Opettavainen sairaalareissu

Tiistaita jokaiselle! Minä täällä kirjoittelen ihan hirveän nälän kourissa – torstain jälkeen ei mikään ole suostunut pysymään sisällä. Nälkä ja uupumus siis vaivaavat ja konetta en ole aukaissut pariin päivään voinnin vuoksi. Instagrammista olettekin voineet bongata, että eilen haettiin vauhtia jo ensiavusta. Siksi siis postaukset ovat saaneet odottaa ja arvonnat ovat hoitamatta. En vain jaksa, mutta palaan niihin mahdollisimman pian!

Niinhän se menee, että koskaan ei ole hyvä aika sairastua, kuka nyt sille olisi varannut aikaa. Erityisen vaikeaa sairastaminen on nyt, kun kotihoidossa on pienet lapset, sitä ”tilaisuutta” sairastaa ei vain oikein ole. Ensimmäinen sairaspäiväni perjantaina yksin lasten kanssa oli hirveä, mutta hengissä ollaan kaikki. Pelkäsin vähän koko kevään, että saan juuri ennen puolimaratonia jonkun lastentaudin. Vatsatauteja meillä on ollut viidesti tänä keväänä ja lakkasin jo vähän pelkäämästä – kunnes sitten sain sen hirveän rajuna versiona pari viikkoa ennen juoksua.

No, itse asiassa vatsatauti ei ollutkaan se juttu, mikä minua ensiavussa yllätti, vaan verenkuvasta paljastunut huono hemoglobiini. 20 pykälää alempi kuin viimeksi mitattuna (pari vuotta sitten) ja koskaan hemoglobiinini ei ole ollut kovin hyvä. Hämmästyin tätä suuresti ja lääkäri tenttasi suurista verenvuodoista (no ei kyllä yhtään mitään). Kun aloin asiaa tutkia enemmän kotona, huomasin, että monen naispuolisen paljon treenaavan (nimen omaan monen juoksijan!) ongelma on hemoglobiini. Ilmeisesti rankka laji pilkkoo punasoluja niin, että saa olla tarkka, että niitä saa palautettua. Kun höpisin asiasta Instagramin storiesissa, sain useamman viestin samasta ongelmasta. Nimen omaan naisilla, jotka harrastavat paljon juoksua!

En ole ikinä kuullut tällaisesta, että juoksu tai kova treeni alentaa hemoglobiinia. Mielestäni syön kuitenkin kohtuullisen monipuolisesti ja arvo on pysynyt ihan ok-tasolla koko aikuisikäni, kakkosraskaudessakaan en joutunut lisäämään rautaa, ekassa kyllä. Mutta nyt kun asiaa tutki, tämä onkin yllättävän monen ongelma! Lisäksi törmäsin tietoon, että tee heikentää raudan imeytymistä ja sitähän juon päivät pitkät. Apua, pitääkö teenjuontia rajoittaa.

Siis kamalista kamalin vatsatauti paljasti toisen ongelman, jonka olemassaolosta en tiennyt, mutta jota pystyn nyt lähtemään korjaamaan. Pieni onni onnettomuudessa. Kun lääkäri sanoi, että tällaisten arvojen pitäisi jo väsyttää, mietin, että onhan minua väsyttänyt. Mutta kun öisin heräillään, on kaksi pientä kotona, teen sataa asiaa päivisin, treenaan – olen ajatellut, että kai se nyt väsyttää. Ja lenkit ovat kulkeneet ihan hyvin. Ehkä enemmän olen huomannut ongelman sykkeen noustessa korkealle esim. spurttien aikana, silloin on tuntunut ihmeellisesti että henki salpautuu. Pk-lenkeillä en ole huomannut ongelmaa olevan. Mies tosin sanoi, että olen usein valittanut olevani jotenkin voimaton ja väsynyt ja patistanut minua lääkäriin (olen ilmeisesti sulkenut korvani tältä), mutta minä olen laittanut homman aktiivisen elämän ja lasten piikkiin.


pörrötakki GINA TRICOT/ takki ONLY/ housut LINDEX/ tennarit ADIDAS/ korvikset CORUU JEWELRY (saatu)

Sairaalareissu oli siis hyvin opettavainen ja sain tärkeää tietoa omaa hyvinvointia ajatellen. Selvää on, että jos pystyn juoksemaan HRC:ssa, en paranna aikaani, sillä jo huonot veriarvot laskevat suorituskykyä. Eri asia on, meinaanko edes yrittää vai jäänkö suosiolla kannustusjoukkoihin.

