Varjokelo – tunnelmallinen majoitus Rukalla niin perheille kuin pariskunnille

*majoitus saatu veloituksetta

Hypätään vielä kerran takaisin ihanalle, ihanalle syyslomalle Rukalle. Siellä on jo täysi talvi, viikossa vaihtui keli täysin. Vitsi miltä on tuntunut katsoa puuterilumessa laskijoita, milloin pääsisimme takaisin! Hinku rinteeseen on valtava ja Pirkanmaalla tuota asiaa saat odottaa vielä pienen hetken.

Rukan alue on täynnä majoitusta hotelleista mökkeihin ja valinta voi olla vaikeaa, mutta tässä teille vinkki majoituksesta, jossa itse olimme ja joka jää hinnaltaan mielestäni suhteellisen edulliseksi verrattuna moneen muuhun majoitukseen Rukalla. Mutta millainen onkaan varustetaso, sijainti ja kuinka monta ihmistä majoitukseen mahtuu?

Varjokelo Huttulanlammella Rukalla – tunnelmallista majoitusta

Varjokelo löytyy Huttulanlammelta, eli noin kilometrin päässä Rukan Sale-kaupasta, jonka vierestä löytyy muun muassa pyörävuokraamo Sport House Ruka. Kävelimme eräänä iltana kauppaan ja vuokraamoon lasten kanssa, eli pientenkin kanssa kävelymatka. Pyörällä matkat taittuvat toki hetkessä ja ison tien toiselta puolen, siis muutaman sadan metrin päästä pääsee hyppäämään ski bussiin, jolla pääsee rinteisiin. Itse asiassa ski bussin vieressä on kyltti ”hissille” ja majoituksesta pääsee kilometrin talsimalla myös suoraan hissiin, mikä nyt tietenkin syyslomalla jäi testaamatta.

Varjokelo on tunnelmallinen hirsi”mökki”, laitoin sanan mökki heittomerkein, sillä itse asiassa kyseessä on paritalo! Mutta varsinkin nyt kun seinän toisella puolella ei ollut ketään, tuntui kyllä siltä, että olemme aivan omassa mökissä. Hiljaisuus mikä laskeutui paikkaan varsinkin iltaisin oli mahtava, vaikka olet palvelujen läheisyydessä, tuntuu siltä kuin olisit ihan yksin jossain metsän keskellä! Sisäänkirjatuminen mihin kellonaikaan tahansa käy näppärästi, paikassa on itsepalvelusisäänkirjautuminen eli ei haittaa vaikka saapuisit keskellä yötä, onnistuu kyllä. Hyvät ohjeet saapumisesta saat sähköpostiin ja auton voi jättää suoraan oven eteen.

Huoneistossa on yksi makuuhuone, yhdistetty olohuone/keittiö sekä parvi, josta löytyy muutama patja. Kuten aina yleensä parville, portaat ovat suht jyrkät, joten päädyimme ratkaisuun, että tytöt nukkuivat makkarin parisängyssä ja me vanhemmat kiipesimme sitten myöhemmin parvelle. Toimi meillä erittäin hyvin näin! Yhteensä majoitukseen mahtuu kuutisen majoittujaa, eli se sopii niin pariskunnille kuin vähän isommallekin perheelle.

Varjokelon varustelut – kaikki tarvittava löytyy

Meille aivan ”pakolliset” varusteet lomalla ovat takka ja sauna – ne ovat ne jutut, jotka kruunaavat päivän ulkoilun jälkeen. Nämä molemmat löytyvät Varjokelosta ja takassa tehtiinkin ahkerasti takkamakkaraa ja paahdettiin vaahtokarkkeja (makkaratikku löytyy myös). Tilat eivät ole suuren suuret saunan ja kylppärin osalta, eli mekin vähän vuorottelimme saunassa. Eteinen on myös suht kompakti, eli siihen ei nelistään kannata mennä yhtä aikaa.

Lapsiperheelle paikasta löytyy muun muassa matkasänky, potta sekä syöttötuoli. Ihan ehdoton oli myös kuivauskaappi, missä saa sateessa vettyneet vaatteet kuivaksi sekä pesukone – viiden päivän lomallakin saatiin pari lastenvaatetta siihen kuntoon, että oli pestävä pieni määrä pyykkiä.

