Kuvankaunis Fiskars Village

Aloitimme viime viikon ajelemalla aamuvarhain kohti Fiskarsin ruukkia. Mitä pidemmälle pääsimme, sitä tyhjemmiksi tiet kävivät. Missään ei ollut ketään, aurinko paistoi, ykskaks eteemme hyppeli peuroja (onneksi mies ehti havaita ne ajoissa) ja perillä tuntui, kuin olisi tullut johonkin aivan muualle kuin Suomeen. Kyllä kesäinen Suomi on kaunis ja hämmästyttää sillä, kuinka paljon kivoja paikkoja sieltä löytyykään!

Heti parkkipaikan vieressä oli iso leikkipuisto ja aluksi näytti siltä, että emme pääse sitä pidemmälle. Houkuttelimme pikkulikan matkaamme ja suuntasimme tutkimaan aluetta. Ihania kauppoja, joista lähti mukaani Earth Collection-koruja ja pieni puolestaan löysi kissakaverin. Jatkoimme matkaa eteenpäin ja päädyimme brunssille ravintola Kuparipajaan. Istuimme sillalla veden pauhatessa allamme ja söimme brunssia, jonka sanoisin olevan kyllä aika ylihinnoiteltu tarjontaansa nähden (24 euroa), mutta kun olet pienellä alueella, niin ehkä muuta ei voi odottaa. Paikkana silti upea.

 

 

Seuraavaksi poikkesimme tutkimassa lasinpuhallusta ja sen jälkeen teimme u-käännöksen ja kävelimme alueen toiseen päähän pienen nukkuessa. Museoon emme menneet, koska olisimme joutuneet käymään siellä vuorotellen, mutta auringonpaisteessa alueella käveleskely oli ihanaa. Kun pieni (ja nurmikolla kuorsannut äiti) heräsivät, suuntasimme iltapäiväkahveelle Petri’s Chocolateen. IIISO plussa teenjuojalta kun saa pannullisen teetä pussiteen sijaan ja tämän paikan lakusuklaa, se oli mielestäni jotain taivaallista! Mies tosin liputti enemmän verigreippisuklaan puolesta.

 

 

 

Jatkoimme Helsinkiin yöksi ja teimme koukkauksen Raaseporin linnan kautta. Sinne pieni kiipesi tohinoissaan katsomaan, asuvatko Elsa ja Anna tosiaan täällä! Tiedättekö, en olisi ikinä uskonut, että 2-vuotias puhuu taukoamatta Disneyn prinsessoista, apua! Kyllähän sieltä jopa löytyi Elsan huone!

Perinteinen ”äiti mitä sä teet?”

Me tykkäsimme Fiskars Villagesta valtavasti. Siellä sai vietettyä ihanan ja onnellisen kesäpäivän lapsen kanssa ja monta kertaa tuli olo, kuin olisi ollut jossain muualla kuin Suomessa.

Täällä olikin paljon paikassa vierailleita, onko Raaseporin linna tuttu? Vinkatkaahan ihania kesäpaikkoja lisää ensi kesää ajatellen!

Iloista torstaita kaikille!

Kuka käy Tuurissa?

Tätä olen kyllä ihmetellyt monesti. Tietysti jos Keskisen kyläkauppa osuu matkan varrelle niin ymmärrän asian, mutta miksi ajaa varta vasten sinne? Onko siellä tosiaan niin hyviä tarjouksia? Mikä ihmisiä vetää paikalle?

Kun vietimme kesäpäivää Tuurissa, en voinut olla miettimättä kuinka elämä on parissa vuodessa muuttunut. Toisaalta hauska päivä meillä lopulta oli ja totesimme, että Tuurissa on paljon tekemistä lapsen kanssa. Meidät sinne sai ajamaan tieto ilmaisesta tivolista sekä juuri avattu Suomen suurin muumileikkipuisto!

 

Muumileikkipuisto tuntui olevan pienen mieleen ja siellä oli paljon tekemistä keinuista erilaisiin liukumäkiin. Kaikki tuoksuikin vielä uudelle, sillä puisto oli avattu vain reilu viikko takaperin. Päällämme roikkuneet tummat pilvet ajoivat selkeästi väkeä sisätiloihin ja puistoon tuli hyvin tilaa, eikä sade tullut vielä pariin tuntiin!

Mäkin haluan!

Happy face. :D

Kun muumipuisto oli tutkittu, siirryimme Miljoonativoliin, joka on siis alle 13-vuotiaille ilmainen ja vanhempi pääsee myös ilmaiseksi pienen kanssa laitteeseen. Siellä pienemme hurvitteli niin junassa, laivassa kuin lentokoneissa ja laivasta hän äkkäsi ”Belle-karusellin”, siis Disneyn hahmoja sisältävät junan, jonne saikin vähän jonotella. Vanhempia hirvitti, sillä juna meni aika kovaa vauhtia mäkeä ylös ja alas ja jos kädet laittoi ulos vaunusta, saattoi osua vieressä oleviin valoihin. Pala kurkussa vannotimme lasta pitämään ratista kiinni ja istumaan paikallaan, onneksi huolemme oli turha. Siellä hän kiljui riemusta junan mennessä vauhdilla alamäkeen, eikä irrottanut käsiään kertaakaan ratista. Huh! Pitkään nämä laitteet pyörivät, veikkaan että pienille olisi riittänyt lyhyempikin kyyti ja jono olisi kulkenut hieman vauhdikkaammin. Mutta onpa huippua, ettei tarvitse maksaa ja sai vain valita mihin menee seuraavaksi! Ainoa miinus järjettömän tympeistä ja kyllästyneen oloisista tivolityöntekijöistä.

