Himoksen ennakko-joulun ihania tunnelmia

*kaupallinen yhteistyö Himoslomat & Somessa.com

Joulu tulla jollottaa ensi kuussa ja kuten ehkä tiedätte, minä olen todellinen jouluihminen. Rakastan joulun odotusta, joululauluja, tunnelmaa, juustoja ja kuusen koristelua. Olimmekin koko perhe aivan innoissamme, kun pääsimme fiilistelemään viikonlopun ajan ennakkojoulua. Tonttulakit ja joulukoristeet kassissa suuntasimme kohti Himosta, jonne myös isovanhemmat saapuivat vastakkaisesta suunnasta. Onpa kiva sijainti Jämsän Himoksella, kun toiset saapuivat Tampereelta ja toiset Jyväskylästä! Mutta Himoslomat tarjoavat rennompaa joulua myös sinulle, jota joulu saattaa enemmän stressata kuin innostaa. Valmiita ruokia, majoitusta ja ohjelmaa ilman suursiivousta!

Jouluhan on myös stressin aiheuttaja monelle. Pitää tilata pukki, hoitaa lahjoja, ruokia ja siivota. Joulu Himoksella on hyvä ratkaisu, jos joulu meinaa mennä stressin puolelle. Mökit ovat valmiiksi siivottuja, paikalle voi tilata kuusen koristeineen, joulupukkikin saapuu mökille Himoksen puolesta. Itse asiassa kaikkiin 30.11.2019 mennessä tehtyihin varauksiin Himoslomat tarjoavat joulupukin käynnin ilmaiseksi! Ja jos ruokailut stressaavat, on Tupa-keittiössä tarjolla jouluruokaa joka päivä ja valmiiksi voi ostaa esimerkiksi paketin, johon kuuluu kuusi ruokailua.

Me saavuimme perjantai-iltana Himokselle, josta meille oli varattu majoituksena Salavan Tsaari, tänä vuonna valmistunut huvila. Siinä olisi tilaa kahdessa kerroksessa kyllä isollekin poppoolle! Eniten ihastutti kaikkia iso poreamme, joka löytyi terassilta. Koska Salavan Tsaari on rakennettu rinteeseen, oli alaterassiltakin upeat (ja jouluiset, oli perjantaina maakin valkoisena!) maisemat. Mökkejä Himoksella riittää ja sellaisia joissa on poreamme sisällä tai ulkona on yli 50 kappaletta. Minulta paljon Instassa kyseltiin mökin hintoja tai missä niissä on poreamme, mutta tosiaan vaihtoehtoja piisaa ja hintakin vaihtelee hurjasti riippuen majoituksen ajankohdasta. Kannattaa kurkata lisää täältä!

Siellä me sitten söimme juustoja, saunoimme ja lilluimme poreissa joululauluja kuunnellen ja tonttulakit päässä. Sytytimme takkaan tulen, laitoimme kuuseen koristeita ja nautimme yhdessäolosta. Itse asiassa tajusin, että vaikka olemme paljon isovanhempien kanssa tekemisissä, emme ole koskaan lomailleet kuudestaan! Kaikki nauttivat kovasti ja lapset olivat onnellisia isovanhempien seurasta. Aamulla käytiin ensimmäisenä ukin kimppuun ja halittiin häntä kovasti. Vuokramökissä on aina enemmän lomalla, kun ei stressaa siivoamisesta samalla tavalla. Vai johtuiko se siitä, että isäni keitti aamupuurot ja äitini valmisti lounaan? Voi olla. Hämmästelimme valtavan hyvää varustelua mikä keittiöstä löytyi, mitään emme jääneet kaipaamaan.

