Voiko yrittäjä pitää lomaa?

Siinäpä kysymys, jota varmasti moni yrittäjyydestä haaveileva miettii. Onko sitten aina töissä? Voiko yrittäjä pitää lomaa? Sanoisin näin 10 kuukauden yrittäjyyden jälkeen, että lomaa pitää ottaa, mutta helppoa se ei ole. Olla ihan lomalla. Että ihan unohtaisi työnsä – ei sellaista ehkä tulekaan! Toki ylipäätään yrittäjä on vähän tyhmä lokerikko ja yleistää liikaa – monet yrittäjät tekevät tilinsä vaikka talvella ja kesällä on pakkoloman aika. Entä 10kk yrittäjänä ollut, kirjoittamisen ja sosiaalisen median yrittäjä?

Aina töissä ja aina lomalla

Itse koen olevani vähän aina töissä ja lomalla. Kun tekee töitä kotoa käsin, on aina ns. lomalla ja yhtä aikaa töissä kotona. Tässä hommassa hämärtyy herkästi se, että töitä oikeasti olisi tehtävänä – se olen yleensä minä, joka hoiti esimerkiksi lounaat meille kesäkuussa, kun mies istui etätöissä kotona. Koska en istu palavereissa työkavereiden kanssa, unohtuu monesti, että olen töissä. Samalla taas harvoin mitkään tekemiseni ovat sidottu tiukasti aikaan ja paikkaan – hyvin usein teen vielä iltaisin lasten mentyä nukkumaan joitain hommia ja toisaalta taas voin juosta keskellä arkipäivää lenkin ja vapauttaa illasta aikaa perheelle. Pääni surraa koko ajan erilaisista ideoista mitä haluaisin toteuttaa, samoin kuin kuvausideoita on yleensä läjä päässä. En ole koskaan täysin miettimättä töitä. Kotona ollessa tuntuu, että olen samalla aina töissä ja aina lomalla – erikoinen fiilis! Perheen on vaikeaa ymmärtää äidin olevan töissä, joten yritän tehdä asiat koneella kun tytöt ovat hoidossa tai illalla nukkumassa.

Jos tekee sitä mitä rakastaa työkseen?

Tällä hetkellä tilanteeni on hyvin onnekas, sillä läppäri ja kamera kulkevat mihin vain ja tein esimerkiksi wifin avulla töitä Kuusamo-Jyväskylä-ajomatkalla molempiin suuntiin. Rakastan pääasiassa asioita, joita saan tehdä työkseni. Mies onneksi ymmärtää, että minun on revittävä aikaa jostain töille ja ajoi koko matkan toiseen suuntaan, mennessä vuorottelimme. Ulkomaille tekemäni työt ovat sellaisia, että läppäri on avattava joka ikinen arkipäivä eikä minulla ole tuuraajaa, eli täysin lomalla en voi olla. Siinä siis vastaus! Ainakaan ekana yrittäjyysvuonna en ole uskaltanut ajatellakaan täysin lomalle lähtemistä!

Pois kotoa lomalle

Minä huomaan stressitasojen laskevan ja lomamoodin iskevän heti, kun lähden pois kotoa. Ei tunnu ollenkaan työltä naputtaa läppäriä Kuusamossa! Kotona on jotenkin niskassa töiden lisäksi muut velvoitteet – pyykit, kodin siivous, ruoat, kaikki asiat huutavat, että pitäisi tehdä tuo ja tuo. Ja monesti en päivän aikana sitten ehdikään irrota läppäriltä ja on olo, että kun olen ”vain kotona”, siellä pitäisi ehtiä muutakin. Viikonloppuisin ei välttämättä ole pakko avata läppäriä ja silloin se saattaa jäädäkin kiinni. Ei lomareissulta käsin monesti synny postauksia, teen pakolliset ja muuten pyhitän ajan perheelle. Kyllä nyt miehen ollessa kesälomalla minäkin hidastan tahtia ja en esimerkiksi tee niin aktiivisesti myyntiä kuin muutoin vuodesta.

paita VILA/ farkut & korvikset LINDEX/ kengät CONVERSE

Otsikkoon vastatakseni – kyllä voi ja pitäisi. Vuorokauden irrottautuminen voi olla henkisesti todella iso juttu ja tuottaa enemmän tulosta kuin joka päivä puristaminen. Silti en usko, että uutena yrittäjänä voisin laittaa kanavat kiinni kuukaudeksi. Ehkä sitten, kun on vakiintuneempia asiakkaita tai enemmän kokemusta…? Toisaalta, nyt on sellainen tunne, etten haluaisikaan olla kuukautta täysin lomalla. Niin kivaa töiden tekeminen on!

