Rakkausviikonloppu Tallinnassa ja kaikki muut viime ajan Viron reissut!

Pitkästä pitkästä aikaa tulee vuosi, kun en ajan- ja rahanpuutteen vuoksi suuntaa Matkamessuille. Oletko menossa? Tämä Matkamessuviikko on herättänyt matkakuumeen selkeästi muillakin kuin minulla – perhehotelleista on kysytty vinkkejä useamman kerran, joten ajattelinkin, että voisin niistä tehdä jonkinlaisen koosteen.

Mutta entä sitten kovassa nosteessa oleva Viro ja sen pääkaupunki Tallinna? Visit Estonia on tämän vuoden messujen virallinen yhteistyökumppani ja Viron matkailu kovassa nosteessa. Enkä ihmettele. Enemmän ihmettelen sitä, että edelleen löytyy hyvin paljon heitä, jotka käyvät vain satamassa lastaamassa juomia autoon. Kun varttia ennen lautan lähtöä itse lastasimme matkalaukkuun juhliin lupaamiamme skumppia ajattelin, että mikä minä olen sanomaan, hah! Mutta kun satamaan asti on päässyt, kannattaa ehdottomasti mennä pidemmällekin!

Minä olen käynyt kahdesti Pärnussa, kerran kesällä ja kerran syksyllä ja ihastunut siihen todella. Varsinkin syksyllä rannan autioituessa, mutta meriveden vielä lämmittäessä se oli hurjan ihastuttava! Pärnun reissuista voit lukea täältä sekä täältä, Pärnun ruokavinkkejä puolestaan tässä postauksessa.

Jos aikaa ei ole paljon, Tallinna on mitä mahtavin matkakohde. Vain kaksi tuntia yli lautalla ja tarjolla on ravintoloita, nähtävyyksiä, shoppailtavaa, taidetta ja kulttuuria. On aika huikeaa, että uusin Fotografiska päätyi juuri Tallinnaan ohi isojen kaupunkien, vai mitä?

Meillä oli loppiaisviikonloppuna aikaa olla perillä reilu vuorokausi, tarkalleen noin 27 tuntia. Josta nukuimme 11. Oikeastaan emme olisi kaivanneet mitään ohjelmaa, sillä niin luksusta on ihan vain olla ja höpöttää ummet ja lammet kaksin reissussa. Mutta kun nyt Tallinnassa oltiin, kävimme tekemässä pari juttua, jotka halusin miehelle näyttää.

Ensiksi suuntasimme Mall of Tallinn-ostoskeskuksen (eli T1-keskuksen, taksit tunnistavat tuon nimen paremmin!) katolle Sky Wheeliin. En uskaltanut mennä siihen pressireissulla (ahtaanpaikankammoinen kun olen), mutta päätin, että miehen kanssa uskallan. Ja itse asiassa se pyörii kolmen kierroksen aikana aika vauhdilla pysähtyen vain kerran, joten ahdisti paljon vähemmän kuin luulin. Tallinnan Skywheel on korkeudeltaan 120 metriä merenpinnasta mitattuna, sillä se on ostoskeskuksen katolla ja keskuskin kukkulan päällä. Tuossa hetkessä, minkä se pyörii tuli ihan hätä pyöriä ympäri sinne tänne ja kurkkia näkymiä. Ja Katjan tuurimatkat olivat kyllä sekuntilleen oikeaan aikaan suunnanneet sinne – ne hetket kun aurinko katosi näkyvistä, me olimme kyydissä. Wau!

Olin kehunut miehelle myös ostoskeskuksen restaurant Helkin simpukoita, joita sain pressireissulla. Minä en todellakaan ole simpukoiden ystävä, joten jos niitä innostun kehumaan, herättää se aikamoista mielenkiintoa asiaan. Menimmekin siis syömään puoliksi simpukka-annoksen, jota mieskin kehui vuolaasti. Chiliä sisältävä soosi on mielettömän hyvää! Helk löytyy pari kerrosta Skywheelin alapuolelta.

