Rising Star Beach Protaras – millainen oli hotellimme?

Tätä toivottiin jo aiemmin ja voi että, on pitänyt tehdä monenlaisia postauksia Kyprokselta, mutta aika on loppunut täysin. Ja lisäksi olen niitä ihmisiä, joiden on todella vaikeaa palata lomakuviin ilman kyyneliä, pakko ottaa niihin hetki etäisyyttä!

Mutta tämä postaushan ei hetkeen vanhene, Kyprokselle on tarjolla syysmatkoja yhtä lailla kuin moni suunnittelee jo ensi kesän matkoja. Joten kerron teille hotellistamme, joka oli Tjäreborgin kautta ollut Rising Star Beach Protaraksen rannalla. Miksi päädyimme sinne? Mikä oli hyvää, oliko joku huonoa? Miten hotelli palveli perheitä? Miksi vaihdoimme hotellia alkuperäisestä?

Protaras ja Fig Tree Bay Kyproksella

Olemme olleet perheenä Kyproksella nyt kolme kertaa. Ensi kerta oli Bamse-hotellissa Nausicaa Beachilla (postaus täällä), joka sijaitsee toisessa päässä rantaa kuin tämän kesän hotellimme. Toisella kertaa olimme Nissi Beachilla (postaus täällä), joka on luokiteltu jonkinlaiseksi nuorisobilepaikaksi, mutta yllättäen siellä on todella ihana hotelli mistä löytyy niin Bamset kuin vesipuistot ja Les Mills-jumpat. Tuo hotelli oli kuitenkin sellainen, missä britit järjestivät jatkuvasti häitä ja valitettavan rauhaton iltaisin tästä syystä. Muuten aivan unelma.

Kun varasimme matkan alkuvuodesta 2020, etsimme taas hotellia, jossa olisi lastenkerhot 4+7-vuotiaille, olisi miehelle hyvät uintimahdollisuudet ja minulle jumppia. Lisäksi rauhaa, hyvät altaat ja ranta lähellä. Päädyimme tähän hotelliin tuolloin. Se on lähellä Agia Napan aktiviteetteja, kauppoja, ravintoloita, vesipuistoa ja muita ja sieltä löytyisi jokaiselle jotakin. Lähellä olisi ihanaakin ihanampi Nissi Beach ja…

Kun aloimme miettiä alkukesästä, olisiko lähtö tänä vuonna mahdollinen, mietimme, ettei varmaan vielä saa ns. elää normaalisti. Ettemme käy ravintoloissa tai kaupoilla, emmekä ainakaan laita lapsia lastenkerhoon monien vieraiden lasten kanssa yhteen. Sitä paitsi 1,5 vuotta iässä teki sen, ettei sille oikein ollut enää tarvettakaan, lapset ovat kasvaneet hurjasti. Mietimme, että viihdyimme älyttömän hyvin Protaraksessa, se on rauhallinen kohde mistä löytyy kaikki mahdolliset ranta-aktiviteetit ja samaan aikaan paljon aktiviteetteja tivolista (uusi rakennettu juuri tänä kesänä) ravintoloihin, kauppoihin ja kaikkeen mitä tarvitsisimme. Päädyimme siis vaihtamaan hotellia edullisempaan, lapsiystävälliseksi luvattiin Rising Star Beachiin ja vaihtamaan rantaa Agia Napasta Protarakseen.

Protaraksesta todellakin löydät ihan mitä voi kaivata merellä – liitovarjoilua, erilaisia veneen perässä vedettäviä donitseja ja sohvia, risteilyitä, lasipohjavene lähti hotellin edestä ja niin edespäin. On ravintoloita ja rantaviivaa loputtomiin. Myös paras lenkkimaasto rannassa, ranta on pitkä ja siinä on betoniosuus jossa on helppo juosta!

