Mieletön Marjaana – kehu nainen päivässä

Onko sinun vaikeaa heittää kehu ilmoille? Onko helpompaa kehua miehiä kuin naisia? Lapsia kuin aikuisia? Muita kuin itseään? Vieraita kuin tuttuja?

Minä myönnän, että kehut jäävät monesti sanomatta. Sitä saattaa ajatella vaikka somea selatessaan, että wau, onpa upea saavutus tuolla, kaunis kuva ja upea ihminen, muttei saa aikaiseksi heittää viestiä. Pikafiiliksiä käytän Instassa usein, kyllä se sydänhymiökin jotain kertoo! Vielä enemmän pitäisi muistaa sanoa naamatusten kehuja aikuisille. Mikä siinä onkin, että lapsia kehuu ihan ”villinä”, mutta unohtaa sanoa äidilleen kiitos avusta ja tuesta? Ja miten hyvältä tuntuu, kun kuulee että joku on saanut inspiraation siitä mitä teet? Minä saan kuukaudeksi virtaa siitä, kun joku kertoo innostuneensa esimerkkini myötä lenkille tai avantoon tai kiittää hyvästä vinkistä.

Somessa on vuosia elänyt Kehu nainen päivässä-juttuja ja olen joskus ajatellut, että yhden viikon ajan nostan jonkun naisen somesta esiin ketä ihailen. Sitten se aina jää. Mutta suuria oman alansa esikuvia, joita katselen vähän suu auki ovat muun muassa Martina Aitolehti treenimotivaationsa kanssa tai Anni siinä, mihin on leipomisellaan päässyt. Ihan huikeita naisia! Noora on ihan omaa luokkaansa kunnianhimonsa ja työmotivaationsa kanssa ja se sitten näkyy tuloksissa ja asiakkaiden määrässä. Seuraan muuten varmaan 99 prosenttisesti naisia somessa ja nostan heitä ns. jalustalle, jonne haluaisin itsekin päästä. On ihan huikeaa millaiseen määrään ihmisiä sitä on tutustunut somen ja erilaisten tilaisuuksien kautta viime vuosina. Mieletön rikkaus!

Mutta keskitytään nyt yhteen naiseen, joka teillekin monelle varmasti tuttu ja joka on kuvien puseron takana. Vuoden 2017 Plus size-missi, lähes samanikäinen nainen itseni kanssa ja kahden lapsen äiti Marjaana Lehtinen on sellainen ilopilleri, etten ymmärrä mistä ammentaa kaiken hyvän olonsa ja positiivisuutensa. Mieletön inspiraatio ja esikuva! Olen nähnyt häntä useasti Helsingissä erilaisissa pressitilaisuuksissa ja aina hymy on ulottunut korviin asti. Kun lähdimme kuukausi sitten Changen reissulle Kööpenhaminaan, Marjaana oli juuri saapunut yöllä Elloksen kuvauksista Tukholmasta. Oli kuulemma nukkunut pari tuntia. Silti oli yksi aurinko ja naamansa loisti. Ihmettelin mihin hän peittää väsymyksensä.

Marjaana on kokenut suuren painonpudotuksen ja sen, miten eri tavalla häneen on alettu suhtautua. Hän on puhunut hyvin avoimesti erilaisista painoon liittyvistä kipupisteistä ja on todellakin malliesimerkki kehopositiivisuudelle. Hän jos kuka tuntuu viihtyvän nahoissaan ja se säteilee ulospäin. Marjaana on muun muassa kirjoittanut kirjan, päässyt Elloksen nettisivujen etusivulle ainoana suomalaisena ja… No, suunnitellut esimerkiksi tämän oman malliston yhteistyössä Noshin kanssa. Ihan huikeita saavutuksia ja tuntuu, että hänen energiallaan ja positiivisuudellaan pystyy mihin vain!

