Viinitilan hiljaisuudessa

Vielä nököttää luonnoksissa pari Kyproksen juttua, joten laitetaan yksi ulos! Voihan nimittäin olla, että sieltä ruudun takaa löytyy joku, joka on matkaamassa vielä tänä vuonna Kyprokselle tai suunnittelee Kyproksen reissua.

Olen siksi rakastunut paikkaan niin kovin, että sieltä löytyy ihanat sporttimaastot, loputon määrä rantoja ja ravintoloita, mutta myös kauniita kaupunkeja ja historiaa. Otimme taas auton vuokralle useammaksi päiväksi ja suuntasimme yhtenä päivänä Limassoliin. Matkalla olimme päättäneet piipahtaa Hadjiantonaksen viinitilalla, joka ei ole kaukanakaan Limassolista, mutta sen vrran piilossa, että vaatii auton vuokrauksen, jotta tänne pääsee. Tilalla pidetään isoja juhlia ja häitä, joten varsinkin jos viikonloppuna aikoo paikassa vierailla, kannattaa kysellä täytyykö tehdä varausta.

Me olimme vierailullamme ainoat paikassa. Kierros, missä kuuli vaikka mitä tilasta, pääsi tutustumaan kellareihin ja paikkaan yleisesti ja sai maistaa viittä viiniä maksoi 7 euroa, eli ei mielestäni paha hinta. Hadjiantonaksen viinit ovat voittaneet monia palkintoja, eli ovat kyllä maistamisen arvoisiakin!

Kuulimme mielenkiintoisia faktoja tilasta ja hämmästyin, kun kuulin, että rypäleet tulevat heille vähän kauempaa, Pafoksesta, pullot puolestaan Italiasta ja korkit Portugalista! Jotain hommassa on mennyt oikein, kun ovat niin monia palkintoja voittaneetkin.

Erityisesti mieleemme kierrokselta jäi rosee, joka oli upean punaista. Paikan rouva kertoikin, että moni ajattelee, ettei rose voi olla näin punaista, mutta se on heidän spesialiteettinsa. Ulkonäkö hämäsi, sillä rose näytti ihan marjamehulta, mutta on silti kuiva ja erittäin hyvä, sitä rahtasimme pari pulloa kotiinkin ja naapurille tuliaiseksi. Sen sijaan valkoviini, joka oli Kyproksella maistaessa jotenkin todella hyvää maistuikin kotona hirveän tavalliselle. Paikka ja fiilis tekevät kyllä omansa! Kaikille viineille sai myös ruokasuositukset ja palvelu oli hyvin ystävällistä.


mekko MANGO (second hand)/ hattu ESPRIT/ korvikset LINDEX/ kengät Kyprokselta

Kaiken kaikkiaan kierrokseemme meni reilu tunti aikaa ja se oli juuri siinä rajoissa, että pikkulikat jaksoivat olla linnassa, josta ei edes niitä prinsessoja löytynyt. Mutta suosittelen käymään ja jos olet aikuisseurassa, kannattaa se juustolautanenkin maistaa varmasti!

P.S. Tuo päivä oli reissullamme ainoa, kun satoi vettä ja tuona toukokuisena päivänä Suomessa oli lämpöisempi kuin Kyproksella!

Väsynyt markkinoimaan itseäni

Tämä teksti ja kuvat eivät ihan täysillä sovi toisiinsa, mutta Kyproksen asukuvia olisi vaikka millä mitalla ja kesäkin on jo pitkällä, joten tuupataan nämä tähän väliin. Kesä on ollut upea (montakohan kertaa tämänkin olen sanonut?) ja rantapäivistä on nautittu. Olen yrittänyt parhaani mukaan olla miettimättä syksyä ja sen muutoksia, mutta kyllähän se sieltä väistämättä tulla jolkottaa ja käy ajoittain mielessä. Minun pitäisi nimittäin alkaa tosissaan markkinoimaan itseäni ja myymään osaamistani töiden toivossa. Mutta tiedättekö: sitä teen ihan koko ajan.

