We’re Brave ja ihana elämänvaihe

Lauantaita ystävät! Onpa ollut ihmeellinen viikko – olen ollut ihan hirveästi yksin tällä viikolla. Tai tarkoitan, että ilman perhettäni. Vähän vahingossa (mies on hoitanut harrastukset ja ottanut toisenkin mukaan), vähän tarkoituksella (yksi ilta tuli yllättävä Skype-puhelu ulkomailta ja hautauduin puhumaan siihen) ja sitten käynyt pari kertaa Helsingissäkin yksin ja yöpynyt tyhjässä mummolassa. Niin paljon on tullut oltua muualla (vaikka toisaalta maanantainakin oli kotipäivä ja kuopus poissa päikystä), että nyt on jo ikävä perhettä. Ihanaa, kun on viikonloppu. Vaikkakin ehkä vähän väsynyt sellainen, kuopuskin oli viime yönä ekaa kertaa yksin kaverilla yökylässä. Koko syksyn ovat sitä kyselleet ja nyt toteutui, hän oli niin onnellinen! Mutta onhan se pienelle rankkaa ja väsy iskee jälkikäteen.

Torstaina tuli joku ihan todella ihmeellinen rauha itselleni kaiken tämän kiireen keskellä. Oli ollut superenerginen aamu Uhanalla Helsingissä, olin juossut pitkän lenkin lumisateessa ja saimme naapurit iltateelle. Sen sijaan, että sitä hössöttäisi ties mitä siivouksia ja muita, istuimme rauhassa naapurien kanssa juttelemassa lasten leikkiessä. Miksei tällaista tee useammin? Ei muka ehdi, mutta kyllä nyt tunnin tai kaksi ehtii kyllä useamminkin irroittaa!

Jo aiemmin torstaina päivällä tuli kaiken stressin jälkeen fiilis, että kyllä tämä tästä. Pala kerrallaan tehden, aina saa jotain valmiiksi ja aina jää jotain tekemättä. Aina on vähän stressi mistä töitä seuraavaksi, samalla kun on ylpeä siitä, mitä on saanut aikaan. Isompi kuntaprojektini päättyy nyt tulevalla viikolla ja jättää aukon päiviini, jonka tilalle toivon löytäväni uusia haasteita! Saa muuten vinkata, jos on esimerkiksi kuntapuolen hommia Pirkanmaalla tiedossa, olipa kivaa tehdä niitäkin vuosien tauon jälkeen.

Ylipäätään tämä viikko on antanut tietynlaista rauhaa ja onnea elämäntilanteesta tällä hetkellä. Aina on omat haasteensa, epävarmuutensa ja menneisyyden traumansa, mutta tällä hetkellä meillä on menossa ihana elämänvaihe. Lapset ovat ihan superiässä. Itsenäisiä leikkijöitä, kaverien kanssa touhuajia, mutta samalla vanhempien syliin käperytyviä, iltalaulun, suukot ja muut vaativia. Aika menee ihan hirveän äkkiä, sen tajuaa nyt. Ihan hetki sitten en uskaltanut käydä edes vessassa taaperon kaatuillessa, jätin käymättä illalla suihkussa kun nukutustaistelulta ei ehtinyt ja ajattelin, etten varmaan vuosikausiin tule lukemaan kirjoja. En ehdi. Niin vain pari vuotta myöhemmin meillä on yllättävänkin paljon aikaa tehdä omiakin juttuja, mutta silti ihanan pienet pallerot (sain juuri heiltä palautetta, etteivät halua olla palleroita. Kieltäydyin tottelemasta ja sanoin että ovat aina pikkupalleroitani).

Yrittäjyyskin on näyttänyt paljon niin hyviä kuin huonoja puolia tämän neljän kuukauden aikana, jotka olen ehtinyt olla täysipäiväinen yrittäjä. On stressannut toimeentulo, seuraavien töiden löytäminen ja ärsyttänyt jatkuva osaamisensa myyminen. Olen unohdellut välillä asioita, kun päällekkäin menee niin monta eri projektia. Samalla on ollut ihan huippua, että voin suostua ja kokeilla vähän ”sitä sun tätä” työtehtävää ja tehdä töitä missä vain. Tällä viikolla olen naputellut kahvilassa Helsingissä, tyhjän mummolan lattialla, kampaajalla, kotona eri paikoissa, junassa, Onnibussissa ja ties missä. Sopii luonteelleni ihan äärimmäisen hyvin, viuhtoa sinne tänne.


jumpsuit VERO MODA/ korvikset UHANA DESIGN (saatu)/ neule VILA/ kengät H&M/ rannekoru OXXO

Täytyy nauttia kyllä siitä tilanteesta, missä juuri tällä hetkellä on, sillä mikään ei ole pysyvää. Elämä muuttuu tauotta. Lapset muuttuvat vuodessa ihan eri tyypeiksi. Sitä, missä ja mitä töitä teen vuoden päästä en tiedä vielä yhtään, mutta rohkeasti täytyy ottaa vastaan kaikki, mitä elämä antaa ja kääntää joka kivi.

