Joulumekko joulun jälkeen – olen oikeasti ollut ihan lomalla

Siis minun piti tehdä tämä postaus jouluaatoksi. Sitten joulupäiväksi. Ehkä tapanina sen tekisin? Näin alkaa joulu olla ohi ja minä pääsen aiheeseen joulumekko. Olen ollut muutaman päivän täysin lomalla. Katsellut kun lunta sataa maahan koko ajan lisää. Ollut leikkipuistossa, lenkillä, pulkkamäessä ja lautailemassa. Istunut joka päivä paljussa ja saunassa niin, että olen muuttunut ihan ryppyiseksi. Katsonut Disney-kanavalta leffan Soul, kuten aika moni muukin Instan perusteella. Syönyt hirveän määrän juustoja, mutten yhtään suklaakonvehtia. Laulanut pukille autokatoksessa, jota pidemmälle emme uskaltaneet isomummoa ottaa tänä vuonna. Katsellut laulavaa ja kakkaavaa flamingo-lelua. Hymyillyt kuopukselle, joka pääsi eilen toivomaansa lautailukouluun Laajavuoressa. Pelannut aivan loputtoman monta kertaa Inkan aarretta, jonka kuopus sai lahjaksi.

Selkeästi tarvitsin taukoa koneelta, sitä on ollut aivan mahdoton avata. Huomenna koittaa taas arki ja ajattelimme palata arkeen pysähtymällä Himoksessa lautailuhommissa. Nyt seuraavaksi ajattelin pinkaista hiihtämään.


mekko NANSO/ takki PBO/ kengät DR. MARTENS (second hand)/ korvikset SAMASKORU

Kiitos joulu 2020. Olet ollut erittäin hyvä ja taaskaan ei lumipeite Jyväskylästä puuttunut. Miten teillä on mennyt?

Päivän surullisin uutinen

Olen joskus ennenkin mielestäni otsikoinut postauksen kohtuullisen samoin sanoin. Silloin kirjoitin siitä, kuinka kurjaa on, kun Nanso lopettaa Nokialla. Olin päässyt itse tutustumaan tehtaaseen, nähnyt ne motivoituneet, vuosikymmeniä tehtaalla töitä tehneet naiset, jotka jäivät nyt tyhjän päälle. Ollut kova ”fani” merkin suhteen ja surullisena luin uutisia ja mietin, miten porukan käy.

Nanson tuotanto siirrettiin ulkomaille, selvitin tällä viikolla, että vain 5% onneksi tuotannossa tapahtuu Kiinassa, loput esim. Virossa ja Portugalissa. Kuitenkin sovittaessani parin sadan arvoista neuletakkia I love me-messuilla en voinut olla hämmentymättä – sain putsata farkkujani pitkään siitä nukan ja lankojen määrästä, mitä vaatteesta lähti. ”Se tekee noin aluksi”, sanottiin messupisteellä. Kun höpötin asiasta IGn puolella, sain asiantuntevalta seuraajalta kommentin, että lanka on huonoa ja halpaa jos noin käy. Ei sitä pitäisi lähteä alussakaan. On hienoa, että Nanso työllistää suomalaista suunnittelua, mutta kyllä minulta jäävät tuotteet kauppaan, kun ne lentävät tänne Kiinasta asti ja laatu on tuollainen.

Lähes yhtä surullisia olivat uutiset kuluneella viikolla. Toki maailmassa tapahtuu paljon hirveitä asioita, mutta se mediahehkutus mikä kulutushysterialle annettiin oli mielestäni järkyttävää. Kuten kaikki varmaan tietävät, Mall of Tripla avasi ovensa Pasilaan ja hehkutus oli suuri. Mediat somevaikuttajista iltapäivälehtiin nostivat hyvänä asiana esille sen, että meillä on nyt lisää halpismerkkejä kuten RESERVED. Ihan mahtavaa! Kyseisellä merkillä mallisto vaihtuu KAHDEN VIIKON välein ja voitte vain kuvitella, millainen koneisto tekee ja millä laadulla sitä kamaa. Paljonko sitä jää myymättä. Paljonko se rasittaa ilmastoa. Vaateteollisuus tuhoaa ilmastoa enemmän kuin lentäminen.

