Vielä kerran keväthangille – parhaat vinkit ja fiilikset

Etelässä ollaan jo lähes kesäkeleissä, mutta Rukalla lasketaan näillä näkymin aina 9.5. asti. Joten kurvataan vielä kerran pohjoiseen, jossa vietimme viime viikolla yhden parhaista lomistani ikinä. Olen iloinen, että pääsimme sinne myös viikolla 5, mutta voi kuinka lapset viihtyivät nyt, kun ei tarvinnut palella! Aurinko mollotti pilvettömältä taivaalta koko viikon, asteita oli parhaimmillaan +10 ja rinteet olivat superkunnossa.

Pähkäilimme helmikuussa, onko viikolla 16 vielä rinteet kunnossa ja riittääkö lumi. Kyllä se todellakin riittää ja rinteet olivat näin huhtikuussa aivan upeat. Toki ne kinostavat ja homma on välillä vähän surffailua, mutta minusta sata kertaa parempi juttu kuin järkyttävä pakkanen tai jäinen rinne. Jos siis vain voit, mene vielä keväthangille, vielä ehtii!

Pähkäsimme myös viikon 5 ryntäilyn jälkeen, että keskittyisimme tällä lomalla kahteen juttuun, hiihtoon ja rinteeseen. En juuri päässyt käymään rinteissä itse viimeksi, joten Ruka jäi täysin valloittamatta. Ajattelin, ettei minusta edes olisi niin hurjiin rinteisiin, mutta vielä mitä – rinteitä piisaa ihan kaikentasoisille ja laskiessani yli kilometrin mittaista rinnettä ja siirtyessäni rinteestä toiseen muistin taas, miksi rakastuin aikanani lumilautailuun. Se on vaan niin parasta noilla loputtoman pitkillä rinteillä!

Kuten kerroin, saimme Holiday Clubin respasta saapuessamme kuponkeja, joilla hissiliput sai arkena puoleen hintaan. Se ratkaisi pelin – neljän päivän hissilippu puoleen hintaan maksoi vähemmän kuin kaksi kolmen tunnin lippua. Otimme siis vanhemmille ja esikoiselle neljän päivän liput ja näin pääsisimme rajoituksetta laskemaan, ajelemaan gondolilla ja puuhaamaan Family Parkissa.

Me ehdimme neljän päivän aikana valloittaa rinteitä aika monipuolisesti ja monentasoisen ja ikäisen laskijan näkökulmasta. Mies ja esikoinen vetivät lähes kaikki rinteet läpi mustia lukuun ottamatta, kuopus pääsi mukana pariin isoon ja oli pääasiassa lasten mäessä ja minä tulin miehen kanssa kaksin pääasiassa pitkiä sinisiä sekä muutamia punaisia. Kuopuksen kanssa lautailimme Family Parkissa, miehen kanssa vaihtelimme puolta Vuosselista Rukakylän puolelle ja koko perheen voimin grillasimme keskellä rinnettä vaahtokarkkeja. Mikä viikko!

Mitkä olivat siis meidän suosikkejamme, minkä takia rakastuimme Rukan rinteisiin? Tässäpä muutamia juttuja. Jos et ehdi käyttää vinkkejä hyväksi nyt keväällä, ensi talvena pitävät sitten taas kutinsa!

Family Park. Mattohisseillä oli helppo viedä kolmevuotiasta ylös ja rinteet tarpeeksi loivat kipittää hänen vierellään alas. Kun väsähdys tuli, oli Ski Bistro vessoineen lähellä samoin kuin grillikota, jossa saattoi grillata makkaraa. Ylhäällä Family Parkissa on tubing-rata, joka oli meidän kuopuksen mielestä ihan ykkönen. Siinä menimme junassa neljällä renkaalla nelistään, taisin olla se, joka kiljui eniten. Parkista löytyi myös keinu ja liukumäki.

Parkin vierestä lähtee gondolihissi, tämän talven uutuus. Pelkkä ylilento maksaa 10 euroa ja matkalla voi pysähtyä ylös, vaikkei olisikaan laskija. Aiemmin siellä oli jääpolku, nytkin kannattaa hypätä ylhäällä ulos ja ihastella maisemia. Huhtikuun ajan aseman vieressä on Hanki pop up-baari, jossa oli ihanaa kuunnella reggaeta ja fiilistellä hetki. Teimme mm. niin, että minä jäin ylhäällä pois ja laskin toiselle puolelle Rukakylään, josta tulimme nelistään ylös. Mies kuvasi menoani ylhäältä gondolista. Välillä vain menimme gondolilla kuopuksen kanssa, sillä hänestä se oli ihan yliveto juttu. Ja maisemat ovat huikeat sieltä! Ehdoton koko perheen juttu!