Mielettömät aletkin olisi olleet T1-keskuksessa ja yritimme hetken katsoa miehelle farkkuja, muttei se innostanut. Lapset saivat Benettonin alesta puoleen hintaan alessa olevat mekot ja me suuntasimme joulutorille, joka sulki 7.1. Toivoin, että saisimme vielä loppiaisena kiinni joulun tunnelmasta, mutta voi ei – ei se oikein lähtenyt! Glögin haju tympäisi jo, joulupukin esitys tuntui suorastaan oudolta tammikuussa ja se odotus ja kutkutus oli poissa. Muuten kyllä tykkään joulutorista, mutta kyllä siellä on käytävä ennen joulua!

Siirryimme siis Maideliin, jonka pihvejä kaikki kehuivat pressireissulla. Viron ensimmäinen orgaaninen ravintola oli ihastuttanut minuakin ja halusin kuulla miehen mielipiteen pihvistä, kun en sitä itse syö. Hän kehui sen myös todella hyväksi, eli uskottava on, se on hyvää! Myös oma sienirisottoni oli suussa sulavaa ja siinä oli todella hyvä sekä vahva sienen maku!

Seuraavana päivänä meidän oli tarkoitus kävästä Pohjala Breweryssa Noblessnerin alueella. Siis kävästä. Noblessner, joka oli ennen sukellusvenetelakka on uusi the place to be Tallinnassa ja meinasin viedä miehen Proto-keksintötehtaaseen ja itse käydä iiiihanan joulukauppa Shishin alessa. No ei ne tuurimatkatkaan aina onnistu. Ensinnäkin Shishi oli sunnuntaisin kiinni. ARGH! Juuri kun suunnittelin marssivani laivaan muovikuusi kainalossa. Toisekseen Pohjalan kanssa tuurimatkat toimi – sunnuntaisin siellä tarjoiltiin all day breakfastia, joka veti paikan ihan täyteen puolen päivän jälkeen. Pakko oli testata. Söimmekin ihan hurjan hyvät munakkaat ja katselimme, kun naapuripöytään tuli maistelulautanen, siis viisi eri pientä olutta. Ai tuollaisiakin saa? Jäimme siis jumittamaan sinne, otimme maistelulautasen (hanoista löytyy 24 eri vaihtoehtoa) ja istuimme pulisemassa. Koska keskintötehtaalle oli muutenkin vähän tiukka väli ja koska olen menossa helmikuussa lasten kanssa Tallinnaan, annettiin homman olla. Oli kuitenkin kaikkein parasta kaksin ollessa istua ja jutella.

Siirryimme munakkaiden jälkeen vielä syömään ihanaan Lore Bistroon, jonne on kävelymatka Pohjalasta. Heidän sommelier on aivan ykkönen, ihastuin häneen pressireissulla ja mietin, onko aina tuollainen. No nyt tuli testattua, on. Murrettua suomea tauotta höpöttelevä iloinen Tarvo on paikan sydän. Juttelimme miehen kanssa, että palvelu on niin mielettömän hyvää ja iloista, että vaikka ruoka olisi vähän huonompaakin, sen unohtaa, kun fiilis on niin kohdillaan! Ja ruokahan ei missään nimessä huonoa Loressa ole. Koska olimme vielä suht täynnä munakkaista, otimme jaettavaksi kehumani purjoannoksen, lisäksi tonnikala-sashimia sekä bataattiranskalaisia. Kaikki aivan ihania, varsinkin se purjo. Älä jätä maistamatta jos käyt Loressa!

Äkkiä meidän rakkausviikonloppu olikin vailla kotiinlähtöä, mutta onnistunut viikonloppu oli! Tässä postauksessa olikin ihastuttava yöpaikkamme ja taksivinkkini Tallinnaan. Ja jos haluat suosituksen kauneushoitolasta, jälkkäripaikasta tai muista majoituksista, klikkaile linkeistä vanhoihin juttuihin! Joulutorifiiliksiä on enemmänkin postauksessa kolmen vuoden takaiselta reissulta, aika samalta näyttää enemmän.Tallinna on kyllä vienyt sydämeni mahtavalla tarjonnallaan, helmikuussa mennään sitten lasten kanssa katselemaan paikkoja taas vähän eri vinkkelistä.

Onko tuttuja juttuja sinulle? Mitkä ovat omat Tallinnan tai Viron lempparisi? Suosituksia edessä olevalle lapsireissulle?

