Uusi Neula Sky Cafe: herkkuja upean Tampereen yllä!

*ruoat ja juomat saatu

Tampere on kyllä kehittynyt viime aikoina valtavasti ja nyt meillä on niin upea joulu-Manse valoineen, joulutoreineen ja jouluikkunoineen, ettei paremmasta väliä. Lumi puuttuu, mutta voi millainen tunnelma on siitä huolimatta keskustassa ja mitkä tuoksut leijuvat vastaan joulutorilta!

Me aloitimme viikonloppumme ihanasti, sillä pääsimme kurkkaamaan uuteen Neula Sky Cafehen Näsinneulassa. Uudistunut 120 metrin korkeudessa oleva lounge näyttää yläilmoista sen, miten upea keskusta on tällä hetkellä, kannattaa käydä katsomassa! Joulutorin kuusi näkyy upeana talojen keskellä!

Neula Sky Cafe – tapasherkkuja yläilmoissa

Näsinneulan aukioloaikoina pääset hurauttamaan elämyshissillä 120 metrin korkeuteen, josta löytyy uudistettu kahvila. Näsinneulan hissit ovat käyneet läpi remontin ja ovat aika upeita valoineen ja peileineen tällä hetkellä. Tunnustan, etten käynyt Näsinneulassa kertaakaan tänä kesänä ja hissejä olen ihaillut aiemmin vain somesta. Laitteissa kiertäminen vie yleensä niin paljon aikaa, että olemme saattaneet käydä Koiramäessä kesäisin, mutta muut kohteet jäävät yleensä kiertämättä. Joulukuisena perjantaina kahvilassa oli pari asiakasta lisäksemme, eikä hisseihin tarvinnut jonottaa. Toimi hyvin!

Kahvilassa on tällä hetkellä tarjolla muun muassa jouluisia pipareita, Suklaapuodin konvehteja, croissantteja sekä deli-lautanen, joka maistui meille erinomaisesti (mitä nyt juustoista vähän tapeltiin :D). Touhumme oli vähän hössötystä, sillä Näsinneulan aulasta saimme joululahjan, joka olisi ollut pakko repiä heti auki. Samalla tytöt saivat eteensä vaahtokarkkikaakaot, joita olivat kovasti odottaneet Koiramäen joulusta. Minä yritin ottaa edes pari kuvaa ennen kuin lahja on revitty ja kaakaot kumottu, joten enpä sitten ottanut yhtään yleiskuvaa sisustuksesta – mutta suosittelen menemään ja kokeilemaan itse! Ehdimme juuri hämärän aikaan paikalle ja katselimme, kun paikka kietoutui pimeään ja valaistus ulkona pääsi loistamaan. Nautimme herkkuja joululaulujen soidessa ja paketista paljastunui muun muassa yksisarvispiparimuotti, joka aiheutti ihastusta! Ihana rauhallinen viikonlopun aloitus kattojen yllä!

Akvaario palvelee myös talvisin

En ole muuten ikinä käynt akvaariossa talvisin, en oikeastaan edes ajatellut, että se on avoinna. Kun lähdimme alas Neula Sky Cafesta, piipahdimme vielä akvaariossa. Olimme ainoat koko paikassa ja ensimmäistä kertaa ikinä sai tutkittua tosissaan rauhassa paikan asukit ja höpöttelimme mitä kaloja näimmekään Thaimaassa asuessamme. Ihanan rauhallista ja koronavapaata, talvellahan siellä kannattaa käydä jos joskus!

Neula Sky Cafe on avoinna Näsinneulan aukiolopäivinä kello 11-21 ja sen voi varata myös yksityiskäyttöön. Näsinneula-lippu maksaa 7,90 €. Neula Sky Cafen aukioloaikoina lipulla saa kahvilasta kaupan päälle kahvin, teen tai mehun tai vaihtoehtoisesti alennuksen kuohuviinilasillisesta.

Akvaario on puolestaan auki kello 11-20.30.

Kannattaa käydä teellä tai kuoharilla katsomassa, miten upeat maisemat Näsinneulasta on ja syödä ihana Suklaapuodin konvehti samalla. Nyt talviaikaan on ihanan rauhallista, joten kannattaa käyttää tilaisuus hyödyksi! On meillä upeita juttuja Tampereella.

Kuka on testannut jo? Kuuluuko Näsinneula aina Särkänniemi-reissuihisi?