Selvennetään asiaa: kirjoitan paljon perusteluja yhteistyökumppaneille ja kerron, miksi minun kanssa kannattaisi tehdä yhteistyötä. Pyöritän päivittäin sähköposteja, myös siellä uimarannalla ja yritän keksiä erilasia kanavia markkinoida blogiani, postauksiani ja Instagrammin kuvia. Se on välillä todella puuduttavaa, välillä taas mietin, että se tulee niin selkärangasta, etten edes mieti sitä. Mutta. Kyllä minä stressaan aivan liikaa sitä, miksen saa blogiani kasvamaan isommaksi, miksen saa niin ja niin montaa seuraajaa ja mitä pitäisi tehdä toisin.

Sitten päästään kysymykseen, miksi haluaisin kasvattaa blogiani? Olen toivonut sen tuovan minulle hauskuuden ja harrastuksen lisäksi pieniä lisätuloja kotihoidontuen rinnalla. Niin kuin se on tehnytkin ja mahdollistanut välillä juttuja, jotka aivan varmasti olisivat jääneet muuten tekemättä. Sen vuoksi olen työntänyt sitä eteenpän, pienestä harrastuksesta vähän ammattimaisempaan tekemiseen ja pyrkinyt mm. portaaleihin bloggaamaan. Kasvattaakseni lukijakuntaani. Kuitenkaan nykyinen työmäärä ja käyttämäni tunnit eivät vastaa millään tapaa sitä ”hyötyä”, jota blogista saan ja näin kesähelteillä on tullut mietitittyä kaiken järkevyyttä.

Mutta. Minä rakastan kuvaamista, minä haluan päästä kertomaan kivoista jutuista muillekin. Haluan jakaa ajatuksia lukijoiden kanssa, haluan kirjoittaa. Nämä ovat asioita, joita teen ihan omasta intohimosta, menen ja puuhaan ja valokuvaan. Mutta olisihan se iisimpää, jos ei repisi aikaa kuvien käsittelyyn ja asioiden tuomiseen blogiin. Ja samalla aina haluaa säilyttää sen tietyn yksityisyyden ja joutuu välillä miettimään todella tarkkaan mitä kirjoittaa, sillä päässä saattaa liikkua sata asiaa joita haluaisi sanoa, muttei uskalla. Esimerkkinä taloasia, josta kesäkuussa kirjoitin hiukan.


mekko LINDEX/ kengät MIGATO/ korvikset POOLA KATARYNA/ hattu Kyprokselta

Olen siis koko kotiäitiaikani markkinoinut itseäni ja osaamistani, istunut puistossa vastaamassa välillä sähköpostiin ja toivonut, että blogini kasvaisi. Koska upeita blogeja on nykyään 13 tusinassa ja todella moni osaa niin kuvata kuin blogata, on tämä tie ollut aikamoista hakkaan päätäni seinään-touhua. Samalla olen kuitenkin toteuttanut intohimoani ja tallentanut ihania asioita elämästämme. Niihin postauksiin on ihanaa palata jälkikäteen, blogista on tullut eräänlainen päiväkirja samalla.

Nyt pitäisi alkaa uudella höngällä tekemään työhakemuksia ja ajatuskin uuvuttaa. Olen niin paljon hakannut päätäni seinään tämän blogimarkkinoinnin kanssa ja samalla kokenut välillä ihan huikeita onnistumisia. Olen hyppinyt tasajalkaa, kun olen onnistunut saamaan tiettyjä yhteistöitä.

Tämähän ei näy lukijoille ja järkevyyttähän olisi pitää tämä vähän vähemmän stressin alaisena touhuna. Kun kukaan ei pakota näin usein esimerkiksi postaamaan ja välillä revin sen ajan lähipiiriltäni. Olen vähän kuin vapaalla koko ajan ja en sitten toisaalta koskaan. Mutta kun. Minä tykkään ja haluan. Mutta sen tyrkytyspuolen olisin valmis välillä lopettamaan, täytyy vetää henkeä syksyä ja työkkäriä varten!

