Milloin viimeksi nauroit ääneen lukiessasi?

Frances tuijotti silmät selällään. Mitä ihmettä? Tonyn kumpaankin kankkuun oli tatuoitu kirkkaankeltainen hymynaama. Se oli eriskummallista. Aivan kuin olisi yhtäkkiä ilmennyt, että miehellä oli tavallisten vaatteiden alla pellenpuku. Tony, hymynaamapyllyinen sarjamurhaaja niinkö?

Nappasin kirjastoreissulla VIP-hyllystä ihan summamutikassa kirjan Yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista, osaksi sen kauniin kannen takia ja osaksi siksi, että kannessa luki ”Olen kateellinen niille, jotka eivät ole vielä lukeneet tätä kirjaa”. Mitäh, no pakko ottaa tämä! Alle viikossa se oli luettu, oikeastaan ahmittu. Vaikka kirja on täynnä yksityiskohtia ja sen 455 sivua menevät minusta hitaammin eteenpäin kuin monissa muissa kirjoissa, oli se pakko ahmia mahdollisimman nopeasti. Yleensä luen aina vaan erilaisia dekkareita, joten tämä mustalla huumorilla höystetty kirja ihmisistä hyvinvointikeskuksessa oli tyylilajiltaan jotain ihan muuta kuin mitä yleensä luen. Mutta voi että, nauroin monta kertaa ääneen illalla lukiessani ja muiden nukkuessa. En muista milloin sellaista olisi tapahtunut, joten oli pakko tulla suosittelemaan teosta teillekin!

Liane Moriarty – Yhdeksän hyvää kymmenen kaunista

Viime vuonna ilmestynyt kirja on australialaisen Liane Moriartyn käsialaa ja nolona tunnustan, ettei kyseinen nimi soittanut minulla mitään kelloja. Siinä yhdeksän ihmistä saapuu hyvinvointihotelliin retriittin, josta jokainen etsii erilaista parannuskeinoa elämäänsä. Porukassa on edustettuna hyvin aikamoinen kirjo ihmistyyppejä: himourheilijoita, pariskunta, perhe, hyvinvointihommia harrastava asianajaja, yksinäinen hieman romantiikannälkäinen nainen, äitiydelleen omistautunut nainen ja yksinäinen, jo isoisäksi ehtinyt mies. Heistä olisi hirveä hinku kertoa enemmän, mutta kirjasta voi loppujen lopuksi paljastaa yllättävän vähän, ettei pilaa kenenkään lukukokemusta.

Australian perukoilla saapuvaan hyvinvointihotelliin saapuvat asiakkaat 10 päivän retriittiin ja kirja kertoo pala kerrallaan eri vieraiden äänellä, miten he ottavat edessä olevan paaston kirjoista, somesta, tekniikasta, alkoholista, sokerista ja muista päivittäin käyttämistään jutuista. Siinä syvennetään pala palalta vieraiden persoonaa, heidän taustaansa ja samalla retriitti muuttuu päivä päivältä jännemmäksi. Kirja on selkeästi nykypäivän tuotos, jossa myös irvaillaan ihmisten Instagram-keskeisyydelle sekä ulkonäöstä ja materiasta välittämisen tarpeille. Kohtalot ovat hersyviä ja yllättäviä ja retriitti lähtee suuntaan, jota ei todellakaan osaa alussa arvata.

Liane Moriarty – Big Little Lies

No niin, tässä oli se nolous. En tiennyt, että Big Little Lies (suom. Mustat valkeat valheet) on alkujaan kirja, josta HBO:n sarja on tehty. Minusta tuo sarja on ollut yksi parhaimpia, joka on sekin ahmittu hetkessä. Että kirjana? Voi ei, en tiennyt. Mietiskelin kyllä tätä Yhdeksän hyvää, kymmenen kaunista kirjaa lukiessani, että siinä olisi mahtavat puitteet esimerkiksi leffaksi, varmasti myös sarjaksi. Moriartylla on selkeästi lahjoja nivoa yhteen erilaisia persoonallisuuksia, heittää sekaan mustaa huumoria ja samalla kohtaloista tulee uskottavia, joskin ehkä… Hieman väritetyssä todellisuudessa. Kuka on katsonut kyseisen sarjan? Tykkäsitkö?

Viikonlopuksi on luvattu huikeaa keliä, joten jos heittäydyt viltille äänikirjan kanssa tai tämä kyseinen opus osuu vaikka pokkarina käteesi, suosittelen lämpimästi. Mieskin ihmetteli, kun höhötin ääneen kirjan kanssa – sitä ei kyllä usein käy! Milloin olet viimeksi nauranut ääneen lukiessasi?

Aurinkoista viikonloppua kaikille!

P.S. Lukemisesta innostuneet, käykää osallistumassa arvontaan, josta voi voittaa lukemista. Vielä viikonlopun ajan ehtii!

Heinäkuu, kun yksiä kenkiä pidin (voita kesälukemista!)

