuu lähtemään eri rakennukseen. Toisaalta heti hotellin takana levittäytyy Harju, jossa lenkkimaisemia riittää. Hauska yksityiskohta on myös käytävillä olevat kuvat vanhasta keskustasta, jäimme pitkäksi aikaa katselemaan vuoden 1942 kuvaa Jyväskylästä.

Me pidimme huoneen lähes puolille päivin asti ja astuimme sitten ulos Jyväskylän kävelykadulle ja otimme tilaisuudesta kaiken irti – käväisimme miehen kanssa kaksin vaateostoksilla, siis vain miesten vaatekaupassa. Äärimmäisen harvinaista tämäkin, mutta tilaisuus teki varkaan!

Oli kiva pieni irtiotto kaksin ja tykkäsimme paikasta kovin. Onko sinulle tuttu yöpymisen tai ruokailun suhteen? 

P.S. Hakusanalla Jyväskylä löytyy paljon vinkkejä ja tekemistä seudulle, jos olet matkaamassa Keski-Suomeen!

Kun meistä tuli kristallia – mitä kaikkea on ehtinyt 15 vuodessa tapahtua?

There’s a calm surrender
To the rush of day
When the heat of a rolling wave
Can be turned away
An enchanted moment
And it sees me through
It’s enough for this restless warrior
Just to be with you

15 vuotta sitten lähes juuri näihin aikoihin, noin 14.20 sanoin reippaasti, hieman itkuisella äänellä TAHDON. En epäillyt hetkeäkään mitä olin tekemässä. Avioliitto on ollut aina minulle se juttu, mitä halusin. En osaa sanoa itsekään miksi, ehkä isovanhempieni 53 vuotta kestänyt avioliitto osaltaan vaikutti näkemyykseni. Omat vanhempani viettivät puolestaan tänä keväänä 43-vuotishääpäivää. Tällä päivämäärällä 15 vuotta sitten meillä oli ihan hurjan hauska päivä ja hyvät bileet, joita muistelen lämmöllä edelleenkin. Bändi soitti ja kaikki jammasivat loppuun asti Jyväskylässä elokuisen illan lämmössä. Tänään on ollut ihan tavallinen, hyvin kiireinen arkipäivä, enkä ole edes ehtinyt nähdä miestäni. Jotain erityistä siinä kuitenkin on, vähän joka hetkessä mieleen on pulpahtanut, että tänään liitostamme tuli kristallia. Kristallihääpäivä. 15 vuotta naimisissa. Tuntuu yhtä aikaa ihan lyhyeltä ajalta, mutta aika pitkältä, jos istahtaa pohtimaan, mitä kaikkea siihen on mahtunut.

Häämme vuonna 2005 ja mitä 15 vuodessa on tapahtunut?

Kirjoitin neljä vuotta sitten häistämme jonkinlaisen postauksen. Todennäköisesti nyt kirjoittaisin aivan erilaisen, mutta täältä voit kurkkia hieman sitä, millaiset häät meillä oli. Palasimme juhlapaikkaan 14 vuotta myöhemmin, sillä viime vuonna veljeni meni naimisiin samalla Jyväskylän Kaupungin kirkko + Savutuvan apaja-kombolla. Ihastuttavat häät olivat nekin ja tunne oli pinnassa tuossa paikassa juniorille morsiamineen puhetta pitäessäni. Mihin aika katosi? Mitä kaikkea meille on tapahtunut?

No vähän kaikkea. Ja ennen kaikkea ollaan oltu ihan järkyttävän tiiviisti yhdessä koko ajan. En muista, että olisin ollut miehestä erossa yhtään yötä tänä vuonna helmikuun jälkeen? Ja näin se on mennyt koko ajan. Kaikki on tehty niin pitkälle kaksin, että välillä on pelottanut milloin toinen kyllästyttää. Tässäpä todella pikakelauksella 15 vuotta – mitä on jäänyt vuosista mieleen?

2006 Kolmisen kuukautta häiden ja häämatkan jälkeen lähdimme vaihto-opiskelemaan Englantiin. Vaikka opiskelimme eri yliopistoissa, saimme samaan vaihtopaikat samaan yliopistoon ja olimme aika kummajaisia siinä porukassa. Naimisissa, mitä? :D

2007 Muutimme Thaimaahan töihin. Samaan firmaan totta kai. Tuli kahden viikon ero, sillä mies meni edeltä ja minä painoin gradua kasaan vielä kaksi viikkoa ja lensin perässä. Thaimaassa hän opetti minut sukeltamaan, sinnikkäästi, itse ei ole sitä koskaan pelännyt, mutta minun kanssa piti heti temuta, ennen kuin siitä tuli lempparihommaa. Kesällä olin pari viikkoa yksin Tansaniassa tekemässä graduhaastatteluja ja mies lensi sinne perästä töitteni jälkeen ja menimme safarille. Unohtumaton vuosi.

2008 Tältä vuodelta jäi parhaiten mieleen se, että ajoin moottoripyöräkortin ja ostimme talouteen toisen prätkän. Sinnikkäästi mies minua opetti, sillä ajotunnit eivät ihan riittäneet. Taas opetti johonkin, joka oli hänelle itsestäänselvyys.

