Support your local – sinä voit auttaa

Tällä hetkellä kun kaikki toiminnot ovat seis, olisi ihan parasta tukea mahdollisuuksien mukaan yrittäjiä. Verkkokaupat pyörivät, lahjakortteja voi ostaa ja tukea näin hädässä olevia yrittäjiä. Somessa on ihanasti pyörinyt tue yrittäjää-haasteita, joissa on nostettu yrittäjiä esiin.

Nämä kuvat ovat Marinan ottamia. Hänelle voi varata valokuvausaikoja. Sen lisäksi montaa työtä tekevä nainen pyörittää mm. Kauneuden tavaratalo-verkkokauppaa, johon ovat ystävänsä kanssa itse tehneet näitä pitsikorviksia, jotka minulla on kuvissa. Ihanan näyttävät mutta samalla niin superkevyet! Suosittelen lämmöllä, korut eivät paina mitään ja niitä on ihana käyttää!

Kengät kuvissa ovat Palmrothin, yksi upea kotimainen merkki, jolta saa todellakin laadukkaita kenkiä. Nämä ovat säänkestävät saappaat, jotka menivät vaikka vettä satoi tosissaan kuvia ottaessa. Ihan parhaat ja ovat muuten alessakin. Sukkikset kotimaisen Kaikon.

Ystävä pyörittää yritystä, joka järjestää pop up-myymälöitä. No, tiedätte miten niiden käy. Yksi pop up on tulossa nettiin ensi viikolla, sen löydät täältä. Myyntiin on tulossa erilaisia kankaita, kannattaa tsekata jos käsitöitä harrastat. Kässämessutkin netissä ovat!

Teeleidiltä saa tilattua ihanaa teetä kotoiluun. Lähes mihin vain yritykseen voi ostaa lahjakortin. Upealta Uhanalta tuli juuri lisäerä uutuuksista! Yritetään parhaamme mukaan pitää yritykset pystyssä!


mekko TWIST & TANGO (second hand)/ neuletakki GARCIA JEANS/ kengät PALMROTH/ korvikset MAJO DESIGN/ sukkikset KAIKO

Itse kävin eilen leipomossa Kuusamossa, jossa luki kissankokoisin kirjaimin älä koske tuotteisiin itse! Tuli vähän olo, etten saisi olla siellä (olin ainoa asiakas). Mutta kävin ostamassa kuopukselle synttärikakkua, ostin kuusamolaisia porkkanasämpylöitä, tölkissä olevaa Kuusamon muikkua sekä Juntulan karpalo-ohramuroja. Heilläkin muuten nettikauppa, jonka löydät täältä.

Pieniä tekoja, joilla voi olla isokin merkitys. Kerro ideoita, miten sinä olet tukenut yrittäjiä tai mitä ideoita nämä ajat ovat poikineet?

*Kuvat MR Photo/Marina Rotkus photography

Duracellin voimaannuttava viikko

Ihanaa, lumista ja aurinkoista maanantaita täältä Mansesta! Olen hieman fiiliksissäni viikonlopusta ja koko viime viikosta. Kävelimme käsi kädessä aamulla eskariin esikoiseni kanssa ja hän kyseli, milloin pääsisi uudelleen tuollaiseen viikonloppuun. Järjestetäänkö niitä joka viikko? Anteeksi että jatkan jo toisessa postauksessa tätä hehkutustani, mutta oli niin mieletön tunne, että hän viihtyi superhyvin, oli onnellinen ja kun lähdimme ajamaan illalla mummilasta kohti kotia, tuli lohduton itku siitä, että nyt viikonloppu on ohi. Ihan mahtavaa, että hänelle jäi niin vahva, iloinen ja pysyvä muisto. Sinne paineli eskariin Laajavuori-pipo päässä!

Mietiskelin itsekin, miksi tänä aamuna oli niin onnellinen, joskin samalla vähän stressaantunut olo. Se johtui ihan varmasti kaiken kaikkiaan mahtavan onnistuneesta viikosta ja ennen kaikkea hyvistä yöunista. Koska perjantaina lapsi nukahti hotellissa 21.30, olin minäkin perään aika pian unessa ja nukuin vailla kuopuksen herätyksiä järjettömän sikeästi. Eilen tajusin taas miten tärkeää uni on ja kun mies kysyi, riittikö vain puolikas jakso Blacklistia sanoin että joo, kävelin ylös ja olin unessa 22.30. Pitäisi nyt tsempata tässä, illat venyvät meillä liikaa. Lapsen ilo, hyvät unet ja monenlainen puuha sekä suuri ulkoilun määrä tekivät sen, että heräsin ihan Hangon keksinä tänään. Ja minä olen muuten aika aamuäreä tyyppi.

