Syntymäpäivä joka jää historiaan.

Voi mitä aikoja elimmekään neljä vuotta sitten. Raskas odotus oli päättymässä ja viikolta 32 asti maailmaan pyrkinyt lapsi oli luvattu käynnistää perjantaiaamuna. Ruuhkaa kuitenkin oli ja emme päässeet aamusta sairaalaan. Puolilta päivin tuli lupa tulla, saliin mahtuu. Lähdimme kohti sairaalaa. Kahdelta minulla oli vauva sylissä. Tiesin hänen tullessa ensi kertaa syliini, että tahtonaisia. Mikä voima olikaan hänen puristuksessaan. Mikä tahto meillä onkin jytissyt! <3

Hänen nelivuotispäivänsä jää historiaan. Päivänä kun koulut sulkivat ja olemme kaikki ihan uuden edessä. Pienen alahuuli väpätti synttäreiden siirtämisestä, mutta mikä hymy levisi kasvoille, kun äidin puhelimeen tuli ääniviesti parhaalta ystävältä. Hän lauloi onnittelut ja sanoi, että älä murehdi synttäreiden siirtämistä, juhlitaan isosti myöhemmin. Se ilme mikä kasvoille levisi meni jotenkin tunteisiin, aloin itkeä. Kiitos muistamisesta! <3

Neljä vuotta tuplaäitinä. Elämäni onnellisinta aikaa. Kuopus on persoonana ihan mielettömän mainio, tekstiä ja ajatuksia riittää. Samalla niin ihanan pieni vielä, kun käpertyy syliin tai kainaloon.

Kysyin, miltä syntymäpäiväsi tuntuu. Hyvältä, hän vastasi. Isosisko askarteli illalla upean kortin ja teki aamulla prinsessalinnan. Olin pakannut Kuusamoon tyllimekon joka piti laittaa päälle. Vastapäisestä leipomosta hain eilen kakkua. Kaikki on hänen elämässään niin kuin kuuluikin, eikä pieni osaa murehtia menetettyjä asioita.

Voi rakas prinsessani. Kun hän tietäisi, miten suuri merkitys juuri tällä hetkellä on siitä ilosta, joka lapsesta kuplii. Siitä kun hän nauraa naama väkkyrällä hangen päällä. Hän laski eilen, viimeisenä päivänään 3 veenä yksin ison Rukan rinteen alas. Äiti oli yhtä aikaa äärettömän ylpeä (ja vähän kauhuissaan). Mitä lämmöntunnetta saan tuntea joka aamu, kun hän herää tummat kulmat kurtussa ja töpöttää kainaloon huokaisten ”äiti on ihana”. Niin olet sinäkin. Ihan täydellinen tyyppi. Kiitos kun tulit elämäämme.

Hyvää keskiviikkoa kaikille ja tsemppiä kotikouluihin yms. tilanteisiin! <3 

*kuvat MR Photo/Marina Rotkus photography

Pääsiäisen erityinen merkitys

Siitä asti, kun esikoisemme syntyi pääsiäisen alla kolme vuotta sitten ja tutustuimme toisiimme Kindereitä syöden, pääsiäinen on tuntunut jotenkin erityiseltä. Tänä vuonna se osuu ihan täsmälleen samaan kohtaan maaliskuun loppuun ja meillä on taas viikon ikäinen vauva pääsiäisenä, voiko näin käydäkään! Tiedän, että pääsiäisen alkuperäinen merkitys on ihan muualla, mutta kahden ”pääsiäislapsen” myötä olen alkanut suhtautua siihen täysin eri tavoin. Ensimmäistä kertaa tänä pääsiäisenä meillä on pääsiäiskoristeina lapsemme itse tekemiä juttuja – mahtavan erityislaatuista sekin!

Olemmekin viettäneet pääsiäistä samoissa merkeissä kuin kolme vuotta sitten. Tutustuen toisiimme, syöden herkkuja ja vieraitakin on käynyt ja lisää on odotettavissa. Olen täyttänyt vauvakirjaa ja olemme kuvanneet pikkuneitiä ristiäiskutsuja varten – nekin on nyt tilattu. On käyty ensimmäistä kertaa kylvyssä, halattu ja pussailtu ja otettu aikamoinen läjä jo kuvia pikkuprinsessasta.

Huomenta toukka. <3

Kolmen vuoden takaiseen selkeä ero on siinä, etten enää jännitä lapsen kanssa lähtemistä mihinkään. Olemme käyneet niin ravintolassa syömässä kuin pienellä pääsiäisretkellä hänen ensimmäisenä viikkonaan. Imetys ei tunnu niin hassulta reissussa ja vaipan voi vaihtaa sylissä, en todellakaan olisi sitä osannut tehdä viikon vanhan esikoisen kanssa. 

