Tallinnan paras kylpylä niin lasten kuin aikuistenkin kanssa!

Terveisiä Tallinnasta, jossa vietimme parin yön tyttöjen reissun äitini ja lasteni kanssa. Vaikken ole monia kylpylöitä Tallinnassa kolunnut, niin uskallan nyt suositella ihan täysillä sitä, jossa kaksi yötä vietimme. Sijainti, uimapuolen monipuolisuus, hoidot, leikkipaikka, lasten huomioon ottaminen… Kaikki olivat todella kohdillaan Kalev Spassa, joka on viime aikoina läpikäynyt ison remontinkin. Nurkan takaa alkaa vanha kaupunki ja satamasta on helppo kävelymatka, jonka 6-vuotiaskin jaksoi hyvin. Itse asiassa kävelin myös pienemmän kanssa myös Noblessnerin alueelta takaisin hotellille hänen ottaessaan päiväunia kärryissä, joten todella moneen paikkaan pääsee ihan jalankin. Eilen nappasimme kuitenkin taksin matkalla satamaan, sillä Tallinnaan saapui talven ensimmäinen lumi ja vitsi että sitä tulikin paljon ja vaakatasossa!

Tallinnassa olen testannut mm. Tallink Span, mutta Suomessa olemme kolunneet lukuisia kylpylöitä perheen kesken. Yksikään ei ole ollut näin monipuolinen kuin Kalev Spa ja palvellut niin monessa tarkoituksessa. On kunnon uimaradat kuntouimareille (Kalev Spahan toimii myös paikallisena uimahallina), on huimapäille kolme vauhdikasta vesiliukumäkeä, on ihanan iso lastenallas, on huima virta-allas, jossa lapseni pyörivät loputtomiin ja on kiva allasbaarikin, josta saa vaikka mitä salaateista jätskeihin. Uimapuolella voi lämmitellä höyrysaunassa, josta näkee suoraan ulos ja suihkujen puolelta löytyy tavallisia saunoja. Kaikki on hyvin siistiä ja vaikka kyseessä on iso uimahalli, ei alkanut välittömästi palella! Se on monesti ainakin minun vilukissan ongelma, että jäädyn.

Lisäksi Kalev spasta löytyy sauna Oasis, jonne on ikäraja 18 vuotta. Siellä on kuumia altaita, erilaisia saunoja (hei kuinka ihana oli ns. viidakkosauna, jossa istuttiin tuoleilla trooppisten kasvien ympäröimänä ja viidakon ääniä kuunnellen!). Lisäksi ylhäällä saa rentoutua tekemällä vaikka jalkakylvyn, istuskelemalla lökötuoleissa ja ottamalla lasin samppanjaa. Aikuisten puoli maksaa erikseen, mutta takaa kyllä upean rentoutumisen, vaikka lasin takana kiljutaan vesiliukumäessä.

Siellä me pyörimme loputtomiin huimassa virrassa, olimme äitini kanssa vuorotellen Oasiksen puolella ja kolusimme saunoja. Iltaisin meno oli selkeästi vauhdikkaampaa, sillä hallissa oli paljon treenivuoroja ja ihmisiä. Aamusta taas hiljaisempi aika. Hyvin silti mahtui ja suihkuun tms. ei tarvinnut ikinä jonottaa. Loputtomiin jaksoi 3-vuotiaskin huudattaa meitä leikillään ”tulkaa lapset kotiin” ”millä tavalla” ja sitten sukellettiin, mentiin karhukävelyä, rintauintipotkua ja ties mitä, mitä hän käskytti.

Yksi tylsä piirre kylpylähommissa oli. Hotelli on iso ja käytäviä riittää. Jos olet lähellä kylpylää majoittumassa, on aamiaiselle ja hoitolaan pitkä matka. Meillä taas oli hoitola vieressä, mutta käytäviä sai kävellä pitkään päästäkseen uimaan. Ja ehdottomasti olisi pitänyt ottaa omat läpsyt, niitä ei ollut tarjolla ja oli tylsää vetää maiharit jalkaan matkoille. Lisäksi harvassa paikassa tuntuu olevan lasten kylpytakkeja, eli sellaiset kannattaa kyllä myös napata mukaan!

