Tänään se alkaa – perheeni eka ”kokonainen” Suomi-loma!

Näin se on. Odotettu päivä on täällä! Sen lisäksi, että lapset ovat odottaneet lomaa kuin kuuta nousevaa, niin luulen, että eräs kellarissamme 3,5 kk istunut mies on myös aika onnellinen. Hetkellisesti siis yhden aikakauden loppu, sillä lomansa jälkeen hän ei palaa kellariimme istumaan vaan toimistolle. Olen pariin otteeseen mutissut, kun hän puhuu 2 tuntia kovaan ääneen puhelimeen, mutta toisaalta, onhan se ihanaa välillä kertoa hänelle omista työn alla olevista jutuistaan, monesti sitä on yksinyrittäjä niin hiljaa päivät. Tulee ikävä! Ja entäs sitten kuopuksen päiväkoti, hän ei enää palaa nykyiseen, joka on ollut hirveän ihana. Lähtöitkut.

Miksi ei kesälomaa Suomessa?

Hyvä kysymys. Emme ole viettäneet Suomi-kesää tai tarkemmin ehkä Suomi-vuotta 18 vuoteen. Jos oikein mietiskelin. Kesät 2001 ja 2002 olin tiiviisti vielä töissä, mutta jo kesällä 2003 nautin siitä, että väänsin vimmatusti hampurilaisia yliopiston ohella – minulla oli palkallinen kesäloma! Loma on aina ehkä tuntunut jotenkin enemmän lomalta, jos lähtee reissuun. Olimme kesällä 2003 viikon Kyproksella miehen päästessä intistä, oikein sellainen perusloma, missä valvottiin yöt.

Lisäksi kesällä on yleensä ollut lomat, joten silloin on ollut mahdollisuus lähteä. Silloin on ollut upeata katsella tarkemmin vaikka ihan Tukholmaa, käydä Tallinnassa tai takuuvarman lämmön ja turkoosin meren perässä lentää vähän kauemmas. Nauttia elämästä, vaikka onhan meilläkin reissuissa ollut monesti vastoinkäymisetkin.

Lisäksi luulen, että osaksi olen oppinut lapsuudesta reissaamisen ilon – emme todellakaan aina menneet ulkomaille, mutta pari pidempää kesän seikkailua teimme omalla autolla Euroopassa ja muuten seikkailimme Suomessa. Oli aina todella kivaa.

Ja – kun tekee kotoa töitä ja on kykkinyt täällä todella tiiviisti monta kuukautta, olisipa ihanaa reissata! Mutta ainakin vielä onneksi Suomessa voi, kaipaan vain teiltä apua!

Mitä tehdä lomamatkalla Suomessa 2020?

Niin. En ole vieläkään käynyt sitten helmikuun yhdelläkään huoltoasemalla. Mistä löytäisi supersiistin paikan, vai harrastaako edelleen omia eväitä ja puskapissoja vai uskaltaako mennä ABClle? Mietittekö tällaisia? Olemme monesti olleet miehen 4 viikon kesälomasta 2 viikkoa ulkomailla, mummilassa on haluttu käydä ja Helsingissä, joten 2 viikkoa Suomessa ei ole riittänyt oikein mihinkään. 4 viikkoa Suomessa taas riittää jo muuhunkin, vaikka kyllä me kotonakin pyörimme paljon ja odotamme kesävieraita! <3

Kuusamo ja Ruka, Hanko, Ähtäri – mitä tehdä kesällä?

Onko tylsän kuuloisia kohteita? Emme nyt keksineet mitään hirveän omaperäistä, mutta Jyväskylän ja mummilan lisäksi näitä ainakin olisi listalla. Järvisydän on haaveissani, mutta ehkäpä liian hintava, katsotaan. Tai ehditäänkö!

Yötön yö on ollut haaveissani pitkään. Emme ole olleet pohjoisemmassa ikinä kesäaikaan, eikä Kuusamokaan virallisesti Lapissa vielä ole, mutta kyllä siellä taitaa olla heinäkuussa aikamoisen lyhyt yö! Haluan nähdä tunturit lumettomana, olen haaveillut melontaretkestä (pärjääkö 4v mukana?), pyöräilystä, pienestä pätkästä Karhunkierrosta… Missä syödä? Kannattaako mennä Suurpetokeskukseen, josta on katsonut jo omassa lapsuudessa uutisia? Missä kannattaa pysähtyä tuolla pitkällä ajomatkalla? Tai uskaltaako missään?