Family Parkin toisella puolella on sompahissi, jossa oli viikon ystävällisin hissimies. Harmittaa, etten muista nimeä, kun aina katsoin rinnasta nimen mikä siinä lukee. Vaikka hisseissä on itsepalvelu, kyllä joka asemalla saa aina apua! Laskimme tuossa rinteessä nelistään, kun ajattelimme, että sompahissi on kaikille helppo ja rinne vähän kompromissi, siinä pärjäämme kaikki. No, tämä johti siihen, että mies laski suksilla kuopus jalkojen välissä ja he menivät hyppyreihin, minä hiihtelin lautoineni jossain välimaastossa ja esikoinen suuttui lällyrinteestä. Hän laski mitään meille puhumatta yksin ylös ja alas. Kyllä hymyilytti. Puhe jatkui kun pääsi taas tuolihissiin. Mutta noin periaatteessa koko perheen kiva rinne numero 21, sininen Bistron rinne. Ja se hissimies, kiitos avusta ja terkkuja!

Kaksi kertaa palkkasimme mökille MLL:n lastenhoitajan ja laskimme muutaman tunnin miehen kanssa kaksin. Silloin oli helppo mennä ankkurihissiin tai tuolihissiin ja kierrellä missä vain. Gondoli oli kiva hissi lasten kanssa, siellä oma suoritukseni esikoisen kanssa ankkurissa oli aika… Öh. Joten kun menimme porukalla, valitsimme gondolin ja sompahissit. Miehen kanssa siirryimme Mastorinteisiin, jotka ovat punaisia, mutta pehmeytensä vuoksi aika helppoja punaisia sanoisin. Rinteestä 33 löysimme nopeusmittauksen, josta mies viuhahti vauhdilla 63km tunnissa. Itse en viitsinyt edes yrittää, omat nopeuteni olivat… No vähän pienemmät. NMastorinteet olivat kivan hiljaisia ja niistä voi laskea myös sompahissiin, jonne suuntasimme sitten lapsen kanssa, eli Välihissiin ja Välirinteeseen numero 31.

Mastorinteiden takaa löytyy Ruka Peak, pieni hotelli, jossa on ihastuttava ravintola. Se oli viikon 5 pakkasilla kuin satumaailma ja mies kävi esikoisen kanssa silloin siellä kaakaolla ihastellen tykkylumisia puita. Nyt terassilla sai suorastaan hikoilla ja nauttia kuin kesäkeleillä. Tarjolla on muun muassa lounasta ja illallista. Ehdoton paikka käydä, laskien tai autolla ja pyörälläkin pääsee ylös. Ruka Peakiin ihastui viime kerralla myös lapsi niin, että halusi viimeisenä päivänä ehdottomasti sinne kaakaolle. Kun odottelimme miestä ja esikoista kuopuksen kanssa, sain yks kaks kännykkään valokuvia helikopterista. Silmät pyöreinä tuijotin, että mitä nyt en ymmärrä. He olivat saaneet kaksi yhden hinnalla tarjouksen, kun kopteri oli pysähtynyt Ruka Peakin viereen ja katselleet Rukaa yläilmoista sen sijaan, että laskivat alas luoksemme. Mikä käänne! Mutta varmasti aika ainutlaatuinen elämys!

Rukakylän puolella kannattaa myös käydä pitämässä breikki ja syömässä. Sieltä löytyy muun muassa burgerbattlessa sijoittuneen Jari Rahkolan R U OK-ravintola, jossa oli älyttömän hyvät hampparit. Samoin Villisian raclette oli kokeilemisen arvoinen juttu ja Villisian lasten leikkipaikka ihan vertaansa vailla. Viikolla 5 nautimme lounaat ravintola Kuksassa ja tykkäsimme siitäkin! Mökille nappasimme mukaan Hanko sushit, eli kaikkea löytyy.

