Kehutuin look ikinä

Terveisiä Pärnusta! Kotiuduin eilen myöhään sellaiselta luksusreissulta, ettei parempaa ehkä ole ollut. Kolme päivää elämyksiä, hotelliöitä, ihania ruokia ja suunniteltu ohjelma. On aika mahtavaa näin pienten lasten äitinä päästä reissulle, jossa ei tarvitse miettiä mitään. Ilmaantua vain paikalle. Kyydit, ruoat, tekemiset ja majoitukset on hoidettu. Täytyy muuten sanoa, että ihastelin monta kertaa sitä lämpöä, millä meidät otettiin joka paikassa vastaan. Virolaiset olivat aivan superystävällisiä ja lämminhenkisiä ja meidät halattiin tervetulleeksi joka paikassa. Jäi lämmin olo reisssusta. Ja jäi niin monta kuvaa ja kokemusta, etten tiedä mistä lähteä teille niitä purkamaan.

Siispä sulattelen hetken ja keskityn nyt ensisijaisesti sairastupaan, esikoisella on nyt viikko kuumetta täynnä. Yö meni yskiessä ja vien hänet tänään kolmatta kertaa lääkäriin. On sitten hätävarjelun liioittelua tai ei, mutta lapsi on ollut jo viikon poissa eskaristakin ja ihan superkalpea ja kurjana, täytyisi saada tauti taittumaan.

Mutta palataan hetkeksi viikonloppuun (tuntuu muuten että siitä on iäisyys) ja lookiin, joka minulla oli veljeni häissä. Oli hauskaa, miten hirveästi ihmisillä sattui olemaan sinistä päällä. Morsiusparin äideillä, kälyllä, kaasoilla, kavereilla, todella monella oli tummansinistä päällä. Tunsin itseni vähän huutomerkiksi kirkossa oranssissani, mutta kyllä kuulkaa sai mekko kehuja. Ja tukka. 93-vuotiaan mummoni mielestä näytin filmitähdeltä ja hän kehui minua joka käänteessä, olin ihan hämmentynyt. Olin nimittäin ajatellut, että look olisi ns. liikaa mummolleni, mutta päinvastoin.

Törmäsin mekkoon ihan vahingossa, kun selailin Saran blogia. Mekko näytti jotenkin niin väriseltäni ja ennen kaikkea mukavalta, että laitoin tilaukseen. En ole aiemmin tilannut Asokselta ja hämmästyin, miten tarkkaan siellä pystyi määrittämään kokonsa. Siellä kysyttiin jopa mitä kokoa käytän esimerkiksi Onlylta ja näin koko-opas suositteli minulle kokoa 36. Ja passeli oli! Mekko löytyy täältä, jos joku innostuu.

Mekossa oli monta ihan superkivaa juttua. Se oli helppo päällä, ei puristanut mistään. Se ei rypisty ja se heiluu nätisti tanssiessa. Se on pitkä, joten sukkiksia ei tarvittu, mikä on minusta ihan parasta. Vihaan ohuita sukkiksia! Kohtuullisen paksua kangasta ja lämmin se kyllä oli, eli hellekelillä olisi voinut olla tukalaa.

Halusin helpon ja näköiseni juhlalookin, joten päätin pyytää näyttävän kampauksen, joka vie huomion niin, ettei tarvita paljoa koruja. Malliksi vein kuvan kampauksesta, joka minulle on tehty vuonna 2015. Tästä tuli juuri sellainen kun toivoin, tuossa 2015 lookissani oli letit sivuilla, lauantaina letti tehtiin päälle. Ja lakkaa oli niin paljon, että tukka pysyi asennossa vielä sunnuntai-iltanakin!


mekko Y.A.S/ korkkarit CLARKS/ rannekoru OXXO/ korvikset CITYMARKETISTA (ehkä niillä joku merkkikin oli, mutten enää muista)

Ihan harmitti laittaa mekko kaappiin, voi kun voisin käyttää sitä taas! Mutta missä tuollaista voisi käyttää, jos juhlia ei ole tiedossa? Viitsiikö sitä seisottaa kaapissa vai onko se laitettava kiertoon? Viihdyin siinä niin hyvin, etten muista ikinä olleeni näin helpossa juhlalookissa.

Tyttöjen mekoista kysyttiin myös, ne olivat Zalandolta nämä mekot. Voi että säälittää tuo kuumeinen morsiustyttö, hän oli niin odottanut juhlia!