Hanko kaksin, Ähtäri isovanhempien kanssa

Suunnitelmissa on siis mennä kuudestaan Ähtäriin, kävimme viimeksi eläinpuistossa vuonna 2015, isäni muisteli jotain reissua siellä kun minä olin niin pieni, etten jaksanut koko puistoa kävellä. Mitä muuta kannattaa Ähtärissä tai sen liepeillä tehdä? Viimeksi kävimme Tuurissa, en ehkä halua enää sinne, haha! :D Toisaalta siellä on se ilmainen huvipuisto… Missä siellä kannattaa syödä?

Ja sitten se Hanko. Yksi Suomen paikoista, mistä olen jostain syystä haaveillut hurjan pitkään. Tiedostan, että jos nuo pari päivää ovat kaatosadepäiviä, se idyllini ehkä särkyy, mutta haluan nähdä ihanalta näyttäneen majoituksen, ajella Jopolla ja toivottavasti käydä rannalla. Missä siellä kannattaa syödä? Tai käydä? Ostaa matkamuisto? Ja tänne siis lähdemme kaksin, eli ravintolavinkit saavat olla vain aikuisille – tiedättekö, tuo majoituskin on lapsilta kielletty, ohhoh! En ole sellaisessa ollut sitten vuoden 2010, kun testasimme aikuisten hotellia Thaikuissa.

Siinäpä suunnitelmia, joita meillä on tällä hetkellä. Itse asiassa aika jees. Ja sitä lämpöäkin on jo saatu. Nyt vain toivotaan, että pysytään terveinä ja suunnitelmat toteutuu! Mitä teillä on suunnitelmissa, vinkatkaa jotain superkivaa, Suomessa on kyllä loputtomiin kaikkea!

Ja hyvää lomaa perheeni, äiti yrittää pitää läppärittömiä päiviä ja nauttia teidän kanssa, mutta aion kyllä jonkun sadepäivän varastaa siihen, että lomaileva isi viihdyttää ja minä siivoan vaatekaapit ja teekaapit (kivoja haaveita, hih!). 

Vinkkejä kehiin siis, näitä olen yrittänyt tankata netistä, mutta ravintolasuosituksetkin jäävät monesti vähän ”ohuiksi”.

P.S. Olen tehnyt tällaisen postauksen pari vuotta sitten, missä on mm. saariston ihania majoituksia ja muita kivoja kohteita lasten kanssa. Noita voisin kyllä monia ottaa uusiksi, Turun saaristo on ihana! Vitsi kun kaikkialle ei ehdi, mutta poimi vinkkejä jos joku kolahtaa!

Vähän muuten läikähti ekan kuvan kohdalla sisällä, me ei olla kyllä kotona maltettu olla iästä viis, kierrettiin kohtuu pitkähkö reitti saaristossa. Siellä se pieni mukana oli, missä me vaipat vaihdettiin ja…? Vessoissa kai. Ruoka kulki tuolloin vielä helposti mukana. :D

Miksi minä lähdin ja miksi pyydän, ettet tee samaa virhettä

Jälkiviisaus on aina turhaa samoin kuin selittely, mutta koen, että kaikkien saamieni viestien sekä pohjoisen yleisöryntäyksen vuoksi haluan tämän tekstin kirjoittaa (kiitos myös niistä positiivisista viesteistä, niitäkin tuli monta! <3). Kun olimme lähdössä reissuun, elettiin outoja hetkiä. Samaan aikaan toissaviikolla, kun piti tehdä päätös pakkaamisesta tai perumisesta alkoi työkalenterini tyhjentyä täysin. Hämmentyneenä katselin viestejä ja samalla kurkin tietoja, miten nyt tulisi käyttäytyä. Menevätkö koulut kiinni, saako mennä kauppaan, mikä on tilanne. Tuona päivänä olin käynyt vielä jumpassa miettien, saako niin tehdä ja illalla sitten sulkikin ensimmäinen kuntokeskus. Tilanne eli jatkuvasti.