Sitten on se esikoisen lemppari, eli rinne numero 26, Rudolfin seikkailureitti. Rinteen varrella voi tavata niin poroja kuin huskyja, laskea mökin läpi ja istahtaa nuotiopaikalle grillaamaan. Sinne pääsee monella eri hissillä ja yhteen mäkeen vierähtää aika tovi pysähdyksillä! On muuten ihan mahtavaa, että heti aamusta kaikki nuotiopaikat ovat kunnossa ja niihin on sytytetty valmiiksi tuli, myös makkaratikkuja löytyy. Mahtava palvelu! Miten mahtavalta maistuu paahdettu vaahtokarkki keksin välissä!

Paikan kapasiteetti on kyllä mieletön ja se vetää hurjat määrät väkeä, eli huhtikuun aurinkokelit kannattaa sesonkia pelkäämättä käyttää hyväkseen! Me nautimme täysillä ja monesti kertyi 9 tunnin rinnepäiviä. Niin ja ne hiihtokilometrit. Niitä kertyi 13 viikon aikana. Taisin vähän innostua vuosien jälkeen pohjoisen rinteistä ja lautailuista.

Kiitos Ruka ihan mielettömästä viikosta, jota haikeana mietimme! Kenen muun suosikki? Mistä tykkäät eniten?

14 ja 17 vuotta taukoa – mitä sitten tapahtui?

Niin, sen kun tietäisi. Mutta niin kävi, että kiitos Vuokatin loman ja Wernerin laskettelukoulun, meidän perhe on tällä hetkellä hyvin hurahtanut talviurheilujuttuihin. Ensin motivaattorina toimi se, että käydään kokeilemassa ennen laskettelukoulua onko lapsella yhtään intoa. Oli ja laskettelukoulu oli todella hyvä ja into jäi. Sitten äiti innostui kaivamaan lautansa esiin ja harjoittelemaan taitojaan yli 14 vuoden lautailutauon jälkeen, Vuokatinrinteiden mattohissit auttoivat voittamaan kammon. Hissitouhu on tauon jälkeen melkein pahempaa kuin alastulo, mutta mattohississä seistiin lauta kainalossa – voiko helpompaa olla! Tosin oma laskemiseni oli lastenrinteitä ja hiljaista vauhtia, mutta sain kuitenkin tultua alas. Miehen lautailu olikin sitten aika paljon sujuvampaa.

vuokatti+lumilauta+vuokatinrinteet vuokatti+lumilauta+vuokatinrinne

Mutta sitten. Mikä meidät yllätti täysin, oli 1 v 10kk vanha taapero. Hän karjui vuokraamossa siskonsa lähtiessä laskettelukouluun, että missä minun sukset, missä minun kypärä! Huviksemme kysyimme, kuinka pientä monoa löytyy ja pienin oli koossa 24. Ei olisi tullut mieleenkään viedä pientä rinteeseen, mutta kun hän vaatimalla vaati. Niinpä siskon toisena laskettelupäivänä me veimme alle kaksivuotiaan suksille, mattohissillä ylös ja isänsä mietti, miten sen ikäisen kanssa tullaan alas. Eipä tarvinnut miettiä, sillä hän halusi tulla itse. Käänsi suksensa kuin luontaisesti lopussa auraan ja tuli yksinään alas. Olin totaalisen hämmästynyt. Se tyytyväinen ilme, mikä naamalla oli kun sai sukset ja huuto ”uudestaan”. Olimme ajatelleet lyhyttä könyämistä, sen sijaan taapero laski innoissaan lähes koko tunnin, minkä kamat olivat vuokralla. En edelleenkään pysty tätä hämmästelemättä kertomaan, olimme niin äimänä tästä itsenäisestä laskemisesta.

vuokatti+laskettelu+vuokatinrinteet vuokatti+taapero+laskettelu vuokatti+vuokatinrinteet+lapset

Joten siinä missä Vuokatinrinteiden testaus jäi viime vuonna yhteen parituntiseen, minkä mies oli yksin rinteessä, tänä vuonna viikossa ehti olla neljä rinnepäivää ja me kaikki tulimme alas. Viimeisellä kerralla pakkasta oli 16 astetta, joten vuorottelimme sen kanssa, kuka oli Hupilassa eli lastenleikkipaikassa rinteen alla. Siellä taapero viihtyi, kun keli meni vähän liian rapeaksi hälle. Hissilippu oli kivasti hinnoiteltu, muutaman helpon rinteen lipun sai 10 eurolla koko päiväksi ja lapset eivät tarvinneet lippua. Nämä rinteet piisasivat meille hyvin!

