Missä asioissa olen surkea?

Bongasin Tiian blogista haasteen, jossa kerrotaan missä asioissa juuri sinä olet huono. Surkea, onneton, et osaa yhtään! No ei, tarkoitus on kertoa asioita pilke silmäkulmassa ja mietin, että kuinkakohan monelle tämä on helpompaa kuin itsensä kehuminen? Vähättelyn taito taitaa olla monilla suomalaisilla verissä. Itselleni tuli ainakin runsaudenpula – mitkä asiat nostaisin tapetille? Kysyin apua mieheltä, lupasin etten suutu vastauksesta, muttei hän lopulta virkannut mitään. Näihin asioihin lopulta päädyin, löydätkö yhtäläisyyksiä itsesi kanssa tai tuliko uusia puolia minusta esiin?

1. Käsityöt
Inhosin jo ala-asteella käsitöitä. Tai ihan mielelläni sitä lapasta kudoin, mutta kiristin liikaa ja se ei mahtunut kenenkään käteen. Masensi, en osaa. Ompelukoneen käyttö oli kivempaa ja yläasteella surruutin innoissani farkkuhaalareita kasaan. Kauheat tuli, käytin kerran. Muuttaessamme Tampereelle lyhensin kirpparilta löydetyt verhot äidin ompelukoneella. Tuli ihan vinot. Vaikka mittasin kaikki ja laitoin nuppineuloilla ja mitä lie! Myös askarteluhommat puistattavat ja lapset rakastavat askarrella. Onneksi saavat tehdä paljon kerhoissa ja nyt päikyssä, koska minä en tykkää. En ikinä askartelisi joulukortteja itse. Hääkarkit tulitikkurasioista päätin askarrella ja ostin 100 askia. Menin kotiin, tein yhden ja nauroin ja itkin: hirveä homma ja hirveä lopputulos! Meillä on edelleenkin niitä häätulitikkuja (häistä 13 vuotta). Mies totesi, että olisiko kannattanut ostaa ensiksi pari askia ja kokeilla. Mmmm. Mummi parsii meillä niin miehen kuin lasten vaatteet ja pienensi vauhdilla mekkoani pari viikkoa sitten ennen häihin lähtöä. Isomummo tehtailee villasukkia. Tässä asiassa pitäisi kyllä tsempata!

2. Ehdottomuus
Minä teen tai en tee. Edelliseen liittyen, ostan 100 askia tai en osta ollenkaan. En jaksa istua moottoripyörän kyydissä vaan väännän väkisin oman kortin. Käyn miehen kanssa kaksi kertaa juoksulenkillä ja päätän, että juoksen puolimaratonin. Minä siis teen täysillä tai en tee ollenkaan. Joskus olisi ihan hyvä tehdä jotain siltä väliltä. Ehkä. Ainakin teen täysillä kaikki asiat mihin ryhdyn!

3. Aamut
No, lasten suusta se totuus tulee. ”Isin kanssa katsotaan paljon useammin Ryhmä hauta” ”Isin voi aamuisin herättää”. Vaikken yleensä viikonloppuisin nuku kuin sen tunnin pidempään (muut nousevat yleensä klo 7, minä klo 8), on se lapsille iso juttu. Arkisin nousen seiskalta, mutta olen ensimmäiset puoli tuntia vähän sumussa. Verensokerin ollessa alhaalla ennen aamiaista minulle ei kannata puhua. Kun aamupala, joka on minulle päivän tärkein ateria on syöty, muutun huomattavasti kivemmaksi ihmiseksi. Lasten myötä on ollut vaikeaa aloittaa päivänsä täysillä, sillä ne alkavat usein aikamoisella metelillä ja mitään rauhallisia heräämisiä ei tapahdu. Hauskaa muuten sinänsä, että muistan lapsuudessani aina herättäneeni isäni puuronkeittoon ja ”varoin” äitiä aamuisin. Se on verissä. Edelleen ukki nousee puuronkeittoon mummilassa ja on aamuvirkumpi. En ole ikinä ymmärtänyt, että jotkut eivät syö aamupalaa! Minulla hajoaisi pää! Sen sijaan päivällisen voisin skipata täysin, ahdan suurimman osan ruoasta aamupäivällä.

