Mahtava Marjoniemi

*kaupallinen yhteistyö Visit Jyväskylän kanssa

Viimeinen postaus lokakuisesta blogireissustamme Jyväskylään lähtisi tästä! Niin kuin kerroin, innostuin kaikesta valtavasti ja oli pakko ripotella juttuja useampi. Ennen Peurunkaan suuntaamista olimme nimittäin paikassa, joka sai leuat loksahtamaan auki. Se ihastelun määrä mikä meistä lähti ja huokailu siitä, kuinka haluaisimme asua kyseisessä paikassa oli loputon. Kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että Marjoniementila Uuraisilla oli lyhyesti sanottuna ihastuttava.

Vanha Pappila on rakennettu 1800-luvulla ja monien vaiheiden kautta on päätynyt nykyisille omistajilleen pari vuotta sitten. Koko paikka on niin isosti ja upeasti remontoitu, että sitä on vaikeaa kuvailla. Vanhoissa aitoissa on upeat majoitustilat samoin kuin Pappilan yläkerrassa. On iso sauna, valtavan upea keittiö, suuri rantasauna poreammeineen. Ihanat järvinäkymät, rauha ja hiljaisuus. Mikä ihastuttavinta, tilalla on myös talli ja lukuisia islanninhevosia, jotka täydensivät kauniin maiseman.

Me kuulimme Pappilassa istuessamme historiaa paikasta ja omistaja Mikan kertomusta siitä, mitä kaikkea paikassa on remontoitu ja kuinka suuren työmäärän se on vaatinut. Samalla maistelimme luomuksia keittiöstä, jotka olivat aivan ihania. Keittiö on valtava ja itse asiassa juuri sen tyylinen, jonka ottaisin kiljuen itselleni. Rakastan tuollaista keittiötä! Marjoniementila käyttää mahdollisuuksien mukaan tarjoiluissaan ensi sijaisesti lähiruokaa.

Kiertelimme tilaa kamerat räpsyen ja saimme kierrokseemme yllärin – halukkaat pääsivät kipuamaan hevosen selkään! Toki halusin, tosin nurisin vähän siitä, että pääsinkin talutusratsastukseen. Mielessä oli upea issikkavaellus kesältä ja toivoin pääseväni vähän laukkaamaan tai tölttäämään. Ratsastus oli kuitenkin niin ex tempore, että allamme oli hevonen, joka vaatisi kuulemma hyvin kokeneen ratsastajan. Niinpä laukat jäivät haaveeksi tällä kertaa ja tyydyin kohtalooni. Pieni kosketus ihaniin issikoihin kuitenkin!

Mitä Marjoniementilalla sitten voi puuhata? Järjestää esimerkiksi juhlia häistä rippijuhliin tai pitää vaikka kokouksen. Majoittua, käydä syömässä kesällä kesäkahvilassa tai nyt oli esimerkiksi isänpäivänä lounasta tarjolla. Tilalla järjestetään muun muassa issikkaleirejäkin, kannattaa kurkkia facebook-sivuilta ajankohtaiset tiedot. Minä ihastuin paikkaan kovasti, olisi ihanaa päästä majoittumaan joskus Uuraisten rauhaan!

Onko paikka kenellekään tuttu? Eikö näytä ihastuttavalta?

Onko Peurunka vain eläkeläisille?