Rising Star Beach – lapsiystävällinen Tjäreborgin hotelli

Hotellilla vierailivat niin aamiaisella kuin altaalla Tjäreborgin Bamse-versiot, eli Lollo ja Bernie, mutta kun ne oli kerran tavattu, ei lapsia kiinnostaneet enää koko hahmot. Kuten sanottu, ovat kasvaneet. Hotellissa oli iso aidattu ja katettu leikkipuisto, jossa lapset kävivät pariin otteeseen leikkimässä. Oli mahtavaa, ettei se polttanut vaikka lämpötila oli +38 astetta, kiitos siis katoksesta!

Muutamana iltana hotellilla järjestettiin mm. Lollon ja Bernien lastendisco ja yhtenä iltana oli taikuri papukaijoineen paikalla. Minusta tuntui, että discostakin olivat enemmän äiti ja isä innoissaan. Lisäksi hotellissa oli lasten leikkihuone, jossa pystyi esimerkiksi piirtämään, mutta siellä emme käyneet ollenkaan. Ei ollut innostusta ja välttelimme muutenkin sisätiloja.

Lapsista ykkösasia oli uiminen, uiminen ja uiminen. Altaalla ja meressä. Joten itsestäni tuntui, että mikä vaan hotelli toimisi jo nyt, kun osaavat uida ja ovat isompia. Kunhan on suurehko allas, joku vesiliukumäkihotelli toimisi varmasti heidän kanssaan!

Lapsiystävällisyys näkyi hahmoissa, altaassa, jossa oli niin matalat kuin syvät päät, henkilökunnan ystävällisyys oli huippua ja leikkipaikka kiva. Hotellissa oli lisäksi kuntosali ja aivan mahtavaa oli muutaman kymmenen metrin matka mereen! Aurinkotuoleja oli jatkuvasti vapaana niin rannassa kuin altaalla, eli jonottaa ei tarvinnut. Selkeästi turisteja oli normaalia vähemmän ja tilaa piisasi. Kävelymatkan päässä oli kauppoja, ravintoloita ja tivoliin, joka oli parin kilometrin päässä otimme taksin.

Huoneemme oli kaksio, jossa oli kaksi sänkyä parvekepuolella, baaripöytä ja pieni keittiö sekä kylpyhuone ja makuuhuone parisängyllä. Toimi todella hyvin niin, että tytöt menivät aiemmin nukkumaan makkariin suljetun oven taakse ja meille jäi keittiö/parvekepuoli. Maisema oli maastoon päin, mistä tykkäsin myös kovasti, en olisi välittänyt tuijotella uima-altaaseen ja maisemapuoli oli todella hiljainen, kun hotelli on päättyvän tien varressa. Ainoa miinus oli maailman hitaimmat hissit – olimme viidennessä kerroksessa ja itse valitsin monesti portaat, sillä kun hissiin ei saanut mennä kuin oman seurueen kanssa ja ne olivat maailman hitaimmat… Ei millään jaksanut odottaa varsinkaan aamupäivisin, kun siivojien kärryt varasivat hissit lähes kokonaan.

All inclusive, joitain ruokia vai ei ruokia ollenkaan?

Kyseiseen hotelliin ei voinut ottaa all inclusivea, enkä tiedä olisinko sitä halunnutkaan. Olimme nytkin viikon sisään vesipuistossa, kolmella eri risteilyllä, tivolissa ja ties missä, joten jatkuva hotellilla ruokailu sitoo meistä liikaa. Kuitenkin lasten kanssa ruokaa tarvitsee hyvinkin usein, kun juoksevat ja uivat tauotta. Meidänkin huoneessa oli keittomahdollisuus, jääkaappi, mikro ja vedenkeitin, eli kyllä siellä olisi voinut tehdä lapsille ruokaa halutessaan. Valitsimme kuitenkin ateriapaketin lomaamme, sillä siinä oli tarjouksena, että yksi lapsi/aikuinen syö ilmaiseksi, jos aikuiselle maksaa ateriapaketin (muistaakseni alle 12-vuotiaista lapsista kyse). Ravintola-annokset ovat usein niin isoja, että aina jotain menee haaskuun (toki varmaan hotellin buffistakin), joten koimme tämän toimivaksi.

