Mieletön laskuloma Rukalla

Vietimme viikon Rukalla perinteisesti maaliskuussa ja kuvia kertyi kameraan tällä kertaa todella vähän. Tuuli oli kova jokaisena päivänä ja viikon sää muutenkin aika erikoinen ajankohdaan nähden. Kannoin kameraa matkassa ensimmäisen päivän, mutta totesin, etten jaksa kaivaa sitä aina repusta ulos ja poistaa hanskoja jotka lähtevät tuulessa, joten luovuin siitä ja kuvasin vain puhelimella. Sen verran kuviakin on kertynyt paikasta, ettei ollut niin vahvasti uusia kohtia, joita olisi halunnut ikuistaa. Ja tiedättekö mitä tein? Onnistuin deletoimaan ne kuvat, kun poistin eilen 11 000 kuvaa kameran muistikortilta. Mennään siis kännykkäkuvilla!

Kelit olivat todellakin erikoiset öiden vetäessä pakkaselle ja päivien noustessa jopa +12 lukemiin. Maa paistoi useasta kohtaa rinnettä ja moni hiihtäjä kertoi, että ladut ovat todella jäisessä ja vaikeassa kunnossa päivälläkin. Samaa kerrottiin Pyhältä ja Leviltä, missä tuttuja lomaili samalla viikolla. Rinteethän eivät niin kärsi kelistä, Rukakylän puoli oli vähän jäisempi, siinä missä Vuosselin puoli meni aika pehmeäksi. Iltapäivästä mössö teki rinteen täyteen heittoja, joten niin meidänkin perhe kuin useat muutkin keräilivät itseään useasti ilmalennon jälkeen.

Viimeinen laskupäivämme, perjantai oli aivan paras! Tuolloin alkoi sataa sakeasti lunta heti aamusta ja sitä tuli 20 senttiä aamupäivän aikana. Metsät muuttuivat puuteriksi, jonot katosivat täysin (ilmeisesti pöpperö karkotti) ja sai mennä upean pehmeässä puuterissa vailla hissijonoja. Voi kun olisi vielä päässyt lauantainakin mäkeen, niin upea perjantai oli!

7 kertaa kolmen vuoden aikana

Tämä oli 7.kertamme Rukalla tai Kuusamossa kolmen vuoden aikana. Aika tutuiksi ovat paikat käyneet, mutta aina löytyy jotain uutta! Päädyimme ensi kertaa tammikuulla 2019 Kuusamoon Holiday Clubin yhteistyönä, enkä käynyt lainkaan rinteessä. Ihastuimme täysillä näihin hyisiin, mutta niin upeisiin maisemiin. Palasimme heti huhtikuussa 2019, sillä vanhemmillani oli lomaosake Holiday Clubilla ja vietimme pääsiäistä tuolla. Kävin ensi kertaa rinteessäkin! Jännitti hirveästi tällaiset ison paikan rinteet. Käytynä on esimerkiksi Palosaaren poroajelu (lämmin suositus), lumikenkäily, kylpylä ja monet hiihtoladut. Olemme olleet Rukalla myös kesälomalla sekä syyslomalla. Jokaisessa vuodenajassa on oma viehätyksensä, mutta talvi ja rinteet kyllä kiehtovat eniten.

Olimme majoituksessa, johon kuului kaksi kausikorttia hintaan. Rinteeseen pääsi siis milloin vain ja lapsillekin otimme rajattomat liput. Ruka Chalets sijaitsee Rukakylän puolella aivan rinteissä kiinni. Löysin kyseisen huoneiston Tori.fin kautta, kun googlettelin hintoja ja ajankohtia. Huoneisto oli tilava, siinä oli kaksi makuuhuonetta, iso kylppäri saunoineen, iso parveke ja tilava olohuone/keittiö. Voin lämmöllä suositella!

