Miten jatkaa tästä?

Tuli kuulkaa ensi kertaa ikinä ihan hirveä jumi. Minun piti postata teille ihan huikean hyvä kirjavinkki, jotain menneitä tapahtumia Suomesta jaja… Sitten kun tuijotin tilastoja sen suhteen, paljonko olette ladanneet blogiani viime päivinä ja ajattelin, että kiinnostavatko ne ketään. Se peruskaura. Miten tästä jatkaa eteenpäin, apua! Jatketaanko tätä onnettomuustarinaa? Tiedän, että epätäydellisyys kiinnostaa aina enemmän kuin täydellisyys ja jotenkin oma arvomaailma on saanut viime päivinä oikein avokämmenestä naamansa. Kun vietin eilisen päivän kyttien puhelinta, tietäen miehen olevan nukutettuna, kaikki muu tuntui hyvin pieneltä. Että istuisin kertomaan teille hyvästä kirjasta, kun ajatuksissa kävi, lähdemmekö Kreetalta kolmestaan vai nelistään. Tiedän, että on pieni leikkaus ja rutiinitoimenpide ja mitä lie, mutta jännitin. Mieleen välähti kaikenlaisia ajatuksia ja se 8 tuntia odottelua tuntui todella pitkältä.

Kun saimme lyhyen viestin, että kaikki on ok, olo oli ihan makaroni. Olin niin jännittänyt ja helpotus meni läpi kehon. Toivoin lisää infoa, mutta niin pöhnässä oli, että sain yhteyden puhelimella vasta kuusi tuntia myöhemmin. On kipuja, on antibioottitippa, on ties mitä, mutta leikkaus oli lääkärin sanoin succesful ja nyt vain odottelemme, milloin näemme hänet taas.

Tuntuu ehkä tyhmältä, enkä tiedä mitä kommentteja taas saan sanomalla tämän, mutta sanon silti. Meillä ei ole ollut paras kevät tähän mennessä ja reissu oli todella odotettu. Toivoin, että siellä sitten vähän stressi hellittää ja meillä on aikaa toisillemme. Kaikki meni eri tavalla kuin ajattelimme, mutta juuri siksi koen, että reissu hitsasi meitä paremmaksi. Tai sai ajattelemaan eri tavalla. Kun eilen rullailin tyttöjen kanssa päivän vailla tietoa miehen kohtalosta, mietin, että olisin valmis tekemään mitä vain, että hän tulisi taas luoksemme. Mitä vain. Kaipasin häntä hirveästi ja yritin keskittyä lapsiin. Jonnekin hyvin kauas painuivat kevään monet riidat ja mietin vain, miksi edes riitelemme. Alkaako toista arvostaa tosissaan vasta, kun hänelle käy pahasti? Ja tiedän todellakin, että kyse ei tässä leikkauksessa ollut elämästä ja kuolemasta, mutta ajatukseni ja tunteeni ovat tässä risteilleet ties missä. Ajattelin, etten enää ikinä tappele (hih), jos vaan vielä saan häntä halata. Tuli ihan epätoivo omissa ajatuksissa.

Siinä miettiessäni katselin lapsiani. Mietin, miten he reagoivat asiaan. He olivat pääasiassa todella sinut kaiken kanssa, eivätkä osaa pelätä. Mitä nyt esikoinen luuli, että koko käsi leikataan irti kun puhuin leikkauksesta (välillä sitä unohtaa, miten lapset ottavat asiat) ja huojentui, kun selitin, ettei leikkaus sitä tarkoita. Kuopus itki eilen illalla isi-ikävää, mutta kun saimme videopuhelun sairaalaan, hän oli tyytyväinen. Mietin, ettei meillä ole mitään hätää ja päivä sujui tosi kivasti ja yllätyin, kun esikoinen valitsi iltasaduksi mukana olevasta kirjasta Tiana-sadun, jossa prinsessalta murtuu lomalla käsi ja se kipsataan. Uskomaton yhdistelykyky ja samalla varmasti joku tapa käsitellä asiaa. Minua on eilisen aikana kehuttu maailman kauneimmaksi, ihanimmaksi ja kivoimmaksi sekä halattu enemmän. He reagoivat tavallansa isän puuttumiseen. Olen itse osallistunut ehkä normaalilomaa enemmän, sillä monesti mies on se vesipuljaaja. Nyt minä sain vetää täysillä uintikisoja ja vesijumppaa esikoisen kanssa, kun kuopus nukkui kärryissä. Mietin, että kaikkinensa tämä tapaturma on saanut meidät muuttamaan rutiineja ja tekemään eri tavalla. Äiti on riehunut altaassa ja äitikin uskaltaa ajaa vuoristoteitä.


