Väsynyt markkinoimaan itseäni

Tämä teksti ja kuvat eivät ihan täysillä sovi toisiinsa, mutta Kyproksen asukuvia olisi vaikka millä mitalla ja kesäkin on jo pitkällä, joten tuupataan nämä tähän väliin. Kesä on ollut upea (montakohan kertaa tämänkin olen sanonut?) ja rantapäivistä on nautittu. Olen yrittänyt parhaani mukaan olla miettimättä syksyä ja sen muutoksia, mutta kyllähän se sieltä väistämättä tulla jolkottaa ja käy ajoittain mielessä. Minun pitäisi nimittäin alkaa tosissaan markkinoimaan itseäni ja myymään osaamistani töiden toivossa. Mutta tiedättekö: sitä teen ihan koko ajan.

Selvennetään asiaa: kirjoitan paljon perusteluja yhteistyökumppaneille ja kerron, miksi minun kanssa kannattaisi tehdä yhteistyötä. Pyöritän päivittäin sähköposteja, myös siellä uimarannalla ja yritän keksiä erilasia kanavia markkinoida blogiani, postauksiani ja Instagrammin kuvia. Se on välillä todella puuduttavaa, välillä taas mietin, että se tulee niin selkärangasta, etten edes mieti sitä. Mutta. Kyllä minä stressaan aivan liikaa sitä, miksen saa blogiani kasvamaan isommaksi, miksen saa niin ja niin montaa seuraajaa ja mitä pitäisi tehdä toisin.

Sitten päästään kysymykseen, miksi haluaisin kasvattaa blogiani? Olen toivonut sen tuovan minulle hauskuuden ja harrastuksen lisäksi pieniä lisätuloja kotihoidontuen rinnalla. Niin kuin se on tehnytkin ja mahdollistanut välillä juttuja, jotka aivan varmasti olisivat jääneet muuten tekemättä. Sen vuoksi olen työntänyt sitä eteenpän, pienestä harrastuksesta vähän ammattimaisempaan tekemiseen ja pyrkinyt mm. portaaleihin bloggaamaan. Kasvattaakseni lukijakuntaani. Kuitenkaan nykyinen työmäärä ja käyttämäni tunnit eivät vastaa millään tapaa sitä ”hyötyä”, jota blogista saan ja näin kesähelteillä on tullut mietitittyä kaiken järkevyyttä.

Mutta. Minä rakastan kuvaamista, minä haluan päästä kertomaan kivoista jutuista muillekin. Haluan jakaa ajatuksia lukijoiden kanssa, haluan kirjoittaa. Nämä ovat asioita, joita teen ihan omasta intohimosta, menen ja puuhaan ja valokuvaan. Mutta olisihan se iisimpää, jos ei repisi aikaa kuvien käsittelyyn ja asioiden tuomiseen blogiin. Ja samalla aina haluaa säilyttää sen tietyn yksityisyyden ja joutuu välillä miettimään todella tarkkaan mitä kirjoittaa, sillä päässä saattaa liikkua sata asiaa joita haluaisi sanoa, muttei uskalla. Esimerkkinä taloasia, josta kesäkuussa kirjoitin hiukan.


mekko LINDEX/ kengät MIGATO/ korvikset POOLA KATARYNA/ hattu Kyprokselta

Olen siis koko kotiäitiaikani markkinoinut itseäni ja osaamistani, istunut puistossa vastaamassa välillä sähköpostiin ja toivonut, että blogini kasvaisi. Koska upeita blogeja on nykyään 13 tusinassa ja todella moni osaa niin kuvata kuin blogata, on tämä tie ollut aikamoista hakkaan päätäni seinään-touhua. Samalla olen kuitenkin toteuttanut intohimoani ja tallentanut ihania asioita elämästämme. Niihin postauksiin on ihanaa palata jälkikäteen, blogista on tullut eräänlainen päiväkirja samalla.

Nyt pitäisi alkaa uudella höngällä tekemään työhakemuksia ja ajatuskin uuvuttaa. Olen niin paljon hakannut päätäni seinään tämän blogimarkkinoinnin kanssa ja samalla kokenut välillä ihan huikeita onnistumisia. Olen hyppinyt tasajalkaa, kun olen onnistunut saamaan tiettyjä yhteistöitä.