*kaupallinen yhteistyö Visit Jyväskylän kanssa

Palataan ajassa kuukausi taaksepäin, kun olin Jyväskylässä parin päivän bloggarireissulla. Ensimmäisenä iltana suuntasimme kohti Peurunkaa, josta minulla on pari aiempaa muistoa. Olemme käyneet siellä lapsuudessa uimassa ja sen lisäksi olin siellä muutama vuosi sitten Apulannan keikalla mieheni kanssa. Kyllä, Peurungassa! Tämä ihmetytti jo silloin kun keikkoja katselimme, sillä oma muistikuva lapsuudesta oli, että Peurunka on jotenkin pieni ja siellä on lähinnä eläkeläisiä uimassa. Varmasti osa mielikuvasta johtuu siitä, että paikalla on 50 vuotinen historia niinkin kunnioitettavassa työssä, kuin veteraanien kuntoutuksessa. Peurungan ovat perustaneet Korsuveljet tavoitteena kuntouttaa ja saada tukea sodassa olleilta veljiltään. Urho Kekkonen oli itse asiassa yksi toimintaa tukeneista ja Peurungan palveluita aktiivisesti käyttäneistä.

Mikä siis on Peurunka? Se on Jyväskylän kupeessa, Laukaan kunnan puolella sijaitseva kylpylähotelli täynnä aktiviteetteja. Tutkiessani Peurungan tietoja etukäteen totesin, että se on muuttunut aika tavalla jo omasta lapsuudestani 1990-luvun alussa. Yksi pääkohderyhmistä on liikunnasta ja hyvinvoinnista kiinnostuneet 30+ naiset, joten koin, että paikalla olisi ehkä paljonkin annettavaa minulle. Lähdin avoimin mielin tutustumaan Peurunkaan parin vuosikymmenen jälkeen!

Peurungasta löytyy kylpylä, jossa on muun muassa höyrysauna ja erilaisia altaita kylmäaltaasta lastenaltaaseen. Lisäksi sieltä löytyy huimat 130 metriä pitkä vesiliukumäki, jossa porukkamme oli tarkoitus ottaa kisa, kuka kellottaa nopeimman ajan. Ajanottotaulussa vesiliukumäen alla oli aika 18,6 sekuntia, mikä taitaa olla ennätys. Meillä venyi ruokailussa niin pitkään, että olimme uimassa vasta kylpylän viimeisellä aukiolotunnilla klo 21-22 ja vain muutama jaksoin illallisen jälkeen uimaan. Otin siis kisan ihan yksinäni, ensimmäinen aikani oli 32 sekuntia ja tuosta järkyttyneenä kipitin ylös portaita uudelleen ja uudelleen. Kun kellotin ajaksi 20 sekuntia, olin tyytyväinen ja mielestäni tarpeeksi lähellä ennätystä. Sain blogisiskoilta huutelua kilpailuhenkisyydestäni, kuka nyt kilpailee itseään vastaan? Minä, en kai muuten tähtäisi parempaan puolimaratonaikaankaan. Mutta vauhti oli ihan huima ja minä kiljahtelin itsekseni syöksyessäni mäessä, lämmin suositus!

Kylpylän lisäksi Peurungassa on vaikka mitä aktiviteettteja tarjolla. Se sijaitsee hyvin kauniilla paikalla ja pelkästään lenkkeily noissa maisemissa olisi suosittelemisen arvoinen aktiviteetti. Aulasta voi vuokrata fatbiken ja lähteä polkemaan, on keilarata, curlingia, vesijumppia – siis hulluna tekemistä, kuten Peurungan nettisivuilla sanotaan! Tutkiessani onko paikassa kuntosalia hymähdin, sillä niitä olikin tarjolla kolme kappaletta. Aamulla olin yksinäni salilla treenaamassa ja siellä oli vaikka mitä tarjolla, eli hyvinkin kattava kuntosali oli tuo testaamani, joka sijaitsee kylpylän kupeessa.

Peurungassa on myös ravintoloita ja me söimme ihanan illallisen ravintola Peurankellossa saapumisemme jälkeen. Ikkunoista näkyi kauniisti auringonlasku järvelle ja seura sekä ruoka olivat mitä parhaimpia. Ravintolasta voi jatkaa helpostikin Villipeura-viihderavintolan puolelle. Kuten kerroin, vuonna 2014 katselimme Peurunka Areenalla Apulantaa ja tuona lokakuisena viikonloppuna esiintymässä olisi ollut Jenni Vartiainen. Kovia viihdenimiä siis piisaa tuolla!

