Tunteikas veneretki Vesijärvellä

Eilen se vihdoin tuli, eka lämmin päivä! Voi että miltä tuntui auringon lämpö iholla. Oli vielä ihan mielettömän tyyni keli ja suuntasimme iltapäivällä järvelle naapurin veneellä. Hän on sitä ehdottanut useamman kerran lainaan, mutta ei olla jotenkaan muka koskaan ehditty. Edellisen kerran kävimme tuolla yhdessä heinäkuussa 2015. Siis lähes viisi vuotta sitten! Muistaako kukaan tätä tekstiä vähän epäonnisesta reissusta, kun moottori ei toiminut ja päädyimme soutelemaan? En tuolloin kertonut mitä itse asiassa puhuimme reissussa, sillä oli menossa raskausviikko 7 tai 8. Mutta siellä ulapalla päätimme kuopuksen nimen.

En ehkä ikinä unohda sitä, kun mies nyki moottoria ja minä googletin nimiä ja juttelimme, että tämä voisi olla kiva, jos lapsesta tulee tyttö. Ja kyllä, toukokuussa, lähes 10 kuukautta tuon tapahtuman jälkeen me annoimme hänelle sen nimen, josta päätimme aivan raskauden ensimetreillä keskellä järveä.

Ensimmäinen kesäpäivä Kangasalan Vesijärvellä

Eilen tuntui aivan kesältä. Pakkasimme hodarijämiä synttäreiltä reppuun ja suuntasimme veneeseen. Kuopus oli ihan superinnoissaan, hän ei ole juuri Suomessa veneillyt. Tuijotti hyvin kiinnostuneena vettä sanoen, että olen mä vettä nähnyt, mutta katson silti. Kangasalan Vesijärvi vaikutti aika linturikkaalta paikalta, eilen näimme muun muuassa kaksi joutsenta ja monta isoa lintua, jota emme osanneet tunnistaa. Miehen kädelle istahti sekunniksi kaksi perhosta kesken tanssinsa, hyvin ohikiitävä hetki, mutta jotenkin todella ihana. Huudahdimme ihastuksesta. Istuimme rantakivillä pitkään ja lapset möyrysivät saaressa. Ketään muita ei näkynyt, oli vain luonto ja me.

Aina ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan

Näin totesi mies siinä rantakivellä istuessamme. Totta. Olisimme mielellämme lähteneet ensi viikolla Kyprokselle, mutta monesti sitä on lähtenyt lomalle aika väsyneenä. Tekee täysillä asioita lomaan asti, pakkaa ja sitten on ekat päivät lomalla ihan uuvuksissa, usein lennot ovat vielä inhottavaan aikaan. Tänä keväänä tahti on hiljentynyt aivan valtavasti, on ollut aikaa tehdä vaikka mitä ja vihdoin päästiin sinne veneellekin! Siis ei olla muka ehditty kesän aikana, aina on joku reissu tai meno. Nyt ei ole. Pieni ajelu ja edessä on iso tyyni järvi, upea luonto ja todella nautinnollinen retki perheen kanssa. Ja mikä parasta, vielä ei tarvinnut huitoa yhtään itikoita! Siinä kivellä istuessa tuli kyllä aikamoinen Suomi-idylli olo. Hyvin kiitollinen kaikesta, mitä ympärillä on. Perhe ja luonto. Jotka molemmat kiittävät tänä keväänä hidastuneesta tahdista.

Lapsilla oli menossa jatkuva leikki, oltiin merirosvoja, paettiin isoa mustekalaa ja saari oli täynnä keijuja. Retkeilimme siis Keijupoukamassa ja näimme ainakin Helinän! Ihanaa, kun jaksavat innostua luonnosta niin mielettömästi. He halusivat myös kokeilla soutamista ja siinä heitä katsellessa en voinut olla miettimättä, että hetki sitten, viimeksi kun istuin tässä veneessä, tuo pienempi oli nuppineulan pään kokoinen ihmisen alku ja mietimme hänelle nimeä. Ja siinä hän nyt soutaa. Voi miten aika juoksee!

Kannattaa kyllä nauttia luonnosta, nyt se on niin parhaimmillaan, oletko samaa mieltä? Mutta hei – viedään ne roskat mennessämme, ihmettelin kovasti kivillä ollutta puolikasta makkarapakettia, eikö sen olisi voinut viedä mennessään.

