Kevään uudet Versacet

Huh heijaa uupumusta ja keliä! Kuinka moni pysyy pystyssä ulkona? En ole itse joutunut sitä vielä miettimään sairastamisen vuoksi, mutta mies kiittelee keliä lapsen kanssa ulkoillessaan. Heräsin eilen lauantai-iltana päiväunilta kello 19.30, voimat ovat aivan kateissa ja kaikki jää puolitiehen, ei ollenkaan allekirjoittaneelle sopivaa. Yskäkin koki jonkun huippunsa eilen, vaikka elättelin jo toiveita paremmasta.

Mutta pari viikkoa sitten keli oli upea ja silloin napattiin nämä kuvat. Nyt kyllä oikein kouraisee kun vertaa pihalla vallitsevaan keliin!

Sain Indiedaysin ja Instrumentariumin yhteistyönä valita uudet lasit. Koska meillä ei silmälaseja käytetä, tiesin alun perin, että valintani tulevat olemaan aurinkolasit. Kun ehdin Instruun joulunaikaan Jyväskylässä, rivistä hyppäsivät silmiini violetit Versacet, jotka olivat kevään uutuuksia. Kokeilin niitä, monia muita, vielä niitä, muita ja ei auttanut, ne olivat ne. Väri oli täydellinen! Tosin tällä hetkellä kun naama on valkoinen kuin lakana, huomasin tällaisen sävyn vähän syövän väriä kasvoilta, mutta kesää kohti ovat täydelliset. Sain testata laseja ihan tositoimissa, kun aurinkokin näyttäytyi pari viikkoa sitten. 

Nuo Mamaliciouksen housut ovat liimaantuneet jalkaan, ovat niin kivat, mutta josko tästä tervehdyn vielä ja saan jotain muutakin välillä päälle. 

takki, toppi ja jakku Vila/ housut Mamalicious/ kengät Emma/ aurinkolasit Versace/ korvikset Mariel Design/ huivi Syster P (saatu blogin kautta)

Kyllä itselläni alkaa olla aikamoinen kevään odotus päällä, miten teillä muilla? Tennarit, aurinkolasit ja lenkkeily… Olen jo alkanut odottaa, että pääsen viuhtomaan kovaa vauhtia lenkillä, ilman liitoskipuja ja supistuksia. Kevät tule jo! Mutta hei, huomenna on jo helmikuu ja sen jälkeen tulee maaliskuu…! <3 

Olen jotenkin paljon malttamattomampi kuin esikoisen kohdalla tässä odotuksessa. Ensimmäisen kohdalla sitä mietti, että teen vielä tätä ja tätä ja tätä kun elämä kohta muuttuu, nyt taas ei jaksaisi millään odotella, sillä kakkosta ei odota kirjaa lukien ja kylvyssä loikoillen. ;) Tai no, tämän viikon olen kyllä vain maannut, mutta toivottavasti pääsen taas vauhtiin. Seuraavat kolme viikonloppua olisivat täynnä ohjelmaa, joten sormet ristissä ettei täältä muut perheenjäsenet kaadu taudin mukana!

Joko itse odottelet kevättä ja tutkailet uusia kenkiä ja aurinkolaseja? Vai vieläkö saadaan talvi numero 2?


Ja hei, huomiseen asti on aikaa osallistua ihanien Joe Blascon tuotteiden arvontaan täällä!

Täydellinen mahapaita, vaikka kuulumiset muuten kurjia

Bongasin Helsingistä Objectin liikkeestä paidan, joka oli varustettu -70% alelapulla ja oikein huusi minulle olevansa raskaus/imetyspaita. En innostuisi normaalisti tällaisesta mallista niin paljon, mutta nyt näin paidan, joka antaa loppuun asti tilaa vatsalle ja tuon yläosan ansiosta voi toimia ihan hyvin imetystopinkin kanssa. Höhkäsin tätä myös myyjälle, joka ei ymmärtänyt selitystäni ollenkaan ja katseli paitaa kummastuneena. No, pääasia kai että minä olin innoissani. Tässä asussa menin mm. Matkamessuilla viime perjantaina. Erittäin mukava odottajan asu ja vaikka vähän väritön, niin olo oli hyvä!

Muut kuulumiset eivät olekaan sitten niin hilpeitä. Meillä ollaan pääasiassa aina terveitä, lapsi toki on vähän sairastellut. Hänen nuhansa alkoi loppiaisen aikaan ja vietimme viikon sisällä. Minun kurkkukipu/yskäni alkoi puolestaan 1,5 viikkoa sitten ja koska olen ollut viimeksi kuumeessa vuonna 2001 (!! + denguekuume joka ei lenssuihin liity), en ajatellut tämänkään olevan pientä kurkkukipua pahempaa. Lepäilin viime viikolla ja perjantaina olimme messuilla, jaksoin päivän ihan hyvin.

