Tampereen parhaat (lounas)ravintolat!

Kun kysyin teiltä toiveita postauksiin, oli yksi ehdotus kertoa suosikkiravintoloitani Tampereelta. Tämä on aika haasteellinen kysymys, sillä Tampere on valtavan suuri paikka, josta löytyy ruokaa ihan kaikkeen mahdolliseen tilanteeseen ja tarpeeseen. Uusia paikkoja tulee usein, eikä niitä ehdi millään käydä testaamassa kaikkia. Tällä hetkellä elämäntilanne on sellainen, ettemme juuri harrasta iltaruokia ravintoloissa, sillä tukiverkkoja Tampereella ei ole ja uhmaikäisen kanssa ravintolassa pitkän kaavan mukaan syöminen ei nyt vain ole hirveän nautinnollista välttämättä. Kotona on niin paljon kivempi laittaa porukalla ruokaa. Vuosi sitten palkkasimme hoitajan ja kävimme syömässä pitkän kaavan mukaan Arto Rastaan Dining26-ravintolassa ja sitä olen miettinyt usein tuon kerran jälkeen, kala oli taivaallista!

Bloggaajakollega ja kaveri Janica teki juuri hyvin kattavan listauksen Tampereen ravintoloista, joka kannattaa kurkata täältä. Siitä saa inspistä ulkona syömiseen! Se taas mitä minä harrastan tällä hetkellä usein, on lounas ulkona ja usein lapset ovat matkassa. Rakastan itse syödä monipuolisia salaatteja lounaaksi ja lounaspaikka on meille sopiva, jos sieltä löytyy äidille salaatti ja lapsille esimerkiksi keittoa tai jotain kotiruokaa. Niinpä kerron suosikkejamme lounaspaikoista, pelottaa jo valmiiksi että unohdan jonkun mahtavan vaihtoehdon! Lisäksi brunssipaikat ovat olleet viime vuosina suosiossamme. Otsikot ovat linkkejä kyseisiin paikkoihin, niin löydätte tarkemmat yhteystiedot ja lounaslistat!

Sanna’s cafe
Kävimme varmaankin pari vuotta lähes joka ikinen keskiviikko täällä Laukontorin kulmalla, sillä Sannan salaatit ovat monipuolisia ja keskiviikkoisin tarjolla oli aina kalakeittoa, joka on ihan älyttömän hyvää. Esikoisen kerho oli keskiviikkoisin nurkan takana, joten menimme tähän hyvin luonnollisesti, mutta perinne katkesi viime kevään jälkeen. Ensiksi mukana oli nukkuva vauva, sitten omaa ruokaa syövä vauva ja lopulta kaksi kalakeittoa mutustavaa tyttöä. Sanna on aivan ihana tyyppi, paikka on kodikas ja rauhallinen ja salaatintäytteet valitaan itse tiskistä. Kaikki on aina superfreesiä ja tuoretta. Arkisin tarjolla on salaatteja ja keittoja, lisäksi listalla on muun muassa hurjan hyvä lämmin kanaleipä.

Cafe Nostalgia
Minusta vähän unohdettu paikka, vaikka onkin lounasaikaan täynnä. Nostalgia löytyy Finlaysonilta Siperiasta ja siellä on hinta-laatusuhde kohdillaan. Ison aamupalan rahkoineen, sämpylöineen yms. saa hintaan 6,90 euroa. Lounasaikaan tarjolla on salaatteja sekä kotiruokaa. Meidän kolmen likan seurue maksoi viimeksi lasten lämpöisistä ruoista, omasta salaatista ja teestä sekä leivistä 14 euroa. Erittäin kohtuullista sanoisin, esikoinen menee puoleen hintaan ja kuopus vielä maksutta. Paikka on rauhallinen ja kotoisa ja plussaa, kun lapset saavat heti ruoan buffasta, eikä mitään tarvitse odotella.

