Safarihommia sekä epäonnistunut hakemus

Sunnuntaita ystävät! Onpa ollut ihan tosi kiva viikonloppu, entä siellä? Meillä oli lapsen luokkakaveri yökylässä ja lisäksi eilen käytiin lähiruokasafarilla, miten kiva keksintö! Olen tutkinut ideaa varmaan jo 15 vuotta sitten, mutta koskaan ei ole saatu aikaiseksi lähteä tai on oltu jossain muualla. Lähiruokasafarilla pirkanmaalaiset tilat avaavat oviaan ja joukkoon kuuluu niin lihatiloja, kahviloita, vihannesravintolaa kuin pienpanimoita. Yhteensä paikkoja oli eilisellä safarilla muistaakseni 26 kappaletta. Kävimme Lempäälässä Mantereen tilalla, jossa kuopuksella oli vähän vaikeuksia syödä haikkuburgeria, kun vieressä ylämaankarja katseli. Siis onko tämä tuolta tapettua lehmää hän kyseli. Mietin, että jo oli hyvä tulla tälle kierrokselle jo ihan tämän takia, kyllä, tuolta ruokasi tuli.

Siirryimme sitten Ilolan tilalle Valkeakoskelle, jossa syötimme innoissamme lampaita, söimme pehmistä ja lapset pääsivät ratsastamaan. Matkalla pysähdyttiin Toijalassa Hopping Brewsterissä, heidän olut on valittu jopa Suomen parhaaksi olueksi! Älyttömän kiva reissu ja paikkoja olisi riittänyt vaikka kuinka, mutta tietenkin ajomatkaa on jonkin verran ja yllättävän pitkään saa aikaa menemään paikoissa, Ilolassakin oli vaikka mitä! Niin lähellä kuitenkin kotia ja samalla paikoissa, joissa ei ole ikinä käyny: Suomi on mahtava paikka!

Viikolla tapahtunutta: ei voida auttaa – starttirahan 3. kausi

Kuten kerroin, starttirahakauteni loppui viime viikonloppuna. Ja sitten, maanantaina (!!) luin Naisyrittäjien Facebook-ryhmästä, että starttirahaa on voinut koronan takia poikkeuksellisesti hakea tänä vuonna 12kk:n sijaan 18kk:n ajaksi. ÄH! Tiesin kyllä, että uusi hakemus tulee tehdä, kun vanha on vielä voimassa, mutta päätin silti kysyä TE-toimistosta onko mitään tehtävissä. Omatkaan myynnit eivät ole menneet kevään jälkeen ihan putkeen ja olen tehnyt yhden aloittelevan yrittäjän virheen – myynyt liian halvalla. Aluksi ajattelin, että aloittelevan on otettava vastaan ihan kaikki mitä saa ja hinta ei ole niin tärkeä, mutta niitä on muuten vaikeaa nostaa! Olen huomannut olevan välillä todella työllistetty, mutta tilillä se ei tarpeeksi näy. No, ei siitä sen enempää, mutta minulla oli todellakin mennyt starttirahan kolmas mahdollisuus ohi aivan täysin ja halusin kertoa asiasta, jos joku on samassa tilanteessa!

Teen parhaani mutten lupaa mitään

Otin siis yhteyttä TE-toimistoon ja kysyin asiasta. Sen sijaan, että minulle olisi heti sanottu, että ei onnistu, minua palvellut mies oli aivan superystävällinen. Hän pyysi tekemään hakemuksen ja lupasi tehdä parhaansa, vaikka sanoi, että kyllä siinä se sääntö on, että aina pitäisi hakea uutta kautta kun vanha on vielä voimassa. Niin, senhän tiesin. Mutta hän lupasi mennä pomon ovelle kolkuttelemaan ja tehdä parhaansa. Hei ihan mieletöntä!

Pari päivää myöhemmin samainen mies soitti ja sanoi, ettei valitettavasti voi tehdä mitään. Sääntö on sääntö ja niitä ei Suomen byrokratiassa kierretä. En edes hätkähtänyt tai ollut pettynyt, sillä tiesin, että näin varmasti käy. Ihanaa, että sain näin hyvää palvelua, siitä olin ihan todella yllättynyt! Kuulemma valitusoikeus on, mutta miksipä valittaisin. Minua palvellut mies sanoi, että ainoa tapa valittaa olisi osoittaa, että olin täysin estynyt tekemään hakemuksen paria päivää aiemmin. Naurahdin, että niin, otan kuvan kun tietokone räjähti. Virkailija sanoi että joo ja sitten selität miksei yksikään muu julkinen tai lähellä ollut tietokone toimi. Sitten nauroimme jo molemmat. TE-toimiston virkailijan kanssa! Oli kyllä ihan paras palvelu ikinä ja vaikka starttirahan 3.kausi ei ole mahdollinen tai onnistunut, nauratti vielä puhelun jälkeenkin.