Rinnelomaa parhaimmillaan

Jotenkin ajattelimme, että menemme vielä muuallekin käymään kuin rinteisiin, mutta niin päivät vilistivät. Aurinko paistoi täydeltä terältä ja nenään tupsahteli pienimmälle aurinkorasvasta huolimatta monta pisamaa. Ei ollut kiire. Gondoli oli useampaan otteeseen kiinni tuulien vuoksi ja Vuosseli muutenkin hieman ruuhkainen, mutta ai että kun suuntasi Mastorinteille! Paljon laskettavaa ilman ruuhkia, rauhalliset taukopaikat, missä paahdettiin muun muassa vaahtokarkkia ja laitettiin välipalakeksin väliin. Ihastuimme myös Pessarin rinteeseen ja löysimme jotain uutta – legendaarisen Monomestan! Mehän olemme olleet Rukalla yleensä ravintolasulun aikaan, joten nyt olikin ihanaa käydä tutkimassa joka paikka ja istua esimerkiksi terassilla lounaalla. Niin lämmin oli! Monomestassa oli tuttu tarjoilija ja sen tunnelma saksalaisine musiikkeineen on ihan omansa. Rinteessä oli tilaa ja Monomestassa oli jotenkin kaukana hälinästä, kuin omassa maailmassaan.

Kaikki rinteet taisimme laskea läpi ja lapset jaksoivat todella hyvin. Testasimme myös, miten saa pisimmän (1,4km) mäen aikaiseksi. Tuolihissin vierestä Vuosselin puolelta kohti helppoa siirtymää Rukakylän puolelle ja siitä suoraan Aurinkorinne alas. Testaa! Tuli pitkä lasku!

Esikoinen halusi palata takaisin suksille laudasta, sillä suksilla hän pystyi valloittamaan paremmin metsiä. Menimmekin koko perhe pitkin metsiä varsinkin viimeisenä päivänä, kun puuteria satoi. Testasin myös uutuuden, eli Rukan ziplinen, jossa lennetään tuolihissiltä gondolille 364 metriä. Hinta oli 22 euroa. Aluksi hirvitti ja pelotti korkeus, mutta matka menee äkkiä ja leppoisasti. Suosittelen testaamaan, siinä näkee taas eri vinkkelistä paikan! Ja laskuvälineitä ei tarvita, testaamaan pääsee myös jalkapatikassa.

Parhaat ravintolat Rukalla

Vakiojutut teimme myös, eli RukanCampin bowl piti saada heti ensimmäisenä päivänä ja käydä kurkkimassa poroja Rosan ja Rudolfin reitillä. Tubingissa mentiin perinteisesti jonossa koko perhe ja rattikelkkailuakin rinteessä testattiin. Oli muuten hirveän kamalaa. Mieluummin laudalla alas kiitos. Rukan pizzeriasta haettiin yhtenä iltana pizzat ja esikoinen sai valita lounaspaikan synttäripäivänään. Sekin oli selkeä valinta – RUOK burger on vain niin hyvä!

Täytyy myös ihan erikseen mainita (en tiedä onko vielä auki) gondolin yläaseman vieressä oleva Polar bar. ÄLYTTÖMÄN hyviä vohveleita ja tofuvohvelista suorastaan tappelimme!

Ja legendaarinen Hanki Baari! Sielläkin kävimme ensi kertaa. Ja sitten käytiinkin monta kertaa. Hanki Baarissa on mieletön pelivalikoima ja tytöt halusivat pelata kaikki läpi. Monta erää Unoa, Muuttuvaa labyrinttia sekä Kimbleä tuli pelattua. Emme syöneet Hankibaarissa, mutta ruokaakin minulle on kehuttu.

Ja alennusmyyntejä alkoi olla hyvin loppukaudesta, nehän vielä kiihtyvät pääsiäistä kohti. Viime keväänä ostimme esikoiselle vuokraamosta laudan ja kengät matkaan. Tänä vuonna päivitimme alesta hänen laskuasunsa, kypärän ja laskulaskut, itse ostin kunnon hanskat. Kannattaa siis tsekata kaupatkin!

Hirveän äkkiä viikko meni ja lähtö oli vaikeaa, kun juuri oli tullut niin valtavasti uutta lunta. Menimmekin vielä lähtöpäivänä Lammintuvalle lohikeitolle sekä maailman ihanimmille muurikkaletuille. Pyörimme vikat kerrat napakelkassa ja vilkutimme poroille.

