Perhettä täytyy jakaa – mietteitä ajankäytöstä yrittäjänä ja lapsiperheellisenä

Huh, nyt tuli varmasti oman blogiurani ennätys tässä päivitystahdissa! Neljä päivää ilman postausta heilahti tuosta vain. Ideoita bloginkin puolelle olisi ja vaikka mitä, mutta kaikenlaiset projektit ovat vieneet mennessään ja blogi on jäänyt odottelemaan ajanpuutteessa. Josko ensi viikolla ehdin niitä enemmän kuvata ja tuoda tännekin! Nyt eletään tätä bloggaajien suosikkikautta, kun on koko ajan pimeää, eikä iltaisin ole juuri mahdollisuuksia ottaa esimerkiksi kuvia pihalla. Se tuo omat haasteensa hommaan. Olen käyttänyt aikaa tällä viikolla muun muassa joulukuusen laittoon. Siis kyllä, meillä on ensimmäinen oma kuusi (tekokuusi) kotonamme, kun edessä on 20. joulu yhdessä. Montako kertaa olen miettinyt asiaa, mutten ole halunnut tekokuusta, en ole uskaltanut laittaa koska vauvat ja taaperot ja niin edespäin. Olen ihan innoissani kuusestamme, mikä piristys pimeyteen!

Perheen dynamiikka muuttuu hurjasti kokoonpanosta riippuen

Tässäpä asia, mille olen myös halunnut raivata aikaa. Sen lisäksi, että haluaisin tehdä perheenä asioita nelistään, olen yrittänyt kaivaa kaikille perheenjäsenille kahdenkeskistä aikaa. Monesti kun ollaan kotona nelistään, korvissa soi. Olemme kaikki ihan älyttömän kovia puhumaan ja kaikilla on tarve saada ajatuksensa kuuluviin. Aina joku keskeyttää jonkun, vaikka tästä on puhuttu, että odotetaan omaa puheenvuoroa. Jos me yritämme miehen kanssa sopia jotain harrastusvienneistä tms., lapset alkavat mekastaa kun ns. jäävät ulos keskustelusta.

Mutta entä sitten kun olen kaksin esikoisen kanssa, kaksin kuopuksen kanssa tai kaksin miehen kanssa? Se dynamiikka muuttuu aivan täysin! Marraskuun ensimmäisenä päivänä kävin esikoisen kanssa kaksin katsomassa Koiramäen historia-teatteriesitystä ja tänään menen lastenteatteriin kuopuksen kanssa kaksin. Samalla isänsä kanssa kotiin jäänyt kuopus otti kaiken irti ajasta ja veikkaan, että tänään esikoinen on onnessaan kiinni isässään. Viikonloppuna olisi tarkoitus olla vuorokausi kaksin taas miehen kanssa, koko ajan näitä suunnitellessa jännittää, mikä on terveystilanne, toteutuvatko suunnitelmat. Kahdenkeskinen aika on ihan hirveän tärkeää parisuhteelle, mutta niin myös lapsille on tärkeää saada toisen tai molempien vanhempien jakamaton huomio.

Ja tällä viikolla sain viettää yhden päivän kaksin äitinikin kanssa, sekin on aika harvinaista nykyään! Teimme päiväreissun Seinäjoelle ja siinä ehti jutella kaikenlaista päivän aikana.

Perheen kuopus säilyy vauvana

Tämä on muuten jännä asia myös – kuopuksemme on vielä vauvani, siinä missä esikoinen oli jo nelivuotiaana ”iso”, niin kuopusta pidän ihan pienenä vielä. Vein esikoisen tyttöjen reissulle katsomaan Peppi Pitkätossua teatteriin ja hotelliin yöksi, kun kuopus oli pieni. Hän oli silloin niin iso tyttö jo. Nyt kun aloin miettiä asiaa, äkkäsin, että kyseessä oli joulukuu 2017 ja esikoinen oli täsmälleen saman ikäinen, kuin kuopus on parin viikon kuluttua! Oho! Itse asiassa Peppi alkaa pyöriä helmikuussa Seinäjoen teatterissa, joten aloin miettiä, pääsisinkö sinne sitten reissulle kuopuksen kanssa kaksin. Missä välissä hänestäkin muka tuli iso tyttö? Siinä missä nelivuotias oli iso yksivuotiaan rinnalla, sitä pitää nyt nelivuotiasta niin pienenä koululaisen rinnalla. Vaikka fiksu ja reipas tyttö on, hassusti heihin suhtautuu vähän eri tavalla. Välillä pelkään sitäkin, etten muista tarpeeksi ottaa syliin isoa koululaista tai pitää tarpeeksi vauvana, hänkin on kuitenkin vielä aika pieni ja kaipaa syliä usein.

Ruuhkavuodet indeed

Sellaista täällä on siis pyöritelty. Yrittäjänä voisi tehdä töitä ihan loputtomiin, siis aina voisi tehdä jotain ja aika harvoin pidänkin täysin vapaapäiviä. Perheelle haluaisi antaa aikaa, urheilulle ja perheenjäsenille kahdenkesken. Harrastuksetkin pyörivät ja…. Ystäville on esimerkiksi hyvin vähän aikaa, toisaalta kiitos pandemian, me olemme olleet koko vuoden todella perhekeskeisesti. Ei tule enää ehdoteltua mitään kyläilyjä, ei jotenkaan osaa ja toisaalta, aina kun yrittää, menee harrastukset ristiin tai jollekin lapselle tulee nuha.

Minua on nyt marraskuussa työllistänyt hyväntekeväisyysprojektimme myös aika paljon, johon on tullut laitettua koko sydän mukaan. Voi että, toivottavasti se menee hienosti maaliin, parin viikon päästä siitä lisää! En tykkää oikeastaan sanasta ruuhkavuodet, sillä monesti sanotaan, että kiireellä tekee itsensä tärkeäksi, mutta kyllä välillä vähän haipakkaa meinaa olla, kun haluaa tehdä kaiken mihin ryhtyy vielä hyvin. Ja innostuu sitten kaikesta ihan tosissaan.


mekko PART TWO/ paita KAPPAHL/ sukkikset KAIKO/ kengät ANDIAMO/ korvikset MAMAKORU/ takki PBO

Ja hei! Arvonnankin muistin suorittaa, eli suosikkiasuksenne valitsitte lokakuulta asun nro 6 ja arvontapalkinnoista toinen lähti IGssa kommentoineelle Hetalle ja toinen blogissa kommentoineelle Riitille.

Sellaista tänne! Pyysitte taas muuten ahkerasti viikonlopun ruokaohjetta, eli taidan senkin kuvata. Luvassa on myös kotimaanmatkailua, joulujuttuja ja juoksujuttuja, eli sitä perinteistä! Ihanaa torstaita kaikille ja kiitos arvontaan osallistuneille!

Miten siis käyttää aikansa järkevästi, niin että sitä jää kaikille ja kaikelle? Sitä tasapainoa täällä etsiessä!