Tytöt korvissa energiaviikonlopun jälkeen

Mahtavaa uutta viikkoa kaikille! Minä kirjoittelen täällä Työt-korvissani ihan into piukeana hetkellisestä talvesta. Kuinka olen odottanutkaan lunta? Mites teillä, onko jees vai ei, että tuli näin paljon lunta hetkellisesti?

Oli ihanaa aloittaa arkiviikko lumessa kahlaten ja palaten rutiineihin. Mutta yhtä ihanaa oli lomailla viime viikolla lasten kanssa muutama päivä ja toisaalta rikkoa arkirutiineita viemällä heidät päivystäviin hoitopaikkoihin. Kyllä voi piristää arkea, että aamulla ajaa eri paikkaan kuin normaalisti!

Ja mikä muu vaikutti mielialaan: se, että loputon marraskuu taitaa nyt taittua. Mieletön energia tuli, kun aamukasilta aurinko paistoi täydeltä terältä ja pakkasta oli 12 astetta, kun kävin perjantaina lenkillä. Siitä oli hauskaa jatkaa Helsinkiin GoExpoon messuilemaan ja intoilemaan juoksemisesta. Palata pitkän messupäivän jälkeen kotiin ja juosta lauantainakin upeassa kelissä. Käydä metsäretkellä. Syödä eväitä pihalla. Kaiken kruunasi eilinen lumisade ja laskupäivä Sappeessa. Miten paljon sitä on odottanut lunta ja valoa ja nyt oli viikonlopun ajan tarjolla molempia.

Lisäksi sain teiltä ihan hurjan määrän yksityisviestejä Instagrammissa. Meillä on ollut perheessä muutama todella iso asia päällä, jotka ovat huolestuttaneet ja mietiyttäneet ja joita ei kuitenkaan voi alkaa somessa avaamaan. Yksi onneksi ratkeaa tällä viikolla ja sitten olemme viisaampia. Unohdin kaikki huolet viikonloppuna, kun luin viestejänne ja ulkoilin perheen kanssa. Ihminen on elossa, kun saa puuhata metsässä tai möyrytä lumessa. Niin se vain on. Koko perhe oli hymyssä suin ja onnellinen. Yksi iso puute laskupäivässä oli: sen jälkeen on vain päästävä saunaan! Ja kiuas otti ja meni rikki viikko sitten, joten jäimme saunatta. Viikonloppuun kuuluu todella oleellisesti koko perheen sauna ja ulkoilupäivien jälkeen sitä kaipaa oikein ekstrapaljon.

Olen saanut lukea, kuinka saatte stooreistanne voimaa IGssa, kuinka joku sanoi oikein odottavansa niitä, olen lukenut monta kiitosta siitä, että olen aito (voi olla että taas murheissani itkeskelin julkisesti) ja yksi kovimmista kommenteista (ei sillä että niitä arvottaisin, mutta läikähti lujaa sisällä): äidinrakkauteni loistaa kuulemma kilometrin päähän. Kun juoksin lauantaina auringonpaisteessa, mietin todella paljon noita kaikkia kommenttejani ja sitä, miten paljon maailmassa on kuitenkin hyvää. Hetkellisten ammattillisten vastoinkäymisten ja epäonnistumisen myötä, perheen murheiden ja loputtoman marraskuun takia ei aina tunnu siltä. Nyt tuntui. Viikonloppu oli ihana ja kiitän teitä hirveästi, että jaksatte viestitellä. Toivottavasti pystyn jakamaan hyvää eteenpäin!


mekko PAPUSTORIES/ takki VILA/ housut KATRI NISKANEN/ kengät DR.MARTENS/ reppu GASTON LUGA/ korvikset MAMAKORU (saatu)

Niin ne Tytöt korvissa. Muistatteko helmikuisen postaukseni Mamakorun LOVE-koruista? Uusin lisäys valikoimaan ovat nimeltään Tytöt, joita on kahdessa eri värissä sekä koossa. Kun sain viestin, haluaisinko sellaiset, vastasin heti että kyllä. Rakastan isoja korviksia, haluan tukea kotimaista käsityötä ja elämäni määrittää hyvin pitkälle sana tytöt. Mitä tykkäätte, eivätkö ole hauskat?