Toivottavasti vielä uudelleen, ehkä ensi talvena. Mies puhui jo Ylläksestä ja muista kohteista, minä pyörittelin päätäni. Haluan vielä Rukalle! Pala sydämestä on vaan siellä ja rinteet tuttuja! Aikamoinen pala nousi kurkkuun näitä kuvia katsellessa. Ne lukuisat upeat auringonlaskut, riemun kiljahdukset, lumen pöllyämiset ja… Voi talvi!

Muita rinnelomiin hurahtaneita? Mikä on ykköslaskupaikkasi?

Matkakohteena Nokia – Knuutila, Eden, veistospuisto ja muut aarteet!

Kaupallinen yhteistyö Visit Tampere sekä Visit Nokia

Olipa ihan älyttömän kiva kesälomareissu!” Näin hihkuivat lapseni eilen, kun saavuimme kotiin vietettyämme viikonlopun niinkin kaukana kuin Nokialla. Kotimaan matkailu on tänäkin kesänä ykkösjuttu ja joskus ei todellakaan tarvitse lähteä niin sanotusti merta edemmäs kalaan – kauniita paikkoja löytyy ihan kivenheiton päässä Tampereelta. Olimme kaikki sitä mieltä, että tuntui kuin olisimme olleet kaukanakin ja pitkäänkin, mutta ilman tuskaisen pitkiä ajomatkoja. Nokialle ajaa parissakymmenessä minuutissa ja pääsehän sinne myös bussilla ja junalla, eli paikka on helposti saavutettavissa. Mutta mitä kaikkea ehdimmekään Nokialla tehdä? Mitkä ovat kesäisen Nokian matkailuaarteita?

Kennonnokan uimaranta ja sup-lautailu

Koko viikonlopun meitä helli aivan upea sää ja aloitimme tutustumisen Nokiaan keliä ajatellen täydellisestä paikasta, Kennonnokan uimarannalta, jonka vierestä löytyy myös kesäteatteri. Hämmästyin mitä kaikkea rannalla olikaan, sieltä löytyi niin kuntoilulaitteet, leikkipaikka kuin sup-laudatkin. Suppailu on ihanaa kesäpuuhaa, mutten ole itse testannut sitä kuin pari kertaa. Innostuin kyllä niin, että tänä kesänä täytyy mennä useamminkin! Pelastusliivejä on saatavilla ja sup-lautojen vuokra maksaa 5 euroa/30 minuuttia ja 10 euroa/ tunti.

Otimme kaksi lautaa ja lapset matkustivat kyydissämme, kuopus liplatteli varpaitaan reunalta vedessä ja kesäfiilis oli katossa! Onnistuin muuten kauhomaan laudalla perä edellä ja ihmettelin kun pyörii niin, eli kannattaa ehkä pyytää pientä opastusta, jos laji on yhtä uusi kuin itselleni oli. Mutta hyvin me päästiin niinkin, pitää olla vähän haastetta elämässä vai mitä! Nauratti kyllä pitkään jälkikäteen. Koulunsa päättänyt ekaluokkalainen halusi vielä heittää talviturkin ja rynnisti suppailun päälle uimaan. Mikä aloitus viikonlopulle ja todella kiva ranta! Parkkipaikan vieressä on myös Minetin jätskikiska sekä autogrilli, eli eväätkin hoituvat!

Lounasta Nokian ytimessä – Pancho Villa Pirkkalaistorilla

Uimaranta on hyvin lähellä Nokian keskustaa, joten siirtymä ei vienyt kauaa ja suppailun jälkeen suuntasimme kohti lounaspaikkaa. Pancho Villa löytyy aivan Nokian ytimestä Pirkkalaistorilla ja sen edessä on hyvin parkkipaikkoja. On muuten aivan ihanaa, kun lähtee vähän pienempään kaupunkiin – ihan keskustan ytimessäkin pärjää parkkikiekolla, eikä tarvitse maksaa suuria summia parkkeeraamisesta!