Sellainen look oli viime viikonloppuna, mitä tykkäätte? Viimeksi muuten poseerasin kuvaajalle tuossa kohtaa 14 vuotta sitten hääpuvussa, oli hassua olla siellä taas niin pitkän tauon jälkeen!

 

Superjännittävä loppuviikko

Onpa vaikeaa kärsimättömälle ihmiselle odottaa. Olen siis kohta kaksi viikkoa odotellut starttirahapäätöstä ja sitä alkujaan kahdessa viikossa lupailtiin. Voi, tulisipa pian! Ja sitten taas kun ei ole tullut, eipähän ole ainakaan tarvinnut pettyä. Mutta haluaisin hommiin!

Sitten toinen juttu, mitä olen odottanut ja jännittänyt tapahtuu huomenna. Pääsen nimittäin työhaastatteluun! Olen tästä niin superhyperinnoissani (ja samalla jännittää hulluna) ettette usko. Niin lukemattomia hakemuksia on täältä lähtenyt ja koskaan ei edes haastattelua. Koen pelkästään haastattelun jo upeana mahdollisuutena ja olen siitä todella iloinen! Se tapahtuu Helsingissä, eli tie vie sitten huomenna Helsinkiin päiväksi ja sieltä kurvaan suoraan junalla Jyväskylään, sillä ylihuomenna vietetään veljeni häitä.

Siis ne häät! Niinpä! Voi viude mikä keli on tullut heille hääviikolle, mahtavaa! Puheeni on valmis ja nyt vain jännityksellä odotellaan. Ja yritän kaikkeni, etten ajattelisi mahdollisia sairasteluja. Joku stressi otti jo vallan, sillä ystäväni herpes pamahti huuleen parahiksi paikalle haastatteluun ja häihin. Voi että, maailman tyhmin vaiva! Tuli mieleen kaikki koulukuvat, joissa se lapsenakin huulta koristaa, nythän taitaa olla juuri koulukuvausaika. No, jos sillä selvitään niin pieni juttu on. Morsiustyttö veti eilen lipat pyörällä ja verta tuli jalasta, kädestä ja kylki meni naarmuille. Onneksi naamasta ei tullut hakatun näköinen ja onneksi ei käynyt pahemmin!


mekko PAPU STORIES/ korvikset MAANANTAIMALLI/ rannekoru BY PIA’S/ tennarit CONVERSE/ panta LINDEX

Ja sitten kun ovat haastattelut ja häät ohi, pitäisi minun näillä näkymin kurvata sunnuntaina takaisin Helsinkiin ja olla muutama päivä reissussa. Reissun ohjelma on niin jännittävä, että sydän jätti lyönnin väliin sitä miettiessä (kuulette varmasti tästä myöhemmin). No, onneksi en ehdi miettiä, keskityn nyt siihen huomiseen ekana. Ja mitä laitan päälle! Apua! En koskaan kulje hirmu business-lookissa, joten en halua pukeutua liian tiukasti, sillä sitten olo on epämukava. Mutta kuitenkin siististi ja kunnioittavasti.

No, ei auta kuin aloittaa viikonlopun kamojen pakkaaminen ja siinä samalla miettiä huomisenkin asu. Huih kun jännittää nyt ihan kaikki! Wish me luck!

*kuvat ovat taitavan Mimi & Nöden Saaran käsialaa ja mekko Papun uudesta mallistosta, eikö ole vastustamaton väri!

Elämme kovia aikoja ystäväiseni

Jostain käsittämättömästä syystä otsikossa oleva lausahdus on jäänyt lähtemättömästi mieleeni. Nauroin aikoinani (noin 25 vuotta sitten?) ihan kippurassa Aku Ankassa esiintyneelle Jäyhälle jököttäjälle. Koiralle, joka kommentoi lakonisesti kaikkea Akun tekemää ja sai Akun vetämään herneet nenäänsä. Koira edusti juuri sellaista viilipytty-tyyppiä, joka ei hetkahda mistään ja Akuun sekä nollasta sataan kiihtyvyyden sekunneissa samaistuin hyvin. No, olen sitten koko aikuiselämäni viljellyt aika ajoin lausetta ”Elämme kovia aikoja ystäväiseni”, fraasi, jonka tuo jököttävä koira tuumasi Akulle.