Mutta jonkin sortin ennätysviikon tein. Vai mitä sanotte, siihen mahtui:

  • 3 juoksulenkkiä
  • 1 jumppa
  • yksi hyvin hektinen Helsinki-päivä
  • kolme eri laskettelukeskusta ja rinteessä oloa
  • viikonloppu Jyväskylässä
  • trampoliiniparkissa riehumista
  • kaksi eri kylpylää ja niissä polskimista
  • keilausta
  • lasten viemistä harrastuksiin, reitti jonka mies aina hoitaa ja minä meinasin sekoilla
  • pressitilaisuus Tampereella
  • ja tietenkin ne työt, monen monet markkinointisähköpostit, kirjanpitäjän kanssa pidempi säätö, junassa tehty starttirahan jatkohakemus ja… Yrittäjän perussäätö

Tästä huolimatta en koe oloani yhtään väsyneeksi, vaan hyvin onnelliseksi ja voimaantuneeksi. Rakastan puuhata, rakastan olla ulkona ja rakastan lastani niin että halkean. Ei, en ole ottanut mitään teetä kummempaa onnellisuuspilleriä tänä aamuna. Lisäksi koko kodin valaiseva valo ja se LUMI tekee ihan hirveästi. Voi miten paljon tammikuun vesisade ja pimeys söikään voimia, nyt sen vasta ymmärtää!


mekko PAPU STORIES/ huivi & pipo SILVERJUNGLE/ sukkikset MARY A JALAVA/ korvikset INGA CECILIA/ kengät DR.MARTENS

Nämä kuvat ovat myös taitavan Mimi & Nöde Photographyn Dilanin käsialaa. Olin todella iloinen, että sain asuun yhdistettyä neljä eri kotimaista merkkiä. Uskotteko, että ostin nuo sukkahousut odottaessani esikoista? Siis kyllä, yli 7 vuotta sitten ja konepesussa ovat aina käyneet. Miten ne voivat edelleen olla hyvässä kunnossa, niissä on kyllä laatu kohdillaan!

Oliko sinulla onnistunut viikko ja viikonloppu? Millä mielin kohti helmikuuta? 

We’re Brave ja ihana elämänvaihe

Lauantaita ystävät! Onpa ollut ihmeellinen viikko – olen ollut ihan hirveästi yksin tällä viikolla. Tai tarkoitan, että ilman perhettäni. Vähän vahingossa (mies on hoitanut harrastukset ja ottanut toisenkin mukaan), vähän tarkoituksella (yksi ilta tuli yllättävä Skype-puhelu ulkomailta ja hautauduin puhumaan siihen) ja sitten käynyt pari kertaa Helsingissäkin yksin ja yöpynyt tyhjässä mummolassa. Niin paljon on tullut oltua muualla (vaikka toisaalta maanantainakin oli kotipäivä ja kuopus poissa päikystä), että nyt on jo ikävä perhettä. Ihanaa, kun on viikonloppu. Vaikkakin ehkä vähän väsynyt sellainen, kuopuskin oli viime yönä ekaa kertaa yksin kaverilla yökylässä. Koko syksyn ovat sitä kyselleet ja nyt toteutui, hän oli niin onnellinen! Mutta onhan se pienelle rankkaa ja väsy iskee jälkikäteen.

Torstaina tuli joku ihan todella ihmeellinen rauha itselleni kaiken tämän kiireen keskellä. Oli ollut superenerginen aamu Uhanalla Helsingissä, olin juossut pitkän lenkin lumisateessa ja saimme naapurit iltateelle. Sen sijaan, että sitä hössöttäisi ties mitä siivouksia ja muita, istuimme rauhassa naapurien kanssa juttelemassa lasten leikkiessä. Miksei tällaista tee useammin? Ei muka ehdi, mutta kyllä nyt tunnin tai kaksi ehtii kyllä useamminkin irroittaa!