Maksoimme siis kahden aikuisen ateriapaketin, johon kuului 7 x aamiainen, 5 x lounas ja 5 x illallinen. Yksi juoma/ateria kuului hintaan. Päivät, kun ruokia ei ollut olivat maanantai ja perjantai, ilmeisen vilkkaat paxien vaihtopäivät. Oli siis helppo suunnitella olevansa perjantai vesipuistossa, eikä missannut aterioita, vaikka kyllähän esimerkiksi lounaita jäi väliin, kun olimme veneretkillä päivän. Lapset saivat mahansa täyteen säännöllisesti ja tämä toimi meillä hyvin. Ruokailuaika oli suht pitkä, siitä kiitos, tivolistakin tulimme juuri illallisen loppuessa mutta ehdimme saada ruokaa. Ruuhkaa ei ollut koskaan ja juomat tarjoiltiin pöytään. Ruoka oli sellaista ihan ok-tasoa, lapset tykkäsivät kaikesta, itse olisin kaivannut esimerkiksi enemmän valkosipulia tsatzikiin tai muuta pientä, mutta aina sai mahansa täyteen ja monia vaihtoehtoja löytyi.

Hotelli oli minusta siisti, siivouksen taso oli todella hyvä, huone toimiva, kaappitilaa oli ja henkilökunta oli hyvin ystävällistä. Mutta todettua tuli, etteivät meidän lapset enää tarvitse päiväunia tai lastenkerhoja, eli jatkossa toiminee mikä vain hotelli, jossa huiput uintimahdollisuudet. Tämän hotellin hinta oli ainakin nyt poikkeusaikoina hyvin edullinen ja hotellilla oli hyvin väljää, eli ei jäänyt pahaa sanottavaa ja voin suositella!

Onko tuttu hotelli itsellesi? Mikä on oma suosikkisi Kyprokselta?

Matkustus poikkeusaikoina – millaista oli Kyproksella?

Hyvää alkanutta viikkoa! Täällä ollaan, parin viikon hiljaisuuden jälkeen. Oli muuten varmastikin oma ennätykseni lähes 10 vuoden bloggaamisen jälkeen. Päätin laittaa reissun vuoksi blogin tauolle ja kun palasimme, oli vaikeaa alkaa kirjoittaa mistään muusta kuin reissusta. Oli varmasti kesän upein viikko, mutta samalla siitä oli vaikeaa kirjoittaa mitään, sillä ilmastoasiat ja pandemia-asiat jakavat tällä hetkellä aika rajusti mielipiteitä siitä, onko matkustaminen hyväksyttyä. Päätin sitten olla vain perheen kesken karanteenissa ja hoidella reissupyykkejä ja somen ulkopuolisia töitä. Nyt on arki alkanut, lapsi pääsi kouluun ja minä ajattelin kertoa teille, millaista oli reissaaminen poikkeusaikoina. En aio yllyttää ketään reissuun ja toivon, että pidetään tunteet kurissa kommenttiboksissakin. Keskustella toki voi, mutta toivottavasti pysytään asialinjalla eikä mennä henkilökohtaisuuksiin!

Me olimme siis reissulla, joka oli varattu ennen näitä pandemia-asiota ja lähdön piti olla toukokuussa 2020. Tuolloin vaihtoehtoina oli ottaa rahat takaisin tai jättää ne Tjäreborgille, jolloin he lisäsivät 10 % jo maksettuun summaan arvoa. Ajattelimme, että sehän on kiva bonus, lähdetään sitten loppukesästä 2020, silloin tilanne varmasti helpottanut. Vähänpä tiesimme… Kun buukkasimme reissun uudelleen toukokuussa 2021, ajattelimme, että loppukesästä rokotukset ovat jo hyvässä vauhdissa ja tilanne helpottanut, lähdetään elokuussa! Eihän se aivan näin mennyt, mutta pääsimme kuitenkin matkaan.

