Postikortteja Kuusamon kesästä

Muistatteko postaukseni 1,5 vuotta sitten, jossa olimme ihan sekaisin Kuusamon talvesta? Pakkasta oli parhaimmillaan -30 astetta, mikä teki luonnosta ihan huikean kauniin. Olin ollut Kuusamossa lapsena, itse asiassa Ruka on ensimmäinen paikka, missä olen noussut suksille ysärin alussa. Menimme kaikki hiihtokouluun, äiti, isä, minä ja veljeni, emme olleet koskaan kukaan lasketelleet. Mutta se jäi ainoaksi kerraksi, keväisin suuntasimme vuosikaudet Iso-Syötteelle, Rukalle ei palattu.

Mies on ollut Rukalla myös ysärillä useita kertoja. Ikimuistoisin taitaa olla syysloma vuonna 1997, kun hän oli saanut viikon hissilipun ja paineli lauta kainalossa intoa täynnä rinteeseen. Toisena laskupäivänä hyppy tuli huonosti alas ja käsi murtui – hän kuulemma lenkitti loppuloman perheen koiraa mäen alla. Yhtään ei harmittanut.

Perheemme happy place

Kuvitelkaa, että olimme täällä viime vuonna ensi kertaa. Siinä lauteilla istuessamme puhuimme, että palataan keväthangille, pakko. Vanhemmillani on lomaosake 20 kilometriä Rukalta, joten aikamoista ajelua vaatii, kun hinkkaa sitä väliä laskemaan joka päivä. Mutta niin me tulimme takaisin pääsiäisenä ja viikko oli yksi upeimpia! Oli selvää, että palaamme Kuusamoon seuraavana talvena. Varasimme maaliskuun viikon (lomaosake on perheellä joka kuudes viikko) jo syksyllä ja aloimme odottamaan keväthankia ja aurinkoisia laskupäiviä.

Korona iski lomalla

Muistatte, että lähdimme matkaan samaan aikaan, kun poikkeusoloista puhuttiin. Kevään loma oli upea, mutta samalla uskomattoman ahdistava. Katselimme tuplauutiset joka ilta, mietimme mitä täällä kuuluu tehdä ja samalla tunsimme, että olemme paljon paremmin turvassa kuin kotona, jossa lapsi olisi ollut esimerkiksi vielä tuolla viikolla eskarissa. Minusta laitettiin jopa viestiä yhteistyökumppanille, että olen vastuuton somevaikuttaja, kun postaan juttuja keväthangilta. Kaikesta huolimatta olimme lomalla 10 päivää ja pala sydäntä jäi jälleen tänne.

Kuusamon kesä

Kun Kyproksen reissu peruuntui, miehen loma siirtyi ja kesä näytti ns. ihan tyhjältä, istuimme arpomassa juhannuksena mitä teemme tänä kesänä. Ehdotin Kuusamoa. Rukalle on aika hyviä tarjouksia näin kesällä ja mietimme, jaksammeko ajaa pitkän matkan, kun vastassa ei ole odottamassa upeita maisemia ja lautailua. Otimme majoituksen vasta reilu viikko sitten ja päätimme tulla. Kyllä kannatti. Miten eksoottista etelän ihmiselle on joka puolella kävelevät porot? Miten ihanaa rinteessä on kävellä lenkkiä, pyöräillä ja juosta? Miten upea on Karhunkierroksen kosket ja riippusillat? Miten sydän ja mieli lepää, vaikka itse teen joka päivä töitä. Olemme ehkä maailman onnelisimpia, huolimatta siitä, että asteita on ollut 10 ja koko ajan sataa. Sanoin aamulla lapsille, etten tiennyt olevani näin onnellinen lomalla, jossa sataa koko ajan. Kaikki on ollut… Ihanaa. Tästä on tullut perheemme happy place, neljäs kerta täällä ja viime vuonna oli eka!

