Miksi minä lähdin ja miksi pyydän, ettet tee samaa virhettä

Jälkiviisaus on aina turhaa samoin kuin selittely, mutta koen, että kaikkien saamieni viestien sekä pohjoisen yleisöryntäyksen vuoksi haluan tämän tekstin kirjoittaa (kiitos myös niistä positiivisista viesteistä, niitäkin tuli monta! <3). Kun olimme lähdössä reissuun, elettiin outoja hetkiä. Samaan aikaan toissaviikolla, kun piti tehdä päätös pakkaamisesta tai perumisesta alkoi työkalenterini tyhjentyä täysin. Hämmentyneenä katselin viestejä ja samalla kurkin tietoja, miten nyt tulisi käyttäytyä. Menevätkö koulut kiinni, saako mennä kauppaan, mikä on tilanne. Tuona päivänä olin käynyt vielä jumpassa miettien, saako niin tehdä ja illalla sitten sulkikin ensimmäinen kuntokeskus. Tilanne eli jatkuvasti.

Kun mietimme, lähdemmekö reissuun pohjoiseen, lähelle Lappia, ajattelimme montaa asiaa läpi. Kotona koulut ja päiväkodit ovat normaalisti auki, mies menee normaalisti töihin. Lapsilla on todella paljon kontakteja päivän aikana. Pohjoisessa olemme keskenämme, pääsääntöisesti ulkona, emme tapaa yhtään lasta ja teemme esimerkiksi ruoat itse. Puhuimme, että ulkomaille lähtö olisi itsestäänselvästi silloin peruuntunut ja julkisilla emme lähtisi. Matkustaisimme omalla autolla, peruen esimerkiksi kylpyläkäynnit tai aiemmin puhuttu Angry Birds-puiston. Olisimme omassa mökissä. Ajattelimme oikeasti, että turvaamme menoa enemmän olemalla luonnossa keskenämme kuin viemällä lapset koulumaailmaan normaalisti. Tuolloin, kun päätöstä teimme, ei hallituskaan halunnut vielä rajoittaa pohjoisen matkailua, sillä oli paras sesonki tiedossa. Pohjoisen yrittäjät elävät matkailuilla ja porotaloudella.

Ja missä tilanteessa ollaan nyt. Tiedostan hyvin, että väkisin tulee joitakin kontakteja kaupassa käydessä, mökin avaimia hakiessa ja niin edelleen. Ja jos tuon Pirkanmaalta tartunnan tullessani, se kuormittaa muutenkin pientä terveydenhoitoa Kuusamon alueella. Ymmärrän tilanteesta koko ajan ja joka päivä enemmän, kuten varmasti moni muukin.

Lähdimme siis omalla autolla matkaan. Söimme matkalla autossa ja vältimme esimerkiksi huoltoasemia. Perillä pyrimme olemaan ulkona, keskenämme, vain yksi kävi kaupassa ja muilla tavoilla asiaa huomioiden. Niihin auki oleviin kylpylöihin ja sisäpuistoihin emme menneet, se ei tullut enää tilanteessa mieleenkään.

Mietin myös sitä, mitä somessa voi kertoa. Kiukkuisia viestejä tuli ja en missään nimessä halunnut vaikuttaa välinpitämättömältä. Ehkä joku fiksumpi tajusi silloin toisssa viikolla jo, miten tilanne tulee eskaloitumaan esimerkiksi ulkomaan esimerkkejä seuratessa. Minä en oikeasti vielä toissaviikolla tajunnut, että seuraavalla viikolla ei mennä enää kouluun eikä jumppaan. Nyt olisin paljon viisaampi.

