Miksi minä lähdin ja miksi pyydän, ettet tee samaa virhettä

Jälkiviisaus on aina turhaa samoin kuin selittely, mutta koen, että kaikkien saamieni viestien sekä pohjoisen yleisöryntäyksen vuoksi haluan tämän tekstin kirjoittaa (kiitos myös niistä positiivisista viesteistä, niitäkin tuli monta! <3). Kun olimme lähdössä reissuun, elettiin outoja hetkiä. Samaan aikaan toissaviikolla, kun piti tehdä päätös pakkaamisesta tai perumisesta alkoi työkalenterini tyhjentyä täysin. Hämmentyneenä katselin viestejä ja samalla kurkin tietoja, miten nyt tulisi käyttäytyä. Menevätkö koulut kiinni, saako mennä kauppaan, mikä on tilanne. Tuona päivänä olin käynyt vielä jumpassa miettien, saako niin tehdä ja illalla sitten sulkikin ensimmäinen kuntokeskus. Tilanne eli jatkuvasti.

Kun mietimme, lähdemmekö reissuun pohjoiseen, lähelle Lappia, ajattelimme montaa asiaa läpi. Kotona koulut ja päiväkodit ovat normaalisti auki, mies menee normaalisti töihin. Lapsilla on todella paljon kontakteja päivän aikana. Pohjoisessa olemme keskenämme, pääsääntöisesti ulkona, emme tapaa yhtään lasta ja teemme esimerkiksi ruoat itse. Puhuimme, että ulkomaille lähtö olisi itsestäänselvästi silloin peruuntunut ja julkisilla emme lähtisi. Matkustaisimme omalla autolla, peruen esimerkiksi kylpyläkäynnit tai aiemmin puhuttu Angry Birds-puiston. Olisimme omassa mökissä. Ajattelimme oikeasti, että turvaamme menoa enemmän olemalla luonnossa keskenämme kuin viemällä lapset koulumaailmaan normaalisti. Tuolloin, kun päätöstä teimme, ei hallituskaan halunnut vielä rajoittaa pohjoisen matkailua, sillä oli paras sesonki tiedossa. Pohjoisen yrittäjät elävät matkailuilla ja porotaloudella.

Ja missä tilanteessa ollaan nyt. Tiedostan hyvin, että väkisin tulee joitakin kontakteja kaupassa käydessä, mökin avaimia hakiessa ja niin edelleen. Ja jos tuon Pirkanmaalta tartunnan tullessani, se kuormittaa muutenkin pientä terveydenhoitoa Kuusamon alueella. Ymmärrän tilanteesta koko ajan ja joka päivä enemmän, kuten varmasti moni muukin.

Lähdimme siis omalla autolla matkaan. Söimme matkalla autossa ja vältimme esimerkiksi huoltoasemia. Perillä pyrimme olemaan ulkona, keskenämme, vain yksi kävi kaupassa ja muilla tavoilla asiaa huomioiden. Niihin auki oleviin kylpylöihin ja sisäpuistoihin emme menneet, se ei tullut enää tilanteessa mieleenkään.

Mietin myös sitä, mitä somessa voi kertoa. Kiukkuisia viestejä tuli ja en missään nimessä halunnut vaikuttaa välinpitämättömältä. Ehkä joku fiksumpi tajusi silloin toisssa viikolla jo, miten tilanne tulee eskaloitumaan esimerkiksi ulkomaan esimerkkejä seuratessa. Minä en oikeasti vielä toissaviikolla tajunnut, että seuraavalla viikolla ei mennä enää kouluun eikä jumppaan. Nyt olisin paljon viisaampi.