Tämähän ei näy lukijoille ja järkevyyttähän olisi pitää tämä vähän vähemmän stressin alaisena touhuna. Kun kukaan ei pakota näin usein esimerkiksi postaamaan ja välillä revin sen ajan lähipiiriltäni. Olen vähän kuin vapaalla koko ajan ja en sitten toisaalta koskaan. Mutta kun. Minä tykkään ja haluan. Mutta sen tyrkytyspuolen olisin valmis välillä lopettamaan, täytyy vetää henkeä syksyä ja työkkäriä varten!

Saitteko kiinni ajatuksistani? Että on raskasta yrittää olla joka päivä parempi ja erottua? Onko sinulla työ, missä pitää osoittaa koko ajan pätevyytensä vai saatko välillä hengähtää?

P.S. Tämän ei ollut tarkoitus olla niin negatiivinen teksti, kuin miltä ehkä vaikutti, olen vain pyörittänyt omaa väsymystä ja miettinyt asioita viime aikoina ja halusin jakaa ajatuksia!

Muoks. Blogiongelmista johtuen kuvat eivät toimi, yritän selvittää asiaa!

Neljä viikkoa kolmistaan

Kun palasimme Kyprokselta, mies palasi heti töihin ja tiesimme, että neljän viikon päästä odottaa toinen kahden viikon lomapätkä. Siis neljä viikkoa kolmistaan kesää oli edessä ja minä ihan pursusin ideoita aidan maalauksesta mansikoiden pakastamiseen ja leikkipuistotreffeistä torilounaisiin. Oli Zonesia, Särkkää, Leon leikkimaata ja muuta kivaa. Lisäksi ajattelin, että käytäisiin ainakin Kalevassa liikennepuistossa ja pitkästä aikaa Amurin työväenmuseossa. Pyöräiltäisiin johkin ja käytäisiin vaikka piknikillä.

Niin se neljä viikkoa vaan hurahti ja huomenna alkaa se kahden viikon lomapätkä. Paljon on tehty, mutta paljon on kyllä vain oltukin. Esikoinen halusi oppia ajamaan ilman apupyöriä ja eilen mennä viipotti jo hyvinkin sujuvasti. Minä katselin sitä lapsen kasvoilta paistavaa riemua ja mietin, että harvoin sitä on niin onnellinen ja iloinen toisen puolesta. Se onni mikä toisesta paistaa on ihan musertavaa katsottavaa. Kuinka onnellinen olin hänen puolestaan!

Meidän sekundapakastinkin päivitettiin eilen. Neljä vuotta vanha pakastin on jo kahdesti korjattu takuuseen ja nyt ei enää kannattanut kolmatta kertaa korjata. Ajattelin, että haemme aamulla aikaiseen torimansikat ja saan niitä pakastella kun minulla on tänään aamupäivän vain yksi lapsi, mutta epäilyttää sateen määrä. Ovatko ne marjat nyt sitten ihan lötsöjä? Esikoinen on nyt yökylässä kaverilla, joka oli meillä viime viikolla, pitäkää peukkuja, että ovat nukkuneet enemmän kuin viikko sitten, hih!

Ex tempore lähdimme Tukholmassakin käymään, kun äidilläni oli sama tilanne, että lomaili vielä yksin. Tämä asu onkin ihan ajankohtainen, sillä se oli Tukholma-päiväni asu. Siellä oli ihan helle puoli päivää ja kun lähdimme pois, alkoi sataa ja keli meni tosi kylmäksi. Vähän kylmältä näyttää keli jatkossakin, me kurkimme milloin saataisiin esikoiselle luvattu telttareissu järkättyä. Mihin muuten kannattaisi mennä Pirkanmaalla telttailemaan pienen kanssa? Kokemuksia?


hame ja aurinkolasit H&M/ paita VILA/ kengät Kreetalta/ rannekoru HIPANEMA/ korvikset STORE OF HOPE

Minulla olisi vielä teille Kyprokselle lähtijöille jotain juttuja takataskussa ja Tukholmaakin piti ylistää kovasti, josko loppuviikosta niitä! Nyt näihin Suomen hyisiin tunnelmiin vähän Kypros-tuulia, tämä asu on ollut kyllä lemppari jo monta kesää!