Koska olen ollut aina aika avoin ja rehellinen kanavissani, halusin senkin kertoa, että täällä olemme. Olisihan se nyt ollut aika munatonta olla viikko hiljaa, kun moni tiesi missä olen. Halusin olla vastuullinen vaikuttaja. Ymmärrän, että en ole ainoa pohjoisessa viime viikolla ollut, mutta minulla on sisällönluojana suurempi vastuu. Minä luon mielikuvia. Ja minä seison sen valinnan takana, minkä teimme, vaikka se jälkikäteen kaduttaakin. Toin kanavissani esiin myös sitä, että älä lähde nyt mihinkään. Minäkään en lähtisi, nyt kun muutamissa päivissä lähtömme jälkeen tilanne eskaloitui. Onneksi Lapin suuret keskukset tekivät päätöksen sulkea jo viikkoa aiemmin. Sen sijaan että olisivat rauhassa saaneet ajaa toiminnot alas, meno meni ihan villiksi. Järkytyksellä luin tietoja liikenneruuhkasta, kun ihmiset painavat kohti Lappia. Levi räjähti käsistä, siinä missä olimme viikko sitten keskenämme Rukalla. Se hiljeni ja paljon jo viikko sitten.

Yritin koko ajan miettiä mitä voin sanoa ja näyttää ja tehdä. Todellakin mietin sitä ihan joka välissä. Mietin, voiko näissä kuvissa edes hymyillä, mutta perkule, kun en osaa olla kuvissa vakava. Saanko julkaista tällaisia lumikuvia? Innostanko näillä ihmisiä lähtemään? Mutta hei, älä lähde. Et nauti siitä lomasta. Pelkäät koko ajan jokaista tekoasi ja kauhistut hiihtoladullakin, kun vastaan tulee ihminen. Se käsitys, missä itse lähdin ns. ihmisiä pakoon ja otin lapset pois koulumaailmasta on muuttunut paljon 12 päivässä. Veikkaan, että suurimman osan käyttäytyminen myös. Toivottavasti! Samalla luen somesta ihmisten olevan vihaisia hiihtokeskusten sulkemisesta ja lasten pettymyksestä. IHMISET. NYT ON KYSE ELÄMÄSTÄ JA KUOLEMASTA. MIETTIKÄÄ SITÄ YRITYSTEN PETTYMYSTÄ KUN RAVINTOLAT, HOTELLIT JA HIIHTOKESKUKSET SULKEVAT. Sitä ei tehdä kevyillä perusteilla.

Pyydän. Älä lähde enää minnekään. Tiedän nyt, ettei olisi meidänkään pitänyt, tilanteesta on niin paljon uutta tietoa tullut verrattuna toissaviikon tapahtumiin. Silloin vielä suurin uutinen Suomessa olivat vessapaperivitsit. Toiset tajusivat nopeammin, toiset panivat lapun luukulle heti, toiset vasta nyt, toiset eivät vieläkään. Tilanne ja kiristyneet tilanteet ovat muuttuneet koko ajan. Vastasin juuri tutulle lapsenvahdille, jota kyselin vielä viikko sitten, ettemme ota mitään kontakteja kotiimme. Nyt ollaan nelistään.

Tilanne oli ja on kaikille uusi, hämmentävä ja täysin käsittämätön. Siihen täytyy suhtautua todella vakavasti ja jokaisen täytyy yrittää tehdä parhaansa. Syyllistäminen ei kuitenkaan pysäytä taudin leviämistä. Meidän täytyy vaan jokaisen tajuta vastuumme ja vetää yhtä köyttä. Tilanne kulminoitu loppuviikosta tähän Lappi-asiaan, mutta nyt ei pitäisi matkustaa yhtään minnekään enää. Eikä kutsua kavereita kylään.

Meillä alkaa nyt myös korona-arki, oman tyhjän kalenterin kanssa, lapset kotona pitäen, ihmisiä välttäen ja miehen ollessa etätöissä. Luojan kiitos vielä etätöissä eikä lomautettuna. Sovimme, että tehdään normaalin arjen aikataulu, tehdään huomenna yhdessä kakku synttärisankarille. Hei onhan se aika kova juttu, emme leivo ikinä nelistään!

Toivon että ymmärrätte. Toivon että tiedätte, että välitän. <3

Vielä kerran keväthangille – parhaat vinkit ja fiilikset

Etelässä ollaan jo lähes kesäkeleissä, mutta Rukalla lasketaan näillä näkymin aina 9.5. asti. Joten kurvataan vielä kerran pohjoiseen, jossa vietimme viime viikolla yhden parhaista lomistani ikinä. Olen iloinen, että pääsimme sinne myös viikolla 5, mutta voi kuinka lapset viihtyivät nyt, kun ei tarvinnut palella! Aurinko mollotti pilvettömältä taivaalta koko viikon, asteita oli parhaimmillaan +10 ja rinteet olivat superkunnossa.