Koska olen ollut aina aika avoin ja rehellinen kanavissani, halusin senkin kertoa, että täällä olemme. Olisihan se nyt ollut aika munatonta olla viikko hiljaa, kun moni tiesi missä olen. Halusin olla vastuullinen vaikuttaja. Ymmärrän, että en ole ainoa pohjoisessa viime viikolla ollut, mutta minulla on sisällönluojana suurempi vastuu. Minä luon mielikuvia. Ja minä seison sen valinnan takana, minkä teimme, vaikka se jälkikäteen kaduttaakin. Toin kanavissani esiin myös sitä, että älä lähde nyt mihinkään. Minäkään en lähtisi, nyt kun muutamissa päivissä lähtömme jälkeen tilanne eskaloitui. Onneksi Lapin suuret keskukset tekivät päätöksen sulkea jo viikkoa aiemmin. Sen sijaan että olisivat rauhassa saaneet ajaa toiminnot alas, meno meni ihan villiksi. Järkytyksellä luin tietoja liikenneruuhkasta, kun ihmiset painavat kohti Lappia. Levi räjähti käsistä, siinä missä olimme viikko sitten keskenämme Rukalla. Se hiljeni ja paljon jo viikko sitten.

Yritin koko ajan miettiä mitä voin sanoa ja näyttää ja tehdä. Todellakin mietin sitä ihan joka välissä. Mietin, voiko näissä kuvissa edes hymyillä, mutta perkule, kun en osaa olla kuvissa vakava. Saanko julkaista tällaisia lumikuvia? Innostanko näillä ihmisiä lähtemään? Mutta hei, älä lähde. Et nauti siitä lomasta. Pelkäät koko ajan jokaista tekoasi ja kauhistut hiihtoladullakin, kun vastaan tulee ihminen. Se käsitys, missä itse lähdin ns. ihmisiä pakoon ja otin lapset pois koulumaailmasta on muuttunut paljon 12 päivässä. Veikkaan, että suurimman osan käyttäytyminen myös. Toivottavasti! Samalla luen somesta ihmisten olevan vihaisia hiihtokeskusten sulkemisesta ja lasten pettymyksestä. IHMISET. NYT ON KYSE ELÄMÄSTÄ JA KUOLEMASTA. MIETTIKÄÄ SITÄ YRITYSTEN PETTYMYSTÄ KUN RAVINTOLAT, HOTELLIT JA HIIHTOKESKUKSET SULKEVAT. Sitä ei tehdä kevyillä perusteilla.

Pyydän. Älä lähde enää minnekään. Tiedän nyt, ettei olisi meidänkään pitänyt, tilanteesta on niin paljon uutta tietoa tullut verrattuna toissaviikon tapahtumiin. Silloin vielä suurin uutinen Suomessa olivat vessapaperivitsit. Toiset tajusivat nopeammin, toiset panivat lapun luukulle heti, toiset vasta nyt, toiset eivät vieläkään. Tilanne ja kiristyneet tilanteet ovat muuttuneet koko ajan. Vastasin juuri tutulle lapsenvahdille, jota kyselin vielä viikko sitten, ettemme ota mitään kontakteja kotiimme. Nyt ollaan nelistään.

Tilanne oli ja on kaikille uusi, hämmentävä ja täysin käsittämätön. Siihen täytyy suhtautua todella vakavasti ja jokaisen täytyy yrittää tehdä parhaansa. Syyllistäminen ei kuitenkaan pysäytä taudin leviämistä. Meidän täytyy vaan jokaisen tajuta vastuumme ja vetää yhtä köyttä. Tilanne kulminoitu loppuviikosta tähän Lappi-asiaan, mutta nyt ei pitäisi matkustaa yhtään minnekään enää. Eikä kutsua kavereita kylään.

Meillä alkaa nyt myös korona-arki, oman tyhjän kalenterin kanssa, lapset kotona pitäen, ihmisiä välttäen ja miehen ollessa etätöissä. Luojan kiitos vielä etätöissä eikä lomautettuna. Sovimme, että tehdään normaalin arjen aikataulu, tehdään huomenna yhdessä kakku synttärisankarille. Hei onhan se aika kova juttu, emme leivo ikinä nelistään!