Yhdeltä tytöltä irtosi vielä viikonlopun lopuksi ensimmäinen ylähammas edestä (tai isänsä kiskaisi siimalla, hui Luulin, että se on joku urbaani legenda). Kouluportti auki sanotaan kuulemma Oulussa. Niin on. Minun iso tyttöni. Se olisi maaliskuu, joka nykyään sykähdyttää jotenkin erityisesti, sillä olen kaksi kertaa maaliskuussa saanut tyttären. Tytöt ovat siis oiva asuste laittaa maaliskuun asut käyntiin!

Iloista alkanutta maaliskuuta!

Ihana kotimainen lahjaidea vaikka ystävänpäiväksi!

Olette ehkä huomanneet, etten käytä hirveän ahkerasti koruja, muita kuin korviksia. Niitä onkin sitten monenmoisia ja mieluiten isoja. Isot ja näyttävät korvikset tekevät ihan eri ilmeen asuun ja usein muuta ei tarvita! Rakastan erilaisia suuria korviksia ja pääasiassa minulta löytyykin suomalaisten yrittäjien tekemiä upeita korviksia.

Viikon takaisella pressireissulla Jyväskylään näin illallisella kaimani korvissa upeat korvikset, jotka kiinnittivät heti huomioni. Isot ja näyttävät, samalla kevyen näköiset, valosta kimaltelevat ja vielä hauskalla idealla… Niin munkin juttu! Tiedätte varmaan mitä tein seuraavana päivänä? Kyllä, tilasin samanmoiset itselleni.

Pari päivää myöhemmin korvikset tipahtivat postiluukkuun, eli oli todella nopea toimitus! Tuli mieleen tästä LOVE-tekstistä, mitä korvikset viestittävät, että voisivat olla ihana ystävänpäivämuistaminen joko puolisolle, ystävälle tai esimerkiksi äidille, joten päätin vinkata näistä teillekin mahdollisimman pian! Korvikset ovat siis Mamakorun käsialaa ja saavat alkunsa Raumalla. Kaunis idea ja ihanaa, että korvikset ovat kultahippuiset – jotenkin arjen piristys! Korvikset ovat ihanan kevyet ja huomaamattomat vaikkakin samalla kohtuullisen suuret, eli siis ihan täydelliset!

Onko itselläsi muuten tapana muistaa ystäviä ystävänpäivänä? Me olemme aina viettäneet vähän enemmän sitä Valentine’s Dayna ja olen muistanut miestä jollain pienellä – leivoksella, yhteisellä tekemisellä tai muulla vastaavalla. Lapsena sitä muisti tietenkin ystäviä ja minusta oli aivan ihanaa, että eskarissa tekivät viime viikolla ystävänpäiväkortit ja marssivat parijonossa postittamaan ne. Vanhempien piti hoitaa eskariin kuori merkkeineen ja osotteineen ja lapsikin totesi, että ensimmäinen posti jonka hän itse lähetti! Kuinka kiva idea!

Jos kaipaat pientä lahjaa ystävälle perjantaiksi, uskallan väittää, että nämä ihanat korvikset ehtivät vielä saapua ja ovat minusta ihanasti teemapäivään sopivat. Uskon, että laitan nämä korviin kun painelen ihan superlempparitekemiseeni ystävänpäivänä: loppuunmyydylle Apulannan keikalle. Ekasta kokemastani heidän keikasta on nyt keväällä tasan 25 vuotta. Uskomatonta. Ja edelleen odotan ihan onnessani seuraavaa!

Onko itselläsi tapana muistaa ystäviä ystävänpäivänä? Puolisoa? Onko perjantaille suunnitelmia?

P.S. Olethan osallistunut jo blogin synttäriarvontoihin täällä? Vielä ehtii parin päivän ajan!