Mitä ihmettä tapahtui 10 kuukaudessa?

10 kuukautta on oikeastaan superlyhyt aika. Ja sitten kun pysähdyin katsomaan lasteni kuvia, tajusin, että pikkulapsiajassa 10 kk on kuin valovuosi.

Olemme siis olleet koko vuoden Viikarin vuosi-kuvauksissa, jossa on otettu kerran kuussa ulkona kuvat lapsista. Joulukuun kuviksi valitsin studiokuvat ja lisäksi vuoden aikana on otettu setin ulkopuolelta synttärikuvat. Toukokuussa lapset kuvattiin äidin kanssa, marraskuussa isän. Itse asiassa meillä on vielä ottamatta marraskuun kuvat, ne ovat suunnitteilla tällä viikolla. Sitten on koko vuosi kasassa.

Olin jo edellisenäkin vuonna harkinnut kuvausta, sitten mietin uskallanko sitoutua. Missä olemme vuoden ajan, kun kuvaukset ovat aina joka kuun toinen lauantai? Mietin, että nyt toteutan homman, ei kai me nyt niin monena päivänä olla poissa. Tiedättekö mikä oli totuus? Pääsimme VIITENÄ kertana tuona ns. oikeana kuvauspäivänä. Oikeasti. 5/12 oli saldomme. Oli reissuja, oli kesällä polttareita, nyt syksyllä Himos, aina jotain. Oikean kuvauspäivän lisäksi järjestettiin aina yksi korvaava, joihin onneksi pääsimme ihan kohtuullisesti. Huhtikuussa heitin vitsillä, että koska olemme Saaran kanssa yhtä aikaa Kuusamossa, otetaan kuvat siellä. Hän ottikin yllätyksekseni kopin hommasta ja saimme ihan maailman kivoimman muiston Rukan viikosta, kun kuvasimme siellä tunturin päällä huhtikuun auringon lämmittäessä. Mahtavaa!

Ylipäätään on sanottava, että Saara ja hänen kanssaan kuvia ottanut Roosa sekä loppuvuodesta myös Dilan ovat kaikki joustaneet todella hienosti aikataulujen suhteen. On hävettänyt monta kertaa olla ns. hankala asiakas, joka ei taaskaan pääse, mutta niin vain hommat on saatu purkkiin aina. Ja joulukorttikuvat ovat vuoden setistä ainoat, jotka jouduin siirtämään kipeän lapsen vuoksi! Nyt kun katsoimme eilen kasassa olevia kuvia, esikoinen tuumasi, että voi kun Saara kuvaisi meitä vielä ensikin vuonna. Olin todella iloinen, että hän jo nyt arvosti sitä muistoa, mikä meille kaikille kuvista on jäänyt. Minäkin toivon, että oltaisiin jatkettu vielä ensi vuosi, mutta näillä näkymin olemme Saaran kanssa muulla tavoin yhteyksissä. Nuo naiset ovat seisseet tunteja kaatosateessa kuvaamassa, liukastelleet mutaan ja ottaneet hienosti huomioon asiakkaiden toiveita esimerkiksi kuvauspaikkojen suhteen. Vuoden aikana on kuvattu muun muassa Kaupissa, Nekalassa, Tallipihalla, Keskustorilla ja Arboretumissa.

