Miksi ajaa Kuusamoon asti lomalle?

*kaupallinen yhteistyö Holiday Club Resorts Oyn kanssa

Tuleekohan siitä mitään, ajattelimme, kun katselimme reilun 700 kilometrin ajomatkaa Tampereelta Kuusamoon. Olemme parina aiempana vuonna lomailleet Vuokatin Katinkullassa juurikin siedettävän ajomatkan takia, mutta nyt päätimme yrittää Kuusamoon asti. Pätkäisimme matkaa molemmissa päissä olemalla yön mummilassa Jyväskylässä, sitten painettiin hyvin vähillä pysäyksillä perille asti. Mietimme, mitä sellaista saamme Kuusamosta, mitä ei ole Vuokatissa, kun sielläkin on riittänyt hiihtolatua, kylpylää ja laskettelurinteitä. Olen itse lomaillut Kuusamon Tropiikissa vuonna 1992 ja useamman kerran siinä lähellä eli Iso-Syötteellä 1990-luvulla. Silti edellisistä näin pohjoisen visiiteistä oli kulunut lähes 20 vuotta, sama aika oli miehellä edellisestä reissusta Kuusamoon.

Matka meni yllättävän hyvin, 5-vuotias oli jo ihan huikeaa matkaseuraa, 2-vuotiaalla meinasivat viimeiset 100 kilometriä olla tuskaa. Jo Oulun jälkeen meille valkeni, miksi kannatti ajaa näin ylös asti. Vaikka Kuusamo ei ole virallisesti Lapissa, ihan rajoilla ollaan ja maisemat alkoivat muuttua huikean kauniiksi. Huokailimme, räpsin kuvia liikkuvasta autosta ja saavuimme poronhoitoalueelle. Sekin jo jotain, mitä ei alempana näe, jopa Rukan rinteissä oli poroaitaus!

Hetki, jolloin ajoimme Kuusamon tropiikin eteen oli maaginen. Se pimeys, joka ympäröi meidät oli niin erilaista kuin etelässä ja tuli paljon aiemmin. Kylpylähotellin edessä vaihtoivat väriä upeat jääpatsaat ja lumi narisi kenkien alla, pakkasta oli saapumis- ja lähtöpäivänä 30 astetta, siinä välissä hyvä viikko! Mikä mäihä!

Asetuimme Petäjänlahden villoihin ja purimme saman tien ulkovaatteet naulakkoon, lasten vaatteet kaappiin ja aloimme tehdä ruokaa. Se näissä Holiday clubin villoissa on plussaa, että voi olla vähän kuin kotonaan. Meillä oli mukana esimerkiksi omat aamutakit ja teepannu, mutta kodin tuntua toivat samanlaiset astiat kuin kotona ja takkatuli oli tytöistä ihan ehdoton! He olivat onnellisia omasta huoneestaan, jonne saimme pienelle lastensängyn. Ruokaa odotellessa lapset katselivat kirjastosta lainattuja DVD-levyjä, sillä soitinkin villasta löytyi. Saunan jälkeen juostiin nakuna 27 asteen pakkasessa hangessa ja vedettiin aamutakit päälle. Aamuisin pieni iso ilo oli vedenkeitin, jossa oli säädettävä lämpötila. Oikeasti tiedätte teenjuojat, miten raivostuttavaa on juoda 100 asteista teetä, minä arvostin tätä kovasti!

Olemme aika ulkoilmaperhe, joten tarkoitus oli olla pihalla niin paljon kuin mahdollista. Olimme kuitenkin ajatelleet, että jos pakkanen on liian kova, tekemistä löytyy yllin kyllin. Villat ovat ihan kylpylän vieressä, joten kävelymatkan päässä on uintimahdollisuus ja samassa yhteydessä esimerkiksi Angry Birds land. Lapset hinkuivat sinne, aikuiset halusivat olla pihalla, joten ratkaisimme lopulta tämän niin, että palkkasimme MLL:n kautta ihanan lastenhoitajan, joka vei lapset riehumaan sisäleikkipuistoon, kun me hiihdimme kaksin 12 kilometrin lenkin. Win-win tilanne!