Flow Park, kattokiipeily, Kuuma sekä Kajo – Upea adrenaliinintäyteinen staycation Tampereella

*kaupallinen yhteistyö Visit Tampereen kanssa

”Täytyy myöntää, että mullakin vähän tuntuu jaloissa” ”No hei jes, mulla ne ovat ihan makaronia!”

Näistä fiilksistä alkoi meidän suhteellisen lyhyt, mutta sitäkin elämysrikkaampi staycation Tampereella. Se on ihan uskomatonta, miten omasta kotikaupungista voi aina vaan löytää paikkoja, joissa ei ole käynyt. Monia juttuja on ollut tarkoitus testata, mutta ne monesti vaan jäävät. Saimme siis läjän elämyksiä parilla adrenaliinipiikillä (tai ei edes niin parilla, huih) varustettuna ihanilla ruoilla ja superhiljaisella nukkumapaikalla. Olimme niin täynnä Tampere-energiaa tämän reissun jälkeen että! Hyppää mukaan viime viikonlopun seikkailuumme ja nappaa parhaat vinkit mukaasi, kun tulet Tampereelle vierailulle tai lähdet tutkimaan uusin silmin kotikaupunkiasi. Aloitetaan yhdeltä Tampereen parhaista lounaspaikoista, jonka kuitenkin moni ohittaa liian usein. Sit lähretään Manse-kiekalle!

Kauppahalli sekä 4 vuodenaikaa

Kauppahalli on Tampereen ydin, ihan mieletön paikka täynnä makuja ja historiaa. Siellä voi syödä munkin, nauttia Tampereen parhaan burgerin, ostaa mukaansa kalaherkkuja tai istua juustoille ja viinille tai vaikkapa sushille. Ja siinä oli vain pari esimerkkiä. Kauppahallin soisi pysyvän pystyssä, se on ollut vähän vaikeassa raossa viime vuosina, mutta voi vitsit miten ilahduttavaa oli nähdä se perjantaina. Täynnä elämää ja puheensorinaa! Jouduimme hetken jonottamaan lounasta yhdessä ihanimmista lounaspaikoista, 4 vuodenajassa ja mieskin vaan totesi, että tämä jos mikä on positiivinen ongelma.

4 vuodenaikaa tarjoilee maistuvia makuja ja vaihtuvan lounaslistan, mutta todella moni on ylistänyt maasta taivaaseen heidän bouillabassensa sekä aamiaisen, eli nekin kannattaa testata! Tällä kertaa pöytiin ohjattiin, jotta saatiin aina varmistettua puhdistettu paikka asiakkaille (kuinka huolellista!) ja alkusalaatti ihanan leivän kera tuli hetkessä. Päädyimme ottamaan lounaslistalta jokirapu+lohisalaatit ja jälkkäriksi maistelimme pieniä makeita. Erittäin toimivaa ja erittäin täydellinen miljöö aloittaa Tampereen staycation!

Iltapäivän sykkeen nostatus – Flowpark Varala

Kohti korkeuksia! Iltapäivällä kurvasimme Varalaan, josta löytyy kiipeilypuisto Flowpark. Nolona tunnustan, etten ole tässä kiipeilypuistossa käynyt sitten ikinä. Kesällä piti mennä lasten kanssa ja kävimme jo pihassa, mutta oli ruuhkaa ja meillä liian vähän aikaa. Nyt syksyllä ruuhkat ovat ohi ja puistossa on todella hyvin tilaa kiipeillä, lämmin suositus! Mutta silti aikaa saa kyllä palamaan ihan huolella, jos haluaa käydä paljon ratoja läpi.

Aluksi saimme hyvän ja selkeän opastuksen valjaista ja niiden käytöstä radoilla ja pääsimme testaamaan itse testiradan. Olimme viime vuonna Hyvinkäällä kiipeilemässä, joten tekniikka on tuttua, mutta Varalan radat uusia. Ne on jaettu vihreisiin, sinisiin, punaisiin sekä mustaan vaikeusasteensa mukaan. Testiradan jälkeen aloitimme lähimmältä siniseltä, jonka ajattelimme olevan sellainen helppo alkupala. Radoille on pituusrajoituksia, eli kuopuksemme ei pääsisi kuin lasten radalle, mutta esikoinen pääsisi puolestaan jo aika vaativillekin radoille. Täytyy testata heidänkin kanssaan!