Mutta mitä Himoksella voi puuhata jos ei ole lunta? Jouluna varmaankin jo pääsee rinteeseenkin ja sehän on se juttu, mitä olemme 1990-luvulta asti käyneet siellä tekemässä, pulkkailua sekä lumilautailua. On siis jäänyt näkemättä kokonaan Himoksen toiset kasvot ja yllätyin mitä kaikkea sieltä löytyykään! On siis tekemistä porukalle, jossa osa tai kukaan ei halua rinnehommiin. On pakohuonetta, Peikkometsää ja moottorikelkkoja. Läskipyöriä, savusaunaa ja piparinleivontaa. Kurkkaa tarkemmin joulun ajan ohjelma, ympäri vuoden aktiviteetteja on varattavissa muutenkin ja jouluna valmiiksi järjestettyä ohjelmaa enemmän.

Lauantaiaamupäivänä me kävelimmekin kohti Mono Pubia ja mikä tuoksu tulvahtikaan nenään kun oven avasi! Saimme leipoa ison läjän pipareita, lapset olivat onnessaan kun oli Muumi-muotteja tarjolla. Tämä pipareiden leipominen kustantaa 5 euroa/hlö, eli ei paha hinta taikinasta, koristeista ja leipomispaikoista. Lasten mielestä parasta oli koristelu ja he päästivät luovuuden valloilleen. Minusta parasta oli katsoa isovanhempia leipomassa lasten kanssa ja voi että, emme ole aiempina vuosina leiponeet näin aikaisin! Oli kotiin tuomisina iso läjä pipareita! Lähdimme edeltä hakemaan autoa mökiltä, sillä vajaa parin kilometrin matka oli liikaa esikoiselle kävellä takaisin ja sillä aikaa lapset olivat selittäneet kuulemma Sallalle vaikka mitkä asiat elämästään. Ihanan ystävällinen Salla olikin ja auttoi meitä erinäisissä kysymyksissä!

Iltapäivällä oli edessä meitä kaikkia ihastuttanut ohjelmanumero, Peikkometsä. Äitini sanoi, että siitä oli paljon juttua esimerkiksi lehdissä, kun se avattiin vuonna 1990. Treffasimme HimosCenterin aulassa Jonnen, joka lähti vetämään meille peikkometsää. Hän kertoi, että moni tuo lapsensa nyt sinne, kun on itse käynyt lapsena peikkoihin tutustumassa. ÄITI! Miksei me olla käyty? Vaikka asuimme lähellä, kävimme laskemassa Himoksella ja… Peikkometsä jäi. En itse edes tiennyt sellaisesta! No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Vaikka metsä on suunnattu lapsille, oli aikuisillakin ihan tosi hauskaa. Metsässä oli rasteja, pääsimme keinumaan peikonhännässä, kävelemään riippusiltaa ja pujottelemaan hämäkinseitissä. Mukanamme tuli Himmi-peikko ja Jonne veti hienosti kierrosta ottaen lapset huomioon, kuopuksemme oli vähän kipeänä ja innostui hommasta vasta lopussa, sen sijaan esikoinen oli käsi pystyssä rasteilla huutaen ”saanko olla eka?”. Lopussa pääsimme paistamaan tikkupullaa. En ole ikinä tehnyt moista ja oli hauskaa testata sitäkin. Ja nauraa ääneen, isäni teki pullasta pienen patongin kokoisen ja paistoi sen mustaksi. Mutta niinkin kuulemma on ihan ok tehdä ja kuoria sitten pois tummin kerros ennen syömistä! Kylläpä maistui pulla hyvältä metsässä. Lapset halusivat vielä palata rasteille pullien jälkeen, niin kivoja ne olivat! Ja minäkin olin ihan innoissani kuten selkeästi isänikin, joka laittoi naama virneessä pyörimisvauhteja minulle peikonhännässä.

Metsäreissun jälkeen kaikkia hymyilytti ja esikoinen pyysi, että jos tullaan Himoksen rinteisiin, tullaanhan uudestaan Peikkometsään? Se oli kuulemma niin ihanaa! Kaikilla oli iloinen mieli, kyllä metsä tekee hyvää. Pienelle alueelle oli saatu paljon kaikkea mahtumaan. Suuntasimme takaisin majoitukseen vaihtamaan vaatteita ja palasimme vastapäätä Peikkometsää olevaan Tupa-ravintolaan, jossa maistelimme ennakkoon joulumenuta. Kaikkea ei oltu laitettu tarjolle ja esimerkiksi laatikot puuttuivat mitä taas jouluna on tarjolla, mutta hyvät salaatit ja kalat saimme maistella, samoin kuin lämpimien ruokien possu sai kehuja muilta aikuisilta. Tarjolla on muun muassa kuuden ruokailun paketti helpottamaan joulun ruokailuja, kannattaa kurkata lisää!

