Voi riemua!

Tänään se sitten tapahtuu – Jaakko tulee ja heittää kylmän kiven veteen. Olen odotellut, milloin järvivesi olisi sen lämpöistä, että siinä olisi helppo uida ja rannalla voisi sen jälkeen istuskella jäätymättä. Eilen se päivä vihdoin koitti! Kesän ensimmäinen rantapäivä! Voi onnea ja iloa ja riemua.

Neljä tuntia hurahti kuin siivillä, joista kaksi mieskin oli osallisena huolimatta siitä, ettei lomalla ole. Tuli töistä suoraan rantsuun, heitti uimahousut jalkaan, käveli vuokraamaan suppilaudan ja sanoi ottavansa molemmat tytöt mukaan (olin kai, siis kai, sadatellut hänelle jotain tappelun määrää). Ihmettelin, että molemmat yhtä aikaa, eihän se nyt onnistu, mutta sinne menivät. Edelleen ajattelin, että vähän kokeilevat ja mietiskelin puoli tuntia myöhemmin, pitäisikö huolestua, kun heitä ei näkynyt. Totesin, että ihmismäärä oli niin suuri järven joka kolkassa, että ehkä joku huomaisi, jos heillä olisi joku ongelmana. Tunnin päästä seurue lipui rantaan. Lasten hattu oli vaihtunut isän päähän, sillä esikoinen oli pomppinut uimaan suppilaudalta (!!), olivat löytäneet rantapallon matkalta samoin kuin poimineet lumpeenkukan ja elohiiremme istunut kiltisti kyydissä tunnin. En ymmärrä, ihme porukka. Välillä tuntuu, että olen hermoheikkouteni ja pelkojeni kanssa ihan eri planeetalta kuin muu perheeni! Kuopus oli hyvin ylpeä ensimmäisestä suppailureissustaan!

Kaukajärven vesi Tampereella on superkirkasta, siitä voi helposti bongailla kaloja. Kuulemma pari ahventakin matkalla näkyi ja ihan rannassakin voi pikkukaloja nähdä. Riihiniemen rannalla on kioskit, pukkarit, liukumäki, leikkipuisto ja iso läjä suppilautoja vuokrattavana, joten voin sitä lämmöllä suositella. Ja vuokra on 8 euroa tunnissa, ei paha! Mietiskelin, miten ihmeessä voivat saada vastinetta rahoilleen, kun yksi lauta maksaa satoja euroja ja tällaisenä viileämpänä kesänä laudat ovat varmasti olleet paljon käyttämättä. Mutta ainakin neljä kesää laudat ovat olleet siellä vuokralla samaan hintaan, joten ehkä homma kannattaa.

Iloinen melske rannalla, hiekka varpaissa, aurinkorasvan tuoksu, hiekkaleikit ja hyvät eväät, niistä on kesä tehty. Rakastan eväitä ja ilman niitä ei ole kunnon rantapäivää. Eilen meillä oli matkassa muun muassa mansikoita, porkkanalettuja ja karjalanpiirakoita. Niin ja niitä pakatessani kylmälaukkuun löysin sieltä viime kesän jonkun homeisen ruoantähteen. Argh, onpa ollut hyvä siivous vikalla rantakerralla, tänä kesänä se sitten paremmin.

Tänään lienee pakko toteuttaa vielä samaa settiä, sillä ensi viikolla helteet näyttävät loppuvan. Mutta voi riemua, että saatiin niitä hetkeksi!

Kuka muu on onnessaan rannalla? Tänään menossa? Aurinkoista torstaipäivää!

Hurlumhei-oloa ja kesämenoa

Parissa päivässä ollaan taas menty sinne sun tänne ja samalla ei minnekään, kun on oltu kotona ja saatu luoksemme veli perheineen pariksi päiväksi. Julkaisin sunnuntaina postauksen kesäkavereista ja tuntuu, että jo sata asiaa tapahtui sen jälkeen. Mutta kerron teille pari juttuja, joita olen tehnyt viimeisten päivien aikana ja joita suosittelen lämpimästi! Ja pari tylsempää, jotka on vain pakko tehdä.