Tänään ehtii vielä osallistua kesäkuun asuäänestykseen täällä, klik!

 

TUI Family Life: Nausicaa vs. Aeneas

Muistatteko, kun kirjoitin pari vuotta sitten siitä, etten itse Bamse-puvussa heiluessani voinut käsittää, kuka lähtee lomille Tui Family life-hotelleihin, all inclusiveen? Niin se ääni kellossa muuttui ja tästä tuli kolmas kesä, kun olimme tuollaisessa hotellissa lomalla. Kypros valikoitui kohteeksi toista kertaa peräkkäin. Miten meistä tuli näin tylsiä matkailijoita?

Kypros valikoitui kohteeksi monesta syystä. Se on parhaita kohteita toukokuun puolella, siellä alkaa olla tarpeeksi lämpimät vedet tällaiselle vilukissalle kuin minäkin olen. Ruoka on ihanaa. Kohde kivan kokoinen ja sieltä löytyy niin merta kuin historiallisia kohteitakin, jos haluaa esimerkiksi kaupunkeja tutkia. Mies löysi viime vuonna todella kivan pyörävuokraamon ja teki silloin ohjatun retken omistajan kanssa – tänä vuonna hän vuokrasi vain pyörän kolmeksi päiväksi jo tutulta omistajalta, joka kyseli mihin aikaan tulette ensi vuonna.

Family Life-hotellin valitsimme monesta syystä. Pienet lapset syövät yllättävän usein ja yllättävän vähän kerrallaan. Ravintoloiden isot annokset menevät monesti hukkaan taaperon kohdalla. Itse en jaksa kokata reissuissa, kun teen sitä kotona jatkuvasti. Joten all inclusive on yllättävän kohdallaan lasten kanssa, vaikkakin retkipäivinä jää sitten joku ateria väliin.

Toinen syy on lastenkerhot. Moni reissaa esimerkiksi isovanhempien kanssa, jotta saa kahden viikon aikana hetken hengähdyksen. Tuin lastenkerhot ovat aivan huikeita ja esikoinen pyysi päästä Bamse-kerhoon useammin kuin olisin arvannutkaan. Myös iltaohjelmat ovat todella hyviä ja ammattimaisia, näimme saman Disneyn prinsessaesityksen kuin viime vuonna ja se on upea!

Family life-hotelleista löytyy myös Les millsin jumpat, kuntosali ja muita aktiviteetteja. Osallistuin useamman kerran CXWorks-tunnille, kävin salilla ja vesijumpassa. Erittäin ihania vetäjiä oli jumpissa!

Mutta kumman valitsisin nyt, jos kolmannen kerran lähtisin Kyprokselle, viime vuoden hotellin Nausicaan vai tämän vuoden Aeneaksen? Vertaillaanpa vähän, jos joku tätä pähkäilee!

Sijainti: Viime vuonna olimme Protaraksessa, joka on aikamoinen turistikylä, mutta kohtalaisen hiljainen, ei mikään bilepaikka. Fig tree bay oli todella kiva ranta ja se alkoi heti hotellilta. Hotelli oli todella kauniilla sijainnilla ja hotellin laitureilta pääsi suoraan syvään uimaan, mies kävi paljon kuntouimassa siitä. Protaraksessa on muun muassa pieni tivoli ja Magic waters-esitys, joten irtosimme iltaisin monesti hotelilta ja kävelimme ns. keskustaan.

Tänä vuonna hotelli sijaitsi Nissi beachilla, joka on ihana ranta, mutta turistiaikaan myös aika kansoitettu. Tykkään muuten siitä, että Nissi beachilla on kauppoja, jos haluaa ostaa vaikka limpparin rannalle, Fig treessa tämä oli hankalampaa. Nissi beachilla ei juuri ole kuin turistikauppoja ja ravintoloita, kahden kilometrin päässä on bilekaupunki Agia Napa. Kävelimme sinne päiväaikaan, paikka on kaunis varsinkin ranta/satama-alueella ja siellä on ihana huvipuisto. Mutta iltaa viettämään ei innosta lasten kanssa lähteä, niin bilepaikka on.

