Avainsana-arkisto: loma

Kannattaako siellä edes käydä?

4.7.2019
6

Palataan vielä Kreetan tunnelmiin, josta postaamatta on muun muassa pari ihanaa ravintolavinkkiä, palaan vielä niihin vaikka ensi viikolla. Mutta entä Kreetan isommat kaupungit ja se yksi kuuluisimmista, Hanian kaupunki? Kannattaako siellä edes käydä vai onko kyseessä turistirysä? Meillä oli haaveissa käydä muitakin kaupunkeja, mutta lopulta totesimme lasten kyllästyvän hyvinkin pian automatkoilla ja kaikille oli helpompaa ranta/allaselämä, joten kaupunkireissut jäivät vähille.

Kävimme kolme vuotta sitten Haniassa ja se oli mielestäni todella kaunis, mutta todellakin aika turisti. Päätimme nytkin tehdä yhden iltapäiväpiipahduksen sinne, sillä lapset eivät muistaneet juurikaan mitään edelliskerrasta. Tai no, mieshän kävi Haniassa varmaan viisi kertaa lopulta, kun lääkäri halusi aina uudelleen nähdä käden ja hänet leikattiin siellä, mutta me muut teimme yhden reissun.

Jännitin kuskin tehtävääni, en sitä ajamista Haniaan vaan sitä perillä oloa. Hanian kadut ovat kapeita ja mietin kädet hikisenä, mihin tuuppaamme auton parkkiin. Olen nimittäin surkea taskuparkkeeraaja. Geranista, jossa hotellimme oli, oli vain noin 12 kilometrin matka Haniaan, joten kauaa sinne ei ajanut. Päätimme suunnistaa parkkihalliin, muistaakseni samaan, jossa auto oli kolme vuotta sitten.

Olin unohtanut kolmessa vuodessa, että he parkkeeraavat puolestasi! Sen kun jätät auton parkkihallin ovelle ja se hoidetaan parkkiin. Hahaa, mahtavaa. Kaupungissa siis pärjää huonompikin parkkeeraajaa. Lähdimme kävelemään kohti keskustaa ja kävimme uuden kaupungin puolelta yhdessä kenkäkaupassa. Suosittelen käymään erityisesti kenkäkaupassa nimeltä MIGATO – ostin sieltä kahdet kesäkengät kesällä 2016, olivat edulliset, kauniit ja nyt siis neljättä kesää ahkerassa käytössä. Lämmin suositus! Kenkävalikoima on niin eri kuin Suomessa kesää ajatellen!

Tällä kertaa piipahdimme myös Hanian kauppahallissa. Ajattelin, että siellä olisi jotain autenttista. No, olihan siellä myynnissä kaikkea paikallista, mutta myyjät puhuivat suomea ja.. Argh. Sieltä halusi äkkiä ulos. Suuntasimme siis kohti satamaa, joka on varmasti Hanian kaunein kohta. Sen liepeiltä, läheltä Starbucksia saa niin hyviä jogurttijädejä, että ne ovat olleet mielessä kolme vuotta. Maut ovat superaitoja ja sitruunajätskini todellakin maistui kirpeälle sitruunalle. Olivat niin valtavia ja sulivat äkkiä, että kuvaan ehti vain puolet jädestä. Minä en yleensä tykkää jäätelöstä, joten tämä on hyvin harvinaista, että kehun teille jätskipaikkaa. Esikoinenkin hämmästeli kun jätskejä tilattiin neljä – syökö äiti kokonaisen jäätelön? Syö, kun se on kirpeä ja raikas, minulla tökkää jätskeissä ja jälkkäreissä aina niiden liiallinen makeus. Kannattaa istua suihkulähteen reunalla tai satamassa nauttimassa frozen yogurthia! Ekasta kuvasta näkee pienimmän mekosta hänen valitsemansa maun, hih!