  • Jälleen yksi Särkkä-reissu heitetty. Sain kunnian viedä tädin pienen ensi kertaa huvipuistolaitteeseen, nimittäin legendaariseen heppakaruselliin. Särkkä on aina yhtä ihana, vaikka heinäkuussa jonot ovat kyllä ihan eri luokkaa kuin kesä- tai elokuussa. Sieltä saa muuten lakupehmistä, joka on parasta mitä olen ikinä maistanut (en tykkää jätskistä yleensä, mutta tämä!)
  • Kävimme myös katujuna-ajelulla, jossa saa kivan läpileikkauksen Tampereen ytimestä ja voi jäädä jollain pysäkillä pois ja jatkaa taas seuraavalla kiekalla matkaa. Juna kiertää Särkän, Tampereen torit, Torni-hotellin yms. Hinta on aikuisilta 7 euroa, lapsilta 5 euroa, ei kovin paha. Olin ylpeä, kun tädin pieni nukahti ajelulla syliin. On ihanaa ottaa tämä tädin rooli, kun ei tarvitse esimerkiksi hoitaa yövalvomisia. Ymmärrän isovanhempia!
  • Laukontorilla syöty niin vohvelia kuin Ilopillerin salaattia. Suosittelen, Laukontorilla on hurjan ihanat ruoat!
  • Kuuman brunssi testattu. Se on aivan erilainen kuin vuosi sitten (jos satut lukemaan viime kesän kirjoitukseni blogista), mutta todella hyvä. Paahdettu selleri ja kebab-kastike, suolainen pannari, muikut, lohi, salaatit… Kaikki todella hyvää ja vähän erilaista! Ja jälkkärinä chia-vanukasta, tykkään!
  • Marjoja ahmittu. En nyt oikein ymmärrä miten olen aiempina vuosina niin määrätietoisesti kerännyt pihamme vatut pakkaseen. Nyt tungen kaikki suuhun tai puuroon, ei niitä malta pakastaa!
  • Rannalla käyty. Olikin sitten kylmä, mutta lapset uivat ja tädin pieni innostui selkeästi vedestä! Montako kertaa olen jo maininnut tuon pienen tytön?
  • Viime yönä perhe jaettu kahtia. Isä ja tytär menivät telttaan ihan kotipihalle ja me kuopuksen kanssa parisänkyyn. Teltassa tuntuivat nukkuvan paremmin, meillä vähän ilta sisällä venähti. Mutta tytöt olivat molemmat innoissaan saadessaan huomiota ja 6-vuotias ei kaivannut sen ihmeempää telttailua. Se oli hänelle luvattu, mutta jäi miehen loman aikana toteuttamatta, pihatelttailu onnistuu työviikollakin. Suosittelen! Tai no, en minä siellä teltassa nukkunut, mutta tuntuivat olevan tyytyväisiä.

Sitten niitä perusarkeen kuuluvia juttuja:

  • Parin päivän aikana jolkotettu 17 kilometriä ja pyöräilty kovaa 8 kilometriä. Kun ensin lomailee aika vähillä urheiluilla ja sitten rykäisee, tuntuu kroppa olevan vähän ihmeissään. No, tästä se isompi urheilumäärä taas lähtee! Ja ehkä syyskuun puolimaratoni?
  • Pyykkiä pesty 5 koneellista päivän aikana. Kun oli paljon yövieraita, tuli paljon lakanapyykkiä ja kaikki pyyhkeetkin uusin. Mutta kuulkaa, lakanat kuivuvat tällä kelillä ulkona tunnissa! Näin viime yönä unta (joo, hurjat unet), että pesin onnessani vielä täkit ja tyynyt. Ehkä sekin pitäisi taas tehdä! Pienet on ilot!
  • Marjoja täytyisi pakastaa lisää. Laitoimme 20kg mansikkaa ja yksi rasia jo syöty, veikkaan, ettei tuo määrä riitä puoleenkaan talveen.
  • Olen matkakuvia plärätessä ja viikko Kroatian jälkeen kärsinyt matkakuumeesta. Mmmm. Sitten olen miettinyt, että ihmisen täytyy ammentaa arjestaan ja keskittyä siihen. Miten aina veri vetää reissuun ja sitä jaksaa paremmin, kun vaikka kuukausienkin päässä on reissu odottamassa? Seuraavasta ei tietoa, mutta yritän nyt ammentaa siitä arjesta.
  • Olen alkanut valmistella puhetta pikkuveljeni häihin. Hänen, joka oli itse naimisiin mennessäni 14-vuotias. Sama kirkko ja juhlapaikka kuin meillä 14 vuotta sitten, pelkästään sen kirkon ajattelu saa itkemään. Puheen aloittaminen on saanut itkemään. Toivon, että tässä käy niin kuin toisen veljen häissä pitämässäni puheessa – luin sen kotona itsekseni niin monta kertaa parkuen, että kyyneleet olivat jotenkin jo ehtyneet ja selvisin hääpäivänä esiintymisestä vain hieman nieleskellen!
  • Miehen käsi. Mietin häntä eilen juostessani koko ajan ja kaipasin kovasti yhteisiä lenkkejämme. Kädessä on vielä kova työ, jotta se esim. jonain päivänä vielä suoristuu ja täryytys on saanut sen vielä särkemään, vaikka leikkauksesta tulee kohta 7 viikkoa. Voi että, toivottavasti päästään pian lenkille yhdessä!
  • Tajusin veljeni puheiden myötä, että ensi viikolla on elokuu. Tuli vähän puskista. Joten jonottelin sinnikkäästi kasvatus- ja opetuspalveluihin selvittääkseni, olenko ilmoittanut, että kuopus on 10 päivän sijaan jatkossa 15 päivää päiväkodissa. Sehän alkaa ihan juuri! Ja asia oli kunnossa, turhaan hätäilin.
  • Olen kilpailuttanut puhelinliittymääni. Olen maksanut ihan tyhmästä liittymästä ylihintaa vuoden ja ihmetellyt, kun ulkomaan paketti loppuu heti. Äh! Nyt saa kyllä DNA jäädä!
  • Olen tilannut Wilkakselta ekat leggarit ja pitkähihaiset lapsille syksyä ajattelen. Viimeistä lastenvaatekokoa 134/140cm viedään esikoisella. APUA!