Olen nauttinut pääsiäisen ajasta ja koko viikosta valtavasti, tietysti se että mies on vielä kotona vaikuttaa myös fiilikseen. Eilinen pääsiäisretkemme oli kiva, siitä lisää myöhemmin. Tuntui jotenkin niin oikealta, että prinsessoja oli autossa kaksi. Perheeni on nyt koossa. 

Pääsiäisen aloitimme hommaamalla tuplarattaat eli todelliset hyökkäysvaunut, nyt kun on luvattu lämmintä ja lapsellakin ikää yli viikko, saamme alkaa testaamaan niitä muuallakin kuin olohuoneessa. :D

Meille on saapunut postitse muistamisia, ilahduin valtavasti mm. Curious-Nooran lähettämästä paketista kuin muistakin korteista ja onnitteluista. Pitkäperjantaina naapuri toi meille vielä lämpöisen leivän, joka sai minut ihan kyyneliin. Leipä syötiin hetkessä ja naapuriin lähetettiin lämpimät kiitokset. Illalla kun kuuntelin ristiäiskutsuihin kirjoittamaani biisiä itkeä vollotin meikit poskille – aika juoksee niin äkkiä, hän täytti jo viikon, esikoiseni tuntuu hurjan isolta tytöltä, voitaisiinko me nyt vaan elää näitä aikoja uudelleen ja uudelleen? Onni on todellakin tässä ja nyt.

Vieraille tehtiin täälläkin tuota someherkku-Mariannejuustokakkua, joka hyppi vastaan sekä facebookissa että Instassa. Helppo ja hyvä ohje, omaani laitoin päälle Oreo-keksejä Mariannen sijaan. Kannattaa testata!

Helppo resepti, lapsikin osaa. ;)

Pääsiäisellä tulee jatkossakin olemaan erityinen merkitys elämässäni. Mietin varmasti vielä vanhana mummonakin suklaamunia syödessäni, kuinka sain pääsiäisenä tutustua molempiin tyttäriini. Yritän tallentaa niin kovalevylleni kuin kameraan näitä ainutlaatuisia, kerran elämässä-hetkiä. Ristiäispäiväkin on painatettu kutsuihin ja tiedättekö milloin niitä vietetään – kyllä, samana viikonloppuna kuin esikoisella. Elämäni murmelina jatkuu. ;)

Täällä siis mennään vieläkin ”hieman” hattarassa, kuten ehkä tekstistä huomaatte. Kuinka oma pääsiäisesi on sujunut, onko siellä syntynyt somehittikakkua?

Synnytys, hotelli, kotiutuminen… Ensifiiliksiä!

Niin, tykkäättekö lukea synnytysjuttuja tai kertomuksia? Minä luin niitä aika paljonkin esikoista odottaessa, nyt vähemmän, kun tiesin jo vähän mitä odottaa. Tai tiesin ja tiesin, sehän siinä melkein hurjinta on ettei kukaan tiedä miten hommassa käy. Se jännittää hirveästi.

En aio toisellakaan kerralla kirjoittaa mitään yksityiskohtaista kuvausta, vaan yleisesti totean, että homma meni nappiin. Kaksi tuntia kalvojen puhkaisusta hän oli maailmassa ja omat epätoivon hetkeni lyhyet. Esikoista väännettiin 20h eli kymmenkertainen aika. Vitsailin miehelle, etteivät edes ripsivärit ehtineet levitä, siinäpä Maybelline-mainos! :D Onnenkyyneleet eivät kyllä ole missään niin aitoja ja poukkoa syvältä sydämestä kuin synnytyssalissa. Siinä hän nyt on!

Esikoisen kohdalla hommasta jäi hieman ikävä maku paljolti henkilökunnan takia. Emme myöskään mahtuneet osastolle synnytyksen jälkeen ja vauvan kanssa pyörin riskiraskauksien osastolla, jossa ei ole edes vessoja ja suihkuja huoneessa. Kiire vaivasi hoitajia ja olisin kaivannut apua kun olin ensikertalaisena liikenteessä. Lisäksi pää oli sekaisin, sillä elämänmuutos oli suuri ja kaikki imetyksestä vaipanvaihtoon hepreaa.