Itselleni on tärkeää, että hotelli on keskeisellä sijannilla, eikä niin, että sitten siellä alueella ei ole kuin se all inclusive-hotelli eikä mitään muuta. Nämä molemmat hotellit ovat kävelymatkan päässä keskustoista, eli tykkään sijainneista!

Ruoka: Molemmat hotellit ovat yllättäneet positiivisesti. All inclusivesta on löytynyt läjäpäin salaatteja, enkä juuri syönyt kahden viikon aikana lämpöisiä ruokia, kun tyssäsin aina salaatteihin. Nausicaassa ravintola sijaitsee tylsästi hotellin keskellä, kun Aeneaksessa ravintola on uima-altaan vieressä, näkymät olivat paljon kivemmat. Nausicaassa oli vielä ehkä himpun parempi ruoka, esim. chiansiemeniä emme löytäneet tällä kertaa, mutta molempien ruoka on huippua. Pöpökammoinen kiitti, kun Aeneaksessa oli ravintloissa käsidesiautomaatit!

Nausicaassa oli yksi ”parempi” ravintola lisäksi, joka tarkoitti käytännössä sitä, että samat buffaruoat tarjoiltiin pöytään. Aeneaksessa oli Taverna, jossa oli hyvät annokset ja erilaista ruokaa kuin buffassa. Se kuului hintaan kerran viikossa. Yhden kerran sai syödä myös Green&Grillissä, joka oli ihanan rauhallinen fine dining-paikka ja ruoat hyviä. Selkeästi siis erilaisia ravintoloita Aeneaksessa. Myös allasbaareja oli useita, kun Nausicaassa niitä oli kaksi.

Huoneet: Tässä Nausicaa vie pisteet. Siellä meillä oli selkesti eri huoneet, olkkari/keittiö sekä makkari. Nukkuminen oli helpompaa eri huoneissa. Aeneaksessa oli huone jaettu lasiovin, jotka eivät ääntä estäneet mitenkään. Nukuimme siis käytännössä samassa huoneessa kaikki neljä kaksi viikkoa ja uni oli vähän heikkoa itsellä, kun lapset puhuivat paljon unissaan.

Altaat: Tämä on nyt sitten se syy, miksi valitsimme Aeneaksen. Nausicaan altaat olivat pettymys. Siellä on kaksi syvää allasta, eikä edes kauhean suurta, sekä ihan vauva-allas, jossa voi kahlata. Aeneaksessa oli iso lastenalue liukumäkineen ja sen lisäksi valtava poolialue, joka oli matala päistä. 2-vuotias pärjäsi siis mainiosti näissä matalissa päissä itsekseen, eikä häntä tarvinnut koko ajan kannatella. Isompi hyppi syvässä päässä. Lisäksi Aeneaksessa on quiet pool aikuisille, jossa oli katettu jumppa-alue. Tytöt nukkuivat siellä varjossa kärryissä päikkäreitä ja me hengailimme kaksin lähes tyhjällä quiet pool-alueella. Aivan huikea keksintö! Yhteensä allasaluetta oli 6600 neliötä, eli uimareille riittää tilaa. Hengenpelastajat kyttäsivät altaita hyvin tarkkaan ja niitä myös putsattiin tiiviiseen tahtiin. Aivan mahtavat altaat, ei voi muuta sanoa.