Toivon että ymmärrätte. Toivon että tiedätte, että välitän. <3

Herkkuja, historiaa ja hyviä yöunia Jyväskylässä

*pressimatka Visit Jyväskylän kanssa

Siitä tulee kuluneeksi syksyllä 19 vuotta, kun muutin pois Jyväskylästä. Pakkasin vaatteet ja rynnistin miehen perään, joka myös muutti Jyväskylästä Tampereelle. Emme juuri tuolloin vielä tunteneet, mutta sillä tiellä ollaan! Jyväskylä on säilynyt silti hyvin tärkeänä paikkana elämässäni, sillä siellä asuu ystäviä ja puoli sukua ja siellä tulee usein käytyä. Iso pala sydämestä on aina siellä ja aina löydän sieltä jotain uutta ja kivaa, mistä vinkata teille. Tai vaihtoehtoisesti vain pötkötän vanhempien sohvalla.

Viime lauantaina paistoi aurinko täydeltä terältä, kun 10 naista kokoontui Visit Jyväskylän reissulle tutkimaan, mitä kaikkea kivaa löytäisimme vinkattavaksi kaupungista tällä kertaa. Kotimaanmatkailu nostaa päätään, eikä ihme, lähimmät paikat ovat yleensä eniten tutkimatta! Oikeasti, miten sitä osaa kulkea Tukholman metrossa paremmin kuin Helsingin, näin se vain menee.

Meitä vastassa oli aina yhtä iloinen Visit Jyväskylän Johanna. Hipsimme upeassa kelissä kuvailemaan Jyväskylän satamaan, joka sijaitsee vain kivenheiton päässä rautatieasemalta. Sieltä löytyy myös rantaraitti sekä ihan mielettömän hieno Jyväskylä-kyltti. Siinä on suuren kaupungin meininkiä! Bongasin tuon kyltin marraskuussa ja nyt auringon paistaessa ja maan ollessa valkoisena se oli todellakin edukseen. Poseerasimme sen ympärillä ja puhuimme samalla, että harvassa kaupungissa on näin onnistunut rantaraitti kuin Jyväskylässä. Jyväsjärven ympäri kiertää upean tasainen ja kaunis lenkki, jossa olen mm. kolmesti osallistunut puolimaratonille. Satamassa heräävät laivaravintolat kesällä eloon ja paikan täyttää heinäkuussa Suomipop. On ulkokuntosali, kaunis maisema ja autoton leveä baana lenkkeillä, rullaluistella tai pyöräillä. Sanoisin tätä kyllä Jyväskylän ylpeydeksi!

NESTE RALLY FINLAND

Ja mitä muuta Jyväskylässä herää kesällä eloon? Neste Rally Finland täyttää elokuussa kaupungin ja viettää tänä vuonna jo 70. juhlavuottaan, oho! En ole koskaan varsinaisesti osallistunut ralleille, mutta moni nainen on – uskoisitteko, että 99% tapahtumaan osallistuneista naisista suosittelisi sitä? Jos ei halua metsäpätkälle rymytä, tarjolla on myös kolme erilaista VIP-telttaa, joissa voi nauttia ruoasta vaikka korkkareissa ja ilman hyttysparvea ympärillä. Nuo teltat löytyvät Harjulta, Laajavuoresta sekä Humalamäeltä. Rallit ovat Suomen suurin urheilutapahtuma, joten huikean kansainvälistä menoa on luvassa. Teininä se oli viikonloppu, jolloin itsekin oli pakko päästä kaupunkiin katsomaan menoa. Kuuntelimme Janin faktoja ralleista ja kuulin itsekin paljon uutta. Ja hei – jos on ralleista innostuneita, niin siitä on tulossa pian arvonta, pysykää kuulolla!