Tampereen Bakery Cafe
Stockmannin takana sijaitseva kahvila, jonka herkkutiski on ihan omaa laatuaan, mutta jossa minä hehkutan salaatteja. Vappu Pimiä kävi taannoin suunnittelemassa heille omia salaatintäytteitään ja salaatit ovat huippuja! Lisäksi lounasaikaan tarjolla keittoa, josta lapset ovat tykänneet, lohikeitto täälläkin ollut suosikki! Lounaan kanssa tarjolla oleva leipä on ihanaa!

Powau
Stockmannin sisällä oleva ravintola, joka ei ole taas lasten kanssa valintani, mutta yksin tykkään käydä juomassa vihermehua ja syömässä hurjan hyviä ja monipuolisia salaatteja.

Bistro Naapuri
Täällä saa myös ihania smoothieita, salaatteja ja keittoja. Paikkaan on helppo tulla lastenkin kanssa ja Pikku Kakkosen puistoon on lyhyt matka! Samalla voi tutkia sisustustarvikkeita ja nauttia jälkkäriksi raakakakkua. Kaikki raaka-aineet on aamulla pilkottu omassa keittiössä ja leipä leivottu paikan päällä. Salaatit ovat täyttäviä, tuorepuristetut mehut ihania vitaamiinipommeja ja aamiaista saa paikasta koko päivän. Uutuustuote, tyrni-tummasuklaa-raakakakku on muuten ehdottomasti maistamisen arvoinen! Puhtaita makuja, rento ja iloinen tunnelma, täällä viihtyy pitkään.

Pella’s Cafe
Koskipuiston nurkilla olevassa Pella’s cafessa on syöty useasti brunssia, mutta myös lounasta Pikku Kakkosen jälkeen. Lasten lounassuosikki on ollut uuniperuna, johon saa valita täytteet. Kaksi uuniperunaa sisältävä annos on piisannut puoliksi tytöille. Pellasin salaattivalikoima on laaja ja salaatit herkkuja, lisäksi täällä otetaan ehkä parhaiten kaupungissa huomioon niin keliaakikot kuin vegaanit, eli erityisruokavaliota noudattavat tänne!

Robert’s Coffee Ratina
Täällä on ihan älyttömän hyvä salaattibuffa, josta saa itse ottaa ja santsata. Hintaan kuuluu haudutettu tee ja keitto. Keiton voi ottaa myös erikseen. Minusta vähän sellainen paikka, johon en osaisi mennä hyvälle salaatille, mutta suosittelen lämpimästi! Salaatti- ja keittobuffa on arkisin tarjolla klo 11-15.

Luckiefun’s sushibuffet
Tämä on kohtuuhintainen sushibuffet Koskarissa, jossa myös pienin menee vielä ilmaiseksi. Esikoinen ei tykkää hirveästi sushista, 2-vuotias taas tykkää, joten valitsemme sushipaikaksi sellaisen, josta saa muutakin ruokaa. Täällä on tarjolla paljon muutakin kasviksista riisiin, nuudeleihin ja bataattiranskalaisiin. Molempien tyttöjen lemppari on kuitenkin rapusipsit! Sushit eivät ole kaupungin parhaita, mutta ehdottoman hyviä! Hintaan kuuluu jätskiä jälkkäriksi ja limpparitkin kuuluvat hintaan.

Itsudemo
Täällä onkin sitten ihan hurjan hyvät sushit ja niitä on sitä sataa sorttia. Lisäksi tarjolla on paljon muutakin, joten esikoinenkin menee tänne tyytyväisenä. Lounasaikaan on monesti hirveä ruuhka, olenkin kokenut vähän haasteelliseksi ruoan ottamisen yksin lasten kanssa ollessa, kun saan painaa edes takaisin ruuhkassa. Mutta ruoka on todella hyvää lukuun ottamatta jälkkäriksi tarjoiltavaa ohrateetä, joka on ihan hirveää, mutta annettakoon anteeksi. Limppareista erillinen maksu, lapsille on tarjolla mm. puuhakirjoja ja tikkareita.