Upea sekä edullinen majoitus Tallinnasta

Käväisimme viikonloppuna miehen kanssa kaksin Tallinnassa lunastamassa hänen joululahjansa. Tuohon reissuun halusin jotain pientä spesiaalia, joka tällä kertaa toteutui vähän erilaisen majoituksen muodossa. Pressireissuilla emäntänämme useasti toiminut Evelin oli kertonut Estonishing Stay-majoituksesta sekä näyttänyt kuvia erilaisista, upeasti sisustetuista asunnoista. Alkoi kiinnostaa, tuota haluaisin kokeilla, asunnot näyttivät hurjan kauniilta! Rakastan tuota punaista tiiliseinää!

Millainen majoitus on siis kyseessä? Kun kuvailin taloa isälleni eilen kertoen, että oviin saa jokainen henkilökohtaisen koodin ja sisällä on asuntoja, hän kysyi, että onko kyseessä vähän kuin Omena-hotelli. No konsepti on hieman samanlainen, mutta Omput ovat kaukana siitä, miten upea tämä talo on! Yli 100 vuotta vanha talo on muutama vuosi sitten remontoitu täysin ja sisällä olevia asuntoja hallitsee eri yhtiöt, joista yksi on Estonishing Stay. Heillä kaikki huoneet ovat eri kokoisia ja eri tavalla sisustettu – ja se onkin paikan rikkaus. Talon sijanti on Narva maantiellä ja edestä kulkee niin julkisia kuin takseja, mutta asuntomme sisäpihan puolella oli hyvin hiljainen. Saimme kaikessa rauhassa kiskoa 11 tunnin unet – arvatkaa kuinka tarpeeseen tuli!

Majoitus löytyy parin kilometrin päästä keskustasta ja Evelin kehui minulle useita ravintoloita Kadriorigin alueella, jossa majoitus sijaitsee. Meillä oli kuitenkin alle vuorokausi aikaa ja pöytävarauksia keskustaan, joten lähialue jäi tällä kertaa tutkimatta. Muuten, liikuimme aika paljon taksilla ja kun soitin sen Viron taksista, minulle vastattiin heti ja taksi tuli aika viidessä minuutissa. Hintaa kyydille majoituksesta Noblessnerin alueelle (4,6 km) tuli 4,60 euroa. Summa, jolla ei kannatta edes lähteä ristikkäisliikennettä julkisilla yrittämään, kun aikaa on hyvin rajallisesti. Sen sijaan kun nappasimme taksin lennosta (niitä suositeltuja keltaisia) tuli kyydille hintaa 16 euroa. Kannattaa siis ehdottomasti soittaa tuonne Viron taksiin, googletin ja nappasin ensimmäisenä esiin tulleen numeron!

Jos aikaa on käytettävissä enemmän ja on esimerkiksi kesä, on asunnossa yhteinen kattoterassi, iso pyykkitupa, yhteinen kuntosali sekä lukollinen pyöräkellari, jos saapuu pyöräreissulle Viroon. Ylipäätään majoituksessa parasta oli pienet, tarkkaan harkitut yksityiskohdat. Sanoin miehelle, että Evelin on ainakin hyvin visuaalinen ihminen ja mies totesi, että sen kyllä huomaa. Kaikki ”laput”, joissa kerrottiin mm. voiko hanavettä juoda tai mikä on wifin salasana olivat kauniissa tauluissa. Sängyn vieressä oli bluetooth-kaiutin, jonka kautta soitimme musaa huoneessa ollessa. Oli pumpulipuikkoja, kahvia ja irtoteetä (!), kahvinkeitin, silitysrauta, hiustenkuivaaja ja kauniit astiat. Jokaisesta asunnosta löytyy myös keittolevy sekä jääkaappi, joten esimerkiksi aamiaisen voi valmistaa itse.

Ja se hinta! Sen kokoisessa asunnossa kuin meillä oli, yö maksaa viikonloppuna keskimäärin 79 euroa. Ei minusta ollenkaan paha hinta, kun asunnot ovat luksustasoa ja käytössä on myös kuntosali. Oli todellakin pieni arjen luksus ja irtiotto, jota kaipasimme. Eikä yhtään juoksevia askelia käytävillä tai muuta mekkalaa yöllä, parasta!