FRANS & SANDRA

Jyväskylässä on ihan parasta myös suhteellisen pienet välimatkat. Jyväskylä-kyltin luota satamasta voi helposti putkea pitkin kävellä junaradan yli ja jo pian olet keskustassa. Matkakeskusta melkein vastapäätä löytyy mainio ruokapaikka Frans & Sandra. Oli muuten viimeksi lauantai-iltana aivan täysi, joten varaus ei ole ollenkaan hullumpi ajatus! Astuimme sisään Edith Piafin soidessa ravintolapäällikön Kallen Heinäsuon hellään huomaan, siinä on kyllä kuulkaa mies paikallaan! Tulee viinisuositukset, ruokasuositukset ja taustat ravintolasta. On ystävällinen ja osaava palvelu ja erikoisruokavaliot eivät tuottaneet päänvaivaa. Vaihtuvalta listalta Kalle suositteli mm. kuha-annosta, kananpoikaa sekä kasvisannosta, joista valitsin viimeisen. Aivan järisyttävän hyviä falafelleja mausteisessa soosissa! Ranskalaisen ruoan lisäksi Frans & Sandran listalta löytyy Ranskan siirtomaiden makuja, joihin annos minut syödessä vei. Jos olet kärsinyt siitä ajatuksesta, että falafellit ovat kuivia ja mauttomia grillin pakkokasvisjuttuja, maista tätä! Varmasti olet annoksen jälkeen eri mieltä. Ja muuten, jätskiä ja mantelikakkua sisältänyt jälkkäri oli täysin vegaaninen!

KESKI-SUOMEN MUSEO

Kauniin auringonpaisteen jatkuessa ja mahat täynnä suuntasimme Keski-Suomen museoon eli KeMuun, joka sijaitsee lähellä Jyväskylän yliopistoa. Parisen vuotta remontissa ollut, 1960-luvulla perustettu Alvar Aallon suunnittelema museo on taas avattu yleisölle helmikuussa. Itse lumouduin täysin kakkoskerroksen vanhoista valokuvista, joista pyöri seinällä vaihtuva heijastettu esitys. Ensin näytettiin jyväskyläläinen kohde 1800-luvulla ja sen jälkeen nykypäivän näkymä. Minulla nousi ihan pala kurkkuun, kuvissa oli jotain niin vaikuttavaa. Miltä näyttikään rautatieasemalla 1800-luvulla? Tai miltä näytti nykyisen Sokoksen edestä mennyt hautajaissaattue hevosineen? Kuviin tuli ensiksi vanhan ajan otos vaikkapa otsikolla ”Tori”. Pikkuhiljaa siihen lisääntyi kuvaelementtejä niin, että torista piirtyikin Kirkkopuisto ja eteen ilmestyi nykypäivän tilanne kirkkoineen. Todella koukuttava esitys varsinkin ihmiselle, joille kaupunki on tuttu! Heille, joille Keski-Suomi on vieraampi tarjoaa museo vaikka mitä tutkittavaa ja lapsetkin on kivasti huomioitu. Alakerrassa on vaihtuva näyttely, jossa oli nyt vuorossa Miljoonasateesta kertovia juttuja. Voi miltä näyttikään tunnelma vuoden 1988 Provinssissa! Pääsimme Tyttö sinä olet vahva-Minnan kanssa ihan festaritunnelmiin ja aloimme höpöttää vuoden 1998 Rantarockista, jossa molemmat olemme 15-kesäisenä viipottaneet. Oi aikoja! Kolmannessa kerroksessa oli puolestaan valoisissa tiloissa taidenäyttely, jonka teokset olivat keskisuomalaisia.

HOTELLI VERSO

Kun on aika levähtää, on Jyväskylä pullollaan erilaisia hotelleja ja taas ihanasti kaikki suhteellisen pienellä välimatkalla toisistaan ja ytimestä. Mutta varmasti niin ytimessä kuin hotelli Verso on ei ole toista. Muutama askel kompassilta, eli Jyväskylän keskustan keskiöstä kävelykadulta löytyy perheomisteinen hotelli, jossa on alakerrassa kehuttu ravintola sekä ihanan tilavat huoneet. Omani oli tällä kertaa sisäpihan puolelta, joten hiljaisempaa ei olisi yöllä voinut olla! Verson huoneista löytyy isot ja pehmeät sängyt ja pisteet saavat myös (vegaaniset!) Lumenen suuret pullot, joista löytyy niin shampoot kuin hoitoaineet. Ei kertakäyttöpusseille! Ja! Ihan paras the juttu Versossa on aamiainen. Se on varmasti kaupungin parhaita. Nostan hattua sille, että sinne on haluttu vain kotimaista. Kaikessa on kyltti, mistä ruoka on peräisin. On kotimaisia omenoita, Ahvenanmaan omenamehua, homejuustoa Äänekoskelta. Karjalanpiirakat on tehty sillä aidolla oikealla reseptillä (yleensä tarjolla on riisipiirakoita) ja palvelukin on täysi kymppi. Munakas paistetaan tiskin takana, on Teeleidin teetä ja. No, täydellistä aamuhetkeen. Rentouttava yöpyminen on Versossa taattu!

