Lumoava Lumoan jouluna

Joulumaasta kuvitellaan paljon kaikenlaista
kuinka toiveet toteutuu ja on niin satumaista.
Voi, jos jostain saada voisin suuren puurokauhan
sillä antaa tahtoisin mä maailmalle rauhan!
Joulumaa on muutakin kuin pelkkää toiveunta
Joulumaa on ihmismielen rauhan valtakunta
Eikä sinne matka silloin kovin kauan kestä
Joulumaa jos jokaiselta löytyy sydämestä!

lumoan+aura lumoan+dress+aura+joulutori joulutori+lumoan+aura

Toivon sydämestäni jokaiselle onnistunutta joulua ja ennen kaikkea sitä joulurauhaa. Poissa olkoon stressi ja touhotus, tilalla yhdessäolo ja nautiskelu. Muutama päivä fiilistelyä, glögiä, kinkkua, suklaata ja pipareita.

Me hiljennymme joulun viettoon näiden kuvien myötä. Pitkästä aikaa on samassa tilassa neljä sukupolvea joulua viettämässä, ainakin niin on tarkoitus, vielä vedetään viime hetken sairasteluja. Meillä on myös ensimmäinen joulu, kun esikoinen on pitkään ja hartaasti odottanut joulua ja jännittänyt viimeisen viikon maha kipeänä. Nyt jännitys alkaa olla kirjaimellisesti käsin kosketeltavaa! Touhotus ja riemu on tarttunut aikuiseenkin, vaikka viimeisen viikon olen hokenut ”ajatellaanko jotain muuta välillä”, kun pieni meinaa ratketa odotukseen.

pipari+lumoan+tampereenjoulutori lumoan+dress+aura joulutori+lumoandress

Tämä kuvissa näkyvä mekko on jouluvaatteeni tänä vuonna. Halusin sillä nostaa suomalaista työtä ja yrittäjyyttä esiin, sillä kyseessä on ihanien yrittäjien mekko Lumoanilta. Purppuran väri on kuin tehty jouluun, mutta uskon mekon olevan pitkäkäyttöinen muutenkin. Kyseessä on Lumoanin Aura-mekko, jos itse tästä innostut. Haluan tukea ja nostaa kotimaisuutta esiin parhaani mukaan ja Lumoanin vaatteet ovat aina olleet lähellä sydäntä, myös aiempia jouluja olen niissä viettänyt.

lumoan+joulutorilumoan lumoandress+joulutori lumoan+aura+dress
mekko LUMOAN/ kengät ELLEN BLAKE (second hand)/ korvikset PIECES/ rannekoru OXXO

Kiitän tuhannesti miestä näistä kuvista, ne vaativat mieheltäni ja koko perheeltä aikaa ja vaivaa, vettä tuli kaatamalla juuri tuona iltana. Mutta saimme joulufiiliksen niihin tallennettua ja kuvia tulikin niin paljon, että jaoin niitä poikkeuksellisen monta! Rakastan tällaista jouluvalotunnelmaa kuvissa, tuota joulutoria tulee ikävä. Vielä tänään ehtii, illalla se suljetaan ja torikauppiaatkin hiljentyvät jouluun.

Kiitän sinua lukijani, että olet ollut matkassani, ehkä jo pidempään, ehkä vasta vähän aikaa. Tätä on ihanaa tehdä juuri teidän takia! Joulurauhaa kaikille! Aattona aukeaa vielä viimeinen kalenteriluukku, jonka pidän pidempään auki, muista käydä se kurkkimassa jossain välissä!

Ihastuttavaa joulun aikaa juuri sinulle! Joko alkaa joulumaa sydämessä? Onko Lumoan itsellesi tuttu merkki?

Kasarilapsen muistoja synttäripäivänä

Mitä vanhemmaksi sitä tulee, sitä enemmän sitä on alkanut arvostaa jokaista elettyä päivää. Että sain tämänkin kokea. Vaikka se on ollut huono päivä, käyn silti iltaisin tapahtumia läpi ja mietin mitä päivä kenties opetti minulle. Tarkkailen itseäni kasvattajana ja yritän joka päivä vähintään kerran sanoa miehelle ja lapsille, kuinka paljon heitä rakastan. Sama pitäisi muistaa kyllä sanoa esimerkiksi omille vanhemmilleen useammin. Aika juoksee ja me sen mukana.