Asukuvat ovat puolestaan otettu kirppispäivänä parisen viikkoa sitten. Nythän olisi ollut viikonloppuna upeita kuvauskelejä ja piti kuvata teille äitienpäiväarvontakin, mutta kaikki jäi. Onneksi on saatu silti nauttia, eilen oli Tampereella mittarissa +22! Mieletöntä! 

Onko sinulle tuttua tällainen treenaajien ongelma? Millä olet itse paukaissut hemoglobiineja ylös? Maltoferit kävin ostamassa, parempaa oloa kohti siis!

Miksi rakastuin Sudion ”imagokuulokkeisiin”? (nappaa alekoodi!)

Myönnetään: pidän tällaisia isoja kuulokkeita vähän imagokuulokkeina ja kun tein viime vuonna yhteistyötä Sudio Swedenin kanssa, valitsin ehdottomasti pienet nappikuulokkeet. Sellaiset, joiden kanssa on helppo juosta, jotka ovat kevyet ja muutenkin mainiot juoksukaverit. Ja niin ne ovat olleetkin! Ihan jatkuvassa käytössä nuo TRE-nappikuulokkeet ovat olleet ja ovat mainio junakaveri myös, kun eivät vie kassissa tilaa. Postaus niistä löytyy täältä.  Pipon kanssa juostessa ovat olleet vallan mainiot, mutta esim. juoksumatolla on välillä tuntunut, että vetävät sille puolelle, jossa äänenvoimakkuuden yms. säätö on. Lisäksi punttisalilla olen huomannut pätkimistä, kuten kesälläkin kirjoitin: jos puhelimen ja kuulokkeiden välillä heiluu kahvakuula, alkaa äänentoisto pätkiä. Juostessa tämä ei kuitenkaan ole ongelma.

Kun minulta kysyttiin, haluaisinko jatkaa yhteistyötä Sudio Swedenin kanssa, olin heti innoissani. Halusin kuitenkin kokeilla ihan toisenlaisia kuulokkeita ja päädyinkin valitsemaan ne imagokuulokkeina pitämäni isot luurit, Regentit. Parissa päivässä nuo kuulokkeet toimitettiin kotiovelle ja nyt kun olen omistanut ne muutaman viikon ajan, ovat ne olleet kanssani hiihtoladulla, junassa, lentokoneessa, juoksulenkeillä ja juoksumatolla. Olen ollut ihan myyty! Miksi?

Ensinnäkin en tajunnut, miten kiva on kun korvaan ei tarvitse työntää mitään, vaan luurit pysyvät tukevasti päässä juostessakin. Biisiä on helpompi vaihtaa tai äänenvoimakkuutta säätää, kun napit ovat tukevasti luurissa kiinni – ei tarvitse painella heiluvasta johdosta mitään. Pakkassäässä nämä oikeasti vielä lämmittävät! Tässä on tosin se kääntöpuoli: juoksumatolla olivat sitten vähän liikaa, eli sisällä liian kuumat, ehkä myös kesälläkin. Siksi nuo kevyemmät napit puoltavat paikkansa näiden rinnalla.