4. Geometrinen hahmottaminen
Olin matikassa mielestäni ihan kohtalaisen hyvä, tosin lyhyttä vaan luin. Sain esimerkiksi todennäköisyyslaskennasta arvosanaksi 10, mutta geometrian kurssista napsahti numeroksi 6. Järkytyin. Olin mielestäni ymmärtänyt tehtävät, mutta olin hahmottanut esimerkiksi pyramidit väärin ja laskenut näin väärillä kaavoilla. Suutuin niin, että kävin kurssin neljäntenä lukiovuonna uudelleen ja korotin arvosanan kutosesta kymppiin. Kun sain matematiikan preliminääristä arvosanaksi viisi, suutuin. Olin taas maalaisjärjellä ajatellut liikaa ja miettinyt, ettei esimerkiksi puu ole kartio vaan lieriö ja laskenut väärillä kaavoilla. Suututti. Mies preppasi minua kirjoituksiin ja sanoi, että se on ihan sama minkälainen puu mielestäsi on, jos siinä lukee, että se on kartio, laske kartion kaavoilla äläkä mieti enempää (sitä paitsi puu on tosiaan kartio). Menin suunnilleen paniikkiin, kun ensimmäinen tehtävä oli ”puusta on leikattu tukki ja se on lieriö”… APUA! Sain lopulta kirjoituksista arvosanaksi E:n, huh. Sama pätee fysiikkaan, mies ymmärtää fyysikan lakeja, tietää nopeuksista, materiaaleista, kiehumispisteistä ja ties mistä. Minä sitten korjaan niitä oikeinkirjoitusjuttuja. Vähän nauratti, kun lapseni ojensi terveyskeskuksessa jotain naista ”mutta kuule, aurinko on tähti, ISI on kertonut”. Täti oli siis sanonut, että kuopuksemme varmaan luuli tuota aurinkokuviota tähdeksi. Hän osaa jo paremmin monet luonnonlait kuin äitinsä.

5. Häviäminen
Nyt olen jo petrannut tässä, mutta en ole antanut itselleni monesti saumaa epäonnistua eli hävitä. Olin yläasteella ikäryhmäni nopein juoksija. Liikunnaopettaja oli tuloksistani niin innoissaan, että testasi kaikkia tapoja millä saada minut juoksemaan lyhyt matka kovemmin. Juoksin kentällä paljain jaloin, se kuulemma auttaa kovempiin suorituksiin. Hän haki poikien ryhmästä vapaaehtoisia juoksemaan kanssani, sillä kovempaa juoksevat pojat kirittäisivät minut vielä parempaan suoritukseen. Muistan, kun kasiluokan poika suuttui, kun tosiaan juoksin kovempaa. No, tuli koulun kisat. Liikunnanopettaja pyysi minua osallistumaan pikajuoksuun. En uskaltanut. Jos en onnistukaan? Mitä jos häviän? En olekaan nopein? Hän kävi vielä kaksi kertaa etsimässä minua eri päivinä käytäviltä, pyysi ja maanitteli, mutta sanoin tiukasti ei. Kisapäivänä harmitti istua katsomossa ja miettiä, että olisin ehkä pärjännyt. Ja mitä sitten, jos olisin ollut vasta toinen tai kolmas?


mekko PURA FINLAND/ kengät MINNA PARIKKA/ korvikset POOLA KATARYNA/ neule ESPRIT

Asukuvat on otettu sumuisena sunnuntaiaamuna, kun silmät olivat vielä vähän ristissä ja halusin taustaksi heppoja laitumella. Sellaista Suomi-henkeä, sillä mekko, kengät ja korvikset ovat suomalaisten suunnittelijoiden käsialaa. Heppa tulikin sitten lopulta viereen tutkimaan puuhiani ja oli ihanaa haistaa hevosen tuoksu usvaisessa aamussa, vielä juuri ja juuri pärjäsi paljain säärin!

