Tallinnan paras kylpylä niin lasten kuin aikuistenkin kanssa!

Terveisiä Tallinnasta, jossa vietimme parin yön tyttöjen reissun äitini ja lasteni kanssa. Vaikken ole monia kylpylöitä Tallinnassa kolunnut, niin uskallan nyt suositella ihan täysillä sitä, jossa kaksi yötä vietimme. Sijainti, uimapuolen monipuolisuus, hoidot, leikkipaikka, lasten huomioon ottaminen… Kaikki olivat todella kohdillaan Kalev Spassa, joka on viime aikoina läpikäynyt ison remontinkin. Nurkan takaa alkaa vanha kaupunki ja satamasta on helppo kävelymatka, jonka 6-vuotiaskin jaksoi hyvin. Itse asiassa kävelin myös pienemmän kanssa myös Noblessnerin alueelta takaisin hotellille hänen ottaessaan päiväunia kärryissä, joten todella moneen paikkaan pääsee ihan jalankin. Eilen nappasimme kuitenkin taksin matkalla satamaan, sillä Tallinnaan saapui talven ensimmäinen lumi ja vitsi että sitä tulikin paljon ja vaakatasossa!

Tallinnassa olen testannut mm. Tallink Span, mutta Suomessa olemme kolunneet lukuisia kylpylöitä perheen kesken. Yksikään ei ole ollut näin monipuolinen kuin Kalev Spa ja palvellut niin monessa tarkoituksessa. On kunnon uimaradat kuntouimareille (Kalev Spahan toimii myös paikallisena uimahallina), on huimapäille kolme vauhdikasta vesiliukumäkeä, on ihanan iso lastenallas, on huima virta-allas, jossa lapseni pyörivät loputtomiin ja on kiva allasbaarikin, josta saa vaikka mitä salaateista jätskeihin. Uimapuolella voi lämmitellä höyrysaunassa, josta näkee suoraan ulos ja suihkujen puolelta löytyy tavallisia saunoja. Kaikki on hyvin siistiä ja vaikka kyseessä on iso uimahalli, ei alkanut välittömästi palella! Se on monesti ainakin minun vilukissan ongelma, että jäädyn.

Lisäksi Kalev spasta löytyy sauna Oasis, jonne on ikäraja 18 vuotta. Siellä on kuumia altaita, erilaisia saunoja (hei kuinka ihana oli ns. viidakkosauna, jossa istuttiin tuoleilla trooppisten kasvien ympäröimänä ja viidakon ääniä kuunnellen!). Lisäksi ylhäällä saa rentoutua tekemällä vaikka jalkakylvyn, istuskelemalla lökötuoleissa ja ottamalla lasin samppanjaa. Aikuisten puoli maksaa erikseen, mutta takaa kyllä upean rentoutumisen, vaikka lasin takana kiljutaan vesiliukumäessä.

Siellä me pyörimme loputtomiin huimassa virrassa, olimme äitini kanssa vuorotellen Oasiksen puolella ja kolusimme saunoja. Iltaisin meno oli selkeästi vauhdikkaampaa, sillä hallissa oli paljon treenivuoroja ja ihmisiä. Aamusta taas hiljaisempi aika. Hyvin silti mahtui ja suihkuun tms. ei tarvinnut ikinä jonottaa. Loputtomiin jaksoi 3-vuotiaskin huudattaa meitä leikillään ”tulkaa lapset kotiin” ”millä tavalla” ja sitten sukellettiin, mentiin karhukävelyä, rintauintipotkua ja ties mitä, mitä hän käskytti.

Yksi tylsä piirre kylpylähommissa oli. Hotelli on iso ja käytäviä riittää. Jos olet lähellä kylpylää majoittumassa, on aamiaiselle ja hoitolaan pitkä matka. Meillä taas oli hoitola vieressä, mutta käytäviä sai kävellä pitkään päästäkseen uimaan. Ja ehdottomasti olisi pitänyt ottaa omat läpsyt, niitä ei ollut tarjolla ja oli tylsää vetää maiharit jalkaan matkoille. Lisäksi harvassa paikassa tuntuu olevan lasten kylpytakkeja, eli sellaiset kannattaa kyllä myös napata mukaan!