Viikko 5 on myös ihanteellinen loma-aika ”ruuhkien” puolesta, näette kuvistakin kuinka paljon niitä oli. Tilaa harjoitella ja laskea oli vaikka muille jakaa, enkä lakannut ihastelemasta rinteiden upeaa kuntoa ja rauhaa rinteessä. Hississä olin lähes aina yksin. Matkaa rinteille Katinkullan majoituksesta oli pari kilometriä, joten oli helppo piipahtaa vaikka se tuntikin rinteessä.

No, jos lautailusta oli 14 vuotta aikaa, niin mistä sitten 17 vuotta? Hiihtämisestä! Minä hiihdin aikoinaan ihan hirveästi, niin koulussa kuin vapaa-ajalla. Sitten tuli vain stoppi. Muutto, työt, ulkomailla asuminen, aina joku syy. Lopulta ei ollut suksia. Esikoinen on tänä talvena innostunut hiihdosta tosissaan ja laskettelukoulun myötä myös hiihtomäet luonnistuivat hyvin. Arvaatte, mitä taapero sanoi kun näki siskonsa hiihtävän? MISSÄ MINUN SUKSET kuului taas. Hän sain jalkaansa kenkäsukset ja ensimmäisenä hiihtopäivänään Vuokatissa hiihti vaikka kuinka pitkään. Katinkullan lomalla oli ihanaa juuri se, että ladut lähtivät ovelta, ei tarvinnut kuin laittaa monot jalkaan ja lähteä. Reitit olivat upeassa kunnossa (monesti olen kärsinyt alamäessä rikki olevista laduista, mutta tuolla ei ollut koskaan sitä) ja reitit kylpylän lähellä tasaisia, joten lapset pärjäsivät hyvin.

vuokatti+hiihto+katinkulta+ladut vuokatti+hiihto+katinkulta vuokatti+taapero+hiihto vuokatti+katinkulta+latu vuokatti+hiihtoladut+katinkulta vuokatti+hiihtäjä

Lasten myötä siis minä lainasin äidiltäni sukset ja ajattelin kokeilla vähän hiihtoa. Kävi sitten niin, että hiihdin jokaisena lomapäivänä. Koska sukset olivat minulle vääränkokoiset, jouduin hiihtämään hartiavoimin ja kädet täristen, sillä ne menivät lähinnä taaksepäin. Mutta hiihdin silti. Kelit ja upeat ladut kutsuivat puoleensa niin. Lopulta innostuimme niin, että laitoimme lapset pariksi tunniksi Katinkullassa olevaan maksulliseen lastenmaailmaan ja lähdimme miehen kanssa kaksin hiihtämään. Ensimmäistä kertaa ikinä. Oli iltapäivä, pakkasta 15 astetta, maisema oli hurjan kaunis ja me hiihdimme ekaa kertaa yhdessä. Ihana iltapäivä!

vuokatti+hiihto vuokatti+hiihtokuva

Mihin tämä kaikki sitten johti? Siihen, että tänään, laskiaissunnuntaina, olemme lähdössä päiväksi rinteeseen ja hiihtämään. Eilen oli suksitestaus Kaupissa ja minä kokeilin oikeankokoisia suksia – nauratti, kun huomasin miten dramaattinen ero on, kun sukset ovat oikeanlaiset. Päädyin siis suoraan XXL:n hankkimaan Fischerin karvasukset ja tänään toivottavasti niillä hiihtelen, ehkä tulen rinteestä välillä laudalla.

Kiitos siis lasten, mekin pääsimme taas takaisin näiden talviurheilulajien pariin. Kiitos osaksi Vuokatinloman ja mahtavien olosuhteiden, kiitos sen, että Tampereellakin on ollut näin upea talvi. Minä olen aivan into piukeana näistä lajeista, vuonna 1995 ostettu lauta pelittää mainiosti ja suksikaupoilla olin ensimmäistä kertaa yli 20 vuoteen.

Tästä tekstistä tuli ihan huikean pitkä, mutta toivon, että saitte siitä inspiraatiota. Hiihto on aikamoinen välinelaji, mutta huomasin, että vaikka suksi lipsui sataan suuntaan, maisemat ja hyvät ladut sekä into veivät niin mukanaan, että hiihdin siitä huolimatta.

Nyt otetaan kaikki irti lopputalvesta, eikö? Innostaako itseäsi rinnelajit tai hiihto? Suosittelen lämpimästi elvyttämään harrastuksia, jos edelliskerroista on aikaa. Kyllä sitä vielä osaa!

Talvista laskiaissunnuntaita kaikille, pitäkää kivaa!