Arvatkaa mihin palasimme syömisen jälkeen? No paljuun tietysti! Mikä siinä onkin niin ihanaa! Äitinihän vuokrasi mummilaankin viime jouluna paljun, tosin poreettoman ja perinne jatkuu tänä vuonna, jotain niin superkivaa siinä on!

Sunnuntaiaamuna heräsimme ja pakkailimme rauhassa ennen siirtymistä viimeiseen aktiviteettiin. Ajelimme noin 10 kilometriä Hirvikartanolle, jossa on nimensä mukaisesti hirviä sekä myös peuroja ja poroja. Paikassa on ravintola, joka on kesäisin auki, talvisin tilauksesta. Ruokailijoille eläimiin tutustuminen on maksutonta, muille se maksaa 7 euroa. Meille tultiin vetämään kierrosta ja kertomaan hirvistä, kuinka Sauli-uroksen emon tappoi karhu ja se sitten päätyi asumaan tarhoihin. Viereisessä aitauksessa oli Jenni Haukio kahden kesäkuisen vasan kanssa. Kuulimme karanneesta Matti-Eskosta, joka kuukausien päästä palasi kotiin hyvin nälkäisenä. Ja saimme syöttää hirviä, isäni jopa antoi leivän suoraan suusta Saulille ja sai siis hirven suukon kaupan päällisiksi. Kyllä kuulkaa nauratti koko porukkaa, ehdin tallentaa tilanteesta videon mutta kuvat jäivät. Hauska paikka ja äitini suunnitteli, että kesällä voisi patikoida Himokselta sinne ja käydä testaamassa ruoan!

Kylläpä olimme hyvällä mielellä viikonlopun jälkeen. Kun joku muu järjestää ruokia, ohjelmaa ja hoitaa kuusenkin paikalle, hommasta jää jo iso osa stressistä pois. Ja kun ohjelmaa on järjestetty, tulee tehtyä yhdessä kaikkea kivaa. Monesti sitä vain puhuu että pitäisikö mennä tai tehdä, mutta nyt tuli oikeasti tehtyä! Voisin hyvin kuvitella viettäväni jouluakin Himoksella, sillä tuo suuri majoituksemme olisi vetänyt myös veljeni perheineen sisäänsä. Olemme aina joulut reissanneet mummilaan ja joutuneet pakkaamaan, joten samalla vaivalla sitä pakkaisi mökille ja matkakin olisi lyhyempi!

Jos innostuit mökkijoulusta tai olit jo sellaista miettinyt, nappaa alekoodi Katja10 mukaasi, kun varaat majoitusta Himoksesta. Sillä saa 10 % alennusta joulun ajan 23-26.12.2019 mökkimajoituksesta. Ota huomioon, että etu ei toimi verkkokauppavarauksissa vaan soittamalla 020 711 9200 tai varaamalla
sähköpostitse himoslomat@himoslomat.fi. Etu on voimassa 13.12.2019 saakka!

Paljuuminen, sauna ja peikkometsä olivat parasta”, sanoi kuopus. Oli niin odottanut paljua, että jopa isänpäiväkortissa kerrottiin että isin kanssa on ihanaa paljuta”

Muita jouluihmisiä linjoilla? Innostaako mökkijoulu vai haluaisitko viettää joulun kotosalla? Ja hei, kuka on käynyt Peikkometsässä?

P.S. Käy kurkkaamassa myös Tiian reissu Himokselle, heillä oli hieman eri aktiviteetit lasten iän mukaan!

