Viimeisimmät kuulumiset

Sunnuntaita ja ihanaa isänpäivää! Meillä on ollut ihan loistava viikonloppu josta lisää myöhemmin, mutta tiedättekö mikä viikonlopussa on ollut parasta? Perhe. Se, että olemme olleet koko ajan yhdessä ja se, että olen koko viikonlopun saanut viettää myös oman isäni kanssa!

Tämän postauksen ajastin jo perjantaina talteen, joten vastaukset sen perusteella. Ihanaa kun oli hetken aikaa lunta, ai että villiinnyin! Nämä haasteet kertovat jotenkin niin lyhyesti samalla paljon tekijästään, joten oli pakko napata tämä mukaan Outin blogista kun bongasin. Näitä on itsestään ainakin kivaa lukea.

Viimeisin viesti

Kumpi ostaa glögit? Jaoimme äidin kanssa viikonlopun reissun ruokavastuuta ja kysyin asiaa häneltä. Ei ehtinyt työkiireiltään vastata, olin jo poistunut kaupasta ja kotona (ilman glögejä), kun vastasi.

Viimeisin nauru

Ihan sydämeni pohjasta olen nauranut kuopuksen jutuille, hän on ihan oikeasti välillä hervoton. Se sanavarasto mikä 3 veellä on ja miten sitä käyttää. Ilmaisuja kuten ”aivan, kyllä” tai ”oikeastaan”, ne kuulostavat niin pikkuvanhalta metrin mitan suusta. Samalla hän ilmoittaa vakavalla naamalla keskellä kauppaa olevansa näkymättömän Ollinkaisen lapsi, eikä minun, että älä vaan äiti sano olevasi minun äiti. Nauroin ihan kaksinkerroin keskellä Prismaa. Josta hän tietenkin suuttui, koska ei hänen jutuilleen saa nauraa. Näkymätön Ollinkainen… :D <3

Viimeisin itku

Siis en tiedä mistä tuulee, mutta tämä viikko on mennyt täysin mielettömässä hyvän mielen flowssa. Töitä on piisannut, olen mennyt paikasta toiseen, urheillut ja kaikki on sujunut. Ja… Itken yleensä aina jotain uupumista tai stressiä, mutta nyt en muista kuin ilosta tai liikutuksesta itkemiset! Itkin tällä viikolla maanantaina, kun esikoiselta irtosi vihdoin ensimmäinen ja iltapäivällä myös toinen hammas. Minun iso tyttöni byääää! Seuraavana päivänä itkin, kun tarhanope sanoi kuopuksen olevan niin ihana, että hän adoptoi tämän ja samalla rutistivat toisiaan. Menin autoon tihuuttamaan liikutuksesta.

Viimeisin ruoka

Yllätytte! Lupasin kuopukselle Happy Mealin palkinnoksi perjantaiaamun mallikuvista. Hän haluaa hampparin, porkkanat ja maidon ja parasta ateriassa on… Lelu. Se oli siis hänen palkintonsa ja lelunakin oli kiva kirja! Minä söin Mäkkärin Caribbean Chicken salaatin, joka on mielestäni ihan super hampparipaikan salaatiksi. Linssejä, lehtikaalta ja kanaa, salaatti on ruokaisa ja jotain ihan muuta kuin tomaattia, salaattia ja kurkkua. Se on viimeisin ateria ja suosittelen testaamaan!

Viimeisin hermostuminen

Tapahtui perjantaiaamuna. Meillä on kotona kolme vessaa, mutta lapseni kirkuivat saman vessanpöntön äärellä ja tappelivat siitä, kumpi pääsee ekana aamupissalle. Oikeasti, meillä on kolme vessaa, lopettakaa!

Viimeisin ostos

Ahdisti, kun lapsilla tuntuu jäävän koko ajan vaatteita pieneksi. Ostin siis Papun alesta ota 4 ja maksa 3-tarjouksella molemmille mekot ja sukkikset. Ei jäänyt paljoa hintaa, ale ja tuo tarjous päälle! Tosin sukkikset olivat niin isot, että joutuvat odottamaan hetken kasvamista.

Viimeisin muutos sisustuksessa

Missä? Sisustus on jäänyt kyllä ihan totaalisesti. Lahjakorttikin sisustuskauppaan olisi, pitäisi käydä kurkkimassa tarjontaa. Mutta jouluvaloja (kaamosvaloja) on laitettu esille ja Tiinan taulua ihailen päivittäin!