Eräs kaveri totesi minulle viime syksynä, ettei hän voisi ikinä juosta musiikit korvilla. Olin aivan ihmeissäni, sillä minulle tulee hätä, jos musiikki loppuu lenkillä. Juoksen sen tahtiin, saan siitä voimaa ja hyvien biisien kohdalla lauleskelen aina ääneen. Itse en voisi juosta ilman musiikkia. Suurin kauhuni on ollut puolimaratoneja ajatellen, että luureista loppuu akku, sitten menoni hyytyy. Saan itse musiikista niin paljon voimaa. Näiden Regent-kuulokkeiden akunkestoksi luvataan muuten 24 tuntia! En ole itse kokeillut ihan sinne asti, koska en kestä jos hyytyvät kesken juoksun, mutta pitkään näillä menin ennen kuin latasin. Enkä muuten huomannut näiden kanssa tuota ääneen pätkimistä, huidoin mm. hiihtäessä aika tavalla ja sain hiihtää Apulanta korvissa häiriöttä rytisten.

Äänentoisto on mielestäni ollut näissä vielä parempi kuin napeissa ja biiseistä auennut ihan uusia sanoja juoksennellessa. Toki moni kuuntelee nykyään äänikirjoja tai podcastejakin, minulla taas musiikki on ehdoton juttu. Meinasin eilen kokeilla mielenkiintoista podcastia juostessani, mutta siitä uupui tempo ja homma jäi.

Jos siis kaipaat pehmeitä ja mukavia luureja, joissa on hyvä äänentoisto, näille iso suositus! Huomaatte, että ovat aivan juurtuneet päähäni viimeisen parin viikon aikana. Tykkään! Alekoodilla OPTIMISMIA saat -15% kaikista Sudion kuulokkeista, joten nappaahan koodi ostoskoriin matkaasi!

Onko itselläsi kokemusta merkin kuulokkeista?

*kuulokkeet saatu 

Urheilu – onko minulla ongelma vai ei?

Tänä aamuna herätessäni oli jotenkin ”kipeä” olo. Samalla tuntui niin lapojen välissä, jaloissa, pakaroissa kuin vatsalihaksissakin, että jotain on tehty. Aloin miettiä, minkä verran olen treenannut viimeisen viikon sisään. Kun tuntui, etten ehtinyt oikein tehdä pitkiä treenejä. Saldo näytti seuraavalta:

ma: 5km juoksulenkki
ti: 11km hiihto
ke: 5km juoksulenkki
to: –
pe: 4km juoksu + cxworks-tunti
la: 10 km juoksulenkki
su: 2h lumilautailua + 8 km hiihto
ma: 30 min bodyattack + pieni salitreeni päälle

Niistä pienistä jutuista olikin kertynyt viikon sisään kohtalaisen paljon erilaista liikuntaa, yhdellä varsinaisella vapaapäivällä. Istuin miettimässä, miksi se on niin hirveän vaikeaa pitää vapaapäivä liikunnasta, vaikka aivan ehdottomasti niitä täytyy olla. Levossa lihas kehittyy, kroppa palautuu ja tuloksiakaan ei tule, jos koko ajan höyryää menemään. Tiedän hyvin. Miksen sitten pysty siihen lepopäivä-asiaan?

urheilu+jumppauusi urheilu+hiihto

Omat kompastuskiveni ovat seuraavat: liikunta vähän kuin kuuluu päivärytmiin. Kun ”mitään” ei tee, tuntuu, että unensaanti on hankalampaa, eikä uni tule illalla. Saan liikunnasta valtavasti energiaa – jos päivä on ollut vähän kökkö ja täynnä raivareita, tunnin lenkin jälkeen jaksan taas ”mitä vain”. Se energia, mitä se antaa, on aivan uskomatonta.

Ruoka maistuu paremmalta liikunnan ja ulkoilun jälkeen. Se on minun tärkeä oma aikani. Jos tällä hetkellä pystyn ottamaan esimerkiksi tunnin päivässä omaa aikaa, mitä järkevää sinä aikana voi tehdä? Kotona olen kuitenkin koko ajan, eli jos jäisin kotiin tunniksi yksin, siivoaisin, tökkisin luuria tai ehkä parhaassa tapauksessa lukisin muutaman sivun kirjaa. Sen sijaan tunnissa olen jo hiihtänyt pitkälle, ajatukset virtaavat, happi kulkee ja mieli lepää metsässä.