Mutta suunnilleen kaikki uutiset mitä näin, huusivat isolla suomalaisten tekemiä ostoennätyksiä, hei me ostettiin enemmän kuin Lontoossa konsanaan menee vaatetta. JES! Onneksi soraääniä löytyi joukosta, mutta se kriittinen pohdinta tuntui kadonneen kokonaan. Me emme tarvitse enää yhtään Zaraa, Reservedia tai muuta halpisketjua. Ylipäätään on syytä pysähtyä ja miettiä hyvin tarkkaan, mitä vaatetta tarvitsee. Se halpa ei monesti olekaan halpa, koska kestää niin vähän aikaa ja joudut ostamaan niitä useamman.

Nettiostaminen on toinen kamaluus. Ihmiset tilaavat tavaraa muun muassa Wishiltä Kiinasta, koska on niin halpaa. Niin varmaan on joo, mutta kuinka se on valmistettu ja kuinka hirveästi se rasittaa maapalloa, valmistustapa ja lennättäminen? Ja sitten saa parhaimmillaan jotain aivan kuraa, jonka tunkee roskikseen. En ikinä ole tilannut Wishiltä ja vannon, etten tilaakaan. Ylipäätään nettiostaminen on haasteellista, koska monesti siinä klikkailee enemmän vaatetta ostoskoriin kuin kivijalkakaupassa ja palauttaminen saattaa jäädä.


paita LUMOAN/ housut PART TWO/ kengät MINNA PARIKKA/ takki GLOBAL ACCESSORIES/ neuletakki ESPRIT/ korvikset Kroatiasta paikalliselta taitelijalta suoraan ostettu

Minä en ole mikään malliesimerkki asiassa, tarkoitukseni ei ole kiillottaa omaa kruunua vaan herätellä keskustelua. Koska blogini on paljon pohjatunut asukuviin, minulla on varmasti vaatetta enemmän kuin tarpeeksi. Kokoni on blogiaikana vaihdellut 20 kilon verran puoleen ja toiseen, joten sekin tekee omansa, ettei aina ole mennyt samat koot päälle ja sitten kaikki on ollut liian isoa. Olen aina hyvin onnellinen, kun voin ottaa kuvia, joissa minulla on Uhanaa, Papua, Lumoania, Maanantaimallia tai muita upeita suomalaisia merkkejä. Koruissa olen pitkään pyrkinyt tukemaan juurikin suomalaista käsityötä. Mutta esimerkiksi lasten nopea kasvu ulos vaatteista, heidän kuluttamansa leggarien määrä kun ne kaatuillaan rikki ja omat rahavarannot kotiäitinä ovat saaneet monesti hakemaan kasan leggareita H&M:ltä.

Kaiken tämän manian keskellä vielä Stockmannkin julkisti uuden kantisohjelmansa, jossa voi edetä tasoille ja tasojen merkkinä on eri värisiä kangaskasseja. Koko uutinen oli minusta niin hullu, että luin useampaan kertaan kun mietin onko se edes totta? Oli se. Jos ostat Stockmannilta 25 000 eurolla, saat violetin värisen kassin. Tämä motivoi Stockmannin mukaan ostamaan lisää, kun innostuu yrittämään seuraavalle tasolle. HEI JES! Voi sitten erottua rahvaasta sillä violetilla kangaskassilla. Oikeasti aika yököttävä uutinen. Mies kommentoi, että voihan sieltä ostaa vaikka auton. No, kuka auton ostanut haluaa erottua rahvaasta kangaskassilla? En voi ymmärtää. Miksi buustataan ostamista, kun sitä pitäisi hillitä?

