Meri, rata-autot, alpakat ja purjehdus… Huikea syksyinen Pärnu!

*Pr-matka, yhteistyössä Visit Pärnu

Rakastan matkailua, kuten ehkä olette huomanneet. Tunnen olevani elossa, kun haahuan uusissa paikoissa, koen ja näen uusia asioita. Ehkä kohtaan pelkojani. Matkailun ei tarvitse tarkoittaa lentomatkaa kauas – matkailla voi tunnin päässä kotoa tai parin tunnin merimatkan päässä Virossa. Viime viikolla vietin kolme ihan unohtumatonta päivää Pärnussa, yhdessä varmasti Viron suloisimmista kaupungeista. Kävelykatukeskusta, isot vehreät puistot ja valtava, jopa etelän kohteille vertoja vetävä ranta ovat juttuja, miksi ihmiset suuntaavaat kesäisin Pärnuhun. Niin mekin teimme kaksi vuotta sitten ja ranta kuhisi ihmisiä hellekelillä. Kun juttelin äidille, että meidän pitäisi lähteä hemmottelulomalle Pärnuhun, sillä molemmat vietämme syksyllä synttäreitämme, hän sanoi, että siellä on varmaan kivempaa kesällä. Ehei äiti, syyskuu oli paljon parempi ajankohta reissulle. Kerronpa miksi ja mitä kaikkea siellä voi tehdä!

Heinäkuun reissullamme ranta oli mustanaan ihmisiä. Lapsia sai vahtia haukkana. Syyskuussa siellä ei ollut kuin kourallinen ihmisiä, mutta tiedättekö mitä? Veden lämpötila oli +22 astetta. Uiminen ja varsinkin märkkäri päällä suppailu olivat täydellisiä aktiviteetteja vielä näin syksylläkin! Ja kylpylöiden sisällä syyssadetta ei huomaisikaan! Ravintoloissa oli tilaa (heinäkuun reissulla jonotimme niihinkin), kaupungilla oli tilaa, mutta silti ilma oli kesäinen. Puhumattakaan siitä, mitä käy hotellien hinnoille syksyllä: Hedon Span huonehinnat pyörivät parin sadan yläpuolella kesällä, syksyllä saat huoneen noin sadalla eurolla. Miettikää mikä ero! Ja syksyllä tapahtuukin, esimerkiksi 5-13-10.2019 vietetään Pärnussa hyvin suosittua kahvilaviikkoa, jolloin kahviloissa on erikoistarjouksia.

Pärnuun meno on helppoa – lautalla Tallinnaan ja siitä suoraa tietä ajaen kohti Pärnuta noin 1,5 tunnin ajan. Jos ei halua lähteä omalla autolla niin ei hätää, busseja menee jatkuvasti ja lipun saa noin 7 eurolla. Lux expressillä on kuulemma omat näytötkin matkustajille ja liput saa ostettua suomenkielisiltä sivuilta.

Mutta mitä sitten voi tehdä Pärnussa, oli kesä, syksy tai talvi? Saimme kokea muutaman ihan huikean jutun viime viikolla, joita liikuntaa ja ulkoilmaa rakastava ihminen rakasti! Ajattelin koota teille kolme eri postausta reissusta ja erotella muun muassa ruokapaikat omaan juttuunsa, koska näistä on tulossa joka tapauksessa pitkiä tarinoita!

Matkan varrella, noin 38 kilometriä ennen Pärnun keskustaa löytyy Jaanihanson siideripanimo, jota pyörittävät Alvar ja Veronika Roosimaa. Perinteisin samppanjamenetelmin tehtävä siideri on niittänyt lyhyessä ajassa suurta suosiota ja sitä tarjoillaan muun muassa Barcelonassa jälkiruokasiiderinä. Siideripanimon takaa löytyy 6000 omenapuuta sekä päärynää ja Jaanihanso on yksi maailman suurimpia samppanjamenetelmin siideri tekevä panimo! Ryhmille järjestetään kierroksia ja jokainen voi pysähtyä panimoravintolaan maistelemaan siidereitä. Pari vuotta takaperin remontoitu rakennus on näyttävä ja erittäin viihtyisä. Minä ostin kotiin winter cideriä glögikautta odottamaan, joten täältä saa myös kivat ja persoonalliset tuliaiset!