Ja ne jännemmät parin päivän tapahtumat:

  • Esikoiselle ostettu koulureppu. Oi voi. Lupasin hänelle pari päivää kaksin elokuussa, kun pienemmällä alkaa jo päiväkoti. Saa valita mitä tehdään. Kuulemma Särkkään ja vain hurjiin laitteisiin ainakin! Ei enää ikinä possujunaa! :D
  • Kuopus kokenut kovaa mustasukkaisuutta. Jotenkin ajattelin, ettei lapsi joka on aina tottunut jakamaan olisi niin mustasukkainen kuin esikoinen, mutta apua. Hän itki lohduttomasti, ettei äiti saa pitää serkkuvauvaa koko ajan sylissä ja selitti vieraiden lähdettyä, että oli pakko olla mustasukkainen, jotta saisi äidin ja isän kanssa omaa elämää. Halusi kuulemma olla vauva. Vielä viime viikolla suuttui, jos vauvattelin. <3
  • On saanut olla ilman sukkia! Sandaaleissa! Minulla on edelleen näitä sekä Kreetan että Kroatian asukuvia ties kuinka. Suomessakin on yhdet otettu mm. juhannuksena, eli kuukausi (!!) sitten, mutta juurikaan ei ole Tampereella kuvattu koko kesänä. Pelkään että osa kuvista jää koneen uumeniin, eihän näitä kehtaa enää syyskuussa käyttää. Mutta nyt on helleeeeeee!


toppi VILA/ shortsit CUBUS/ kengät ja hattu H&M/ arskat LE SPECS/ korvikset LINDEX

Ajattelin aloittaa tänään aamun jumpalla ja lapsiparkilla, mutta katsottuani että tämä olisi ainoa helleviikko ja lasten vikoja lomaviikkoja, päätin antaa olla. Juoksen sitten taas illalla, kun aurinko laskee, se on parasta! Nyt saa yrittäjyyshommatkin odottaa sen hetken, kun lapset ovat kotosalla, nyt nautitaan lämmöstä, yhdessäolosta ja marjoista. Uskaltaisikohan sitä uimaan, olen käynyt kerran järvessä ja senkin saunasta tänä kesänä.

Oliko tuttuja juttuja? Miten sinä meinaat käyttää tämän viikon hellepäivät, mitä suosittelisit?

Tui Family Life – painajainenko?

