Hävettää olla lomalla

Siinäpä ensimmäinen fiilkseni. Olemme olleet lomamatkalla perheellä edellisen kerran toukokuussa Kreetalla. Ja edelleenkään siellä katkennut käsi ei ole tavallinen. Se stressin ja väsymyksen määrä mikä siitä lomasta jäi uuvutti pitkän aikaa. Syksyllä juttelimme, käyttääkö kukaan Kuusamon lomaviikkoja, vanhemmillani on siis lomaosake, jossa joka kuudes viikko on heidän ja käytettävissä myös meillä lapsilla. Päätimme tuolloin varata maaliskuulle osuvan viikon ja lumiloman odotus nousi ihan arvoon arvaamattomaan, emme tienneet syksyllä millainen talvesta tulisi.

Pari päivää ennen lomaamme alkoi tulla isoja päätöksiä. Kouluja meni kiinni, ihmiset tekivät joukkoryntäyksiä kauppaan ja maailman meno oli… Hämmentävä. Keskustelimme siitä, mitä tehdä loman suhteen. Menisimme omalla autolla, olisimme omassa mökissä, pääasiassa hiihtäisimme ja olisimme ulkona rinteessä. Mutta ovatko paikat auki? Voimmeko mennä? Olemmeko jotain tartuttajia mahdollsesti?

Todettuamme, että eskari ja päiväkoti ovat normaalisti auki ja etelässä altistus sekä ihmisten kohtaaminen ovat ihan eri tasolla kuin pohjoisessa päätimme lähteä. Ajaa posotimme menemään niin, että söimme jopa lounaan ajaessa. Vaihdoimme miehen kanssa ajovuoroja ja matka taittui ennätysajassa.

Perillä odotti metriset hanget. Ja loppuunvaratut mökit, kuulemma lähinnä hotelliin tulee nyt peruutuksia. Keli seilasi niin, että tullessamme oli -20 astetta pakkasta, seuraavana aamuna -2. Tuuli on ollut kova ja sen takia sekä kuulemma tuolihissi ja gondoli Rukalla suljettuna. Kunnes juttelin hissimiehen kanssa, joka kertoi, että tuolihissi on kiinni, koska sen kuomua ei saa sulkea koronan vuoksi ja se auki oleva kuomu ottaa liikaa vastatuuleen. Se ihmismäärä, joka Rukalla eilenkin laski, olisi helpompi jakaa yksittäisiksi tuolihissikävijöiksi kuin ajaa kuomut ylhäällä.

No, oli miten oli. Lomalle tultiin. Katselimme sääennusteesta, että kannattaa laskea loppuviikosta, mutta mitä jos koko laskettelukeskus on kiinni? Päätimme siis mennä heti rinteeseen, sillä hiihtämään varmasti pääsee, tuskin kukaan metsiä sulkee. Kyselimme hissilippuja ostaessa, kannattaako ostaa neljän päivän lippuja, mutta arvatenkin siihen ei osaa kukaan vastata. Otimme riskin. Siihen rahanmenoon olimme varautuneet (hei vielä yksi laskee ilmaiseksi!) ja jos homma kaatuu ja keskus suljetaan, en haluaisin rahoja takaisin. Ruka muiden yritysten lisäksi ottaa niin takkiinsa peruessaan kaikki tapahtumansa, että tuetaan sitten paikkaa sillä summalla mikä oltiin alkujaankin ajateltu.

Siis menimme eilen kohti Rukan rinnettä. Kovassa tuulessa, lähes tyhjiin rinteisiin. Aluksi fiilis oli hyvin alhaalla, mutta laskiessani pitkää rinnettä reppanalla yli 20 vuotta vanhalla laudallani mietin, että kyllä ihminen on elossa täällä. Nautin valtavasti. Ja tunsin hirveätä syyllisyyttä siitä. Hävettää nauttia lomasta, hävettää kertoa siitä, hävettää olla onnellinen näinä aikoina. Miksi? Keneltä se on pois, että tyhjissä rinteissä laskemme ja nautimme siitä? Paljon suuremmassa altistuksessa olisimme kotona, lasten ollessa hoidossa ja pyöriessämme suurkaupungissa.