Millaisia kokemuksia sinulla on yrittäjänä lomailusta? Onnistuuko sellainen?

P.S. Noita kavereita punki joka puolelta kuvatessamme, niin oli pakko laittaa pari porokuvaakin mukaan. :D

Tää on ihan kakkapierua!

”Koronan takia on gondolihissi kiinni” ”Koronan takia teidän molempien synttärit on valitettavasti peruttu” ”Koronan takia ette pääse kylpylään tai rantasaunaan”.

Tää on ihan kakkapierua! KAKKAPIERUKORONA!

Tuohon huomenna nelivuotiaan huutoon tiivistui todella monen ajatukset. Korona on todellakin kakkapierua. Tämä tilanne on todella hämmentävä. Valmiuslaki voimassa ensi kertaa sitten sotien.

Mutta kuten sanoin lapsillekin uudestaan ja uudestaan – kylpylän sulkeminen on todella pieni harmitus suuressa mittakaavassa. Pääasia on, että selvitään tästä mahdollsimman hyvin. Pidetään huoli lähemmäisistä. Luin jostain, että tila voi kestää vuodenkin. Se tuntuu ihan sietämättömältä näin yrittäjänä ja 93-vuotiaan ja parin viikon kuluttua 86 vuotta täyttävän mummon lapsenlapsena. Mummo viettää ehkä syntymäpäiväänsä ihan yksin. Tiedän, pieni murhe henkiinjäämisen rinnalla, mutta sattuu sydämeen kovasti. Tiedän, että vähintään puolet suomalaisista on samassa tilanteessa. Kaikkia sattuu. Henkisesti ja taloudellisesti.

Tässä tilanteessa on ollut ihan uskomatonta nauttia hetki lumesta ja lasten riemusta. Olen saanut viestiä siitä, että tein väärin kun matkustin, mutta viime viikolla kun lähdimme tilanne oli vähän eri.

Olemme nauttineet lumesta niin paljon kuin olemme pystyneet tällä hetkellä, pelko takaraivossa. Nyt kun tilanne on mikä on, päätimme huomenna hakea ruokaa ravintoloista mukaan ja yrittää parhaamme mukaan tukea vielä paikallisia, jos kaikki paikat sulkevat.

Tilanne on hämmentävä. Tilanne on ihan kakkapieru. <3 Miten voit? Tämä vaikuttaa yhteiskuntaan mielenterveydelliselläkin tasolla niin rajusti!

Hävettää olla lomalla

Siinäpä ensimmäinen fiilkseni. Olemme olleet lomamatkalla perheellä edellisen kerran toukokuussa Kreetalla. Ja edelleenkään siellä katkennut käsi ei ole tavallinen. Se stressin ja väsymyksen määrä mikä siitä lomasta jäi uuvutti pitkän aikaa. Syksyllä juttelimme, käyttääkö kukaan Kuusamon lomaviikkoja, vanhemmillani on siis lomaosake, jossa joka kuudes viikko on heidän ja käytettävissä myös meillä lapsilla. Päätimme tuolloin varata maaliskuulle osuvan viikon ja lumiloman odotus nousi ihan arvoon arvaamattomaan, emme tienneet syksyllä millainen talvesta tulisi.

Pari päivää ennen lomaamme alkoi tulla isoja päätöksiä. Kouluja meni kiinni, ihmiset tekivät joukkoryntäyksiä kauppaan ja maailman meno oli… Hämmentävä. Keskustelimme siitä, mitä tehdä loman suhteen. Menisimme omalla autolla, olisimme omassa mökissä, pääasiassa hiihtäisimme ja olisimme ulkona rinteessä. Mutta ovatko paikat auki? Voimmeko mennä? Olemmeko jotain tartuttajia mahdollsesti?

