Viikon parhaat palat (tule moikkaamaan huomenna!)

Lauantai! Viikossa on tapahtunut kyllä paljon, siitä hetkestä kun viime lauantaina suuntasimme Hyvinkäälle on kauan! Mitkä ovat olleet viikon parhaita juttuja? Ja mitä vielä huomenna tulossa?

  • Maanantaiaamu. Hyvin poikkeuksellista, että näin voi sanoa. Olimme hitsautuneet jotenkin puussa yhteen tai siltä se tuntui, kun esikoinen halusi perhehalin ja siinä sitten oltiin hetki ennen eri suuntiin lähtemistä mytyssä nelistään maanantaiaamuna seitsemän jälkeen.
  • Suunnistus. Kävimme kaksin maanantaina iltarasteilla ja vaikka emme hortoilleet, vitsi mikä sijoitus oli! Hämmästyin, oltiinpa hitaita. Mutta toisaalta, himmasin tarkoituksella useamman kerran ja jouduin yskimään tosissani limaa vielä irti. Lapsi sanoi torstaina, että suunnistuskoulussa oli kivempaa kuin Särkänniemessä (!!). Voi jee, metsä tekee iloiseksi!
  • Aika kuopuksen kanssa kaksin, kun esikoinen oli yötä Helsingin kummilassa. Olen käynyt pari kertaa kuopuksen kanssa sushilla kaksin tällä viikolla. Hän on kyllä mainio tyyppi! Nyt huomaa, kuinka esikoisen kolmevuotisajasta meni kyllä osa ohi vauvasumussa. Ihania tyyppejä osaavat 3veet olla!
  • Turkkilainen ilta. Siis aivan mieletön elämys keskiviikkona. Turkkilainen kuorinta ja vaahtopesu, turkkilainen ruoka ja päälle vielä pikakasvohoito. Ihana ilta, jossa sielläkin oli 3vee mukana. Kerron vielä lisää!

  • Juoksu. Juoksin 14 kilometrin lenkin torstaina, eikä tuntunut enää pahalta. Jes, taas yksi lenssu taittunut!
  • Invisible Heroes. Mennä katsoimme sitten koko sarjan, no, eihän niitä ole kuin kuusi jaksoa. Jakso/ilta, eli kuudeksi päiväksi riitti. Meidän on suht vaikeaa löytää sarjoja katsottavaksi, katsomme kaikki telkkarijutut yhdessä. Meille ei kiitos fantasiaa, ei tositv:tä, ei mielellään komediaa, ei puheohjelmia kiitos. Meidän lempparit, joita on tahkottu aika vauhdilla ovat olleet mm. Sons of Anarchy (ihan all time ykkönen!), Breaking Bad, True Detective ja OITNB. Huomaatte, jenkkiläisiä rikosdraamoja siis. Aallonmurtaja juuri muuten katsottiin, se on myös hyvä! Tositapahtumiin perustuva Invisible Heroes oli mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä ja laittoi googlettemaan lisää. Nosti myös näyttelijänä Pelle Heikkilän ihan uudelle tasolle omissa silmissä sieltä sekoilevasta Tikkakoskesta. Suosittelen! Ja hei, mitä me nyt katsotaan taas, apuaaaa! Suosituksia?
  • Tänään olevat Viikarin vuosi-kuvaukset, viidennet tänä vuonna siis, otetaan kirsikkapuiden alla. Ihanaa! Jää tytöistäkin pinkkien kukkien alla muisto.
  • Eilinen grillattu kala, sienet ja homejuustosalaatti. Tytöt söivät kaiken ja kehuivat, pyysivät sitruunat ja tillit kalan päälle. Kaikki hävisi hetkessä. Heillä oli selkeästi kova nälkä, mutta olinpa ylpeä kun syövät niin kaikkea ja olipa iloinen illallinen, ihan vailla ruokataistoa. Kaikki vaan meni ja vanhemmat saivat kehut mahtavasta ruoanlaitosta! Ohhoh!