Ennen matkaa – koronatesti ja lomakkeita, eristäytymistä ja jännitystä

Vielä 14 päivää ennen reissuamme Suomi kuului ns. vihreisiin maihin, joista olisi saanut tulla Kyprokselle testittä. Meidän tilanteen pahentuessa Kypros luokitteli Suomen oranssiksi, joka tarkoitti, että matkustusta varten tarvittiin kaksi rokotetta ja todistus niistä tai maksimissaan 72h vanha testitodistus. Alle 12-vuotiaita lapsia ei tarvinnut testata. Itse asiassa minusta tämä käytäntö oli ihan hyvä, tiesi astuvansa koneeseen porukan kanssa, joka on käynyt testissä tai rokotettu.

Koska tilanne kiristyi, päätimme perua yökyläilyt ja muun muassa urheiluleirin lapselta, ettei tule uusia isoja porukoita ja mahdollista karanteenia juuri ennen lähtöä. Olimme siis jo ennen reissua vähän eristyksissä.

Lähtö oli maanantaina ja perjantaina kävimme miehen kanssa testissä, Tjärerborgin suosittelemalla PR2You-yrityksen kautta. Sepä oli kuulkaa kumma kokemus – sama tyyppi, joka vastaili puhelimeen hoiti testit pitkin Tamperetta ja sain soittaa kuudesti, jotta onnistuin varaamaan ajan. Aina oli ottamassa testiä. Kun aika oli sovittu, me ajoimme Pyynikin johonkin sivukadulle, mies tuli autosta, tökkäsi ikkunasta nenään molempia. Sitten maksoimme tästä 99 euroa/naama ja hän jatkoi matkaansa. Hämmentävää. No, todistukset tulivat lauantaina sähköpostiin, tosin passinumerot olivat keikahtaneet molemmilla vähän väärin, mutta onneksi vastasivat viikonloppuna ja saimme korjatut versiot.

Testitodistusten lisäksi jokaiselle matkustajalle piti täyttää Cyprus Flight Pass, jossa kysyttiin tarkasti lennon numero, hotelli ja hotellin osoite, passin numero ja yhteyshenkilö Suomessa ja niin edelleen. Valmis kortti tuli sähköpostiin ja se tuli olla matkassa koko viikon ajan Kyproksella, jos sitä kysytään. Tallensimme kaikki neljä korttia sekä miehen että minun puhelimiin.

Olemme monesti menneet kentälle junalla, sillä se on ajoissa ostettuna todella edullista ja juna vie kentälle asti. Koimme, ettei paluumatkaa voi taittaa junalla, sillä omaehtoisessa karanteenissa tulisi olla heti, joten matka taitettiin tällä kertaa omalla autolla.

Lentokentällä saapuessa sekä palatessa – miten homma erosi entisestä?

Olin tehnyt lähtöselvityksen etukäteen netissä ja kun menimme viemään laukkuja, kysyttiin meiltä koronatestitodistuksista (tai rokotetodistus, jos meillä olisi ollut kaksi rokotetta). Kentällä ja koneessa toki oli maskipakko. Olimme ostaneet reissuun ns. parempia FFP2-maskeja suodattimella ja kuulimme myöhemmin, ettei niitä muun muassa Finnair hyväksy käytettäväksi. Lensimme eri yhtiöllä, jonne ne kelpasivat. Tosin kun ihmiset syövät ja juovat koneessa ilman maskia, en tiedä millainen merkitys loppujen lopuksi on, mutta onhan siinä pitkä aika istua maski päässäkin ja liikkua esimerkiksi vessaan.

Kentällä oli superhiljaista, eli siellä kyllä turvavälit ihmisiin säilyivät. Osatekijänä varmasti kellonaika aamuviideltä, mutta hiljaista oli.

Perille saapuessamme meiltä kysyttiin ne Flight passit ja otettiin valokuvat (en muista että sellaista olisi ennen tehty) sekä skannattiin passit. Hyvin nopeasti pääsimme ulos, eikä kummassakaan päässä ollut mitään normaalista poikkeavaa viivytystä.