Viimeisin lukemani blogiteksti

Myönnän, olen ihan surkea blogilukija nykyään. En vain ehdi. Ja sitten kun plärään kännykkää siirryn monesti Instaan, koska siellä on nopeampi kommentoida. Kännykkäni on siis pääsääntöisesti eri spostilla sisässä kuin blogger-profiilini millä pitäisi kommentoida moneen blogiin ja sitten en jaksa vaihtaa spostia ja en jaksa lukea blogeja koska en tykkää lukea jättämättä merkkiä ja… Seliseli! Luin Ladylta ainakin tämän koskettavan tekstin.

Viimeisin suunnitelma

Apua, omassa päässä on 1001 suunnitelmaa aivan tauotta menossa. Siellä pyörii arkiruokaideat, kuvausideat, asukuvausideat, blogiteksti-ideat, reissuideat, siis ihan kaikki suunnitelmat. Olen suunnitellut salaa hiljaa päässäni jostain joulutorireissusta miehen kanssa joulukuussa, mutta kun tililtä rapsahtelee alvit, yelit, ennakkoverot ja muut, on tullut olo että ehken edes ehdota. Ajattelin hienosti kysyä vanhempiani lastenvahdiksi ja varata yllärinä pienen reissun esimerkiksi itsenäisyyspäivän ympärille, olen suunnitellut sitä kolme kuukautta vailla toteusta. Onpa hyvä suunnitelma, hah! :D


mekko PURA FINLAND/ sukkikset KAIKO/ villatakki VILA/ kengät DR. MARTENS/ rannekoru OXXO/ korvikset PINJAPUU

Sellaisia viimeisiä kuulumisia! Onpa ollut ihan älyttömän hyvä viikko, vaikkakin edelleen lapset sairastelevat vuorotellen. Ihanaa sunnuntain jatkoa kaikille! Tykkäätkö tällaisista postauksista? Hei ja huomasitteko, sain taas ympättyä muutaman suomalaisen ihanan merkin asuun!

Mieletön Marjaana – kehu nainen päivässä

Onko sinun vaikeaa heittää kehu ilmoille? Onko helpompaa kehua miehiä kuin naisia? Lapsia kuin aikuisia? Muita kuin itseään? Vieraita kuin tuttuja?

Minä myönnän, että kehut jäävät monesti sanomatta. Sitä saattaa ajatella vaikka somea selatessaan, että wau, onpa upea saavutus tuolla, kaunis kuva ja upea ihminen, muttei saa aikaiseksi heittää viestiä. Pikafiiliksiä käytän Instassa usein, kyllä se sydänhymiökin jotain kertoo! Vielä enemmän pitäisi muistaa sanoa naamatusten kehuja aikuisille. Mikä siinä onkin, että lapsia kehuu ihan ”villinä”, mutta unohtaa sanoa äidilleen kiitos avusta ja tuesta? Ja miten hyvältä tuntuu, kun kuulee että joku on saanut inspiraation siitä mitä teet? Minä saan kuukaudeksi virtaa siitä, kun joku kertoo innostuneensa esimerkkini myötä lenkille tai avantoon tai kiittää hyvästä vinkistä.

Somessa on vuosia elänyt Kehu nainen päivässä-juttuja ja olen joskus ajatellut, että yhden viikon ajan nostan jonkun naisen somesta esiin ketä ihailen. Sitten se aina jää. Mutta suuria oman alansa esikuvia, joita katselen vähän suu auki ovat muun muassa Martina Aitolehti treenimotivaationsa kanssa tai Anni siinä, mihin on leipomisellaan päässyt. Ihan huikeita naisia! Noora on ihan omaa luokkaansa kunnianhimonsa ja työmotivaationsa kanssa ja se sitten näkyy tuloksissa ja asiakkaiden määrässä. Seuraan muuten varmaan 99 prosenttisesti naisia somessa ja nostan heitä ns. jalustalle, jonne haluaisin itsekin päästä. On ihan huikeaa millaiseen määrään ihmisiä sitä on tutustunut somen ja erilaisten tilaisuuksien kautta viime vuosina. Mieletön rikkaus!