Jo aiemmin torstaina päivällä tuli kaiken stressin jälkeen fiilis, että kyllä tämä tästä. Pala kerrallaan tehden, aina saa jotain valmiiksi ja aina jää jotain tekemättä. Aina on vähän stressi mistä töitä seuraavaksi, samalla kun on ylpeä siitä, mitä on saanut aikaan. Isompi kuntaprojektini päättyy nyt tulevalla viikolla ja jättää aukon päiviini, jonka tilalle toivon löytäväni uusia haasteita! Saa muuten vinkata, jos on esimerkiksi kuntapuolen hommia Pirkanmaalla tiedossa, olipa kivaa tehdä niitäkin vuosien tauon jälkeen.

Ylipäätään tämä viikko on antanut tietynlaista rauhaa ja onnea elämäntilanteesta tällä hetkellä. Aina on omat haasteensa, epävarmuutensa ja menneisyyden traumansa, mutta tällä hetkellä meillä on menossa ihana elämänvaihe. Lapset ovat ihan superiässä. Itsenäisiä leikkijöitä, kaverien kanssa touhuajia, mutta samalla vanhempien syliin käperytyviä, iltalaulun, suukot ja muut vaativia. Aika menee ihan hirveän äkkiä, sen tajuaa nyt. Ihan hetki sitten en uskaltanut käydä edes vessassa taaperon kaatuillessa, jätin käymättä illalla suihkussa kun nukutustaistelulta ei ehtinyt ja ajattelin, etten varmaan vuosikausiin tule lukemaan kirjoja. En ehdi. Niin vain pari vuotta myöhemmin meillä on yllättävänkin paljon aikaa tehdä omiakin juttuja, mutta silti ihanan pienet pallerot (sain juuri heiltä palautetta, etteivät halua olla palleroita. Kieltäydyin tottelemasta ja sanoin että ovat aina pikkupalleroitani).

Yrittäjyyskin on näyttänyt paljon niin hyviä kuin huonoja puolia tämän neljän kuukauden aikana, jotka olen ehtinyt olla täysipäiväinen yrittäjä. On stressannut toimeentulo, seuraavien töiden löytäminen ja ärsyttänyt jatkuva osaamisensa myyminen. Olen unohdellut välillä asioita, kun päällekkäin menee niin monta eri projektia. Samalla on ollut ihan huippua, että voin suostua ja kokeilla vähän ”sitä sun tätä” työtehtävää ja tehdä töitä missä vain. Tällä viikolla olen naputellut kahvilassa Helsingissä, tyhjän mummolan lattialla, kampaajalla, kotona eri paikoissa, junassa, Onnibussissa ja ties missä. Sopii luonteelleni ihan äärimmäisen hyvin, viuhtoa sinne tänne.


jumpsuit VERO MODA/ korvikset UHANA DESIGN (saatu)/ neule VILA/ kengät H&M/ rannekoru OXXO

Täytyy nauttia kyllä siitä tilanteesta, missä juuri tällä hetkellä on, sillä mikään ei ole pysyvää. Elämä muuttuu tauotta. Lapset muuttuvat vuodessa ihan eri tyypeiksi. Sitä, missä ja mitä töitä teen vuoden päästä en tiedä vielä yhtään, mutta rohkeasti täytyy ottaa vastaan kaikki, mitä elämä antaa ja kääntää joka kivi.

Rohkeudesta kertovat nämä mielestäni älyttömän upeat Uhanan korvikset, joiden nimikin on We’re Brave. Niiden keraaminen osa on valmistettu Nuutajärven lasikylässä ja jokainen keraaminen ympyrä on vähän erilainen – niin kuin me ihmisetkin. Ylpeänä kannan näitä korviksia ja kerron niiden tarinaa, Uhana Design lienee menestyneimpiä tamperelaisia yrityksiä!

Huh, että tuli onnellinen olo kaikesta tätä kirjottaessa. Siitä, miten kiitollinen olen elämäntilanteestani, sillä tällä viikolla olen taas raottanut verhoa menneisyyden traumoistani. Kiitollinen siitä, ettei minun tarvitse pelätä, saan mennä touhottaa yrittäjänä ja kotona on tyyppi, joka pitää palikat kasassa ja kannustaa kokeilemaan kaikkia. Kun väsyksissä tappelee illalla hänen kanssaan, unohtaa välillä miten mielettömän arvokasta on, että minulla on täysi tuki ja turva kotona. Ja ihanat, ihanassa elämänvaiheessa olevat pallerot.

Kiitollisin mielin viikonloppuun, ihanaa sellaista kaikille! Oliko vähän liian siirappista tämä meno tällä kertaa, hih!