Malabadi Tammela
Täällä on älyttömän hyvä ja monipuolinen turkkilainen lounasbuffa, josta yleensä löytyy kaikille jotain, oli sitten lapsi tai aikuinen, vege tai lihansyöjä. Välillä on ollut vähän tulista ruokaa lasten makuun (tai mausteista), mutta yleensä olemme löytäneet hyvin vaihtoehtoja kaikille. Lapset otetaan avosylin vastaan. Malabadin brunssi on myös todella laaja ja herkullinen!

Bistro Venla
Kauppakadulta löytyvä Bistro Venla oli 2000-luvun alussa ihan ykköspaikka hakea salaatteja. Kävimme monesti ystävän kanssa lenkillä ja sitten haimme salaatit matkaan. Pieni ja ystävällisellä palvelulla varustetun paikan salaattilista oli mielettömän hyvä. Mutta sitten jotain kävi ja salaattien hinta nousi ja täytteet vähenivät. Lakkasin käymästä. Kunnes kaveri ehdotti paikkaa joulukuussa lounaspaikaksi ja päätin vuosien tauon jälkeen antaa tälle mahdollisuuden. Leuka loksahti kun astuin sisään – paikka oli kolminkertainen tiloiltaan vanhaan verrattuna, kaikki oli eri näköistä, salaattilista oli täysin eri ja sinne oli ilmestynyt muun muassa nyhtökaurasalaattia. Palvelu oli nopeaa ja iloista, salaatit taas monipuolisempia ja paljon muutakin on tarjolla. Uskallan taas nostaa tämän esiin, en käynyt varmaan viiteen vuoteen täällä!

Pyymäen oma
Tuomiokirkonkadulta löytyvä Pyymäen oma on myös mielestäni varsin käypä lounaspaikka lasten kanssa, löytyy salaatteja ja löytyy keittoja. On hyvä aamiainen, brunssillakin on käyty ja herkkutiski on kattava. Kotiin on ostettu ihania tuoreita leipiä ja haudutettua teetä saa. Suosittelen!

Mama bear
Laukontorilta löytyvä puurobaari, niin hassulta kuin ehkä tuntuu syödä lounaaksi puuroa, olemme sitäkin tyttöjen kanssa usein tehneet. Paikan Kerttu-koira on ihan hitti lasten kanssa ja täällä otetaan pienet hyvin ystävällisesti vastaan. Puuro on ehdottomasti kaupungin parasta, siitä ei ole epäilystä!

Sandro Ratina
Mielettömän hyvä vastaanotto lasten kanssa ja sen kyllä huomaa lounasajan kärrymäärästä, sillä kauppakeskukseen toki helppo lasten kanssa tullakin. Hyviä kasvisvaihtoehtoja, lapset menevät maksutta ja monipuolinen lounasbuffa!

Lisäksi esimerkiksi Kauppahallista löytyy vaikka mitä ihania lounaspaikkoja ja monta muutakin ihanaa ravintolaa ja brunssipaikkaa, jotka jäivät nyt tämän listan ulkopuolelle. Lukuisia kertoja olen kirjoittanut esimerkiksi Cafe Pispalan brunssista sekä Viilun brunssiin ihastuimme myös. Tähän listaukseen pääsivät nyt mahtavimmat salaattipaikat, joissa pärjää kahden pienen kanssa yksin ja joissa olen kokenut olevani tervetullut lasten kanssa!

Toivottavasti tästä listasta on sinulle iloa suunnitellessasi esimerkiksi lounastaukoa Tampereen kuhinassa. Mikä on oma suosikkipaikkasi Tampereella, joko iltaravintola tai lounaspaikka? Herkullista tiistaita!