Takaisin Helsinkiin saapuessamme ihmisiä ohjattiin kolmeen jonoon – tuplarokotetut, yhdesti rokotetut ja rokottamattomat. Viimeisimmät ohjattiin suoraan testiin ja meidän ei tarvinnut ottaa testiä kentällä, täytimme yhden kaavakkeen ja lähdimme kotiin. Omalla autolla, ilman pysähdyksiä tai kontakteja. Kun pääsimme perille, kaveri toi ovelle tilaamani ruokakassit Prismasta. En ollut uskaltanut tilata kotiinkuljetusta mahdollisten myöhästelyjen takia. Kentällä vielä täyttelimme Finnentry-kaavaketta, jonka kautta pääsee sitten Suomessa koronatestiin. Suosituksena oli vähintään 72h karanteenia ja sitten testiin ja näin teimme. Tähänkään suuntaan lapsia ei ollut pakko testata, mutta me testasimme koko perheen ihan varmuuden vuoksi. On niitäkin tapauksia tiedossa, että yksi perheestä sairastaa ja hyvinkin pienin oirein, niin yritimme minimoida riskit esimerkiksi koulun suhteen. Toki lapset olivat poissa koulusta ja päikystä viime viikon.

Näkyikö korona Kyproksella? Millaista oli kohteessa sen suhteen?

Tämä vähän mietitytti etukäteen. Sääntöjen mukaan maskia tulee käyttää ulko- ja sisätiloissa, pois lukien ranta ja hotellin uima-altaat yms. Mietimme, kuinka ahdistavaa on olla +38 lämpötiloissa maski päässä. Mies oli lähdössä pari kertaa maantiepyöräilemään, joka ei tietenkään tapahdu rannalla. Miten maski?

Onneksi huomasimme heti ensimmäisenä päivänä, että sen käytössä sai käyttää maalaisjärkeä. Tyhjillä kaduilla sai kävellä ilman maskia, rantatiellä lenkkeillä ja todellakin käydä pyörälenkillä maskitta. Maskin laitoimme päähän aina kun kävimme kaupassa, liikuimme hotellissa tai istuimme esimerkiksi taksin kyydissä. Ja näin näytti tekevän hyvin jokainen hotellivieras, en nähnyt yhtään maskitonta esimerkiksi ottamassa aamiaista. Ruokailuissa oli tarjolla hanskoja buffaa varten, käsidesiä löytyi aina jokaisesta kohteesta. Ruoan otimme sisätiloista mukaan ja siirryimme ulkoilmaan terassille syömään. Ylipäätään söimme aina ulkona.

Matkailijoita oli selkeästi vähemmän. Aurinkotuoleja oli joka päivä paljon vapaana, ravintoloissa ei ollut ruuhkaa ja vaatekaupassa olimme ainoat asiakkaat. Paikalliset, jotka työskentelevät turistien kanssa, käyvät 3 kertaa viikossa testattavana. Apteekeissa pääsi sylkitestiin halutessaan milloin vain, hinta oli 10 euroa ja tulos tuli 10 minuutissa.

Niin ja Flight Pass kysyttiin meiltä kahdesti – mennessämme vesipuistoon ja viimeisenä iltana mennessämme ravintolaan syömään. Molemmissa paikoissa olimme vain ulkotiloissa (vessaa lukuun ottamatta).

Millainen oli yleinen ilmapiiri Kyproksella?

Ylipäätään olen kokenut ihmisten Kyproksella olleen hyvin ystävällisiä, mutta tämä kokemus ns. räjäytti pankin. Meitä kohdeltiin kuin kukkaa kämmenellä. Matkailusta elantonsa saavat ihmiset olivat todella onnellisia turisteista. Useamman kerran meidän vastatessamme, että olemme Suomesta, saattoi taksikuski sanoa, että ”jee, ekat suomalaiset tänä vuonna, meillä on ollut teitä skandeja ikävä!”. Olette toiset suomalaiset tänä vuonna ketä hän kohtaa, sanoi toinen. Varatessamme lasivenereissun, sanoi sitä myynyt rouva ”oi, niin suloinen pieni lapsi, mamma tarjoaa”. Hinta lapsilta reissulle olisi muutenkin ollut kaikki 5 euroa. Mutta heistä näki niin pitkälle, kuinka turisteja on kaivattu.