Missä sinä olet huono? Löysitkö yhtymäkohtia?

Kotiäitipompula ja sairastelukierre

Minä pukeudun monesti niin, että saan viikonloppuna jotain päähäni ja käytän sitä asua seuraavan viikon. Kahden lapsen kanssa aamulähtö ja pukeutuminen on niin hankalaa, etten ehdi sekuntiakaan miettiä, vetäisen vaan edellisenä päivänä hyväksi havaitun kombon niskaan. Hiuksia laitetaan sitten viikonloppuisin. Kuukausi sitten sain päähäni tökätä pompulan keskelle päätäni ja laitoin sen viikon ajan joka aamu päähäni. Itseäni piristi, kun hiukset eivät aina ole samalla tavalla ja tuon ehdin tehdä aamulla juoksennellessani lasten perässä.

uhanadesign+pisarakorvikset uhana+minnaparikka

No, myönnetään, ohuessa ja lyhyessä tukassa ei ihan maailman paras kampaus, mutta minua se piristi. Tuo viikko kun kuljin näin oli maaliskuun viimeinen ja ensimmäisenä päivänä kun nyhräisin pompulan tukkaan a) esikoinen nauroi kippurassa b) äiti kysyi lähdenkö ihan kaupungille tuossa kotiäitipompulassa c) mies sanoi, että eikös jalkapalloilijat ja jääkiekkoilijat pidä tukkaansa näin? Että siltä pohjalta, mahdoin näyttää siis aikamoiselta. Lähdin kuitenkin kaikkia mielipiteitä uhmaten näin kaupungille, kun kävimme miehen kanssa kaksin syömässä uudistuneessa Jalossa.

Johonkin on hurahtanut kuukausi siitä, kun nämä kuvat otettiin tiedättekö mikä väsyttää? Sairastelu. Se, että kun näitä kuvia otettiin, olin tuona päivänä herännyt ennen kuutta pesemään oksennuspyykkiä kolme koneellista. Kuukausi on kulunut ja viimeisin antibioottikuuri haettiin toissapäivänä. Siinä välissä ollaan käyty lääkärissä neljästi. Kahden lapsen myötä sairastelu ei tuplaantunut, vaan se todellakin räjähti potenssiin sata.

parikka+sneakers parikka+bunnysneakers

Tiedättekö mikä siinä on raskainta? Toki se yöllä heräily ja se kurjuus, jos lapsi on kipeä, mutta se kipeä lapsi on myös aika eri luontoinen. Tarvitsee syliä ja huomiota ihan eri tavalla, haluaa nukkua sylissä. Pääsiäistä edeltävän viikon olin ihan loppu, kun sairastellut kuopus vaati kaiken huomion, minkä takia esikoinen oli mustis ja en saanut mitään tehtyä. Pääsiäisenä, yhden päivän huilattuani sairastui toinen ja tämä viikko alkoi pitämällä isompaa kipeää sylissä pienen huutaessa jaloissa. Tämä yksin päivät kahden kanssa korttipakka pysyy pystyssä muuten, mutta kipeän hoidolta ei meinaa minusta riittää molemille.

minnaparikka+puputennaritpaita VILA/ mekko OBJECT/ tennarit MINNA PARIKKA/ korvikset UHANA DESIGN

Mutta niin kuin eilen ystävälle sanoin, hyvin asiat ovat kun lapset ovat kuitenkin perusterveitä, näitä tauteja lapsiperheissä tuntuu piisaavan. Mitäs itse ymppään tähän yhtälöön treenit ja bloggauksen, saan välillä kyllä katsoa peiliinkin väsymyksestä puhuessa, hih! Nyt näyttää taas paremmalta ja eilinen pitkä lenkki antoi hyvän fiiliksen ja jaksamista, joten josko se tästä!