Rohkeudesta kertovat nämä mielestäni älyttömän upeat Uhanan korvikset, joiden nimikin on We’re Brave. Niiden keraaminen osa on valmistettu Nuutajärven lasikylässä ja jokainen keraaminen ympyrä on vähän erilainen – niin kuin me ihmisetkin. Ylpeänä kannan näitä korviksia ja kerron niiden tarinaa, Uhana Design lienee menestyneimpiä tamperelaisia yrityksiä!

Huh, että tuli onnellinen olo kaikesta tätä kirjottaessa. Siitä, miten kiitollinen olen elämäntilanteestani, sillä tällä viikolla olen taas raottanut verhoa menneisyyden traumoistani. Kiitollinen siitä, ettei minun tarvitse pelätä, saan mennä touhottaa yrittäjänä ja kotona on tyyppi, joka pitää palikat kasassa ja kannustaa kokeilemaan kaikkia. Kun väsyksissä tappelee illalla hänen kanssaan, unohtaa välillä miten mielettömän arvokasta on, että minulla on täysi tuki ja turva kotona. Ja ihanat, ihanassa elämänvaiheessa olevat pallerot.

Kiitollisin mielin viikonloppuun, ihanaa sellaista kaikille! Oliko vähän liian siirappista tämä meno tällä kertaa, hih!

Hyvää lapsille, helpotusta aikuisille

MInulla on ollut elokuusta asti luonnoksissa aihe, jossa haluan kirjoittaa teille meidän perheeseen vakkariksi tulleista saippuoista. Miten se onkin aina vain jäänyt ja jäänyt! No, toisaalta taas puoli vuotta on hurahtanut tuotteiden parissa, jotka ovat päivittäisessä käytössämme, joten voinpahan ainakin kertoa vielä syvemmällä kokemuksen rintaäänellä, että tykkään.

Olen aiemminkin kertonut siitä, että lasten myötä olen vähentänyt kotona käytettävää kemikaalikuormaa suuresti. Pyykinpesuaine on hajusteeton ja herkälle iholle tarkoitettu, samoin kuin kodin pesuaineet ja esimerkiksi rasvat. Hajuvedetkin olen jättänyt lasten myötä. Mutta se, mitä ei tule ajatelleeksi, on saippuan määrä (tai pesukertojen tiheys), kuinka usein käsiä pestään!

Itselleni tämä tuli vastaan kotiäitiajan, kahden lapsen ja talven myötä. Kirjoitinkin viime (vai toissa?) talvena hyvin kipeistä sormenpäistä, jotka olivat koko ajan halki. Sitä tulee pestyää kädet lasten kanssa ruokaillessa triljoonaa kertaa – ennen ja jälkeen, auttaessa lapsia, tiskeissä ja niin edespäin.

Kun saimme joskus aikaa sitten ensimmäistä kertaa kotiin lähetyksen, jossa oli ns. hiirisaippuaa, olivat lapset myytyjä. Paketti vei heidän sydämensä! Aluksi meillä oli vessassa aikuisten ja lasten saippua, mutta luovuin tuosta aika pian. Minäkin ihastuin niin hiirisaippuan tuoksuun sekä huomasin, ettei korppukäsiin sattunut sillä peseminen samalla tavalla.

Mikä tuo mystinen hiirisaippua on, joka on ollut siitä asti vessamme ykkösjuttu? Se on YOPEn käsisaippua, paketti, jolla on hiiren korvat. Yopen tuotteet ovat 92 prosenttisesti luonnonmukaisia ja ne on kehitetty erityisesti herkälle iholle. Sarjaan kuuluu suosikkimme käsisaippuan lisäksi niin kosteusvoiteita kuin kodin puhdistusaineita. Minusta suuri plussa on myös hinta: käsisaippua maksaa normaalisti noin 9 euroa, mutta on nytkin monessa paikassa alessa vitosen pintaan ja mm. Sokos Emotion on monesti myynyt näitä hyvällä alella!

Kylppärissä meillä majailee niin kookoksen kuin vaniljan tuoksusia suihkusaippuoita. Vähän niin kuin lapsille laitoin, mutta varsinkin vanilja on niin ihanan miellyttävä tuoksultaan eikä kuivata, että minä taidan olla sen ahkerin käyttäjä. Näitäkin purkkeja somistaa suloiset eläinhahmot.