Kalev Spasta löytyy myös iso kuntosali ja paljon jumppia sekä tilava hoitola, jonne menimme kaikki neljä hierontaan. Lapsille oli varattu suklaahieronta ja minusta on ihan mahtavaa katsoa, miten pienetkin lapset nauttivat hieronnasta. 3-vuotias halusi, että istun huoneessa mukana, mutta kun yritin kysellä miltä tuntuu ja onko kaikki hyvin, hän pyysi olemaan hiljaa. Halusi kuulemma rentoutua. Sitten hiljenin ja hymyilin, kun näin lapsen nautinnon. Ihanaa! Lapset saivat hieronnan päätteeksi tikkarit. Ja heille oli seuraavana päivänä vielä kampaaja-ajat varattuna, tuli oikein uudistuneet tytöt takaisin kotiin!

Leikkihuonekin on Kalev Spassa uusi ja iso ja siellä sai olla aika lailla itsekseen koko ajan. Tytöthän olisivat viihtyneet pelkästään siellä pitkään! Aamiainen tarjoillaan puolestaan uudistetussa Allee-ravintolassa, josta on nätit näkymät ulos. Valikoima oli hyvä, kaikkea löytyi smoothiesta puuroon ja laskiaispulliin (enpä muistanut, että on laskiaistiistai), tosin aamiaisella riitti ruuhkaakin. Ensimmäisenä iltana söimme myös illallisen hotellin ravintolassa ja tuo ilta oli puolestaan Viron itsenäisyyspäivä. Ennen meitä oli ollut kuulemma syömässä 50 hengen seurue ja tarjoilijat juoksivat ja pahoittelivat illan kulua. Lasten alkuruoka unohtui, jälkkäritilaus meni väärin, minulle tuotiin pääruoka kesken alkupalan ja tarjoilijat olivat selkeästi vähän hätää kärsimässä. Itse ruoissa ei ollut mitään valittamista makunsa puolesta, mutta tuo ilta oli selkeästi haasteellinen. Muistakin pöydistä palautettiin vääriä tilauksia.

Kaiken kaikkiaan viihdyimme todella hyvin ja uskon, että palaamme myös mies matkassamme tänne. Niin monesti olemme kaivanneet kylpylää, jossa hän saisi kiskoa radalla menemään ja meillä muilla riittäisi erilaisia saunoja ja altaita kierrettäväksi. Kuopus väänsi itkua, kun sanoin, että huone on luovutettava ja kysyi, voidaanko tulla huomenna uudestaan. Ihan huomista en voinut luvata, mutta puhetta oli jo, että uusitaanko ensi kevään hiihtoloman aikaan.

Kaikkea muutakin kivaa löysimme Tallinnasta, joita voin lasten kanssa lämpimästi suositella, mutta jätän ne erilliseen postaukseen.

Kiitämme ja kumarramme Kalev Spa kivasta minilomasta! Onko paikka sinulle tuttu?

* hoidoista ja hotellin ravintolasta saatu alennusta näkyvyyttä vastaan, Oasis-saunapuoli saatu veloituksetta

Talviloman parhaat Jyvässeudulla (lapsella tai ilman, lumella tai ilman!)

*kaupallinen yhteistyö Visit Jyväskylän kanssa

Loma tulossa eikä mitään tekemistä? Viikonloppu, että haluaisit ottaa irtioton johonkin, ei liian kauas, ehkä lähimatkailua suosien? Minulla on ilo jakaa teille nyt iiiiso läjä suosituksia Jyvässeudulta kiitos viime viikonlopun. Suurin osa paikoista on sellaisia, että toimivat myös vaikka pariskuntana ilman lapsia ja ihan kaikki kohteet ovat lapsiperheen unelmakohteita, varsinkin jos on touhunpesiä perheessä! Lisäksi näitä on siitä kivaa jakaa, että toimivat jos on kaunis luminen talvipäivä, mutta jos taivaalta roikaa vettä ei hätää – monta vinkkiä niillekin päiville löytyy!