Keittiö on hyvin varusteltu, siellä oli ihan hämmästyttävän suuri määrä erilaisia mukeja ja laseja, astianpesukone, pakastin ja jääkaappi sekä muun muassa mutteripannu, kahvimylly, vedenkeitin ja leivänpaahdin – kaikki on! Meitä ilahdutti myös ruoansäilytykseen tarkoitetut astiat, yleensä vuokramökeissä on täytynyt laittaa ylijäänyt ruoka lautaselle ja jääkaappiin, nyt ei ollut sitä ongelmaa. Ja varustelun tasosta kertoo myös muun pizzaleikkuri ja kananmunanleikkuri, oli maailman paras laite 4-vuotiaan mielestä! Isänsä arvosti ehkä enemmän lämmintä varastoa, joka on myös käytössä ja sinne saa hyvin laitettua esimerkiksi laskettelukamat!

Piirrettyjä, saunaa, lautapelejä sekä vaahtokarkkeja

Parasta Varjokelossa on ehdottomasti sen metsämäinen, hämyinen tunnelma. Kun ikkunasta katselee ulos, ei tarvitse tuijottaa naapureita, vaan saa ihastella metsää (ja nyt jo lumimaisemaa!). On vähän kuin itsekseen siellä metsässä ja silti lähellä kaikkea. Ns. aitoa tunnelmaa luovat hirsiseinät, jotka jatkuvat saunaan asti, eli saunan lämmössäkin voi nojata paksuihin hirsiin paneelien sijaan! Mökkihuolto hoitaa kaiken laudeliinoista vessapaperiin ja klapeihin, eli lomailu on huoletonta. Voit valita, maksatko liinavaatteet ja siivouksen, vai tuotko omat ja siivoat itse. Liinavaate+pyyhesetti maksaa 16e/yhdet lakanat ja pyyhkeet, loppusiivous on 75 euroa. Me siivosimme itse, siihen sai yksityiskohtaiset ohjeet ja toimme omat lakanat matkassamme.

Hyllyltä löytyy lautapelejä ja omiakin meillä oli mukana. Pelasimme sateen ropistessa ja takan lämmittäessä muun muassa yatzia ja Kimbleä. Saunoimme ja söimme takan ääressä, tytöt katselivat usein ulkoilupäivän uuvuttamina Disney-kanavalta jotain illalla. Varjokelosta löytyy wifi, eli helposti sain läppärin kytkettyä siihen ja naputeltua päivän työt ja telkkarin Netflixiin pystyy kirjautumaan omilla tunnuksilla. Telkkarikin on muuten kiva, kun se seinältä kääntyy yhtä lailla sohvalle katsottavaksi kuin ruokapöytään päin, jos on aamutelevision ystäviä majoittumassa.

Vitsi miten ikävä sitä tuleekaan noita hetkiä, joista tuntuu olevan pieni iäisyys, vaikka palasimme viime viikolla! Reissussa tapahtuu monesti niin paljon, sitä yrittää taltioida asioita kameraan, fiilistellä hetkiä, pyörittää töitä ja olla perheen kanssa. Vasta monesti kotona sitä äkkää, että hei, oli muuten sairaan ihanaa.

Kovasti odotan jo seuraavaa Rukan reissua, tällä hetkellä ei ole mitään aavistusta milloin sellainen voisi olla mahdollinen. Lomaa olisi joulun tienoilla, mutta varaa lähteä ehkä ei. Haaveissa se on koko ajan, Ruka ja puuterilumi! Näemme vielä!

Onko itselläsi Rukan lomaa suunnitteilla? Täällä meidän muut reissun puuhat ja ravintolavinkit!

P.S. Ai niin, omistajiin sai muuten jatkuvasti yhteyden ja sai kysyä mitä vaan, meistä pidettiin kyllä erittäin hyvää huolta. Lämmin suositus, nautimme kovasti!

Mitä ihmettä tapahtui 10 kuukaudessa?

10 kuukautta on oikeastaan superlyhyt aika. Ja sitten kun pysähdyin katsomaan lasteni kuvia, tajusin, että pikkulapsiajassa 10 kk on kuin valovuosi.

Olemme siis olleet koko vuoden Viikarin vuosi-kuvauksissa, jossa on otettu kerran kuussa ulkona kuvat lapsista. Joulukuun kuviksi valitsin studiokuvat ja lisäksi vuoden aikana on otettu setin ulkopuolelta synttärikuvat. Toukokuussa lapset kuvattiin äidin kanssa, marraskuussa isän. Itse asiassa meillä on vielä ottamatta marraskuun kuvat, ne ovat suunnitteilla tällä viikolla. Sitten on koko vuosi kasassa.

