Hahmot yössä – uskotko kummituksiin?

Minä lähtökohtaisesti en usko, vaikka en kyllä ole mikään yksinolemisen ja pimeyden fani. Joku siinä pelottaa vielä aikuisenakin, joten hyvin ymmärrän välillä kuopuksen pelkoa jäädä yksin pimeään ja valoa pitää iltaisin kajastaa monesta paikasta. Pimeydessä alkaa mielikuvitus laukkaamaan. Minä ahmaisin vuoden alussa kirjan, jossa puhuttiin aika paljon kummituksista ja luin sitä pääsääntöisesti iltaisin hämärässä, miehen jo monesti alkaessa nukkumaan. Sanoin parina iltana, ettei tätä pitäisi lukea ennen nukahtamista ja mies hymähti, että olen tässä ihan vieressä. Siis kyllä, näin ihon alle pelottelemaan tämä kirja meni. Ja oli samalla niin koukuttava, että pakko kertoa siitä teillekin!

Tess Gerritsen – Hahmot yössä

Tess Gerritsenin kirjoista olen kahlannut läpi useita, mutta erityisesti mieleen on jäänyt Rizzoli & Isles-sarja, josta tehtiin myös televisiosarja. Mukaansatempaavia teoksia, raakojakin, mutta juuri sellaisia dekkareita, joita itse rakastan ja ahmin kerta istumalta. Gerritsen on kirjoittanut jo yli 30 vuotta ja hänen teoksiaan on käännetty yli 30 kielelle.

Hahmot yössä on Gerritsenin uusin teos ja kertoo Avasta, joka muuttaa vuokralle suureen taloon ja jättää kotikaupungin taakseen koettuaan tragedian. Talossa kerrotaan kummittelevan, mutta Ava ei pelkää sitä, vaan asettuu vuokrataloon kissansa kanssa. Öisin alkaakin sitten tapahtua erilaisia asioita ja läheisestä järvestä löytyy naisen ruumis. Ava käyttää paljon alkoholia tukahduttaakseen tuskansa tragediastaan ja epäilee, ovatko tapahtumat kenties viinin aiheuttamia. Sitä epäilee ensimmäisenä kyllä lukijakin.

Kirja on heti ensimmäisen kymmenen sivun jälkeen niin otteessaan pitelevä, että sitä oli vaikeaa laskea käsistään. Oli pakko päästä illalla taas ahmimaan Avan ja kummituksen juttuja – vaikka eihän se voi olla mikään kummitus! Eihän! Hoin miehelle koko ajan, että tähän on joku selitys, kirja ei voi oikeasti kertoa kummituksista ja päättyä niin, että se tosiaan oli joku haamu, joka sai kaiken aikaan.

Kummitustarinat heräävät henkiin

Vähän huvitti omakin suhtautuminen kirjaan, kun luin sitä pariin otteeseen suorastaan kylmä hiki otsalla ja mietin, että tämä on ihan parasta – lukea yksin pimeässä yövalon loisteessa samalla kun muut nukkuvat. Silloin kirjan kummitustarinat tuntuivat heräävän henkiin ja oikeasti välillä pelotti ja jännitti. Omakin mielikuvitus on suhteellisen vilkas ja kyllä, tietenkin näin sitten uniakin tästä kirjasta.

Mikään mestariteos ei sinällään ole kyseessä, että välillä juoni ontui ja mutkat vedettiin suoriksi, mutta rakastan niin sitä tunnetta kun kirja vie mennessään, etten antanut haitata. Nyt kun pakkanen ratisee ihanasti pihalla, on niin oikea hetki käpertyä peiton alle kirjan kanssa vai mitä? Tänään luin lehdestä ilouutisen siitä, että kirjastot avautuvat muutenkin kuin varauksille. Ihanaa! Meillä nimittäin on jatkettu automaattisesti Tampereella kirjojen lainausaikaa ja näin ollen esimerkiksi varausjonot eivät liiku. 10 kirjaa odottaa varauksessa, innolla tarttuisin jo seuraavaan!

Minkä kirjan olet viimeksi lukenut? Mitä pidit siitä? Suosituksia otetaan mielellään vastaan!

*sisältää mainoslinkin

Milloin viimeksi nauroit ääneen lukiessasi?

Frances tuijotti silmät selällään. Mitä ihmettä? Tonyn kumpaankin kankkuun oli tatuoitu kirkkaankeltainen hymynaama. Se oli eriskummallista. Aivan kuin olisi yhtäkkiä ilmennyt, että miehellä oli tavallisten vaatteiden alla pellenpuku. Tony, hymynaamapyllyinen sarjamurhaaja niinkö?