Meillä oli odotettu viime viikonlopun reissua todella hartaasti. Esikoinen odotti ehkä eniten aikaa kaksin äidin kanssa, mutta myös suosikkilajejaan laskettelua ja uimista. Hän hoki koko viikon voi kun olisi perjantai ja minä mielessäni hiljaa ”anna hänen säilyä terveenä”. Ja matkaan päästiin! Tervetuloa reissutunnelmiin mukaan, napatkaan teidän lomaan sopivia vinkkejä!

BEACH JUMP & PARK

Perjantai aloitettiin Beach & Jump Parkista, josta löytyy trampoliineja, hiekkakenttä jossa voi pelata vaikka lentopalloa ja pienimuotoinen kuntosali, jossa voi vanhempi treenata lasten pomppiessa. Kiva idea! Jo ensimmäisessä kohteessa lapseni totesi, että ihanaa kun reissusta saa uusia kavereita ja alkoi mennä ja touhuta Yli pyykkivuorten Hannan tyttären kanssa. Suloiset tytöt! Trampoliiniparkki on Seppälänkankaalla, noin 7 kilometrin päässä Jyväskylän keskustasta.

PEURUNKA

Kun on tarpeeksi saatu hiekkaa varpaisiin on aika siirtyä uimaan. Siirryimme siis Peurunkaan Laukaaseen, jossa meitä odotti illallinen sekä tietenkin kylpyläpuoli. Peurungasta olen useasti teille kertonutkin, se on oikea pieni aktiviteettiparatiisi mistä löytyy lenkkimaastot, hiihtoladut, fatbiket, jumpat ja kuntosalit, mutta toisaalta myös hemmottelupaikka, josta löytyy kauneushoitola, infrapunasauna ja porealtaita. Yllättäen lapseni ei suostunut juoksemaan Suomen pisintä vesiliukumäkeä ylös ja alas, vaan siirtyi kavereiden kanssa leikkimään kun äitinsä yritti rikkoa ennätystään. Kisasin itseäni vastaan, eikä muuten ollut eka kerta kun teen näin Peurungassa! Wibit-rata on myös hitti, siinä on kivaa niin äidin kuin lapsen kiipeillä. Siirryimme kylpytakeissa huoneeseen, jossa lakkasimme varpaankynnet turkooseiksi ja söimme parit matkaan ostetut karkit. Lapsi vaikutti ihan superonnelliselta (ja väsyneeltä, käväisin vessassa ja vastassa oli nukkuva tyttö <3).

Peurungassa oli ihan hurjan hiljaista ja ihanaa nukkua ja tein jotkut omat nukkumisennätykset tuona yönä. Siltä pohjalta olikin hyvä ponnistaa seuraavaan aktiviteettiin kohti Laajavuorta! Laajavuori eli Laajis on ihan huikea paikka monesta syystä – siellä on hyvät rinteet niin pienille kuin isoille, hyvä vuokraamo ja sijainti on mieletön, vain nelisen kilometriä keskustasta. Paikallisella Linkillä pääsee suoraan eteen hetkessä! Hiihtoladut lähtevät suoraan rinteen alta, jos osa poppoosta haluaa mäkeen ja toiset ladulle.

LAAJIS

Olen laskenut Laajiksessa monet kerrat ysärillä, mutta noista ajoista keskus on kehittynyt hurjasti. Kahvilassa on todella kiva lasten leikkipaikka, kesällä Laajiksessa toimii seikkailupuisto ja lapsille on niin naru- kuin mattohissi. Muistan kuinka kaiuttimista soi isollaan Neon 2-bändin Kemiaa, kun olimme koulun kanssa rinteessä ja hymyilytti, kun nyt radiosta soi isollaan No Doubtin iso 1990-luvun hitti Don’t Speak, kun laskin alas. Ihanat muistot tulvahtivat mieleeni!