Saatte siis muutaman Kuusamon kesän postikortin tähän väliin, kun palaamme, on paaaaaaljon asiaa lasten kanssa Kuusamon kesässä lomailusta. Mutta nyt on kiire pyöräilemään, iloista tiistaita kaikille!

Tänään se alkaa – perheeni eka ”kokonainen” Suomi-loma!

Näin se on. Odotettu päivä on täällä! Sen lisäksi, että lapset ovat odottaneet lomaa kuin kuuta nousevaa, niin luulen, että eräs kellarissamme 3,5 kk istunut mies on myös aika onnellinen. Hetkellisesti siis yhden aikakauden loppu, sillä lomansa jälkeen hän ei palaa kellariimme istumaan vaan toimistolle. Olen pariin otteeseen mutissut, kun hän puhuu 2 tuntia kovaan ääneen puhelimeen, mutta toisaalta, onhan se ihanaa välillä kertoa hänelle omista työn alla olevista jutuistaan, monesti sitä on yksinyrittäjä niin hiljaa päivät. Tulee ikävä! Ja entäs sitten kuopuksen päiväkoti, hän ei enää palaa nykyiseen, joka on ollut hirveän ihana. Lähtöitkut.

Miksi ei kesälomaa Suomessa?

Hyvä kysymys. Emme ole viettäneet Suomi-kesää tai tarkemmin ehkä Suomi-vuotta 18 vuoteen. Jos oikein mietiskelin. Kesät 2001 ja 2002 olin tiiviisti vielä töissä, mutta jo kesällä 2003 nautin siitä, että väänsin vimmatusti hampurilaisia yliopiston ohella – minulla oli palkallinen kesäloma! Loma on aina ehkä tuntunut jotenkin enemmän lomalta, jos lähtee reissuun. Olimme kesällä 2003 viikon Kyproksella miehen päästessä intistä, oikein sellainen perusloma, missä valvottiin yöt.

Lisäksi kesällä on yleensä ollut lomat, joten silloin on ollut mahdollisuus lähteä. Silloin on ollut upeata katsella tarkemmin vaikka ihan Tukholmaa, käydä Tallinnassa tai takuuvarman lämmön ja turkoosin meren perässä lentää vähän kauemmas. Nauttia elämästä, vaikka onhan meilläkin reissuissa ollut monesti vastoinkäymisetkin.

Lisäksi luulen, että osaksi olen oppinut lapsuudesta reissaamisen ilon – emme todellakaan aina menneet ulkomaille, mutta pari pidempää kesän seikkailua teimme omalla autolla Euroopassa ja muuten seikkailimme Suomessa. Oli aina todella kivaa.

Ja – kun tekee kotoa töitä ja on kykkinyt täällä todella tiiviisti monta kuukautta, olisipa ihanaa reissata! Mutta ainakin vielä onneksi Suomessa voi, kaipaan vain teiltä apua!

Mitä tehdä lomamatkalla Suomessa 2020?

Niin. En ole vieläkään käynyt sitten helmikuun yhdelläkään huoltoasemalla. Mistä löytäisi supersiistin paikan, vai harrastaako edelleen omia eväitä ja puskapissoja vai uskaltaako mennä ABClle? Mietittekö tällaisia? Olemme monesti olleet miehen 4 viikon kesälomasta 2 viikkoa ulkomailla, mummilassa on haluttu käydä ja Helsingissä, joten 2 viikkoa Suomessa ei ole riittänyt oikein mihinkään. 4 viikkoa Suomessa taas riittää jo muuhunkin, vaikka kyllä me kotonakin pyörimme paljon ja odotamme kesävieraita! <3

Kuusamo ja Ruka, Hanko, Ähtäri – mitä tehdä kesällä?

Onko tylsän kuuloisia kohteita? Emme nyt keksineet mitään hirveän omaperäistä, mutta Jyväskylän ja mummilan lisäksi näitä ainakin olisi listalla. Järvisydän on haaveissani, mutta ehkäpä liian hintava, katsotaan. Tai ehditäänkö!

