Surullisia uutisia

Kuka muistaa minun lähes ensimmäisen postauksen neljän vuoden takaa? Veikkaan ettei kovin moni, täältä sen voi käydä lukemassa (älä pelästy kuvien hirveän heikkoa laatua). Nanso-innostukseni oli tuohon aikaan suuri ja tykkään kyllä merkistä edelleenkin. Olin innoissani nuorekkaasta mainonnasta, uusista kuoseista ja nimekkäistä suunnittelijoista. Henkilökohtainen missioni oli saada muutkin innostumaan kotimaisesta merkistä. Innostukseni kasvoi, kun pääsin vierailemaan Nanson tehtaalla ja tapasin heitä, jotka vuosikaudet ovat tehneet kyseiset vaatteet ja kuulin Nanson eettisistä periaatteista. Tehtaalla vallitsi sellainen vanhan ajan henki, jonka olisin toivonut kestävän.

Vaan niin saimme kuulla viime viikolla, että lähes 100 vuotta Nokialla toiminut tehdas ajetaan alas ja pientä paikkakuntaa lopetusuutinen puraisee kovaa. Uutinen on minusta valtavan surullinen ja vaikka sain muun muassa äitini (eikä, taas äiti mainittu) innostumaan tästä Alla puun-mekosta kovasti, tuntuu missioni epäonnistuneelta. Haluaisin tehdä jotain asian hyväksi, mutta nyt se on liian myöhäistä. On niin surullista, että mitään kotimaista vaatetuotantoa ei kohta enää ole ja työttömyys kotimaassa kasvaa.

Siksi puin viime viikonloppuna Nansoa päälle. Sunnuntaina alkoi hiljalleen sataa lunta, mieleni oli jotenkin (vaihteeksi) itkuherkkä ja Kauneimmat joululaulut kirkossa saivat minut nieleskelemään rajusti. Tässä kuvauspaikassa kävimme jo syyskuussa katsomassa, voisiko siellä ottaa asukuvia, mutta skeittipuisto oli silloin täynnä skeittareita, kuten asiaan kuuluikin. Nyt kun menimme paikalle, ei siellä ollut skeittareita, mutta totesimme seinien olevan niin jäässä, että alas kyllä pääsee, mutta jos menemme sinne, jäämme koko perhe montun pohjalle. Pudotuskin oli niin iso, että paikkahan oli ihan hurja lapsen kanssa, joten kuvaus olikin todella haastavaa. Siirryimme siis kauemmas pudotuksesta, mutta tiedätte mihin silmäni katsovat kameran takana, vahdin haukkana lapsen menoa, joka innostui laskemaan pyllymäkeä pienemmissä rampeissa. :)

mekko Nanso Alla puun/ vyö Your Face/ kengät Emma/ neuletakki Saint Tropez/ laukku Jouni Exclusive

Miksikään tämä 3,5 vuotta sitten, aikana ennen lapsia hommattu Alla puun-mekko ei ole mennyt ja monta kertaa se on blogissakin nähty. Harmittaa todella paljon Nanson ja sen työntekijöiden puolesta.

Löytyykö itseltäsi luottoNansoja? Aiheuttivatko lopettamisuutiset millaisia fiiliksiä?

P.S. Vielä tänään voi osallistua neljännen kalenteriluukun arvontaan, huomenna avataan sitten numero 5!

I feel pretty by Nanso

Lauantaita ystävät! Me aloitimme harmaan aamun ulkoilun sijaan uimahallireissulla ja on se jännä, miten altaassa uuvahtaa. Tulee sellainen olo kuin olisi tosissaan tehnyt jotain, vaikka taaperon kanssahan sitä lähinnä lilluu altaassa.

 

Tämä ei nyt sitten liittynyt millään tapaa näihin kuviin parin viikon takaa.  Kunhan lämpimikseni horisin. Päivän mekkona oli Helsingissä Nanson trikoota ja mekon nimi on I feel pretty. Saimme opiskelutekstit takaisin juuri kyseisenä päivänä ja oma tekstini käsitteli Nanson valitettavan huonoa tilannetta, joten mekko oli päivän teemaan sopiva!

 

Vyö tekee tähän kuvaan keskivartaloon jonkun optisen harhan, vai kuvittelenko?

 

Nanso toi 90-vuotisjuhlavuonnaan vuonna 2011 kauppoihin Black Dress-malliston, johon kuului kuusi erilaista mekkoa, joilla kaikilla oli nimi tai numero. Oma mekkoni on Heli Hoiskon suunnittelema I feel pretty ja totesin miehelle, että käytin sitä viimeksi joulukuussa 2012, kun osallistuimme ristiäisiin! Huh, pari vuotta sinne tänne. Mallistoon kuuluivat mm. It’s a date-mekko sekä I’m your queen By Paola Suhonen. Itsevarmoja nimiä mekkosilla!