Siirryttäessä vielä lähemmäs Pärnuta voi poiketa hyvinkin helposti silittämään ja ruokkimaan alpakoita. Nuo Perusta kotoisin olevat (joo ne sylkevät!) suloiset eläimet kohtasimme viime vuonna Korpilahdella ja nyt Pärnussa. Alpakkafarmi on kesällä auki päivittäin ja talvikaudella viikonloppuisin. Ihana kohde lasten kanssa, jonka ovat monet huomanneet – kesällä farmilla kävi 21 000 vierailijaa! Huh! Voitteko kuvitella, että me olimme ainoat vierailullamme. Taas yksi syy vierailla Pärnussa syksymmällä. Tilaa pyörittävät Norjasta kotoisin oleva Kai Odegårdstuen sekä pärnulainen Kaja Varmison. Heidän piti ostaa kesäpaikka itselleen, joka onkin sitten ”vähän” kasvanut. Tilalta löytyy alpakoiden lisäksi muutama laama, marsuja, lampaita, kanoja, kissoja ja koira sekä vuohia. Vuohien nimet olivat vaatimattomia, pellolla laidunsi muun muassa Putin, Obama, Trump sekä tietenkin Sauli. Heistä viimeisin tuntui muuten olevan lunkein kaveri.

Saimme syöttää alpakoita (ja ei tarvitse pelätä, ne sylkevät harvoin) ja silitellä niiden äärettömän pehmeää selkää. Pään kosketuksesta nuo eläimet eivät niin välitä. Tämä on aika ihana kohde helpolla sijainnilla lasten kanssa ja sisäänpääsy vain muutaman euron!

Kun on päästy perille Pärnuhun, ei voi tietenkään skipata upeista upeinta rantaa. Matala merivesi pysyy lämpöisenä pitkälle syksyyn ja rannalta löytyy myös Aloha Surf, jossa tunsin oloni välittömästi kotoisaksi. Se meriveden ja märkäpukujen tuoksu vei minut välittömästi Thaimaan vuosiin ja huokaisin ihastuksesta. Meri, rakkauteni! Hauskaa miten tuoksumuistot voivat olla vahvasti alitajunnassa. Paikkaa pyörittävät Karri Kaev sekä Eleri Birk yhdessä Ollyn kanssa, joka oli suloisin haukku ikinä. Heiltä saa rannasta opastusta erilaisiin vesilajeihin, yksityistunteja, ryhmätunteja tai vain välinevuokria esimerkiksi läskpyöriin. Jos keli on suotuisa, Aloha Surf on auki aina lokakuulle saakka ja avaa taas toukokuussa. Kun mietin, jäätyykö suppailuhommissa syyskuussa mieheni totesi, että nythän se merivesi lämmintä on jos joskus ja oikeassa oli. Märkkäri päällä hommassa tuli ihan hiki. Välillä vain istuin lautani päällä jalat lämpöisessä merivedessä lilluen ja hengitin raitista ilmaa. Meillä oli koko ranta käytössä lähes itsellemme. Suppailun jälkeen hörppäsin teetä Aloha Cafessa kasvot leveässä hymyssä. Ei ole parempaa kuin meri! Pariskunnan voi muuten tavata talvikaudella Levillä, jossa vetävät kaikkia lumiaktiviteettejä lumikenkäilystä lähtien!

Kun meriasioihin pääsimme, niin loikataan seuraavaan meriaktiviteettiin, nimittäin purjehdukseen. Päivän lämpötila oli +26 astetta, mutta kun koitti ilta ja aika purjehdukselle, alkoi tuuli ja sade vihmoa kasvoja. Olimme jännittyneissä tunnelmmissa lähdössä merelle Pärnun vierasvenesatamasta, sillä kapteeni sanoi, että vene saattaa keikkua tällä kelillä. Ajattelin, että nyt mennään kuin tv-sarjassa Atlantin yli, hui kauhistus! Sovimme, että yritetään ja käännytään takaisin jos keikkaa. Vielä mitä! Ei se mitään keikannut sitten lopulta, katos suojasi sateelta ja myrskyn jälkeen on poutasää kuten biisikin kertoo. Mitään hätää kokeneiden merikarhujen käsissä meillä ei joka tapauksessa olisi ollut, mutta näin silmissäni telkkarissa olleen Atlantilla keikkuvan purjeveneen ja kyytiläisten pahoinvoinnin. Mutta keli olikin ihan lempeä!