Mitä on siis tapahtunut 10 kuukauden aikana? Tammikuun ekoista kuvista marraskuussa otettuihin joulukuviin on ehtinyt kulua 10 kuukautta. Niin lyhyt ja samalla niin pitkä aika. Tuossa ajassa molempien lasteni sellainen pikkulapsen pyöreys on alkanut kadota kasvoilta ja uusimmissa kuvissa minua katsovat jo ihmeellisen isot tytöt. Niin kovaa vauhtia kasvavat, että sydäntä kuristaa. Pienemmästä, joka meinasi murjottaa parit ensimmäiset kuvat ja jota lahjoin tikkarein on tullut ihan velho kameran edessä. Hän on ihan superluonnollinen malli nykyään! Olemme saaneet pysyvän muiston, josta olisi ihana teettää esimerkiksi joulumuistamisia. Olemme saaneet muiston vuodesta, kun ensimmäiset hampaat irtosivat, kun siskoksista tuli ihan maailman parhaat ystävät toisilleen. Se heidän välinen ilo ja syvä rakkaus välittyy vuoden kaikista kuvista, varsinkin mitä pidemmälle vuotta mennään. Lapset ovat ihastuneet tosi kivaan Saara-tätiin ja ikävöivät välillä häntä. Minä voin sanoa saaneeni 10 kuukauden aikana Saarasta uuden ystävän. Millä sydämellä naiset ovat heittäytyneet tähän hommaan ja miettineet ihania kuvaussettejä vuoden varrelle. Heinäkuun teekutsut jäivät harmittamaan (emme siis silloinkaan päässeet oikeana päivnä paikalle ja korvaavana ei ollut teesettiä), mutta mitä noita harmittelemaan. Ihan mieletön vuosi kuvista nähtävissä.

Ihan mielettömän iloinen, että lähdimme tähän vuoteen mukaan. Vielä tällä viikolla sinetöidään vuosi ottamalla marraskuun kuvat ja kuvat tytöistä isän kanssa. Odotan jo nyt innolla lopputulosta. Olen mielettömän ylpeä ja onnellinen saadessani olla heidän äiti ja nämä kuvat konkretisoivat minulle, kuinka nopeaa heidän kasvunsa on. Kiitos Saara (+kumppanit), kun ikuistitte heidät minulle kameran edessä juuri sellaisena kuin ovat, omina hersyvinä luonteinaan. Tulee ikävä näitä kuvauksia.

Tuli ihan itku. Ihanaa uutta viikkoa kaikille! Oletko itse käynyt säännöllisesti kuvaamassa lapsiasi kuvaajalla?

Kaikki kuvat Saara/ Studio Mimi & Nöde 

Syysloma – uhka vai mahdollisuus?

Meillä eletään nyt ensi kertaa syksyä, kun ”pitäisi” tosissaan viettää syyslomaa, sillä eskarihan on toki koko viikon kiinni. Päiväkoti on puolestaan auki, ainoastaan joitain ryhmiä oli yhdistelty. En yhtään ole vielä käsittänyt, miten normaali työssäkäyvä ihminen handlaa kaikki pienten lasten lomat, kesälomakin on varmaan 10 viikkoa pitkä! Miehellä on lomaa 5 viikkoa vuodessa, joista yleensä yhden on pitänyt alkuvuodesta ja neljä kesällä. Meillä on nyt vielä onneksi helppo tilanne, sillä itse pystyn joustamaan ja tekemään sitten viikonloppuna tai iltaisin hommia, mutta miten pitkä kesäloma hoidetaan? No, ei mietitä sitä vielä.

Koin siis (totta kai, koska olen minä) huonoa omatuntoa, kun esikoinen tuli kotiin perjantaina hihkuen ”nyt alkoi syysloma!”. Sitä oli hehkutettu eskarissa ja moni oli lähdössä etelän lomalle tai kotimaan piipahduksille. Tuli kamala olo selittää, ettei meillä ole mitään lomaa ja lapset olivat rehellisesti ihmeissään, kun isi lähti normaalisti maanantaina töihin. Itseäni harmitti, että eskarissa oli niin isollaan paukutettu sitä, että kaikki ovat lomalla.