Kalev Spasta löytyy myös iso kuntosali ja paljon jumppia sekä tilava hoitola, jonne menimme kaikki neljä hierontaan. Lapsille oli varattu suklaahieronta ja minusta on ihan mahtavaa katsoa, miten pienetkin lapset nauttivat hieronnasta. 3-vuotias halusi, että istun huoneessa mukana, mutta kun yritin kysellä miltä tuntuu ja onko kaikki hyvin, hän pyysi olemaan hiljaa. Halusi kuulemma rentoutua. Sitten hiljenin ja hymyilin, kun näin lapsen nautinnon. Ihanaa! Lapset saivat hieronnan päätteeksi tikkarit. Ja heille oli seuraavana päivänä vielä kampaaja-ajat varattuna, tuli oikein uudistuneet tytöt takaisin kotiin!

Leikkihuonekin on Kalev Spassa uusi ja iso ja siellä sai olla aika lailla itsekseen koko ajan. Tytöthän olisivat viihtyneet pelkästään siellä pitkään! Aamiainen tarjoillaan puolestaan uudistetussa Allee-ravintolassa, josta on nätit näkymät ulos. Valikoima oli hyvä, kaikkea löytyi smoothiesta puuroon ja laskiaispulliin (enpä muistanut, että on laskiaistiistai), tosin aamiaisella riitti ruuhkaakin. Ensimmäisenä iltana söimme myös illallisen hotellin ravintolassa ja tuo ilta oli puolestaan Viron itsenäisyyspäivä. Ennen meitä oli ollut kuulemma syömässä 50 hengen seurue ja tarjoilijat juoksivat ja pahoittelivat illan kulua. Lasten alkuruoka unohtui, jälkkäritilaus meni väärin, minulle tuotiin pääruoka kesken alkupalan ja tarjoilijat olivat selkeästi vähän hätää kärsimässä. Itse ruoissa ei ollut mitään valittamista makunsa puolesta, mutta tuo ilta oli selkeästi haasteellinen. Muistakin pöydistä palautettiin vääriä tilauksia.

Kaiken kaikkiaan viihdyimme todella hyvin ja uskon, että palaamme myös mies matkassamme tänne. Niin monesti olemme kaivanneet kylpylää, jossa hän saisi kiskoa radalla menemään ja meillä muilla riittäisi erilaisia saunoja ja altaita kierrettäväksi. Kuopus väänsi itkua, kun sanoin, että huone on luovutettava ja kysyi, voidaanko tulla huomenna uudestaan. Ihan huomista en voinut luvata, mutta puhetta oli jo, että uusitaanko ensi kevään hiihtoloman aikaan.

Kaikkea muutakin kivaa löysimme Tallinnasta, joita voin lasten kanssa lämpimästi suositella, mutta jätän ne erilliseen postaukseen.

Kiitämme ja kumarramme Kalev Spa kivasta minilomasta! Onko paikka sinulle tuttu?

* hoidoista ja hotellin ravintolasta saatu alennusta näkyvyyttä vastaan, Oasis-saunapuoli saatu veloituksetta

Kutkuttaisiko ihana staycation?

Kaupallinen yhteistyö Holiday Clubin kanssa

Sitä ei tarvitse lähteä kauas tunteakseen olevansa täysin lomalla ja irti arjesta. Ja kuinka helppoa lähteminen onkaan, kun ei tarvitse matkustaa ja käyttää puolta viikonloppua esimerkiksi junassa istumiseen, jos kurvaa vain oman kaupungin keskustaan niin sanotulle staycationille.

Staycationit ovat yleistyneet koko ajan enemmän, enkä ihmettele. Helppo pieni irtiotto arkeen ja tällä kertaa saimme kaksin juhlia syntymäpäivääni. Sviitti, ihanat kylpytakit ja aikaa vain olla, se toi päivääni juuri sitä jotain spesiaalia, jota kaipasin. Ei sitä paljon muuta tarvinnut, kun tuntui todellakin jo lomalta! Sana staycation tulee sanoista stay ja vacation, eli ajatuksena on jäädä kotikaupunkiin ja olla siellä kuin turisti lomalla. Tutkia ja ihmetellä ja yöpyä hotellissa. Sekä rentoutua.