Laajikseen saapuivat meidän kanssamme laskemaan myös mies ja kuopus ja olimme erinäisillä kokoonpanoilla rinteessä. Anoppi otti kuopuksen hoiteisiinsa kahvilan leikkipaikalla kun hän väsyi ja pääsimme kolmistaankin mäkeen. Rinteet olivat niin upeassa kunnossa, ettei parempaa olisi voinut toivoa. Oli todella ihanaa olla pitkästä aikaa laskemassa ja älyttömän hyvä idea olla siellä sillä hetkellä, kun rinteet aukeavat. Ei jonoja ja koskematonta lunta piisasi! Lapset saivat Laajis-pipot muistoksi ja muuta pipoa esikoinen ei ole tällä viikolla eskarissa pitänyt!

AALTO ALVARI

Posket punaisina ulkoilusta ja suupielet ruskeina kaakaosta siirryimme Aalto Alvariin, joka sijaitsee noin kilometrin päässä Jyväskylän keskustasta. Vuonna 1955 avattu Aalto Alvari oli yksi Suomen ensimmäisistä uimahalleista. 1991 sinne avattiin kylpyläpuoli ja täytyy sanoa, että kokonaisuus on huikea. On aaltoallas, vesiliukumäki, uimaratoja, koskiallas, poreita ja hyppypaikkoja. Vastikään rempatut pesutilat ansaitsevat hatun noston siisteydestään – jopa sunnuntaina siistijä kävi paikalla jatkuvasti! Kun lapsena pääsin koulun kanssa aina uimaan tähän kaupungin uimahalliin, luulin, että kaupungin uimahallit ovat näin upeita aina. Hämmästyin kun tajusin Tampereella, että kaupungin halleissahan on monesti vain ne perusaltaat. Aalto Alvari on lapsenkin mielestä huippupaikka, olemme siellä välillä mummilan reissuilla käyneet.

ALEXANDRA + FRANS & SANDRA

Laskettelu ja uinti uuvuttivat ja mietin, jaksaako lapsi illallista. Siirryimme keskustaan hotelli Alexandraan, jossa meitä odotti hotellin tervehdys, smoothieta ja karkkeja. Ja hotellissa näkyi Disney junior-kanava! Uutta virtaa tuli hetkessä, kun sai pötkötellä ja juoda smoothien. Lapsi huudahti ovelta, että äiti täällä on vain yksi sänky ja luulin, että se on huono juttu. ”Lohduttelin”, että ei hätää, kyllä me siinä pärjäämme ja hän totesi, että ei kun se on IHANAA! Voi pientä!

Illallisen söimme alakerran Frans&Sandrassa, jossa oli jälleen ihan mielettömän ihana palvelu ja herkullinen ruoka. Lapsi tykkäsi erityisesti lastenlistan alkuruoasta friteeratuista kukkakaaleista ja kaikki kehuivat annoksiaan. Allergiat otettiin upeasti huomioon ja illallinen oli todella onnistunut.

Ajattelin, ettei lapsi jaksaisi enää mitään, mutta niin me vetäisimme kylpytakit niskaan ja menimme vielä Alexandran saunaan. Siellä ei ollut ketään ja tiesin sen olevan todella ihana, joten halusin näyttää paikan lapselle. Saunassa on todella hyvät löylyt, siellä on Lumenen hoitotuotteita ja lainauikkareita. Saunan ulkopuolella on poreammeet, hedelmiä ja vettä. Ihan luksuspaikka hotellin saunaksi, käy ehdottomasti jos yövyt siellä!

Tarviiko sanoa, että kaaduimme sänkyyn päivän jälkeen ja nukuimme jälleen todella sikeästi? Alexandran aamiainen on kaupungin parhaita – millaista oli aloittaa sunnuntai vihersmoothiella, haudutetulla teellä, mielettömän hyvällä puurolla ja lähituottajien leivillä? Lapset halusivat olla yhdessä lasten pöydässä, joten nautin aamiaiseni rauhassa lehtiä lukien. Ihan mahtava sunnuntain startti!