I love me-messuilla onnittelin Marjaanaa hänen nimeään kantavasta Noshin mallistosta, joka oli juuri silloin tullut uunista ulos. Sanoin, että näin heti minkä vaatteen minä haluaisin mallistosta: SADE-puseron rusetilla. ”Sinulle kyllä sopisi se valkoinen” vastasi Marjaana. MITÄ, valkoinen! En käytä ikinä valkoista, kun kuolasin sen vaaleanpunaisen perään!

Viikkoa myöhemmin sain sähköpostin, että saisin valita Marjaanan mallistosta vaatteen. No, ei tarvinnut miettiä. Arvoin ainoastaan koon puolesta, sillä monesti Noshilta XS-koko on hyvä, mutta pelkäsin sen olevan parin pesun jälkeen liian tiukka ja valitsin sitten S-koon. Kuvissa vielä pesemätön, eli uskon olevan juuri hyvä koko! Pari päivää valintani jälkeen otin yöppärissä paketin vastaan ovelle ja ihastelin tuota vaaleanpunaisen sävyä, juuri oikea. En tiedä pitäisikö marraskuussa pukeutua mustaan, mutta minä kyllä aloitan nyt sen väri-iloittelun kun luonto on harmaa. Pastellisävyissä oli niin hyvä mieli, että omakin hymy ulottui korviin asti kuvia ottaessa. Ja hämmästyin muuten miten paksua trikoota pusero on, pystyy erittäin hyvin käyttämään ilman mitään aluspaitaa. En voi olla koskaan hämmästelemättä miten paljon Nosh on kasvanut yrityksenä sen jälkeen, kun kävin ekoilla Nosh-kutsuilla vuonna 2014. Huikea kasvu! Asustin paidan kahden muun suomalaisen merkin, Coruun ja Palmrothin kanssa.


paita NOSH x MARJAANA (saatu)/ neuletakki ESPRIT/ kengät PALMROTH (saatu)/ korvikset CORUU/ panta H&M/ farkut CUBUS

Ketä muuta ihastuttaa vaaleanpunainen rusetti-paita? Kiitos Marjaana kun olen saanut tutustua sinuun ja kiitos, kun olet niin sydämellinen ja iso inspiraatio monelle!

Tehdäänkö yhdessä Kehu nainen päivässä-viikko someen? Tietäisitkö sinä heti kenet kehuisit ensimmäisenä?

P.S. Nosh x Marjaana-mallistoa on saanut jo edustajilta, huomisesta eteenpäin tilattavissa myös verkkokaupasta!

Mitä oivalsin vuonna 2018? Mikä ahdisti eniten?

Vuoden viimeinen Me Naiset-lehti sisälsi listan hauskoja kysymyksiä vuodesta 2018, jotka jäivät mieleen. Että mitä tuli oivallettua? Mikä ahdisti eniten? Ja oivallukseksi riittää vaikka, että valkoviini ei sovi homejuuston kanssa. Tai joku muu vastaava pieni juttu. Oli pakko kokeilla summata vuotta noiden kysymysten kautta!

1. Mitä oivalsit vuonna 2018?

Katselin jonkun (?) Instastoriesia ja siellä todettiin hänen hoksanneen, että aurinkolasimerkki Rayban tulee sanoista aurinkosäde ja esto. Niin. Niin itsestäänselvyys, mutten ollut minäkään ennen oivaltanut tuota! Hah!

Isommissa asioissa oivalsin ehkä ensimmäistä kertaa jotenkin hyvin selvästi, etten voi miellyttää kaikkea. Että olen vain hankala ihminen, jos pyrin jokaisen kohdalla miettimään, mitä tämän ihmisen seurassa saa sanoa, mistä puhua, miten nauraa ja niin edelleen. Olisi paljon helpompaa olla vain oma itsensä ja hyväksyä se, että kaikki eivät tykkää. Olen koko elämäni yrittänyt hakea hyväksyntää muilta ja miellyttää ihmisiä ja se on aiheuttanut vain ahdistusta. Että kun joku ei tykkääkään tai en tule jonkun kanssa toimeen, vika on aina minussa. Sitten kun ei keksi mitä on mokannut, ahdistuu ihan hulluna. Kun vika voi olla vaikka siinä, että toisella oli nälkä ja väsymys ja huono päivä. Ehkä ymmärrätte?