On niitä muitakin kivoja juttuja viikkoon mahtunut, tapahtumarikas viikko. Samalla viikkoa on siivittänyt väsymys ja selkeä aivojen ylikuormittuminen, olen sekoillut huolella pariin otteeseen. Pesin jopa tukan käsirasvalla! Kyllä se tästä, kyllä se tästä.


toppi CHANGE LINGERIE (saatu)/ farkkuliivi ONLY/ farkut LIDL HEIDI KLUM (saatu)/ tennarit MINNA PARIKKA/ rannekoru BY PIA’S/ korvikset UHANA DESIGN (tein itse!)

Mutta hei! Sitten vielä huomiseen äitienpäivään. Me vietämme sen Keskustorilla Peräkonttikirppiksellä seisten ja myyden tavaroitamme. Myynnissä on naistenvaatteita, tyttöjen vaatteita ja kenkiä (eniten löytyy kokojan 86/92-98, joitain 68cm sekä 122cm), sisustustavaraa ja leluja. Toivottavasti mahdollisimman moni piipahtaa Tampereen keskustassa ostoksilla! Kirppis on auki klo 9-15, tulkaa bongailemaan aarteita, tinkimään ja moikkailemaan. Toivottavasti näemme!

Ihanaa aurinkoista lauantaita! Nämä kuvat ovat huhtikuulta, siltä lämpöiseltä viikolta, toivottavasti saadaan tätä pian lisää. Kyllä hymyilyttää, kun takin saa heivata pois! Nauttikaa viikonlopusta! Heittäkää sarjavinkkejä ja tulkaa shoppailemaan huomenna, jooko?

P.S. Kiitos kaikille asuäänestykseen osallistuneille. Arpaonni suosi tällä kertaa Sirpaa, voittaja tavoitettu spostilla. Suosikki voitti yhdellä äänellä seuraavaksi tulleen, mutta tämä keltainen mekko oli ykkönen!

On oloja pidellyt

Äkkiä näin lumiset asukuvat alta pois vai mitä? Kun tasan kaksi viikkoa sitten laitoin tuona päivänä kun kuvat otettiin tennarit jalkaan, se tuntui vähän höhlältä. Nyt kaksi viikkoa myöhemmin tennarikuvia vilisee jo vaikka kuinka paljon somessa ja lumet ovat kadonneet. Äkkiä se käy!

On se hyvä, että kuvia kuitenkin jää varastoon välillä, sillä tämän viikon postaukset on tehty huonoissa fiiliksissä. Ihmettelin eilen, miksi alkuviikon Aamulehden välissä on Moro-liite, sehän tulee torstaisin. Jostain tajuntaani tuli, että tosiaan, on muuten torstai! Alkuviikko meni todella ohitse.

Mietin, sanonko mitään oloista vai miten sanon, sillä sairaskertomukset ovat vähän ehkä epäsuosiossa ihmisten lukulistalla, eikä kukaan halua yksityiskohtaista kuvausta. Mutta kerron teille mahdollisimman tiivistetysti kuluneen viikon. Juoksin viikko sitten torstaina 13 kilometriä ja sen jälkeen sain jonkin tosi pelottavan kohtauksen. Lenkki meni hyvin ja olo oli hyvä. 20 minuuttia sen jälkeen alkoi hillitön kutina ja joka puolelle kroppaa nousi raju nokkosihottuma. Myös maha meni ympäri. Mietin kuumeisesti mitä ihmettä söin. Olo helpottui lopulta Zyrtecilla.