Mutta keskitytään nyt yhteen naiseen, joka teillekin monelle varmasti tuttu ja joka on kuvien puseron takana. Vuoden 2017 Plus size-missi, lähes samanikäinen nainen itseni kanssa ja kahden lapsen äiti Marjaana Lehtinen on sellainen ilopilleri, etten ymmärrä mistä ammentaa kaiken hyvän olonsa ja positiivisuutensa. Mieletön inspiraatio ja esikuva! Olen nähnyt häntä useasti Helsingissä erilaisissa pressitilaisuuksissa ja aina hymy on ulottunut korviin asti. Kun lähdimme kuukausi sitten Changen reissulle Kööpenhaminaan, Marjaana oli juuri saapunut yöllä Elloksen kuvauksista Tukholmasta. Oli kuulemma nukkunut pari tuntia. Silti oli yksi aurinko ja naamansa loisti. Ihmettelin mihin hän peittää väsymyksensä.

Marjaana on kokenut suuren painonpudotuksen ja sen, miten eri tavalla häneen on alettu suhtautua. Hän on puhunut hyvin avoimesti erilaisista painoon liittyvistä kipupisteistä ja on todellakin malliesimerkki kehopositiivisuudelle. Hän jos kuka tuntuu viihtyvän nahoissaan ja se säteilee ulospäin. Marjaana on muun muassa kirjoittanut kirjan, päässyt Elloksen nettisivujen etusivulle ainoana suomalaisena ja… No, suunnitellut esimerkiksi tämän oman malliston yhteistyössä Noshin kanssa. Ihan huikeita saavutuksia ja tuntuu, että hänen energiallaan ja positiivisuudellaan pystyy mihin vain!

I love me-messuilla onnittelin Marjaanaa hänen nimeään kantavasta Noshin mallistosta, joka oli juuri silloin tullut uunista ulos. Sanoin, että näin heti minkä vaatteen minä haluaisin mallistosta: SADE-puseron rusetilla. ”Sinulle kyllä sopisi se valkoinen” vastasi Marjaana. MITÄ, valkoinen! En käytä ikinä valkoista, kun kuolasin sen vaaleanpunaisen perään!

Viikkoa myöhemmin sain sähköpostin, että saisin valita Marjaanan mallistosta vaatteen. No, ei tarvinnut miettiä. Arvoin ainoastaan koon puolesta, sillä monesti Noshilta XS-koko on hyvä, mutta pelkäsin sen olevan parin pesun jälkeen liian tiukka ja valitsin sitten S-koon. Kuvissa vielä pesemätön, eli uskon olevan juuri hyvä koko! Pari päivää valintani jälkeen otin yöppärissä paketin vastaan ovelle ja ihastelin tuota vaaleanpunaisen sävyä, juuri oikea. En tiedä pitäisikö marraskuussa pukeutua mustaan, mutta minä kyllä aloitan nyt sen väri-iloittelun kun luonto on harmaa. Pastellisävyissä oli niin hyvä mieli, että omakin hymy ulottui korviin asti kuvia ottaessa. Ja hämmästyin muuten miten paksua trikoota pusero on, pystyy erittäin hyvin käyttämään ilman mitään aluspaitaa. En voi olla koskaan hämmästelemättä miten paljon Nosh on kasvanut yrityksenä sen jälkeen, kun kävin ekoilla Nosh-kutsuilla vuonna 2014. Huikea kasvu! Asustin paidan kahden muun suomalaisen merkin, Coruun ja Palmrothin kanssa.


paita NOSH x MARJAANA (saatu)/ neuletakki ESPRIT/ kengät PALMROTH (saatu)/ korvikset CORUU/ panta H&M/ farkut CUBUS

Ketä muuta ihastuttaa vaaleanpunainen rusetti-paita? Kiitos Marjaana kun olen saanut tutustua sinuun ja kiitos, kun olet niin sydämellinen ja iso inspiraatio monelle!

Tehdäänkö yhdessä Kehu nainen päivässä-viikko someen? Tietäisitkö sinä heti kenet kehuisit ensimmäisenä?

P.S. Nosh x Marjaana-mallistoa on saanut jo edustajilta, huomisesta eteenpäin tilattavissa myös verkkokaupasta!

