Lempparinansoa ja hyviä uutisia

Minä olen kirjoittanut Nansosta monen monta kertaa. Siitä, miten iso työllistäjä se on ollut pienehkössä Nokian kaupungissa. Siitä, miten Nansosta tuli mieleen vain äidin joululahjaksi saama uusi yöpuku (olikohan tämä jopa ensimmäinen blogipostaukseni ikinä!). Siitä miten surin kun luin Nanson kohtalosta loppuvuodesta. Tuo silloin kirjoittamani juttu oli yksi luetuimpia. Voit kurkata sen täältä (olipa todella outoa katsoa mahakuvia, tuntuu että siitä on iäisyys kun olin raskaana!).

Nyt saimme puolestaan hyviä uutisia, sillä Nanson tehtaalla toiminta jatkuu! Neulomo Oy on vuokrannut tilat ja aloittaa tuotannon uudelleen ja uusia ompelijoita haetaan. Entisiä nansolaisia siirtyi Neulomon palvelukseen 81. Oletteko kuulleet jo Neulomosta? Toivottavasti siitä kuullaan vielä ja paljon! Upeaa, että vaateteollisuutta saadaan pidettyä vielä Suomessa ja Pirkanmaalla!

Tämän kuvissa näkyvän Nanson ostin alesta esikoisen ollessa vauva. Se oli päälläni Kreikassa kesällä 2013 ja tuolta Pargan reissulta ostin kuvan kengätkin. Nyt kun kuopus vietiin saman ikäisenä samaan maahan, pitihän äidinkin laittaa sama asukokonaisuus päälle kuin tuolloin. Kaipaan selkeästi elämääni perinteitä ja Nanso edustaa minulle jotain, joka on ollut elämässämme aina. Ne yöpuvut ainakin ja myöhemmin nämä kauniit mekot.

Nämä kuvat otettiin vain muutamia tunteja ennen lentomme lähtöä, kun kiiruhdimme vielä kerran syömään kauniiseen Mylokseen, josta kirjoitin viime viikolla. ”Tässä oli teille pöytä” ”Just a second…” ja äkkiä kuvaamaan ravintolan nurkkaan, josta tämä vanha vesimylly löytyi. Haikein mielin katselen näitä Kreetan kuvia, reissusta on jo monta viikkoa ja elokuu on alkanut ihmeellisen syksyinä ja viileänä, minä en ole vielä yhtään valmis syksyyn, haloo!

Neulomolle pidän kovasti peukkuja, toivotaan sen menestyvän!


Keneltä löytyy kaapista Nansoja? 

100-vuotiaan kohtalo ja pelottava kuva

Edelleen koneen uumenissa piisaa kuvia jouluviikolta – ja mikäs siinä muuten, mutta joku vielä pelästyy, kun monet kuvat ovat joulukuun lopulta ja seuraavat tulevat tammikuun lopulta. Sanotaanko, että kuukaudessa kasvua on tapahtunut. Toisaalta paukkupakkaset ja lumituiskut ovat tehneet kuvaamisen täysin mahdottomaksi, joten onni on, että näitä kuvia tuli paukuteltua varastoon. 

Kyseiset kuvat on otettu viikko ennen joulua, kun yhtäkkiä tapahtui jotain mitä loppuvuonna ei paljoa näkynyt – oli lunta ja aurinkoa! Hirveällä kiireellä ryntäsimme ottamaan kuvia, mutta aurinkoa tuntui olevan keskipäivällä vähän liikaakin. Nyt tämä lumi-innostus tuntuu hassulta, ei tarvitse enää lunta metsästää, mutta muutama viikko sitten se oli harvinaisuus. Näistäkin kuvista siis on jo viisi viikkoa, jos ihmettelette vaihtelevaa kokoani.

Tämä mekko on nähty blogissa useasti. Yli neljä vuotta sitten Nanso lanseerasi neljän suunnittelijan black dressit, suunnittelijoina oli mm. Paola Suhonen. Minun vaatekaappiini päätyi Heli Hoiskon suunnittelema I Feel pretty-mekko, joka on päässyt useasti käyttöön. Tämäkin mustien mekkojen lanseeraus oli mielestäni ihana kasvojen kohotus ja nuorennusleikkaus Nansolta ja tosissani uskoin, että 100-vuotias yritys saadaan pelastettua. Mutta ei, toisin kävi. Minä olin niin pahoilla mielin uutisista joulukuussa, että Nansoa päätyi päälle useamman kerran. Asiastahan kirjoitin postauksessa Surullisia uutisia, jonka voit lukea täältä.