RAVINTOLA PÖLLÖWAARI

Illallisen nautimme puolestaan varmastikin Jyväskylän ykkösravintolassa, Pöllöwaarissa. Kansakoulukadulta löytyvä Pöllöwaari sekä hotelli Yöpuu ovat lähtemättömästi sydämessäni, sillä Yöpuussa vietin hääyöni 15 vuotta sitten ja kirjoitin kummissani aamulla uutta sukunimeäni vieraskirjaan. Se tunne, oi voi! Yöpuussa jokainen huone on erilainen ja ne ovat hurjan persoonallisia. Suosittelen lämpimästi! Yhtä kauan kuin häistäni on aikaa, on talossa ollut hotelli- ja ravintolapäällikkönä Ulla Häkkinen, jonka iloksemme saimme kanssamme syömään. Saimme ihan uudenlaista syvyyttä ruokailuun hänen asiantuntemuksensa myötä.

Pöllöwaari on hienostunut ravintola ja annokset ykkösluokkaisia ja yksityiskohdat viilattuja, mutta silti siellä on kohteliaan rento ilmapiiri. Palvelu on ihastuttavan tarkkaa ja viimeiseen asti huoliteltua, on upeat viinisuositukset ja erittäin hyvä ruoka. Alkupalaksi söin omenamehulla kompressoitua kurkkua sekä kampasimpukkaa, pääruoaksi kotimaista kalaa kadella tavalla eli kuhaa paistettuna ja terriininä. Tuon annoksen lisukkeena oli muun muassa niin suussa sulavat maa-artisokat, että hoin vieruskaverille viisi kertaa nämä artisokat ovat törkeän hyviä (anteeksi Minna) ja jälkiruokana oli paahtoruisjäätelöä sekä marinoitua mustikkaa. Myös häränposken suussa sulavuutta kehuttiin. Uutena opimme muun muassa (ainakin minulle oli uusi juttu) oranssin viinin, johon Ulla kertoi tutustuneensa Unkarissa ja ostaneensa sieltä 120 pulloa Pöllöwaariin. Sitä suositeltiin lihan kanssa punaviinin vaihtoehdoksi. Ja muuten, Pöllöwaarissa on myös upea mehumenu vaihtoehtona viineille, Johannalla kädessään mehuvaihtoehto ja Tainalla se oranssi viini. Eikö ole aika samean näköinen, maku kuitenkin oli kuulemma hyvä! Pöllöwaarissakin on kotimaisuus selkeästi isossa osassa astioita myöden!

Kylläpä oli ihanaa painua hiljaisuuteen ja valkoisiin lakanoihin unille illallisen jälkeen sulattelemaan kaikkea päivän aikana kuulemaansa ja näkemäänsä. Tässä olikin teille aikamoinen pläjäys yhdestä suosikkikaupungeistani, josta löytyy aina jotain uutta. Aika hyvät ainekset esimerkiksi naisten viikonloppuun tai kahdenkeskiseen hemmotteluun vai mitä? Ja kohteet toimivat myös lasten kanssa, viimeksi muun muassa Frans&Sandrassa söin lapseni kanssa ja hän rakasti kukkakaaliwingsejä. Eli hyvät ainekset pieneen irtiottoon kotimaassa, toivottavasti saitte vinkkejä! Täältä kannattaa kurkata voimassa olevat tarjoukset, sieltä löytyy muun muassa meidänkin testaamia kohteita!