Lopulta meille järjestyi pari yhteistä lomapäivää ja kaikkea kivaa tekemistä. Viikonloppu aloitettiin Karmivalla karnevaalilla, sunnuntaina saatiin serkkutyttö yökylään, joka oli niin kivaa lapsista, että päästivät ihan itku kurkussa hänet lähtemään kotiin. Maanantain olin kolmen tytön kanssa Ideaparkissa Zones-sisähuvipuistossa ja tuntuivat nauttivan. Ihan itketti, kun näin miten onnellinen 3-vuotias oli päästessään kaikkiin laitteisiin, niihin tarvittiin juuri se metrin mitta!

Tiistaina isi vei tytöt uimaan illalla, sillä Kalevan uimahallissa on ollut syyslomalla wibit-kiipeilyrata (on muuten ainakin vielä tänään, tieto piilotettu tosi tehokkaasti tästä) ja eilen olin tyttöjen kanssa päivän kotona. Tuli siihen nyt taukoa arjesta ja eilen oli ihanaa taas olla kolmisin, olen huomaamattani kaivannut näitä ns. kotiäitipäiviä, nyt kun esikoinen lähtee joka aamu eskariin. Oli ihanaa halata heitä kovaa koko päivä.

Pari huvipuistoreissua, yökyläily ja uiminen ovat varmasti ihan tarpeeksi jos ei enemmänkin, mitä lapset odottivat syyslomalta. Jota heillä nyt onneksi oli se kaksi päivää. Ja maanantaina oli ihana päivä, meillä oli nimittäin sattumalta kylässä mummi, kolme serkkua, täti, eno, kummitäti ja ketä meitä nyt olikaan. Hetkellisesti talo ihan täynnä sukua, oli mahtavaa!

Ihanan helposti eskarilaiselle järjestyi hoitopaikka korvaavasta päiväkodista, jonne tuli opettajaksi eskariryhmän ope ja kaveriksi ainakin rakkain eskarikamu, eli mitään ongelmaa päivissä ei ole ollut. En itse edes tiedä missä tuo päiväkoti on, olen ollut niin tehokkaasti poissa nuo kolme päivää. Ja muuten, tämän viikon hoidosta ei otettu erillistä maksua, sekin oli aika upea juttu!

Mutta kyllä tämä välillä hämmentää miten ihmiset selviävät lasten pitkistä lomista. Jos isovanhemmat ovat vielä tiukasti työelämässä eivätkä edes samassa kaupungissa. Löytyykö aina joku korvaava hoitopaikka? Löytyykö sellainen vielä esimerkiksi ekaluokkalaiselle?

Miten teillä on vietetty syyslomaa, töissä ja hoidossa vai lomaillen? Iloista perjantaita!

Postauksen kuvat Saara/Studio Mimi & Nöde paitsi alin kuva Dilan/Studio Mimi & Nöde – on taas niin mahtavasti tallennettu lasten ilo ja touhotus, kiitos! <3

3 x 10 syksyn parasta juttua!

Monet listaukset ovat mielestäni ihan hirveän kivoja postausaiheita, joita on helppo lukea ja joista tulee itselleenkin hyvä mieli. Kun bongasin Tuulannelin blogista kolmen kohdan listauksen, päätin ex tempore toteuttaa sen sillä hetkellä!

3 asiaa jotka puen mielelläni päälle tällä hetkellä
– 
Papun ylisuuri hupullinen mekko. On ihan maailman mukavin ja menee niin kotihommissa kuin lasten kanssa puuhatessa.
– Ylipolven saappaat. Kuvissakin näkyvät Palmrohtit ovat olleet talviteloilla, oi miten ihanaa saada ne taas jalkaan. Tulee jotenkin kaunis olo nämä jalassa!
– Lenkkarit. Ihan parhaita juoksukelejä viedään.