Mutta hei! Olettehan huomanneet tämän mahdollisuuden, joka koronan myötä on tuotu starttirahan 3.kauteen? Minä olen lukenut sadasta paikasta yrittäjän mahdollisuudesta työmarkkinatukeen ensi kertaa, mutta olin jotenkin täysin missannut tämän mahdollisuuden.


neule LUHTA/ farkut BY PIA’S/ kengät MINNA PARIKKA/ korvikset PINJAPUU/ laukku VERO MODA

Sitten vain hankkimaan lisää töitä viikonlopun tuomalla hyvällä mielellä! Viikonlopun olen mennyt tässä harmaassa univormussa, joka koostuu aika monesta kotimaisesta merkistä. Välillä villapaidassa on palellut, välillä hikoiluttanut. Vaihtelevat syyskelit ovat täällä.

Nyt lenkille perheen kanssa, aurinkoista sunnuntaita kaikille! Oletko ollut lähiruokasafarilla tai huomannut tuon starttirahamahdollisuuden?

Nytpä tahdon olla ma, pienen mökin laittaja!

Tiedättekö, miksi mulla ei ole sisustusblogia? Koska meidän koti näyttää samalta kuin vaatteeni, paljon värejä, jokaisessa huoneessa eri värit jne. Sisustusblogeissa on aina harmonisia koteja, joissa huoneet mätsäävät toisiinsa ja kaikki on beigeä, harmaata ja valkoista. Tällainen koti ei sopisi ikinä minulle, vaan minun kodissa täytyy olla värejä! Tykkään, että kodissamme näkyy elämä ja värit tekevät siitä jotenkin eläväisen. Toisaalta olen hävyttömän vähän kotona, joten en ehdi niin panostaakaan siihen.

Sunnuntaina ajattelimme kuitenkin käydä parissa huonekalukaupassa. Lähinnä metsästämässä jalkalamppua olohuoneeseen ja olen myös haaveillut uudesta päiväpeitosta. Nykyinen on aika tumma ja vanha, jotain vaaleampaa olisi hakusessa. Jalkalamppua emme löytäneet, kaikki olivat kerta kaikkiaan omituisia! Löysin ihanat isot pinkin ja violetin koristetyynyn, jotka pääsevät sängyn päälle. Myös päiväpeitto löytyi, se oli vaaleanharmaa, aika hopeinen peitto ja ajattelin, että kun makuuhuoneen tapetissakin on harmaata, se sopii sinne.

Mieheni levitti uuden päiväpeiton sängylle, kun itse olin keittiöpuuhissa ja tuli alakertaan kertoen miltä se näyttää. Osasin jo aavistaa jotain huonoa, kun hän nauraa hekotti kertoessaan uudesta peitostamme. Hän käytti kuvailuun seuraavia sanoja: ”jos ikinä pelkään, että ufot hyökkää, ei tarvitse tehdä mitään foliohattuja, kun voimme sukeltaa foliopäiväpeiton alle niitä piiloon”. Uskotteko, että tässä vaiheessa kylmäsi, miltä se peitto oikein näyttää?

En meinannut uskaltaa kurkata makuuhuoneeseen ja kun kurkkasin, nauruhan siitä tuli. Peitto näytti tosiaan aivan foliolta, kun hopeiseen pintaan osui päivävalo. Siellä se kiilteli ja muistutti folion lisäksi sellaista harmaata pressua, jota laitetaan esim. auton suojaksi. Mieheni sanoi, ettei se toisella kerralla näytä niin pahalta. Kun illan mittaan olin noin neljä kertaa tullut makuuhuoneeseen ja ahdistunut avaruuspeitostamme joka kerta, se päätyi takaisin pakettiin ja maanantaiaamuna takaisin kauppaan. Minä pieni sisustaja. :D

En valitettavasti järkytykseltäni älynnyt edes kuvata peittoa, mutta se oli Luhdan kiiltävä, vaaleanharmaa päiväpeitto. Tämä taitaa olla samaa kastia, mutta tummana.

Avaruuspeitto. Mistä löydän ikinä päiväpeiton, joka olisi vaalea ja sopisi meidän violettiin tapettiin ja verhoihin? En ehkä mistään, mutta en ota asiasta stressiä. Saimme taas hyvän tarinan, jolle voimme nauraa. Ihan parasta pitkässä parisuhteessa on nämä inside-jutut, joita on kertynyt aimo annos ja joille voi jälkeenpäin hihitellä kaksin.

Mies muuten tuli viime viikolla työreissusta flunssasena ja tänään aloin sitten minä pärskimään. En ole ollut nuhassa viime kesän jälkeen ja jotenkin jo toivoin, että kun syksy ja talvi ovat takana, ei enää flunssaa tule. Siitä huolimatta on lenkkeiltävä, taaperrettiin koiran kanssa 1,5 tuntia ja sitten käytiin pesemässä tassut ja masu, katsokaa kun se osaa olla reppanan näköinen.

Sen lisäksi, että meillä melkein oli avaruuspeitto, mulla oli tänään maahis-asu. Näytin mielestäni ihan maahiselta nilkkureissa ja turkooseissa sukkiksissa, mutta mitäs se haittaa?

Siinä mä nyt rutistan niitä uusia tyynyjä vanhan peiton päällä! Mekko on Nanson, tykkään siitä retro-hengestä mitä siinä on. Ja koska se on mustavalkoinen, mun on pakko pukea sen kanssa värikkäät sukkikset (Vilasta) ja koruja.

Nyt teen keittoon, jotta sais nuhaa taltutettua mahdollisimman äkkiä. Iloista uutta viikkoa!

-Amanda