Pancho Villa on meksikolaishenkinen ketju, joka löytyy jo useammasta kaupungista, mutta jokaisella paikalla on erikoisuutensa. Nokian Panchosta saa BC Nokia burgeria ja muutenkin paikan hampurilaislista on aika mieletön – miltä kuulostaa esimerkiksi jakkihedelmä hampparissa? Alkoi harmittaa, etten testannut sitä!

Koska oli koulujen päätöspäivä, oli paikassa hulinaa, mutta palvelu pysyi todella ystävällisenä ja kiireestä kerrottiin etukäteen, iso kiitos siitä tarjoilijoille. Kun annokset saapuivat, hämmästelimme niiden kokoa. Valtavia! Tytöt valitsivat perinteisesti juustohampparit, itse otin halloumisalaatin joka oli aivan mieletön ja mies söi puolestaan burriton. Hyvää oli kaikilla!

Upea kirjasto- ja kulttuuritalo Virta

Kun itse työskentelin Nokialla 9 vuotta sitten, oli jo puhetta uudesta kirjastosta ja sen paikasta. Lopulta se rakennettiin edellisen tilalle, aivan Nokian keskustaan ja kävelimme Panchosta pienen matkan tutustumaan uuteen kirjasto- ja kulttuuritaloon. Viime kesänä avautunut kirjasto oli aivan mieletön, mehän sekosimme siellä kaikki! Tiedätte moni varmasti rakkauteni kirjastoihin ja Nokian uutuus nimeltään Virta oli huikea! Kahdessa kerroksessa oli valtavasti tilaa, sieltä löytyy muun muassa Nokian historiasta kertova näyttely, paljon on työskentely- ja lukutilaa ja lasiseinät takaavat valon määrän sekä kivat maisemat. Nähtävillä on myös Aamulehden entisen kuvaajan Raine Lehtorannan valokuvanäyttely.

Lasten osastolla oli niin paljon kirjoja paikalla verrattuna omaan kotikirjastoon, että meidän oli pakko alkaa lainailemaan. Kirjoja saa lainata ja palauttaa Tampereelle veloituksetta, mutta alakerrassa tytöt näkivät jotain, mitä ovat pyytäneet pitkään. Skuutit! Lainattavana oli skuutteja, kypäriä, pyöräkärry, golfsetti, kahvakuulia, polvisuojia ja vaikka mitä! Skuutit täytyy palauttaa Nokialle, mutta emme voineet vastustaa kiusausta ja lainaan lähti kaksi skuuttia sekä polvisuojat ja pino lastenkirjoja. Täällä kannattaa piipahtaa ihan näyttelyitäkin katsomassa, yllätyin todella kuinka suuri ja hieno kirjasto nokialaisilla on. Taisin jopa sanoa muuttavani Nokialle kirjaston vuoksi, hih!

Upea Siuro luontokohteineen – Ossi Somman veistospuisto

Matkamme jatkui kohti Siuroa, joka on todella kaunis ja omaleimanen kylä. Moni saattaakin tietää Siuronkosken Koski-Baareineen. Olemme ajelleet prätkillä Siurossa useamman kerran maisemien vuoksi aikoinaan, nyt teimme ensi visiitin lasten kanssa. Kannattaa vain ajella ja katsella maisemia Siurossa ja pysähtyä esimerkiksi Siuronkoskelle ihastelemaan.

Pysähdyimme Ossi Somman veistospuistoon, jonne on vapaa pääsy joka päivä kello 10-20. Paikka oli ensi näkemältä hämmentävä. Erilaiset tuolit, autot ja kummituksen näköiset hahmot olivat aseteltu pitkin puistoa ja nimetty aika kantaaottavasti. Oli Via Dolorosa, Hauta valtameressä ja Puolueettomat helvetin portilla. Teokset ottivat kantaa niin sotateemoihin kuin ihmisen ahneuteen ja tavaran osteluun. Viime vuonna menehtynyt taitelija on muun muassa istuttanut puun auton sisälle 1970-luvulla nähdäkseen, kumpi voittaa, luonto vai tavara. Lapsista paikka oli yhtä aikaa mielenkiintoinen, mutta hieman pelottava ja samoilla ajatuksilla olin itsekin, jotain pelottavaa puistossa on. Mutta helppo poiketa ja vapaa pääsy, eli kannattaa käydä katsomassa! Ja ehdottomasti kannattaa ottaa mukaansa kartta, jossa teoksista on kerrottu, puisto avautuu aivan eri tavalla taustoja lukiessa.