Pähkäilimme helmikuussa, onko viikolla 16 vielä rinteet kunnossa ja riittääkö lumi. Kyllä se todellakin riittää ja rinteet olivat näin huhtikuussa aivan upeat. Toki ne kinostavat ja homma on välillä vähän surffailua, mutta minusta sata kertaa parempi juttu kuin järkyttävä pakkanen tai jäinen rinne. Jos siis vain voit, mene vielä keväthangille, vielä ehtii!

Pähkäsimme myös viikon 5 ryntäilyn jälkeen, että keskittyisimme tällä lomalla kahteen juttuun, hiihtoon ja rinteeseen. En juuri päässyt käymään rinteissä itse viimeksi, joten Ruka jäi täysin valloittamatta. Ajattelin, ettei minusta edes olisi niin hurjiin rinteisiin, mutta vielä mitä – rinteitä piisaa ihan kaikentasoisille ja laskiessani yli kilometrin mittaista rinnettä ja siirtyessäni rinteestä toiseen muistin taas, miksi rakastuin aikanani lumilautailuun. Se on vaan niin parasta noilla loputtoman pitkillä rinteillä!

Kuten kerroin, saimme Holiday Clubin respasta saapuessamme kuponkeja, joilla hissiliput sai arkena puoleen hintaan. Se ratkaisi pelin – neljän päivän hissilippu puoleen hintaan maksoi vähemmän kuin kaksi kolmen tunnin lippua. Otimme siis vanhemmille ja esikoiselle neljän päivän liput ja näin pääsisimme rajoituksetta laskemaan, ajelemaan gondolilla ja puuhaamaan Family Parkissa.

Me ehdimme neljän päivän aikana valloittaa rinteitä aika monipuolisesti ja monentasoisen ja ikäisen laskijan näkökulmasta. Mies ja esikoinen vetivät lähes kaikki rinteet läpi mustia lukuun ottamatta, kuopus pääsi mukana pariin isoon ja oli pääasiassa lasten mäessä ja minä tulin miehen kanssa kaksin pääasiassa pitkiä sinisiä sekä muutamia punaisia. Kuopuksen kanssa lautailimme Family Parkissa, miehen kanssa vaihtelimme puolta Vuosselista Rukakylän puolelle ja koko perheen voimin grillasimme keskellä rinnettä vaahtokarkkeja. Mikä viikko!

Mitkä olivat siis meidän suosikkejamme, minkä takia rakastuimme Rukan rinteisiin? Tässäpä muutamia juttuja. Jos et ehdi käyttää vinkkejä hyväksi nyt keväällä, ensi talvena pitävät sitten taas kutinsa!

Family Park. Mattohisseillä oli helppo viedä kolmevuotiasta ylös ja rinteet tarpeeksi loivat kipittää hänen vierellään alas. Kun väsähdys tuli, oli Ski Bistro vessoineen lähellä samoin kuin grillikota, jossa saattoi grillata makkaraa. Ylhäällä Family Parkissa on tubing-rata, joka oli meidän kuopuksen mielestä ihan ykkönen. Siinä menimme junassa neljällä renkaalla nelistään, taisin olla se, joka kiljui eniten. Parkista löytyi myös keinu ja liukumäki.

Parkin vierestä lähtee gondolihissi, tämän talven uutuus. Pelkkä ylilento maksaa 10 euroa ja matkalla voi pysähtyä ylös, vaikkei olisikaan laskija. Aiemmin siellä oli jääpolku, nytkin kannattaa hypätä ylhäällä ulos ja ihastella maisemia. Huhtikuun ajan aseman vieressä on Hanki pop up-baari, jossa oli ihanaa kuunnella reggaeta ja fiilistellä hetki. Teimme mm. niin, että minä jäin ylhäällä pois ja laskin toiselle puolelle Rukakylään, josta tulimme nelistään ylös. Mies kuvasi menoani ylhäältä gondolista. Välillä vain menimme gondolilla kuopuksen kanssa, sillä hänestä se oli ihan yliveto juttu. Ja maisemat ovat huikeat sieltä! Ehdoton koko perheen juttu!