Fyysisestihän se sininen rata ei ollut haastava, mutta apua miten korkealle se meni yhdestä kohdasta! Varala on vielä rinteessä, joten se korostaa korkeutta. Siellä ison puun latvassa katselin alas, kun joku vieras nainen innostui vilkuttelemaan ja tunsin hetkellisesti aikamoista korkeanpaikankammoa. Kun totesin jalkojeni olevan makaronia korkeudesta, mies myönsi, että hänelläkin tuntuu korkeus. Hahaa, oikeastiko! Mahtavaa, yleensä häntä ei pelota mikään. Tai no, olihan siinä fyysisestikin tasapainoilua, konttaamista putkesta ja liukua, mutta korkeus oli itselleni hurjinta!

Minusta vihreäkin rata antoi jo haastetta (vaikka siinä luki erikseen ettei ole korkea, hih!) ja itse jumitin vihreisiin sekä sinisiin miehen mennessä myös punaiseen, mustat saavat odottaa ensi kertaa. Syksyn raikkaassa ilmassa pitävät hanskat kädessä oli upeaa kiivetä muuten, mutta onnistui se sade yllättämään lyhyellä, mutta sitäkin runsaammalla kuurolla. Kypärät märkänä ja naamat hymyssä kuitenkin jatkettiin matkaa kuuron jälkeen. Oli kyllä pari kohtaa missä tuli ylitettyä itsensä, oli hauskaa, sai kunnon adrenaliinipiikin kehoonsa ja oli tällaisille aktiivisuuspörheltäjille juuri oikeaa puuhaa. Se on jännä, miten korkeus alkaa tuntua, vaikka pää tietää, ettei putoamaan pääse valjaista. Jos jää jumiin radalle, aina autetaan pois. Todella mukava fiilis jäi paikasta ja sitä pyörittävistä ihmisistä!

My Home Tampere – täynnä paikallisia merkkejä ja Manse-energiaa

Varalasta ajoimme Kalevan perukoille Forenomin uuteen kerrostaloon, josta löytyy My Home Tampere. Kiipeilyn jälkeen oli kosteat vaatteet ja vähän nälkä, joten nappasimme viereisestä S-Marketista pari homejuustoa ja keksejä matkaan ja suuntasimme asunnolle. No hei miten mukava se oli! Ihastuin valtavasti sen kodikkuuteen sekä siihen, miten Tampere oli tuotu joka kulmassa esiin. Oli Finlaysonin tekstiilejä, paikallista kahvia, Muumeja niin tauluissa, mukeissa kuin torkkupeitossa, oli Tapparan mukia ja ties mitä.

Mies hihkaisi tajutessaan, että telkkarin vieressä ovat Genelecin kotimaiset kajarit. Pantiin poppi soimaan (on muuten mieletön äänentoisto kyseisissä vermeissä, wau!) ja kaapista löytyi korkkaamaton Nähdään kosken rannassa-lautapeli. Apua! Korkkaamaton lautapeli! Me rakastamme tietovisoja, joten innoissani avasin kuoret ja aloimme arvuutella kysymyksiä. Hämmästyttävän hyvin tunnemme jo Tampereen, ei kai sinällään yllätys 19 vuoden jälkeen, mutta yllätyin itsekin mitä kaikkea kaupungista on oppinut. Menee joulupukin toiveisiin tuo peli, vähänkö kivoja kysymyksiä ainakin näin paikallisen näkökulmasta! Siinä kun istuit torkkupeiton alla pelailemassa sateen rummuttaessa ikkunoita meinasi tulla pieni hoppu illalliselle, mutta akateeminen vartti tai jotain… Ja muuten, yöunet olivat todella makoisat, asunto on aivan pilkkopimeä ja hiljainen, vitsi miten hyvin nukuimme!

Yllättäviä kotimaisia makuja – illallinen Kajossa

Rautatienkadulla Tampereella on nykyään aikamoinen keskittymä Tampereen parhaita ravintoloita. Sieltä löytyy myös ravintola Kajo, joka lupaa sivuillaan keittiön olevan luova ja pohjaavan luonnon makuihin. En itse ole koskaan käynyt Kajossa (monestiko on pitänyt!), joten menin innolla sitä testaamaan. Eilen muuten juttelin erään ruokaa harrastavan pariskunnan kanssa, joka kertoi, että Kajossa oli ennen erilaiset jaetut annokset, mutta tänä vuonna ravintola on vaihtanut tilalle menun, jota saa neljällä tai kuudella ruokalajilla. He sanoivat, että Kajo tekee nyt parasta ruokaa ikinä, mutta samalla hinta on noussut entisestä.