Jos jotain kaipaisin, niin täyttöpulloa heiltä, turhaan tulee laitettua vessaan aina uusi hiiri, mielelläni täyttäisin sen vanhan pullon. Tutkiessani heidän sivujaan luin kyllä pakkausten olevan kierrätettäviä ja että täyttöpakkauksiakin olisi. Ehkei sitten niitä vielä Suomessa? Mutta kokonaisuudessaan aivan ihastuttavia tuotteita, enkä usko että meillä luovutaan kokonaan enää YOPE-perheestä. Se onkin pienten lasten vanhempien kehittämä sarja, enkä ihmettele. Monestiko päivässä kotiäiti pesee kätensä? Tai ylipäätään tulee pestyä?

Ovatko YOPET sinulle tuttu juttu, muita ihastuneita?

*tuotteet saatu Why not PR:n kautta

Oltiin kaksistaan koko joululoma!

Juu-u. Minä olin hirveän iloinen eilen viedessäni lapsia eskariin ja päiväkotiin – heillä oli molemmilla kova into mennä ja ikävä kavereita, hyvällä tuulella lähtivät molemmat. Vaikka meillä ei nukuta koskaan kovin pitkään (ennätys tehtiin joulun aikaan, puoli ysiin asti!), niin kyllä seiskan jälkeen herääminen meinasi ottaa voimille. Mummilan viikonloppu oli selkeästi vienyt energiat, ainahan se on jännää olla ilman vanhempia. Esikoinen oli unissakävellyt niin, että hukkasi peittonsakin ja sitä sitten etsivät yöllä mummin kanssa! Olivat käyneet metsäretkellä, uimahallissa ja pitäneet kummitädin kanssa leffaillan. Sen verran touhua, että olivat nukkuneet lähes 11 tuntia eilen siihen mennessä, kun heitä herättelin.

No, minä sitten kovin iloisena mietin, että mahtuipas pariin viikkoon paljon juttuja. Ja paljon perheenkin yhteistä aikaa, vaikka mies oli toisen viikon jo töissä. Käytiin nelistään Triplassa katsomassa ennakkoon Frozen 2. Oli joulu Jyväskylässä, hiihtoa ja pulkkailua ja paljua siellä. Käytiin nelistään kiipeilemässä, parina päivänä meillä oli rakas päikkykaveri kylässä, joka valitettavasti on eri eskarissa. Tytöt olivat superinnoissaan kun saivat olla yhdessä! Nähtiin ystäviä, kävin vapaaehtoisperehdytyksessä, ehdittiin viettää miehen kanssa parin päivän loma kaksin. Katsottiin leffoja leffapesässä nelistään sellaisessa mytyssä maaten, että veikkasin nukahtavani kesken. Ja niinhän siinä kävi, äiti heräteltiin loppumusien aikaan. Koottiin Frozen-legolinnaa nelistään. Tungettiin mummin kuivuneet jalat täyteen avokadoa. Oli kaverisynttärit, joille molemmat tytöt oli kutsuttu. Ja muuta pientä, kivaa ja hassua.

Eilen aamulla suorastaan pelotti hiljaisuus, joka kotona oli. Kuulostelin sitä korvat höröllä ihan ihmeissäni. Kun ei ole yksin yli kahteen viikkoon, hiljaisuus on hurjan kuuloista sen jälkeen. Ihanaakin toki ja olin hirveän innoissani käymässä töiden kimppuun. Vähän taas meinasi tökkiä erilaiset tietotekniikkaongelmat ja aamun aloitin jonottamalla puhelinpalveluun, mutta kyllä se taas tästä lähtee. Ja vapaapäiviäkin on, sillä kuopushan ei ole aina tarhassa ja sain taas kikkailla minä ihmeen päivinä ns. pystyn pitämään kotipäivät. Välillä niin säätöä, että täytyisi laskea kuinka paljon tässä säästää oikeasti.


paita UHANA DESIGN/ hame POMP DE LUX/ kengät DR.MARTENS (second hand)/ sukkikset KAIKO/ korvikset LINDEX/ rannekoru OXXO

No mutta. Siis hyvin tyytyväisenä monipuolisesta ja onnistuneesta joululomasta oli allekirjoittanut arjen alkaessa. Että tuli tehtyä ja oltua yhdessä.  Niin vein iloisen 3-vuotiaan päiväkotiin, jossa hän naama hymyssä kertoi, että kädessään olevan Annan toi joulupukki (oli edellispäivän tuliainen Tallinnasta) ja että he olivat ihan koko joululoman kaksin siskon kanssa mummilassa ja äiti ja isi muualla.

Sanotaanko sitä niin, että lasten suusta totuus tulee? Öh. Mutta siis hyvä loma kuulemma oli ja mummilassa on kivaa, hih.

Mikäs teillä jäi mieleen lomasta?