Family Parkin toisella puolella on sompahissi, jossa oli viikon ystävällisin hissimies. Harmittaa, etten muista nimeä, kun aina katsoin rinnasta nimen mikä siinä lukee. Vaikka hisseissä on itsepalvelu, kyllä joka asemalla saa aina apua! Laskimme tuossa rinteessä nelistään, kun ajattelimme, että sompahissi on kaikille helppo ja rinne vähän kompromissi, siinä pärjäämme kaikki. No, tämä johti siihen, että mies laski suksilla kuopus jalkojen välissä ja he menivät hyppyreihin, minä hiihtelin lautoineni jossain välimaastossa ja esikoinen suuttui lällyrinteestä. Hän laski mitään meille puhumatta yksin ylös ja alas. Kyllä hymyilytti. Puhe jatkui kun pääsi taas tuolihissiin. Mutta noin periaatteessa koko perheen kiva rinne numero 21, sininen Bistron rinne. Ja se hissimies, kiitos avusta ja terkkuja!

Kaksi kertaa palkkasimme mökille MLL:n lastenhoitajan ja laskimme muutaman tunnin miehen kanssa kaksin. Silloin oli helppo mennä ankkurihissiin tai tuolihissiin ja kierrellä missä vain. Gondoli oli kiva hissi lasten kanssa, siellä oma suoritukseni esikoisen kanssa ankkurissa oli aika… Öh. Joten kun menimme porukalla, valitsimme gondolin ja sompahissit. Miehen kanssa siirryimme Mastorinteisiin, jotka ovat punaisia, mutta pehmeytensä vuoksi aika helppoja punaisia sanoisin. Rinteestä 33 löysimme nopeusmittauksen, josta mies viuhahti vauhdilla 63km tunnissa. Itse en viitsinyt edes yrittää, omat nopeuteni olivat… No vähän pienemmät. NMastorinteet olivat kivan hiljaisia ja niistä voi laskea myös sompahissiin, jonne suuntasimme sitten lapsen kanssa, eli Välihissiin ja Välirinteeseen numero 31.

Mastorinteiden takaa löytyy Ruka Peak, pieni hotelli, jossa on ihastuttava ravintola. Se oli viikon 5 pakkasilla kuin satumaailma ja mies kävi esikoisen kanssa silloin siellä kaakaolla ihastellen tykkylumisia puita. Nyt terassilla sai suorastaan hikoilla ja nauttia kuin kesäkeleillä. Tarjolla on muun muassa lounasta ja illallista. Ehdoton paikka käydä, laskien tai autolla ja pyörälläkin pääsee ylös. Ruka Peakiin ihastui viime kerralla myös lapsi niin, että halusi viimeisenä päivänä ehdottomasti sinne kaakaolle. Kun odottelimme miestä ja esikoista kuopuksen kanssa, sain yks kaks kännykkään valokuvia helikopterista. Silmät pyöreinä tuijotin, että mitä nyt en ymmärrä. He olivat saaneet kaksi yhden hinnalla tarjouksen, kun kopteri oli pysähtynyt Ruka Peakin viereen ja katselleet Rukaa yläilmoista sen sijaan, että laskivat alas luoksemme. Mikä käänne! Mutta varmasti aika ainutlaatuinen elämys!

Rukakylän puolella kannattaa myös käydä pitämässä breikki ja syömässä. Sieltä löytyy muun muassa burgerbattlessa sijoittuneen Jari Rahkolan R U OK-ravintola, jossa oli älyttömän hyvät hampparit. Samoin Villisian raclette oli kokeilemisen arvoinen juttu ja Villisian lasten leikkipaikka ihan vertaansa vailla. Viikolla 5 nautimme lounaat ravintola Kuksassa ja tykkäsimme siitäkin! Mökille nappasimme mukaan Hanko sushit, eli kaikkea löytyy.

