Ei minkäänlainen pääsiäinen?

Jotenkin ajattelin, että tänä vuonna pääsiäistä ”ei ole”. Palmusunnuntaina olemme jo reissussa ja virpomiset jäävät, ruohoja ei kannata kasvatella kun ei niitä kukaan ole katsomassa tai kastelemassa ja laitanko koristeita esille, kun kukas niitä katselee. Koin tästä jotenkin vääränlaista oloa, sillä kuten olen kertonut, meillä on kaksi pääsiäislasta. Pääsiäinen on ollut monta vuotta jotenkin sellainen, että teen sen juustokakun, jota söin sairaalasta tullessa, fiilistelen koristeita laittaessa, kuinka niitä laitoin esille ja elin vauvakuplassa. Että eihän sitä pääsiäisperinnettä voi rikkoa tekemällä ei mitään pääsiäistä!

Kun lähdimme reissuun, olin jopa ihan helpottunut. Ei tarvinnut miettiä virpomisasuja ja ekana päivänä hiihtäessään virpomista harmitellut esikoinen totesi, että Rukalla on kyllä kivempaa. Ei tarvinnut mennä perinteiden mukaan. Pääsiäinen tuli, vaikka meillä ei ollut yhtään narsissia tai koristetta esillä. Niitähän näki vaikka missä. Kuusamossa syötiin niin suklaamunia kuin mämmiä. Mitäpä siihen oikeastaan tarvitsee, että pääsiäistä voi viettää!

Olimme ajatelleet saapuvamme vasta sunnuntaina kotiin, mutta tulimmekin jo lauantai-iltana. Eilen sitten sain pestä 7 koneellista pyykkiä ja kaikki toppavaatteet ovat puhtaina kaapeissa ensi talvea varten. Mies oli puoli päivää ulkona pesten autoa ja vaihtaen renkaita, esikoinen oli onnellinen kun sai puuhata kavereiden kanssa taas. Kyllähän se reissussa on sitä jatkuvaa vanhempien kanssa oloa, hän nautti ulkona lämmöstä ja ystävistä. Minä repäisin keskellä päivää ja luin tunnin kirjaa. Ei ollut tarvetta rynnätä ulos aurinkoon, kun oli koko viikon möllöttänyt aamusta iltaan ulkona reissussa! Iltapäivällä juoksin vielä kympin ihmetellen leskenlehtiä ja pölyn määrää. Kyllä se lumi Kuusamossa vielä säästi ihmisen tältä pölyltä! Tsemppiä allergikot, ei varmasti ole helppoa.

Kaikki olivat vähän omissa touhuissaan koko päivän, tavarat löysivät paikkansa ja lapsille tupsahti kotipiirit takaisin. Siinä missä itse kaipaan reissuun, tuntuu että he monesti takaisin kotileikkeihin ja kavereiden luo. Tänään on tarkoitus urheilla lisää, siivota lisää, käydä brunssilla ja ehkäpä leffassa! Sehän on jo traditio suorastaan, kävimme nimittäin viime pääsiäisenä brunssilla ja leffassa katsomassa Petteri Kaniinia!

Pääsiäinen, jonka ei pitänyt olla minkäänlainen pääsiäinen on ollut täynnä yhdessäoloa ja rauhallista menoa. Mummon synttärit ja matkustuskin siihen mahtuivat, mutta olen iloinen, että tulimme jo lauantaina kotiin. Olemme todella harvoin kaikki kotona ilman aikatauluja ja kaksi sellaista päivää tuntuu jo aika luksukselta. Huomasin miehestä, että hänkin lauleskeli eilen ja oli ihanan hyvätuulisen oloinen. Rauhallinen olo, loma ja aurinko näyttää toimivan itse kullekin! Olen nyt ihan ylpeä itsestäni, sillä Kuusamon viikosta kertyi yli 1000 kuvaa vähemmän kuin alkuvuodesta ja keskityin yhteen lajiin. Sen päälle pystyin meikittä möllöttämään kotona pääsiäisenä. Nämä eivät kuulkaa ole niin yksinkertaisia juttuja levottomalle suorittajasielulle, mutta ehkä vähän opin.