3 asiaa, jotka haluaisin hankkia juuri nyt
– Uudet lenkkarit. Kaikissa olemassa olevissa on reikä. Uusimmat kesältä, mutta olivat varmaankin liian napakat (vaikka sama malli ja koko kuin aina!) ja tuloksena yksi musta varpaankynsi puolimaratonin jälkeen ja rikki hiertynyt sisäosa.
– Jonkun kivan joulukalenterin. Kosmetiikkakalentierien roskan ja osaltaan aina turhan kaman määrä ei innosta. Teekalenterin pusseja on vielä viime joululta juomatta, kun olen todella huono juomaan mm.vihreää. Lakukalenteri alkoi tökkiä viime vuonna. Suklaa ei innosta. HELP! Minulla on aina ollut useampi joulukalenteri, mutta nyt ekaa kertaa ahdistaa liikaa se roska ja homman ”turhuus”. Pitäisiköhän sopia miehen kanssa, että joka toinen päivä tehdään toisillemme joku pieni ylläri 24 päivän ajan? :D
– Kameraan uuden putken. Sellaisen oikein kunnon putken, joka muuttaisi kuvauksen uudelle tasolle. Ja kamerakin täyttää keväällä 3 vuotta, edellisellä paukutettiin siinä ajassa 90 000 kuvaa. Kallis vehje uusia, mutta can’t live without!

3 asiaa, joista pidän erityisen paljon juuri nyt
– Lokakuu. Just love it. Tämä väriloisto, kaikki kivat tapahtumat, lokakuu the best! Vaikkakin jurppii, että yrityksistä huolimatta en ole onnistunut järkkäämään mitään synttäriohjelmaa!
– Urheilu. Se on vaan ihan mieletöntä. Kävin viikonloppuna salilla sekä muutamassa jumpassa ja sen tuloksena äsken melkein huusin kun aivastin. Miten kipeät vatsalihakset ihmisellä voi olla!
– Vika on vaikea. Teen tätä postausta Onnibussin etupenkissä ja rakastan katsella läppärin takaa auringonnousua. Ihana lokakuinen aamu! Toisaalta oli aivan ihana päivä eilen ja pidän nyt ihan erityisen paljon perheestäni. Huipputyyppejä meidän tytöt, sanoin miehelle nukkumaanmennessä. Huipputyyppi mieheni, joka heitti minut seiskalta keskustaan, luksusta. Keitti teetkin take away mukiin matkaan. <3

3 asiaa, joista en pidä tällä hetkellä
– VEROTUS! ARGHHHH!!! Luulin saaneni kuntoon, mutta ei, kyllä pitää vielä kerran käydä kaikki läpi. Kysyin jo eilen mieheltä apua, että hinkataan kaikki yhdessä kuntoon, jotten joudu maksamaan ihan älyttömiä ennakkoveroja. Mutta missä välissä? Palkataanko lastenvahti muutamaksi tunniksi?
– Säädön määrä. Jokainen viikko ja päivä on erilainen. Yritän aina muistaa ajoissa pyörittää kuopuksen päiväkotipäivät, omat junaliput, soitin useaan kertaan säätääkseni eskarilaisen hoitoa yms., mutta silti päikyssä ihmeteltiin kun kuopus tuli sinne tänään. Korjasin kyllä tiistain ajoissa hoitopäiväksi, mutta tuntuu että usein tieto ei tavoita kuin johdon. Huoh.
– Hiekka. Sitä saamarin kuraa ja hiekkaa on ihan törkeästi kotona, ensiksi kuistilla, mutta kyllä se sieltä leviää. En käsitä mitä superhiekkaa päikyssä on, se tarttuu ihan joka paikkaan ja kulkeutuu kotiin.

3 asiaa, jotka olen oppinut viime aikoina
– Heh, olen oppinut kyllä niin paljon uutta yrittämisestä ja verotuksesta (ja silti tuntuu etten tiedä mistään mitään)
– Olen oppinut (mielestäni) hidastamaan vähän paremmin
– Kääntämään hiuksia kiharalle ulospäin sen sijaan, että olen aina kääntänyt sisäänpäin. Ne taipuvat paremmin (mikä oppi, mutta kuitenkin!).