HUTUNKI

Startin jälkeen suuntasimme kohti Vaajakoskea ja Hutunkia, joka sijaitsee noin 10 kilometrin päässä keskustasta. Aivan käsittämätöntä, etten ole ikinä siellä käynyt. Vannoin innostuneena, että tulen isovanhempien ja lasten kanssa ainakin keilaamaan, miten kivaa! Hutungissa voi keilata, pelata salibandya, sulkapalloa, kiipeillä, pelata hohtominigolfia ja jumppiakin näytti olevan. Kiipeilyseinä nousi aina 15 metriin asti ja sai minun polveni lyömään loukkua, kun katsoinkin ylöspäin. Wau! En ole koskaan tajunnut, että Hutunki on niin korkea. Keilakenkiä löytyi jopa koossa 26, joten ehdottomasti haluaisin perheen kanssa keilailemaan. Keilarata tunniksi, mihin nelihenkinen perhe hyvin mahtuu maksaa 22 euroa. Ei paha!

HÄKÄRINTEET

Keilailu jäi vähän kesken, kun aika oli jo jatkaa matkaa Hankasalmelle ja Häkärinteille, noin 50 kilometrin päähän Jyväskylästä. Olen käynyt siellä kerran 1990-luvulla, enkä muistanut paikasta enää paljoa. Siellä olikin alkamassa Dumle-laskukisa, jossa tarkoitus oli laskea kaksi kierrosta mahdollisimman samaan aikaan ja kaikki lapset innostuivat osallistumaan! Hissejä löytyi sompahissistä naruhissiin ja ankkureihin. Ja ruoka! Se yllätti! Häkärinteillä on lähi- ja luomuruokaa buffassa tarjolla ja se oli todella hyvää. Paikan omistaja Jukka kertoi, että heillä on paljon erilaisia tempauksia keskusessa – lauantaina oli ollut hiihtokoulu kympillä, sunnuntaina sitten Dumle-kisa. Hän näytti luotsaavan Häkärinteitä täydestä sydämestä!

Dumle-tikkari suussa sanoimme heipat rinteille ja iloisena lapseni kyseli ”mihin sitten mennään?”. Jouduin kertomaan reissun olevan ohi ja hän oli todella pettynyt, intoa olisi vielä piisannut. Kun olen yrittänyt kysellä mikä oli kivointa, ei yhtä suosikkia ole noussut. Kaikki oli kuulemma ihan mielettömän kivaa. No niin oli minustakin!

Ja tiedättekö mitä? Tämä viikko on ollut jotenkin erilainen. Lapsi on lähestynyt minua ihan eri tavalla. Jutellut jotenkin eri tavalla. Pitänyt enemmän kädestä. Tuo viikonloppu kaksin lähensi meitä niin paljon ja avasi silmiäni, että täytyy ottaa jollain tapaa tavaksi. Sillä oli niin valtavan suuri merkitys, kun isompi on jäänyt uhmailujen keskellä vähän paitsioon, etten etukäteen osannut arvata. Ehkä paras blogireissu minkä olen ikinä tehnyt. Korvaamaton. Se hetki kun kaikki oli ohitse ja lapselta pääsi itku.

Toivottavasti saitte inspiraatiota Jyväskylän seudulle matkaamiseen ja ideoita mitä kaikkea siellä voi puuhata! Onko suunnitelmissa talvilomaa Keski-Suomessa?

Kiitos seurasta bloggaakollegat ja minityypit! Reissulla oli mukana Yli pyykkivuorten, Ready Steady Flow, Valkoisen vuoren rinteillä sekä Outdoor family-bloggaajat lapsineen. Täältä voit lukea toisen jo ilmestyneen jutun reissustamme, jonka Johanna ehti kirjoittamaan!

Rakkausviikonloppu Tallinnassa ja kaikki muut viime ajan Viron reissut!

Pitkästä pitkästä aikaa tulee vuosi, kun en ajan- ja rahanpuutteen vuoksi suuntaa Matkamessuille. Oletko menossa? Tämä Matkamessuviikko on herättänyt matkakuumeen selkeästi muillakin kuin minulla – perhehotelleista on kysytty vinkkejä useamman kerran, joten ajattelinkin, että voisin niistä tehdä jonkinlaisen koosteen.