Todettuamme, että eskari ja päiväkoti ovat normaalisti auki ja etelässä altistus sekä ihmisten kohtaaminen ovat ihan eri tasolla kuin pohjoisessa päätimme lähteä. Ajaa posotimme menemään niin, että söimme jopa lounaan ajaessa. Vaihdoimme miehen kanssa ajovuoroja ja matka taittui ennätysajassa.

Perillä odotti metriset hanget. Ja loppuunvaratut mökit, kuulemma lähinnä hotelliin tulee nyt peruutuksia. Keli seilasi niin, että tullessamme oli -20 astetta pakkasta, seuraavana aamuna -2. Tuuli on ollut kova ja sen takia sekä kuulemma tuolihissi ja gondoli Rukalla suljettuna. Kunnes juttelin hissimiehen kanssa, joka kertoi, että tuolihissi on kiinni, koska sen kuomua ei saa sulkea koronan vuoksi ja se auki oleva kuomu ottaa liikaa vastatuuleen. Se ihmismäärä, joka Rukalla eilenkin laski, olisi helpompi jakaa yksittäisiksi tuolihissikävijöiksi kuin ajaa kuomut ylhäällä.

No, oli miten oli. Lomalle tultiin. Katselimme sääennusteesta, että kannattaa laskea loppuviikosta, mutta mitä jos koko laskettelukeskus on kiinni? Päätimme siis mennä heti rinteeseen, sillä hiihtämään varmasti pääsee, tuskin kukaan metsiä sulkee. Kyselimme hissilippuja ostaessa, kannattaako ostaa neljän päivän lippuja, mutta arvatenkin siihen ei osaa kukaan vastata. Otimme riskin. Siihen rahanmenoon olimme varautuneet (hei vielä yksi laskee ilmaiseksi!) ja jos homma kaatuu ja keskus suljetaan, en haluaisin rahoja takaisin. Ruka muiden yritysten lisäksi ottaa niin takkiinsa peruessaan kaikki tapahtumansa, että tuetaan sitten paikkaa sillä summalla mikä oltiin alkujaankin ajateltu.

Siis menimme eilen kohti Rukan rinnettä. Kovassa tuulessa, lähes tyhjiin rinteisiin. Aluksi fiilis oli hyvin alhaalla, mutta laskiessani pitkää rinnettä reppanalla yli 20 vuotta vanhalla laudallani mietin, että kyllä ihminen on elossa täällä. Nautin valtavasti. Ja tunsin hirveätä syyllisyyttä siitä. Hävettää nauttia lomasta, hävettää kertoa siitä, hävettää olla onnellinen näinä aikoina. Miksi? Keneltä se on pois, että tyhjissä rinteissä laskemme ja nautimme siitä? Paljon suuremmassa altistuksessa olisimme kotona, lasten ollessa hoidossa ja pyöriessämme suurkaupungissa.

Kun mietiskelin Instagrammissa, etten kehtaa hehkuttaa Kuusamon upeaa lumimäärää tai en kehtaa bloggailla mistään naamarasvoista, minulle kommentoi usempikin että bloggaa. Ja tee se ihan mistä vaan muusta kuin koronasta. Joten siihen sitten pyrin. Lasten riemu oli käsinkosketeltava. He juoksivat lumeen heti paikalle saavuttuamme ja huusivat rakastavansa ulkoilua, kun ei olisi aina sitä kuraa. Niinpä. Ei sitä voinut kuin katsoa sydän sykkyrällä.

Tiedostan, että monilla yrittäjillä on todella vaikea tilanne. Teen parhaani teidän tukemiseksi. Tiedostan, että minulla on viikon sisään kaksi synttäreitään juhlivaa lasta, joille joudun sanomaan, ettei kauan odotettuja HopLop-synttäreitä tulekaan. Mutta yritän kuitenkin pitää positiivisen viban yllä ja kirjoittaa, vaikka jotenkin hävettää olla lomalla.

Hävettää tai ei, minun mielestäni jo noiden kahden vikan kuvan takia kannatti lähteä. Voiko rehellisempää onnea olla? Lapset. <3

Miten voitte? Mikä fiilis? Saako kirjoittaa iloisista fiiliksistä tai turhanpäiväisistä asioista?