Fiilikseltään ja sisustukseltaan Kajo on rento ja ilmapiiri mukava, kuten oli myös pöytäämme hoitanut Juuso. Ihana tyyppi, joka ei häkeltynyt mistään. Kuuden ruokalajin menu viineineen alkoi lupaavasti maidolla leikatulla aperetiivilla sekä keittiön tervehdyksellä. Mielenkiintoinen oli myös seuraava ruokalaji, umami-kulho. Sen pohjalla oli sienivanukasta, päällä kyssäkaalikermaa ja juomana oranssi viini. Oli kyllä sellaista makujen sinfoniaa, ettei tiennyt mitä ajatella. Seuraava annos oli myös aikamoinen makujen sekoitus, joita en olisi ikinä itse osannut yhdistellä – oli hernettä, mätiä ja purjoa. Kasvimaa kuten sanottiin! Ainoa annos joka meillä oli erilainen oli seuraava possua sisältänyt annos, itse sain täydellisesti kypsytettyä punajuurta. Välissä suu raikastettiin niin yrteillä kuin kuukauden suolaliemessä kypsetyllä kirsikkatomaatilla. Luovuutta ja ajatuksia ja omia ideoita ravintolalla kyllä on!

Loppua kohden tahti hidastui ja perunaa saimme odottaa 40 minuuttia, samalla kun sen kanssa tarkoitettu viini lämpeni lasissa sen 40 minuuttia. Se oli vähän liian pitkä odotus. Samoin jälkkärinä tarjoiltu teevanukas ei saanut pisteitä minulta, kun menussa oli jo sienivanukaskin. Se rakenne ei vaan lähde. Muuten maut olivat kekseliäitä, viinit nappeja ja tarjoilu ensiluokkaista. Aikaa saa ruokailuun varata, kolmisen tuntia meni vauhdilla! Sitten porhalsimme takaisin Kalevaan unille valmiina seuraavan päivän aktiviteetteihin.

Hotelli Tammer, Tampereen ylpeys ja mainio aamiainen

Aamiaisen nautimme hotelli Tammerissa, joka kohoaa ylväänä Koskipuiston kupeessa. Kuulimme muuten seuraavalla aktiviteetilla kattokävelyllämme todella mielenkiintoisia faktoja Tammerista, mutten ehkä paljasta niitä, niin saatte kävelystä kaiken irti jos sinne menette! 1920-luvulla rakennettu Tammer on arvokas ja kaunis rakennus, jossa olemme pari kertaa yöpyneet. Siihen liittyy kiva muisto, sillä uskalsimme mennä sinne brunssille, kun esikoinen oli 2 viikkoa vanha. Muistan, kuinka jännää oli olla ensi kertaa vauvan kanssa niin sanotusti ihmisten ilmoilla ja hyvin meni! Sittemmin olemme käyneet aamiaisella nelistäänkin, Tammerin aamiainen on ensiluokkainen ja juhlava sali antaa ihanan arvokkaat puitteet aamiaiselle.

Meitä ihastutti raikas tyrnishotti, joita oli tiskillä saatavilla. Buffetista löytyi totta kai mustaamakkaraa ja leipäosastolla en tiennyt minkä valitsisin, ihania! Sain viestiä Instagrammin puolella, missä kyseltiin onko aamiainen suppeampi rajoitusten myötä, sellaista on puhuttu, mutta en kyllä huomannut! Ainoa ero oli se, ettei pöytiin tarjoiltu kahvia ja teetä, vaan ne tuli itse hakea. Loistava startti päivälle, tänne kannattaa paikallistenkin mennä!

Uudelleen korkeuksissa – Cafe Katto ja roof walk

Muistatteko kun olen kirjoittanut Cafe Katosta, joka avattiin kesällä? Olemme käyneet siellä muutaman kerran kesän aikana ja kävelleet sen kattokierroksen, johon pääsee ilman valjaita. Lauantaina oli edessä koko rakennuksen kiertävä kattokävely, jossa puetaan valjaat ja kiinnitetään vaijeri metallitankoon varmistamaan. Ajattelin etukäteen, että taas mennään, Katja ja makaronijalat, mutta ei! Vaikka olimme paljon korkeammalla kuin puussa, jalkojen alla oli koko ajan katto eikä suoraan alas nähnyt, eikä minua ainakaan huimannut yhtään. Oppaamme Miisa oli aivan ihana ja kyseli jatkuvasti onko kaikki hyvin. Oli! Faktat kuultiin korvanapin kautta, joten ei ollut ongelmaa, ettei selostusta kuulisi. Miten kauniiksi kelikin muuttui!