Ei minkäänlainen pääsiäinen, eli rauhallinen pääsiäinen olikin tähän väliin just meille sopiva. Tiukasti asetellut servetit, hiki päässä väännetyt pashat ja virpomisoksien teko eivät olleet niitä juttuja, mitä nyt kaivattiin. Rauhallisia päiviä selkeästi kaivataan sen viipotuksen lisäksi ja minäkin rentoudun, kun normaalisti arkena viuhdon päivät yksin lasten kanssa.


haalari POMP DE LUX/ liivi ONLY/ tennarit ADIDAS/ rannekoru BY PIA’S/ korvikset UHANA DESIGN/ aurinkolasit RAYBAN (saatu)

Ja hei, katsotkaa, löysin Jyväskylästä ne narsissitkin kuviin! Päälleni vetäisin liivin, jonka kaivoin esiin keväisin jo aikana ennen kuopusta, sillä alkaa siis olla aika monta ikävuotta takana. Kevät!

Ihanaa kun toiset jaksavat koristella, saa sitten ohikulkijatkin nauttia. Ja huomaatteko, maailman tuskaisin projekti aka hiustenkasvatus alkaa näkyä, nyt mennään omassa inhokkimitassa, mutta jotain on selkeästi tapahtunut!

Ja eikö ole parasta, kun sunnuntaina ei ole sitä inhottavaa sunnuntaioloa, että arki alkaa taas? Vaan saadaan nauttia vielä tänäänkin? Aurinkoista toista pääsiäispäivää jokaiselle!

Pääsiäisbileet!

Puolet pääsiäisestä takana, puolet edessä. Mitä olet puuhaillut? Onko mennyt perinteisissä merkeissä? Me siirryimme Kuusamosta Jyväskylään pääsiäispyhinä ja tuntui, että suurin osa liikenteestä soljui kyllä pohjoiseen päin. On se kyllä aikamoinen ajomatka, kuusivuotias menee jo ihan tyytyväisenä, mutta pienempi meinasi loppumatkasta vähän ratketa.

Pää on vähän tyhjä, niin kuin monesti onnistuneen loman jälkeen. Ei tiedä mistä jatkaisi blogissa eikä tiedä mihin ensimmäisenä tarttua kotona. Osa kasseista vielä purkamatta, joten ainakin perinteinen pyykinpesutouhu jatkuu. Työnsimme ihan palaksi menneen, likaisen ja paikatun toppahaalarin lähtiessä suoraan roskikseen, kun mietin ettei sille ole enää kenelläkään käyttöä, mutta on ehjääkin toppavaatetta, joka täytyy hoitaa kesäsäilöön. Kylläpä oli kevät edennyt viikossa! Niin se eteni kyllä Kuusamossakin, alkoi tulla mutapaikkoja esiin rinteissä ja lorina kävi koko ajan, kun lumet lähtivät silmissä.

Aloitimme kuitenkin bileillä paluun pois Kuusamosta, nimittäin mummoni 85-vuotisjuhlilla. Olipa hauskaa saada pitkästä aikaa taas sukua samaan tilaan ja nähdä esimerkiksi tyttöjen serkkuvauvaa. Oli ehkä maailman suloisin näky, kun esikoiseni istui vauva sylissään. Tytöt imivät niin kaiken irti kummitädeistä ja enoista sekä mummista, että itku tuli heti, kun liityimme moottoritielle kohti Tamperetta. Siinä missä äitinsä ikävöi takaisin pohjoiseen, lapset itkivät että mummilaa tulee ikävä. Ihanaa, kun näkivät nyt kaikkia kerralla, heillä on niin useasti ikävä. Onneksi yökyläreissu kummilaan on nyt esikoiselle sovittu, sitä odotellessa!