Nappasin kirjastoreissulla VIP-hyllystä ihan summamutikassa kirjan Yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista, osaksi sen kauniin kannen takia ja osaksi siksi, että kannessa luki ”Olen kateellinen niille, jotka eivät ole vielä lukeneet tätä kirjaa”. Mitäh, no pakko ottaa tämä! Alle viikossa se oli luettu, oikeastaan ahmittu. Vaikka kirja on täynnä yksityiskohtia ja sen 455 sivua menevät minusta hitaammin eteenpäin kuin monissa muissa kirjoissa, oli se pakko ahmia mahdollisimman nopeasti. Yleensä luen aina vaan erilaisia dekkareita, joten tämä mustalla huumorilla höystetty kirja ihmisistä hyvinvointikeskuksessa oli tyylilajiltaan jotain ihan muuta kuin mitä yleensä luen. Mutta voi että, nauroin monta kertaa ääneen illalla lukiessani ja muiden nukkuessa. En muista milloin sellaista olisi tapahtunut, joten oli pakko tulla suosittelemaan teosta teillekin!

Liane Moriarty – Yhdeksän hyvää kymmenen kaunista

Viime vuonna ilmestynyt kirja on australialaisen Liane Moriartyn käsialaa ja nolona tunnustan, ettei kyseinen nimi soittanut minulla mitään kelloja. Siinä yhdeksän ihmistä saapuu hyvinvointihotelliin retriittin, josta jokainen etsii erilaista parannuskeinoa elämäänsä. Porukassa on edustettuna hyvin aikamoinen kirjo ihmistyyppejä: himourheilijoita, pariskunta, perhe, hyvinvointihommia harrastava asianajaja, yksinäinen hieman romantiikannälkäinen nainen, äitiydelleen omistautunut nainen ja yksinäinen, jo isoisäksi ehtinyt mies. Heistä olisi hirveä hinku kertoa enemmän, mutta kirjasta voi loppujen lopuksi paljastaa yllättävän vähän, ettei pilaa kenenkään lukukokemusta.

Australian perukoilla saapuvaan hyvinvointihotelliin saapuvat asiakkaat 10 päivän retriittiin ja kirja kertoo pala kerrallaan eri vieraiden äänellä, miten he ottavat edessä olevan paaston kirjoista, somesta, tekniikasta, alkoholista, sokerista ja muista päivittäin käyttämistään jutuista. Siinä syvennetään pala palalta vieraiden persoonaa, heidän taustaansa ja samalla retriitti muuttuu päivä päivältä jännemmäksi. Kirja on selkeästi nykypäivän tuotos, jossa myös irvaillaan ihmisten Instagram-keskeisyydelle sekä ulkonäöstä ja materiasta välittämisen tarpeille. Kohtalot ovat hersyviä ja yllättäviä ja retriitti lähtee suuntaan, jota ei todellakaan osaa alussa arvata.

Liane Moriarty – Big Little Lies

No niin, tässä oli se nolous. En tiennyt, että Big Little Lies (suom. Mustat valkeat valheet) on alkujaan kirja, josta HBO:n sarja on tehty. Minusta tuo sarja on ollut yksi parhaimpia, joka on sekin ahmittu hetkessä. Että kirjana? Voi ei, en tiennyt. Mietiskelin kyllä tätä Yhdeksän hyvää, kymmenen kaunista kirjaa lukiessani, että siinä olisi mahtavat puitteet esimerkiksi leffaksi, varmasti myös sarjaksi. Moriartylla on selkeästi lahjoja nivoa yhteen erilaisia persoonallisuuksia, heittää sekaan mustaa huumoria ja samalla kohtaloista tulee uskottavia, joskin ehkä… Hieman väritetyssä todellisuudessa. Kuka on katsonut kyseisen sarjan? Tykkäsitkö?

Viikonlopuksi on luvattu huikeaa keliä, joten jos heittäydyt viltille äänikirjan kanssa tai tämä kyseinen opus osuu vaikka pokkarina käteesi, suosittelen lämpimästi. Mieskin ihmetteli, kun höhötin ääneen kirjan kanssa – sitä ei kyllä usein käy! Milloin olet viimeksi nauranut ääneen lukiessasi?

Aurinkoista viikonloppua kaikille!

P.S. Lukemisesta innostuneet, käykää osallistumassa arvontaan, josta voi voittaa lukemista. Vielä viikonlopun ajan ehtii!

