Perjantai muodostui upeaksi aurinkopäiväksi ja Jyväskylän satama oli täynnä ihmisiä. Olin kuullut huhua, että Musta Magia-laivalta saa kaupungin parhaat jätskit! Pakko oli suunnata testaamaan ja herkkuahan ne olivat. Art Cateringin itsetehtyjä italialaistyylisiä jätskejä saa laivalta kolmen euron hintaan ja maut vaihtelevat usein. Seurueemme valitsi mauiksi minttusuklaan, salmiakki-lakritsin, salmiakki-viskin sekä vadelmasorbetin. Kaikki muut olivat ihania, mutta en itse tykännyt minttusuklaasta, joka oli aivan liian suklainen makuuni. Salmiakki-laku oli oma suosikkini! Laivan kannella oli ihanaa olla aurinkoisena päivänä ja katsella sataman tunnelmia, siinä olisi viihtynyt pidempäänkin, mutta pienen lapsen kanssa paikka on suht haasteellinen.
Jätskien jälkeen käväisimme hakemassa herkkuja Teeleidistä, joka sijaitsee kivenheiton päässä satamasta. Teeleidistä olen tehnyt aiemminkin pari postausta, jotka Teeleidi-tunnisteen takaa. Käy kurkkaamassa, tämä oli valittu Jyväskylän parhaaksi kahvilaksi (mikä on sinänsä aika hauskaa, sillä paikasta ei saa kahvia). Teereissun jälkeen ajelimme vielä Vaajakoskelle Pandan tehtaanmyymälään, josta nappasimme lakuja matkaan. Sitten palasimme satamaan, koska olimme päivällä bonganneet jotain hauskaa!
Tuo hauska oli nimeltään Gr8wake, jossa voi harrastaa wakeboardingia. Mieheni tykkäsi tätä lajia Phuketissa harrastaa. Kaapelirata vie lautaa vedessä ja hurjimmat kokeilevat hyppyreitä ja käännöksiä. Hurjan rankkaa touhua muuten vaikkei välttämättä ulospäin siltä näytä! Juttelimme omistajien kanssa ja he kertoivat innostuneensa lajista juurikin Phuketissa. Thaimaan ajoilta tutut merkit kuten Asenne sekä RipCurl mainostivat paikassa, aurinko paistoi ja musiikki soi – aivan kuin olisimme olleet jossain aivan muualla kuin Jyväskylässä! Ja tuo paikan sijainti on mahtava, aivan keskustan vieressä. Paikassa myydään myös jätskiä ja siinä on mukavat säkkituoli/penkkipaikat mukana oleville katselijoille, joten suosittelen ehdottomasti testaamaan tämän. Kyllä oli onnellinen mies, kun pääsi harrastamaan tätä viiden vuoden tauon jälkeen. Paikkoja löytyy muualtakin, mutta näin hyvää keskustasijaintia ei muilla taida olla. Voit myös vuokrata sup-lautoja täältä, nettisivut löytyvät täältä. Ja aika kannattaa varata, radalle otetaan saman tunnin aikana maksimissaan neljä ihmistä kerrallaan!
Välissä piipahdin vielä ihanalla Toivolan pihalla, josta saa vuokrata pyöriä ja kesällä siellä pyörii myös koko perheen näytelmä, jota olisi ollut kivaa mennä katsomaan! Nyt emme kuitenkaan ehtineet, mutta jos innostut, esitysajat näet täältä.
Kaikki Suomen kaupungit ovat kesällä upeita, mutta Jyväskylä rantaraitteineen on yksi parhaimpia. Suosikkilenkkejäni oli aiemmin kiertää Jyväsjärvi, siinä näkee paljon ihania maisemia ja muutenkin tuo rantaraitti on tunnelmaltaan upea. Nyt kun siihen on tuotu vielä vesiharrastuksia ja taustalla jytää Suomipop… Minä tykkään!
Hyi matkamuistopaita!
Ollessamme Balilla viisi vuotta sitten olimme asuneet useamman talven Thaimaassa ja merkki Rip Curl oli tullut tutuksi. Kotoa löytyi mm. tuon surffimerkin lompakko, shortseja ja päivittäisessä käytössä olleet släpärit. Toki Rip Curlin liike piti Balilla katsastaa ja ihastuin lähtemättömästi tähän matkamuistopaitaan. Sitä se kai oli, mutta sen malli ja värimaailma viehättivät eniten. Mieskin osti mielestäni kivan paidan kyseisestä liikkeestä, joka sekin huutaa Balia.
Kun sitten vietin sunnuntaita Koiramäessä suhteellisen viileän kesäkelin vallitessa mietiskelin samalla, onko tuo Bali-paita kiva vai yök. Ja onko se vähän eksyksissä tässä ilmanalassa? Malli ja värimaailma viehättävät minua edelleen niin, että valitsin sen kuitenkin rentoon (mietin näiden kuvien jälkeen että jo liiankin rentoon eli homssuiseen…) Koiramäki-kokonaisuuteeni sunnuntaina, mutta kyllä se kaipaisi päivettyneen ihon ja meren kaverikseen. Huoh. Matkakuumeeni on pilvissä. Voi aikoja, jolloin Bali oli naapurissa ja halpalento vei sinne edullisesti. Lähdepä Suomesta Balille. Niinpä.