Villit oli juhlat, voisi melkein niin sanoa, kun pysähdyin katsomaan mummin korkkareilla kolkuttavaa kolmevuotiasta, valssiksi laittanutta veljeäni, toista joka alkoi riisua kun halusi esitellä Desigualin paidan alla ollutta Makian muumipaitaa tai kovaan ääneen höhöttävää isääni. Mutta toivottavasti mummo nautti eikä uuvahtanut liikaa tästä elämästä luonaan. Alakerran naapurikin kiitteli varmasti korkkaritepsuttajaa, mutta toisaalta juhlat olivat keskipäivällä, ehkä hän selvisi.

Sellainen pääsiäiskeikaus! Täällä jatketaan kohti arkea ja suunnittelin, josko kävisin vaikka villasukkajumpassa. Kuka tietää mikä on villasukkajumppa?

Nautinnollista pääsiäisen jatkoa!

Miksi ihminen tarvitsee lomaa loman jälkeen?

Saavuimme eilen illalla Kuusamoon. Taas. Ihan järkyttävän nopeasti lensi eteenpäin 11 viikkoa ja olemme täällä taas. Ensimmäisenä kurvasimme Prismaan ruokaostoksille ja hymyilytti, kun kassajonossa meidän edellämme oli Holiday Clubin ravintolan tarjoilija. Heti saapumisen jälkeen tuttu naama, kuin olisi kotiinsa tullut!

Mitä ihmettä me teemme täällä toisen kerran tänä keväänä? Niin, syitä on monia. Viikko 5 Kuusamossa oli todella ihana ja maisemat olivat kerta kaikkisen satumaisia. Se tykkylumen määrä, vaaleanpunainen taivas, joka ikinen hiihtolenkki yksinään metsissä – olin todellisessa talven ihmemaassa.

Sitten taas toinen puoli. Kuopuksemme ei oikein suostu menemään nukkumaan uusissa paikoissa, joten koko viikko mentiin vähän liian lyhyillä unilla. Pakkasta oli saapuessa -29 astetta. Seuraavana päivänä -27. Se teki sen, että me miehen kanssa hiihdimme, puuhasimme ulkona ja pärjäsimme, mutta lapsilla oli tiukempaa. Esikoinenkin laskettelin innoissaan -17 kelillä, mutta kuopus suuttui keleistä totaalisesti. Hän ei vaan halunnut olla ulkona pukemisesta huolimatta ja hermostui joka käänteessä kylmyyteen. Ymmärrän, lämmön ystävä ja vielä niin pieni, ettei liikekään pitänyt täysillä lämpöisenä.

Sitten oli se puoli, mistä perjantaina kirjoitin. Kun äiti lähtee lomalle, eikä sitten olekaan ollenkaan lomalla. Olin sopinut tuon viikon sisään aika monta yhteistyötä ja tein selkesti liikaa hommia. Ei kukaan perheestä valittanut, mutta itseäni harmitti, että velvollisuuksia ja aikatauluja oli vähän liikaa.

Sitten oli se meidän perheen pakkomielle, aktiivisuus huipussaan aina. Se on sisäänrakennettu minuun ja mieheen, kun on uusi paikka täytyy nähdä kaikki. Pulkkamäet, laskettelurinteet, lumikenkäilyt, vesiliukumäet, läskipyöräilyt, porot, kaikki! Meillä on vielä molemmilla miehen kanssa samat intressit, haluamme molemmat hiihtää, lautailla, kuntoilla, pyöräillä, olla lasten kanssa ja nähdä kaiken. Se vie ison osan päivästä, kun esimerkiksi urheilu on pääsääntöisesti tehtävä peräkkäin, sillä parivuotias lapsi ei vielä pärjää mukana rinteissä. Eikä siinä mitään, minä mielelläni laskin tubing-mäkeä hänen kanssaan miehen ja esikoisen lasketellessa, mutta sitten oli vähän kurjaa yksinään lautailla ja viestitellä koko ajan, onko tytöillä jo väsy, pitäisikö tulla takaisin ja miten menee. Sen kerran kun sain oman hetkeni, otti hissi ja pysähtyi 20 minuutiksi. EI! Näin ei voi tehdä, jos ajattelet puoli tuntia varastavasi yksin. Sitten siinä hississä lauta jaloissa viestittelin miehelle, että tähän jäi ja sain laskettua yhden mäen.