Kun mittari näytti yhtenä aamuna -27 astetta, päätimme viettää päivää kylpylässä. Pienet viihtyisivät siellä loputtomiin, niin vesileikeissä kuin liukumäessä. Me taistelimme miehen kanssa keskenämme parempaa aikaa vesiliukumäestä ja minä vein lopulta voiton 9 sekunnin ajallani. Että voivat aikuiset aina kilpailla tosissaan! Kylpylän puolelta löytyy höyrysauna, tavallinen sauna ja muun muassa kylmäallas, johon 5-vuotias sukelsi. Apua sitä kiljuntaa, kun pomppasi ylös ja huusi päänsä olevan jäässä! Äkkiä saunaan! Pukutilat olivat varmasti kohtalaisen uudet ja hyvin siistit, vanhoista puista tehdyt penkit ihastuttivat meitä siellä. Kun tulimme ulos kylpylästä, oli lapsilla kiljuva nälkä, joten suoraan kylpylän yläpuolella oleva ravintola Mango ja sen lounasbuffet oli pelastus!

Kylpylän nurkilla on myös rantasauna, joka näytti vastikään rakennetulta. Todella siisti ja iso sauna, joka oli yhteissauna, eli siellä oltiin uikkareissa. Tämä oli todella kiva juttu, että sai olla perheenä rantasaunassa, meidän lisäksemme paikalla oli kaksi muuta ihmistä tuolla hetkellä. Mattoa pitkin pääsi kipittämään avantoon, josta kiitosta, että oli valaistu ja paikalla oli koko ajan ulkopuolinen vahtimassa menoa. Jäi kyllä vähän puolitiehen oma avantoreissu, mutta tässä on joka tapauksessa sellainen elämys, jota suosittelen lämpimästi Kuusamon lomailijoille!

Entä ne ulkoaktiviteetit sitten? Lähes vastapäätä kylpylää lähtee latuja, joita hiihtelin kirjaimellisesti yksin. Oli ilmeisesti hiljainen viikko ja lisäksi ehkä kova pakkanen tyhjensi latuja. Hiihdin viiden kilometrin Petäjälammen latua, josta 3 kilometriä on valaistu aina iltayhdeksään asti. Todella hyväkuntoinen latu, joka kiersi kauniissa maisemissa lähellä asutustamme. Sen jälkeen oli ihanaa mennä saunaan mökille ja maistella Kuusamon juustolan leipäjuustoa ja tyrnihilloa. Lämmin suositus! Juustola on lähes kylpylän pihassa, vain kivenheiton päässä on myymälä, josta saa herkkujuustoja matkaansa.

Lisäksi voi kokeilla esimerkiksi lumikenkäilyä. Lumikengät saa vuokrata kylpylähotellin aulasta ja ohjattujakin reissuja lähtee, jos ei halua omatoimisesti lähteä. Lähdimme vähän vitsillä kyselemään, onko lumikenkiä koossa 25. Yllätyksemme oli ja niin tarvoimme kaikki neljä ohjatulla reissulla. Taapero uuvahti kohtalaisen pian, lumikenkäily on aika raskasta ja lisäksi häntä nipisteli pakkanen liikaa, mutta esikoinen tarpoi sinnikkäästi koko tunnin lenkin. Siellä me sitten taapersimme hollantilaisten kanssa upeita maisemia ihaillen. Olin hyvin ylpeä tyttärestäni ja hän onnellinen, kun lumikenkäilyn jälkeen sai vaahtokarkkikaakaon O’Learysissa ja pääsi uimaan!

Myös läskipyöriä voi vuokrata heti kylpylän aulasta ja lähteä polkemaan tai vuokrata Rukalta, kuten me teimme. Nyt kun urat ovat tamppautuneet, sekin on varmasti helpompaa kuin meidän reissumme, jolloin meinasimme upota tykkylumeen! Rukalta löytyi aika huima pulkkamäki, joten teimme myös niin, että nappasimme hotellin edestä pulkkia lainaan, hyppäsimme oven edestä monta kertaa päivässä menevään ski bussiin ja suuntasimme ihan vain pulkka- ja syömisreissulle Rukalle. Viimeinen bussi takaisin lähti kello 19.15 ja se olikin väsyneille matkaajille sopiva aika palata.

Lisäksi pihalla vietettiin aikaa muun muassa rinteessä, hiihtokoulussa ja poroajelulla, mutta säästetään ne toisiin postauksiin. Pelkästään kylpylän ympäristössä voi tehdä monta juttua ja on uskomattoman tunnelmallista istua takkatulen ääressä oman mökin rauhassa.

Niin, kannattaako ajaa Kuusamoon asti lomalle? Ehdottomasti, se on ihan oma maailmansa. Tekeminen ei lopu ja paikka on kuin tehty perhelomailulle, joka käänteessä on otettu lapsetkin huomioon. Nyt kun etelässä sataa vettä, kävin jo vähän pala kurkussa läpi näitä lumikuvia. Tahtoo takaisin! Ja hei, ehkä pääseekin, sillä ihastuimme niin, että varasimme uuden loman huhtikuulle. Toivotaan, että lumi pysyy sinne asti! Niin ja että ajomatka sujuu yhtä hyvin kuin tällä lomalla!