Mikä on oma fiiliksesi matkamuistopaidoista, löytyykö? Hyi vai ei?
On muuten pakko jakaa kanssanne yksi hauska otos. Pidän aina huolta, että näen missä pieni taapertajamme menee kuvia otettaessa ja Koiramäki oli turvallinen paikka – ei pudotuksia, autoja tai muuta vaaraa. Sitä paitsi mikä taapertaja, hän pinkoo niin lujaa että pakko alkaa luopua sanasta taapero, snif. Vahdin häntä koko ajan kameran takana ja kun hän kompastui kiveen, oli kuva jo otettu ja siihen tallentui äidin huolestunut katse. Hauska kuva perinteisten hymyjen joukossa (ja matka jatkui, kyseessä oli pieni pyllähdys).
P.S. Tänään ehditte vielä äänestää toukokuun asua ja osallistua arvontaan iltaan asti!
Leppoisaa alkavaa viikonloppua!
”Minä istuin kiitotien päähän…”
Nämä kuvat ovat huhtikuulta, tarkemmin sanottuna ne ovat otettu heti pääsiäisen jälkeen. Jäivät jostain syystä odottelemaan päivää parempaa julkaisemiseen tietokoneen uumeniin. Lentokone kuvissa vei minut tuohon lauluun ja samalla pohdin, miten helppoa olisi olla, jos ei olisi jatkuvaa kaukokaipuuta. Sellaista joka oikein survaisee mahanpohjasta, kun edes ajaa lähelle lentokenttää.
Me matkustelimme kyllä kohtalaisen paljon lapsuudessanikin, mutta taisin silti olla aika mukavuudenhaluinen matkaaja. Kun mieheni ehdotti 11 vuotta sitten saarihyppelyä Kreikassa minä nurisin, että siellä täytyy olla pakkaamassa pakaasia monta kertaa. Jälkikäteen naurattaa, hyvä että tuli lähdettyä. Häämatkalle 10 vuotta sitten valitsimme kombon, johon kuului 8 lentoa, safari ja Mauritius. Aloin ymmärtää, miten mahtavaa on ns. aktiivilomailu. Lähdimme Australiaan ja kun palasimme sieltä, saimme tietää, että olemme päässeet samaan kaupunkiin Englantiin vaihtoon. Pelotti, tulee äitiä ikävä! Niin tuokin aika meni ja kun palasimme, en ”” Suomessa oloa vaan halusin äkkiä johonkin. Kävimme ensi kertaa Thaimaassa ja reissun jälkeen haimme puolivitsillä molemmat samaan firmaan töihin. Kun tekstarit piippasivat heinäkuussa 2007 molemmilla, soitin äidilleni ”äiti, me muutetaan Thaimaahan”. Pari viikkoa tuosta päivästä lähdin vielä yksin Tansaniaan tekemään graduhaastatteluja ja sain gradun kasaan päivää ennen Thaimaahan lähtöä. Kyllä kuulkaa oli äidillä tekemistä pitää mölyt mahassa, ehkä hän oli kuvitellut että tyttärensä tekee jotain muuta maisteriopintojen jälkeen.
Minusta, maailmaa arastelevasta tyypistä tulikin ihminen, joka ei malttaisi olla kotona ollenkaan. Välillä riittää ihan Helsingissä käyminen, mutta huomaan, että olen heti jotenkin elossa, kun saan vetää laukkua perässä ja tutkia uusia paikkoja. Väsyttäähän se myös. Haluan taas olla kuhisevalla lentokentällä, odotus mahanpohjassa. Matkustaminen on ihanaa. Ja kallista ja ekologisesti kestämätöntä. Tällä hetkellä mieheni varmaan kiittelee itseään, että kiskoi minut niin saarihyppelylle, vaihto-opiskeluun kuin Thaimaahan, sillä olen höpöttänyt reissusta varmaan päivittäin maaliskuisen Köpiksen jälkeen. Kysyin viikonloppuna mieheltäni, mihin hän lähtisi reissuun nyt, jos voisi lähteä minne vaan? Hän vastasi huokaisten ”ihan mihin vaan”. En siis selkeästi ole ainoa ketä polttelee, mutta hän osaa olla jauhamatta asiasta päivittäin.
Itse asu reilun kuukauden takaa sopisi aivan hyvin näihin kylmiin toukokuunkin päiviin ja viihdyin siinäkin erittäin hyvin. Kuulin viikonloppuna lauseen ”en ikinä käyttäisi printtipaitaa”, mutta minä käytän. Ja minusta on hauskaa, mitä se kertoo ihmisestä tai on hauskaa edes arvailla, miksi hän on valinnut tuon printin. Mitä Minni kertookaan minusta?
Onko ruudun takana reppureissaajia vai kotihiiriä? Reipasta helatorstaita kaikille, minä karkaan nyt neljän tunnin hyväntekeväisyysjumppamaratoniin (what a word!)!