Cafe Katto on ihastuttava kahvila, josta saa mm. salaatteja sekä leivonnaisia ja ihania drinkkejä. Sisään pääsee kosken lähellä olevasta ovesta, jossa vielä yökerhon kyltit näkyvät. Siitä lattiaan liimatut opastetarrat johdattavat hissille ja ylös. Kuulimme kierroksella todella monta mielenkiintoista juttua Tampereesta – voitteko kuvitella, että Tampereen maamerkki koski on ollut suunnitteilla laittaa tunneliin aikanaan? Miten erilainen kaupunkikuva olisikaan! Ja miten erilaiselta kaupunki näyttää yläilmoista, sain kotikaupungista monta uutta faktaa ja perspektiiviä esiin. Lämmin suositus ja sopii hyvin vaikka olisi vähän korkeanpaikankammo. Miten upealta Tampere näytti!

Savusauna keskellä keskustaa – Saunaravintola Kuuma

Mitä olisi näiden saunahullujen staycation ilman löylyä! Ei mitään! Suuntasimme katolta suoraan saunaan, Saunaravintola Kuuma löytyy Laukontorin laidalta, eli oikeasti Finlaysonilta voit kävellä suoraan kohti Pyhäjärveä ja olet perillä. Tai siis yritimme mennä suoraan – netissä lukenut kello 12 ei pitänytkään paikkaansa, vaan sauna avautui kello 13. Odottelimme torilla aukeamista ja ryntäsimme heti sisään.

Kuuma tarjoilee niin ruokaa, iltaelämää kuin kaksi sekasaunaa, eli uikkarit mukaan! Olemme saunoneet paikassa kerran, kun se oli juuri avattu ja pulahdusallas oli vielä kiinni. Koska olimme avaushetkellä paikalla ja päiväsaunassa, saimme olla koko saunapuolella ihan kaksin! Hei kuinka luksusta! Toinen Kuuman saunoista on savusauna ja toinen tavallinen, istuskelimme molemmissa ja kävimme välillä pulahtamassa Pyhäjärvessä ja keinumassa terassilla, johon saa ravintolan puolelta ostaa halutessaan juomia. Miten täydellinen päätös Tampereen staycationille tuo saunahetki Kuumassa olikaan! Tiesittehän, että Tampere on Suomen virallinen Sauna capital, täällä on ihan älyttömän monta ihanaa yleistä saunaa Rajaportista omaan vakkariimme eli Kaukajärven saunaan. Testatkaa!

Huih, tulipas pitkä juttu ja paljon Tampere-asiaa. Mutta huomaatteko miten innoissani olen omasta kotikaupungistani ja paljonko saimme siitä uutta irti? Ihan mahtavaa, vieläkin aivan fiiliksissä kaikesta. Onko itsellesi tuttuja juttuja? Mikä on Tampereella parasta?

P.S. Lauantai jatkui vielä teatterin ensi-illalla, jota voin sitäkin lämpimästi suositella Tampereen reissun ohjelmanumeroksi!

Stars on Stage – maailmanluokan tähdet Tampere-talossa

Tänä kesänä ei mennä massatapahtumiin ja mielettömiin maailmanluokan konsertteihin. Muistan jo joulukuussa, kun kävimme Tukholmassa ja näin siellä Green Dayn keikan mainokset, että sanoin miehelle – tuonne mennään alkukesästä! Olin siis menossa Tukholman keikalle, mutta huomasin, että bändi tulee Suomeenkin. Olen nähnyt Green Dayn viimeksi elokuussa 1995 Helsingissä (siis voitteko kuvitella, 25 vuotta sitten!), eikä mikään ole ollut niin hienoa, kuin tuo kokemus. Olin 13-vuotias ja pääsin päiväreissulle näkemään fanittamani bändin, kummisetäni osti lipun. Olen aina rakastanut musiikkia ja keikkoja, festareita, hallikeikkoja, vesisateessa tampattuja keikkoja. Maailmanluokan tähdillä, kuten Pinkillä on olleet mielettömät showtkin mukana menossa, puhumattakaan kotimaisista tähdistä kuten Kaija Koosta tai Apulannan hallikeikoista. Mutta nyt niitä ei pääse kokemaan, tämä poikkeuksellinen aika vei meiltä sen mahdollisuuden.