Näimme useamman tyhjillään olevan hotellin ja ovensa sulkeneen ravintolan. Kun ostin tytöille mekot, niitä myynyt nainen sanoi, että on joutunut tänään laittamaan kaiken alennukseen eikä ole ikinä myynyt mitään näin halvalla. Tilanne on kurittanut tapahtuma- ja matkailualaa ympäri maailman ja se kyllä näkyi. Ihmiset olivat silti erittäin toiveikkaita ja iloisia.

Mennessämme aivan uuteen Protaraksen huvipuistoon (se oli avattu kesäkuun lopulla), kyseli yksi laitteita pyörittänyt mies, tiedänkö ketään sairastunutta. Hän ei tiedä ketään ja on aivan kyllästynyt maskiin ja siihen, että testissä tulee käydä kolmesti viikossa. Kerroin tietäväni todella monta ja hänen reaktio oli rehellisen yllättynyt ”really?”. Kyproksella kuitenkin tartuntoja piisaa, liekö ne sitten enemmän kaupungeissa ja sisämaassa, kuin turistirannikoilla, ainakin sellainen olo itselleni jäi.

Normaalia eloa ja toiveikkuutta

Kaikkein parasta oli pieni kosketus siihen, miten normaalilta elämä tuntui. Maskipuljaukset ja käsidesit tuntuvat niin arjelta, että reissun soljuessa ulkotiloissa pääasiassa ilman maskia, elämä tuntui todella tavalliselta. Turvavälit säilyivät suht automaattisesti, paikalliset olivat iloisia ja toiveikkaita ja ottivat avosylin vastaan. Uutisia ei tullut luettua, enkä edes tiedä, ovatko ravintolat öisin auki, eli onko paikalla baarielämää. Varmaankin on.

En tietenkään tiedä mitään kyproslaisten somekirjoittelusta tai uutisoinnista, mutta minut on vallannut ainakin todella paha negatiivisuuden kehä Suomessa. Ihmisiä haukutaan somessa, maskittomien päälle käydään ja toisia kytätään. Uutiset ovat pelkkää pandemiaa ja ihmisviha on jotenkin käynyt liian raskaaksi viimeisen 1,5 vuoden aikana. Reissussa oli ihmisissä iloa ja toivoa, vaikka heilläkin näytti vaikeaa olevan. Oli aikaa jutella ihmisille ja hymyillä. Oli niin iloinen ja normaali olo (no toki aina reissussa on), että oli vaikeaa palata kotiin. En halunnut kirjoittaa siksikään heti mitään tänne, että halusin leijua jossain kuplassa. Arvasin, että blogiin varmasti negatiivisia kommentteja matkustuksesta saan.

Mutta tällaisin ehdoin ja säännöin sujui siis meidän viikkomme! Nämä maahantulosäädökset ja muut muuttuvat ihan koko ajan ja ovat erilaisia riippuen kohdemaasta, eli kannattaa tarkkaan seurata tilannetta, jos lähtee reissuun. Ja matkavakuutus on mielestäni aina ollut aivan ehdoton, nyt sen tarve vielä korostuu. Kannattaa muuten tarkistaa omasta vakuutuksestaan, onko siinä jotain reunaehtoja koskien pandemiaa, ettei tule yllätyksiä!

Mukavaa uutta viikkoa!

P.S. Kuten kuvista näkyy, suurin osa lomasta kului merellä, kävimme neljällä eri veneellä. Meri ja vedessä oleminen on muutenkin parasta, mittarikin näytti +38 astetta, eikä merellä ollut yhtään tukalaa.