Sama kriittinen kuluttaminen koskee niin ruoka-, lelu kuin kaikkea ostamista, kaikki tuntuu välillä olevan niin hankalaa. Samalla kun en itse syö lihaa seison kaupassa miettimässä onko avokadojen ostaminen ok. Miksi ne parhaat kirsikkatomaatit pitää pakata muovipurkkiin? Ja lista jatkuu loputtomasti. Yritän itse jatkuvasti miettiä valintojani ja välillä onnistun valitsemaan hyvin, välillä en. Esimerkiksi ensi viikolle sain kutsun outletin avajaisiin ja tilaisuus kuulosti aika hienolta. Päätin olla menemättä, sillä outletit jos mitkä osaltaan myös lisäävät ostomaniaa. Millä sitä muulla voi äänestää kuin jaloillaan tässä asiassa? Tänä syksynä päätin myös jättää kosmetiikkakalenterit kauppaan sen roskan ja turhan tavaran määrän vuoksi.

Minkälaisia ajatuksia Mall of Triplan uutisoinnit herättivät sinussa? Tai ylipäätään tämä kulutushysteria ja maapallon tuhoutuminen?

Läsnäolon sietämätön vaikeus (vai helppous?)

Läsnäolo. Siinäpä vasta nykyajan vitsaus. Koko ajan erilaiset virikkeet, älylaitteet ja muut repivät huomiotamme ja esimerkiksi pienille lapsille (no isommillekin!) ei taida olla mikään niin tärkeää kuin läsnäolo. Mutta miksi se on niin vaikeaa? Vai onko se itsellesi helppoa?

Pysähdyin miettimään tätä viikonloppuna ollessani yksin reissussa ja miehen ollessa kotona tyttöjen kanssa. Hän tuntui olevan ihan 101% läsnä. Sunnuntaina vastassa oli kaksi ihan superiloista ja onnellista tyttöä ja mietin, että olen vähän kateellinen miehelle. Hän oli yhtä lailla varmaan minulle, kun sain nukkua yksin hotellin lakanoissa. Siis tiedätte, sellainen haikeus käväisee mielessä.

Mies ja tytöt kävivät lauantaina ystävien kanssa usean tunnin metsäretkellä. Hakivat kaupasta aineita ja tekivät yhdessä alusta loppuun hampurilaisia. Viettivät sitten saunaillan. Sunnuntaina oli kuulemma maailman parhaat leikit isin kanssa. Jyväskylästä käsin katselin kuvia puhelimessani ja mietin, miksen minä pysty koskaan olemaan noin läsnä. No, tiedän toki syynkin. Olen aina enkä koskaan töissä. Tiedätte. Aina olisi joku sähköposti johon vastata, aina joku asia mitä valokuvata. Kun kotona on viikonloppuna molemmat, lähdemme herkästi vuorotellen urheilemaan ja toinen on yksin lasten kanssa, sitten siivotaan, pitää käydä kaupassa ja tehdä ruokaa. Viikonlopuistakin tulee usein sellaisia, että joku pomppii jossain omilla teillään. Ollaan liian vähän nelistään. Siksi halusinkin viikko sitten Jyväskylän reissulla mennä porukalla uimahalliin. Yksi ihan parhaista paikoista pienten lasten kanssa. Siellä ei oteta puhelimia käteen, siellä mennä touhutaan vain perheen kesken. Sauna on toinen täydellinen paikka, jossa saa keskittyä vain perheeseensä. Välillä tosin sauna lämpeää vasta lasten nukkuessa, sillä se tuntuu ajoittain olevan mahdotonta istua aloillaan. Mutta tiedättekö, tämäkin menee paremmin kolmisin. Me alamme herkästi miehen kanssa jutella toisillemme lasten ”yli”, jolloin he alkavat puuhata kaikkea villiä saadakseen huomiomme. On jännä huomata, että kolmisin on joskus helpompaa kuin nelistään. Saatteko kiinni ajatuksesta?

Kuopus ei meillä ole kokopäiväisessä hoidossa, joten minulle jää lokakuussa noin kolme päivää viikossa tehdä kaikki tarvittava. Olen nyt uutena yrittäjänä niin onnekkaassa asemassa, ettei se meinaa riittää. Joten iltahommia tai viikonloppuhommia tulee väkisin. En ole aikoihin ollut lomalla, johon mukaan ei olisi lähtenyt läppäriä. Kun saan hommat pyörimään, päätin, että joku täysin tyhjä viikonloppu täytyy järjestää. Jättää kaikki laitteet kotiin, uida ja puuhata vain perheen kesken.