Näimme yhden upeimmista auringonlaskuista hetkeen, eli kannatti lähteä! Täältä voit lukea purjehtimisesta lisää. Vierasvenesatamassa voit nähdä kuuluisan aallonmurtajan (Pärnu muul), jonne pääsee rantapuistosta kävellen pitkospuita pitkin. Aallonmurtaja viettää tänä vuonna 150-vuotisjuhliaan ja tarinan mukaan sen päässä täytyy suudella rakastaan, tiedossa on ikuista rakkautta! Hauskaa, että tästä Instagrammissa kommentoidessani sain viestin, jossa kerrottiin, että matka aallonmurtajan päähän oli pitkä, mutta rakkautta riittää vielä 15 vuotta siellä pussaamisen jälkeenkin. Se toimii!

Vikana pääsemme aktiviteettiin, jota olin eniten pelännyt ja jonka takia (ainakin sen takia) Pärnuhun on palattava, mieheni oli nimittäin niin kateellinen tästä touhusta. Suuntasimme nimittäin vain kivenheiton päässä Pärnun keskustasta olevaan Auto24ringiin, jonka sanotaan olevan pohjoisen paras kisarata. Sen omistaa eniten kilpa-ajaja Andres Hall ja koska rata on erityisen turvallinen, siellä testataan muun muassa formuloita (niin arvokkaita menopelejä, että niiden ei haluta rikkoutuvan heti ulosajossa). Lähtökohdat olivat siis suht turvalliset. Mutta miten luottaa kuskiin?

Rakastan huvipuistolaitteita, vauhtia ja sitä, että ottaa mahanpohjasta, mutta Toyotan kyytiin pelkääjän paikalle istuessani tajusin, miksi sillä on nimi pelkääjän paikka. Vauhti suoralla ei ollut niin hurjaa (mittarissa oli 180km/tunnissa), mutta mutkan lähestyessä nieleskelin tyhjää. Eihän tuohon voi ajaa tällä vauhdilla! Ei voikaan, sen sain huomata. Jarrutus ennen mutkaa oli suht tiukka ja turvavöillä hommia. Sitten mentiin oikealle ja vasemmalle ja… Mihin! Panin silmät kiinni ekan mutkan jälkeen, alkoi niin hirvittää! Saimme kaikki ajaa kolme kierrosta ja vikalla rundilla otin jo useampia videoita kyydistä ja pidin silmät auki (lähes) koko rundin ajan. Joku kommentoikin Instassa videostani, että Andres näyttää siltä kuin olisi sunnuntaiajelulla ja minä siltä, että hieman jännittää. No, oli oma eka kertani radalla, Andres taisi tosiaan olla pikku sunnuntaiajelulla. Radalle saa mennä omallakin autolla ja sanoisin, että tässä on aika hieno elämyslahja esimerkiksi hurjapäiselle miehelle. Huh, tulipahan kohdattua yksi pelko ja saatua yksi uusi mieletön kokemus kokemusreppuuni!

Vaikka olen viikon sulatellut kokemuksiani, olen silti ihan pyörällä päästäni, mitä kaikkea tuolla pienehköllä Pärnun kaupungilla on tarjota. Ja tässä oli vasta osa, palaan myöhemmissä postauksissa muun muassa ruokapaikkavinkkien kera, jotka ovat itselleni ainakin ihan must-juttuja matkailussa. Tietää etukäteen vähän missä syödä ja tehdä esimerkiksi pöytävaraus kesällä.

Kiitos matkaseurasta toimittaja/bloggaajat Sanna Wallenius sekä Tiina Rantanen! Ja järjestelyistä Visit Pärnu, Your brand up studio sekä Storytold, ihan mieletön reissu!

Pääsittekö loppuun asti? Eikö ollut huimia juttuja? Onko Pärnu itsellesi tuttu paikka?