Mitäs tykkäätte asusta tai pompulapäästä? Onko teillä sairastelu paljon?

Lempeää torstaita jokaiselle!

Viikon löytö

Sinne se hurahti. Ensimmäinen viikko miehen 2,5 viikon loman jälkeen. Fiilikset? Minulta jäi taas tukan harjaus ja vessakäynnit, näytinkin loma-ajan erikoisen siistiltä, hih! Ryntäilyä taas, myöhästelyä ja sairastelua viikkoon mahtui. Ehdimme piipahtaa kuopuksen kanssa Helsingissä ja olimme menneet edes takaisin puoleen päivään mennessä, lääkärissä käytiin, ystäviä nähtiin. Hullareilla jonotin ensimmäisenä aamuna kello 6.45 oven takana (MORJENS!). Vietettiin taas yhtä juhlapäivää.

desigual+mango+outfit parikka+puputennarit

Ei käyty yhteisillä lounailla, ei otettu päiväaikaan asukuvia tai treenattu aamulla, mutta hyvä viikko oli. Yksi asia oli muuten todella kiva. Löysin ehkä vihdoin meille lastenhoitajan. Tiedättekö, sellaisen nannyn, joille leffoissa soitetaan ”wait, I’ll call my nanny”, kun tulee joku yllättävä juttu. Olisi niin ihanaa, että olisi joku, jolle soittaa, jos tulee yllärimenoja. Tai jos haluaisimme joskus leffaan, olisi tuttu hoitaja, kenelle soittaa. Koska samassa kaupungissa ei asu mummeja, kummeja tai muita sukulaisia olen välillä kokeillut ulkopuolisia hoitajia, mutta ketään vakkaria ei ole jäänyt meille. Tällä viikolla lasten kanssa oli 1,5 tuntia aivan ihana hoitaja. Tykkäsimme kovasti. Tuon pienen hetken aikana ehdimme miehen kanssa juosta 10 kilometriä ja jutella ja se vaikutti koko viikkoon mielestäni positiivisesti ja saimme viettää loppuillankin yhdessä, sen sijaan että treenaisimme peräkanaa. Voi, kun tuo hoitaja jäisi elämäämme, sovimme jo seuraavan kerrankin.

cubus+mango+pilke desigual+parikka
farkut CUBUS/ paita DESIGUAL/ neuletakki MANGO/ tennarit MINNA PARIKKA/ korvikset PILKE

Nämä asukuvathan ovat vähän oudot, sillä niissä on lumitausta. Aikaa näistäkin on kulunut yllättäen viisi viikkoa, vaikka ne otettiin mielestäni juuri äsken. Jyväskylässä lunta vielä tuolloin piisasi, Tampereella ei niinkään. Tämä asu sen sijaan tennareineen voisi olla käytössä nytkin, joten ei muuta kuin unohdetaan taustalumi ja mietitään kevätasua!

Minulla on nyt hirmuinen läjä postausideoita taas takataskussa, kun vain ehdin ne teille tekemään luettavaksi. Koska pari arvontaakin on tulossa, on nyt hyvä hetki julkistaa edellisen voittaja, joka oli nimimerkki Rainbow Dash. Kiitos äänestäjille, valitsitte maaliskuun kivoimmaksi asuksi asun numero 7, joka löytyy tästä postauksesta. Joukossa oli niin ihania kommentteja, että saitte useaan kertaan hymyn huulilleni. Kiitos kun olette siellä ja onnea voittajalle!

Pidemmittä puheitta toivotan teille oikein ihanaa viikonloppua ja virpomisonnea! Me taidamme ekaa kertaa vähän virpoa lasten kanssa tänä viikonloppuna, tässähän jännittää varmaankin äitiä eniten!

P.S. Oletko huomannut, että blogin fb-sivuilla on käynnissä lippuarvonta?