Sit mennään!

Elokuun viimeinen päivä on käsillä. Siitä tulee meille merkityksellinen, kun perheen nuorin (siis lapsuudenperheen) astuu avioon. Päivästä on tulossa hurjan pitkä, sillä kampaaja on minulla, lapsilla ja mummilla kello 9, vihkiminen kello 13 ja bändi lopettelee kello 01 yöllä. Saas nähdä kuinka myöhään sitä vanha jaksaa! Ja miten esikoinen jaksaa, hän tietenkin tuli loppuviikosta kipeäksi, mutta näyttää jo paremmalta.

Olen odottanut päivää hirveästi ja samalla stressannut miten kaikki menee. Tiedättekö sen tunteen, upean juhlan jälkeen miettii että menipä äkkiä, mutta ennen sitä miettii, että tulisipa jo, odottaminen ja stressaaminen on niin hermostuttavaa! Morsiustytöistä puhumattakaan. Lapset ovat lapsia, eli kirkkohomma menee niin kuin menee, mutta toki jännitys näkyy heissä eri tavalla. Kuopuksessa niin, että kierrokset olivat kovilla ja uni ei tullut illalla silmään. Veikkaan, että joku putoaa autoon matkalla kirkosta juhlapaikalle. Tai sitten ei ja vetää ihan hulluilla kierroksilla koko päivän iltaan asti. Kun on karkkibuffakin!

Minä luulen, että toivun tästä pyörityksestä hetken. Eilinen työhaastattelu Helsingissä meni omasta mielestäni kivasti, paahdoin suoraan Helsingistä Jyväskylään junalla fiilistelemään meininkejä. No, meiningit olivat että kävin yksin juoksemassa ja äidin kanssa saunassa ja sulhanen saapui vasta 22.30 jääkiekkopelistään. Hui. No, siinä vaiheessa vielä 3-vuotias kummityttönsä veti rundia sängyssä. Mutta juhlissahan jaksaa vai mitä! Huomenna lähden takaisin Helsinkiin, ensiksi ryntään Tampereelle pakkaamaan ja palaan vasta monen yön jälkeen. Nyt todellakin mennään!

Nyt me heräilmme juuri koti-kotona Jyväskylässä. Täällä nukkui kanssamme yksi ehkä hieman jännittynyt sulhanen, joka käskettiin vikaksi yöksi pois kotoa. Sitten vain perheen vauvan (argh, nirhaa minut kun kutsun häntä vauvaksi hääpuheessanikin, mutta iso ikäeromme tekee sen) dumbo (oikeasti, saketissa käytetään dumboa, kirjoitin jo kravatti) ojoon ja kohti samaa kirkkoa, jossa itse sanoin 14 vuotta sitten tahdon. IIH!

Ihanaa viikonloppua kaikille sekä elokuun vikaa!

*kuvat Mimi & Nöde / Saara

Superjännittävä loppuviikko

Onpa vaikeaa kärsimättömälle ihmiselle odottaa. Olen siis kohta kaksi viikkoa odotellut starttirahapäätöstä ja sitä alkujaan kahdessa viikossa lupailtiin. Voi, tulisipa pian! Ja sitten taas kun ei ole tullut, eipähän ole ainakaan tarvinnut pettyä. Mutta haluaisin hommiin!

Sitten toinen juttu, mitä olen odottanut ja jännittänyt tapahtuu huomenna. Pääsen nimittäin työhaastatteluun! Olen tästä niin superhyperinnoissani (ja samalla jännittää hulluna) ettette usko. Niin lukemattomia hakemuksia on täältä lähtenyt ja koskaan ei edes haastattelua. Koen pelkästään haastattelun jo upeana mahdollisuutena ja olen siitä todella iloinen! Se tapahtuu Helsingissä, eli tie vie sitten huomenna Helsinkiin päiväksi ja sieltä kurvaan suoraan junalla Jyväskylään, sillä ylihuomenna vietetään veljeni häitä.