Stars on Stage – tähdet Tampere-talossa

Tänä kesänä artisteja pääsee kuitenkin ihailemaan Tampere-talossa. Eilen olin Stars on Stage-näyttelyn ennakkoavajaisissa ja se oli jotenkin haikean ihanaa. Kukaan ei arvannut näyttelyä buukatessa, että siitä tulee kesän keikkakokemus. Maailmankuulu kiertuevalokuvaaja Ralph Larmann on tuonut näyttelynsä Tampereelle ja sitä pääsee ihailemaan aina 18.8.20 asti. Eilen hän kertoikin avajaisissa, että Suomi on hänen toinen kotinsa – ja totta tosiaan, näyttelystä voi bongata muun muassa Cheekin tai Helsingin oopperan! Tyylilajeja on monenlaisia ja kuvia 60 erilaista. Niitä voi muuten jopa tilata ja ostaa itselleen, ne lähetetään sitten näyttelyn päätyttyä. Minä jähmetyin Kaija Koon kuvan eteen – olen tuolla, ei vitsi! Nenä taulussa kiinni sitten tihrustin, sillä kyllä, olimme äitini kanssa tuolla Hartwall-areenan keikalla, löysin vielä kohdankin missä istuimme, mutta se oli liian kaukana tarkennuspisteestä, en ollut varma mikä pää oli minun ja mikä äidin. Mutta olipa hämmentävää ajatella melkein olevansa maailmankuulun valokuvaajan teoksessa!

Ensimmäinen näyttely, joka on tehty täysin itse

Ralph Larmann kertoi meille eilen kongin kumeasti soitua avajaisten merkiksi, että tämä näyttely on ainoa laatuaan, hän ei ole koskaan tehnyt kaikkea ihan itse. Tällä kertaa hän on kuvaamisen lisäksi hoitanut myös printit itse ja näin ollen tämä on hänellekin aivan uusi kokemus. Kaikki ympärillämme näkemä on miehen pitkän uran tekosia, hän on aloittanut jo 1980-luvulla. Sen lisäksi, että kuvat olivat minusta upeita (se värimaailma!) on mieskin ihan omaa luokkaansa. Hän sanoi haluavansa vangita aina sen YEAH-hetken kameralle. Sen, kun artisti antaa kaikkensa yleisölle ja se näkyy kuvasta. Upeita ilmeitä ja lähikuvia oli myös paljon. Tosin hän muisti mainita, että Tampere-talon porukka on tehnyt valtavan upean työn valaistuksessa ja esillepanossa. Totta!

Jos vaikutuin miehen töistä Tampere-talossa, niin vaikutuin kyllä eilen lukemastani Aamulehden henkilökuvastakin. Hän kertoi siinä olevansa täydellisen onnellinen mies, jopa maailman onnellisin mies. Tuo yksi lause kertoo jo paljon siitä, kuinka paljon mies rakastaa työtään ja millä intohimolla hän sitä edelleen tekee, vaikka kuvausvuosia ja valokuvia on jo aikamoinen määrä takana.

Maailmanluokan keikkatunnelmaa Tampere-talossa

Jos Kaija Koon kuva pysäytti minut etsimään äitiä, niin kyllä pysäytti Green Daynkin keikkakuva muutaman vuoden takaa. Tuijotin sitä samalla vähän kuin hypnotisoituna kuin surumielisenäkin. Kuinka moni artisti jatkaa vielä pandemian jälkeen? Voi kuinka olisin halunnut nähdä bändin nyt kesällä! Hämärässä tunnelmassa, savukoneen pöhistessä päässäni alkoi soida Basket Case, tuo ikisuosikkini. Tuijotin Billie Joen kasvoja lavalla hoilottaen päässäni biisiä ja olin kuin hetken aikaa sillä keikalla, jota ei sitten tullut. Ja itse asiassa monikin biisi soi päässäni jälkikäteen, sillä kajareista tulee esillä olevien artistien musiikkia. Kotiin lompsiessa päässäni soi Depeche Moden Personal Jesus ja silmissä näkyi upea lähikuva heidän keikaltaan.

Jos rakastat värikkäitä valokuvia, keikkatunnelmaa ja upeita hetkiä eri puolilta maailmaa, käy ihmeessä katsomassa Larmannin näyttely tänä kesänä! Lippu näyttelyyn maksaa 12 euroa, joten ei ole minusta paha hinta. Tässä teille muutama maistiaispala kuvista, mutta ne täytyy kyllä nähdä läheltä!

Kuka pääsi keikkatunnelmaan? Onkohan näyttelyssä oma lempparisi?

Näyttely avoinna 30.6.-18.8. tiistaista sunnuntaihin klo 10-17 Tampere-talossa.