Toisaalta siinä on vapautensakin. Sen sijaan, että joutuisin kiskomaan lapset joka aamu superaikaisin ylös, kuopuksen vapaapäivinä syödään aamiainen kotona ja viedään isompi ysiksi eskariin. Haen hänet myös aiemmin. Eilen miehen lähdettyä kuuden jälkeen aamulla salille kuopus heräsi ja kömpi kainalooni. Nukahdin välittömästi takaisin ja havahduin puoli kasilta siihen, että siinä pieni nukkua tuhisee rinnallani, unipupu oli läntätty naamalleni. Oli ihanaa herätä arkiaamuna rauhassa, katsoa hetki yhdessä Pikku Kakkosta ja halata molempia. Oli ihanaa nähdä eilen kahtakin ystävää (todella harvinaista!), saada iltapäivällä ystäviä kylään kuten kotiäitiaikoina ja laittaa kolmistaan lasten kanssa ruokaa. Sen hinta on sitten se, että paukuttelin iltaysiltä sitä läppäriä tai kaivan sen esiin viikonloppuisin. Niin. Mikä sitten on niin paha, voisi arki olla aika paljon hektisempääkin mietin eilen. Innostuin tästä ystävien näkemisestä niin, että tänään lähti muutamalle perheelle kutsu iltateelle. Miten sitä unohtaakin stressin jutellessaan ystäviensä kanssa!

Ja siinä missä minä mietin, että olisipa viikonloppu joskus minullekin vain viikonloppu, mies varmaan toivoo, että voisipa joskus kölliä aamukasilta lasten kanssa sängyssä arkena. Tulin lopulta siihen tulokseen, että on rikkaus, että meillä on ne omat aikamme, jolloin voi unohtaa työt ja velvoitteet. Itse vielä opettelen sopivaa komboa, kun varsinaisia työaikoja ei ole. On ehkä parasta stressin purkua keskittyä tekemään kolmevuotiaan kanssa palapeliä, sitäkin mietin eilen. Ei tarvitse aina höhkätä, vaan voi istua lattialla kasaamassa palapeliä ja nähdä sen onnen pienen naamasta, kun äiti on vielä niin tärkeä ja yhdessä tekeminen ihanaa.

Tasapaino, sen löytäminen on varmasti jokaiselle meistä haastavaa. Eilen illalla miehen lähtiessä lasten kanssa harrastushommiin, mietin, että nyt olisi 1,5 tuntia aikaa tehdä vaikka mitä. Läppärillä jotain, jotain kotihommia. Pistin lenkkikamat niskaan ja juoksin kympin tihkusateessa. Olen todellakin varma, että kannatti. Pää pursusi ideoita sen jälkeen, uni tuli helposti ja mieli oli iloinen. Työ, uni, perhe, urheilu, koti ja ystävät, siinä kombo jota moni pyörittää ja kokee varmasti ruuhkavuosina huonoa omatuntoa jostain. Sitten taas ne pienet läsnäolon hetket ovat ihan kultaakin kalliimpia ja painuvat kaikkien mieleen. Vaikka eivät kestäisi kuin puoli tuntia, se on iso pala päivästä omistaa täysin jollekin tärkeälle.


mekko NANSO/ sukkikset KAIKO CLOTHING/ kengät DR.MARTENS/ takki ONLY/ korvikset LINDEX/ laukku A+ MORE

Ja sitä läsnäoloa pitää muistaa antaa myös itselle! Lukea kirjaa, istua hiljaa saunassa tai loikkia lenkkipoluilla ihan vain itsensä ja ajatustensa kanssa.

Onko sinulle läsnäolo helppoa vai vaikeaa? Mistä koet huonoa omatuntoa, missä koet onnistuneesi?