Perjantaina olo oli ihan ok, lauantaiaamuna jo herätessä vähän yökötti. Kaksi tuntia ennen lasten synttäreitä en pystynyt enää seisomaan, syömään mitään, heikotti ja pyörrytti hulluna ja lihaksia särki. Mietin kauhuissani mikä tauti iskee ja iskeekö joku tarttuva, en voi ekojen vieraiden saapuessa perua juhlia! Vedin hirveän määrän nestettä ja särkylääkkeen ja pysyin vauhdissa juhlat, olo helpotti. Ansaitsisin jonkun palkinnon siitä, miten osaan piilottaa oloni, oli kyse järjettömästä väsymyksestä tai mistä vain. Kuvien määrässä ja laadussa kyllä näkyi, etten todellakaan ollut oma itseni.

Olo palasi sunnuntaina. Sunnuntai, maanantai ja tiistai meni lihassäryssä ilman kuumetta. Mahakivuissa ilman oksennusta tai muuta vastaavaa mahatautiin viittaavaa oiretta. Olin väsyneempi kuin ikinä. Nukuin tiistaina kaksi kertaa tunnin päiväunet yhdeksän tunnin yöunien päälle. En jaksanut nostaa lusikkaa, silmäni pilkkivät jatkuvasta nukkumisesta huolimatta. Analysoin itselleni kaikkea ruokamyrkytyksestä (kävin kaksi kertaa loppuviikosta lounaalla ulkona ja söin juttuja mitä muu perhe ei) mahatautiin ja jonkin sortin burn outiin juhlastressin jälkeen. Mietin keliakiaa, syytin endometrioosia osista kipuja.

Mitään kurkkukipua, nuhaa tai kuumetta ei ollut. Vain kipu ympäri vartaloa, hirvittävän kipeä maha, ruokahaluttomuus ja järjetön, ihan järjetön väsymys. Hännänhuippuna mittasin kuopukselta 39 astetta kuumetta tiistaina, eli häneltä jäi tarhapäivät väliin ja minä sinnittelin tiistain kahden lapsen kanssa enkä jaksanut suunnilleen seistä.


t-paita H&M/ farkut MANGO/ neule ESPRIT/ korvikset VIA MINNET/ tennarit MINNA PARIKKA

Nyt voimat alkavat palautua, mutta edelleen olen vähän normaalia väsyneempi. Ruoka ei enää ällötä eivätkä hajut ällötä. Ruoka ei pyri ylös. Edelleen vähän seurailen oloja ja mietin, lähdenkö vielä selittämään nämä todella oudot oireet lääkäriin vai voiko esimerkiksi ruokamyrkytys viedä voimat ja kestää viikon? Kuka tietää. Näitä päiviä, kun on kipeänä kahden lapsen kanssa on viime vuosina riittänyt onneksi suhteellisen vähän, mutta arvatkaa tuliko mieleen viime kevään kahden viikon vatsatauti. Pidin seinistä tukea välillä ja mietin epätoivoisena, miksei kotiäideille ole tällaisiin tilanteisiin mitään apua. Nyt oli onneksi vain yksi toivoton päivä, mutta se on todella kurja tunne, kun ei jaksa tai pysty laittamaan lapsilleen ruokaa. Ai sitä riemua, kun pystyi laittamaan eilen ruokaa ensimmäistä kertaa tällä viikolla!

Että sellaisissa fiiliksissä tarvottu tämä viikko läpi, toivon todella, että kyseessä on joku ohimenevä homma eikä mikään vakavampi juttu. Juoksemista on tullut jo ikävä tässä neljän seinän sisällä pyöriessä.

Mutta nyt kohti viikonloppua, toivottavasti terveenä. Niin siellä kuin täällä, taas on monella kaverillakin riittänyt sairasteluja. Miten siellä voidaan, missä fiiliksissä aloitat viikonlopun?

Missä asioissa olen surkea?