Kiitos seurasta Minnean muruja, Kristallikimara, Kiljusten blogi, Tyttö sinä olet vahva, Hannamaria, Arjen suklaasuukkoja, Mansikkatilan mailla, Joko mennään sekä Mansikkapilvi!

Oliko tuttuja kohteita itsellesi? Uusia ideoita? Onko kotimaanmatkoja suunnitteilla?

Proto ja muut tärpit lasten kanssa Tallinnassa

Viime viikon Tallinnan reissusta ei ole viikkoakaan, mutta voi hurja miten tuntuu pitkältä ajalta, niin tapahtumarikasta menoa on taas ollut. Kirjoitan kuitenkin teille ylös muutaman vinkin Tallinnasta, jos olette lähdössä lasten kanssa reissuun. Vinkit toimivat ihan ympäri vuoden, eli ajankohdalla ei sinällään väliä!

Olen halunnut kovasti käydä Keksintötehdas Protossa, jonka ohi olen mennyt Noblessnerin alueella vieraillessa. Entinen sukellusvenetehdas antaa komeat puitteet keksintötehtaalle, jonka ajattelin olevan vähän lasten juttu, ehkä minä en innostuisi. Paikkaan on noin kaksi kilometriä keskustasta matkaa, menimme sinne päin taksilla ja kävelin takaisin kärryjen kanssa.

Olimme reippaina tyttöinä oven takana ennen kello kymmentä aamulla ja paikka aukeaa kello 11! Apua oho! Kannattaa siis tarkistaa näköjään aukioloajatkin. Hipsimmekin Noblessnerin alueelta löytyvään Shishiin, josta löytyy aivan mieletön joulukoristevalkoima syksyisin. Tässä postauksessa pieni pala joulun loistoa. Nyt tilalla on kukkia, vaaseja ja monenlaisia keväisiä koristeita. Lapset olivat ihan haltioissaan tuosta kauneudesta ja viihtyivät hyvin, äiti osti (ehkä) pari joulukoristetta outletin puolelta, joka on vähän piilossa rakennuksen takana.

Proto aukesi ja sinne oli ihan jonoa ainakin näin hiihtoloma-aikaan. Laskimme, että vaikka 3-vuotias ei maksa, meille silti edullisin vaihtoehto oli ottaa perhelippu, joka kustansi 28 euroa. En oikein tiennyt mitä odottaa seinän takana ja siellähän oli valtava määrä erilaisia virtuaalisia todellisuuksia. Sai ajaa junaa, polkea pyörällä taivaalla, ohjata kuumailmapalloa ja pääsi kuulemma niin hurjaan näytökseen, että kiljunta pääsi (vain mummi ja esikoinen kävivät sen). Ulospäin näyttää hassulta, miten ihmiset eläytyvät virtuaalitodellisuuksiin, mutta auta armias kun niitä kokeilee. Apua miten todellisia! Varsinkin se, missä poljetaan pyörällä ja pyörä leijailee taivaalla. Siinä pisti vaistomaisesti silmänsä kiinni, kun ajoi päin puuta. Mummista lähti kiljunta, esikoinen polki loputtomiin pitäen sitä superhauskana ja hyvä huuto lähti lapsesta, kun ohjasi virtuaalitodellisuudessa junaa ja pikkusisko sai pumpata vauhtia. Ihan mielettömän hauska paikka, jossa saa kyllä aikaa menemään. Pienin jo uuvahti koviin ääniin, mutta eskari-ikäinen olisi ollut siellä koko päivän! Kahvilakin on näkemisen arvoinen ja laskiaistiistaina sieltä sai myös hernekeittoa ja laskiaispullia – enpä tiennyt että Virossa on niin samat traditiot!