Parin tunnin jälkeen siirryimme itse kyläkauppaan, jonka hohtoa en kyllä vieläkään tajua. Tavaraa oli ja paljon, mutta ainoa asia minkä bongasin oikeasti olevan edullista olivat jo alennuksesta olevat Aarikan korut, joista sai vielä alehinnoista -40% pois. Muuten tavara oli suht samanhintaista kuin muuallakin, joten kertokaa minulle, ajellaanko tänne joidenkin supertarjousten perässä? Kiitos paikalle siitä, että sain pyöriä vaateosastot läpi rauhassa, kun keskellä hallia oli HopLop-tyyppinen kiipeilypaikka, mihin muksu hävisi isänsä kanssa viihtymään.

Plussaa paikalle myös siitä, että sieltä sai ihan oikean kotilounaan ja me söimme sen lounaan klo 18.30, eli se oli pitkään tarjolla. Niin paljon ihmisiä, ääntä ja meteliä paikassa oli, että olimme todella tyytyväisiä saapuessamme majoituspaikkaamme 30 kilometrin päähän. Ah sitä rauhaa ja hiljaisuutta tuon hikisen ja meluisen Tuuri-päivän jälkeen!

Katsokaa näitä pilviä, kuka uskoo ettemme kastuneet? :D

Kertokaa siis minulle Tuurissa kävijät, miksi sinne kannattaa mennä? Jos sattuisimme ajelemaan ohitse kesäaikaan menisin ehdottomasti uudelleenkin Muumipuistoon ja Tivoliin, mutta talviaikaan?

Iloista torstaita kaikille! 

Hei me mennään Ähtäriin, nalleperheen naapuriin!

Niin. Kuka ei olisi kuullut tuota mainosbiisiä? Edellisestä Ähtärin visiitistäni oli vierähtänyt varmaankin 20 vuotta ja muistin mielessäni karhut sekä vetokärryt, joissa istuin pienenä isin niitä vetäessä. Lisäksi muistan kyljessä olleen Mini-Suomen, jossa leivoin Turtles-shortseissani pipareita (ihme yksityiskohtia jää mieleen!). Mini-Suomi ei menestynyt ja sitä ei enää ole.

Parin päivän Pohjanmaa-reissumme aikana menimme siis katsastamaan Ähtärin aika uusin silmin. Olimme porteilla heti kun puisto aukesi klo 10 ja saimme alkaa tehdä kierrosta lähestulkoon keskenämme. Mietin, onko paikassa aina noin hiljaista, olimmeko vain ajoissa, pelottiko sää? Oli miten oli, Ähtäri on selkeä kierros metsän keskellä, siellä on ihana tunnelma ja rauhallista ja täytyy sanoa, että tykkäsin siitä paljon enemmän kuin Korkeasaaresta. Korkeasaaressa oli hirveä hälinä, melua, lokkeja ja niitä joka paikkaan kakkivia hanhia, mutta Ähtärissä vallitsi rauha. Me tykkäsimme kovasti!

Onhan eläintarhoissa eläinten katselu aina tietyllä tapaa höpsöä, katsoa kun leopardille heitetään broileri. Juttelimme miehen kanssa Afrikan safareista, joilla saatoimme ajella parikin tuntia iltahämärässä toivoen, että näemme edes vilauksen leopardista. Ja jos se onnistui, riemu oli valtava. Siihen verrattuna lumileopardi Väinölle heitetty broileri tuntuu vähän liian tarjottimella annetulta, mutta kyllä me puistossa viihdyimme. Tykkäsin valtavasti siitä, että saa ikään kuin olla metsän keskellä ja lapsi kuunteli eläinjuttuja niin tarkkaan, että bongaili seuraavana päivänä kotikadulta visenttejä. Huh, onneksi ei löytynyt. :D

Myös keskellä puistoa ollut kahvio leikkipuistoineen oli 2-vuotiaan mieleen ja nallejen puuhastelu taisi innostaa häntä eniten. Puistossa oli aiemmin kaksi karhuveljestä, Jaki ja Nuka, mutta Nuka menehtyi vain pari viikkoa ennen käyntiämme syöpään.

 
Eläintarhan yhteydestä löytyy myös seikkailupuisto ja nuo vaikeimmat radat menevät hurjan korkealla ja näyttivät supervaikeilta! Sitä olisi kivaa päästä testaamaan ihan aikuisten kesken. Lisäksi hämmästyin, miten paljon nähtävää tuon kartan mukaan pienellä alueella olisi, erityisesti tuo Power Park houkuttaa minua hurjine vuoristoratoineen, mutta on vielä jäänyt käymättä. Ehkä ensi kesänä pääsen vihdoin hurvittelemaan sinne!

Onko sinulla Ähtäri muistoja, uusia tai vanhoja?