5 kuukautta onnettomuudesta

Näin se aika juoksee. Tänään tulee kuluneeksi tasan 5 kuukautta tuosta hurjasta perjantaista, kun pyörin ympyrää Kreetan hotellilla ja odotin tietoa miehestä, joka oli sairaalassa leikkauksessa. En ole laskenut, mutta mieleeni tallettuu kalenterin tavoin päivämäärät. Kyllä kuulkaa tuntui silloin pitkältä ajalta, kun sanoivat, että kuntoutuminen voi kestää puolikin vuotta. Ja humps vaan, lähes koko puolivuotinen on kulunut.

Jos et ole lukenut tuota postausta kesäkuulta, sen voi kurkata tästä linkistä. Olemme kertoneet kymmeniä kertoja eri kyselijöille näiden viiden kuukauden aikana mitä tapahtui, sillä se tuntuu ihan kahelilta tapahtumalta. Ettei mopoiltu yöllä sateessa Thaimaassa, ei extreme-urheiltu, mies ei ollut ajamassa 50km tunnissa pyörällä alamäkeen. Ei, me olimme autoilemassa takaisin hotellille ja jätskillä lasten kanssa, kun hän kompastui rautaputkeen.

Silloin sain kommentin, että älä valita vaan lomaile ja anna olla, olisi voinut käydä pahemminkin. Totta, arvatkaa kuinka monta kertaa tämän viiden kuukauden aikana olen pysähtynyt miettimään, mitä jos mies olisi lyönyt kaatuessaan päänsä? Olimme vuoren rinteellä, missään ei näkynyt ketään ja ambulanssissa olisi varmasti kestänyt. Paljon pahemminkin olisi voinut käydä. Tai jos kyseessä olisi ollut vaikka jalka, olisi elämä ollut paljon haastavampaa. Mutta samalla kun olimme puoli vuotta aiemmin varanneet loman, josta oli jäljellä vielä 10 päivää ja joka oli tietenkin suhteellisen kallis, kyllähän se harmitti. Suuri osa lomasta meni siihen, että mies istui puhelimessa, ravasi sairaalassa ja konsultoi vakuutusyhtiöitä, kipuja oli ja nukkuminen haastavaa, uimisesta puhumattakaan – sitä ei voinut tehdä. Näin kuinka paljon miestä harmitti kun itse sukeltelin turkoosiin mereen, vaikka hän hiljaa olikin.

Ei epäilystäkään, etten ole ollut koko aikaa kiitollinen siitä, ettei pahemmin käynyt, mutta pieni pelko jäi persuksiin. Olenhan itsekin ollut ulkomailla sairaalassa niin denguekuumeesta kuin sukeltajantaudista, mutta nyt lapsiperheenä matkustellessa on oksenneltu, vedetty ihan hirveän pahat enterorokot ja tällä kertaa oksentelun lisäksi toinen palasi kotiin katkenneen käden kanssa. Kannattaako edes yrittää lomailla, hirveä määrä palaa rahaa ja aina on lääkärireissuja edessä?

Puolet kesästä oli säätöä, sillä mitään sairaslomaahan kädestä ei tullut ja vähän kikkailua elämä (kuten pelkästään työmatkat) vaati, mutta niin se vain aika juoksi ja käsi parani. Enemmän sanoisin sen vaikuttaneen koko perheen henkisen puoleen kesällä. Kun se otettiin Suomessa kipsistä, oli tilanne hurjan näköinen sen suhteen, kuinka koukussa käsi on, kuinka ei ei kierry tai kuinka sillä ei esimerkiksi päätä rapsutella. Mutta niin vain se on kuntoutunut päivä kerrallaan paremmaksi ja paremmaksi. Vakuutus maksoi kuusi kertaa fysioterapiaa ja noiden käsittelyiden jälkeen käsi on aina mennyt astetta suoremmaksi.