Me emme jääneet Protoon syömään vaan hipsimme viereisessä tehtaassa, taidekeskus Kain kyljessä olevaan Lore bistroon. Olen siellä muutaman kerran käynyt ja tykännyt niin ruoista kuin palvelusta. Nyt ontui palvelu ja asiat sai tilata kahteen kertaan. Otin päivän lounasvaihtoehdon, punajuuritartaria ja annoksen hinta (6 euroa) oli erittäin käypä ja tartat todella hyvää, mutta hirveää kasaa perunaa en jaksanut syödä. Lapsille tuotiin väritettävät ruokalistat ja kasa värikyniä ja niiden kanssa viihtyivätkin mainiosti. Itse lasten lista oli hieman suppea ja kanapastaa oli valtavat läjät pienille – yksi annos puoliksi olisi hyvin riittänyt, vaikka olikin lasten listalta!

Illalla, kaikkien Kalev Spassa tehtyjen hoitojen ja uimisen jälkeen (niin tykättiin kyseisestä paikasta!) oli taas aika etsiä ruokaa. Kello oli aika paljon ja mietimme, kuinka lapset jaksavat, mutta päätimme silti suunnata kohti vanhaa kaupunkia, joka on aivan Kalev Span vieressä. Äitini oli bongannut jostain, että ravintola Spot on kiva myös lasten kanssa. Minulla oli jäänyt syksyllä kyseisestä paikasta vähän keskinkertainen kuva, erityisesti palvelun osalta ja kävelimme kaupungilla kurkkien, mikä olisi kiva. Hyvin pian Spot tuli kohdalle ja kauniin näköinen ikkuna sekä tyhjä ravintola houkuttelivat. Menimme sisälle.

Jonkinlainen helpotus oli, kun vain yhdet ihmiset lisäksemme olivat paikalla. Siitä häviää tietty stressi, kun mukana on hieman väsyneet lapset. Kävi vielä niin, että käyttäytyivät kuin prinsessat konsanaan. Mutustivat kehuen alkuun tuotua leipää ja tilasivat lastenlistalta nuggetteja sekä lihapullat. Olin hyvin ilahtunut annosten koosta – sen sijaan, että yrittäisin syödä jämiään, molemmilla oli kaksi lihapullaa tai nuggettia ja oikein kunnon pottuvoita sekä salaattia. Lihapullat olivat itse tehtyjä, nuggetit ihan filettä, eivät mitään mössöä ja muussi ihanaa. Tytöt söivät kaiken, vaikka leipää oli alla ja halusivat jälkkärin. Kerrankin paikka, jossa oli järkevän kokoiset lastenannokset!

Lasten kysellessä jälkkäriä tarjoilija ehdotti, että ottaisivat puoliksi aikuisten listalta yhden. Molemille saapui talon omaa Oreo-jätskiä (taivaallista) kauniilla koristeluilla. Oli muuten onnistunut palvelu sekä ateriakokonaisuus neideillä! Niin ja rouvillakin! Minulla oli ihanan mausteista linssicurrya ja äiti kehui kovasti ankkaansa, että se oli taidolla tehty. Palvelu oli ystävällistä ja nopeaa ja olin niin iloinen, että menimme. Paikka nosti tasoaan todella edelliskerrasta ja saimme todella kivan illan. Voin suositella!

Kun kävelimme toista reittiä pitkin vanhaa kaupunkia takaisin kohti Kalevia, antoi kukkamyyjä lapsille yllättäen vaaleanpunaiset ruusut. Mikä ihana päätös todella onnistuneelle tyttöjen illalliselle! Nuo ruusut ovat edelleen viikon jälkeen kotona lasissa, upeasti kestivät vielä matkankin.

Kyllä Tallinnassa riittää vaikka mitä kivaa lapsille, monta muutakin juttua olisin halunnut heille näyttää, mutta aika oli rajallista ja oli ihanaa antaa lasten nauttia myös uimisesta sekä suklaahieronnasta. Lämmöllä muistelemme reissuamme! Ja muuten, ylitys kannattaa tehdä Megastarilla, ainakin niin kesä- ja hiihtolomalla siellä on nyt saanut upeat kasvomaalaukset! Saakohan niitä aina?

Onko tuttuja kohteita itsellesi tai omia suosikkejasi? Mitä ravintoloita suosittelet lasten kanssa Tallinnassa?