Kun mietimme, lähdemmekö reissuun pohjoiseen, lähelle Lappia, ajattelimme montaa asiaa läpi. Kotona koulut ja päiväkodit ovat normaalisti auki, mies menee normaalisti töihin. Lapsilla on todella paljon kontakteja päivän aikana. Pohjoisessa olemme keskenämme, pääsääntöisesti ulkona, emme tapaa yhtään lasta ja teemme esimerkiksi ruoat itse. Puhuimme, että ulkomaille lähtö olisi itsestäänselvästi silloin peruuntunut ja julkisilla emme lähtisi. Matkustaisimme omalla autolla, peruen esimerkiksi kylpyläkäynnit tai aiemmin puhuttu Angry Birds-puiston. Olisimme omassa mökissä. Ajattelimme oikeasti, että turvaamme menoa enemmän olemalla luonnossa keskenämme kuin viemällä lapset koulumaailmaan normaalisti. Tuolloin, kun päätöstä teimme, ei hallituskaan halunnut vielä rajoittaa pohjoisen matkailua, sillä oli paras sesonki tiedossa. Pohjoisen yrittäjät elävät matkailuilla ja porotaloudella.

Ja missä tilanteessa ollaan nyt. Tiedostan hyvin, että väkisin tulee joitakin kontakteja kaupassa käydessä, mökin avaimia hakiessa ja niin edelleen. Ja jos tuon Pirkanmaalta tartunnan tullessani, se kuormittaa muutenkin pientä terveydenhoitoa Kuusamon alueella. Ymmärrän tilanteesta koko ajan ja joka päivä enemmän, kuten varmasti moni muukin.

Lähdimme siis omalla autolla matkaan. Söimme matkalla autossa ja vältimme esimerkiksi huoltoasemia. Perillä pyrimme olemaan ulkona, keskenämme, vain yksi kävi kaupassa ja muilla tavoilla asiaa huomioiden. Niihin auki oleviin kylpylöihin ja sisäpuistoihin emme menneet, se ei tullut enää tilanteessa mieleenkään.

Mietin myös sitä, mitä somessa voi kertoa. Kiukkuisia viestejä tuli ja en missään nimessä halunnut vaikuttaa välinpitämättömältä. Ehkä joku fiksumpi tajusi silloin toisssa viikolla jo, miten tilanne tulee eskaloitumaan esimerkiksi ulkomaan esimerkkejä seuratessa. Minä en oikeasti vielä toissaviikolla tajunnut, että seuraavalla viikolla ei mennä enää kouluun eikä jumppaan. Nyt olisin paljon viisaampi.

Koska olen ollut aina aika avoin ja rehellinen kanavissani, halusin senkin kertoa, että täällä olemme. Olisihan se nyt ollut aika munatonta olla viikko hiljaa, kun moni tiesi missä olen. Halusin olla vastuullinen vaikuttaja. Ymmärrän, että en ole ainoa pohjoisessa viime viikolla ollut, mutta minulla on sisällönluojana suurempi vastuu. Minä luon mielikuvia. Ja minä seison sen valinnan takana, minkä teimme, vaikka se jälkikäteen kaduttaakin. Toin kanavissani esiin myös sitä, että älä lähde nyt mihinkään. Minäkään en lähtisi, nyt kun muutamissa päivissä lähtömme jälkeen tilanne eskaloitui. Onneksi Lapin suuret keskukset tekivät päätöksen sulkea jo viikkoa aiemmin. Sen sijaan että olisivat rauhassa saaneet ajaa toiminnot alas, meno meni ihan villiksi. Järkytyksellä luin tietoja liikenneruuhkasta, kun ihmiset painavat kohti Lappia. Levi räjähti käsistä, siinä missä olimme viikko sitten keskenämme Rukalla. Se hiljeni ja paljon jo viikko sitten.