Mutta entä sitten kovassa nosteessa oleva Viro ja sen pääkaupunki Tallinna? Visit Estonia on tämän vuoden messujen virallinen yhteistyökumppani ja Viron matkailu kovassa nosteessa. Enkä ihmettele. Enemmän ihmettelen sitä, että edelleen löytyy hyvin paljon heitä, jotka käyvät vain satamassa lastaamassa juomia autoon. Kun varttia ennen lautan lähtöä itse lastasimme matkalaukkuun juhliin lupaamiamme skumppia ajattelin, että mikä minä olen sanomaan, hah! Mutta kun satamaan asti on päässyt, kannattaa ehdottomasti mennä pidemmällekin!

Minä olen käynyt kahdesti Pärnussa, kerran kesällä ja kerran syksyllä ja ihastunut siihen todella. Varsinkin syksyllä rannan autioituessa, mutta meriveden vielä lämmittäessä se oli hurjan ihastuttava! Pärnun reissuista voit lukea täältä sekä täältä, Pärnun ruokavinkkejä puolestaan tässä postauksessa.

Jos aikaa ei ole paljon, Tallinna on mitä mahtavin matkakohde. Vain kaksi tuntia yli lautalla ja tarjolla on ravintoloita, nähtävyyksiä, shoppailtavaa, taidetta ja kulttuuria. On aika huikeaa, että uusin Fotografiska päätyi juuri Tallinnaan ohi isojen kaupunkien, vai mitä?

Meillä oli loppiaisviikonloppuna aikaa olla perillä reilu vuorokausi, tarkalleen noin 27 tuntia. Josta nukuimme 11. Oikeastaan emme olisi kaivanneet mitään ohjelmaa, sillä niin luksusta on ihan vain olla ja höpöttää ummet ja lammet kaksin reissussa. Mutta kun nyt Tallinnassa oltiin, kävimme tekemässä pari juttua, jotka halusin miehelle näyttää.

Ensiksi suuntasimme Mall of Tallinn-ostoskeskuksen (eli T1-keskuksen, taksit tunnistavat tuon nimen paremmin!) katolle Sky Wheeliin. En uskaltanut mennä siihen pressireissulla (ahtaanpaikankammoinen kun olen), mutta päätin, että miehen kanssa uskallan. Ja itse asiassa se pyörii kolmen kierroksen aikana aika vauhdilla pysähtyen vain kerran, joten ahdisti paljon vähemmän kuin luulin. Tallinnan Skywheel on korkeudeltaan 120 metriä merenpinnasta mitattuna, sillä se on ostoskeskuksen katolla ja keskuskin kukkulan päällä. Tuossa hetkessä, minkä se pyörii tuli ihan hätä pyöriä ympäri sinne tänne ja kurkkia näkymiä. Ja Katjan tuurimatkat olivat kyllä sekuntilleen oikeaan aikaan suunnanneet sinne – ne hetket kun aurinko katosi näkyvistä, me olimme kyydissä. Wau!

Olin kehunut miehelle myös ostoskeskuksen restaurant Helkin simpukoita, joita sain pressireissulla. Minä en todellakaan ole simpukoiden ystävä, joten jos niitä innostun kehumaan, herättää se aikamoista mielenkiintoa asiaan. Menimmekin siis syömään puoliksi simpukka-annoksen, jota mieskin kehui vuolaasti. Chiliä sisältävä soosi on mielettömän hyvää! Helk löytyy pari kerrosta Skywheelin alapuolelta.

Mielettömät aletkin olisi olleet T1-keskuksessa ja yritimme hetken katsoa miehelle farkkuja, muttei se innostanut. Lapset saivat Benettonin alesta puoleen hintaan alessa olevat mekot ja me suuntasimme joulutorille, joka sulki 7.1. Toivoin, että saisimme vielä loppiaisena kiinni joulun tunnelmasta, mutta voi ei – ei se oikein lähtenyt! Glögin haju tympäisi jo, joulupukin esitys tuntui suorastaan oudolta tammikuussa ja se odotus ja kutkutus oli poissa. Muuten kyllä tykkään joulutorista, mutta kyllä siellä on käytävä ennen joulua!