Onko sinulla kokemuksia Kuusamon tropiikista? Oletko itse matkalla pohjoiseen hiihtolomalle tai keväämmällä?

Kuusamon loma numeroina

Juuri kun sunnuntaina iski sellainen tässä bloggaamisessa ei ole mitään järkeä olo, enkä keksi enää mitään mielenkiintoista postattavaa, sanoi mieheni ”auton trippi kertoo meidän ajaneen tasan 2000 kilometriä tällä lomalla”. Olimme kilsan päässä kotoa. Perään mies jatkoi ”jos haluat vaikka tehdä postauksen otsikolla loma numeroina” ja luetteli keskinopeuden (olikohan se 68 km) ja muut autolliset faktat. Minä olin kotiinpaluu-tylsyys-arki-väsymys ajatuskehässä, josta aivot pomppasivat heti toiseen moodiin. No joo, why not? Minä rakastan numeroita ja listauksia! Mutta mitä numeroita sieltä sitten osaisi nostaa?

Nämä tulivat ekana mieleen. Viikko Kuusamossa oli:

2001 ajokilometriä
2175 järkkäriin tallentunutta kuvaa
33 syötyä törkeän hyvää sushia Rukan Hanko-sushista
22 hiihtokilometriä (omassa Suunnossa)
4 erilaista saunaa
8 päivää putkeen saunassa
noin 10 juotua vaahtokarkkikaakaota (mulle yksi, kuopukselle kolme, miehelle ei yhtään, esikoiselle loput)
9 läskipyörällä ajettua kilometriä

3,5 syötyä kampanisua (kuopus jätti kesken)
3 syötyä poromakkaraa porotilalla (minä skippasin)
9,5 kg painavat poronsarvet joita kokeiltiin nostaa
29,5 astetta pakkasmittarissa tulopäivänä
32 astetta pakkasta mittarissa lähtöpäivänä (ja muuten viikko hyvä, mäihä!)
2 mahalentoa lumilaudalla (mulle 1, miehelle 1 ja kuopukselle 0 kaatumista laudalla)
noin 30 uhmaraivaria (bongaa suu auki kuvia muutama tästä postauksesta, niissä huudetaan milloin mitäkin tuskaa.)
noin 20 huokausta ”kato nyt tonnekin, miten upea maisema”
1 gondolikaakaot (Rukalle on tälle kaudelle avattu gondoli, miehellä ja esikoisella oli termarikaakaot siellä matkassa, joivat niitä kun lensivät yli rinteiden)
9 kertaa onnistuneesti sytytetty takkatuli

9,3 sekunnin aika vesiliukumäestä (minulle, miestä harmittaa varmaan vieläkin)
1,5 kilometriä poroajelua
1 kuksasta juotu tee
11 tubing-mäkeä
3 sekoamista somettamiseen ja kuvaamiseen (yksi esimerkki hiihtokuvassa, yksi oli mm.sunnuntaisissa Instastorieseissa kun leikin Southparkin Kennyä)
1 pannut öljylammikkoon Rukan parkkihallissa (sen myötä ajo Kuusamon Lidliin ostamaan Vanishia, jotta voin pelastaa lapsen toppahaalarista sen minkä voin)
1 lääkärireissu
1 oksennus
50 min lumikenkäilyä
25 koon lumikengät, jotka olivat hellyttävät!
29h autossa istumista
8 ladulla vastaan tullutta hiihtäjää koko viikolla (ei ollut ruuhkaviikko!)
2 x 3h MLL:n palkattu lastenvahti. Pääsimme kaksin hiihtämään ja läskipyöräilemään. Onnittelin itseäni tästä ideasta, jonka sain jo kotona ennakkoon. Tytöt riehuivat lastenvahdin kanssa Angry Bird-puistossa sillä aikaa.
14 kirjastosta lainattua DVD:tä ja
10 euroa käytettynä maksaneet pikkutelkkarit autoon lapsille mistä katsoa niitä

+ lukematon määrä muistoja muistorepussa.

Mitäköhän kaikki asioita mies olisi luetellut omassa listassaan, tämä pitäisi kysyä! Tykkäsittekö postauksesta numeroina? Minä innostuin ideasta kovasti!

P.S. Synttäriarvonnan arpaonni osui Instassa kaimalleni Katjalle, onnea voittajalle ja kiitos osallistuneille! <3

Aina käy näin

Olen elämäni aikana matkustanut kohtalaisen paljon ja aina, ihan aina pakkaan liikaa. Joskus Provinssirockissa minua kyllä kiiteltiin, kun bajamajasta oli paperi loppu ja Katja oli rinkassaan kantanut jopa vessapaperia mukaan. Kotiin kannettiin festareilta avaamattomia ruokapakkauksia, oli kuulkaa jopa Rantarockissa kattila mukana, että menen keittelemään leirintäalueelle ruokaa. Jep.