Oletko tutustunut tällaiseen majoitusvaihtoehtoon jo?

Jouluinen skidien risteily

*kaupallinen yhteistyö Skidit Festarit ja Silja Line kanssa

Kun vettä vihmoi urakalla taivaalta, oli mitä parhain idea nousta jouluisen Silja Symphonyn kyytiin, jossa ovella odottivat tontut, Harri Hylje tonttulakissaan sekä itse joulupukki! Lasten into ja jännitys oli käsinkosketeltavaa kun kävelimme laivaan sisään. Isompi hössötti kaikkea bingosta karkkiin ja discoon, pienempi mietiskeli missä ihmeessä me muka nukutaan. Edellisestä hänen risteilystään oli vuosi ja siinä ajassa pieni oli jo unohtanut laivan hytit ja herkut, mutta isosiskon innostus tarttui häneen kyllä täysillä. Hyttiin päästessä olivat molemmat tytöt jo aivan täpinöissään!

Voi sitä riemua kun vastassa oli muumihytti, jossa odotti niin muumilimpparia, hattivatti-lamppu kuin liitutaulu liituineen. Muumihyteissä on hieman perushyttiä enemmän tilaa ja ne ovat kerroksessa 11., joka oli ihan superhiljainen yöllä. Suuri plussa! Lisäksi ikkunasta pääsee kurkkimaan kävelykatukannelle, tuo ikkunalla istuskelu on ollut omaa suosikkipuuhaani 1990-luvulta asti. Niin se näytti olevan lastenikin mielestä jälleen mieluista, istuivat ikkunalla piirtämässä liitutauluun ja fiilistelemässä ihmisten puuhia. Ihan siinäkin katsellessa menisi aikaa, mutta Skidit-risteilyllä on sananmukaisesti skideille paljon puuhaa. Vaikka menimme koko ajan jossain, emme millään ehtineet kaikkeen osallistua!

Aloitimme illan laivan buffetista, jossa on tarjolla joulumenu. Viihdyin aika pitkälti vegetarjonnan parissa, mielettömän hyviä salaatteja, falafeleja, juustoja ja sinappeja. Kaikki perinteiset jouluruoat laatikoista kinkkuun ja rosolliin löytyy myös ja jälkkärit ovat jouluisia. Lapsia ihastutti piparilaiva, joka oli kuulemma mielettömän hieno!

Heti syömisen jälkeen hyppäsimme jouluparaatiin, joka meni läpi laivan ja päätyi Starlight-yökerhoon, jossa oli Tonttuorkesteri Punakuonojen joulukeikka. Olipa hei ihan mielettömiä ammattilaisia koko kööri, niin taitavasti vaihtuivat soittimet ja laulu oli mahtavaa. Tällä keikalla viihtyivät vanhemmatkin! Sannis Sundström, Riina Riikonen, Miia Reko sekä Juha Pulli vetivät mielettömän tonttushown, johon lapsetkin pääsivät osallistumaan keksimällä muun muassa sanoja tontuille. Tähän olisi ihan erikseenkin voinut ostaa liput, todella ammattitaitoinen show!

Tonttuhommista pääsimme morjestamaan joulupukkia ja ihailemaan laivan muitakin esityksiä. Viihdettä laivalla kyllä riittää! Innokkaana lapset täyttivät myös lasten bingoja, joista piti ruksia aina näkemänsä juttu. 3-vuotias ruksi menemään kaikki katkaravusta pyöreään ikkunaan, mutta 6-vuotias täytti hyvin rehellisesti bingon. Hetki piti etsiä muun muassa vauvaa ja tuttia, mutta nekin nähtiin!

Illalla tanssittiin vielä itsemme hikeen discossa ja sitten siirryttiin latamaan akkuja Tukholma-päivää varten. Tukholma-päivä on minusta aina kivointa aloittaa Tavolata-ravintolan erikoisaamiaisella, jossa pöytään kannetaan haudutettu tee ja tunnelma on rauhallinen. Katsoivatpa tytöt päivän joulukalenterinkin eli Tonttuakatemian jakson siinä samalla kännykästä. Teemaan sopivasti! Aamiaisen jälkeen oli vuorossa tonttujen aamujumppa ja hoilaamme edelleen kaikki biisiä ”tonttu tanssii pienen tanssin!”. Olipa tarttuva! Sitten kurkimme keulasta edessämme aukeavaa Tukholmaa, jee, perillä ollaan!

