Mies piparihommissa

Me olemme miehen kanssa yhtä aikaa samanlaisia ja sitten aivan toistemme vastakohtia. Olemme samanlaisia innostujia, ex tempore-tyyppejä, tykkäämme samanlaisista ohjelmista, leffoista ja ruoista, mutta se mitä tulee suurpiireisyyteen ja tarkkuuteen, menee meillä aivan ristiin. Kun mies alkaa tehdä jotain, hän tekee supertarkasti kaiken alusta loppuun. Harvoin menee pieleen ja laatu on sitten hyvää, mutta minä kärsimätön häivyn jo paikalta. Tämä pätee esimerkiksi pakkaamiseen – kerran vielä ennen lapsia olimme Kreikassa ja mies totesi, että tämä on helpompaa, jos menet rannalle siksi aikaa kun hän pakkaa. Hahhah, tuli mieleen kun isäni katseli eilen Jyväskylässä pakkaamistani sanoen ”sä vaan tunget ne asiat laukkuun”. Niinpä. Minä viilaan pilkkua asiateksteissä, mutta käytännön tekemisissä olen hyvin paljon suurpiirteisempi.

Luulin, ettei tänä vuonna ehditä perinteistä piparitaloa tehdä, mutta se syntyikin sitten mummilassa. Mies piirsi niin pieteetillä pelkkiä talon kaavoja, että olimme jo muut häipyneet paikalta. Sitten hän kaulitsi ja leipoi sinnikkäästi anopin keittiössä ja vaikutti vielä hyvin tyytyväiseltä puuhailuunsa. Lopulta innostui niin, että teki kahden talon osat.

Me lasten kanssa pääasiassa koristelimme, vailla suunnitelmaa lätkien karkkeja seiniin ja katolle. Mies sitten kasasi talon, joka oli… No, villin mutta tekijöidensä näköinen. Minulla loppuu usko talohommiin viimeistään tuossa sulatetun sokerin vaiheessa, se on niin petolista ja polttavaa kamaa!

Lapsetkin jo nukutettiin välissä, mutta piparitouhu jatkoi. Mies kasasi talon ja alkoi sitä koristelemaan leikaten englanninlakuja tiiliksi. Ne loppuivat kesken ja muut karkit mitä yritin ehdottaa olivat vääränlaisia. ”Sä olet ostanut liian moliskoja karkkeja” oli kommentti. Ai jaha. Siinä sitten katselin, kun hän asetteli nonparelleja mutisten, että olisipa pinsetit että saisi siistimmin. Oikeasti? En voi lakata hämmästelemästä tätä asiaa.

Meidän karkkikomeus jäi mummilaan ja miehen minimalistinen versio matkasi mukanamme Tampereelle. Nyt on kaikki jouluasiat kohdillaan, kun on jouluvalot, piparitalot ja kalenterit, tänään saatiin ensimmäinen joulukorttikin!

Minä laitoin talosta kuvan Instagrammiin, sillä tänäkin vuonna Dr. Oetker lahjoittaa jokaisesta #piparikoti -tunnisteella olevasta kuvasta euron SOS-lapsikylälle. Aika kiva tapa mielestäni tehdä pieni juttu hyväntekeväisyyteen näin joulun alla. Oletko itse osallistunut?

Ei tuo mieheni lakkaa hämmästyttämästä, vaikka lähes 20 vuotta olen katsonut hänen touhujaan. Millä tarkkuudella vääntää niin kurpitsalyhdyt kuin talot. Minä sentään autoin paistamisessa!

Onko itselläsi intoa vääntää piparitaloa? Kuuluuko se kenties itsenäisyyspäivän perinteisiin?