Bongasin Tiian blogista haasteen, jossa kerrotaan missä asioissa juuri sinä olet huono. Surkea, onneton, et osaa yhtään! No ei, tarkoitus on kertoa asioita pilke silmäkulmassa ja mietin, että kuinkakohan monelle tämä on helpompaa kuin itsensä kehuminen? Vähättelyn taito taitaa olla monilla suomalaisilla verissä. Itselleni tuli ainakin runsaudenpula – mitkä asiat nostaisin tapetille? Kysyin apua mieheltä, lupasin etten suutu vastauksesta, muttei hän lopulta virkannut mitään. Näihin asioihin lopulta päädyin, löydätkö yhtäläisyyksiä itsesi kanssa tai tuliko uusia puolia minusta esiin?

1. Käsityöt
Inhosin jo ala-asteella käsitöitä. Tai ihan mielelläni sitä lapasta kudoin, mutta kiristin liikaa ja se ei mahtunut kenenkään käteen. Masensi, en osaa. Ompelukoneen käyttö oli kivempaa ja yläasteella surruutin innoissani farkkuhaalareita kasaan. Kauheat tuli, käytin kerran. Muuttaessamme Tampereelle lyhensin kirpparilta löydetyt verhot äidin ompelukoneella. Tuli ihan vinot. Vaikka mittasin kaikki ja laitoin nuppineuloilla ja mitä lie! Myös askarteluhommat puistattavat ja lapset rakastavat askarrella. Onneksi saavat tehdä paljon kerhoissa ja nyt päikyssä, koska minä en tykkää. En ikinä askartelisi joulukortteja itse. Hääkarkit tulitikkurasioista päätin askarrella ja ostin 100 askia. Menin kotiin, tein yhden ja nauroin ja itkin: hirveä homma ja hirveä lopputulos! Meillä on edelleenkin niitä häätulitikkuja (häistä 13 vuotta). Mies totesi, että olisiko kannattanut ostaa ensiksi pari askia ja kokeilla. Mmmm. Mummi parsii meillä niin miehen kuin lasten vaatteet ja pienensi vauhdilla mekkoani pari viikkoa sitten ennen häihin lähtöä. Isomummo tehtailee villasukkia. Tässä asiassa pitäisi kyllä tsempata!

2. Ehdottomuus
Minä teen tai en tee. Edelliseen liittyen, ostan 100 askia tai en osta ollenkaan. En jaksa istua moottoripyörän kyydissä vaan väännän väkisin oman kortin. Käyn miehen kanssa kaksi kertaa juoksulenkillä ja päätän, että juoksen puolimaratonin. Minä siis teen täysillä tai en tee ollenkaan. Joskus olisi ihan hyvä tehdä jotain siltä väliltä. Ehkä. Ainakin teen täysillä kaikki asiat mihin ryhdyn!

3. Aamut
No, lasten suusta se totuus tulee. ”Isin kanssa katsotaan paljon useammin Ryhmä hauta” ”Isin voi aamuisin herättää”. Vaikken yleensä viikonloppuisin nuku kuin sen tunnin pidempään (muut nousevat yleensä klo 7, minä klo 8), on se lapsille iso juttu. Arkisin nousen seiskalta, mutta olen ensimmäiset puoli tuntia vähän sumussa. Verensokerin ollessa alhaalla ennen aamiaista minulle ei kannata puhua. Kun aamupala, joka on minulle päivän tärkein ateria on syöty, muutun huomattavasti kivemmaksi ihmiseksi. Lasten myötä on ollut vaikeaa aloittaa päivänsä täysillä, sillä ne alkavat usein aikamoisella metelillä ja mitään rauhallisia heräämisiä ei tapahdu. Hauskaa muuten sinänsä, että muistan lapsuudessani aina herättäneeni isäni puuronkeittoon ja ”varoin” äitiä aamuisin. Se on verissä. Edelleen ukki nousee puuronkeittoon mummilassa ja on aamuvirkumpi. En ole ikinä ymmärtänyt, että jotkut eivät syö aamupalaa! Minulla hajoaisi pää! Sen sijaan päivällisen voisin skipata täysin, ahdan suurimman osan ruoasta aamupäivällä.