Elokuun viidettä viedään ja ai että, miten olen nauttinut näistä keleistä! Aurinko paistaa täydeltä taivaalta ja sen puolesta tuntuu vielä ihan kesältä. Omenasosehommat ovat alkaneet samoin kuin koululaisen huoneen teko. Mutta on myös alkanut kiire, kun mies lähti töihin, omat hommat yritän hoitaa ja lapset ovat kotona. Tuntuu, ettei ehdi urheilemaan ollenkaan, tekee liian myöhään illalla hommia ja koko ajan on joku kesken (niin kuin se koululaisen huone). Mutta ei auta kuin hengitellä, josko se tästä tasaantuu kun muutaman viikon päästä päiväkoti pyörähtää käyntiin!

Heinäkuun luetuimmat jutut

Heinäkuu meni niin vauhdilla, etten voi käsittää. Käytiin Jyväskylässä, Kuusamossa, Ähtärissä ja Hangossa. Oltiin monesti paikassa, jossa oli kylmää ja sateista, mikä mäihä! Heinäkuu tosin oli normaalia viileämpi, eli sen vuoksi nämä elokuun lämmöt ovat tuntuneet aivan ihanilta! Heinäkuussa tein automatkoilla läppärillä hommia enemmän kuin ikinä, kiitos miehelle, joka jaksoi ajella. Oli elämäni ensimmäinen kesä, kun en voinut olla päivääkään avaamatta läppäriä, johtuen muun muassa yhden firman asiakaspalvelusta jota teen ja täytyy sanoa, että se tuntui ja tuntuu. Koko ajan on pidettävä kone mukana ja takaraivossa jyskyttää joku kesken oleva juttu.

Mutta – heinäkuun luetuimmat blogijutut! Heinäkuussa tein tähän astisen blogurani, eli 8,5 vuotta kestäneen rustauksen ehdottoman kävijäennätyksen. Vaikka oli kiire ja väsy ja mentiin paikasta toiseen, se tuntui todella suurelta jutulta. Kiitos kun kävitte lukemassa!

Heinäkuun top 3 oli seuraavanlainen:

  1. Outoja aikoja se IG:n räjäyttänyt mekko
  2. Huono hemoglobiini ja anemia (vitsi asia, jolle en ole ehtinyt sillekään tehdä mitään, mutta sain spostia ja suosituksen lääkäristä, yritän ehtiä ottaa tuohon lääkäriin pian yhteyttä!)
  3. Tampereen parhaat lounasravintolat (yli 1,5 v vanha postaus, joka alkoi nousta kotimaan matkailun myötä ja jota piti päivittää koko heinäkuun, mutta…!)

Hauskaa kyllä huomata, miten vanhatkin postaukset lähtevät nousuun, täytyy kyllä tuota lounaspaikkajuttua täydentää pikimmiten!

Heinäkuun asut – äänestä ja voita kesälukemista

Kyllä muuten nauratti, kun kasasin yhteen heinäkuun asut. Niistä näkee, että vaikka kaappi on täynnä ihania sandaaleita (joissa menin esimerkiksi eilen) ja erilaisia kesäkenkiä, onnistuimme olemaan aina niissä viileissä paikoissa ja sandaalit jäivät käyttämättä. Valkoiset Converset ovat kevään ja kesän luottokenkäni, eivät liian kuumat, mutta lämpöiset viileässä kesäsäässä ja varrellinen versio menee monen asun kanssa. Vai mitä sanotte? Mutten kyllä tajunnut pitäneeni lähes joka asukuvassa samoja kenkiä, ups!

Huikkaa siis kommentteihin mikä heinäkuun asuista innosti eniten ja mielelläni myös kuulen, jäikö joku postaus heinäkuulta mieleesi tai kaipaatko postausta jostain tietystä aiheesta? Kommentin jättäneiden kesken arvon kahden kirjan paketin, jossa on rakkausromaani Kun sanat eivät riitä sekä Maaret Kallion kirja Inhimillisiä kohtaamisia.

Arvonta on auki aina tämän viikon loppuun, eli 9.8.2020 klo 18 arvon voittajan. Onnea matkaan ja ISO KIITOS heinäkuun kävijämäärän lähes tuplaamisesta ja siitä, että jaksatte jättää kommentteja ja laittaa vielä sähköpostiakin. KIITOS! <3

Toivottavasti elokuusi on alkanut iloisesti!

Kuiva kausi vei mennessään – mutta miksi tavallinen eikä äänikirja?