Onko sinulla viikonlopuksi retkisuunnitelmia?

Parhaat kirjat eskarille ja alakoululaiselle!

Kylläpä on luettu meillä kotona olleet kirjat todella puhki viime aikoina. Normaalisti käyn viikoittain kirjastossa, mutta se ei ole ollut mahdollista viime aikoina. Alkoi jo kyllästyttää aivan totaalisesti hyllystä löytyvät vaihtoehdot ja huutelin Facebookissa, olisiko kenelläkään tutulla lainata kirjoja. Suoraan naapurista saimmekin Ikean kassillisen, joita on nyt luettu pala kerrallaan ja sieltä on riittänyt iloa! On luettu kakkososaa sarjasta Iltasatuja kapinallisille tytöille, ykkönen on aika puhki tahkottu ja on luettu Karoliinaa, josta tuli aivan suosikki.

TUULA KALLIONIEMI: KAROLIINA JA LENTÄVÄ REPPU

Meille täysin uusi kirjasarja, joka on ilmestynyt ensi kertaa yli 10 vuotta sitten ja sittemmin on myös uusi painos tehty. Kyseisessä osassa Karoliina on juuri mennyt kouluun, mutta jo eskariajoistakin kirjoja on. Koska perheessämme on 7-vuotias tyttölapsi, osui tämä ihan täysillä kohteeseen, myös nelivuotias jaksoi kuunnella hyvin. Kirjan luvut ovat lyhyitä ja vauhdikkaita ja naurun remakka oli välillä aikamoinen, kun tätä luettiin läpi. On uskomatonta, miten salamavauhtia ajatukset lentävät pienen koululaisen päässä ja miten voi unohtua täysin se, mitä oli tekemässä. Malttia ei aina löydy ja asiat käsitetään hyvin konkreettisesti – kun puhutaan väärästä riisistä, on Karoliina jo aivan kauhuissaan siitä, että söi myrkyllistä riisiä koulussa. Tulipa muuten mieleen kun olin itse lapsi ja ekaluokan ensimmäisiä kotitehtäviä oli piirtää mukille korva. Tein se itsenäisesti, mutta meillä ei oltu kotona käytetty sanaa korva – piirsin siis mukille sen ”kahvan” sijaan ihmiskorvan. Kun kirjat avattiin seuraavana päivänä koulussa, en unohda ikinä sitä häpeää mikä oli kun pojat nauraa räkättivät että ”Katja piirsi mukiin oikean korvan!”. Tulipahan opittua uutta, hehe. Aivan mainio alakoululaisen ja eskarin kirjasarja, olin tosi iloinen kun tämä uusi tuttavuus löytyi naapurin antamasta kirjakassista. Lainaan kaikki osat kirjastosta heti kun sinne pääsee!

TARJA MAKKONEN: ÖNNÖ JA KIRJAVA KISSA

Toinen ihan uppo-outo kirja, joka myös nauratti niin paljon, että jos oli minun iltasatuvuoro, saattoi mies jäädä lattialle kuuntelemaan myös tätä kirjaa. Niin elävää tekstiä ja hauskoja tapahtumia kirja pitää sisällään. Ja taas niin samaistuttavia, 6-vuotiaasta Önnöstä tuli ehkä enemmän mieleen kuopuksemme, mutta Önnökin on sisarussarjansa nuorin. Ja ehkä äänekkäin.

Önnön oli bongannut äitini kirpparilta ja toi sen juuri ennen korona-aikojen alkua. Aloimme lukea ja tyttöjä harmitti aluksi, kun kuvia ei ole juuri ollenkaan. Se unohtui nopeasti, kun tarina vei mennessän. Kirjassa 6-vuotias Önnö asuu vastapäätä parasta kaveriaan (check!), äitinsä kirjoittaa kotona työkseen (check!) ja saa ajoittain hermoromahduksia (check!). Önnö on pieni tahtonainen, joka pistää muun muassa neuvolantädin täysin sekaisin käynnillään, eikä suostu esimerkiksi vaa’alle, koska siinä on tassun jäljet, eikä eläinten päällä voi seistä. Yöravustukseen Önnö lähtee reippaana, ainoana joka on vähän nukkunut ennen aamuyön ravustusta ja puhuu sisaruksensa uuvuksiin automatkalla. Elämäniloa ja tarmoa täynnä oleva pieni nainen ja niin mainiosti kirjoitettu kirja, että nauroimme kaikki iästä riippumatta mahat kipeinä. Suosittelen lämpimästi!