Kun istuimme vikana iltana saunassa, aloimme juttelemaan viikosta. Siitä, että rinnetouhu jäi ihan kesken, se ja se asia jäi tekemättä. Heitimme ilmoille ajatuksen, jos saisimme käyttää vanhempieni lomaosakeviikon 11 viikon kuluttua. Onko silloin edes lunta? No itse asiassa olemme olleet nuoruudessani usein Iso-Syötteellä huhtikuussa ja nehän olivat parhaita laskuaikoja. Koko aikaisen kevään ajan olen toivonut takatalvea ja sitä, että Kuusamossa säilyy lunta ja iloinnut kylmenevästä keväästä tällä viikolla. Olemme sopineet lastenhoitajan kahdelle päivälle niin, että menemme kaksin lautailemaan, jotta ei tarvitse yksin olla. Toivottavasti suunnitelma toteutuu.


paita POMP DE LUX/ housut BY PIA’S/ kengät ADIDAS/ takki H&M/ korvikset MAANANTAIMALLI

Oli jännää saapua tänne eilen. Poissa on mahtava talven ihmemaa, pulkalla ei voi enää kulkea sulilla teillä, lumi on ruskeaa. Asteita on 35 enemmän kuin alkuvuonna. Hotellin edestä ovat poistuneet hurjan upeat jääpatsaat. Ihmiset pyöräilevät kadulla. Se satumaisuus on kadonnut. Miehellä ei ollut lomaa, eli hän joutui tekemään tunnit sisään ja se on tuntunut arjessa pari kuukautta. Mietin monesti homman järkevyyttä.

Ja samalla – lapset lähtivät penkkaan puuhailemaan saavuttuamme. Ketään ei palellut. Sen sijaan, että itse olisin stressannut tavaramäärästä ennen kuvia, kippasin reteästi vaatteet lattialle kasaan. Ja siitä sitte jatkettiin saunaan. Siinä missä pimeäkin tuli viideltä alkuvuodesta, nyt valoista on ysiin asti. Kaikkea mahdollista on kokeiltu ja paljon nähty, joten nyt keskitytään pariin lajiin, avataan ehkä välillä kirjakin, juodaan teetä ja saunotaan. Ollaan. Olen sopinut yhden kuvausreissun viikolle ja siinä se.

Lomalla on ”vaikeaa” olla ja unohtaa kaikki hommansa, varsinkin kun tekee sellaista, mistä tykkää kuin hullu puurosta. Toki kuvaan ja puuhaan tälläkin lomalla, mutta en päivitä kahta Instagrammia ja stressaa, että onhan joka nurkka tutkittu ja kuvattu. Uudessa paikassa ei aina tiedä, mihin lähtisi ja mitä testaisi. Ykköstoiveena on lautailu ja hiihto tällä kertaa.

Siinäpä syitä, miksi ihminen alkaa loman loppuessa kaivata lomalle. Katsotaan kuinka tällä kertaa onnistuu rentoutuminen, yritän parhaani. Nämä kuvat on otettu Tampereella, jonne saatiin taas alkuviikosta valkoinen maa, joten sopii hyvin keväiseen hiihtolomafiilikseen!

Oikein rentouttavaa sunnuntaita kaikille! Kuka tunnistaa ongelman, ettei osaa olla lomalla?