Yötön yö on ollut haaveissani pitkään. Emme ole olleet pohjoisemmassa ikinä kesäaikaan, eikä Kuusamokaan virallisesti Lapissa vielä ole, mutta kyllä siellä taitaa olla heinäkuussa aikamoisen lyhyt yö! Haluan nähdä tunturit lumettomana, olen haaveillut melontaretkestä (pärjääkö 4v mukana?), pyöräilystä, pienestä pätkästä Karhunkierrosta… Missä syödä? Kannattaako mennä Suurpetokeskukseen, josta on katsonut jo omassa lapsuudessa uutisia? Missä kannattaa pysähtyä tuolla pitkällä ajomatkalla? Tai uskaltaako missään?

Hanko kaksin, Ähtäri isovanhempien kanssa

Suunnitelmissa on siis mennä kuudestaan Ähtäriin, kävimme viimeksi eläinpuistossa vuonna 2015, isäni muisteli jotain reissua siellä kun minä olin niin pieni, etten jaksanut koko puistoa kävellä. Mitä muuta kannattaa Ähtärissä tai sen liepeillä tehdä? Viimeksi kävimme Tuurissa, en ehkä halua enää sinne, haha! :D Toisaalta siellä on se ilmainen huvipuisto… Missä siellä kannattaa syödä?

Ja sitten se Hanko. Yksi Suomen paikoista, mistä olen jostain syystä haaveillut hurjan pitkään. Tiedostan, että jos nuo pari päivää ovat kaatosadepäiviä, se idyllini ehkä särkyy, mutta haluan nähdä ihanalta näyttäneen majoituksen, ajella Jopolla ja toivottavasti käydä rannalla. Missä siellä kannattaa syödä? Tai käydä? Ostaa matkamuisto? Ja tänne siis lähdemme kaksin, eli ravintolavinkit saavat olla vain aikuisille – tiedättekö, tuo majoituskin on lapsilta kielletty, ohhoh! En ole sellaisessa ollut sitten vuoden 2010, kun testasimme aikuisten hotellia Thaikuissa.

Siinäpä suunnitelmia, joita meillä on tällä hetkellä. Itse asiassa aika jees. Ja sitä lämpöäkin on jo saatu. Nyt vain toivotaan, että pysytään terveinä ja suunnitelmat toteutuu! Mitä teillä on suunnitelmissa, vinkatkaa jotain superkivaa, Suomessa on kyllä loputtomiin kaikkea!

Ja hyvää lomaa perheeni, äiti yrittää pitää läppärittömiä päiviä ja nauttia teidän kanssa, mutta aion kyllä jonkun sadepäivän varastaa siihen, että lomaileva isi viihdyttää ja minä siivoan vaatekaapit ja teekaapit (kivoja haaveita, hih!). 

Vinkkejä kehiin siis, näitä olen yrittänyt tankata netistä, mutta ravintolasuosituksetkin jäävät monesti vähän ”ohuiksi”.

P.S. Olen tehnyt tällaisen postauksen pari vuotta sitten, missä on mm. saariston ihania majoituksia ja muita kivoja kohteita lasten kanssa. Noita voisin kyllä monia ottaa uusiksi, Turun saaristo on ihana! Vitsi kun kaikkialle ei ehdi, mutta poimi vinkkejä jos joku kolahtaa!