 

 

Ideana tässä mallistossa oli, että asu on sopiva niin päivällä kuin illalla, sen voi asustaa toimistoon ja iltamenoihin. Tämä mekko ei kyllä kiristä tai purista ja pitkä opiskelupäivä menee mukavasti mustassa mekossa. 

 

mekko Nanso/neuletakki Mango/huivi Desigual/

laukku Ois/kengät Nizzasta

 

Kuvista kiitos Misorellalle!

 

Tästä alussa mainitsemastani ”horisemisesta” päästäänkin siihen, kun kerroin miehelle eilen, että Prisman kassan poika ei vieläkään nuku ja on jo 3,5-vuotias. Hän jostain syystä ihmetteli, miksi keskustelen kassan kanssa lasten nukkumisesta. Miksi en? Jos jotain hallitsen, niin loputtoman pulisemisen vieraiden ihmisten kanssa. Uimahallireissulta tarttui mukaan aika monen lapsen syntymäaika, nimet, imetyskokemuksia, pituusvertailua ja muuta pientä, vaikka olin naisten puolella yksin. Suu ei vaan näköjään pysy kiinni. :D

 

Että höpöhöpö vaan. En nyt pysynyt tässä postauksessa yhtään aiheessa!

 

Onko kenellekään tuttu Nanson Black Dress-mallisto, löytyykö mustia mekkoja kaapin uumenista?

 

Höpötysrikasta viikonloppua!

P.S. Huomenna sulkeutuu joogalahjakortin arvonta, vielä ehtii osallistua!

Satavuotiaan eloonjäämistaistelu ja satanen rikki

Kuulkaa. Mietin eilen, että sitten kun sata lukijaa napsahtaa rikki, taidan järjestää jonkin arvonnan sen kunniaksi. Ja tänään kun avasin blogin, teitä seuraajia komeileekin blogin laidassa 101. WAU! Tervetuloa mukaan kaikille uusille, olen iloinen että löysitte tänne! :) En tiedä miksi tulee aina tuijotettua tuota seuraajalukuja, koska osa seuraa blogilistan kautta ja niin edespäin.

 

 

Satasen rikki paukkumisesta siirrytään toiseen lähes sata vuotta vanhaan, nimittäin Nansoon. Vuonna 1921 perustettu Nanso taistelee tällä hetkellä selviytymisensä kanssa ja muutama viikko sitten Yle esitti dokumentin Avec Tastula, jossa kuvataan vuoden ajan Nanson työntekijöiden elämää.  Dokumentissa ihmisiä irtisanotaan leikkaajana työskentelevän Maaritin ympäriltä ja toimitusjohtajakin menettää yöunensa. Päädyin katsomaan ohjelmaa ja pyörittelemään Nanson tarinaa eilen, kun kirjoitin artikkelia opiskeluja varten. Olen useamman kerran blogissakin tuonut Nansoa esille, sekä sitä, kuinka se itsellenikin tarkoitti aiemmin lähinnä äidin yöpaitaa. Itse asiassa lähes ensimmäinen blogitekstini kolmisen vuotta sitten käsitteli aihetta.

 

 

Tuli niin surku hiipuvan Nanson ja sen työntekijöiden puolesta (kuvitelkaa nyt, 46 vuotta samassa firmassa, mitä uria ihmisillä siellä onkaan!), että halusin tänään pukeutua Nansoon. Tätä mekkoa hehkutin blogissani kesällä 2012 ja sen myötä kävin ostamassa samaisen mekon äidilleni ja lapseni kummitädille. Kyse ei siis mielestäni olekaan siitä, että Nanso ei tekisi kestäviä ja kauniita vaatteita, vaan siitä, etteivät ihmiset löydä sitä. Ja ovatko ihmiset valmiina maksamaan kotimaisesta vähän enemmän, siitä että neulos tehdään ja värjätään täällä Pirkanmaalla, Nokian tehtaalla?

 

 

Jos jokainen suomalainen ostaisi kotimaista työtä 10 eurolla enemmän kuussa, saataisiin Suomeen 10 000 uutta työpaikkaa. Mielestäni tuo summa on jo aika paljon vaadittu, mutta jotain pitäisi tehdä, ettei kaikki vaatevalmistus ja siihen liittyvä osaaminen lähde Suomesta. Lähes 100 vuotta Nokialla vaikuttaneen Nanson soisi pysyvän pystyssä jatkossakin. Siksi tänään pukeuduin Nanson Alla puun-mekkooni ja kuvasimme sitä pirkanmaalaisuuteen sopivasti hotelli Tornin Moro-baarissa.

 

 

Löytyykö omasta kaapistasi Nansoja? Oletko valmis maksamaan enemmän kotimaisesta?