Kun lomailimme Kreetalla kesäkuussa, sain Instagrammiini yhden sanan yksityisviestin videopätkästäni, jossa olimme altaalla ja Bamsen paraati meni ohi. Tuossa viestissä luki: painajainen. Mietiskelin siinä turkoosin veden äärellä helteessä nauttiessani ja lasten kikattaessa vedessä, että omat painajaiseni ovat onneksi vielä pahempia. Toki ymmärrän asian esimerkiksi lapsettomien näkökulmasta, sillä kun itse heiluin siellä Bamse-puvun sisällä lapsettomana, mietin, kuka tulee tällaisiin hotelleihin lomalle ja kuka laittaa lapsensa kerhoon pariksi tunniksi lomalla? Ja kyllähän mekin valitsimme nyt kaksin Kroatiasta hotellin, joka oli saarella, pienessä kaupungissa, vailla mitään opaspalveluita tai kerhoja tai baareja ja hotlassa oli paikan ainoa uima-allas (kertoo jotain koosta). Miksi ihmeessä sitten olen valinnut nyt neljänä kesänä peräkkäin Tui Family Life-hotellin, siis koko sen ajan, kun olemme matkanneet kaksilapsisena perheenä? Yhden lapsen kanssa emme todellakaan niitä valinneet.

Ensimmäinen kerta Tui Family Lifessa kesällä 2016 oli samasta hotellista, kuin tänä keväänä, eli Caldera Beachista. Meillä ei ollut all inclusivea, sillä vauvalla oli tissieväät ja 3-vuotias ei niin paljoa syönyt. Testasimme hotellin ravintolan kerran ja se oli meluinen, kuuma ja ruoka huonoa. Olimme siis pääasiassa retkillä ja ravintoloissa, mutta nautimme välillä hotellin upeista altaista ja tykkäsin myös käydä välillä jumpassa. Pari kertaa esikoinen kävi Bamse-kerhossa ja tykkäsi hulluna suklaabileistä, me söimme hotellin paremmassa ravintolassa vauvan nukkuessa vieressä. Toimiva konsepti. Family Lifessa huoneet ovat myös usein kaksioita, eli niissä saa vähän lisätilaa.

Kun katselimme seuraavana vuonna Kyproksen Tui Family Lifeja, totesimme, että niistä ei saa irti all inclusivea. Otimme sen ja sovimme, että välillä syömme muualla siitä huolimatta. Se käykin helposti, kun olet päivän autoilemassa, lounas jää väliin (niillä lunch bokseilla, joissa on omenaa ja kakkua ei mielestäni paljoa tee, ehkä rantsupäivänä jotain). Ihastuimme Tui Family Life Nausicaan ruokaan täysin. Kuulinkin entiseltä kollegalta jälkikäteen, että se on parhaita hotelleja ruoan puolesta. Oli valtavasti mahtavia salaatteja, chiansiemeniä, oli ystävällinen palvelu ja kiva ulkotila, joka ei ollut hälyinen. Kerhot olivat mahtavia ja suoraan hotellilta lähti hyväkuntoinen rantatie, josta pääsi juoksemaan pitkääkin lenkkiä vailla pelkoa autoista tai koirista (näitä välillä jännitin Kreetalla juostessani, sillä mistäs vieraista irtokoirista aina tietää, ei onneksi ollut ongelmaa. Thaimaan asumisen peruja, että pelkään niitä, Thaikuissa sai välillä pelätä oikeasti ja vesikauhurokotuksen kaveri sai).

Nausicaassa pääsi uimaan suoraan syvään mereen ja triathlonia treenannut mies nautti. Omaa rantaa taas tällä hotellilla ei ole, ranta on vieressä, mutta sitten yleinen ranta ja tuolit maksullisia. Tässä taas Kreetan ranta oli parempi, kun rantatuolit olivat ilmaisia ja ranta hotellin oma. Siellä sai olla vähän yksikseen. Nausicaan altaat olivat myös kohtuullisen ahtaat ja syvät, eli sellaista matalaa lutauspäätä lapsille ei ollut ollenkaan. Erikseen oli pienen pieni lastenallas, mutta siinä ei oikein pystynyt uimaan.

Viime kesänä olimme Aeneas-hotellissa Kyproksen Nissi Beachilla ja se oli kyllä hotellina upein. Allasaluetta oli loputtomiin, samoin kuin matalaa päätä lapsille. Oli oma vesipuistokin hotellilla! Kerhotilat olivat upeita ja lisäksi hotlassa oli quiet pool, jonne menimme aina, kun lapset nukkuivat päiväunia kärryissä. Ruoka oli mielettömän hyvää ja jumppaohjaajat parhaita. Tien toisella puolen avautui yksi Euroopan upeimpia rantoja, Nissi Beach. No, sen tietää kun on niin upea, on myös suosittu. Eli Kreetalla saat olla hyvinkin rauhassa rannalla, Nissi Beachilla sai seuraa. Myös tästä hotellista oli helppo lähteä lenkille, rantakatua riitti. Ainoa iso miinus hotellissa oli, että sitä myytiin paljon brittiläisille ja siellä oli suunnilleen joka toinen ilta häät, jotka jytkyivät bileitänsä ainakin puolille öin. Meinasi mennä hermot siihen meteliin lapsia nukuttaessa. Ilman tuota hotelli olisi ollut täydellinen. Ja sijainti, niin unohdin sanoa! Meistä ei ole menemään mihinkään resortiin, josta on 20 kilometriä keskustaan. Olemme valinneet kaikki Tui Lifet myös sillä perusteella, että niistä on kävelymatka ihmisten ilmoille. Aeneaksesta on 2 kilometriä Agia Napaan, josta löytyy sitten jo ihan kaikkea.