Olen teille sata kertaa kertonut, kuinka olin lapsena jo kirjastojen puhkikuluttuja. Istua kökötin siellä pitkiä aikoja, luin läpi uusimmat Hevoshullut ja Villivarsat. Potkin potkukelkalla kotiin kyydissäni taas kymmeniä kirjoja. Luin Neiti Etsivät, Mervi Jalon heppasarjat, Viisikot, Agatha Christiet, ties mitkä sarjat läpi. Ahmin Uhrilampaat kirjana vauhdilla läpi ja petyin leffaversioon. Jo hyvin nuorena vakuutuin siitä, että kirja on parempi kuin elokuva ja rakastin kaikkea kirjastossa. Sitä vanhaa kirjastonhoitajaa, joka jaksoi aina jutella ja kenestä tein haastattelun koulun tehtävään. Sitä kirjojen tuoksua. Sitä, kun kaatosateessa lompsin kirjastoon ja panin keltaisen sadetakin kuivamaan ja olin vain siellä. Kesäpäivät, kun istuin takapihalla ja ahmin Ronja Ryövärintyttären ja Veljeni Leijonamielen – lukeminen on ollut aina ihan ykkösjuttu elämässäni. Aloitin tämän vuoden lukemalla 1.1.20 kirjan kannesta kanteen, mutta jostain syystä korona-aikana en lukenut mitään. En siis kuukausiin mitään.

Kuiva kausi – Aaron Falk sarjan aloitus

Yritän aina heti laittaa kirjastoon varaukseen kirjan, jos bongaan kiinnostavan kirjasuosituksen. Jostain lehdestä muistaakseni bongasin Jane Harperin uutuuskirjat toukokuussa ja naputtelin varaukseen. Heinäkuussa sain tuon ensimmäisen osan nimeltään Kuiva kausi ja luin kahdessa päivässä. Joskus nolottaa jättää kaikki hommat seisomaan ja lukea tuntikausia putkeen, mutta kun kirja vie mennessään on sitä mahdotonta laskea käsistään. Tiedättekö tunteen? Se on niin parasta!

Kuiva kausi aloittaa Aaron Falk-sarjan ja itse asiassa tähänkin kirjaan on jo ostettu leffaoikeudet. Saas nähdä millainen se on aikanaan. Falk on poliisi, joka asuu Australiassa. Hän palaa vanhaan kotikaupunkiinsa kolmoissurman myötä, johon liittyy hänen vanha ystävänsä. Kerronta pomppii edes takaisin nykypäivässä sekä Falkin nuoruudessa, josta alkaakin paljastua yhtä sun toista. On pakko ahmia kirjaa tietääkseen, mitä silloin nuoruudessa oikein kävi ja kuka nyt onkaan syyllinen vai onko, olivatko surmat itsemurhia?

Sen lisäksi, että tarina on mukaansa tempaava, on kirjassa kuvattu Australian kuivuus myös todella elävää ja aitoa. Kyllähän sitä on lukenut maastopaloista ja kuivuudesta, mutta kun kirjassa kuvataan sitä, miten se vaikuttaa ihmisten mielenterveyteen, ansiotuloihin, koko kaupunkiin ja miten kaikki kärsivät, se tulee todella lähelle. Aivan eri tavalla kuin uutisista. Totesin miehellekin tätä lukiessani, että arvostankin yks kaks sadepäivää kotimaassa. Kuivan kauden kuvailukin oli yhtä aikaa kiehtovaa sekä kammottavaa, sillä se oli varmasti aika totuudenmukaista.

Tavallinen kirja vs. äänikirja

On hauska, että aina kun kerron varanneeni kirjan kirjastosta minulle suositellaan äänikirjoja Instagrammin viesteissä. Joka ikinen kerta vastaan, että tarvitsen sen ns. tavallisen kirjan käteeni. Miksi? No se on se prosessi, jo se lapsuudesta tuttu. Nykyään varaaminen on superhelppoa eikä varauksen saapumisesta ilmoiteta kirjeellä (silloin se jopa muistaakseni maksoi). Mikäs siinä on odotellessa, joku päivä se saapuu. Se tunne, kun saa lenkkeillä kirjastoon hakemaan sen odottamansa kirjan. Ja lastenkin kanssa luetaan sylikkäin niitä perinteisiä kirjoja, joten samalla piipahdetaan monesti lastenosastolla.

Lisäksi keskittyminen! Moni kuulemma kuuntelee siivotessaan tai lenkillä äänikirjoja. Kerran kipeänä ollessani yritin, siivoilin kuunnellessani lasten vaatekaappeja. Yhtäkkiä tajusin, että olen miettinyt vain millä hinnalla myyn minkäkin vaatteen kirpparilla sen sijaan, että olisin keskittynyt pätkääkään kuuntelemaani. Kirja kädessä vie minut ihan eri tavalla irti arjesta, se ei salli haahuilua ja muiden asioiden ajattelemista, se pakottaa pysähtymään ja rauhoittumaan esimerkiksi illalla sänkyyn. Siksi valitsen edelleen sen nidotun version.

Ja kuulkaa – isäni suositteli erästä kotimaista kirjaa, jonka sain eilen varauksesta ja luin pimeässä muun perheen nukkuessa ekat 100 sivua putkeen. Luulen, että tulen suosittelemaan sitäkin. Mikä fiilis oli pimeässä pienen lampun valossa lukea muiden nukkuessa ja kaatosateen hakatessa ikkunaan. Parasta. <3

Oletko itse tutustunut tähän teokseen? Mikä löytyy tällä hetkellä yöpöydältäsi?