KATSELE KUVIA, KUUNTELE SATUA, LUE KIRJAA YOUTUBESSA

Tämä on vielä ihan pakko vinkata! Viimeisien eskarin etätehtävien joukossa oli kuunnella Youtubesta vanhoja katsele kuuntele ja lue-satuja. Kuinka monella oli niitä lapsena? Ne tuli kuunneltua aivan puhki. En tiennyt, että satuja on äänitetty hurja määrä Youtubeen, ilman kuvia tosin. Se ei haitannut, sadut upposivat kyllä kuulijaansa. Kuinka klassikko on Matti Raninin ääni, sitä halusi itsekin alkaa kuuntelemaan. Kuuntelemastaan sadusta piti piirtää kuva ja torstaina eskariopet arvailevat, minkä sadun kukakin on kuunnellut. Ihana idea ja tuli kyllä niin hyvä kuva, että arvauksesta tulee helppo. Kuinka monelle tuttuja lapsuudesta ovat nämä Disneyn sadut?

Oliko tuttuja vai uusia kirjoja? Mitkä teillä ovat suosikkeja lastenkirjoissa?

Pääsin numeroon 40+5 positiivisissa puolissa

Minun oli tarkoitus kirjoittaa myös positiivisten puolien lista tästä poikkeusajasta ja tässä se tulee! En näköjään päässyt ihan samaan lukemaan kuin asioissa, joita ikävöin, mutta täältä tulisi asioita, jotka olen itse kokenut positiiviseksi poikkeusarjen keskellä. Samaistutko? Mitä sinä nostaisit vielä positiivisiin?

1. Ulkoilutuntien määrä. Lapset ovat olleet noin 7 tuntia päivässä pihalla, itsellään melko samat lukemat.
2. Kaikki ovat kotona. Niinpä naapurin lapset saavat leikkiä pihalla ja aina on seuraa.
3. Takapihamme ovat kuin yksi iso takapiha, lapset menevät pihasta toiseen hyvin sujuvasti.
4. Kaikki tämä on tuonut sellaista yhtenäisyyden tunnetta, kuin pieni kylä. Kukaa ei ryysää vauhdilla kotiin ja paina harrastukseen, kaikilla on aikaa (ja halua) jutella naapurin kanssa hetki.
5. Lapsen kanssa kävelyllä ei tarvitse katsoa kelloa. Voi tutkia loputtomiin kukkaa, voi pysähtyä ihmettelemään. Eilen kävelyllä poikkesimme hautausmaalle, kun ihmettelin miksi haudalla on lelurekka.
6. Kuopuksen pyöräily on kehittynyt ihan valtavasti, emme olisi ehtineet pyöräillä näin paljoin normiarjessa.
7. Olen puuhannut lasten kanssa todella paljon enemmän, kelloon katsomatta. Lukenut satuja putkeen ja viskonut keinupalloa loputtomiin.
8. Olen saanut seurata vierestä kuinka esikoinen on tänä aikana oppinut lukemaan koko ajan enemmän. Saan todistaa sen lähietäisyydeltä.
9. Joka maanantai olen kirjoittanut eskariopelle sähköpostin, johon liitän kuvia ja videoita ja linkkejä blogiini puuhistamme sekä eskaritehtävistä. Hän on vastannut kaikkiin ja soittanutkin. Toisista on kuulemma ahdistavaa, kun pyydetään laittamaan viestiä, minusta se on ihanaa – he välittävät, meitä ei ole unohdettu!
10. Eskaritehtävät ovat pääsääntöisesti todella kivoja ja olen innostunut niistä itsekin. Tällä viikolla on tehty mm. sanomalehteä! Yksi tehtävä on skipattu, käsinukkea en askarrellut.