Heinäkuu, kun yksiä kenkiä pidin (voita kesälukemista!)

Elokuun viidettä viedään ja ai että, miten olen nauttinut näistä keleistä! Aurinko paistaa täydeltä taivaalta ja sen puolesta tuntuu vielä ihan kesältä. Omenasosehommat ovat alkaneet samoin kuin koululaisen huoneen teko. Mutta on myös alkanut kiire, kun mies lähti töihin, omat hommat yritän hoitaa ja lapset ovat kotona. Tuntuu, ettei ehdi urheilemaan ollenkaan, tekee liian myöhään illalla hommia ja koko ajan on joku kesken (niin kuin se koululaisen huone). Mutta ei auta kuin hengitellä, josko se tästä tasaantuu kun muutaman viikon päästä päiväkoti pyörähtää käyntiin!

Heinäkuun luetuimmat jutut

Heinäkuu meni niin vauhdilla, etten voi käsittää. Käytiin Jyväskylässä, Kuusamossa, Ähtärissä ja Hangossa. Oltiin monesti paikassa, jossa oli kylmää ja sateista, mikä mäihä! Heinäkuu tosin oli normaalia viileämpi, eli sen vuoksi nämä elokuun lämmöt ovat tuntuneet aivan ihanilta! Heinäkuussa tein automatkoilla läppärillä hommia enemmän kuin ikinä, kiitos miehelle, joka jaksoi ajella. Oli elämäni ensimmäinen kesä, kun en voinut olla päivääkään avaamatta läppäriä, johtuen muun muassa yhden firman asiakaspalvelusta jota teen ja täytyy sanoa, että se tuntui ja tuntuu. Koko ajan on pidettävä kone mukana ja takaraivossa jyskyttää joku kesken oleva juttu.

Mutta – heinäkuun luetuimmat blogijutut! Heinäkuussa tein tähän astisen blogurani, eli 8,5 vuotta kestäneen rustauksen ehdottoman kävijäennätyksen. Vaikka oli kiire ja väsy ja mentiin paikasta toiseen, se tuntui todella suurelta jutulta. Kiitos kun kävitte lukemassa!

Heinäkuun top 3 oli seuraavanlainen:

  1. Outoja aikoja se IG:n räjäyttänyt mekko
  2. Huono hemoglobiini ja anemia (vitsi asia, jolle en ole ehtinyt sillekään tehdä mitään, mutta sain spostia ja suosituksen lääkäristä, yritän ehtiä ottaa tuohon lääkäriin pian yhteyttä!)
  3. Tampereen parhaat lounasravintolat (yli 1,5 v vanha postaus, joka alkoi nousta kotimaan matkailun myötä ja jota piti päivittää koko heinäkuun, mutta…!)

Hauskaa kyllä huomata, miten vanhatkin postaukset lähtevät nousuun, täytyy kyllä tuota lounaspaikkajuttua täydentää pikimmiten!

Heinäkuun asut – äänestä ja voita kesälukemista

Kyllä muuten nauratti, kun kasasin yhteen heinäkuun asut. Niistä näkee, että vaikka kaappi on täynnä ihania sandaaleita (joissa menin esimerkiksi eilen) ja erilaisia kesäkenkiä, onnistuimme olemaan aina niissä viileissä paikoissa ja sandaalit jäivät käyttämättä. Valkoiset Converset ovat kevään ja kesän luottokenkäni, eivät liian kuumat, mutta lämpöiset viileässä kesäsäässä ja varrellinen versio menee monen asun kanssa. Vai mitä sanotte? Mutten kyllä tajunnut pitäneeni lähes joka asukuvassa samoja kenkiä, ups!

Huikkaa siis kommentteihin mikä heinäkuun asuista innosti eniten ja mielelläni myös kuulen, jäikö joku postaus heinäkuulta mieleesi tai kaipaatko postausta jostain tietystä aiheesta? Kommentin jättäneiden kesken arvon kahden kirjan paketin, jossa on rakkausromaani Kun sanat eivät riitä sekä Maaret Kallion kirja Inhimillisiä kohtaamisia.

Arvonta on auki aina tämän viikon loppuun, eli 9.8.2020 klo 18 arvon voittajan. Onnea matkaan ja ISO KIITOS heinäkuun kävijämäärän lähes tuplaamisesta ja siitä, että jaksatte jättää kommentteja ja laittaa vielä sähköpostiakin. KIITOS! <3

Toivottavasti elokuusi on alkanut iloisesti!