Olin jo edellisenäkin vuonna harkinnut kuvausta, sitten mietin uskallanko sitoutua. Missä olemme vuoden ajan, kun kuvaukset ovat aina joka kuun toinen lauantai? Mietin, että nyt toteutan homman, ei kai me nyt niin monena päivänä olla poissa. Tiedättekö mikä oli totuus? Pääsimme VIITENÄ kertana tuona ns. oikeana kuvauspäivänä. Oikeasti. 5/12 oli saldomme. Oli reissuja, oli kesällä polttareita, nyt syksyllä Himos, aina jotain. Oikean kuvauspäivän lisäksi järjestettiin aina yksi korvaava, joihin onneksi pääsimme ihan kohtuullisesti. Huhtikuussa heitin vitsillä, että koska olemme Saaran kanssa yhtä aikaa Kuusamossa, otetaan kuvat siellä. Hän ottikin yllätyksekseni kopin hommasta ja saimme ihan maailman kivoimman muiston Rukan viikosta, kun kuvasimme siellä tunturin päällä huhtikuun auringon lämmittäessä. Mahtavaa!

Ylipäätään on sanottava, että Saara ja hänen kanssaan kuvia ottanut Roosa sekä loppuvuodesta myös Dilan ovat kaikki joustaneet todella hienosti aikataulujen suhteen. On hävettänyt monta kertaa olla ns. hankala asiakas, joka ei taaskaan pääse, mutta niin vain hommat on saatu purkkiin aina. Ja joulukorttikuvat ovat vuoden setistä ainoat, jotka jouduin siirtämään kipeän lapsen vuoksi! Nyt kun katsoimme eilen kasassa olevia kuvia, esikoinen tuumasi, että voi kun Saara kuvaisi meitä vielä ensikin vuonna. Olin todella iloinen, että hän jo nyt arvosti sitä muistoa, mikä meille kaikille kuvista on jäänyt. Minäkin toivon, että oltaisiin jatkettu vielä ensi vuosi, mutta näillä näkymin olemme Saaran kanssa muulla tavoin yhteyksissä. Nuo naiset ovat seisseet tunteja kaatosateessa kuvaamassa, liukastelleet mutaan ja ottaneet hienosti huomioon asiakkaiden toiveita esimerkiksi kuvauspaikkojen suhteen. Vuoden aikana on kuvattu muun muassa Kaupissa, Nekalassa, Tallipihalla, Keskustorilla ja Arboretumissa.

Mitä on siis tapahtunut 10 kuukauden aikana? Tammikuun ekoista kuvista marraskuussa otettuihin joulukuviin on ehtinyt kulua 10 kuukautta. Niin lyhyt ja samalla niin pitkä aika. Tuossa ajassa molempien lasteni sellainen pikkulapsen pyöreys on alkanut kadota kasvoilta ja uusimmissa kuvissa minua katsovat jo ihmeellisen isot tytöt. Niin kovaa vauhtia kasvavat, että sydäntä kuristaa. Pienemmästä, joka meinasi murjottaa parit ensimmäiset kuvat ja jota lahjoin tikkarein on tullut ihan velho kameran edessä. Hän on ihan superluonnollinen malli nykyään! Olemme saaneet pysyvän muiston, josta olisi ihana teettää esimerkiksi joulumuistamisia. Olemme saaneet muiston vuodesta, kun ensimmäiset hampaat irtosivat, kun siskoksista tuli ihan maailman parhaat ystävät toisilleen. Se heidän välinen ilo ja syvä rakkaus välittyy vuoden kaikista kuvista, varsinkin mitä pidemmälle vuotta mennään. Lapset ovat ihastuneet tosi kivaan Saara-tätiin ja ikävöivät välillä häntä. Minä voin sanoa saaneeni 10 kuukauden aikana Saarasta uuden ystävän. Millä sydämellä naiset ovat heittäytyneet tähän hommaan ja miettineet ihania kuvaussettejä vuoden varrelle. Heinäkuun teekutsut jäivät harmittamaan (emme siis silloinkaan päässeet oikeana päivnä paikalle ja korvaavana ei ollut teesettiä), mutta mitä noita harmittelemaan. Ihan mieletön vuosi kuvista nähtävissä.

Ihan mielettömän iloinen, että lähdimme tähän vuoteen mukaan. Vielä tällä viikolla sinetöidään vuosi ottamalla marraskuun kuvat ja kuvat tytöistä isän kanssa. Odotan jo nyt innolla lopputulosta. Olen mielettömän ylpeä ja onnellinen saadessani olla heidän äiti ja nämä kuvat konkretisoivat minulle, kuinka nopeaa heidän kasvunsa on. Kiitos Saara (+kumppanit), kun ikuistitte heidät minulle kameran edessä juuri sellaisena kuin ovat, omina hersyvinä luonteinaan. Tulee ikävä näitä kuvauksia.

Tuli ihan itku. Ihanaa uutta viikkoa kaikille! Oletko itse käynyt säännöllisesti kuvaamassa lapsiasi kuvaajalla?

Kaikki kuvat Saara/ Studio Mimi & Nöde