Kun mietiskelin Instagrammissa, etten kehtaa hehkuttaa Kuusamon upeaa lumimäärää tai en kehtaa bloggailla mistään naamarasvoista, minulle kommentoi usempikin että bloggaa. Ja tee se ihan mistä vaan muusta kuin koronasta. Joten siihen sitten pyrin. Lasten riemu oli käsinkosketeltava. He juoksivat lumeen heti paikalle saavuttuamme ja huusivat rakastavansa ulkoilua, kun ei olisi aina sitä kuraa. Niinpä. Ei sitä voinut kuin katsoa sydän sykkyrällä.

Tiedostan, että monilla yrittäjillä on todella vaikea tilanne. Teen parhaani teidän tukemiseksi. Tiedostan, että minulla on viikon sisään kaksi synttäreitään juhlivaa lasta, joille joudun sanomaan, ettei kauan odotettuja HopLop-synttäreitä tulekaan. Mutta yritän kuitenkin pitää positiivisen viban yllä ja kirjoittaa, vaikka jotenkin hävettää olla lomalla.

Hävettää tai ei, minun mielestäni jo noiden kahden vikan kuvan takia kannatti lähteä. Voiko rehellisempää onnea olla? Lapset. <3

Miten voitte? Mikä fiilis? Saako kirjoittaa iloisista fiiliksistä tai turhanpäiväisistä asioista?

Kesälomat varataan nyt! Kokemuksia perhehotelleista ja tämän kesän valintamme.

Kurja talvi, alkanut vuosi ja ennen kaikkea Matkamessut tarjouksineen ovat selkeästi saaneet ihmiset miettimään kesälomaa. Olen saanut paljon kyselyitä, mitä tykkäsimme mistäkin hotellista, joten ajattelin koota kokemuksia tähän samaan postaukseen. Minulla kyllä lapset ovat muuttaneet hurjasti omaa lomailua – siinä missä ennen saatoimme varata kesäloman reissun viikonkin varoajalla, nykyään sitä suunnittelee pitkään ennakkoon harrastusten, koulujen lomien ja lasten kesäkerhojen mukaan. Lisäksi oli ihan älytön ajatus, että menisi samaan lomakohteeseen uudelleen, ei ei, maailmassa on liian paljon näkemättä! Ja nyt pienten lasten kanssa minusta on ihanaa, jos lomasta tippuu tietty suorittaminen pois, kun uudesta paikasta täytyy nähdä kaikki. Lapset odottavat uimista, uimista ja jätskiä. Äiti juoksulenkkejä rannalla, lämpöä ja hyvää ruokaa. Niinpä päädyimme tänä kesänä kohteeseen, missä olemme olleet jo useasti aiemminkin – Kyprokselle.

Kypros on minusta ihana. Siellä on toukokuussa yleensä (ilmastostahan ei nykyään tiedä mitään!) kohtalaisen lämmin. On paljon tekemistä, on meriretkiä, tanssivia vesiä, huvipuisto, Euroopan suurin vesipuisto. Ihana viinitila (tai moniakin). On historiallisia kaupunkeja kuten Limassol tai Nicosia (tuossa Nicosian postauksessa enemmänkin rantoja ja kaupunkeja!) ja hyvässä kunnossa olevat tiet, jos haluaa autoilla. On tuttu pyöräretkien vetäjä/vuokraamo, josta mies haluaa ehdottomasti vuokrata pyörän. On luontoa ja löysimme ihanan puutarhankin autoillessamme. On hyvää ruokaa, on kaikkea mitä kaipaan. Olen oppinut Kyproksella uimaan 1980-luvulla, ollut miss märkä t-paita kisassa Nissi Beachilla parikymppisenä (APUA! :D) ja nyt olemme olleet siellä perheenä vuosina 2017 sekä 2018. Koska olen itse entinen TUIlainen, olemme jotenkin automaattisesti valinneet heidän konseptin, mutta nyt oli Tjärellä niin ohittamatton tarjous, että päädyimme kokeilemaan heidän perhehotelliaan ensi kertaa. Mies oli myyty, kun iskin kuvan uima-altaasta jossa on radat. Ilmeensä kirkastui innostuksesta! Sandy Bay Beachin seuraavat kolme kuvaa ovat Tjäreborgin sivuilta.