Se on jännä huomata, miten erilainen parikymppinen minä on kolmekymppiseen verrattuna. Vai sanotaanko nyt jo nelikymppiseen, lähempänähän sitä alan olla? Oli miten oli, parikymppinen minä ei haaveillut perheestä, vaan maailman näkemisestä. En halunnut asettua, olen vieläkin vähän toinen jalka oven välissä raahaamassa perhettäni koko ajan johonkin ja yllätyin, kuinka monelle nuorena naimisiin meno oli yhtä kuin lapsia. Kyllä minä halusin saman sukunimen alla elää, mutta lapset olivat vielä kaukainen ajatus ja vielä syvemmälle sen työnsin, kun lääkäri veikkaili, ettei siitä tulisi helppoa.

lumoan+paita

Onnekseni löysin miehen, joka on ollut yhtä herkästi innostuva kuin minä. Me monesti teemme ennen kuin ajattelemme. Muistan vieläkin, kun soitin äidilleni 10 vuotta sitten, että saimme molemmat työpaikat Thaimaasta. Emme sanoneet edes niitä hakevamme. Kyllä hän vähän kakisteli siellä luurin toisessa päässä.

Mutta hyvä että asiat menivät näin päin, sai nähdä maailmaa ja kokeilla miten parisuhde kestää yhteisen työpaikan ja muut matkalla vastaan tulleet haasteet. Nyt kolmekymppisenä sinne ykkösjalustalle elämässä on noussut perhe. Niin oma perhe, kuin siihen tiiviisti kuuluvat vanhempani ja veljeni puolisoineen. Olen alkanut ihan odottaa, että saisin olla heidän mahdollisille lapsilleen joskus täti, nyt kun ”lapsikammoni” on taittunut.

Lueskelin Millan postausta ysärilapsuudesta ja se oli mielenkiintoista, sillä omani on ollut hyvin erilainen. Olen syntynyt ja elänyt lapsuuteni Helsingissä, olin monet vuodet ainoa lapsi esikoisena. Kun mietin lapsuuttani rivariyhtiössä, jossa lähes jokaisessa asunnossa oli lapsia, en muista juuri mitään negatiivista. Elämä oli hyvin onnellista lapsen näkökulmasta. Pihalla oli aina kavereita, naapuritaloissa saman ikäisiä lapsia. Kaiholla muistelen vieläkin Annaa, Sonjaa, Juhoa, Petriä ja Tuirea. Teimme tuolla lapsiporukalla esityksiä taloyhtiön yhteisiin illanviettoihin. Yövyimme omalla pihalla teltassa. Naapurin rouva teki meille voikukkaseppeleet. Juoksimme alasti sadettajan läpi, laskimme laskiaisena jäistä pulkkamäkeä. Kyläilimme toistemme luona, pääsin yökylään. Pelkäsin kuollakseni isoja urosfasaaneja, jotka käppäilivät pihassamme. Muistan muovipussit postilaatikoissa, kun uutena vuotena laatikoita räjäyteltiin rikki, pääkaupungin haittapuolia. Isovanhemmat asuivat lähellä, mummoni asuu edelleen samassa asunnossa Helsingissä. Koen, että lapsuuteni oli kuin pieni turvallinen kommuuni, kiitos sen pihapiirin ja niiden ihmisten. Mietin sitä usein, sillä esikoiseni on nyt sen ikäinen, minkä ikäisenä minulle ovat nuo muistot karttuneet.

Muuttopäivä koitti ja itkin vuolaasti pihalla. Muistan vanhempieni kysyneen, miksi itken. Muutimme tasan 29 vuotta sitten, joten en kuusivuotiaan taidoilla osannut itsekään sanoa, mikä itketti. Nyt osaan. Jouduin jättämään taakseni kaiken, mihin elämäni olin perustanut. Tuli yks kaks ikävä jopa niitä hirveitä fasaaneja. Silloin oltiin niin nuoria ja vailla mitään somekanavia, että yhteys lapsuuteen jäi. Jyväskylä ja oma tyhjä piha ilman tuttuja lapsia tuntui musertavalta, yksinäiseltä ja pelottavalta. Minusta tuli arka, jota ei vuotta myöhemmin alkanut koulukiusaaminen ainakaan parantanut. Toisella luokalla löysin parhaan ystäväni, joka asui parin talon päässä ja joka ilmoitti viikko sitten, että tulee synttärikemuihini. Emme ole tavanneet kolmeen vuoteen ja tirautin pienen onnenkyyneleen siitä, että näemme taas.