11. Tarhastakin on laitettu viestiä ja kyselty kuulumisia sekä soitettu ja sanottu, että kova ikävä on lapsia. Uskon, että tulee sydämestä. Minusta on aivan ihanaa, että lapseni on tuollaisten varhaiskasvattajien käsissä!
12. Omakotitalossa projekteja riittää aina. Mies uudistaa pihateitämme, minä otin työkseni ulko-oven maalaamisen. Siítä lisää myöhemmin, olipa yllättävän haastavaa! Mutta kaikki etenee, eikä tarvitse hikoilla että on tultava valmista viikonlopussa.
13. Viikonloppuun ei tarvitse mahduttaa lakanoiden vaihtoa, imurointia, pitkää lenkkiä, reissuja ja muuta ja stressata tuntien vähyyttä, vaan asioita voi tehdä pala kerrallaan pitkin viikkoa.
14. Sain otettua jouluvalot pois. WUHUU jo huhtikuussa!
15. On ollut runsaasti aikaa tehdä asioita, joita ei monesti ehdi – kuten koristella pajunkissoja, maalata munia ja tehdä erilaisia tehtäviä.
16. Kotikokkaus on pääsääntöisesti todella kivaa ja olen ylpeä siitä, miten hyvin osaan soveltaa keittiössä ja aina on maistunut. On tullut kokeiltua uusia reseptejä, kun ehtii miettiä mitä tekisi, eikä vain paista kiireessä esimerkiksi kalapuikkoja.
17. Jo maaliskuun puolella ehdin haravoida pihan ja siistiä kukkapenkit. Jonkin sortin ennätys.
18. On ihanaa, että vaikka eristäytyminen kyllästyttää, kotona on hyvä ja turvallinen olla.
19. Olen oppinut lapseltani vaikka mitä uutta. On aikaa jutella. Eilen hän aloitti aamun kertomalla, ettei Pluto ole enää planeetta vaan kääpiöplaneetta ja luetteli planeetat. Kaikkea eskarissa oppiikin! En minä tiennyt kääpiöplaneetoista!
20. Luonnon kiitoksesta meidän paikallaan pysymiseen on ihanaa nähdä merkkejä. Thaimaa oli jo aivan hätää kärsimässä turismista 10 vuotta sitten kun siellä asuimme. Nyt Phuketissakin on kilpikonnia rannalla. Mahtavaa!
21. Olen onnellinen, että juoksu on tärkein harrastukseni. Se ei ole muuttunut mihinkään koronan myötä ja sitä saa vapaasti tehdä edelleen.
22. On tullut tilattua kotiin noin kerran viikossa ruokaa. Kivoja erilaisia elämyksiä, eikä sitä samaa lounassalaattia välttämättä!
23. Kotiovelle on saapunut muutakin jännää, eilen tuli simantekovälineet, osallistun vaikuttajien virtuaalivappuetkoille sunnuntaina ja teemme simaa!
24. On sulatettu pakastin, jota ihmeteltiin pitkään, miksi se pitää niin outoa ääntä. Oli jäässä. Itsestäänsulattava taitaa olla vaan mainos. Onpa hyvä nyt!
25. On soiteltu enemmän sukulaisille. Olen varmasti soittanut enemmän mummoille kuin aiemmin ja jutellut vähintään puoli tuntia kerralla. Kaikki on käyty läpi.
26. Vaikka lomautukset eivät ole taloudellisesti hyvä juttu, niin kuinka ihanaa on, että viikonloppu on kolmipäiväinen! Eilen oli ihan lauantaiolo, mutta se onkin vasta tänään!
27. Lapsista huokuu onni, kun isiä näkee niin paljon enemmän kuin normaaliarjessa.
28. Rahaa ei kulu juuri muuhun kuin ruokaan ja asumiskuluihin. Bensaa ei mene juuri mitään, ei mene päivähoitomaksuja, ei tule osteltua vaatteita, ei käytyä uimahallissa tai leffassa… Menot ovat suhteellisen minimissä.
29. Meillä on ihana uusi traditio ollut nyt kolme viikkoa: torstaisin tulee pubivisa Aamulehden sivuilla livenä. Se on ollut kiva pikku haaste tehdä kaksin. Muuten, siitä on paljon kyselty ja vinkkaan, että eurolla saa sähköisen Aamulehden kokeiluun ja voi tehdä visat, vanhatkin on nähtävissä!
30. On tehty isovanhempien kanssa metsäretki ja sovittu toinen. Miksei niitä tullut ennen tätä tehtyä?
31. Palju oli niin hitti, että vuokrasin sen pariksi päiväksi vapullekin. On mitä odottaa!
32. Naapureilta on tullut ihania apuja – toinen lainasi pitkäaikaislainaan käsipainot, toinen toi Ikea-kassillisen kirjoja. Ovat vielä lähes kaikki ihan uusia meille ja tosi kivoja. Ihanaa! Uusia satuja!
33. Moni yritys sinnittelee, mutta samalla on perustettu uusiakin. Esimerkiksi karkkien kotiinkuljetusta jopa dronella lentäen tarjoava Carccia on ihan uusi yritys!
34. Eräänä päivänä viikolla naapurissa tehtiin pannukakkua. Lapset miettivät, että voitaisiinpa meilläkin tehdä, ei ole koskaan tehty. Totesin, että voin minä tehdä. Oikeasti he kysyivät? No kyllä, mihinkä tässä olisi kiire. He rakastivat sitä ja on ihanaa nähdä onni heissä!