Ihanan helppoa leivontaa ja Annin uutuuskirja

Toissasyksynä tapasin ensi kertaa Annin. Ihanan viehättävän ja taitavan naisen, jonka seurassa sainkin viettää koko päivän kerta heitolla. Matkustimme tuolloin nimittäin Elvarin tehtaalle tekemään karkkikoruja päiväksi. Auton takapenkillä pylly vasten pyllyä matkatessa ehdin tentata Annilta tapani mukaan puoli elämää. Muistan huokailleeni, kun tyyppi käy Lontoossa maistelemassa kakkuja! Siis kuulosti ihan sadulta! Perillä huomasin heti, kuinka taitava hän on käsistään. Minä ähersin taas peukalo keskellä kämmentä koruja ja hän oli taitava kuin mikä. Selkeästi oli tehnyt ennenkin käsillään!

Olen ajoittain törmännyt Anniin tuon kerran jälkeenkin ja aina hän on yhtä iloinen, hymyileväinen ja jotenkin… pastellinen. Siis tiedättekö, sellainen ihanan pirskahteleva ja pinkki tyyppi, jonka seurassa tulee aina iloiseksi. Kun sainkin pari viikkoa sitten käsiini hänen esikoiskirjansa, huokaisin ihastuksesta. Tuo kirja on täynnä pastellisävyjä ja kauniita kuvia ja rakastuin sen visuaaliseen puoleen heti. Alussa on monia hyviä käytännönvinkkejä ja sitten kirja on jaettu osioihin vuodenaikojen mukaan. Mitä leipoa pääsiäisenä, mitä mökillä ja mitä joulun alla. Reseptejä on iso määrä niin suolaisista makeaan. Kirja on ehkä kaunein näkemäni leivontakirja ja jotenkin niin Annin näköinen. Harmitti, etten päässyt viime viikolla kirjajulkkareihin, joissa kakkubuffakin oli tarjolla, mutta olin leivontahommissa tyttöjen synttäreitä varten.

Mitä leivontaan tulee, haluaisin tehdä sitä paljon enemmänkin ja ennen teinkin, erityisesti suolaisia juttuja. Jotenkin se on vähän kyykännyt lasten myötä. Kädet ovat koko ajan täynnä, eikä viitsi aloittaa, jos kädet ovat suklaassa ja viereisessä huoneessa tuleekin tappelu. Nyt lapset ovat jo sen verran isoja, että päätin kokeilla leivontaa kolmisin. Valitsin ohjeen, joka vaikutti siltä, ettei vaiheita ole liian monta ja jossa lapset osaisivat auttaa. Päädyin siis Minttusuklaamoussekakkuun, joka on kirjaan vielä jalostunut hieman erilaiseksi ohjeeksi, mutta tuossa blogilinkissä se, mistä ohje on lähtenyt. Ehkä parasta, ettei kakkuun tarvinnut liivatetta! Aloin kaupassa jopa epäillä olenko unohtanut kirjoittaa sen listaan, mutta ei, kakku hyytyi mahtavasti ilman sitä.

Vaikken yleensä ole se pullantuoksuinen äiti, niin suklaahetkemme aiheutti tytöissä kovasti iloa. He saivat tehdä kaksin pohjaa ja paloitella suklaata, sekoittaa apunani ja hei, totta kai tehdä sen parhaan vaiheen, nuolla käytetyt vatkaimet ja astiat! Myönnetään, että jouduin leivontasessiomme päätteeksi viemään likat suihkuun, mutta se ei haitannut yhtään. Leivonta on kyllä erittäin kiva tapa tehdä jotain yhdessä ja ihanaa nähdä, miten he innostuvat kun saavat auttaa keittiössä.

Kakku hyytyi meillä yön yli kaapissa ennen kuin pääsi tarjolle ja kesti usean tunnin seisottamisen juhlissakin hyvin, eikä lässähtänyt. Ja hei, sain yhdeltä kaverilta jälkikäteen viestin, että kiitos tarjoiluista ja erityisesti superhyvästä minttusuklaakakusta, eli oli se tykättykin!

Jos siis kaipaat ideoita ja erityisesti inspiraatiota leivontaan, suosittelen lämmöllä tätä kirjaa. Ja tätä kakkua, jos kaipaat tarjoiluihisi helppoa ja hyvää suklaakakkua. Minä tein muuten tuplana ohjeen, kun vieraita oli niin läjä, mutta lopulta tarjoilujakin niin montaa, että kakkua jäi myös miehen työpaikan kahvihuoneeseen maanantaille.