Siirryimme siis Maideliin, jonka pihvejä kaikki kehuivat pressireissulla. Viron ensimmäinen orgaaninen ravintola oli ihastuttanut minuakin ja halusin kuulla miehen mielipiteen pihvistä, kun en sitä itse syö. Hän kehui sen myös todella hyväksi, eli uskottava on, se on hyvää! Myös oma sienirisottoni oli suussa sulavaa ja siinä oli todella hyvä sekä vahva sienen maku!

Seuraavana päivänä meidän oli tarkoitus kävästä Pohjala Breweryssa Noblessnerin alueella. Siis kävästä. Noblessner, joka oli ennen sukellusvenetelakka on uusi the place to be Tallinnassa ja meinasin viedä miehen Proto-keksintötehtaaseen ja itse käydä iiiihanan joulukauppa Shishin alessa. No ei ne tuurimatkatkaan aina onnistu. Ensinnäkin Shishi oli sunnuntaisin kiinni. ARGH! Juuri kun suunnittelin marssivani laivaan muovikuusi kainalossa. Toisekseen Pohjalan kanssa tuurimatkat toimi – sunnuntaisin siellä tarjoiltiin all day breakfastia, joka veti paikan ihan täyteen puolen päivän jälkeen. Pakko oli testata. Söimmekin ihan hurjan hyvät munakkaat ja katselimme, kun naapuripöytään tuli maistelulautanen, siis viisi eri pientä olutta. Ai tuollaisiakin saa? Jäimme siis jumittamaan sinne, otimme maistelulautasen (hanoista löytyy 24 eri vaihtoehtoa) ja istuimme pulisemassa. Koska keskintötehtaalle oli muutenkin vähän tiukka väli ja koska olen menossa helmikuussa lasten kanssa Tallinnaan, annettiin homman olla. Oli kuitenkin kaikkein parasta kaksin ollessa istua ja jutella.

Siirryimme munakkaiden jälkeen vielä syömään ihanaan Lore Bistroon, jonne on kävelymatka Pohjalasta. Heidän sommelier on aivan ykkönen, ihastuin häneen pressireissulla ja mietin, onko aina tuollainen. No nyt tuli testattua, on. Murrettua suomea tauotta höpöttelevä iloinen Tarvo on paikan sydän. Juttelimme miehen kanssa, että palvelu on niin mielettömän hyvää ja iloista, että vaikka ruoka olisi vähän huonompaakin, sen unohtaa, kun fiilis on niin kohdillaan! Ja ruokahan ei missään nimessä huonoa Loressa ole. Koska olimme vielä suht täynnä munakkaista, otimme jaettavaksi kehumani purjoannoksen, lisäksi tonnikala-sashimia sekä bataattiranskalaisia. Kaikki aivan ihania, varsinkin se purjo. Älä jätä maistamatta jos käyt Loressa!

Äkkiä meidän rakkausviikonloppu olikin vailla kotiinlähtöä, mutta onnistunut viikonloppu oli! Tässä postauksessa olikin ihastuttava yöpaikkamme ja taksivinkkini Tallinnaan. Ja jos haluat suosituksen kauneushoitolasta, jälkkäripaikasta tai muista majoituksista, klikkaile linkeistä vanhoihin juttuihin! Joulutorifiiliksiä on enemmänkin postauksessa kolmen vuoden takaiselta reissulta, aika samalta näyttää enemmän.Tallinna on kyllä vienyt sydämeni mahtavalla tarjonnallaan, helmikuussa mennään sitten lasten kanssa katselemaan paikkoja taas vähän eri vinkkelistä.

Onko tuttuja juttuja sinulle? Mitkä ovat omat Tallinnan tai Viron lempparisi? Suosituksia edessä olevalle lapsireissulle?