Jyväskylään kasvoivat uudet juuret, siellä kävin kouluni. Olin heppatyttö, ulkoilutimme naapureiden koiria, pidimme ala-asteella discoja. Istuin keskustassa Adidaksen nappiverkkareissa tehden kavereiden kanssa matopelienkkoja (yksi ihan superhyvä matopelipelaaja on muuten hienon ravintolan ravintolapäällikkö Tampereella nykyään, hymyilyttää tämä muisto). Katselin, kun Jyväskylään rakentui Jyväskeskus, tuli uusi leffateatteri, tuli Keljonkeskus ja marketit, kaupunki kasvoi vauhdilla. Kävelykatu oli aluksi ihan ihme juttu.

lumoan+trikoopaita lumoan+converse

Nyt yritän rakentaa lapsilleni mahdollisimman turvallisia juuria ja heille tosiaan jää jo muistot tästä Tampereen lapsuudesta. Minä tunnen juurteni olevan eniten Jyväskylässä, mutta myös Helsingissä tunnen sitä tietynlaista yhteenkuuluvuutta. Siellä vanhempani tarjosivat minulle turvallisen lapsuuden ja välillä koen, että se lapsuudessa koettu yhteisöllisyys on kuin unta, sen verran hataria pienen lapsen muistot ovat. Mutta koen sen tietynlaisen lämmön Helsingissä ja muistan esimerkiksi sen, kun juoksimme äidin kanssa täysillä pitkin katuja Tuhkimo-leffaan joskus 1980-luvulla. Myöhästyimme vähän, mitä olen jälkeenpäin ihmetellyt, sillä äitini on se, joka istuu lentokentällä tuntikausia ennen lennon lähtöä. Pienet lapset ja niin edespäin?

lumoan+paita+mango
paita LUMOAN/ farkut MANGO/ neuletakki VILA/ korvikset POOLA KATARYNA/ tennarit CONVERSE

Näin syntymäpäivänäni, kohti keski-ikäisyyttä siirtyessä olen äärimmäisen kiitollinen omasta perheestä ja tyttäristäni. Siitä, että on päässyt ponnistamaan elämään turvallisista juurista. Siitä, että omat vanhempani ovat vielä hyväkuntoisia ja niin vahvasti läsnä tyttäriemmekin elämässä. Siitä, että minulla on edelleen Helsingissä mummola, jossa yli 90-vuotias mummoni jaksaa porskuttaa. Tässä iässä juuret ja asiat, jotka ovat säilyneet muuttumattomina ovat nousseet äärimmäisen tärkeäksi. Mietin niitä, kun luon lapsilleni niitä juuria ja lapsuudenmuistoja. Helsingin mummola on ainoa elämässä muuttumattomana säilynyt asia, jossa koen olevani kuin lapsi edelleen. Muistan, kun olin kuusivuotias ja seisoin siinä samassa mummolan eteisessä sanoen isälleni, että korviin sattuu. Lentomatka takaisin Jyväskylään olikin äärimmäistä tuskaa. Siinä samassa eteisessä seison lähes 30 vuotta myöhemmin kiittäen mahdollisuudesta, että tyttäreni ovat tutustuneet myös isomummoonsa. Isoukkia he eivät valitettavasti ehtineet nähdä.

Kiitollisena näistä vuosista, kohti seuraavia. Tänään herättiin upeaan aamuun, mummikin oli mukana aamiaisella ja ihasteltiin valkoista luontoa. Mikä erityinen aamu!

Onko siellä herätty valkoiseen torstaihin?

Ystäväkirja

Sain joulun alla Kuiskauksia-blogin Niinalta ystäväkirjahaasteen, jonka vastaukset rustasin tähän vuoden alkuun. Kiitos Niina haasteesta! Alkujaan haaste on peräisin Napsahduksia-blogista. Tässä siis vastaukset!


1. Pituutesi ilman korkkareita?
172 cm


2. Lempinimesi? Ja mistä se on peräisin?
Isäni käyttää kahta lempinimeä, on käyttänyt siitä asti kun olin vuoden ikäinen. Kaikki lapsuudenystävät ne varmasti tietävät niin kuin hekin, jotka ovat aikuisiällä isääni kuunnelleet, mutta koen ne jotenkin niin henkilökohtaisiksi, etten halua niitä tähän kirjoittaa. Vaikka niin moni nuo nimet tietääkin. Eivät liity oikeaan nimeen millään tapaa. Lapsuuden paras ystävä käytti minusta nimeä Kaaka, joka on siirtynyt esim. miehen puheisiin. :)

3. Minkä ruuan valitset lauantai-illalle jos ei tarvitse miettiä kaloreita?
Siis ei tarvitse miettiä? Voiko niinkin syödä (ah kun osaisikin!). Valitsisin ehkä jonkun vuohenjuustopizzan, jossa voisi olla munakoisoa ja artisokkaa ja… Oih!