Nurkan takana, 100 metriä uuteen kaupunkiin päin oli myös ihana mehubaari, josta tilasin punajuurta, omenaa ja… limeä (unohdin jo!) sisältävän mehun. Suosittelen!

Vanhan kaupungin kujat myyvät pääasiassa turistikamaa, mutta niillä kävely on ihanaa. Siinä saa haistella historian havinaa ja ihastella kauniita värejä ja upeita ovia. Myös hyviä ruokapaikkoja löysimme aiemmalla reissulla, kun vaelsimme vähän kauemmas satamasta.

Kyllä Haniassa kannattaa ehdottomasti kerran lomallaan käydä, mahtava kenkäkauppa, maailman parhaat jädet ja kaunis satama antavat jo tarpeeksi syitä! Kestää ne terve terve-huutelutkin sitten. Sain myös kuvan 6-vuotiaastani heittämässä kaupustelijan tomaatteja – kuka muistaa tässä postauksessa olevan kuvan, kun samainen, silloin 3-vuotias tyttö paiskoi kaupustelijan tomaattia?

Vai mitä olette mieltä Haniassa ja Kreetalla pörräilleet? Kannattaako?

Ne väittää että Elafonissi on upein, mutta me oltiin eri mieltä.

28.6.2019
6

Elafonissi on Kreetan upein ranta! Tee retki pinkille rannalle!

Näiltä teksteiltä ja kehoituksilta et voi välttyä, kun Kreetalle matkaat. Elafonissilla on käytävä, se on upea. Mutta me löysimme mielestämme paratiisin ihan muualta, jonne ehdottomasti vinkkaisin menemään.

Kun kolme vuotta sitten lomailimme Kreetalla, meillä oli mukana kolmikuinen vauva. Silloin pysähdyimme autolla Elafonissille, mutta minä olin lähinnä vauvan kanssa piilossa, kun mies ja esikoinen kävivät puljaamassa supermatalassa ja lämpöisessä merivedessä hetken. Meille jäi mieleen, että ranta on kaunis, siellä tykkäävät lapset puljata, sillä matalaa ja lämmintä vettä piisaa ja että siellä tuuli ihan kamalasti. Niin ja siitä pinkistä väristä ei ollut tietoakaan.

Päätimme siis tälläkin lomalla käyttää yhden päivän Elafonissille ajeluun, sillä ajattelimme, että lapset tykkäävät siitä matalasta ja lämpöisestä merivedestä. Vuokra-auto on ihan paras hommaan ja yksi parhaita juttuja miksi sinne kannattaa ajella ovat maisemat. Upeita vuoristomaisemia koko noin tunnin ajelu Geranista Elafonissiin. Matkalla pysähdyimme ihailemaan maisemaa ja maistelemaan ystävällisen miehen oliiviöljyä ja hunajaa. Hän otti meistä kuvia ja höpötti ummet ja lammet. Siitä sitten ostimme matkaankin öljyä, oli superhyvää ja oikeasti edullista. Kannattaa pysähdellä matkalla!

Kun pääsimme Elafonissille, kuului suomea joka puolella. Jälkikäteen huomasin, että maanantai on TUIn retkipäivä sinne. Mmmm. Olisi pitänyt tsekata etukäteen. No, sekaan mahduttiin ja aurinkotuolit tultiin rahastamaan heti. Tuuli oli kova tällakin kertaa ja koska ensimmäinen lomaviikkomme oli vielä vähän viileä (25 astetta), merivesi iholla tuulen kanssa sai oikeasti palelemaan. Lämpöisin oli, kun pötkötti matalassa lämpöisessä merivedessä tai ryntäili paikasta toiseen, kuten meidän perheemme tuntuu tekevän. Maataanko teillä paikallaan? Tytöt rakastivat leikkiä hiekassa ja tutkia simpukoita, pinkistä väristä tuolla rannalla näkyy ehkä pienen pieni häivähdys. Todella kaunis paikka on ja nyt siellä ei heinäkuussa enää palelekaan, upeudesta ei pääse mihinkään. Kävin ostamassa tuoretta appelsiinimehua ja sain todella tylyä palvelua, vessaan sai jonottaa ja suomea puhuttiin joka puolella. Turismi näkyy.