Upea Knuutilan kartano ja Nokian historia

Pitkään ei veistospuistosta tarvitse ajella, kun päätyy Knuutilan kartanoon. Moni tuntee paikan juhlatilana ja paljon siellä järjestetäänkin häitä ja muita juhlia, mutta myös majoittumaan pääsee. Ihastuimme paikkaan välittömästi. Sen historia ulottuu jopa 1400-luvulle asti ja rakennukset kertovat tarinaa niin seinillä olevien muotokuvien myötä kuin kummitustenkin, joita väitetään alueella liikkuvan.

Me majoituimme Aittahotellissa ja mahduimme hyvin yhteen huoneeseen nelistään. Majoitukseen kuuluu pieni sauna, jota saa lämmittää (tietenkin lämmitimme, sekä illalla että aamulla). Heti ikkunan takana on grillipaikka, jossa laitoimme iltapalaa ja pienen kävelymatkan päässä aukeaa Kulovesi uimarantoineen. Olimme aivan hiljaisuudessa illan, yön ja aamun ja keskellä täydellistä Suomi-idylliä. Lapset pyysivät päästä uudestaan ja kyselivät, voisimmeko hommata oman mökin, niin ihana paikka heistä oli.

Takkahuoneessa keittiön vieressä on telkkari, josta vilkuiltiin Suomen kiekkopeliä. Keittiö puolestaan on suuri ja valtavan hyvin varusteltu. Aamupala toimii itsepalveluperiaatteella ja keittiöstä löytyi kaikkea mitä kuvitella saattaa – munia ja muroja, hilloa ja leipiä, mehua ja puuroa, jogurtteja ja myslejä. Lapset eivät olleet ennen syöneet riisimuroja ja kun seuraksi sai paahtoleipää hillolla, oli aamiainen kuulemma täydellinen. Erittäin suuri suositus tälle yöpymiskokemukselle! En ole koskaan nukkunut sellaisessa hiljaisuudessa!

Knuutilan kartanon historia

Knuutilan kartano oli itse asiassa 1970-luvulla jo romahtamiskunnossa ja sitä harmitteli tilan läpi kalaan mennyt Ossi Somma. Hän otti ja perusti Siuro-seuran, joka on vuodesta 1977 kunnostanut kartanon tiloja. Onneksi paikka on säilytetty!

Sattuipa niin, että sunnuntaina Knuutilassa oli kaksi ilmaista opastuskierrosta, joita vetivät Nokian matkailuoppaat. Saimme aika annoksen lisätietoa tilasta! Sieltä on löydetty jopa rautakauden aikainen kalmisto ja merkkejä asutuksesta on 300-luvulta. Pääsimme vierailemaan keskiaikaisessa holvikellarissa, joka on tehty holvaamalla ja samanmoisia ei ole montaa jäljellä. Kuulimme, kuinka topakka emäntä oli Serafia paikassa ollut ja kuinka vitriinin ilmestyy välillä puoliksi juotu viinilasi, jota siivojaat ihmettelevät. Kummituksia siis on! Onpa kartanoon yksi rouva tapettukin. Lapset kuuntelivat kummitusjuttuja suu auki ja kyllä niistä muuten juteltiinkin loppupäivä! Mahtavaa, että tällainen paikka on ja siitä pidetään näin hyvää huolta. Syksyisin matkaoppaat järjestävät ihan erillisiä kummituskierroksiakin. Kuulemma pakko päästä, sanoi 8-vuotiaamme.

Rentoutumista aalloissa – uusittu Nokian Eden

Viimeisenä etappina palasimme takaisin Nokian keskustan liepeille, josta löytyy Scandic Eden Nokia. Kävimme paikassa useamman kerran lomalla kun olin lapsi, yövyimme, uimme ja retkeen kuului aina käynti Nanson liikkeessä, joka tuolloin löytyi Nokian keskustasta. Kylpylä on uusittu viime vuonna ja saunapuolella on muun muassa uusi hemmottelusauna, jossa keijukaiset leikkivät seinällä. Aika hitti lapsille!