Saitteko kiinni ajatuksistani? Että on raskasta yrittää olla joka päivä parempi ja erottua? Onko sinulla työ, missä pitää osoittaa koko ajan pätevyytensä vai saatko välillä hengähtää?

P.S. Tämän ei ollut tarkoitus olla niin negatiivinen teksti, kuin miltä ehkä vaikutti, olen vain pyörittänyt omaa väsymystä ja miettinyt asioita viime aikoina ja halusin jakaa ajatuksia!

Muoks. Blogiongelmista johtuen kuvat eivät toimi, yritän selvittää asiaa!

Neljä viikkoa kolmistaan

Kun palasimme Kyprokselta, mies palasi heti töihin ja tiesimme, että neljän viikon päästä odottaa toinen kahden viikon lomapätkä. Siis neljä viikkoa kolmistaan kesää oli edessä ja minä ihan pursusin ideoita aidan maalauksesta mansikoiden pakastamiseen ja leikkipuistotreffeistä torilounaisiin. Oli Zonesia, Särkkää, Leon leikkimaata ja muuta kivaa. Lisäksi ajattelin, että käytäisiin ainakin Kalevassa liikennepuistossa ja pitkästä aikaa Amurin työväenmuseossa. Pyöräiltäisiin johkin ja käytäisiin vaikka piknikillä.

Niin se neljä viikkoa vaan hurahti ja huomenna alkaa se kahden viikon lomapätkä. Paljon on tehty, mutta paljon on kyllä vain oltukin. Esikoinen halusi oppia ajamaan ilman apupyöriä ja eilen mennä viipotti jo hyvinkin sujuvasti. Minä katselin sitä lapsen kasvoilta paistavaa riemua ja mietin, että harvoin sitä on niin onnellinen ja iloinen toisen puolesta. Se onni mikä toisesta paistaa on ihan musertavaa katsottavaa. Kuinka onnellinen olin hänen puolestaan!

Meidän sekundapakastinkin päivitettiin eilen. Neljä vuotta vanha pakastin on jo kahdesti korjattu takuuseen ja nyt ei enää kannattanut kolmatta kertaa korjata. Ajattelin, että haemme aamulla aikaiseen torimansikat ja saan niitä pakastella kun minulla on tänään aamupäivän vain yksi lapsi, mutta epäilyttää sateen määrä. Ovatko ne marjat nyt sitten ihan lötsöjä? Esikoinen on nyt yökylässä kaverilla, joka oli meillä viime viikolla, pitäkää peukkuja, että ovat nukkuneet enemmän kuin viikko sitten, hih!

Ex tempore lähdimme Tukholmassakin käymään, kun äidilläni oli sama tilanne, että lomaili vielä yksin. Tämä asu onkin ihan ajankohtainen, sillä se oli Tukholma-päiväni asu. Siellä oli ihan helle puoli päivää ja kun lähdimme pois, alkoi sataa ja keli meni tosi kylmäksi. Vähän kylmältä näyttää keli jatkossakin, me kurkimme milloin saataisiin esikoiselle luvattu telttareissu järkättyä. Mihin muuten kannattaisi mennä Pirkanmaalla telttailemaan pienen kanssa? Kokemuksia?


hame ja aurinkolasit H&M/ paita VILA/ kengät Kreetalta/ rannekoru HIPANEMA/ korvikset STORE OF HOPE

Minulla olisi vielä teille Kyprokselle lähtijöille jotain juttuja takataskussa ja Tukholmaakin piti ylistää kovasti, josko loppuviikosta niitä! Nyt näihin Suomen hyisiin tunnelmiin vähän Kypros-tuulia, tämä asu on ollut kyllä lemppari jo monta kesää!

Tänään ehtii vielä osallistua kesäkuun asuäänestykseen täällä, klik!