2009 Suuri vuosi! En liity ikinä someen mieheni liittyi FB:hen, kun olin kaksi viikkoa matkaopaskurssilla ja halusi sitä kautta katsella, jos päivitän jotain. Kirjoitimme sähköposteja toisillemme – ei ollut whatsappeja tai videopuheluita, ei edes nettiä puhelimessa! MUOKS. UNOHDIN! Mehän olimme 2kk syksyllä erossa, minä Thaimaassa ja mies Suomessa vielä, tuli perässä Thaimaahan jouluna. Pisin eromme ikinä oli tuona vuonna siis!

2010 Palasimme Suomeen ja meistä tuli koiravanhemmat. Sitä pennunkin kanssa joutuu heräilemään öisin ja stressaamaan töissä, hih!

2011 Tältä vuodelta ei mieleeni nouse mitään isoa asiaa. Olin hyvin pitkälti koko vuoden töissä, kävimme mm. Italiassa reissamassa, puuhasimme koiran kanssa ja… Perusarkea.

2012 Positivinen raskaustesti. Muutto nykyiseen asuntoon. Kahden viikon reissu New Yorkiin. Omat 30v bileet yllärinä, joiden päätteeksi mies tunsi esikoisen potkut ensi kertaa. Olihan siinä. <3

2013 Tyttären syntymä ja parisuhteen mylly, kun valvottiin ja hometalorumba alkoi.

2014 Aika raskas ja väsynyt vuosi. Kesällä pääsimme muuttamaan takaisin kotiin 8 kk:n jälkeen. Syksyllä aloitin Helsingissä opinnot ja olin kerran kuussa yötä Helsingissä ja mies teki jotain kivaa esikoisen kanssa. Se oli ihanaa. <3

2015 Samalla viikolla kuin vuonna 2012 positiivinen raskaustesti ja laskettu aika neljän päivän erolla. Olimme hämmentyneitä ja onnellisia. Odotus oli hyvin haastava ja kuopus meinasi syntyä keskosena, joten se määritti aika paljon arkeamme.

2016 Toisen tyttären syntymä. Olin ihan onneni kukkuloilla, jotenkin olo tokalla kierroksella oli niin paljon varmempi.

2017 Ensimmäinen puolimaratonimme. Sain päähäni alkaa juosta miehen rinnalla ja kahden lenkin jälkeen ilmoitin, että mäkin lähden puolikkaalle. Hah! Mikä idea! Mutta niin lähdin! Reissattiin perheenä paljon, Vuokatissa, Kyproksella, Ahvenanmaalla, Pärnussa ja en muista edes missä.

2018 Olikohan tämä se vuosi kun elvytin 14 vuoden jälkeen lautailuharrastukseni? Ja niin me olimme taas hiihtohississä lautoinemme nenät vastakkain pussailemassa, ihan niin kuin 2004 vuonna viimeksi! Juostiin myös paljon yhdessä.

2019 Mies tuki täysillä sitä, kun halusin yrittäjäksi. Kaikkeen pystyy, kun toinen tukee täysillä.

2020 6 kuukautta perheenä yhdessä, ei yhtään yötä erossa miehestä, muutamia lapsista. 15 vuotta avioliittoa takana. Niin monen monta yhteistä kokemusta. Arki.


kuva Saara/Mimi&Nöde Photography

Arkirakkaus on parasta

Tänä vuonna sitä on nähnyt, miten kivaa toisen kanssa on olla. Vaikka ympyrät ovat pieniä, on juttelun aihetta riittänyt. Ajattelin eilen, että pitäisikö tänä aamuna olla jotain spesiaalia odottamassa. Mutta miksi, kun ei edes nähty aamulla? Suurin asia on kuitenkin se arkirakkaus. Se, kun toinen pussaa töistä tullessaan. Se, kun hikoilin pari yötä sitten endokivuissani ja herätin miehen yöllä yhdeltä kysyen ”voitko painaa alaselästä” ja hän tuli ja hieroi vaikka pilkki vähän itsekin. Arvostin valtavasti. Se, kun piriformikseni särkee juoksusta jatkuvasti ja toinen jaksaa sitä survoa kyynärpäällä auki. Se, kun toinen sanoo illalla ”mä voin lukea iltasadun” kun näkee, että toinen alkaa uupua ja monta hommaa on vielä kesken. Se kun saa herätä viikonloppuisin valmiiseen puuroon ja joka ikinen aamu on lehti haettu laatikoista kuistille. Niitä pieniä tekoja on loputtomiin ja niistä ei aina muista kiittää, mutta niistä se arki, rakkaus ja yhdessäolo syntyy.

15 vuotta myöhemmin tahdon edelleen, ehkä kovemmin koko ajan. Miestä katsellessani olen usein ajatellut, että miehet kyllä komistuvat iän myötä. Heihin tulee varmuuttaa ja katseeseen syvyyttä, ohimoille ekat harmaat. Korona-aikaan lapset löysivät 10 valkoista partakarvaa ja hihittivät kippurassa. Minä hymyilin onnellisena. On suuri, suuri on onni löytää rinnalleen ihminen, jonka kanssa on niin kivaa, johon voi aina luottaa ja joka ehdottaa, että lähdetäänkö ajelemaan Särkkään Hypellä kun on hääpäivä. Se me tehtiin viime viikolla, huomenna vielä jotain pientä juhlaa ja sitten kohti 16. aviovuotta. Toivottavasti saamme niitä vielä paljon lisää.


neljä alinta kuvaa Marina Rotkus Photography

KIITOS. <3 TAHDON!