Suuntasimme lauantaina Holiday Clubin Tampereen kylpylään, joka sijaitsee kauniilla paikalla Lapinniemessä. Vaikka ajatuksena saattaisi olla tutkia kotikaupunkiaan kuin turisti, tarjoaa staycation toisaalta helpotuksen siinä, ettei ole pakko juosta paikasta toiseen, tutkia ja ihmetellä, vain saa vain olla, sillä kaupunki on todennäköisesti suhteellisen tuttu. Se oli juuri se juttu mitä kaipasin arkeen pikkulasten ja yrittäjyyden keskellä – olemista ja juttelua, keskittymistä parisuhteeseen.

Tampereen kylpylän sijainti on vain kahden kilometrin päässä ydinkeskustasta, mutta tuo välimatka tekee sen, että rauha on taattu. Järvimaisemat näkyvät ikkunasta ja suoraan ikkunan alta lähtevät kohti Kauppia loputtomat lenkkipolut. Tossut ja kylpytakki päällä voi kävellä suoraan kylpylän puolelle rentoutumaan poreisiin tai höyrysaunaan. Kylpylässä olemmekin useasti vierailleet (ja kaksi kertaa olen syntymäpäivälahjana käynyt span puolella hieronnassa sekä kasvohoidossa, suosittelen!). Uudistettu ravintola Cotton on tyylikäs ja vieressä olevassa Classic Pizzasta saa oikeasti todella hyvää pizzaa. En voi olla miettimättä siellä sitä, että vanhempani veivät esikoisen pizzalle sinne, kun itse olin päivän vanhan kuopuksen kanssa Taysin potilashotellissa muutama vuosi sitten. Ukki osti kylpylän kioskista isosiskolahjaksi My little ponyn. Aina tuon ponin nähdessä muistan pizzeriaan liittyvän erityisen muiston!

Koska Tampere ja Lapinniemi ovat meille niin tuttuja, otimme todella rennosti. Sviitissämme oli oma sauna ja rakastamme saunomista, joten se lämpeni kaksi kertaa. Maistelimme synttärikakkua, joimme kuohuvaa, lueskelimme ja katselimme aamulla ihan rauhassa hetken telkkaria. Jopa ajattelimme, ettemme jaksa lähteä keskustaan ollenkaan, niin ihanaa oli vain olla kylpytakki päällä, mutta käväisimme kuitenkin tapaksilla keskustassa. Tuon pari kilometriä pääsee taittamaan esimerkiksi bussilla (tai uskalikot skuutilla, niitä oli hotellin kulmilla!), mutta me kävelimme kirpeässä illassa ihaillen upeita valoja ja fiilistellen entisiä kotikulmia, asuimme nimittäin vuosikausia Lapinniemen läheisyydessä.

Aamu valkeni aika aikaisin kiitos kellojen kääntämisen, näinhän se vain on, ettei sitä oikein enää osaa nukkua pitkään kun rytmi on sama arjet ja viikonloput. Mutta onhan sekin jo aikamoista luksusta pienten lasten vanhemmille, että saa aloittaa aamun rauhassa, lämmittää aamusaunan ja siirtyä valmiiseen aamupalapöytään. Ravintola Cottonissa tarjoiltu aamiainen riitti täyttämään mahat iltaan asti. Oli puuroa, marjoja, hedelmiä, leipiä, ihan parhaita lämpöisiä cocktail-piirakoita ja tietenkin kun Mansessa ollaan – sitä mustamakkaraa. Yllätyin rauhallista aamiaista, jonoja ei juurikaan ollut vaikka menimme kohtuu kiireiseen aikaan, vähän ennen kymmentä sinne. Saimme helposti istumapaikan eikä aikaa mennyt jonoihin!