Kerhot: Molemmissa hotelleissa oli hyvät lastenkerhot, mutta Aeneaksessa ne olivat vielä isommat ja jotenkin ohjelmaan oli panostettu todella. Aina oli monet askartelut tehty ja muuta mukavaa. Esikoinen osallistui neljiin iltabileisiin, jotka olivat pizzabileet, karkkibileet, suklaabileet sekä Hawaii-bileet. Iltabileet kestivät 2-3 tuntia aikavälillä 1730-2030 ja mm. suklaabileet olivat myös vauvakerhossa. Tuossa kolmen tunnin aikana ehdimme hyvin miehen kanssa käydä kaksin syömässä ja yhtenä aamuna olimme mm. kaksin rannalla. Ja hauskaa oli tytöillä! Bamse-kerhossa oli aina suomenkielinen opas, vauvakerhossa ei. Kun taapero ei halunnut ekan kerran jälkeen mennä vauvakerhoon, kun tädit eivät ymmärrä häntä, järjestettiin meille suomalainen opas Leena tuonne kerhoon. Siis vain meidän neitiä varten. Ja sitten kyllä tyttö viihtyi, huikean hyvää palvelua!

Aktiviteetit: Molemmissa hotelleissa oli iltaesityksiä, vesijumppaa, jumppia yms., Aeneaksessa vielä ehkä enemmän. Oli vesidiscoa ja karkkibileitä ja ties mitä, viikossa ei ehtinyt nähdä puoliakaan!

Jumppia oli joka päivä aamuin ja iltapäivisin ja kuntosali oli siisti sekä huomattavasti isompi ja monipuolisempi Aeneaksessa kuin Nausicaassa. Lisäksi Aeneaksesta olisi löytynyt sisäuima-allas ja sauna, nämä jäivät testaamatta. Myös mahtava kylpylä heillä oli, olin jo varaamassa hierontaa, mutta oli niin tyyris että jäi sitten.

Iltaelämä: Kun Nausicaassa loppuivat Bamse-showt, paikka hiljeni. Hotelli muuten on vain scandihotelli, eikä sitä myydä muille kansallisuuksille. Aeneas puolestaan oli täynnä brittejä ja heistä monet näyttivät pitävän häät hotellilla. Tästä syystä lähes joka toinen ilta hääbileet jatkuivat klo 23-24 välille hotellialueella ja minusta tämä oli vähän hullua perhehotellissa. Kun yhdet häät olivat suoraan oven takana hermostuin ja valitin, saimme sitten skumppapullon hyvitykseksi. Näyttivät kärrävän niitä tuona päivänä aika paljon, joku muukin hermostunut. Tästä metelistä olisi ehdottomasti täytynyt varoittaa!

Eettisyys: Eihän all inclusivessa lomailu ole millään tapaa eettistä, mutta helppoa perhelomaa se on. Aeneaksessa siivottiin mielestäni liiankin ahkerasti (siis vaihdettiin pyyhkeitä yms) ja laitoimme välillä lappua ovelle, ettemme halua tämän takia siivousta. Nausicaassa oli käytössä pestävät muovimukit altaalla, Aeneaksessa annettiin kertsimukeja, välillä pahvisia. Ihan kamalaa, tämä järkyttää aina. Eikö tähän voisi ottaa jonkun vastuullisuuden vaikka TUIn toimesta, että pestävät mukit saataisiin joka paikkaan?

Oppaat: Nausicaassa oli perus ”häh, no en kyllä tiedä”-oppaat. Aeneaksessa oppaat olivat kuin onnellisuuspillereitä syöviä, he olivat kaikki niin energisiä, iloisia ja auttavaisia. Suomalainen opas Sofia selvitti hienosti asiaa, kun siivoja heitti lapsen uikkarin roskiin ja TUI korvasi sen paikan päällä. Meille järkättiin suomalaiset oppaat vauvakerhoon. Jumppia vetävät oppaat olivat huippuja. Huikean porukan olivat saaneet työskentelemään sinne!

Tässäpä nyt muutamia asioita ja ”muutamia” kuvia listattuna kahdesta Kyproksella sijaitsevasta Tui Family Life-hotellista. Toivottavasti auttoi, jos suunnittelet tällaista lomaa! Saa kysellä, jos joku mietityttää, yritin tiivistää tähän mitä ensimmäisenä mieleen tuli. Huh, aika maratonpostaus! Jos vielä uudelleen lähtisin, niin Aeneas vetäisi voiton noiden upeiden allasalueiden vuoksi. Ehdottomasti.

Onko sinulla kokemuksia Tui Family Life-hotelleista? Tai näistä kahdesta?