No, siihen se sitten jäikin, yöt menivät aivan kamalaksi sen jälkeen. Yskin taukoamatta ja yskiminen aiheuttaa vatsaan niin kovan repivän kivun, että kontillani huusin välillä ja yritin olla yskimättä, huonolla menestyksellä. Sunnuntaina päädyin lääkäriin, joka totesi etten näytä kovin kipeältä, se on virusyskä joka menee ohi. Neljä tuntia tuon lääkärireissun jälkeen kuumemittari pamahti 39 asteeseen, siis en ole 15 vuoteen nähnyt tällaisia lukemia muuta kuin denguen takia. Ajatukseni olivat a) apua, miten pärjään esikoisen kanssa tässä kunnossa? b) tekeekö tämä jotain kyytiläiselle, kun olo tuntuu siltä että kiehuu ja c) nyt jäi viikonloppusiivous kesken, voi ei! Sanotaanko että olon pahentuessa koko ajan tuo viimeinen ajatus unohtui aika pian ja kaksi ensimmäistä vahvistuivat. :D

Apujoukot lähtivät maanantaina aamuhämärässä tänne ja auttoivat pari päivää, onneksi niin, sillä minä en kyennyt liikkumaan suunnilleen edes vessaan maanantaina. Yöt ovat aivan mahdottomia, nukkuminen ei onnistu ja nyt viikon kovan yskimisen jälkeen joka ikistä selän ja vatsan lihasta särkee. Kun siihen yhdistetään raskausviikko 32 ja muutenkin pingottunut vatsa, kipu on kyllä mielenkiintoista. Millä tämän krampin saa pois…?

Eilen iski niin epätoivo yskiessä, että palasin lääkäriin, joka oikein hätkähti kuunnellessani keuhkojani ja sain diagnoosin keuhkoputkentulehduksesta. Josko nyt saataisiin kuume alas. Influenssalta ei onneksi vaikuttanut, olen pelännyt että tartutan kaikki lähelläni. Pienen lapsen on niin vaikeaa käsittää miksi äitiä pitää vähän karttaa ja äiti ei ulkoile, pussaa tai vie kerhoon. Hän ihan selvästi on reagoinut tähän ja se tuntuu itsestään todella pahalta, kun loppuraskauden ja synnytyksen myötä olen taas kohta ”poissa pelistä”. :( 

En siis ole kuvannut teille blogiarvontoja varten juttuja, enkä moneen päivään edes pystynyt ajattelemaan, että avaisin tietokoneen, tökin parempina hetkinä älypuhelinta ja jätin pari blogikommenttia. 

Täytyy todeta näin jälkikäteen, että tyhmästä päästä kärsii koko ruumis. Kun en ole ikinä kipeänä, en osannut suhtautua tarpeeksi vakavasti pieneenkään lenssuun. Mutta nyt kun raskaus vie voimat ja vastustuskyvyn, olisi todellakin pitänyt. Lisäksi olen äärettömän huono pyytämään apua, olisi pitänyt jo viime viikolla sanoa että tarvitsen apua, mutta menin hampaat irvessä ja sain ensimmäisen taudin päälle toisen. Tyhmää.

toppi & takki Vila/ neule Object/ farkut Mamalicious/ kengät Mustang/ koru Marudesign/ kello Tommy Hilfiger/ laukku Liu Jo

Mutta sellaiset kuulumiset ja sairaskertomukset, mitä sinne kuuluu? Milloinkohan olisin viimeksi ollut avaamatta blogia näin pitkään, kun puurojuttukin oli ajastettu? Tai kolmen päivän päivitystauko? Tiesitte varmasti, että nyt tauti kaatoi? :D 


Onko teidän perheessä sairasteltu? Entä mitä pidätte mahapaidasta, sehän oli ihan ”tavallinen” paita, näetkö tässä mahapaidan vai ihan tavallisen neuleen? Mukavaa keskiviikkoa kaikille, voikaa hyvin!

Kaunis Helsinki, ruma mammavaate sekä sekava kahvila

Siinä oli kaunis otsikko, yleensä näen niiden eteen vähän enemmän vaivaa. Nyt kun olen ollut neljä päivää neljän seinän sisällä ei kulje ajatus, olen homehtunut sohvannurkkaan ja selannut Instagrammista, miten kivan näköisiä tapahtumia missasin. Mutta tänään lähdemme Matkamessuille bloggaamaan!