Siis ne häät! Niinpä! Voi viude mikä keli on tullut heille hääviikolle, mahtavaa! Puheeni on valmis ja nyt vain jännityksellä odotellaan. Ja yritän kaikkeni, etten ajattelisi mahdollisia sairasteluja. Joku stressi otti jo vallan, sillä ystäväni herpes pamahti huuleen parahiksi paikalle haastatteluun ja häihin. Voi että, maailman tyhmin vaiva! Tuli mieleen kaikki koulukuvat, joissa se lapsenakin huulta koristaa, nythän taitaa olla juuri koulukuvausaika. No, jos sillä selvitään niin pieni juttu on. Morsiustyttö veti eilen lipat pyörällä ja verta tuli jalasta, kädestä ja kylki meni naarmuille. Onneksi naamasta ei tullut hakatun näköinen ja onneksi ei käynyt pahemmin!


mekko PAPU STORIES/ korvikset MAANANTAIMALLI/ rannekoru BY PIA’S/ tennarit CONVERSE/ panta LINDEX

Ja sitten kun ovat haastattelut ja häät ohi, pitäisi minun näillä näkymin kurvata sunnuntaina takaisin Helsinkiin ja olla muutama päivä reissussa. Reissun ohjelma on niin jännittävä, että sydän jätti lyönnin väliin sitä miettiessä (kuulette varmasti tästä myöhemmin). No, onneksi en ehdi miettiä, keskityn nyt siihen huomiseen ekana. Ja mitä laitan päälle! Apua! En koskaan kulje hirmu business-lookissa, joten en halua pukeutua liian tiukasti, sillä sitten olo on epämukava. Mutta kuitenkin siististi ja kunnioittavasti.

No, ei auta kuin aloittaa viikonlopun kamojen pakkaaminen ja siinä samalla miettiä huomisenkin asu. Huih kun jännittää nyt ihan kaikki! Wish me luck!

*kuvat ovat taitavan Mimi & Nöden Saaran käsialaa ja mekko Papun uudesta mallistosta, eikö ole vastustamaton väri!

Ihana kamala paluu arkeen

Minä olen ehkä maailman onnettomin palaamaan reissusta kotiin. Koska koti on ollut niin pitkään eräänlainen työmaa, teen kotona koneella hommia ja kotiäitinäkin olo on eräänlaista työtä, vedän itseni heti jonkinlaiseen täpitäpi-moodiin kun astun kotiin. Reissusta palatessa se vielä korostuu, kun laukuista tupsahtaa kahden viikon pyykit, koti oli siivoamatta pitkän aikaa jo ennen reissua kiireen takia ja piha… Siis voisi luulla, että olimme kuukauden poissa! Miten paljon rikkaruohot ja nurmikko voivat kasvaa kahdessa viikossa. Toljotin suu auki viidakkoa pihassamme. Juuri ennen lomaa ostettu ja kiinnitetty uusi terassikatos oli hajonnut kovassa tuulessa ja pisti ärsyttämään heti. Paleli hirveästi ja harmaus veti otteeseensa. Postissa oli karhukirjeiitä (nykyään unohtuu ihan liian usein joku lasku!), jääkaappi oli tietenkin tyhjä ja…Teki mieli kääntyä kannoillaan ja juosta takaisin laukkuinensa. Apua! Tiedättekö fiiliksen?

No, äkkiähän se homma lähti purkaantumaan kuitenkin. Pyykit hupenivat silmissä, yksikätinen mies kykeni ajamaan nurmikon. Haettiin ruokaa kotiin ja levättiin. Juoksin postiin, kirjastoon ja makselin laskuja heti palattuamme.