Lisäksi maailma on täynnä kivoja urheilulajeja. Sitä haluaisi juosta, voisin osallistua vaikka mille jumppatunneille, rakastan niitä ja hiihto on ollut ihanaa kunnollisen talven myötä. Kun alkaa tekemään vähän kaikkea, liikuntasuorituksia kertyy äkkiä useampia tunteja. Mutta kun se on niin kivaa.

urheilu+fischer urheilu+niihama urheilu+sukset

Toisaalta monet suoritukset ovat lyhyitä ja viiden kilometrin lenkistä palautuu nopeasti. Mutta välillä yhdistettynä aktiiviseen arkeen tiedostan, että enemmänkin voisi palautua tai ottaa esimerkiksi joogapäivän väliin. Ottaisinkin mielelläni viikko-ohjelmaani bodybalancen tai joogan, mutta minä en pysty tekemään mitään jumppaa kotona (en vain saa mitään aikaiseksi) ja tällä hetkellä en pysty aikatauluttamaan viikkotuntia elämäntilanteeseemme. Jokainen viikko näyttää urheilujen puolesta erilaiselta, teen aina sitä, mihin sinä päivänä on aikaa tai pystyy.

Edelleen itselläni on myös viehätys koviin lajeihin ja vauhtiin, eli se tekee myös vaikeaksi mitkään joogaharrastukset vaikka yllättävän paljon astangastakin pidin. Yritän venytellä ennen nukkumaan menoa, mutta myönnetään, etten tee sitä läheskään joka päivä.

Liikunta on itselleni elämäntapa, intohimo, joka kuuluu päivään siinä missä uni ja ruokakin. Se ei ole juuri ikinä pakkopullaa tai en joudu pähkäämään sohvannurkassa, miten pääsisin liikkeelle. Ongelmani on tällä hetkellä vähän päinvastainen. Tiedätte, kun joku asia on niin suuri intohimo, ettei siitä osaa pitää näppejään erossa? Oli se sitten lukeminen, käsityöt tai liikunta, se kutsuu aina puoleensa.

Tunnistatteko tällaista ”ongelmaa”, ettei malta lepäillä? Toisaalta, vaikka tänä aamuna heräsin vähän lihaskipuisena, olin nukahtanut sillä hetkellä kun pään laitoin tyynyyn ja nukuin sikeästi ja heräilemättä kahdeksan tuntia ja heräsin virkeänä. Kyllä liikunta siis auttaa nukkumiseen valtavasti ja koen, että hyvin yön aikana palaudunkin. En siis tiedä onko minulla ongelmaa vai ei, mutta tiedän, että nautin liikunnasta varmaan enemmän kuin koskaan aiemmin.

Mutta tiedätte sen olon, mikä tulee, kun puolikin tuntia juosta viilettää pihalla? Naama kääntyy hymyyn, veri kohisee suonissa, raitis ilma virtaa kehon läpi ja posket alkavat punoittaa. Se on yksi parhaista fiiliksistä mitä tiedän ja taidan olla aika koukussa tuohon fiilikseen.

urheilu+juoksu urheilu+lumilautailu

Mitä ”järkevää” sitä tekisi, jos saa tunnin omaa aikaa, eikä oikein haluaisi jäädä kotiin pyörimään? Mitä sinä teet? Mitkä ovat omat liikuntamuotosi, mitä ilman et osaa olla?

Aina muuten kun olen ajatellut, etteivät nämä urheiluhörhötykseni kiinnosta ketään, olen saanut Instagrammissa viestiä, että inspiroin jonkun seuraajan lenkille. Se on ihan parasta palautetta, mitä ihminen voi saada, joten kiitos kaunis niistä viesteistä! 

*postauksen kuvat otettu viimeisen kuukauden sisään Huawei Mate Lite-puhelimella ja minun mielestä jokaisesta paistaa liikunnan riemu!