4. Geometrinen hahmottaminen
Olin matikassa mielestäni ihan kohtalaisen hyvä, tosin lyhyttä vaan luin. Sain esimerkiksi todennäköisyyslaskennasta arvosanaksi 10, mutta geometrian kurssista napsahti numeroksi 6. Järkytyin. Olin mielestäni ymmärtänyt tehtävät, mutta olin hahmottanut esimerkiksi pyramidit väärin ja laskenut näin väärillä kaavoilla. Suutuin niin, että kävin kurssin neljäntenä lukiovuonna uudelleen ja korotin arvosanan kutosesta kymppiin. Kun sain matematiikan preliminääristä arvosanaksi viisi, suutuin. Olin taas maalaisjärjellä ajatellut liikaa ja miettinyt, ettei esimerkiksi puu ole kartio vaan lieriö ja laskenut väärillä kaavoilla. Suututti. Mies preppasi minua kirjoituksiin ja sanoi, että se on ihan sama minkälainen puu mielestäsi on, jos siinä lukee, että se on kartio, laske kartion kaavoilla äläkä mieti enempää (sitä paitsi puu on tosiaan kartio). Menin suunnilleen paniikkiin, kun ensimmäinen tehtävä oli ”puusta on leikattu tukki ja se on lieriö”… APUA! Sain lopulta kirjoituksista arvosanaksi E:n, huh. Sama pätee fysiikkaan, mies ymmärtää fyysikan lakeja, tietää nopeuksista, materiaaleista, kiehumispisteistä ja ties mistä. Minä sitten korjaan niitä oikeinkirjoitusjuttuja. Vähän nauratti, kun lapseni ojensi terveyskeskuksessa jotain naista ”mutta kuule, aurinko on tähti, ISI on kertonut”. Täti oli siis sanonut, että kuopuksemme varmaan luuli tuota aurinkokuviota tähdeksi. Hän osaa jo paremmin monet luonnonlait kuin äitinsä.

5. Häviäminen
Nyt olen jo petrannut tässä, mutta en ole antanut itselleni monesti saumaa epäonnistua eli hävitä. Olin yläasteella ikäryhmäni nopein juoksija. Liikunnaopettaja oli tuloksistani niin innoissaan, että testasi kaikkia tapoja millä saada minut juoksemaan lyhyt matka kovemmin. Juoksin kentällä paljain jaloin, se kuulemma auttaa kovempiin suorituksiin. Hän haki poikien ryhmästä vapaaehtoisia juoksemaan kanssani, sillä kovempaa juoksevat pojat kirittäisivät minut vielä parempaan suoritukseen. Muistan, kun kasiluokan poika suuttui, kun tosiaan juoksin kovempaa. No, tuli koulun kisat. Liikunnanopettaja pyysi minua osallistumaan pikajuoksuun. En uskaltanut. Jos en onnistukaan? Mitä jos häviän? En olekaan nopein? Hän kävi vielä kaksi kertaa etsimässä minua eri päivinä käytäviltä, pyysi ja maanitteli, mutta sanoin tiukasti ei. Kisapäivänä harmitti istua katsomossa ja miettiä, että olisin ehkä pärjännyt. Ja mitä sitten, jos olisin ollut vasta toinen tai kolmas?


mekko PURA FINLAND/ kengät MINNA PARIKKA/ korvikset POOLA KATARYNA/ neule ESPRIT

Asukuvat on otettu sumuisena sunnuntaiaamuna, kun silmät olivat vielä vähän ristissä ja halusin taustaksi heppoja laitumella. Sellaista Suomi-henkeä, sillä mekko, kengät ja korvikset ovat suomalaisten suunnittelijoiden käsialaa. Heppa tulikin sitten lopulta viereen tutkimaan puuhiani ja oli ihanaa haistaa hevosen tuoksu usvaisessa aamussa, vielä juuri ja juuri pärjäsi paljain säärin!

Missä sinä olet huono? Löysitkö yhtymäkohtia?