Meinasin ratketa ääneen nauramaan, kun menimme miehen kanssa kaksin leffaan katsomaan Leijonakuningasta muutama viikko sitten ja siellä mainostettiin Aku-lehteä. Kaikista mahdollisista klipeistä pärähti kankaalle kuva Jäyhästä jököttäjästä sanomassa tuota fraasia. Mahtavaa, sehän on muidenkin mielestä siis legenda ja yksi parhaita Aku-juttuja? Kuinka moni muistaa? Minä niin rakastin Aku Ankkoja, luin isäni vanhat Akut 1960-luvulta ihan puhki mummon ja ukin mökillä ja vuodesta 1991 alkaen se kolahti omaan postilaatikkoon.

Miten tämä nyt liittyy mihinkään? Siten, että tänään lähtee nyt vihdoin kesän projektini eteenpäin. Olen käynyt kesän aikana 80 tunnin yrittäjyyskurssin, olen käynyt useamman kerran Uusyrityskeskuksessa (jossa joskus olin töissä, onpa hassua olla tuttujen ihmisten asiakkaana), olen palaveerannut tilitoimistossa, kirjoittanut liiketoimintasuunnitelmaa, vääntänyt isän avulla laskelmia yrityksen kannattavuudesta ja romahtanut useamman kerran. Tai ehkä romahtaminen on vähän liioiteltu sana, mutta useamman kerran on ahdistanut ihan hirveästi. Mitä minä nyt luulen tekeväni, kasvatustieteiden maisteri, joka ei ole mikään nero kauppatieteissä. Miten minä selviän tästä yksin? Olenko ihan hullu? Olen itkenyt miehelle, että miksi et estänyt minua, onko tässä mitään järkeä ja seuraavana päivänä ollut taas ihan intoa täynnä, että hyvä tästä tulee. Keksinyt erilaisia juttuja mihin voi yrittäjä-statuksella laittaa työhakemusta ja innostus taas myynnistä ja markkinoinnista.


hame LINDEX/ paita ZARA/ takki ONLY/ korvikset MAANANTAIMALLI/ rannekoru BY PIA’S/ kengät CONVERSE

Mutta onhan se nyt aika pelottavaa. Sitä on vähän yksin hommassa. Suvussa ja perheessä lähin yrittäjä löytyy isovanhemmista. Tuntuu, että painoivat hirveästi duunia ja eläke huono, sitäkö se sitten on. Kavereissa ja mm. blogin kautta tuntemissani ihmisissä on jo todella moni yrittäjä, eli ehkä se on vähän nykypäivän juttu, työllistää itse itsensä. Mutta entä jos homma ei ota tulta alleen? Entä jos starttirahahakemus ei mene läpi? Olen vitkutellut sen laittamista eteenpäin, pelkään niin kovasti ”tuomiota”. Elämme kovia aikoja ystäväni.

Tänään se saa luvan lähteä maailmalle ja sitten ei auta kuin odottaa. Mietin, etten sano tästä mitään julkisesti, sillä sitten ei tarvitse selitellä jos mokaan, mutta päätin kuitenkin kertoa. Koko kesä on mennyt asian ympärillä niin tiivisti ja tsemppiviestit ovat olleet hullun tärkeitä! Kiitos niistä!

Kukkaisissa tunnelmissa siis kohti tuntematonta, nyt vain peukut pystyyn ja odottamaan miten käy. Kuvat ovat otettu eilen Sastamalan maisemapellolla, vettä tuli tauotta, maa muuttui mudaksi ja jouduin pesemään neljä kenkäparia reissumme jälkeen. Kovia aikoja kai. Mutta kannatti, ihania kukkia saatiin kotiin ja tehtiin kiva pieni reissu Sastamalan wanhat talot-tapahtumaan. Piti vielä käydä niitä taloja lisää, mutta ei meillä ollut peltoreissun jälkeen enää kenkiä ja jouduimme kurvaamaan kotiin. Hups. Mutta eikö ole mieletöntä, miten kaupunki on panostanut näihin peltoihin? Oma hymy meinasi mennä vähän irvistykseksi, kun sade piiskasi silmiin. Pikkuvikoja, pakko oli tuonne päästä!

Toivottavasti värikkäät kukkakuvat piristävät vähän harmaana alkanutta viikkoa. Jännityksellä eteenpäin siis, hui!