Kyproksella olemme olleet Protaraksessa Nausicaassa sekä Nissi Beachilla Aeneaksessa. Näistä jälkimmäinen oli upeampi hotelli ja ranta ihan mieletön, mutta ensimmäisessä oli ehdottomasti paremmat ruoat ja rauhallisempaa. Sen sijaan Nausicaan altaat eivät olleet pienten kanssa parhaat mahdolliset, mies nautti taas suuresti kun hotellista pystyi hyppäämään suoraan mereen uimaan.

Kahdesti olemme olleet Kreetan Caldera Beachissa, jossa olimme niin viime kesänä kuin neljä vuotta sitten vauvan ja kolmevuotiaan kanssa. Täytyy sanoa, että sen hotellin ruoan taso on ihan eri kuin Kyproksella! Kaksi viikkoa all inclusivella tökki tuolla Kreetan hotellissa, nyt emme Tjären pakettiin sitä enää ottaneetkaan. Itse hotelli on ihan kiva, altaat hyvät ja kerhotilat toimivat, mutta ruoalla on aika suuri merkitys! Auton olemme vuokranneet ihan joka paikassa useammaksi päiväksi ja hyvin on löytyneet turvaistuimet niin Kyprokselta kuin Kreetalta. Autoa ei tarvinnut edes itse siivota, kun enterorokossa ollut esikoinen oksensi sinne Kyproksella. Huh!

Linkkejä klikkailemalla pääsette siis kurkkimaan useampia postauksia niin Kreetalta kuin Kyprokselta, jos ne ovat vaihtoehtoina lomalle. Kuinka moni suunnittelee juuri nyt kesälomaa tai onko joku jo varattu? Onko tuttuja hotelleja, oliko vinkeistä apua? Joskus reissussa ollessa mietin, etten enää lähde, sillä yhdellä lomalla saimme kaikki kolme naispuolista rajut enterorokot ja irroteltiin kyntemme. On oksennettu reissuilla ja viime kesänä puolet lomasta meni ravaamiseen sairaalassa ja miehen leikkauksessa. Mutta aina on ollut todella kivaakin, aina on nautittu ja kai sitten jääty plussan puolelle.

Kesää odotellessa! Tuliko matkakuume?

Kannattaako siellä edes käydä?

Palataan vielä Kreetan tunnelmiin, josta postaamatta on muun muassa pari ihanaa ravintolavinkkiä, palaan vielä niihin vaikka ensi viikolla. Mutta entä Kreetan isommat kaupungit ja se yksi kuuluisimmista, Hanian kaupunki? Kannattaako siellä edes käydä vai onko kyseessä turistirysä? Meillä oli haaveissa käydä muitakin kaupunkeja, mutta lopulta totesimme lasten kyllästyvän hyvinkin pian automatkoilla ja kaikille oli helpompaa ranta/allaselämä, joten kaupunkireissut jäivät vähille.

Kävimme kolme vuotta sitten Haniassa ja se oli mielestäni todella kaunis, mutta todellakin aika turisti. Päätimme nytkin tehdä yhden iltapäiväpiipahduksen sinne, sillä lapset eivät muistaneet juurikaan mitään edelliskerrasta. Tai no, mieshän kävi Haniassa varmaan viisi kertaa lopulta, kun lääkäri halusi aina uudelleen nähdä käden ja hänet leikattiin siellä, mutta me muut teimme yhden reissun.