Tänä kesänä olimme takaisin Kreetalla ja valitettavasti en muistanut väärin, ruoka siellä on huonoa ja todella kaukana Kyproksen tasosta. Oli tuskaista syödä sitä kaksi viikkoa ja lähdimmekin sitten useamman kerran ravintoloihin. Hotelli oli myös ilmeisesti huonommassa siivoustolassa kuin muut (tai mistäs sitä tietää mistä johtuu), meidänkin lapsi sai ekaa kertaa vatsataudin ja kuulin monen muunkin oksentelevan. Tätä ongelmaa ei ole ollut aiemmin. En lähtisi enää tuohon hotelliin all inclusivena, olkoonkin, että kerhot olivat loistavia, ranta hyvä ja jumppia oli vihdoin niin aamuin kuin iltapäivisin. Eli kun mies oli nukutettuna leikkauksessa, lapset menivät hetkeksi aamukerhoon ja minä pääsin jumppaan rannalle! Hotelli toimi äärimmäisen hyvin tällaisessa erikoistilanteessa. Olimme ottaneet ensimmäistä kertaa maaterassin, joka toimi kun isoin makasi huonovointisena sisällä ja itse terassin edessä, mutta muuten ei ollut ehkä hyvä idea, sillä pienin meinasi jatkuvasti karata.

Niin, siihen alkuperäiseen kysymykseen, miksi olemme valinneet näin. Kun on kaksi viikkoa nelihenkisenä perheenä tahtoikäisten lasten kanssa reissussa, se välillä pari tuntia kestävä kerho antaa hieman löysää ja samalla aikaa jutella kaksin miehen kanssa. 6-vuotias on jo aika helppo matkakaveri, mutta kaipasi puolestaan kavereita, joita löytyi kerhosta. Ruokaa saa ottaa usein ja vähän – 6-vuotias on myös siinä iässä, että tuntuu syövän koko ajan vähän kerrallaan. Siksi isot ravintola-annokset ovat kurjia, niistä menee paljon hukkaan eikä niitä voi olla koko ajan tilailemassa. On isot leikkipaikat, on minigolfia, jalkapalloa, mitä nyt keksikään. Ja toisaalta, helpolla pääsee poiskin.

Ohjatut jumpat ovat hyviä, koska ne ovat samoja Les Millssejä kuin Suomessa. Voit siis luottaa, että tiedät mitä saat. Iltabileet ovat aikuisillekin oikeasti viihdyttäviä, kyllä minä mielelläni kuuntelin Disney-kimaraa ja fiilistelin Leijonakuningasta!

Jokaisessa hotellissa on ollut hyvät ja huonot puolensa, mutta lähtisin kyllä vielä uudelleen Kyproksen hotelleihin, niin isossa osassa ruoka on kuitenkin lomalla. Kreetan hälyistä ja superkuumaa ravintolaa sekä keskinkertaista ruokaa en enää varmasti valitsisi.

Helppoa perhelomaa, sitä nämä tarjoavat, mutta samalla myös aikamoista älämölöä välillä. Onneksi Kreetallakin sitä pystyi pakenemaan rannalle! Toinen vaihtoehto sille, ettei tarvitse aina syödä ravintolassa on toki huoneistohotelli, nytkin Kroatiassa paistelimme aamulla munakkaat itse.

Tässäpä muutama peruste, miksi me olemme kokeneet Tui Familyt hyviksi. Mitä olemme tutkineet, niin nämä kolme hotellia ovat olleet ehkä parhaiten sijoitettuja. Jos siis mietit mennäkö Family Life-hotelliin, toivottavasti näistä vertailuista oli sinulle apua!

Oletko itse lomaillut tällaisissa perhehotelleissa? Ovatko ne joo vai ei?