Jäljellä on yksi kerta fysioterapiaa ja kädellä voi jo esimerkiksi punnertaa ja elää arkea ihan normaalisti. Ihan suoraksi se ei vieläkään mene, mutta kovin kaukana ei enää olla. Käsi napsuu, mikä vähän hirvittää itseäni kun ajattelen sinne laitettua ruuvia, mutta eihän se napsunta edes johdu ruuvista. Kaiken kaikkiaan voisi sanoa kaiken menneen hirveän hyvin – vakuutus korvasi kaiken, käsi on lähes entisensä, siinä on 10 sentin siisti arpi, mitään ei tulehtunut, mitään ei tarvinnut rikkoa uusiksi. Lääkärin mukaan ilman ruuvia kiertoliike kädestä olisi puuttunut jatkossa kokonaan ja nyt kiertoliikkeessä ei ole moitittavaa. Lämmin kiitos siis kreetalaiselle kirurgille hienosta korjauksesta!

JA! Se minkä tarinamme, taas yksi sairaalareissumme on saanut aikaan, on vakuuttaminen. Yhdet kaverimme sanoivat ottaneensa matkavakuutuksen (ovat matkustelleet aina paljon) tapahtuneen vuoksi. Ja sanon, että kannattaa. Meillä itsellämme on jatkuva matkavakuutus, joten hommaa ei tarvitse erikseen miettiä joka matkan kohdalla. Monestihan ei satu mitään, mutta sitten kun sattuu, voi sattua isosti. Minun sairaalalaskuni sukeltajataudista oli 4770 euroa ja denguekuumeesta pamahti laskua 3990 euroa. En maksanut penniäkään itse, allekirjoitin paperit ja tuijotin kauhuissani summia. Sukeltajantautikin on kuolemaksi jos sitä ei hoida, mitä olisin tehnyt ilman vakuutusta? Miehen leikkauksen summaa emme saaneet edes tietää, Suomesta hoidettiin maksusitoomus suoraan sairaalaan. Joten jos jotain jää mieleen, niin edelleenkään emme ikinä tule lähtemään ilman matkavakuutusta mihinkään. Matkavakuutus on korvannut jopa mummilassa tapahtuneet lastentaudit!


paita NOSH ORGANICS/ housut LIDL/ saappaat PALMROTH (saatu)/ hiuspanta VALKAMA ACCESSORIES/ rannekoru OXXO/ korvikset LINDEX/ takki GLOBAL ESSENTIALS

Eilen mietiskelin tätä asiaa, sitä miten paljon paremmin meillä perheessä voidaan henkisesti nyt syksyllä kuin kesällä ja miten elämästä ei koskaan tiedä. Yksi pieni kompastuminen voi muuttaa pahimmillaan koko elämän. Meillä oli tuuria matkassa, ettei mitään pahempaa tapahtunut. Samalla kun mietin kuluneita kuukausia ja sitä, miten itse kukin toimii onnettomuustilanteessa (yllätyin kuinka rationaalisesti pystyin alkupaniikin jälkeen sitomaan käden, ajamaan tunnin matkan vuoristossa, jopa etsimään apteekin ja hakemaan lääkkeitä matkalle, mieshän nyt perinteisesti oli itse rauhallisuus) tuli radiosta biisi:

Give me everything tonight
For all we know we might not get tomorrow
Let’s do it tonight

Niinpä. Huomisesta ei koskaan tiedä, jokaisesta päivästä täytyy ottaa kaikki irti ja olla kiitollinen. Me katsomme kiitollisena, kuinka mies on toipunut ja päässyt liikkumaan ja tekemään taas. Hän oli superurhea kaiken keskellä, eikä valittanut kertaakaan kuin välillä kivusta ähkäisten. Minun sankari. <3

Uskoisitko että jo viisi kuukautta kulunut? Luitko juttujamme tuoreeltaan kesällä? Ja hei, ISO kiitos teille, elitte varsinkin Instagrammin puolella hyvin vahvasti mukana ja laitoitte paljon tsemppiviestejä, en varmaan edes siinä hössötyksessä kiittänyt kaikista. KIITOS!