mekko MARIMEKKO (kirppislöytö)/ korvikset ja arskat H&M/ kengät Kreetalta

En missään nimessä toivo, että näin olisi käynyt. Olen pahoillani ja huolissani miehestä koko ajan. Silti koen, että tämä oli vähän joku kohtalo. Että täytyy pamauttaa vasaralla päähän, jos te ette muuten tajua sitä, mikä teillä on. Miten arvokasta se kaikki on. Miten paljoon minäkin pystyn, mutta monesti vähän arkana turvaudun mieheen. Olenko joskus kertonut, että vuonna 2007 olin yksin Afrikassa töissä ja kämpässäni oli kolme hiirtä. Pakenin niitä sohvan päälle ja soitin miehelle itkien, etten voi nukkua, kun ne tulevat sänkyyni. Hän totesi, että on nyt Tampereella moottoripyörälenkillä eikä oikein voi auttaa. Se jäi mieleeni. Olen niin nojannut häneen, että tuolloin, 12 vuotta sitten ahdisti, kun tajusin, ettei hän nyt tule Tampereelta Tansaniaan auttamaan. Hoida itse. Ja minä hoidin itselleni uuden majoituksen ja pärjäsin. Minä asuin pari kuukautta yksin Thaimaassa, ajoin ns. väärällä puolen liikennettä päivittäin ja pärjäsin silloinkin. Minä pärjään ja me pärjätään nytkin.

Edelleen olen tottunut soittamaan hänelle aina, kun tulee paniikkikohtaus, tulee ihan mikä tahansa ongelma tai tulee loma. Hän hoitaa autot vuokralle, suunnitelee ja ajelee. Mutta minäkin pystyn. Me pystymme yhdessä.

Toivottavasti saitte näistä ajatuksistani kiinni. Jatkan tämän jälkeen (ehkä, en vielä tiedä milloin näen miehen) normijutuilla ja saadaan taas rutiineista kiinni. Eilisillalla tuli ihana ylläri, kun entinen kollegani Thaimaasta, Vagabonda-blogin Terhi tuli syömään ja käymään iltashowssa kanssamme. Että piristi!

Sellaista tajunnanvirtaa täällä juoksee. Nyt aamupalalle, lapset menevät kerhoilemaan ja minä rannalle jumppaan. Mies voi kuulemma sairaalassa hyvin! Kiitos kaunis valtavan ihanasta myötäelämisestänne, on lämmittänyt uskomattoman paljon mieltä. Helteistä viikonloppua Suomeen!

P.S. Nämä kuvat on otettu 24 tuntia onnettomuuden jälkeen. Näin hyvin yksikätinen mies kuvaa. <3

Ihastuttavaa sekamelskaa – Marimekko ja Asun-lehti

Pari viikkoa sitten Retromodernin Suvi kysäisi muita bloggareita mukaansa Puetaan koti & Asun-kiertueelle Marimekkoon. En voinut vastustaa kutsua ja vaikka visiittini oli ymmärrettävistä syistä hyvin pikainen, ehdin imeä parhaat palat tarjonnasta ja tuonkin teille inspistä kuvien muodossa!

ASUN-lehden päätoimittaja Ulla Koskinen sekä stylisti Piia Kalliomäki näyttivät ideoita siihen, miten tehdään kevään kivoin kattaus. Koska itse rakastan värejä ja niiden sekamelskaa, olin aivan ihastuksissani kattauksista. Erilaisia astiasarjoja sekä koristeita sekoitettiin rohkeasti ja kattaukset herättivät paljon enemmän mielenkiintoa, kuin samaa sarjaa olevat setit.

Tämä idea kukasta lasissa oli valtavan kaunis, haluaisin noita laseja ihan vain kukkasäilytykseen!

 ASUN-lehden päätoimittaja Ulla Koskinen kertoi ideoistaan.

Pienet kauniit yksityiskohdat tekevät valtavasti ilmettä!

Tämän kevään ja kesän uutuusprintti Tiara oli ehdoton suosikkini, jota mielelläni sekoittaisin kattaukseen valkoisten astioideni rinnalle. Upea väriloisto! Huomaa, että alla oleva lautanen onkin jo toista sarjaa, eikä riitele mielestäni yhtään.

Myös mustavalkoisuutta oli väriloiston rinnalla mukana.

Olisin ostanut siltä seisomalta läjän Tiara-astioita ja upean pöytäliinan jos olisin kyennyt, niin kauniilta eri sarjojen yhdisteleminen näytti. Kukka lasissa, erilaiset kukat serveteissä, monta ihanaa ideaa irtosi hetkessä mukaan! Inspiroiduin siis todella, vaikka väsymys painoikin silmässä. :)


Miltä näyttää omaan silmääsi tämä ”sekamelska”, miellyttääkö? Mitä tykkäät uutuusprintti Tiarasta?