Jos ajatus pienestä irtiotosta puolison kanssa, rentoutumisesta, saunomisesta, porealtaissa nauttimisesta ja valmiista aamiaisesta kutkuttelee, en voi sanoa muuta kuin että suosittelen. Kyllä sitä taas tuli iloisella mielellä kotiin, kun saa hetken olla pariskuntanakin! Ilokseni saan jakaa teille myös alekoodin, jolla saat oman staycationin varattua hieman edullisemmin – koodilla OPTIMISMIA saat -15% alennusta kaikista Holiday Clubin majoituksista saatavuuden mukaan. Koodi on voimassa aina 22.12.2019 asti, varaamaan verkkokaupasta pääset tästä. Eli nyt kannattaa ottaa loppuvuoden pieni irtiotto!

Oletko itse käynyt kotikaupungissa turistina? Innostaako staycation?

Mikä oli parasta viikonlopun minilomassa?

*kaupallinen yhteistyö Peurungan kanssa

Huomenta ystävät ja ihanaa uutta viikkoa! Meillä onkin oikea juhlaviikko tiedossa. Viikonloppu menikin reissussa ja kone pysyi kiinni, mutta aloitetaan uusi viikko kertomalla missä piipahdimme!

Kun lokakuussa vierailin nopeasti Peurungassa, ajattelin kylpylän puolella koko ajan lapsiani. Kuinka he tykkäisivät tuosta ja tuosta ja kuinka haluaisin heidät sinne viedä! Silloin käsitykseni Peurungasta muuttui aika tavalla. Se ei tosiaan ole mikään pelkkä kylpylähotelli, vaan kokonainen iso hyvinvointiin ja liikuntaan satsaava alue, jossa voi näin talviaikaan vaikka hiihtää, liukulumikenkäillä, läskipyöräillä tai käydä uimassa avannossa. Vuonna 2011 tehtiin iso remontti, jonka myötä Peurungasta löytyy nyt muun muassa Suomen suurin sisällä oleva vesiliukumäki, jolla on mittaa 130 metriä, siellä olisi tehtävä ennätys! Suunnittelimme lisäksi, että voisimme uimisen lisäksi esimerkiksi käydä hiihtoladulla, kun suuntasimme Keski-Suomeen viikonloppuna yhdeksi yöksi.

Kun saavuimme Laukaassa sijaitsevaan Peurunkaan, oli miehelleni yllätys, että sitä niin vahvasti leimannut kupoli oli poissa. Hän asui lapsena vuoden Laukaassa ja sanoi katselleensa bussista aina tuota punaista kupolia, jonka itsekin muistan ja on poistunut remontin myötä.

Siirsimme auton Peurantähti-rakennuksen eteen, joka on ihan kylpylähotellin vieressä oleva ns. kerrostalo, jossa on huoneistoja. Meille oli varattu kaksio, joka sekin kyllä päihitti tavallisen hotellihuoneen perheen kanssa matkustaessa 10-0. Oli hämmästyttävän hyvin varusteltu keittiö isoine jääkaappeineen, iso parveke, erillinen makuuhuone ja saunallinen kylppäri. Sieltä pääsee hetkessä kävelemään päärakennukseen joko sisä- tai ulkokautta. Kun saavuimme kolmen jälkeen iltapäivällä paikalle ja aloimme mutustaa välipalaa, alkoi meille valjeta, ettemme saa tuohon iltapäivään mahdutettua kunnolla kuin hyvän uintireissun sekä illallisen. Tytöt odottivat kaikkein eniten juurikin uimista ja esikoinen sanoi, ettei suostu ulos, siellä tuli taivaan täydeltä märkää räntää.

Siirryimme siis uimahommiin, joita koko perhe rakastaa. Itse asiassa mietin, että se on yksi kivoimmista jutuista joita voi tehdä yhdessä. Puhelimet ovat kaapissa lukkojen takana, koko perhe saa puuhata ja esikoinen viihtyy pääasiassa pinnan alla. Kylpylästä löytyy wibit-rata, joka on veden päällä kelluva kiipeilyrata. Ei kovin pitkä, mutta mietin siinä lapseni perässä kiiveten, että kyllä ihan jokainen lihas taisi tehdä töitä kun sitä meni useaan kertaan. Kunnon treeni ja loppulasku otti mahasta!