P.S. Lokakuun asuäänestyksen voittaja oli kaimani Katja (kurkkaa spostisi jos olet kaimani, Katjoja oli osallistuneissa useampi!) ja ylivoimaisesti eniten ääniä sai asu numero 4, yllätyin itse siitä! Ilmeisesti neuletakin ruskaväri vei äänet. KIITOS osallistuneille!

Tallinna-päivä osa kaksi: erityisvinkkejä lapsiperheille!

Pressimatka Tallinnaan, kutsujina Storytold sekä Your Brand Up Studio

Huomenta Tallinna! Tallinna-päivä numero kaksi starttasi vaahtokylvyllä ja teellä huoneessa. Sen jälkeen suunnistin aamiaiselle, joka olikin hotellissamme varsin kattava ja leikkinurkkaus iso, mutta esimerkiksi lautasia oli haasteellista löytää. Kiersin kaikki lastenpöydätkin löytääkseni jogurttikipon ja lopulta sain sen eteeni kun oli jo lähdön hetki – ei siis aamupalakuvia.

Mutta voi mikä suloisuus olikaan päivän ensimmäinen kohde, JOIK! Virossa on jo pitkään ollut luonnonkosmetiikka selkeästi isommassa roolissa kuin Suomessa ja olen vieraillut aiemminkin siellä kahdella eri luonnonkosmetiikkatehtaalla. Nyt ajoimme vajaa puolisen tuntia Tallinnan ulkopuolelle, jossa odotti ihastuttava sitruunankeltainen talo, joka pitää sisällä JOIKin tehtaanmyymälän sekä tehtaan. Tuolla myymälässä voi kuka vain mennä käymään, se on auki arkisin kello 9-17.

Perillä meitä odotti ihan mielettömän ihanat värikkäät tuolit ja herkkuja ja niitä maistellessa saimme kuulla JOIKista lisää. Se on ensimmäinen virolainen merkki, joka saanut Ecocert Cosmos-luonnonkosmetiikkasertifikaatin. Kävimme tehtaalla ja näimme, miten saippuat, rasvat ja kynttilät valmistuvat. JOIK tekee kynttilänsä soijavahaan, joten ne eivät juuri tuoksu itsessään ja näin ollen niihin lisätty tuoksu pääsee esille. Opin myös, että kynttilää ei saisi puhaltaa sammuksiin, jotta se ei savuta, vaan kärki pitäisi esimerkiksi dipata sulaan osaan niin että tuli sammuu. Lasipurkissa olevaa kynttilää pitäisi ekalla kerralla polttaa myös vähintään tunti, että se lähtee oikein palamaan. Mukaani lähti muun muassa omenaglögin tuoksuinen kynttilä, joka on palanut ahkerasti!

JOIKilla on myös luonnonkosmetiikkajoulukalentereita, jotka on jaettu kahteen osaan heidän kahden tuotesarjan mukaan. Toinen on JOIK Organic ja toinen JOIK Home & Spa. Kalenterissa ei ole numeroita, vaan sieltä voi ottaa tuotteen kun siltä tuntuu – aika ihana ajatus sekin! Suomeen on saatavilla vain toista puolikasta sarjasta ja netistä saa tilattua JOIKin tuotteita Suomeen, lisäksi niitä myy House of Organics.

Ihanan JOIK-vierailun jälkeen siirryimme takaisin kohti keskustaa, jossa on valtava T1, eli Mall of Tallinn. Siihen pääsee eteen esimerkiksi bussilla ja raitiovaunulla, numero 4 pysähtyy ostoskeskuksen edessä. Sen katolla sijaitsee Skywheel, eli ns. suljettu maailmanpyörä, joka on ainoa Euroopassa katolle sijoitettu skywheel! Koska se on rakennuksen katolla, se nostaa 120 metriä merenpinnan yläpuolelle nauttimaan maisemista! Sisäänpääsy on 10 euroa, mikä ei mielestäni ole kovin paha. Aulassa, josta liput ostetaan on myös baari ja kyytiin voi mennä vaikka samppanjalasi kädessä. Kun skywheel aukesi, siellä oli kuulemma tehty aika monta kosintaa heti! Kuinka ihanaa. Ja tunnustan tähän perään, että ahtaanpaikankammoni tuollaisille suljetuille kopeille on niin kova, että tyydyin ihailemaan maisemia vain katolta. Huhtikuussa avattu Skywheel on tavoittanut 40 000 kävijää kuukausittain – siihen nähden hämmästyttävää, ettei syyslomaviikolla ollut lainkaan jonoa! Tarjolla on muuten myös VIP-kierros – neljälle hengelle tarkoitettu kierros kestää normaalia pidempään eli 30 minuuttia ja siihen kuuluu pullo samppanjaa.