Vangitsevat valokuvat lapsista

Tiistai-iltana sähköpostiini linkin koevedosgalleriaan lauantain kuvauksista. Kerroinkin teille jo, että syksyllä ilmoitin tytöt Mimin ja Nöden Viikarin vuosi-kuvauksiin. Heitä kuvataan miljöössä kerran kuussa koko tämän vuoden ajan, lisäksi hintaan kuuluu synttärikuukautena vielä synttärikuvaus miljöössä. Koko paketti maksaa 240 euroa ja sisältää siis 13 kuvauskertaa, jos synttärikuvauksenkin käyttää sekä yhden kuvan teetettynä/täysversiona joka kuulta. Mielestäni mihin vaan valokuvaajiin verrattuna hinta on niin kilpailukykyinen, että ilmoitin meidät. Harkitsin asiaan jo loppuvuodesta 2017, mutta mihin lie sitten ajatus unohtui.

Niin, tiistai-iltana avasin sitä galleriaa vähän vinosti hymyillen. Kuopus oli ilmoittanut kuvauksissa ettei heitä lunta, eikä pussaa siskoa. Järkkäri onneksi toimii nopeasti ja mietin, että toivottavasti joukossa on ilosiakin kuvia. Avasin koevedosgallerian ja te, jotka seuraatte Instastorejani tiedätte, mitä sitten kävi. Galleriaan on liitetty koskettava musiikki ja siellä oli 14 ihastuttavaa kuvaa lapsista. Aloin katsoa niitä ja parkua ääneen. Musiikki ja ihanat, talviset lapsikuvat menivät syvälle ytimeen. Lapset olivat jo nukkumassa, mutta liikutuin niin valtavasti, että aamulla halasin heitä yhtä aikaa ja hoin, kuinka ihania ovat. Heistä jotkut kuvat olivat vähän höpsöjä, kun näytin.

Syy, miksi haluan, että ammattilainen ottaa lapsistani kuvia on se, että hän on ammattilainen. Toisekseen, lapset toimivat uuden ihmisen edessä ihan eri tavalla, äidin kuvatessa he sanovat monesti ettei kiinnosta. Ammattikuvaaja saa heistä ihan eri asiat irti ja kuvat ovat mieletön muisto pitkän aikaa. Meillä on portaissa muun muassa esikoisen 2-vuotiskuvia, joista hän itse totesi tällä viikolla, että kivaa kun on kuvamuistoja. Niin on, ne kertovat elämästä ja niistä näkee niin selkeästi kuinka lapset venyvät.

Oli siellä galleriassa vähän mutrusuisiakin kuvia, mutta pääasiassa iloisia, nauravaisia tyttöjä. Tyttöjä peiton sisässä hihittämässä. En meinaa nytkään pystyä kirjoittamaan tätä tekstiä liikutukseltani. Minulla ei ole siskoja ja nuo vangitut hetken siskosten välisestä kiintymyksestä saivat itkemään ääneen. Siinä oli todellakin vangittu hetki. Vaikka yhdessä kuvassa kuopus huutaa enkä pussaa ja kääntää päätä pois, hän nauraa silti ja kuva on mieletön hetki lapsuudesta, joka jää niin vanhemmille kuin tytöille itselleenkin muistoksi.

Olin niin vakuuttunut heti ensimmäisen kuvaussession jälkeen, että toin teille pari kuvaa nähtäväksi ja tiedotan, että vielä ehtii mukaan Viikarin vuosi settiinkin, lauantaina on toinen tammikuun kuvaus! Olimme ekaa kertaa kuvauksissa Mimillä ja Nödellä joulukorttikuvissa 2016 kuopuksen ollessa vielä vauva ja olin noihinkin kuviin supertyytyväinen. Kuopus osasi hädin tuskin istua tuetta, mutta kuvista tuli täydelliset. Muistatteko niitä kuvia, täältä voi kurkkia yhden?

On lahja osata vangita ne pienet hetket ja ilmeet. Se siskosten välinen rakkaus. Katson näitä kuvia hyvin suurella kiitollisuudella ja lämmöllä. Kyllä ammattilaisilla on paikkansa.

Käytkö sinä usein kuvaajalla lasten kanssa? Synttärikuvissa? Vai otatko mieluiten itse?

Arvostetaanko muuta kuin aikaansaamista?