paita ja arskat H&M/ farkut LIDL/ takki ONLY/ kengät CONVERSE/ korvikset MAJO DESIGN (saatu)/

35. Ihanaa, kun kotona on sauna. Voi että kaipaisin sitä esimerkiksi uimahallista!
36. On ollut ihanaa saada erilaisia posteja – lapset saivat pitkään pieniä synttäriylläreitä postissa ja itsekin olen saanut mm. teelähetyksen. Vitsi että ne piristävät!
37. Ihmiset ovat ihania. Höpöttämistarpeeni on suuri, joten eilen miehen työkaverin ollessa pitkään pihallamme juttelemassa tungin mukaan. Vaikka ajattelin samalla, että haluavat olla kaksinkin, halusin tunkea edes hetkeksi puhumaan. Ihmiset ovat ihania. Oho, kirjoitin sen jo.
38. Sen lisäksi, että ihmiset ovat ihania, moni puhuu aika avoimesti tällä hetkellä. Rahasta, työstä, lomautuksista, peruuntuneista suunnitelmistaan, tunteistaan. Se on ihanaa. Tulee olo, että tässä ollaan yhdessä.
39. Kaikesta arkisesta ja normaalista tulee ihan ihmeellisen hyvä olo. Kuten siitä, että kävi tällä viikolla lapsen neuvolalääkärissä. Kuinka normaalia ja tavallista ja ihanaa!
40. Kukat ovat alkaneet puhjeta monin paikoin ja niitä on aikaa katsoa ja ihailla. Ja tunnistaa ja tutkia!
41. Perheen ruokahuolto on järkevöitynyt. Emme ravaa kaupassa yhtä usein kuin ennen, vaan oikeasti suunnittelemme paremmin.
42. Ruokahuoltoa helpottaa myös tällä viikolla alkanut kouluruoan jako. Kunnon ohjelmanumero välillä tylsiinkin päiviin käydä ne lasten kanssa hakemassa ja siellä pihalla on tullut huikkailtua myös tutuille molemmilla kerroilla. Yhteenkuuluvuuden tunne suorastaan, kouluruoan haku!
43. Olen saanut aikaiseksi ainakin yhden, laiskan naisen kuvakirjan. Pastbook-sovellus ehdotti, että tekee fb-kuvistani kirjan. Ja niin teki, napin painalluksella. Paksuun kirjaan meni paljon arkikuvia, niissä oli päivämäärät ja FB:n tekstit valmiina. Kiva muisto arjesta!
44. On myös tullut teetettyä kuvia, lähetettyä sukulaisille, tehtyä postikortteja ja lähelteltyä niitä.
45. Aamut. Myöhään ei tule nukuttua, koska lapset ovat seiskalta herääjiä, mutta aamuissa on pääsääntöisesti aikaa, aikaa syödä aamupala, aikaa ottaa lapset kainaloon ja katsoa Pikku Kakkosta, aikaa leikkiä.

Tällainen lista tuli kasaan, kun kirjoittelin ekana mieleen tulleita asioita. Mitä lisäisit listalle?

Oikein aurinkoista, joskin aika viileää lauantaita kaikille! Minä kaappaan tänään Helsinki City Running Day Instatilin, eli sieltäkin voi käydä kurkkimassa päivän juoksuaiheisia juttuja.