Entäs se liukumäki sitten ja ne ennätykset? Pääsin lokakuussa 20 sekuntin aikaan, mutta viikonloppuna ei mennyt 22 sekunnin alle. ÄH! Ennätys oli kuulemma n. 18 sekuntia, mutta sunnuntaina tauluun rävähti yks kaks lukema 15,6 sekuntia, en ehtinyt nähdä kenellä. Oikeasti, pääseekö sen niin nopeasti! Kuopus laski pariin otteeseen isänsä kanssa mäen, mutta totesi sen olevan liian hurja ja jätti hommat muille. Esikoinen laski aikansa mäkeä yksin, kunnes totesi, että isipatjalla pääsee kovempaa. He vetivät kaksin 21 sekuntiin, tasaväkinen kamppailu, mutta voittajaksi pääsi nyt isipatja-systeemi!

Uinnin jälkeen olimme ajatelleet mennä tyttöjen synttäri-illalliselle A la carte-ravintolaan, mutta kun kyselimme tilannetta saapuessamme, oli se jo täyteen varattu. Harmi, sillä syksyllä siellä syömäni illallinen oli todella hyvä. Päädyimme siis kahdesta buffetista siihen vähän laadukkaampaan maistelubuffeeseen. Illalliselle valmistauduttiin muun muassa tuulettamalla tukkaa, ihan parasta! Majoituksesta löytyi kyllä kaikki tarvittava.

Olipahan buffetissa sitten se puoli, ettei tarvinnut odotella uinnista uuvahtaneiden tyttöjen kanssa. Kuopus söi savusärkeä, poroa ja jälkkärikakkua hyvällä ruokahalulla ja totesi sitten, että parhaat synttärit ikinä! Ei haitannut häntä missä syötiin. Kävimme vielä leikkimässä Hilarius-hiiren leikkipaikassa, mietimme jopa keilausta mutta totesimme kellon olevan liian paljon siihen touhuun ja suuntasimme iltasadulle.

Aamulla kurkimme ulkoilukeliä, mutta tytöiltä kysyttäessä oli uiminen taas ykkösjuttu. Sinnepä siis suoraan aamiaiselta vilkkuvan vesilelun kanssa! Mies erityisesti kehui aamiaista, josta löytyi niin neulamuikut kuin aladobit sunnuntaiaamuun. Kylpylä ja kuntosalit olivat selkeästi väljempiä sunnuntaina kuin lauantaina ja kiva niin. Sain luksushetken sunnuntaiaamupäivästä, 20 minuuttia yksin infrapunasaunassa. Istuin silmät kiinni saunassa kirjaimellisesti yksin, kuuntelin kaiuttimista tulevaa linnunlaulua ja rentouduin täysin. Siitä olikin taas hyvä lähteä LIMA-ALTAASEEN, kuten kuopus nimitti hemmotteluallasta vihreiden valojen takia.

Kropassa oli aikamoinen rentous kaikkien uintien jälkeen ja kaksi pikkunaista, joiden lauantai-illan nukkumaanmeno vähän venyi olivat täysin töttöröö, kun suuntasimme auton nokan kohti Jyväskylää ja mummilaa. Kaksi yötä olisi ehdottomasti paikallaan, jotta uimisen lisäksi ehtisi hiihtoladulle, pulkkamäkeen tai muihin aktiviteetteihin. Hulluna tekemistä Peurungassa kyllä on, eli kyllä siellä pidemmänkin aikaa ehdottomasti viihtyisi ja perhehuoneessa on mahtava lisä tuo keittiö, eli kokkailut voi halutessaan hoitaa itse. Hiihtoladut lähtivät suoraan hotellin ovelta, joten helppo niihin on mennä, tosin vesisade vähän jarrutti intoa. Me keskityimme nyt täysillä uimiseen ja se oli alle vuorokauden reissulle erittäin hyvä vaihtoehto ja tytöt onnellisia. Kuinka paljon vettä voikaan rakastaa!

Kysyin vielä tänä aamuna lapsilta varuiksi, mikä oli parasta Peurungassa, vaikka vähän arvasin vastauksen. ”Uiminen, vesiliukumäki, herkut ja uusi vesilelu!”. Viihtyivät selkeästi!

Kiitos siis Peurunka minilomasta, viikonloppu tuntui hurjan pitkältä, kun irtoaa johonkin uusiin maisemiin. Onko sinulla kokemuksia Peurungasta?