Täydellisyyteen pyrkiminen ja epäonnistumisen sietäminen

Tiistaita ystävät! Se flow, missä leijuin juoksun jälkeen tuli eilen alas rytinällä. En ole koskaan ollut mikään Karvinen, joka vihaa maanantaipäiviä, mutta eilen tuli niin monta ”ikävää” sähköpostia, että ylitti oman sietokynnyksen. Olen siis yrittäjyyden rinnalla koko ajan kirjoitellut työhakemuksia, sillä tuntuu ettei yrittäjänä ole tarpeeksi töitä ja samalla rinnalla tietenkin tehnyt myyntiä yrittäjänä. Eilen sain kolmesta hakemastani paikasta tiedon, etten pääse edes haastatteluun. Taaskaan. Vuonna 2015 lähetin kymmeniä hakemuksia ilman yhtään haastattelukutsua. Seuraavaksi edessä lienee työhakemus-kurssi, onkohan sellaisia? Ainakin niitä hio CV löytyy useita. Hakemuksiin menee aikaa yllättävän paljon ja niinhin laittaa paukkuja ja haastattelukin tuntuisi jo lottovoitolta! Samalla tietenkin yrittäjänä joudut ottamaan tauotta vastaan ei kiitos-viestejä, sillä noin 90% myynneistä varmasti päätyy kieltävään vastaukseen.

Tavoitteletko täydellisyyttä? Siedätkö epäonnistumista?

Minulle usein sanotaan, että olen jonkin sortin perfektionisti. Niin kai osaltaan olenkin, mutta enemmin sanoisin olevani sellainen täysillä tai ei ollenkaan-tyyppi. Ei meillä ole täydellistä kotia, päinvastoin, luova kaaos on koko ajan sisällä ja ulkona. En ole täydellinen urheilija, vielä mitä, rämmin lauantaina ihan onnettoman ajan. Mutten kyllä säti niistä itseäni, huonomminkin voisi mennä.

Sen sijaan työpuoli on jotenkin sellainen, missä on kaikkein vaikein sietää epäonnistumista. Tuntuu siltä, että työminä määrittää monesti aika pitkälti ihmisiä ja jos et kelpaa mihinkään edes haastatteluun, tulee järkyttävän epäonnistunut olo. Samalla toki sitä tiedostaa, että ajat ovat vaikeat ja paljon mahtavan taitavaa porukkaa vapaana töihin. Lisäksi rehellisesti pelkään olevani vanha. Vaikka koko ajan opettelen uutta ja yritän pitää osaamistani yllä, ovat työmarkkinat täynnä 15 vuotta nuorempia täynnä intoa ja osaamista. Miten heille pärjää, kun oma työtausta ja kokemus ovat niin sekalaisia?

Mitä on täydellisyys?

Mutta kuten hoin itselleni: elämä ei muutu, jos juoksen 10 minuuttia nopeamman puolimaratonajan. Elämä ei muutu, vaikka järjestäisin kotini täydellisen siistiksi, se pysyisi sellaisena viisi minuuttia. Uuden työpaikan myötä elämä varmasti muuttuisi, eikä auta kuin jatkaa kaiken suhteen yrittämistä, nyt kun kävin pohjamudissa eilen fiiliksieni myötä.

Mutta aloin miettiä tätä täydellisyys-asiaa enemmänkin luettuani Tiian postauksen aiheesta. Mitä ihmettä edes on täydellisyys? Se ei todellakaan ole siloiteltuja somekuvia, täydellistä siisteyttä tai muuta. Täydellisyys on minusta pieniä täydellisiä hetkiä. En muista mitään täydellistä päivää, täydellistä ateriaa, täydellistä kotia tai pihaa. En täydellistä juoksua, mutta muistan täydellisiä hetkiä. Niitä pitäisi pyörittää päässään enemmänkin.