Oletko itse leiponut paljon lasten kanssa? Minä olen lähinnä pyöritellyt sämpylöitä ja nyt tämä, mitä suosittelet lasten kanssa puuhattavaksi?

Niin ja onnea Anni ja kiitos upeasta kirjasta!

*kirja saatu blogin kautta

Retroa torttua!

Miettiessäni viikonlopun vieraille tarjottavia, pääsin ajatuksissani lapsuuteen ja siihen, mitä äitini tarjosi, jos meillä oli yövieraita. Jostain syystä mieleeni on painunut todella hyvin hedelmätorttu, joka oli mielestäni niin kaunis kuin järkyttävän hyvääkin. Se vain parani seistessään yön yli ja lisää torttua syötiin aamulla. Koska se jäi niin lähtemättömästi lapsuudesta mieleen, päätin tehdä tuota samaa torttua. Jos vaikka jäisi muisto vieraista ja siitä nyt omille lapsilleni! Kyselin äidiltä, onko resepti tallessa ja sieltähän se löytyi, äidin reseptivihkosta, jonne hän on leikannut ja liimannut reseptejä vuosien varrelta. Kuvaviestillä sain reseptin, joka on leikattu lehdestä noin 30 vuotta sitten. Aika retroa! Vaikka ihan yhtä hyvä lopputuloksesta ei tullut kuin äidin versioista, ajattelin jakaa lapsuuden muiston kanssanne, jos joku vaikka innostuisi leipomishommiin!

HEDELMÄTORTTU

Pohja
4 munaa
3 dl sokeria
1 dl sulatettua margariinia
2 dl kermaa
3 tl leivinjauhetta
4 dl vehnäjauhoja

Pinnalle
2 tlk ananasrenkaita
1 tlk persikkaa
1-2 banaania
3-4 kiiviä
vadelmia tai mansikoita

Vanukas
1 pss vaniljavanukasjauhetta
1 dl kermaa

Kiille
5 liivatelehteä
2 dl ananastölkin lientä
0,5 dl persikkatölkin lientä
1 sitruunan mehu

Vaahdota munat ja sokeri. Lisää vaahtoon jäähtynyt rasva, kerma ja jauhot, joihin on sekoitettu leivinjauhe. Levitä taikina leivinpaperilla vuoratulle pellille ja paista 175 asteessa 15-20 minuuttia. Anna pohjan jäähtyä ja siirrä tarjottimelle.

Liota liivatelehtiä 5-10 minuuttia kylmässä vedessä. Purista vesi pois liivatelehdistä ja sulata ne puoleen desilitraan ananasmehua. Yhdistä sitruuna-, ananas- ja persikkamehu ja lisää liivate mehuun. Hyydytä jääkaapissa niin kauan, että seos pysyy hedelmien pinnalla.

Valmista vanukas pussin ohjeen mukaan ja levitä pohjan päälle. Kuori ja viipaloi hedelmät ja asettele ne raidoiksi vanukkaan päälle. Sivele hyytynyt liivateseos esimerkiksi pullasudilla hedelmien päälle.

Ja sitten vain nauttimaan! Minä mokasin muutamia kohtia – pohja jäi mielestäni vähän turhan paksuksi. Kiille pääsi vähän jämähtämään liikaa jääkaapissa ja oli haastavaa sutia hedelmien päälle. Vaniljavanukaspusseja en löytänyt ollenkaan kaupasta, onkohan niitä vielä! Korvasin siis passionmoussella. Hedelmät olisi voinut laittaa vähän tiuhempaan. Mutta maistaessani persikkakohtaa, muistin kyllä hyvin lapsuuden. Leikkasimme kuin palapeliä tätä torttua ja jokainen sai valita lempparihedelmänsä. Aika hauskan näköinen tortusta muodostuikin!

Kyllä niin vieraat kuin tytöt kiittelivät, ehkä kokeilen joskus vielä uudelleen! Onko sinulla makumuistoja lapsuudesta? Mikä oli ykkösjuttu?