3 asiaa, joita en ole oppinut yrityksistä huolimatta
– Kehonhuolto. Sitten jumittaa ja sattuu ja mitä lie.
– Keskittyminen hyvään. Eilinen alkoi hirveällä ahdistuksella siitä, että olen surkea yrittäjä, bloggaaja, valokuvaaja, vaimo ja äiti. Kelkka kääntyi onneksi päivän aikana ja keskityin kaikkeen hyvään.
– Ajoissa nukkumaan meno. Tai mikä on ajoissa, mutta yleensä mennään noin klo 23, välillä menee sen yli. 22.30 olisi aika optimi, mutta lähes aina lipsahtaa!

3 asiaa, jotka haluaisin osata juuri nyt
– Haluaisin osata myydä palvelujani paremmin = saada lisää töitä
– Haluaisin oppia tekemään videoita, tuntuu että aika ajaa blogien ohi (vai ajaako, mitä mieltä? Itse en taas tykkää katsoa juuri ollenkaan videoita)
– Haluaisin olla parempi kuvaaja, mutta tuntuu että minkään uuden opetteluun ei ole aikaa.

3 asiaa, jotka saavat minut rentotumaan tällä hetkellä
– No se järvessä uinti! Ja sitä ennen ollut reissu Valkeakoskelle, oi apua! Siitä lisää myöhemmin!
– Lukeminen. On niin hurja kirja työn alla, että ahdistaa suorastaan, mutta silti lukeminen on parasta aina!
– Jalkapohjien hieronta. Tämä on erityisen jees syksyllä kynttilän valossa, mutta toimii kyllä aina. Kiitos mieheni. <3

3 asiaa, joita tein menneellä viikolla
– Kävin johtoryhmässä yhden työni puolesta ja oli jotenkin tosi hyvä fiilis. Entisessä työpaikassani olin viikoittain johtoryhmässä ja tunsin olevani jotenkin ”back” kotiajoista vuosien, vuosien jälkeen! Vaikka kaupunki oli kyllä eri.
– Leivoin lasten kanssa sämpylöitä ja ystäväperhe tuli iltateelle. Niin parasta arjen katkaisua, miksei tule kutsuttua useammin ystäviä arki-iltana kylään?
– Otin selfien zombien kanssa

3 asiaa, joita odotan innolla lähitulevaisuudessa
– Synttärini. Vaikken saisi aikaiseksi mitään ihme ohjelmaa, niin onnittelut ja pienet juhlallisuudet piristävät aina.
– Koko perheen reissu Tukholmaan. Olemme tehneet kaksi edellistä mummin ja tyttöjen kanssa, todella kivaa saada mies välillä mukaan!
– JOULU! En ole vielä uskaltanut aloittaa glögi- ja piparikautta, koska kyllästyminen tulee ennen joulua. Mutta Kööpenhaminasta ostin pari Disney-prinsessaa lisää kuuseen ja äiti on taas vuokrannut paljun jouluksi. Hänen viime vuoden yllärinsä oli niin iso juttu, että lapseni ilmoittivat, että mummilassa täytyy sitten olla palju tänäkin vuonna!


farkut CUBUS/ takki VILA/ hattu MILLINEERI/ korvikset Cittarista/ poolo ONLY/ kengät PALMROTH (saatu)

Tällaisista listauksista tulee niin hyvä mieli, kun tulee keskityttyä hyvään. Ihania asioita sitä onkin ihan arjessa! Postauksen kuvat otti taitava Saara Studio Mimi & Nödestä. Niistäkin tuli niin hyvä mieli, kiitos Saara! Kuvissa yhdistyy kolme taitavaa suomalaista yritystä, kameran takana Saara, saappaissa manselainen Palmroth ja hatun takana oleva Millineeri, siksikin tykkäsin niistä kovasti.

Olisiko sinun helppo vastata näihin? Mitä odotat lähitulevaisuudelta?