 

 

Minä-matkan luksusyö Helsingin ytimessä

*kaupallinen yhteistyö hotelli Marski by Scandicin kanssa

Olipa huikeaa lähteä suoraan viikonloppuna häätunnelmista jatkamaan Helsinkiin kohti hotelliyötä. Kun astuin sisälle uudistettuun hotelli Marskiin oli fiilis kuin olisi itse tullut häämatkalle. Niin luksusta oli jo aulassa. Kaikki oli kullattua, siistiä ja viimeisteltyä tuossa hotellissa. En ole koskaan äitinä ollessani ollut reissussa yksin kolmea yötä, joten ylipäätään fiilis oli hämmentävä lähtiessäni kohti muutaman päivän reissua yksin. Ihan rehellisesti henkäisin ihastuksesta, kun astuin huoneeseeni hotellin ylimmässä eli 8. kerroksessa. Se tila, tyynyjen määrä ja näkymä Helsingin yli. Voih! Väkisin tuli mieleen, onko kuinka rauhatonta nukkua niin keskellä Helsinkiä kuin voi olla, mutta sitä jäin odottelemaan. Sisustuksen suunnitellut ruotsalainen arkkitehtitoimisto Koncept haki innoituksensa sävyihin Suomen metsien syvästä vihreästä sekä kullan ja messingin erilaisista sävyistä. Miten upealta kullatut hanat näyttivätkään. Istahdin alas, katselin maisemaa yli kattojen ja nautin minulle tervehdysenä olevista lakritsikuulista.

Legendaarinen hotelli Marski by Scandic Mannerheimintiellä on käynyt remontin läpi ja avattu taas kesäkuussa. Eilen siellä vietettiin virallisia avajaisia ja ohjelma oli kyllä hulvatonta, mitä somesta pääsin kurkkimaan! Se on nyt Suomen ensimmäinen boutique-hotelli, jossa varmasti saa laadukkaan yön vietettyä. Vastaanotonkin palvelu oli niin superystävällistä, etten muista ennen kohdanneeni (virkailija myös sanoi koko ajan super, joten termi sopii tähän väliin).

Marskihan on legendaarinen paikka, jossa yöpyivät 1960-luvulla niin poliitikot kuin maailmantähdet ja se oli tärkeä kohtaamispaikka. Alakerrassa on nähtävissä valokuvanäyttely paikan historiasta ja minun piti käydä se katsomassa, mutta päädyinkin saunaan. Yllättäen, kun kuulin saunojen olevan myöhään auki, sinne oli päästävä. Sain olla sielläkin melkein koko ajan yksikseni ja tilaa kyllä oli! Huoneen edestä pääsi suoraan hissillä alas, jossa sijaitsee sauna sekä tyylikäs kuntosali, joten matka olihelppo taittaa ihan pyyhe päässä.

Marskin ydinidea on Finnfulness, joka on yhdistelmä suomalaista vastuullisuutta, ylpeyttä omista juurista ja uteliaisuutta ympäröivää maailmaa kohtaan. Huoneet on sisustettu yksinkertaisen tyylikkäästi ja ravintola, kahvila sekä baari kutsuvat nauttimaan. Olin aamupalalla kuin lapsi karkkikaupassa, niin houkuttelevasti oli laitettu esille erilaiset suomalaiset superfoodit karpalosta mustikkaan, joilla saattoi annoksiaan buustata. Rahkaan sekoitin vadelma-lakritsihilloa, joka oli ihan älyttömän hyvää! Piti myös maistella puurobaarissa tarjolla olleita mustikka- sekä rapaperituorepuuroja, joista erityisesti mustikka oli mielettämän hyvää!

Ravintola Kuusi Palaakin liputtaa puhtaiden suomalaisten raaka-aineiden ja yhdessä syömisen puolesta. Kahvila 7.01 saa puolestaan nimensä tarinasta, jonka mukaan marsalkka Mannerheim nautti aamukahvinsa tasan kello 7.01. Hotelli on siis uudistettu täydellisesti nykyaikaan sopivaksi, mutta samalla siellä tuntee historian havinan ja keskellä Helsinkiä istuessaan voi vain kuvitella, ketkä legendat ovat nauttineet aamiaista samassa paikassa. Yllätyin aamiaisella rauhallisuudesta mikä siellä vallitsi, ajattelin että voisi olla arkiaamuna enemmänkin härdelliä.