Kun istuin alas nostamaan mielialani ja miettimään niitä täydellisiä hetkiä, nousi mieleeni heti viimeinen iltamme Kyproksella reilut kaksi vuotta sitten, jossa on tässä postauksessa muun muassa toinen kuva ylhäältä. Aurinko laski, meri pauhasi, rannalla ei ollut ketään. Hameenhelmat kastuivat lapsilla tyrskyissä, varpaat olivat täynnä hiekkaa ja kikatus ja kiljunta kuului. Olimme jotenkin täysin nelistään koko maailmassa tuolla hetkellä. Se hetki on piirtynyt syvälle sisimpääni ja tulee mieleen, jos kysytään täydellisyydestä. Koko tuo reissu oli muuten ihan sairaan onnistunut, kukaan ei ollut kipeä, saimme urheilla ja olla yhdessä. Alkoi itkettä kun kuvia katseli! En saa enää takaisin noita hetkiä kun olivat niin pieniä, onneksi kuvia on paljon.

Äitiys ja täydellisyys

Toki voisi sanoa, että elämän täydellisiä hetkiä ovat olleet lasten syntymät ja niin ne osaltaan ovat olleetkin, mutta ne ovat samalla aika jotenkin uuvahtaneita ja sekavia hetkiä, varsinkin ensimmäisellä kerralla. Nyt toki kaikille totean, että minulla on kaksi täydellistä tytärtä, vaikkei kukaan ihminen tietenkään ole täydellinen. Omiaan sitä katselee kyllä usein vaaleanpunaiset lasit silmillä.

Mutta äitiys on ehkä raain laji siinä, miten se kasvattaa kestämään epäonnistumista. Niitä väsyneitä hetkiä, kun kimpaantuu turhasta, sitä tunteiden kirjoa kun joudut selvittelemään jotain kaverusten tappeluita tai sitä soimaamista, kun lämmität taas kaupan pinaattilettuja tai kalapuikkoja. Itselläni oli varsinkin esikoisen kohdalla suuria vaikeuksia käsitellä sitä epäonnistumista. Etten saakaan vauvaani rauhoittumaan, etten tiedä miksi hän vieläkin itkee. Että väsyn loputtomaan valvomiseen ja en pystykään nauttimaan täysillä jokaisesta ohikiitävästä hetkestä, kun päässä hakkaa vain ajatus ”saisinpa nukkua”. Äitiys on joka ikinen päivä täynnä epäonnistumista ja onnistumista ja niitä täydellisiä hetkiä. Ei ole montaa viikkoa siitä, kun kiireessä laitoin lapsille ruoaksi kalapuikkoja, pastaa ja kurkkutikkuja. Ja he söivät innolla sanoivat ruoan jälkeen kiitos äiti, oli tosi hyvää ruokaa. Hymyilin heille ja naureskelin sisäänpäin, että näin kai se menee. He tekivät tuosta ”epäonnistumisesta” (en oikeasti pidä kalapuikkoja epäonnistumisena vaan ovat yksi omista lempiruoistani, heh) täydellisen kiitoksillaan ja tyhjillä lautasilla.


paita UHANA DESIGN/ hame LINDEX/ takki VERO MODA/ korvikset SAMASKORU/ kengät CONVERSE

Täydellisyyttä on se tyhjä lautanen, iloiset lapset ja hei, nukuttu yö! En tiedä mitään niin täydellistä, kun nukkua posottelin ennen puolimaratonia yön ILMAN HERÄTYKSIÄ! Milloin viimeksi? Niin täydellistä!

Sellaisia fiiliksiä tiistaipäivään, eiköhän se tästä taas lähde ja epäonnistuminen jää taakse. Tulin jo ihan todella paljon iloisemmalle tuulelle, kun kirjoitin lapsistani ja ajattelin heitä.

Mikä sinulle on täydellistä? Muistatko jonkin täydellisen hetken? Entä siedätkö hyvin epäonnistumista?

P.S. Näidenkin kuvien taustalla on osa SirkusrakkausPumPumin projektista, kun he maalasivat alikulkutunneleita ja lapset saivat osana olla mukana värittämässä. Kalat löytyvät Kaukajärven alikulusta, läheltä saunaa ja uimarantaa!