4. TOP4 asiaa joita arvostat eniten ystävyydessä?
Luotettavuus on ihan ykkönen, olen liian monta kertaa törmännyt siihen, että puhun asiota ystävälle ja törmään sitten niihin jonkun muun kautta, eli asiat on puhuttu eteenpäin. Vastaisin, että luotettavuus x 3 ja kyky jakaa asioita ystävän kanssa.

5. Telkkarista: Moderni perhe, Kimmo, Salkkarit, Greyn anatomia vai Hottikset?
Heh mitkä vaihtoehdot! Olen katsonut muutaman jakson Greyn anatomiaa ja Salkkareita 1990-luvulla, muita en. Eli vastaisin varmaankin Greyn anatomian, joka kyllä vaikuttaa hyvin teennäiseltä sarjalta nyt uusimman kauden perusteella.

6. Rakkaimmat harrastuksesi, ja onko sinulla haaveissa aloittaa jotain uutta harrastusta?
Aivan ehdottomasti jumpat ja urheilu ja kakkosena perässä bloggaaminen. Ei ole haaveissa uusia, toivon että joskus voin kaivaa naftaliinista vanhat kivat harrastukset lumilautailun ja ratsastuksen.

7. Haaveita, joiden toivot toteutuvan lähitulevaisuudessa?
Toivon saavani terveen vauvan perheemme jäseneksi ja toivon ja rukoilen, ettei hän valvo öitään 2,5 vuotta, niin kuin isosisko teki. 


8. Hattaraa vai pehmistä?
Olen aina ihmetellyt, kuinka joku voi syödä hattaraa, aivan hirveää kuraa! Jätskistäkään en tykkää, mutta jos joskus syön jätskin niin mielelläni pehmiksen, eli vastaan sen, kunhan ei ole suklaapehmistä, yäääh. :D

9. Ripsiväri, kestoripset, vai naturel?
Ripsari, aina. Kestoripset ovat usein vähän överit ja pelkäisin niin mitä tekevät omille ripsilleni, etten uskaltaisi kokeilla. Naturellina minua näkee lähinnä iltaisin kotona, ripsaria on jokaisella kauppareissullakin.


10. Mottosi?
Tähän asti ”pessimisti ei pety”. Nyt kun yritän sinnikkäästi opetella muuttamaan asennettani elämään, täytyy keksiä uusi! :D

mekko Lumoan/ neule Only/ takki Esprit/ korvaläpät Mangon lastenosasto/ korvikset ja rannekoru Pieces

Haasteen säännöt:
-Voit kopioida nämä säännöt postaukseesi
-Kiitä haasteen antajaa ja mainitse Napsahduksia-blogi haasteen alulle panijana
-Vastaa sinulle annettuihin Ystäväkirja-kysymyksiin
-Lisää kuvaksi/kuviksi parhaiten itseäsi kuvastavia kuvia 
-Keksi uudet (tai käytä vanhoja :D) kysymykset blogiystävillesi
-Haasta mukaan ihania bloggaajafrendejä 


Minä haastan mukaan ystäväkirjaa täyttämään seuraavat blogit:


Curiouser&Curiouser
Fantazya
HappyHeels
Elämää onnenpähkinässä
My Life

Postauksen kuvat ovat aatonaatolta, jolloin Jyväskylässä saatiin edes tämän verran lunta, että mies ja tytär tekivät lumiukkoja. Minä vähän fiilistelin tätä vähäistäkin lumen määrää ja lumiukkoja! ”Hei olen Olaf ja pidän lämpimistä haleista…”. Tiedättehän? :D Vaikka ovat jäisiä kavereita niin ajattelin niiden sopivan ystäväkirjapostaukseen, minun lumiset kamut!

Oikein hyvää uutta viikkoa kaikille ystäväkirjan muodossa! Kuka muu innostuu lumiukoista?


Ja hei, huomiseen asti on aikaa huikata kommentti vuoden asut -postaukseen ja osallistua yllätyspaketin arvontaan!