Yö Helsingin ytimessä oli superhiljainen. En kuullut huoneeseeni mitään ääniä ja valkoisten lakanoiden sekä monien tyynyjen sisään oli ilo piiloutua. Suurin ongelmani oli, etten meinannut malttaa nukkua, vaan kävin vuorotellen pötköttämässä sohvalla, vuoroin sängyssä, katselin telkkaria ja kävin läpi hääkuvia edelliseltä illalta. Voi miten täydellisen ja todellakin luksuksen alun minä-matkani saikaan!

Kiitos Marski ja erittäin ystävällinen henkilökunta! Onko sinulla kokemuksia Marskista vuosien varrelta?

Kolmatta kertaa siellä Kreetan parhaassa (?) ravintolassa

Palataan vielä kerran Kreetalle! Kun eilen olin jumpassa, vedettiin siellä samaa ohjelmaa kuin Kreetan rannalla kesäkuussa ja melkein itku tuli miettiessäni sitä fiilistä rannalla jumpatessa. Ja toisaalta taas sitä fiilistä, kun jumppasin toisen ollessa nukutettuna ja päässä surisi kaikkea mahdollista edestakaisin. Nyt on jo ihan eri fiilis ja onni, että toinen on kunnossa!

Kun olimme Kreetalla heinäkuussa 2016, kävimme kahdesti syömässä Plataniaksessa Mylos-ravintolassa, joka on valittu Kreetan parhaimmaksikin. Ystäväni Terhi oli sitä mieltä, ettei ehkä ihan paras, mutta niin kaunis, että siellä kannattaa ehdottomasti käydä! Kävimme iltana ennen miehen leikkausta taas syömässä Myloksessa, sillä noista edellisestä kerroista on puhuttu kolme vuotta. Esikoiselle jäi mieleen, miten joku ruotsalaistyttö tuolloin räpläsi chilejä, hieroi sitten silmiään ja… No, huuto oli kova ravintolassa sen jälkeen. Itse muistan miten vauvani katosi ison salaattilautasen taakse ja halusin uusinnan tuosta kuvasta. Mutta mitä, ei se enää mahtunutkaan lautasen taa!

Myös aidoista kukista tehdyt pinnit ihastuttivat tuolloin ja aloimme kysellä (tosin mies keksi selityksen tähän mutta minä olin jo suuna päänä kyselemässä) miksei niitä saa nyt. Ne kukat joista pinnit tehdään eivät vielä kesäkuun alussa kukkineet, mutta tarjoilivat olivat sitten askarrelleet toisista kukista tytöille pinnit ja toivat ne heille. Aika ystävällistä.

Ruoka ei ollut ehkä niin hyvää, kuin muistelimme, salaatti kyllä edelleen suuri ja maukas, mutta mies ei ollut omaan annokseensa täysin tyytyväinen. Niin ihana paikka kukkaloistoineen on, että siellä kyllä mieli lepää ympärilleen katsellessa! Jälkkäriksi hintaan kuuluvat hedelmät tuotiin hienosti liekitettynä, ennen kuin ehdin kameran asetuksia säätää, oli innokas 3-vuotias puhaltanut synttärikynttilän jo sammuksiin. Hah. No, olipahan elämys!

Yhden suosituksen ravintolasta, jonne emme olisi osanneet mennä saimme tietenkin Terhiltä. Lapset rakastivat eniten Bamsen suklaabileitä, jotka kestivät kolme tuntia ja heidän mennessä niihin, suhautimme taksilla Plataniaksen kukkuloille, josta löytyi Terhin suosittelema Astrea. Sisään astuessa ei voinut kuin huokaista. Tuolta löytyy varmasti yksi Plataniaksen upeimmista maisemista! Mieletön maisema, lämpö ja välitön fiilis ravintolassa, tarjoilijat ovat ihan huippupoppoota. Ruokakin oli perushyvää, mutta tuijotin niin vain maisemaa, että kaikki olisi kyllä maistunut tuolla hyvältä! Ihan todella lämmin suositus tällekin! Miten täydelliseltä feta ja tsatziki voivat maistua suussa noissa maisemissa! Paikka on hyvin suosittu, joten varaus lienee paikallaan. Me olimme ajoissa paikalla, sillä bileet alkoivat aina 1730, joten olimme vähän ennen päivällissesonkia ja saimme olla aika rauhassa!

Apua, kevyt matkakuume iskee kyllä kun näitä kuvia katselee! Onko tuttuja paikkoja itsellesi? Mikä on suosikkiraflasi Kreetalla?