Tukholmassa oli upeaa, joskin myöskin aika lämmintä ja lumetonta vuodenaikaan nähden. Joka puolella oli jouluvaloja sekä joulukoristeita ja me suuntasimme tutkimaan perinteistä vanhankaupungin Stortorgetilla sijaitsevaa joulutoria. Yllätyin miten pienehkö se oli, mutta lapset söivät mielestään maailman parhaita lämpöisiä manteleita, maistelimme glögiä ja sahramipullaa. Ei kyllä mennyt sahramipulla jatkoon, mutta muuten oli ihanaa käydä fiilistelemässä! Torin vieressä olevasta uudehkosta kaupasta Amaretti Virginiasta ostimme joulukakun matkaan. Omistaja kertoi, että heillä on itsellään menossa niitä kakkuja jo tänä vuonna viides ja että tuotteita voi tilata Suomeenkin, jos ihastuu makuun! Kakku kainalossa suuntasimme vielä metroon ja junaan ja kohti Mall of Scandinaviaa – oli pakko piipahtaa myös Disney Storessa näin joulun alla! Se meinasikin olla aika haastava reissu, saada lapset ulos ostosten ajaksi ja piilotella ostostaan ja… Katsotaan onnistuimmeko!

Takaisin laivalla pääsi kuopus juoksemaan suoraan Harrin syleilyyn taas. Se oli kuulemma parasta ja ihanan pehmoinen halata! Meille on jo syntynyt pieni traditio mennä uimaan Tukholman jälkeen ja niin teimme nytkin – suuntasimme 12. kerrokseen lillimään poreissa, istumaan saunassa (saunaihmiset aina valmiina!) ja istumaan höyrysaunassa. Se on oikeasti todella ihana tapa rentoutua, kun päivän on paahtanut menemään ja askelia kertynyt!

Uimisen jälkeen piipahdimme lasten discossa, mutta meillä alkoi olla kaksi hyvin nuutunutta ja nälkäistä lasta, joten kävimme vain nappaamassa discosta yhden puuttuvan rastin bingoon: DJ nähty! Kuten sanoin, yksi pieni ei harkinnutkaan huijaamista, vaan halusi ehdottomasti nähdä varmasti kaiken. Palkinnoksi bingosta sai iltasadun, joka luettiinkin heti hytissä. Lapset olivat sen verran väsyksissä, että myöhempi kattaus buffetissa meinasi olla haastava, mutta piristyivät kyllä vielä ruoan voimin. Olipa hieman siistiä tehdä itse pehmiksiä ja saimme muumitehtäviäkin tarjoilijalta viemään huomiota väsymyksestä. Minusta lapset otetaan aina hirveän hyvin laivalla huomioon!

Juttelimme eilen miehen kanssa siitä, että olipa kivaa lähteä näin joulukuussa laivalle ja varsinkin tällä Skidit-teemalla. Oli koko ajan kivaa ohjelmaa (olisi ollut muun muassa kaksi askartelupajaa, mutta niihin emme ehtineet), oli jouluasuun puettu laiva ja jouluisia herkkuja. Tukholmassa olisi ollut joka puolella ihania jouluvaloja ja fiilistelyjä. Laivalta ja maista sai hankittua ne muutamat lahjat. Oli paljon lapsiperheitä, eli oli samanhenkistä porukkaa liikenteessä. Skidit-risteily on kyllä meidän ehdoton suosikki, jossa riittää puuhaa. Helmikuussa lähtee seuraava Skidit-risteily, jonka teemaa en vielä bongannut. Tänä syksynä oli mukana yhdellä Skidit-risteilyllä mm. meidän lasten synttäreillä ollut Juhlaprinsessa, se olisi kyllä ollut myös mieletön hitti. Ehkä pääsemme ensi vuonna näkemään prinsessan aalloilla!

Oletko käynyt jouluisessa Tukholmassa tai menossa vielä ennen joulua?