Päivä oli kuitenkin ihana ja hyvillä mielin lähdettiin iltapäivällä kotia kohti. Kuopukselle iski pissahätä vuorenrinteessä, jossa pysähdyttiin Tavernaan. Ehdin ottaa vielä pari kuvaa vuoristomaisemista ja alhaalla juoksevista lukuisista vuohista, kunnes loma muutti sekunteissa suuntaa, päivän kuvat olivat siinä ja minä lähdin pelästyksestä tärisevin käsin ajamaan kohti hotellia. Tiedätte jo tarinan.

Kaksi yötä tapahtumien jälkeen pohdittiin, otetaanko suunnaksi Rethymnon, mutta todettiin, että lapset tykkäävät rantsuelämästä enemmän. Niinpä auton nokka suunnattiin lähellä Hanian kenttää sijaitsevaa Marathin rantaa. Valitsimme paikan, koska se oli sijainniltaan suojaisa ja näytti siltä, että siellä ei tuulisi. Vähän jännäillen ajelin jyrkkiä alamäkiä sinne ja mietin, osaanko sillä pienellä vuokra-autolla ajaa takaisin, mutta hyvin meni.

Perillä meitä odotti hiljainen paratiisi ja rannalla näkyi vain paikallisia. Vesi oli kirkasta, ranta tyhjä ja kaikki todella kaunista. Yllätyimme, kun yritimme ottaa tuolit, ne olivat lukittu ja ainoastaan jahtiklubilaisille (!!). Eipä siinä mitään, sillä elettiin kesäkuun ekaa viikkoa ja hiekka ei ollut vielä polttavan kuumaa, vaan siinä pärjäsi hyvin. Nyt heinäkuun lämmöillä pitäisi varmaan vetäytyä muurin suojaan.

Oli ihanaa. Ei kuulunut kuin kreikan kieltä. Paikalliset pumppasivat ananaksemme täyteen, kun huomasivat käsipuolen miehen. Ei musiikkia, ei kaupustelijoita, vain rauha ja kaunis, todella suojaisa ranta. Ihan paratiisi mielestämme. Sielu lepäsi tuolla. Lapsi ui loputtomiin kurkkien pikkukaloja, toinen rakensi hiekkalinnaa. Kun nälkä tuli, suuntasimme rantaravintolaan, jossa näkyi nyt se turismin puute: meitä kohtaan oltiin valtavan ystävällisiä, hinnat olivat alhaiset ja annokset isoja. Vessan ei ollut jonoa. Istuimme hymyillen rantaravintolassa ja kiittelimme ideasta lähteä tänne, kauas Bamse-bileistä ja hälinästä, kauas turistimassoista (tai ei oikeastaan edes kauas).

Päivä oli yksi parhaita lomallamme, veikkaisin että olemme kaikki sitä mieltä. Ainoa hurja juttu Marathissa on se, että hävittäjäkoneet lensivät aika ajoin harjoituslentoja yllämme ja jylinä oli välillä hurja. Toisaalta näimme ainutlaatuisia lentotemppua siinä rannalla kököttäessämme. Ihan tosi lämmin suositus kyseiselle rannalle, niitä kyllä Kreetalla piisaa!

Vitsi että rakastan rantaelämää. Meri on parasta ikinä, samoin kuin hiekka varpaissa. Sellaisia onnellisia rantahetkiä ja suosituksia, käsipuolena ja ilman. Oletko matkaillut Kreetalla, mikä on suosikkirantasi? 

Seuraava lomaylläri

13.6.2019
4

Elämää ei voi suunnitella. Sen olen todennut jo useasti lasten kanssa eläessä. Kun lasten kanssa matkustaa, on kammona ehkä eniten vatsataudit. Minä olen kuluttanut monta käsidesiä tyhjäksi lomalla ja pelkäsin, että alamme oksentaa kun mieskin oli poissa pelistä.