Vähän muuten läikähti ekan kuvan kohdalla sisällä, me ei olla kyllä kotona maltettu olla iästä viis, kierrettiin kohtuu pitkähkö reitti saaristossa. Siellä se pieni mukana oli, missä me vaipat vaihdettiin ja…? Vessoissa kai. Ruoka kulki tuolloin vielä helposti mukana. :D

Miksi minä lähdin ja miksi pyydän, ettet tee samaa virhettä

Jälkiviisaus on aina turhaa samoin kuin selittely, mutta koen, että kaikkien saamieni viestien sekä pohjoisen yleisöryntäyksen vuoksi haluan tämän tekstin kirjoittaa (kiitos myös niistä positiivisista viesteistä, niitäkin tuli monta! <3). Kun olimme lähdössä reissuun, elettiin outoja hetkiä. Samaan aikaan toissaviikolla, kun piti tehdä päätös pakkaamisesta tai perumisesta alkoi työkalenterini tyhjentyä täysin. Hämmentyneenä katselin viestejä ja samalla kurkin tietoja, miten nyt tulisi käyttäytyä. Menevätkö koulut kiinni, saako mennä kauppaan, mikä on tilanne. Tuona päivänä olin käynyt vielä jumpassa miettien, saako niin tehdä ja illalla sitten sulkikin ensimmäinen kuntokeskus. Tilanne eli jatkuvasti.

Kun mietimme, lähdemmekö reissuun pohjoiseen, lähelle Lappia, ajattelimme montaa asiaa läpi. Kotona koulut ja päiväkodit ovat normaalisti auki, mies menee normaalisti töihin. Lapsilla on todella paljon kontakteja päivän aikana. Pohjoisessa olemme keskenämme, pääsääntöisesti ulkona, emme tapaa yhtään lasta ja teemme esimerkiksi ruoat itse. Puhuimme, että ulkomaille lähtö olisi itsestäänselvästi silloin peruuntunut ja julkisilla emme lähtisi. Matkustaisimme omalla autolla, peruen esimerkiksi kylpyläkäynnit tai aiemmin puhuttu Angry Birds-puiston. Olisimme omassa mökissä. Ajattelimme oikeasti, että turvaamme menoa enemmän olemalla luonnossa keskenämme kuin viemällä lapset koulumaailmaan normaalisti. Tuolloin, kun päätöstä teimme, ei hallituskaan halunnut vielä rajoittaa pohjoisen matkailua, sillä oli paras sesonki tiedossa. Pohjoisen yrittäjät elävät matkailuilla ja porotaloudella.

Ja missä tilanteessa ollaan nyt. Tiedostan hyvin, että väkisin tulee joitakin kontakteja kaupassa käydessä, mökin avaimia hakiessa ja niin edelleen. Ja jos tuon Pirkanmaalta tartunnan tullessani, se kuormittaa muutenkin pientä terveydenhoitoa Kuusamon alueella. Ymmärrän tilanteesta koko ajan ja joka päivä enemmän, kuten varmasti moni muukin.

Lähdimme siis omalla autolla matkaan. Söimme matkalla autossa ja vältimme esimerkiksi huoltoasemia. Perillä pyrimme olemaan ulkona, keskenämme, vain yksi kävi kaupassa ja muilla tavoilla asiaa huomioiden. Niihin auki oleviin kylpylöihin ja sisäpuistoihin emme menneet, se ei tullut enää tilanteessa mieleenkään.

Mietin myös sitä, mitä somessa voi kertoa. Kiukkuisia viestejä tuli ja en missään nimessä halunnut vaikuttaa välinpitämättömältä. Ehkä joku fiksumpi tajusi silloin toisssa viikolla jo, miten tilanne tulee eskaloitumaan esimerkiksi ulkomaan esimerkkejä seuratessa. Minä en oikeasti vielä toissaviikolla tajunnut, että seuraavalla viikolla ei mennä enää kouluun eikä jumppaan. Nyt olisin paljon viisaampi.