Eden on yksi suosikkikylpylöitäni siksi, että siellä on kaikkea mitä kylpylöistä kaipaa. Isot vesiliukumäet (joista rengasmäki on aivan hitti!), kylmäallas, vastavirta-allas, aaltokone, iso ulkoallas aurinkotuoleineen ja iso lastenallas pikkuväelle leluineen. Ruokaa ja juomaa saa ostettua lastenaltaiden viereen ja Eden on yksiä harvoja kylpylöitä, joissa en ole ikinä palellut. Saunoja on höyrysaunasta infrapunasaunaan, eli kaikkea löytyy ja tilaa on. Kävijämäärää vielä tällä hetkellä rajoitetaan, mutta ainakaan kesäisenä viikonloppuna ei ollut vaikeuksia mahtua sekaan. Läheltä kylpylää löytyy muun muassa frisbeegolfia, leikkipuisto ja minigolfrata, eli kyllä puuhaa riittää kesälomareissua ajatellen!

Ihanan uintihetken päätimme ruokailulla Food Marketissa, joka löytyy Edenin sisääntuloaulan vierestä. Söin itse vegaanihampurilaisen ja hämmästyin sen voimakkaita makuja, kyllä oli onnistunut! Muu perhe valitsi kanakorit ja lisäksi ravintolasta löytyy pizzaa, pastaa ja salaattia. Aurinko paistoi, joten valitsimme syödä ulkona, iso terassi löytyy kylpylän edestä.

Meillä oli aivan huikea retki Nokialle ja kivaa ihan joka kohteessa! Suosittelen lämpimästi poikkeamaan. Tampereeltakin löytyy ihan valtavasti kesätekemistä, täältä voit lukea puolestaan kesäisen Tampereen puuhavinkkejä.

Onko Nokia tai sen kohteet itsellesi tuttuja?

Äitienpäivän suuret tunteet

Hyvää maanantaita ja alkanutta viikkoa! Näin se suuri päivä on taas taputeltu, nimittäin äitienpäivä. Itse asiassa meillä ainakin oli hurjan tavallinen sunnuntai, mutta onhan se aamulla ihanaa, kun saa herätä siihen, että pienet kädet tuovat askartelut näytille. Varsinkin kuopuksella oli vaikeuksia pitää salaisuutta askartelusta ja esikoinen oli istuttanut koulussa kukan jo maaliskuussa! Silloin iski se 10 päivän karanteeni ja oli isälleen tuskaillut, kuka hoitaa heidän kukkiaan nyt! Aina sinnikästä, minä en tiennyt kukasta mitään ja maaliskuusta asti oli pidetty salaisuutta. Kakkosen ope oli niitä kastellut kuulemma karanteeniajan.

Niinpä sain munakasta ja sitruunamuffinsseja (mies polki kauppaan kun minä vielä nukuin, sillä mantelijauho uupui!). Oli kortit ja kukat. Mietin pieniä käsiä, jotka olivat virkanneet koulussa minulle kukkaistustukseen koristeita, eniten violettia, sillä se on äidin lempiväri. Lueskelin pienemmän korttia, jossa luki ”olet ihana, voi kunpa voisit tulla päiväkotiin”. Onhan se nyt aivan älyttömän hellyttävää. En muuten muistanutkaan, ettei edellisessä päikyssä askarreltu äitienpäivä, kunnes luin tämän postaukseni kahden vuoden takaa!

Äitienpäivän tunteet

Minä muistelen aina ennen äitienpäivää lasteni ristiäisiä, sillä molemmat ovat kastettu äitienpäiväviikonloppuna. Noihin päiviin on liittynyt niin valtavasti onnea ja rakkautta sekä läheisiä ihmisiä talon täydeltä, että haikeana mietiskelen niitä äitienpäivän lähestyessä. Mummoilleni hommasin äitienpäivän aamuksi runopuhelut, se oli kivan kuuloinen idea. Täältä voi vielä parin päivän ajan tilata ikäihmiselle maksuttoman runopuhelun, joita vapaaehtoiset soittavat. Olivat tykänneet!