Kuten olenkin joskus kertonut, olen syntynyt ja asunut lapsuuden Helsingissä. Ehkä siksi nämä vanhat kivitalot siellä edustavat minulle jotain lapsuudesta, sillä aina niitä katsoessa sydämen täyttää haikeus. Sellainen hassu tunne, jota ei osaa selittää. Kuin palanen minusta olisi aina Helsingissä ja kivitalot muistuttavat siitä ajasta, kun elämä oli vielä huoletonta. Halusinkin viime viikonloppuna siellä ollessa ehdottomasti ottaa kuvia, joihin päätyisi taustalle jotain mikä kertoo, että ollaan Helsingissä, eikä Tampereen punatiilien seassa.

Olen pitkään ihaillut Home at lastin Tarun kirpparilöytöjä, oletteko seuranneet millaisia vaatteita hän niiltä löytää? Kysyin Tarulta kirpparivinkkejä Helsinkiin ja hän ehdotti mm. jäähallin kirppistä, jossa piipahdimme lauantaina. Paikka olikin paljon pienempi kuin olin odottanut ja teimme tasan yhden löydön, mikä olikin sitten aika hyvä löytö: Pariisin Disneylandista tuotu vaaleanpunainen huppari, kokomerkintä 4 vuotta, siisti ja nypytön. Täysin sopiva meidän rinsessalle ja valmistauduin henkisesti tinkimään sen meille, kunnes kuulin mitä myyjä siitä pyysi. EURON. Todella siististä hupparista. Oh, ovatko Tampereen kirpparihinnat pilvissä, kun tuntuu ettei niistä irtoa eurolla mitään?

Kuvat räpsittiin jäähallin läheisyydessä ja niistä näkee sen mistä valitin, mammavaatteet eivät vain istu ja tuovat olemukseen väkisin ”lisäkiloja”. Olen lisäksi tämän viikon maannut lenssun kourissa, joten nyt olen varmaan kerryttänyt aikamoisen turvotuksen oikeastikin, mutta minkäs teet kun ääntä ei ole eikä liikkumaan pysty. Tein munauksen, enkä testannut näitä kahta mammapaitaa yhdessä ollenkaan ja totesin sitten Helsingissä, etteivät toimi yhdessä millään, mutta muuta ei ole mukana. Kyllä pitkänmalliset normivaatteet vaan näyttävät paremmilta. Sivukuvassa näkyy paljonko löysää/ylimääräistä kangasta paidassa on.

kauluspaita TopShop/ college Supermom by Noppies/ farkut Mamalicious/ takki Mamalicious (second hand)/ kengät Mustang/ pipo KappAhl/ korvikset UhanaDesign/ huivi Syster P (saatu blogin kautta)

Nyt aletaan olla aika epämukavuusrajoilla näiden asukuvien kanssa, mutta olen henkisesti myös valmistautunut siihen, että joku tulee huomauttelemaan turvotuksesta. :D Näillä vaatteilla näyttääkin ihan möykyltä. Pukeutuminen on kuitenkin kivaa ja tämä harrastus kiva, joten en ihan heti pysähdy, vaikka näytänkin jo aika isolta. Sanoin juuri lauantaina Ennin kengissä bloggarille Ennille, että pakkohan niitä kuvia on nyt ottaa ku ”saa” olla iso, enhän minä pienen vauvan äitinä halua olla kameran edessä. Esikoisesta kroppa alkoi olla kuosissa kun hän täytti vuoden, eli saas nähdä miten tämä homma kohta tyssää. Ja loppujen lopuksi, mitäpä väliä tällä asialla taas on. 

Kävimme muuten Helsingissä testaamassa myös Stockan alakerrasta löytyvän Espresso Housen, jossa oli kauhea kuhina, palvelu ei oikein toiminut vaan kaikkia annoksia annettiin sieltä täältä tiskin yli ja kaikki syötävä oli aikamoista överiä. Miehen belgialainen suklaakahvi oli kyllä paras, siellä oli suklaata alla ja päällä ja kahvia sai etsiä. Brownieta pystyin maistamaan pienen palan, se oli täysin voin makuinen möykky. Tee sentään oli hyvää, vaikkakin pussiteetä. Oletteko testanneet kyseistä kahvilaa? Noin periaatteessa näytti kivalta, mutta lauantaipäivänä aikamoinen kaaos.



Mitä pidät sinisestä asusta, jos epätäydellistä istuvuutta ei huomioida? Onko kukaan muuten tulossa Matkamessuille? Toivon todella, etteivät junat jumita tai että kuntoni kestää jo. Moikataan jos tavataan siellä, kivaa perjantaita!


P.S. Ensi viikolla tulee täyteen 4 vuotta bloggaamista, synttäriarvonnat odottelevat siis siellä!