Koska olen ollut aina aika avoin ja rehellinen kanavissani, halusin senkin kertoa, että täällä olemme. Olisihan se nyt ollut aika munatonta olla viikko hiljaa, kun moni tiesi missä olen. Halusin olla vastuullinen vaikuttaja. Ymmärrän, että en ole ainoa pohjoisessa viime viikolla ollut, mutta minulla on sisällönluojana suurempi vastuu. Minä luon mielikuvia. Ja minä seison sen valinnan takana, minkä teimme, vaikka se jälkikäteen kaduttaakin. Toin kanavissani esiin myös sitä, että älä lähde nyt mihinkään. Minäkään en lähtisi, nyt kun muutamissa päivissä lähtömme jälkeen tilanne eskaloitui. Onneksi Lapin suuret keskukset tekivät päätöksen sulkea jo viikkoa aiemmin. Sen sijaan että olisivat rauhassa saaneet ajaa toiminnot alas, meno meni ihan villiksi. Järkytyksellä luin tietoja liikenneruuhkasta, kun ihmiset painavat kohti Lappia. Levi räjähti käsistä, siinä missä olimme viikko sitten keskenämme Rukalla. Se hiljeni ja paljon jo viikko sitten.

Yritin koko ajan miettiä mitä voin sanoa ja näyttää ja tehdä. Todellakin mietin sitä ihan joka välissä. Mietin, voiko näissä kuvissa edes hymyillä, mutta perkule, kun en osaa olla kuvissa vakava. Saanko julkaista tällaisia lumikuvia? Innostanko näillä ihmisiä lähtemään? Mutta hei, älä lähde. Et nauti siitä lomasta. Pelkäät koko ajan jokaista tekoasi ja kauhistut hiihtoladullakin, kun vastaan tulee ihminen. Se käsitys, missä itse lähdin ns. ihmisiä pakoon ja otin lapset pois koulumaailmasta on muuttunut paljon 12 päivässä. Veikkaan, että suurimman osan käyttäytyminen myös. Toivottavasti! Samalla luen somesta ihmisten olevan vihaisia hiihtokeskusten sulkemisesta ja lasten pettymyksestä. IHMISET. NYT ON KYSE ELÄMÄSTÄ JA KUOLEMASTA. MIETTIKÄÄ SITÄ YRITYSTEN PETTYMYSTÄ KUN RAVINTOLAT, HOTELLIT JA HIIHTOKESKUKSET SULKEVAT. Sitä ei tehdä kevyillä perusteilla.

Pyydän. Älä lähde enää minnekään. Tiedän nyt, ettei olisi meidänkään pitänyt, tilanteesta on niin paljon uutta tietoa tullut verrattuna toissaviikon tapahtumiin. Silloin vielä suurin uutinen Suomessa olivat vessapaperivitsit. Toiset tajusivat nopeammin, toiset panivat lapun luukulle heti, toiset vasta nyt, toiset eivät vieläkään. Tilanne ja kiristyneet tilanteet ovat muuttuneet koko ajan. Vastasin juuri tutulle lapsenvahdille, jota kyselin vielä viikko sitten, ettemme ota mitään kontakteja kotiimme. Nyt ollaan nelistään.

Tilanne oli ja on kaikille uusi, hämmentävä ja täysin käsittämätön. Siihen täytyy suhtautua todella vakavasti ja jokaisen täytyy yrittää tehdä parhaansa. Syyllistäminen ei kuitenkaan pysäytä taudin leviämistä. Meidän täytyy vaan jokaisen tajuta vastuumme ja vetää yhtä köyttä. Tilanne kulminoitu loppuviikosta tähän Lappi-asiaan, mutta nyt ei pitäisi matkustaa yhtään minnekään enää. Eikä kutsua kavereita kylään.

Meillä alkaa nyt myös korona-arki, oman tyhjän kalenterin kanssa, lapset kotona pitäen, ihmisiä välttäen ja miehen ollessa etätöissä. Luojan kiitos vielä etätöissä eikä lomautettuna. Sovimme, että tehdään normaalin arjen aikataulu, tehdään huomenna yhdessä kakku synttärisankarille. Hei onhan se aika kova juttu, emme leivo ikinä nelistään!

Toivon että ymmärrätte. Toivon että tiedätte, että välitän. <3