Lauantaiaamuna meillä oli varattuna Viikarin vuosi-kuvaus. Käymme siis kerran kuussa kuvaamassa tyttöjä koko vuoden. Koska meillä herätään aina seiskan jälkeen, ajattelin, että ehdin pestä kuvausmekot (reissusta ostetut ja täysin jossain suklaajädessä jo) aamulla ennen kuvausta. Ja muuta pientä. Haukoin henkeä, kun heräsimme – kello oli 9.45. Ohhoh, pikkasen painoi reissu kaikkia! Rytmit ovat ihan sekaisin. Ehdimme juuri ja juuri kuviin, jonne itse ryntäsin lähes meikittä ties missä asussa. Kyllä harmitti, kun Saara sanoi, että voisi ottaa siinä ihanassa maisemassa minustakin pari asukuvaa. Suostuin räjähtäneestä lookista huolimatta, sillä tiedän Saaran ammattitaidoin, enkä voinut jättää tilaisuutta käyttämättä. Ihan kivojahan näistä tuli kuitenkin ja tuo tausta ja alppiruusut, voi! Ja hassun väriset kädet, kun on suoraan auringosta tullut. Ja kuka muistaa, nämä arskat ja neuletakki on nähty minulla muun muassa kuopusta odottaessa. Kunnon luottokombo niin monen vuoden ajan!

Oli ihaniakin hetkiä. Ensimmäinen 10 kilometriä oli ihanaa juosta niin raikkaassa kelissä. Ensimmäisen vuorokauden aikana meillä oli käynyt neljä lasta kylässä leikkimässä ja lapsi yhdessä naapurissa kylässä. Lapset olivat onnessaan kunnon kaurapuurosta ja kavereista. Salakuuntelin tyttöjä, kun kaverinsa kyselivät mitä te teitte siellä reissussa. Arvaatte varmasti, mitkä asiat olivat top kolmessa? Niinpä, kaikkien lasten suosikit, uinti, jätski ja limppari.

Sunnuntai toi rauhan tullessaan. Aurinko saapui ja olimme pihalla koko päivän. Sain rikkaruohoja kitkettyä. Teimme yhdessä uusiksi kasvimaan, jonne laitettiin muun muassa porkkanaa ja punajuurta kasvamaan. Voi kun ehtisivät vielä! Aloin niin sanotusti saada kiinni tästä Suomi-kesästä taas. Mietin samalla, että miehen onnettomuus toi tietyn rauhan päiväämme. Sen sijaan, että treenaisimme vuorotellen ja touhuaisimme omiamme paljon (mies ei ole ikinä paikoillaan) olimmekin paljon yhdessä ja teimme yhdessä toinen toistamme auttaen. Kun ei voi montaa asiaa tehdä, niin kiirekin vähenee. Ilmeisesti meidän perhettä pitää kolauttaa vähän, että pysytään aloillamme.


housut BY PIA’S/ tennarit ADIDAS/ neuletakki VILA/ korvikset MAANANTAIMALLI/ aurinkolasit LE SPECS

On hassua aloittaa arki juhannusviikolla, kun muut tuntuvat painuvan kesälomille. Menimme vähän liian myöhässä päikkyyn ja puuro piti järjestää erikseen, juomapulloja en tajunnut, olin epävarma kesän ryhmistä ja… Kyllä nolotti ja yritin selitellä lomamoodia. Huomenna paremmalla onnella. Mutta toisaalta on ihanaa hoitaa arkiaskareita ja päiväkotiin menoa näin kesällä, poissa ovat aamuruuhkat.

Ja tiedättekö mitä. Sen kahden viikon aikana kun olimme poissa, oli esikoisen eskari rakentunut. Siis nousta pätkähtänyt kahdessa viikossa koko rakennus. Meidän piti seurailla kesän mittaan kun se rakentuu, ihan säikähdin kun näin sen siinä. Tulipa jotenkin konkreettista siitäkin, ensimmäisen ja samalla viimeisen päikkyvuoden vikoja päiviä viedään ja kohta mennään ”kouluun” joka aamu. HUI!

Nyt on saatu muuten kaikki arvonnatkin mielestäni ajan tasalle, kun toukokuun asuäänestyksen voittajat on arvottu. Te äänestitte voittajaasuksi tämän asun ja palkintopaketti numero 1 lähti Uuville ja numero 2 Kirsikalle. Voittajat olen tavoittanut sähköpostilla, kiitos kaikille osallistuneille!

Wiuh, näin on arki lähtenyt käyntiin. Entä siellä, lomalla vai arjessa kiinni? Iloista ja aurinkoista juhannusviikkoa!

*kuvat Studio Mimi&Nöde/Saara Partanen