Jännitin kuskin tehtävääni, en sitä ajamista Haniaan vaan sitä perillä oloa. Hanian kadut ovat kapeita ja mietin kädet hikisenä, mihin tuuppaamme auton parkkiin. Olen nimittäin surkea taskuparkkeeraaja. Geranista, jossa hotellimme oli, oli vain noin 12 kilometrin matka Haniaan, joten kauaa sinne ei ajanut. Päätimme suunnistaa parkkihalliin, muistaakseni samaan, jossa auto oli kolme vuotta sitten.

Olin unohtanut kolmessa vuodessa, että he parkkeeraavat puolestasi! Sen kun jätät auton parkkihallin ovelle ja se hoidetaan parkkiin. Hahaa, mahtavaa. Kaupungissa siis pärjää huonompikin parkkeeraajaa. Lähdimme kävelemään kohti keskustaa ja kävimme uuden kaupungin puolelta yhdessä kenkäkaupassa. Suosittelen käymään erityisesti kenkäkaupassa nimeltä MIGATO – ostin sieltä kahdet kesäkengät kesällä 2016, olivat edulliset, kauniit ja nyt siis neljättä kesää ahkerassa käytössä. Lämmin suositus! Kenkävalikoima on niin eri kuin Suomessa kesää ajatellen!

Tällä kertaa piipahdimme myös Hanian kauppahallissa. Ajattelin, että siellä olisi jotain autenttista. No, olihan siellä myynnissä kaikkea paikallista, mutta myyjät puhuivat suomea ja.. Argh. Sieltä halusi äkkiä ulos. Suuntasimme siis kohti satamaa, joka on varmasti Hanian kaunein kohta. Sen liepeiltä, läheltä Starbucksia saa niin hyviä jogurttijädejä, että ne ovat olleet mielessä kolme vuotta. Maut ovat superaitoja ja sitruunajätskini todellakin maistui kirpeälle sitruunalle. Olivat niin valtavia ja sulivat äkkiä, että kuvaan ehti vain puolet jädestä. Minä en yleensä tykkää jäätelöstä, joten tämä on hyvin harvinaista, että kehun teille jätskipaikkaa. Esikoinenkin hämmästeli kun jätskejä tilattiin neljä – syökö äiti kokonaisen jäätelön? Syö, kun se on kirpeä ja raikas, minulla tökkää jätskeissä ja jälkkäreissä aina niiden liiallinen makeus. Kannattaa istua suihkulähteen reunalla tai satamassa nauttimassa frozen yogurthia! Ekasta kuvasta näkee pienimmän mekosta hänen valitsemansa maun, hih!

Nurkan takana, 100 metriä uuteen kaupunkiin päin oli myös ihana mehubaari, josta tilasin punajuurta, omenaa ja… limeä (unohdin jo!) sisältävän mehun. Suosittelen!

Vanhan kaupungin kujat myyvät pääasiassa turistikamaa, mutta niillä kävely on ihanaa. Siinä saa haistella historian havinaa ja ihastella kauniita värejä ja upeita ovia. Myös hyviä ruokapaikkoja löysimme aiemmalla reissulla, kun vaelsimme vähän kauemmas satamasta.

Kyllä Haniassa kannattaa ehdottomasti kerran lomallaan käydä, mahtava kenkäkauppa, maailman parhaat jädet ja kaunis satama antavat jo tarpeeksi syitä! Kestää ne terve terve-huutelutkin sitten. Sain myös kuvan 6-vuotiaastani heittämässä kaupustelijan tomaatteja – kuka muistaa tässä postauksessa olevan kuvan, kun samainen, silloin 3-vuotias tyttö paiskoi kaupustelijan tomaattia?

Vai mitä olette mieltä Haniassa ja Kreetalla pörräilleet? Kannattaako?