Yritin koko ajan miettiä mitä voin sanoa ja näyttää ja tehdä. Todellakin mietin sitä ihan joka välissä. Mietin, voiko näissä kuvissa edes hymyillä, mutta perkule, kun en osaa olla kuvissa vakava. Saanko julkaista tällaisia lumikuvia? Innostanko näillä ihmisiä lähtemään? Mutta hei, älä lähde. Et nauti siitä lomasta. Pelkäät koko ajan jokaista tekoasi ja kauhistut hiihtoladullakin, kun vastaan tulee ihminen. Se käsitys, missä itse lähdin ns. ihmisiä pakoon ja otin lapset pois koulumaailmasta on muuttunut paljon 12 päivässä. Veikkaan, että suurimman osan käyttäytyminen myös. Toivottavasti! Samalla luen somesta ihmisten olevan vihaisia hiihtokeskusten sulkemisesta ja lasten pettymyksestä. IHMISET. NYT ON KYSE ELÄMÄSTÄ JA KUOLEMASTA. MIETTIKÄÄ SITÄ YRITYSTEN PETTYMYSTÄ KUN RAVINTOLAT, HOTELLIT JA HIIHTOKESKUKSET SULKEVAT. Sitä ei tehdä kevyillä perusteilla.

Pyydän. Älä lähde enää minnekään. Tiedän nyt, ettei olisi meidänkään pitänyt, tilanteesta on niin paljon uutta tietoa tullut verrattuna toissaviikon tapahtumiin. Silloin vielä suurin uutinen Suomessa olivat vessapaperivitsit. Toiset tajusivat nopeammin, toiset panivat lapun luukulle heti, toiset vasta nyt, toiset eivät vieläkään. Tilanne ja kiristyneet tilanteet ovat muuttuneet koko ajan. Vastasin juuri tutulle lapsenvahdille, jota kyselin vielä viikko sitten, ettemme ota mitään kontakteja kotiimme. Nyt ollaan nelistään.

Tilanne oli ja on kaikille uusi, hämmentävä ja täysin käsittämätön. Siihen täytyy suhtautua todella vakavasti ja jokaisen täytyy yrittää tehdä parhaansa. Syyllistäminen ei kuitenkaan pysäytä taudin leviämistä. Meidän täytyy vaan jokaisen tajuta vastuumme ja vetää yhtä köyttä. Tilanne kulminoitu loppuviikosta tähän Lappi-asiaan, mutta nyt ei pitäisi matkustaa yhtään minnekään enää. Eikä kutsua kavereita kylään.

Meillä alkaa nyt myös korona-arki, oman tyhjän kalenterin kanssa, lapset kotona pitäen, ihmisiä välttäen ja miehen ollessa etätöissä. Luojan kiitos vielä etätöissä eikä lomautettuna. Sovimme, että tehdään normaalin arjen aikataulu, tehdään huomenna yhdessä kakku synttärisankarille. Hei onhan se aika kova juttu, emme leivo ikinä nelistään!

Toivon että ymmärrätte. Toivon että tiedätte, että välitän. <3

Vielä kerran keväthangille – parhaat vinkit ja fiilikset

Etelässä ollaan jo lähes kesäkeleissä, mutta Rukalla lasketaan näillä näkymin aina 9.5. asti. Joten kurvataan vielä kerran pohjoiseen, jossa vietimme viime viikolla yhden parhaista lomistani ikinä. Olen iloinen, että pääsimme sinne myös viikolla 5, mutta voi kuinka lapset viihtyivät nyt, kun ei tarvinnut palella! Aurinko mollotti pilvettömältä taivaalta koko viikon, asteita oli parhaimmillaan +10 ja rinteet olivat superkunnossa.

Pähkäilimme helmikuussa, onko viikolla 16 vielä rinteet kunnossa ja riittääkö lumi. Kyllä se todellakin riittää ja rinteet olivat näin huhtikuussa aivan upeat. Toki ne kinostavat ja homma on välillä vähän surffailua, mutta minusta sata kertaa parempi juttu kuin järkyttävä pakkanen tai jäinen rinne. Jos siis vain voit, mene vielä keväthangille, vielä ehtii!

Pähkäsimme myös viikon 5 ryntäilyn jälkeen, että keskittyisimme tällä lomalla kahteen juttuun, hiihtoon ja rinteeseen. En juuri päässyt käymään rinteissä itse viimeksi, joten Ruka jäi täysin valloittamatta. Ajattelin, ettei minusta edes olisi niin hurjiin rinteisiin, mutta vielä mitä – rinteitä piisaa ihan kaikentasoisille ja laskiessani yli kilometrin mittaista rinnettä ja siirtyessäni rinteestä toiseen muistin taas, miksi rakastuin aikanani lumilautailuun. Se on vaan niin parasta noilla loputtoman pitkillä rinteillä!