100-vuotiaan kohtalo on kai vielä avoinna. Jatkuuko tuotanto esim. ulkomailla? Huonosti käy kuitenkin monelle työntekijälle pienessä Nokian kaupungissa. 

mekko Nanso/ neule Object/ pipo PapuDesign/ korvikset Pilke/ laukku LiuJo/ kello Tommy Hilfiger/ huivi Becksöndergaard (second hand)

Jotta postauksesta ei tulisi ihan surkea tunnelmaltaan, niin vinkkaan teille, että tammikuun lopussa tulee 4 vuotta täyteen siitä, kun ensimmäinen blogipostaukseni näpyttelin. Sen kunniaksi onkin arvontaa tulossa, joten pysykäähän kuulolla! En tiedä teistä, mutta minä olen aina superinnoissani arvonnoista ja on oikea päivän piristys postittaa palkintoja ja miettiä, että vastaanottaja ilahtuu jossain. :)

Ja vielä tunnelmaa piristämään tämä viimeinen kuva. Se kyllä vesittää yrityksen näiden nättien kuvien kanssa, mutta mies monesti räpsii ”behind the scenes”-kuvia, enkä edes huomaa kameran käyvän. Näistä saisi pitkän postauksen, monihan epäonnistuneita kuvia julkaiseekin, mutta tässä teille yksi pelottava kuva! Tällaiset perusilmeet ovat kamalia, en siis missään nimessä huuda lapselle vaikka ilme on ihan sen näköinen, vaan kuvat oli tässä vaiheessa jo otettu ja taisin sanoa jotain ”nyt lähdetään lounaalle”. Huh, tältäkö näytän arjessa, ei voi kun todeta että muistakaa hymyillä! :D

Hyvää torstaita, upeassa kelissä päästään sitä viettämään!

Surullisia uutisia

Kuka muistaa minun lähes ensimmäisen postauksen neljän vuoden takaa? Veikkaan ettei kovin moni, täältä sen voi käydä lukemassa (älä pelästy kuvien hirveän heikkoa laatua). Nanso-innostukseni oli tuohon aikaan suuri ja tykkään kyllä merkistä edelleenkin. Olin innoissani nuorekkaasta mainonnasta, uusista kuoseista ja nimekkäistä suunnittelijoista. Henkilökohtainen missioni oli saada muutkin innostumaan kotimaisesta merkistä. Innostukseni kasvoi, kun pääsin vierailemaan Nanson tehtaalla ja tapasin heitä, jotka vuosikaudet ovat tehneet kyseiset vaatteet ja kuulin Nanson eettisistä periaatteista. Tehtaalla vallitsi sellainen vanhan ajan henki, jonka olisin toivonut kestävän.

Vaan niin saimme kuulla viime viikolla, että lähes 100 vuotta Nokialla toiminut tehdas ajetaan alas ja pientä paikkakuntaa lopetusuutinen puraisee kovaa. Uutinen on minusta valtavan surullinen ja vaikka sain muun muassa äitini (eikä, taas äiti mainittu) innostumaan tästä Alla puun-mekosta kovasti, tuntuu missioni epäonnistuneelta. Haluaisin tehdä jotain asian hyväksi, mutta nyt se on liian myöhäistä. On niin surullista, että mitään kotimaista vaatetuotantoa ei kohta enää ole ja työttömyys kotimaassa kasvaa.

Siksi puin viime viikonloppuna Nansoa päälle. Sunnuntaina alkoi hiljalleen sataa lunta, mieleni oli jotenkin (vaihteeksi) itkuherkkä ja Kauneimmat joululaulut kirkossa saivat minut nieleskelemään rajusti. Tässä kuvauspaikassa kävimme jo syyskuussa katsomassa, voisiko siellä ottaa asukuvia, mutta skeittipuisto oli silloin täynnä skeittareita, kuten asiaan kuuluikin. Nyt kun menimme paikalle, ei siellä ollut skeittareita, mutta totesimme seinien olevan niin jäässä, että alas kyllä pääsee, mutta jos menemme sinne, jäämme koko perhe montun pohjalle. Pudotuskin oli niin iso, että paikkahan oli ihan hurja lapsen kanssa, joten kuvaus olikin todella haastavaa. Siirryimme siis kauemmas pudotuksesta, mutta tiedätte mihin silmäni katsovat kameran takana, vahdin haukkana lapsen menoa, joka innostui laskemaan pyllymäkeä pienemmissä rampeissa. :)

mekko Nanso Alla puun/ vyö Your Face/ kengät Emma/ neuletakki Saint Tropez/ laukku Jouni Exclusive

Miksikään tämä 3,5 vuotta sitten, aikana ennen lapsia hommattu Alla puun-mekko ei ole mennyt ja monta kertaa se on blogissakin nähty. Harmittaa todella paljon Nanson ja sen työntekijöiden puolesta.

Löytyykö itseltäsi luottoNansoja? Aiheuttivatko lopettamisuutiset millaisia fiiliksiä?

P.S. Vielä tänään voi osallistua neljännen kalenteriluukun arvontaan, huomenna avataan sitten numero 5!