Vähän liittyen siihen, että meillä on usein suhteellisen aktiviista elämää, on facebookiin pompsahtanut kavereiden linkkaamia juttuja siitä, kuinka pitäisi vain olla. Nollata aivoja ja vaan tuijottaa ikkunasta ulos. Vapauttaa aikaa illoista ja antaa se lapsille. Esimerkiksi tämän jutun vanhemmat luopuivat omista harrastuksistaan ja näin aikaa vapautui illoista lapsille. Joilla ei muka ole harrastuksia. Mikä sitten lautailu ja laskettelu on, kysynpä vain?

Perheet ja elämäntilanteet ovat erilaisia, toisille riittää vähempi, toiset haluavat enemmän. Paljon on kyse tottumuksista. Minä olen esimerkiksi harrastanut liikuntaa aina, enkä ajatellut, että lasten myötä luovun siitä. Olemme miehen kanssa molemmat myös aika kilpailuhenkisiä ja tavoitteellisia ihmisiä, joilloin tykkäämme piiskata itseämme vähän kovempiin urheilusuorituksiin ja ilmoittautua erilaisiin kisoihin. Se, että juoksukisoihin ilmoittaudutaan yhdessä, antaa hurjasti motivaatiota treenaamiseen ja yhdistää meitä taas pariskuntana. Minä en olisi valmis laittamaan harrastuksiani tauolle, jotta saisin joka ilta samoilla metsässä lasten kanssa, voin sen sanoa ihan suoraan.

Sitten taas – meidän elämäntilanteemme on sellainen, että se mahdollistaa esimerkiksi treenaamiseen aika hyvin. Mies on pääsääntöisesti virka-ajat töissä – ei ole poissa työmatkojen takia ja on lähes aina illat paikalla. Tarhapäivinä minä olen usein treenannut päivällä, joka on mahdollistanut sen, että viimekin viikolla lähdimme illalla kavereiden kanssa pulkkamäkeen, koko perhe. Viikonloppuisin pyrimme tekemään yhdessä, perjantaina luistelimme porukalla, eilen kun olimme kolmistaan tyttöjen kanssa hiihtämässä, mies pääsi lähtemään töistä aiemmin ja hurautti paikalle kannustamaan tyttöjään. Jos olisimme molemmat hektisessä työssä, ei treeneille jäisi niin paljon aikaa.

Tytöt ovat myös suurimman osan viikosta edelleen kotona. Tarkoittaa esimerkiksi tänä tiistaiaamuna sitä, että rauhassa halaillaan, syödään aamiaista ja katsotaan lempparipiirrettyämme Sofiaa. Vaikka on paljon aktiivisuutta, on paljon myös ns. löllöaikaa lasten kanssa, jonka mahdollistaa oma tilanteeni. Siinä on hyvät ja huonot puolensa olla työntekijä, onneksi osa-aikahommia on jo irronnut! Pidämme kuitenkin päivissä kiinni lasten ruokarytmeistä ja iltarutiineista, viimeistään puoli yhdeksältä olemme iltasatua lukemassa. Sydämeeni nimittäin pisti eilen kaverin kommentti siitä, että lastemme yöheräily johtuisi liian hektisestä rytmistä ja vanhempien kiireestä. Eilen emme poistuneet kilometriä kauemmas kotoa, tänään aloitamme aamun piirretyillä. En tiedä mistä lasten yöheräilyt aina johtuvat, mutta tuo kommentti hieman ahdisti, kun yritän rauhoittaa illat ja pitää niitä löllöpäiviä. Kotona olokin on ihan eri asia, kuin päiväkodin kuormittavuus.