Kuten kerroin, saimme Holiday Clubin respasta saapuessamme kuponkeja, joilla hissiliput sai arkena puoleen hintaan. Se ratkaisi pelin – neljän päivän hissilippu puoleen hintaan maksoi vähemmän kuin kaksi kolmen tunnin lippua. Otimme siis vanhemmille ja esikoiselle neljän päivän liput ja näin pääsisimme rajoituksetta laskemaan, ajelemaan gondolilla ja puuhaamaan Family Parkissa.

Me ehdimme neljän päivän aikana valloittaa rinteitä aika monipuolisesti ja monentasoisen ja ikäisen laskijan näkökulmasta. Mies ja esikoinen vetivät lähes kaikki rinteet läpi mustia lukuun ottamatta, kuopus pääsi mukana pariin isoon ja oli pääasiassa lasten mäessä ja minä tulin miehen kanssa kaksin pääasiassa pitkiä sinisiä sekä muutamia punaisia. Kuopuksen kanssa lautailimme Family Parkissa, miehen kanssa vaihtelimme puolta Vuosselista Rukakylän puolelle ja koko perheen voimin grillasimme keskellä rinnettä vaahtokarkkeja. Mikä viikko!

Mitkä olivat siis meidän suosikkejamme, minkä takia rakastuimme Rukan rinteisiin? Tässäpä muutamia juttuja. Jos et ehdi käyttää vinkkejä hyväksi nyt keväällä, ensi talvena pitävät sitten taas kutinsa!

Family Park. Mattohisseillä oli helppo viedä kolmevuotiasta ylös ja rinteet tarpeeksi loivat kipittää hänen vierellään alas. Kun väsähdys tuli, oli Ski Bistro vessoineen lähellä samoin kuin grillikota, jossa saattoi grillata makkaraa. Ylhäällä Family Parkissa on tubing-rata, joka oli meidän kuopuksen mielestä ihan ykkönen. Siinä menimme junassa neljällä renkaalla nelistään, taisin olla se, joka kiljui eniten. Parkista löytyi myös keinu ja liukumäki.

Parkin vierestä lähtee gondolihissi, tämän talven uutuus. Pelkkä ylilento maksaa 10 euroa ja matkalla voi pysähtyä ylös, vaikkei olisikaan laskija. Aiemmin siellä oli jääpolku, nytkin kannattaa hypätä ylhäällä ulos ja ihastella maisemia. Huhtikuun ajan aseman vieressä on Hanki pop up-baari, jossa oli ihanaa kuunnella reggaeta ja fiilistellä hetki. Teimme mm. niin, että minä jäin ylhäällä pois ja laskin toiselle puolelle Rukakylään, josta tulimme nelistään ylös. Mies kuvasi menoani ylhäältä gondolista. Välillä vain menimme gondolilla kuopuksen kanssa, sillä hänestä se oli ihan yliveto juttu. Ja maisemat ovat huikeat sieltä! Ehdoton koko perheen juttu!

Family Parkin toisella puolella on sompahissi, jossa oli viikon ystävällisin hissimies. Harmittaa, etten muista nimeä, kun aina katsoin rinnasta nimen mikä siinä lukee. Vaikka hisseissä on itsepalvelu, kyllä joka asemalla saa aina apua! Laskimme tuossa rinteessä nelistään, kun ajattelimme, että sompahissi on kaikille helppo ja rinne vähän kompromissi, siinä pärjäämme kaikki. No, tämä johti siihen, että mies laski suksilla kuopus jalkojen välissä ja he menivät hyppyreihin, minä hiihtelin lautoineni jossain välimaastossa ja esikoinen suuttui lällyrinteestä. Hän laski mitään meille puhumatta yksin ylös ja alas. Kyllä hymyilytti. Puhe jatkui kun pääsi taas tuolihissiin. Mutta noin periaatteessa koko perheen kiva rinne numero 21, sininen Bistron rinne. Ja se hissimies, kiitos avusta ja terkkuja!