Omalle äidille lähti pieni paketti matkaan ja eilen soittelimme, heillä oli siellä mummon ja nuorimman veljeni kanssa hyvän kuuloiset kokkailut meneillään. Meillä istutettiin eilen kukkia, siivottiin, silitettiin, käytiin yhdessä leikkipuistossa ja… Sitä perinteistä menoa. Lapset olivat onnellisia siitä, että saivat isän kanssa leipoa aamusta.

Äitienpäivä on monelle myös todella vaikea päivä syystä tai toisesta ja sitä ajatellessa ei oikein osannut omaakaan päivää ”hehkuttaa” somessa. Äitienpäivä on kuitenkin oikeastaan joka päivä, toki on aivan ihanaa saada pienten innostuneiden ihmisten askartelut tutkittavaksi. Siihen liittyy kuitenkin jännä lataus, esikoinen sanoi lauantaina, ettei voi mennä sunnuntaina leikkimään kenenkään kanssa tai uimatreeneihin, koska on äitienpäivä. Sanoin hänen olevan ihan höpsö, mehän olemme yhdessä joka päivä, totta kai saa mennä uimaan ja kavereille! Muistan itsekin, että ensimmäinen äitienpäivä, kun en ollutkaan kotona oman äidin luona oli jotenkin todella väärin. Päivään liittyy paljon latausta!

Oma äitiys

Äitiys on kyllä parasta mitä tiedän. Se tuo mukanaan niin valtavan kirjon tunteita, ettei niitä voi ttetetukäteen ymmärtää. Syvää rakkautta, ihan sellaista alkukantaista riipivää rakastamista, jossa toisen hyvinvoinnin eteen on valmis tekemään ihan mitä vain. Samalla huolta, että meneehän kaikki hyvin, ettei satu koululle pyöräillessä mitään, ettei tule kiusatuksi, että pystyy puhumaan kaikesta. Se ylpeys, mitä omien lasten puuhista tuntee on myös todella suuri tunne. He jaksavat hämmästyttää joka päivä. Kasvavat kohisten, oppivat uutta, havainnoivat maailmaa niin monella eri tapaa kuin aikuiset. Huikean ihania ihmisiä. Ja samalla se huono omatunto – kuinka useasti sitä miettikään tekikö nyt oikein, onko läsnä tarpeeksi, miksi minä nyt hermostuin ja niin edespäin. Äitiys on kyllä mieletön kirjo erilaisia tunteita!

Olen itse äitini ainoa tytär ja olen myös mummoilleni ainoa tyttären/pojantytär. Ehkä vähän erikoisasemassa ja hemmoteltu olen ollut aina, mutta nämä kolme naista ovat antaneet minulle hienon mallin, kuinka olla äiti ja itse sovellan osaksi heidän oppejaan ja osaksi luon ihan omaa polkua äitiydessä. On se yhdenlaista oppimista ja säätämistä, erityisesti sitä säätämistä joka päivä! Olen siinä mielessä erittäin onnekas, että minua on kyllä aina ehdoitta rakastettu ja olen saanut kasvaa ja koetella rajoja, itkeä ja kiukutella, halata ja jutella – äiti on ollut aina siinä ja jaksanut. Äidin on saanut aina öisin herättää ja itkeä, vaikka olisin ollut jo teini-ikäinen. Äitiin on voinut aina luottaa, se lienee tärkeintä elämässä. Koskaan hän ei ole pettänyt lupaustaan ja aina ollut tukena. 

Mutta erittäin kiitollinen olin heistä niin eilen kuin joka päivä. Illalla lasten nukkuessa katselimme telkkaria mieheni kanssa ja hän huokasi vieressäni ”on ne kyllä ihania”. Se kiteytti koko viikonlopun tunnelmat.

Halaus jokaiselle, kenelle äitienpäivä oli vaikea ja myöhästyneet onnittelut kaikille äideille! Miten teillä vietettiin eilistä?