Tämän toisen kohdalla kävelin saliin sovitusti ja mies totesi että tuolla jo pienet vaatteet odottavat. Olo oli ihan absurdi, kohtako niihin puetaan pikkuneitiä? Jännitin niin että unohdin hengittää. Lopulta homman vauhdikkuus taisi yllättää kaikki ja henkilökunta oli tällä kertaa aivan ihanaa ja ymmärtäväistä. Istuimme salissa hetkeä myöhemmin ihmetellen, että kävipä nopeasti ja ihastelimme uusinta perheenjäsentä, joka näytti niin hämmästyttävän identtiseltä siskonsa kanssa, että kutsuin häntä isosiskon nimelläkin päivää myöhemmin.

Vaipanvaihtoa siskon avustuksella.

Olin toivonut, että yleisten vessojen ja 1960-luvun osaston sijaan pääsisimme tällä kertaa potilashotelliin ja toiveemme toteutui. Rullasimme kätilön kanssa tunneleita pitkin synnäriltä hotelliin työnnellen kärryissä 5 tuntia vanhaa vauvaa. Ja se hotelli, se oli mahtava! Potilashotellissa on 13 huonetta synnyttäneille ja huoneet ovat todellakin ihan hotellihuoneita ja vielä uudehkoja sellaisia. Oma vessa hoitopöytineen, parisänky, televisio ja huippuhyvää ruokaa. Oli hieman eri fiilis alkaa tutustua uuteen perheenjäseneen hotellissa kuin sairaalan osastolla viimeksi. Hoitajat ovat paikalla aina, mutta eivät tule huoneeseen vaan heidän luona käydään. Hotellissa oli ihanaa isovanhempien ja isosiskonkin vierailla ja tutustua rauhassa uuteen tulokkaaseen. Jotenkin henkilökunnastakin huokui parempi fiilis ja yhteishenki vai kuvittelinko? Lausun siis suuret kiitokset potilashotellille ja kiitän hyvästä ruoasta ja fiiliksestä!

Juuri kun heräsin päiväunilta, ovelle tuli vauvaa isompi kukkalähetys. Aivan mahtavaa, kukkia suoraan ovelle!

Oma oloni oli muutenkin aivan sanoinkuvaamattoman helpottunut ja onnellinen. Niin pitkään pelkäsin tuleeko hän ennakkoon, kuinka kaikessa käy ja olin lopussa jatkuvien supisteluiden vuoksi todella kipeä. Siinä hän oli täydellisenä maailmassa, saimme tutustua toisiimme rauhassa hotellissa ja isosisko pääsi tutustumaan vihdoin odotettuun prinsessaan. Onni ja helpotus oli niin suurta, että se ihan kupli ulos rinnasta. Itkeskelin itsekseni onnenkyyneleitä hotellissa joka välissä. Imetys ja muut vauvajutut tuntuivat luonnollisemmilta toisella kerralla eikä elämänmuutos niin hurjalta. Kotiin tullessa meinasi pukata paniikkia kuinka tämä lähtee sujumaan, mutta tutustutaan rauhassa päivä kerrallaan toisiimme ja opetellaan elämää neljän hengen poppoona. Hetken saan hengähtää kun mies on isyysvapailla, mutta saas nähdä miten me tytöt sitten pärjätään keskenämme!

Perjantaina ennen sairaalaan lähtöä nappasimme vikat mahakuvat, neljä päivää tuon jälkeen otin jälkeen-kuvan. Miten nopeasti unohtuukaan miltä tuo ison mahan kantaminen tuntuu!

Se koko raskauden vaivannut pelko, ongelmat ja lopun kipuilu vaihtui aurinkoisena iltapäivänä suureen onneen, kauniiseen prinsessaan, kahden tyttären äitiyteen, onnitteluihin ja kukkakimppuihin. Se pelko sairaalaa ja kaikkea kohtaan vaihtui erittäin positiiviseksi kokemukseksi niin sairaalasta kuin hotellista. Ihanaan ja ystävälliseen kätilöopiskelijaan. Tänään kaupassa vieraat ihmiset onnittelivat nyytistä ja minä hymyilin tyhmän onnellisena. Me tehtiin se! <3 Katsokaa me ollaan nelihenkinen perhe hei! Mitä minä tein ansaitakseni tämän onnen?

Kiitän tuhannesti kaikista onnitteluista Instagrammin puolella, joka on pysynyt enemmän ajan tasalla kuin blogi. Kiitän myötäelämisestä odotuksessa. Nyt haluaisin tallentaa tästä vauva-arjesta joka ikisen sekuntin, joka ikisen tuoksun, joka ikisen hetken kun siskokset tutustuvat. Kiitollisena otan vastaan myös kiukut ja mustasukkaisuudet, sillä onni on nyt tässä. Perheessäni. <3

Tässäpä teille hieman hattaraa hormonihuuruiselta äidiltä, joka totuttelee taas yövalvomisiin. Ihanaa tiistain jatkoa jokaiselle!