Kaksi kertaa palkkasimme mökille MLL:n lastenhoitajan ja laskimme muutaman tunnin miehen kanssa kaksin. Silloin oli helppo mennä ankkurihissiin tai tuolihissiin ja kierrellä missä vain. Gondoli oli kiva hissi lasten kanssa, siellä oma suoritukseni esikoisen kanssa ankkurissa oli aika… Öh. Joten kun menimme porukalla, valitsimme gondolin ja sompahissit. Miehen kanssa siirryimme Mastorinteisiin, jotka ovat punaisia, mutta pehmeytensä vuoksi aika helppoja punaisia sanoisin. Rinteestä 33 löysimme nopeusmittauksen, josta mies viuhahti vauhdilla 63km tunnissa. Itse en viitsinyt edes yrittää, omat nopeuteni olivat… No vähän pienemmät. NMastorinteet olivat kivan hiljaisia ja niistä voi laskea myös sompahissiin, jonne suuntasimme sitten lapsen kanssa, eli Välihissiin ja Välirinteeseen numero 31.

Mastorinteiden takaa löytyy Ruka Peak, pieni hotelli, jossa on ihastuttava ravintola. Se oli viikon 5 pakkasilla kuin satumaailma ja mies kävi esikoisen kanssa silloin siellä kaakaolla ihastellen tykkylumisia puita. Nyt terassilla sai suorastaan hikoilla ja nauttia kuin kesäkeleillä. Tarjolla on muun muassa lounasta ja illallista. Ehdoton paikka käydä, laskien tai autolla ja pyörälläkin pääsee ylös. Ruka Peakiin ihastui viime kerralla myös lapsi niin, että halusi viimeisenä päivänä ehdottomasti sinne kaakaolle. Kun odottelimme miestä ja esikoista kuopuksen kanssa, sain yks kaks kännykkään valokuvia helikopterista. Silmät pyöreinä tuijotin, että mitä nyt en ymmärrä. He olivat saaneet kaksi yhden hinnalla tarjouksen, kun kopteri oli pysähtynyt Ruka Peakin viereen ja katselleet Rukaa yläilmoista sen sijaan, että laskivat alas luoksemme. Mikä käänne! Mutta varmasti aika ainutlaatuinen elämys!

Rukakylän puolella kannattaa myös käydä pitämässä breikki ja syömässä. Sieltä löytyy muun muassa burgerbattlessa sijoittuneen Jari Rahkolan R U OK-ravintola, jossa oli älyttömän hyvät hampparit. Samoin Villisian raclette oli kokeilemisen arvoinen juttu ja Villisian lasten leikkipaikka ihan vertaansa vailla. Viikolla 5 nautimme lounaat ravintola Kuksassa ja tykkäsimme siitäkin! Mökille nappasimme mukaan Hanko sushit, eli kaikkea löytyy.

Sitten on se esikoisen lemppari, eli rinne numero 26, Rudolfin seikkailureitti. Rinteen varrella voi tavata niin poroja kuin huskyja, laskea mökin läpi ja istahtaa nuotiopaikalle grillaamaan. Sinne pääsee monella eri hissillä ja yhteen mäkeen vierähtää aika tovi pysähdyksillä! On muuten ihan mahtavaa, että heti aamusta kaikki nuotiopaikat ovat kunnossa ja niihin on sytytetty valmiiksi tuli, myös makkaratikkuja löytyy. Mahtava palvelu! Miten mahtavalta maistuu paahdettu vaahtokarkki keksin välissä!

Paikan kapasiteetti on kyllä mieletön ja se vetää hurjat määrät väkeä, eli huhtikuun aurinkokelit kannattaa sesonkia pelkäämättä käyttää hyväkseen! Me nautimme täysillä ja monesti kertyi 9 tunnin rinnepäiviä. Niin ja ne hiihtokilometrit. Niitä kertyi 13 viikon aikana. Taisin vähän innostua vuosien jälkeen pohjoisen rinteistä ja lautailuista.

Kiitos Ruka ihan mielettömästä viikosta, jota haikeana mietimme! Kenen muun suosikki? Mistä tykkäät eniten?