Parempi marraskuu

Huomenna se alkaa, marraskuu. Olen törmännyt aina kommentteihin siitä, että marraskuu on vuoden pahin. En tiedä ketään joka rakastaisi yli kaiken marraskuuta, onko siellä joku? Itselläni huhti- ja marraskuu ovat inhokit. En siedä sitä harmautta huhtikuussa, joka paljastuu lumen alta, pölyä ja räntäsateita. Kylmässä vietettävää vappua. Huhtikuu siis jyrää itselläni vuoden ykkösinhokiksi, vaikka tänä keväänä se ei ollut paha, sillä olimme viikon Rukalla nauttimassa auringosta ja lumesta ja kun sieltä palasimme, oli jo lämmin! Siinä missä toiset tarvitsevat syksyy aurinkoloman, minä tarvitsen lumiloman kevääseen. Oli ihan paras resepti selvitä huhtikuusta!

Mutta millä selättää huomenna alkava monien inhokki ja tehdä siitä parempi? Poissa on upea ruska, ei ole vielä lunta, pimeys alkaa aikaisin ja… Mitä kivaa marraskuussa on? Itse nautin kynttilöistä ja joulun lähestymisestä, mutta tällä viikolla voimat on vienyt kellojen kääntäminen. Liekö ikä, kun se ei ole aiemmin iskenyt näin. Illalla ei osaa mennä yhtään aiemmin nukkumaan ja aamulla heräävät niin vanhemmat kuin lapset kuudelta. Yöt ovat siis lyhentyneet tunnilla, uni ei vain jatku. Väsymys vie taas mielialaa alaspäin, nyt ei auta kuin toivoa, että tasoittuu pian! Oletko itse kärsinyt tästä? Toisaalta olipahan sitten tänä aamuna jo seiskan jälkeen kahlattu Me Naiset kannesta kanteen läpi, kun uni loppuu!

Marraskuuta kohti meinasin mennä seuraavin asein:

  • Laittaa ne vitamiinit suuhun. Eivät auta siellä purkissa.  B on se mitä ehkä eniten kaipaan ja joka auttaa jaksamaan, rautaa syön edelleen, sinkkiä ajoittain, magnesiumia parantaakseni unta ja palautumista.
  • Jatkaa inkiväärimehun nappailua, jota on otettu päivittäin syyskuusta ja jonka mies tekee itse (kiinnostaako ohje?). Piristää, kiihdyttää aineenvaihduntaa ja auttaa lenssuja vastaan.
  • Varata se hierojan, jonne piti mennä syyskuisen puolimaratonin jälkeen. ARGH! Ei muka ole ollut aikaa. No onpa kun otan ja jätän vaikka yhden juoksulenkin väliin!
  • Mennä metsäretkelle lasten kanssa. Nyt äkkiä ennen kuin tulee liian kylmä! Siitäkin haaveiltu pitkään. Ensi viikolle on jo ihan sovittu metsäily onneksi, joten tulee toteutumaan.
  • Yritämme jatkaa talviiuintia. Tänään kolmas kerta edessä. Viimeksi vesi oli +6, vielä meni, mutta onnistuuko kun lunta tulee? Se olo jälkikäteen, se on taivaallinen.
  • Polttaa edelleen joka ilta kynttilöitä.
  • Nostaa ikkunoihin ”joulu”tähdet, eli valosarjat. Marraskuussa se on jo sallittua!
  • Nauttia glögiä ja pipareita. Jouluna niitä ei sitten kuitenkaan enää edes jaksa.
  • Opetella ottamaan vapaapäivän. Vaikka sunnuntain. Tai edes puolikkaan päivän. Laitan luurin kiinni ja jätän kotiin ja omistaudun perheelleni. Tämä täytyy ihan oikeasti opetella, mutta nyt otan siitä rutiinin. Olen ylikierroksilla koko ajan.
  • Nauttia juoksemisesta ennen kuin tulee liukasta. Nyt on hyvä, raikas ilma juosta ja lenkit ovat kulkeneet tällä viikolla todella hyvin. Nautitaan vielä kun ei tarvitse pelätä liukastelua!
  • Käydä yhden kerran ainakin treffeillä (teatteriliput ja lastenhoitaja varattu). Tai ei kun hei, onhan ne talviuintikerratkin treffejä eikö ole! <3


mekko MONKI/ housut KATRI NISKANEN/ takki GLOBAL ESSENTIALS / kengät DR.MARTENS/ korvikset LINDEX

Josko näillä selviäisi 30 päivää? En kyllä halua enää viikonloppuna herätä kuudelta, milloin tämä homma tasoittuu? Mitkä ovat omat evääsi siihen, että marraskuusta tulisi vähän parempi?