Kun hipsin kylpylästä kohti hotellihuonettani kylpytakissani ja tyytyväisenä itseni voittamisesta omassa henkilökohtaisessa liukumäkikisassani, katselin Hilarius Hiiren leikkipaikkaa matkalla ja mietin, että pitäisi joskus tulla lasten kanssa tänne lomalle. Uimaan ja peuhaamaan, ulkoilemaan ja syömään. Aina sitä lähtee kauemmas, mutta puolen tunnin päässä mummilasta olisi vaikka mitä kivaa tarjolla! Itse asiassa meidän piti mennä lasten Extreme runille Peurunkaan syksyllä, mutta se jäi. Toivottavasti jo ensi syksynä sinne, varmasti olisi kaksi innokasta pinkojaa osallistumassa!

Peurunka on siis muuttunut valtavasti vuosien saatossa, vaikka kuntoutustakin toki edelleen on ja se tärkeä rooli on pysynyt. Paikassa voi viettää niin pariskuntaloma rentoutuen tai juhlien tai aktiiviloman perheen kesken. Kaikille löytyy jotain! Minä olin ainakin todella positiivisesti yllättynyt.

Onko paikka itsellesi tuttu? Kuinka kovaa olet päässyt mäen alas? Hih, tärkeitä juttuja!

One night in JKL

*kaupallinen yhteistyö Visit Jyväskylän kanssa

Jyväskylän reissullamme vietimme kaksi yötä hotellien valkeissa lakanoissa, joista jälkimmäisen ihan keskustassa. Ensimmäisestäkin yöstä kuulette vielä Jyväskylä-juttujeni osassa numero kolme, mutta aloitetaan tokasta illasta sekä yöstä. Silloin nimittäin yövyimme yhdessä varmastikin Jyväskylän upeimmista hotelleista, eli Solo Sokos Hotel Paviljongissa. Pääasiassa olen kyllä testannut Jyväskylässä villa de la mummilaa, joten kauheasti vertailukohteita ei ole (mummilassahan toki on täysihoito), mutta uskaltaisin väittää, että Solo Paviljonki on yksi upeimmista hotelleista kaupungissa. Voisin kyllä kirjoittaa oman postauksensa ihan vain siitä, miten ihmeellistä oli olla yksin hotellissa yötä! Siis ihan käsittämättömän upeaa ja rauhaisaa jo ajatuksenakin! Väittäisin vastaavaa tapahtuneen viimeksi vuonna 2007, kun olin yksin Tansaniassa.

Mutta miksi väitän Soloa yhdeksi upeimmista? Sijainti on nappi, Matkakeskukselta kävelee muutamassa minuutissa ovelle, Paviljongin konsertista pääsee pötkähtämään suoraan hotellisänkyyn ja koska ei olla ihan ytimessä, ovat näkymät kertakaikkisen upeat muun muassa Jyväsjärvelle päin. Hipsiessäni huoneeseeni ihastelin niin näkymiä kuin peiliä sängyn takana, josta tuo upea näkymä avautui. Vain pari viikkoa aiemmin kipitettiin puolimaratonia järven ympäri, upeasti hotellihuoneesta näkyi toisellekin puolelle järveä, lähtö- ja maalihan olivat suoraan hotellin edessä Lutakonaukiolla. Siinä sitten mietin tuota kipitysurakkaani ja nostin jalat ylös ja rentouduin tällä kertaa.