Näin kävi tälläkin kertaa. Olimme viikon Kuusamossa ja käytin paria hassua vaatetta koko viikon. Teknistä merinovillatreenipaitaa ja trikoita, niiden päällä pakkasen määrästä riippuen vähän kerroksia ja toppakuteita. Pipoja ja Sorelin saappaita. Välillä hei uikkaria sentään! Purkamatta laukusta jäi suurin osa vaatteista ja lastenkin vaatteet pesin kerran paikan päällä, joten niitäkin olisi voinut olla puolet vähemmän mukana.
Olin ajatellut, että otamme varmasti jossain välissä asukuvia, kun Vuokatissakin olemme ottaneet. Mutta kun lapsilta puuttuu nykyään päiväunet, matkat olivat Kuusamon sisällä vähän pidempiä ja huitelimme koko ajan johonkin, huomasin ettei mitään väliä asukuville tullut. Tai ne kuvat olisivat aina olleet kuvia siitä samasta toppa-asusta. Tukalle en tehnyt mitään koko viikolla. Totesin, että sen sijaan että käyttäisin aikaa laittautumiseen ja asukuviin, nautin täysillä luonnosta, ulkoilusta ja urheilusta. Ihmettelimme monta kertaa mihin kaikki aika oikeastaan menikään, sillä en myöskään lukenut ollenkaan kirjoja, en tehnyt kuin yhden blogipostauksen ja niin edelleen.
Aika vaan lensi. Menimme paikasta toiseen, uimme, hiihdimme, lumikenkäilimme, pulkkailimme, laskettelimme, napakelkkailimme, poroajeltiin ja saunottiin joka ikinen päivä. Pimeyskin tuli muuten jo kolmen jälkeen, sitä taas hämmästyi kun tietää valokuvauksen puolesta kuinka pitkään Tampereella voi kuvata! Kuvausaika oli aika lyhyt, kun aamutkin olivat hämäriä pilvisinä päivinä.


neule ONLY/ farkut LIDL by HEIDI KLUM (saatu)/ huivi ja pipo SILVERJUNGLE/ takki ESPRIT/ kengät Prahasta

Aina siis käy näin, kamaa on puolet liikaa matkassa. Aina myös käy niin, että lasten kanssa saattaa käydä jotain yllättävää. Olen alkanut ihan kammoamaan tauteja reissussa, kerran käytettiin pienin Rukalla lääkärissä ja eilen paluumatkalla oksennettiin Oulun kohdalla. Toivottavasti oli vain jotain limaiseen yskään eikä kierrä meitä kaikkia. Pienin rassu oli vähän koko viikon kränäinen ja nukkumaanmeno vaikeaa. Mutta aika pienillä selvittiin, saatiin kuitenkin nauttia supermonesta aktiviteetista! Uskon, että pienin myös vähän uuvahti kaikesta uudesta menosta.

Nämä siis ovat ainoat asukuvat upeista maisemista ja nämäkin ovat Oulusta! Pysähdyimme menomatkalla Oivapolulle, mihin lie tuo polku olisi johtanut. Tietääkö joku? Aurinko alkoi laskea ja sanoin, että otetaan kuvat jossain ennen sitä, joten oiva Oivapolku oli tuolloin sopiva kohta. Henkäilin jo tässä vaiheessa tykkylumisia puita ja luonnon kauneutta. Paljonko mahdatte jaksaa näitä maisemien ja lumikuvien hehkutusta? Talvi on kyllä superihana vuodenaika, silloin kun se on tällainen kunnon talvi!

Me palailemme tänään Tampereelle ja aloitamme kassien purun ja kaikkien turhien kamojen palauttamisen kaappiin. Turhien kamojen lisäksi sen sijaan kiittelin itseäni kovasti, kun nappasin mummilasta teepannun matkaan! Olipa luksusta juoda lomalla joka aamu irtoteetä pussien sijaan.
Kyllä arkeen astuminen on viikonkin jälkeen hämmentävää, mutta tästä se lähtee, parin tuhannen otetun kuvan järjestely ja ajatusten suuntaaminen arkeen.

Muita ”super”pakkaajia ruudun takana?

P.S. Muistatteko, että tänään päättyy niin synttärikilpailu kuin Puotilan arvonnan kilpailu Instagrammin (@optimismiakatja) puolella!