Kun olimme kolme vuotta sitten Kreetalla, saimme tuliaisiksi vesirokot. Sekä esikoinen että 4kk vanha vauva sairastivat. Seuraava vuonna, kun olimme Kyproksella meillä oli kolme hirveää enterorokkoa. Viime viikolla tapasimme hotellissa 1-vuotiaan, jolla oli vesirokko ja ruotsalaiset vanhempansa kertoivat, että heillä oli viime reissussa ollut enterot. Lasten kanssa vaan monesti sairastetaan, oli loma tai ei, näinhän se menee.

Viime lauantaina puoliltapäivin saimme miehen takaisin sairaalasta. Hän oli aika uuvahtanut, mutta kohtuullisen kivuton ja olin hyvin huojentunut – leikkaus oli ohi ja paraneminen voisi alkaa. Iltapäivä sujui altaalla hänen pysyessään varjoissa ja illalla lähdimme katsomaan lasten showta vielä hotellialueella. Kesken esityksen esikoinen alkoi oksentaa katsomoon.

Oli taas vähän epätoivoinen olo. Että ehdin jo huokaista ja taas mennään. Tarttuuko tämä kaikkiin ja vietämme loppuloman näin? Valvoin yön tuijotellen hänen oloaan. Sunnuntaille varattu pyöräretki, joka oli ensiksi neljälle hengelle vaihdettiin vain minun ja esikoisen retkeksi ja lopulta peruttiin kokonaan. Sunnuntai alkoi katsomalla Latea huoneessa, minä hipsin terassin eteen ulos lukemaan kirjaa näköetäisyydelle. Olemme koko loman miettineet, mikä idea oli maaterassissa, sillä kuopus osaa avata oven ja karkailee siitä, se oli tuskaa varsinkin kun olin yksin lasten kanssa. Kävin vessassa ja neiti porhalsi vapauteen. Mutta näin sairastupana sentään toimi hyvin!


mekko ja aurinkolasit KAPPAHL/ kengät ILSE JACOBSEN

Lopulta selvisimme vähällä. Neiti voi pahoin sen sunnuntain, yksi peruuntunut pyöräretki ja siinä se. Pääsimme iltapäivällä jo mereen uimaan ja lapsi hihkui, että hänellä on kivaa. Olin hirveän onnellinen hänen puolestaan tuossa hetkessä. No, hän alkoi uimisen jälkeen taas voida pahoin, mutta miten älyttömän onnellinen hän oli siinä hetkessä. Hymyilin ja mietin, että onni on hyvin vahvasti pienissä hetkissä. Ei aina voi mennä putkeen, elämää ei voi suunnitella ja lasten kanssa sattuu ja tapahtuu, mutta tuon puolen tunnin ajan olimme kaikki todella onnellisia. Ja se on arvokasta jos mikä.

Vastoinkäymiset pistävät nöyräksi ja opettavat arvostamaan niitä hetkiä entistä enemmän. Loppujen lopuksi se, istuuko pelkäämässä tarttuvaa tautia vai heittäytyykö hetkeen ja mereen tekee päivästä aika erilaisen. Olen hyvin kiitollinen, että kaikki on mennyt näinkin hyvin. Eilen mies kävi vaihdattamassa kipsin ja leikkaushaava tutkittiin. Iso on ja iso ruuvi kädessä, mutta paranee hienosti ja arvio oli, että kipsistä pääsisi kolmessa viikossa! Wau, toivotaan näin, viikkohan on jo lusittu, eli Suomessa olisi vain kaksi kipsiviikkoa edessä. Tutkiminen jatkuu sitten Tampereella.

Pidetään kiinni hetkistä, sillä pieneen mahtuu valtava onni. Iloista torstaita kaikille!