Sitten on se esikoisen lemppari, eli rinne numero 26, Rudolfin seikkailureitti. Rinteen varrella voi tavata niin poroja kuin huskyja, laskea mökin läpi ja istahtaa nuotiopaikalle grillaamaan. Sinne pääsee monella eri hissillä ja yhteen mäkeen vierähtää aika tovi pysähdyksillä! On muuten ihan mahtavaa, että heti aamusta kaikki nuotiopaikat ovat kunnossa ja niihin on sytytetty valmiiksi tuli, myös makkaratikkuja löytyy. Mahtava palvelu! Miten mahtavalta maistuu paahdettu vaahtokarkki keksin välissä!

Paikan kapasiteetti on kyllä mieletön ja se vetää hurjat määrät väkeä, eli huhtikuun aurinkokelit kannattaa sesonkia pelkäämättä käyttää hyväkseen! Me nautimme täysillä ja monesti kertyi 9 tunnin rinnepäiviä. Niin ja ne hiihtokilometrit. Niitä kertyi 13 viikon aikana. Taisin vähän innostua vuosien jälkeen pohjoisen rinteistä ja lautailuista.

Kiitos Ruka ihan mielettömästä viikosta, jota haikeana mietimme! Kenen muun suosikki? Mistä tykkäät eniten?

Pääsiäisbileet!

Puolet pääsiäisestä takana, puolet edessä. Mitä olet puuhaillut? Onko mennyt perinteisissä merkeissä? Me siirryimme Kuusamosta Jyväskylään pääsiäispyhinä ja tuntui, että suurin osa liikenteestä soljui kyllä pohjoiseen päin. On se kyllä aikamoinen ajomatka, kuusivuotias menee jo ihan tyytyväisenä, mutta pienempi meinasi loppumatkasta vähän ratketa.

Pää on vähän tyhjä, niin kuin monesti onnistuneen loman jälkeen. Ei tiedä mistä jatkaisi blogissa eikä tiedä mihin ensimmäisenä tarttua kotona. Osa kasseista vielä purkamatta, joten ainakin perinteinen pyykinpesutouhu jatkuu. Työnsimme ihan palaksi menneen, likaisen ja paikatun toppahaalarin lähtiessä suoraan roskikseen, kun mietin ettei sille ole enää kenelläkään käyttöä, mutta on ehjääkin toppavaatetta, joka täytyy hoitaa kesäsäilöön. Kylläpä oli kevät edennyt viikossa! Niin se eteni kyllä Kuusamossakin, alkoi tulla mutapaikkoja esiin rinteissä ja lorina kävi koko ajan, kun lumet lähtivät silmissä.

Aloitimme kuitenkin bileillä paluun pois Kuusamosta, nimittäin mummoni 85-vuotisjuhlilla. Olipa hauskaa saada pitkästä aikaa taas sukua samaan tilaan ja nähdä esimerkiksi tyttöjen serkkuvauvaa. Oli ehkä maailman suloisin näky, kun esikoiseni istui vauva sylissään. Tytöt imivät niin kaiken irti kummitädeistä ja enoista sekä mummista, että itku tuli heti, kun liityimme moottoritielle kohti Tamperetta. Siinä missä äitinsä ikävöi takaisin pohjoiseen, lapset itkivät että mummilaa tulee ikävä. Ihanaa, kun näkivät nyt kaikkia kerralla, heillä on niin useasti ikävä. Onneksi yökyläreissu kummilaan on nyt esikoiselle sovittu, sitä odotellessa!

Villit oli juhlat, voisi melkein niin sanoa, kun pysähdyin katsomaan mummin korkkareilla kolkuttavaa kolmevuotiasta, valssiksi laittanutta veljeäni, toista joka alkoi riisua kun halusi esitellä Desigualin paidan alla ollutta Makian muumipaitaa tai kovaan ääneen höhöttävää isääni. Mutta toivottavasti mummo nautti eikä uuvahtanut liikaa tästä elämästä luonaan. Alakerran naapurikin kiitteli varmasti korkkaritepsuttajaa, mutta toisaalta juhlat olivat keskipäivällä, ehkä hän selvisi.

Sellainen pääsiäiskeikaus! Täällä jatketaan kohti arkea ja suunnittelin, josko kävisin vaikka villasukkajumpassa. Kuka tietää mikä on villasukkajumppa?

Nautinnollista pääsiäisen jatkoa!