Kerrosta alempana on Skypark, joka on valtava sisäleikkipuisto lapsille. Pääsymaksu koko päiväksi on vain 10 euroa, sillä hinnalla ei kyllä Suomessa pääse mihinkään sisäleikkipuistoon! Täytyisi tulla testaamaan lasten kanssa. Ja kun vielä tiputtaa kerroksen alaspäin, löytyy ravintola Helk, jossa söimme lounaan. Leukani loksahtivat, kun näin sen leikkipaikan – täällä kyllä lapset viihtyisivät ja pitkään! Tosin saatoin kuvitella, mikä meteli ihan omistani lähtisi isossa, kohtalaisen keskelle ravintolaa sijoitetussa leikkipaikassa. Saisi varmasti syödä rauhassa, lapset viihtyisivät tuolla! Helken lista oli yllättävä, pöytään kannettiin muun muassa kokonaista kalaa, kanaa, ankkaa ja simpukoita, eli vahvat ranskalaisvivahteet. Pelkäsin etten selviä omasta simpukka-annoksestani, mutta chilillä ja juustolla kuorrutetut simpukat olivat todella hyviä ja maukkaita. Yllätyin positivisesti!

Vielä yksi kerros alaspäin ja saat ehkä kauneimman jälkkärin mitä olla voi. Pavlova-kahvila tekee nimensä mukaisesti Pavlovaa. Kahviloita on Tallinnassa kaksi, joista toinen ostoskeskuksessa. Minä kurvasin lelukaupan kautta muiden mennessä kohti jälkkäriä, sillä en koskaan pysty syömään jälkkäriä. Ajattelin silti kuvan napata, mutta vietin liian kauan kaupassa, parhaat kuvat jäivät ottamatta. Muut kehuivat tätä vuolaasti, joten makean ystävä, älä missaa!

Ostoskeskuksesta siirryimme taas Noblesserin alueelle, josta on tulossa ihan selkeä Tallinnan place to be. Sieltä löytyy Shishin lisäksi muun muassa Pohjala-oluen panimoravintola, jossa on 24 paikallista olutta hanassa maisteltavana. Lisäksi sinne on juuri avattu taidekeskus Kai ja samasta rakennuksesta löytyy Leibin porukan uusi ravintola Lore bistro. On muuten varmasti täynnä tämä paikka jatkossa! Tapasimme siis vähän sattumalta uudellen sommelier Kristjan Peäsken, joka kertoi, että 30% pöydistä pidetään vapaana walk in-asiakkaille, loput saa varata. Oli huipun oloinen paikka, sinne ensi kerralla! Ja samaan rakennukseen avatuu marraskuussa myös japanilainen ravintola, joten aika vauhdilla kasvaa tuo osa Tallinnaa!

Meidän hektinen Tallinnan reissu oli tältä erää ohi ja suuntasimme kohti terminaalia ja laivaa. On muuten aika luksusta, että on oma hytti laivalla mihin jättää tavarat ja Viking Linen buffakin on minusta tosi hyvä, ihastelin sitä jo Pärnun reissulla. Hyvillä mielin mahat täynnä siis suuntasimme kaikki kotiin. Jäin haaveilemaan reissusta Tallinnaan esimerkiksi miehen kanssa, jolloin voisi testata Lore bistron ja majoittua esimerkiksi Estonishing stayn asunnossa ja ihastella joulutoria!

Aina jää jotain tutkimatta! Oliko tässä tuttuja juttuja, uusia vinkkejä?