Sitten siihen aikaansaamisen arvostukseen. Minä en tee moniakaan asioita elämässäni siksi, että joku arvostaisi sitä, mitä olen saanut aikaan. Rakastan liikuntaa ja eilen olin ihan solmussa, kun en tiennyt lähteäkö juoksemaan, hiihtämään vai mitä. Kun kaikki on niin kivaa! Tuossa Kodin Kuvalehden artikkelissa mainittu luonnossa kävely täyttyi kyllä illan hiihtolenkillä – olin lähes ainoa lähiladulla pimeässä, katselin kaunista maisemaa kauempana ja keskisykkeeni oli 126, siis hyvin rauhallista menoa. Jollekin näyttäytyisi hiihtämissuorituksena, mutta oli itse asiassa hyvin rauhallinen, kävelylenkkiin verrattava luonnossa liikkuminen. Asiat eivät välttämättä ole aina sitä, miltä näyttävät.

paita INCH/ farkut CUBUS/ kengät Prahasta/ takki ESPRIT/ huivi ja pipo SILVERJUNGLE/ korvikset MAANANTAIMALLI

Toki välillä olen itse ihan solmussa siitä, mitä pitäisi saada aikaiseksi. Koti odottaa siivousta, lapset tarvitsevat ruokaa ja pihalla on täydellinen keli. Silloin yleensä ulkoilu voittaa, niin kesällä kuin talvella. Ruoaksi saattaa päätyä pinaattiletut ja imurointi siirtyä, koska on niin täydellistä lähteä hiihtämään tai laskettelemaan näillä keleillä. Emme todellakaan lähde eri paikkoihin suorittamaan tai saadaksemme aikaiseksi, vaan siksi, että nautimme siitä. Ja olen sanonut tämän monta kertaa – lapsemme ovat pihalla eri ihmisiä kuin sisällä. Riidat jäävät sisälle ja ulkona kaikki vain toimii paremmin ja olemme tyytyväisempi perhe.

Myönnän, että aikamme on hyvin suorituskeskeinen ja ehkä se, että mekin tykkäämme tähdätä urheilukisoihin tekee osaltaan liikunnasta suorittamista. Työmaailman paineet ovat hyvin hektisiä ja sen päälle ei varmasti ole viisainta repiä joka ilta maksimisuoritusta, vaan nollata vaikka kävelylenkillä. Meille kuitenkin urheilu on ollut se perheen juttu ja oman ajan juttu – toisille se on vaikka käsityöt. Itse inhoan kutomista, maalamista ja piirtämistä. Sytyn liekkeihin kun saan treenata, missä muodossa vain. Kirjoittaa tai lukea. Lukeminen kulkeekin itselläni rauhallisena vastapainona muulle hötkyämiselle.

Tällä hetkellä on ulkona ihan maailman parhaat kelit. Minä aion heilua siellä juoksemassa, hiihtämässä tai pulkkailemassa. Tiistai-ilta on meillä aikatauluilta, sillä molemmilla tytöillä on harrastus. Kuopus sai yhden oman omasta pyynnöstään ja halusimme sen samalle illalle kuin esikoisen uinnin, jotta joka ilta emme suhaisi johonkin.

Perheet ja nautinnot ovat erilaisia. On hyvä pysähtyä ajattelemaan oman elämän arvoja, hektisyyttä tai aikatauluja, mutta siinä missä toisille sopii aikataulutus, toiset eivät sitä kestä ja se on hyvä muistaa. Lepokin on äärimmäisen tärkeä muistaa ja meillä pidetään kiinni siitä, ettei ikinä esimerkiksi valvoskella arkena yli puolille öin. Kännykkä jää itselläni aina eri kerrokseen nukkumaan kuin minä itse. Sillä saa iltoja rauhallisemmaksi.

Näissä kuvissa oli myös ihan täydellinen talvikeli, upea auringonpaiste ja taas suomalaisten firmojen juttuja, joita tykkään kovasti nostaa esille. Tämä asu on oikea kotiäitiyden univormuni, vietin näissä kuteissa hyvin paljon aikaa vauvavuonna 2016 ja edelleen yksi lempparipaitojani. Laitoin tarkoituksella kehiin vähän ylivalottuneita kuvia sekä ”irvistys”kuvia, toivat niin esiin sen upean paisteen!

Mitä sinä olet mieltä tästä aiheesta? Suoritetaanko yhteiskunnassamme liikaa? Osaatko pysähtyä? Onko lapsilla viisi kertaa viikossa aikataulutettu harrastus?