Siis sijainti ja näkymät ovat ihanat. Lisäksi yhdeksännestä kerroksesta löytyy niin kuntosali kuin sauna upeilla näkymillä. Saunoja on kaksi, miehille ja naisille omansa ja niissä oli monta ihanaa pientä yksityiskohtaa mietittynä. Saunasta näki Jyväskylän satamaan, siellä oli isot shampoo- ja hoitoainepullot pikkukokojen sijaan, vettä, teetä ja kahvia sekä ihanana yksityiskohtana Melliksen luonnonkosmetiikkanaamioita testattavaksi. Minttusuklaanaamiot kasvoilla aloitin sunnuntaipäivän, oli kyllä aika täydellinen aloitus! Ilona-parka luuli tulleensa rauhalliseen saunahetkeen, mutta yritäpä olla rauhassa bloggarireissulla, joku höyrypää tupsahtaa jopa saunaan järkkäri kädessä. Kyllä me jopa istuskelimme saunassa rauhassa juttelemassa kameroiden odotellessa kaapissa.

Solon aamupala on ihana, olen aiemmin käynyt siellä aamiaisella, mutta yövyin paikassa ensimmäistä kertaa. Kehuimme Ilonan kanssa kilvan myös puuroa, miten se olikin niin hyvää. Puhumattakaan siitä, että pöytään kannetaan iso kannu irtoteetä tai lähiruoan määrästä. Täydellistä. Ensimmäistä kertaa myös söin illallista Trattoriassa ja tuo illallinen oli sellainen ”perusvarma” italaisen keittiön läpileikkaus. Palvelu oli ystävällistä ja ihana spesiaali lisä ruoassa oli keittiömestarien itse poimimat sienet! Aikamoista luksusta sanoisin! Minulla oli tässä vaiheessa aika haikea olo ja teki mieli halata kaikkia kanssamatkaajia sata kertaa. Olimme viettäneet intensiivisen Jyväskylä-turneen ja monen kanssa ehti jutella ties mitä. Haikeana söin illallista ja mietin, missä näemme taas (no saunahullut treffasivat 12 tunnin kuluttua siellä yläkerran lauteilla!).

Pääsimme Jyväskylän reissulla kurkkaamaan toiseenkin hotelliin, joka löytyy puolestaan sieltä ihan ytimestä ytimestä, eli kävelykatuna toimivan Kauppakadun varrelta. Tuo hotelli on nimeltään hotelli Verso ja ennen tiloissa toimi Jyväshovi. Versolta löytyy muun muassa suuri ja kaunis juhlatila jonka kurkkasimme samalla reissulla, kun kurkkasimme erilaisia huonetyyppejä. Yöpymiskokemuksia tästä hotellista minulla ei ole, mutta hääyön olen viettänyt saman perheyrityksen Yöpyy-hotellissa. Sekin aika spesiaali hotelli muuten! Versoon on uusittu Jyväshovin ajoilta pinnat sekä huonekalut. Se, mistä olen kuullut ehdottomasti eniten kehuja ihan jyväskyläläisiltäkin kavereilta on hotelli Verson aamiainen. Se jäi nyt testaamatta, mutta hekin suosivat lähiruokia. Leivät leivotaan itse lähituottajien viljoilla ja munakkaan paistaa kokki paikan päällä. Niin ja hei! Sekä Solossa että Versossa aamiainen tarjoillaan sunnuntaisin aina kello 12 asti, minusta tämä oli aika mahtavaa. Seuraavalla Jyväskylän visiitillä on siis testattava aamiaisbrunssi Versossa.

Hotelliyö saunomisineen kyllä kruunasi naisten hemmotteluviikonlopun Jyväskylässä. Niin kuin jo edellisessä postauksessa sanoin, ei sitä tarvitse lähteä kauas löytääkseen kaikkea kivaa ja rentoutuakseen todella!

Ovatko nämä kaksi tuttuja hotelleja sinulle? Onko muuten yöpyminen yksin hotellissa tuttua vai ihan hullu ajatus?

P.S. Vinkkejä kivoihin puuhiin Jyväskylässä ja lista mukana olleista bloggareista ja heidän blogeistaan löytyy edellisestä Jyväskylä-postauksestani täältä.