Boho-meikkejä ja raitamekkoa

Huih mikä määrä blogiin tuli eilen klikkauksia ja kommentteja, hämmentyneenä katselin hurjaa vauhtia kasvavaa klikkausmäärää ja mietin, mistä kaikki löytävät tänne. Mutta kommenttinne olivat ihania, sain niistä aivan hirveästi voimaa ja uskoa. <3 Kiitos siis ihan jokaiselle merkin jättäneelle ja iso virtuaalihali! Menin eilen vahingossa syömään yhden pienen jalapenon ja ilta kului taas hirveässä mahakivussa, joten kommentteja lukiessa sain uskoa siihen, että hyvin tämä tästä huolimatta menee.  Luin pala kurkussa kommenttejanne ja sain vieraita niin aamupäiväksi kuin iltapäiväksi, olin siis yhtä hymyä koko päivän iltaa lukuun ottamatta. Halaus siis myös vieraille, veikkaan että te molemmat tämän luette!<3

Mietin jälkikäteen vaikutinko liian negatiiviselta jutuissani, sillä vaikka näyttää siltä että toisesta raskaudesta tulee vaikeampi, olen silti äärimmäisen onnellinen siitä. Veikkaan, että esikoisen vauvavuoteen mahtuneet luopuminen koirasta, oikeusprosessin ja valtavan taloremontin aloittaminen olivat omiaan myös ajamaan minua/meitä loppuun, mutta ikinä sitä ei tiedä mitä elämä tuo tullessaan.  

Mutta asiasta kukkapurkkiin, eli perinteisiin asukuviin! Vielä saan yhdet mahdutettua syyskuun puolelle. Näitä kuvia katsoessa ajattelin, että minun on pakko paljastaa keskivartaloni salaisuus, mutten tiedä olisivatko sitä huomanneet muut kuin minä itse. Itse mekon löysin -50% alesta ja ihastuin välittömästi sen hauskoihin hihoihin ja pehmeään trikooseen. Ja taas olen värittömänä liikenteessä, mitä syksy tekeekään!

Kuvat napattiin lauantaina, kun olimme matkalla kavereille. Hyvää kuvauspaikkaa ei löytynyt ja mies ehdotti, että voin mennä kavereiden pihalle kuvaamaan. Itse olin kauhuissani, etten todellakaan kehtaa ja nappasimme siis kuvat nurkan takana ennen kuin soitimme ovikelloa. Hih.

Mikä tekee kuvista hieman erilaisia on tuo meikki (joka valitettavasti jäi vähän kuvissa varjoon), olimme nimittäin viettämässä päivää Flamingossa ja sain siellä pikameikin. Ihastuttava Johanna Tammi-Ikonen tuo näitä Bohon meikkejä Suomeen ja ne ovat olleet kotimaan markkinoilla vasta muutamia kuukausia. Enemmän voi kurkkia täältä. Itse ihastuin meikkisarjan upeisiin luomivärisävyihin ja hinnat olivat edullisia verrattuna moneen muuhun ekologiseen meikkisarjaan. Tutustumisen arvoinen merkki siis! Vaikka kyseessä oli pikameikki, on sitä eri näköinen ammattilaisen käsittelyn jälkeen. Veikkaan että huulipuna tekee paljon, samoin kuin väri kulmissa. Meikki oli kuitenkin ihanan luonnollinen eikä ”överi” ja aloin miettimään, pitäisikö minun alkaa käyttämään huulipunaa. Ainakin mustavalkoisen asun kanssa se on aika passeli! Koska en koskaan huulia meikkaa, en osaa myöskään hymyillä huulipunan kanssa, koska pelkään sen menevän hampaisiin ja senkin huomaa kyllä kuvissa.

mekko Marimekko/ kengät H&M/ koru & kello Esprit/ takki Seppälä/ laukku Liu Jo

Ilta oli ihana ja ystävät ottivat kummipyynnönkin vastaan. <3 En tiedä kuka pyytää näin aikaisessa vaiheessa kummeja, mutta kun valinta oli itsestään selvä, niin me sitten pyysimme.

Mitä tykkäät mustavalkoisesta kokonaisuudesta? Onko Boho-meikkisarja tuttu sinulle?

Ja hei, lupasin arvonnan kun 200 lukijaa on kasassa, nyt ei olla monen päässä! Yksi arvontahan on käynnissä täällä, käy osallistumassa jos I love me-messujen liput innostaa!

Aurinkoista keskiviikkoa!