2. Mikä on ollut vuoden positiivisin yllätys?

Me Naiset ehdottaa jotain pientä, kuten sitä, että mies tyhjensi lattiakaivon. Ettei hae yllätyksiä liian kaukaa. Itse sanoisin, että muka inhoamani hiihto ja luistelu (toisesta taukoa 17, toisesta 16 vuotta) olivatkin molemmat oikeastaan todella kivoja. Hiihto varsinkin. Että 14 vuotta tauolla ollut lumilautailu lähti taas sujumaan jollain tapaa. Sytyin ihan uudelleen talvilajeihin, enkä malta odottaa että pääsen hiihtämään! Häh?! Mutta näin kävi!

Toinen kiva ylläri oli äitienpäivälahjaksi isommalta poppoolta lahjaksi saatu läppäri. Vanha ei pysynyt päällä ja päivitysten tekeminen oli aika haasteellista!

Kolmas se, että mies on suunnitellut maalavansa maastopyöräni glitterillä! Hih!

Niin ja neljäs tuli mieleen kuvista! Voitin mm. ne arvonnassa ja lisäksi voitin hampurilaislahjakortin ja illanvieton neljälle tamperelaiseen ravintolaan. Eläköön somekisat!

3. Entä saavutus?

Me Naiset ehdottaa, että vaikka selviäminen pahasta viikosta. Hmm. Tekisi mieli sanoa, että paras saavutus oli oma puolimaratonenkka. Mutta ei se ehkä ollut. Parhaina hetkinä jäi mieleen saavutuksemme nelistään: siinä missä lapset saivat minut luistimille, suksille ja lautailemaan, he yhtä lailla samalla oppivat itse hirveästi. Saavutimme perheenä kivoja asioita. Siinä missä minä elvytin lajeja pitkän tauon jälkeen, kuopus kokeili kaikkea ensi kertaa. Oli hauskaa oppia yhdessä!

4. Paras ostos?

Tämä on paha. Karvasukset? Isoin hankinta oli uusi katto, joka on kyllä kaikessa mielessä paras ”ostos”.

5. Pyysitkö ja saitko apua?

Mieheltä sain vähän joka asiassa apua, oli se sitten kuvausongelma, pyöräasia, lastenhoitoasia tai henkinen ongelma. Hirveän huono olen pyytämään apua, siis ihan tosi surkea. En vain kehtaa vaivata ketään. Vanhemmiltani sain paljon lastenhoitoapua.

6. Mitä hyvää tapahtui ihmissuhderintamalla?

Joulukuussa tuntui, että rakastuin mieheeni vähän kuin uudelleen. Ehkä syksy alkoi helpottaa ja saimme viettää joululomaa yhdessä, joka teki tosi hyvää.

Yleisesti ottaen olen ollut ruuhkavuosina ja väsymyksessä todella huono ihmissuhderintamalla. Olen silti iloinen, että lasten kautta saatuihin kavereihin on pidetty yhteyttä ja olemme käyneet vuoden aikana molemmin puolin esimerkiksi kylässä.

Tutustuin uuteen ihmiseen, kun tulin tädiksi. Aika hieno hyvä asia, elämässäni on uusi lähisukulainen.

7. Mikä hieno henkilökohtainen tavoitteesi jäi saavuttamatta?

No stressata vähemmän. Hidastaa enemmän. En oikein tiedä, voiko sitä ihminen luonteelleen mitään? Jos on vähän hermoheikko ikiliikkuja? En päässyt juoksemaan HRCa loppuun, muttei se kauaa jaksanut harmittaa.

8. Mikä on ahdistanut sinua tänä vuonna eniten?

Ahdistus. Siinäpä olen kuulkaa mestari, jos ei joku ahdista niin minä kyllä ahdistuksen kehitän! Ahdistus siitä, ettei koti ole ikinä siisti. Yritän hyväksyä sen elämänvaiheena, mutta joskus väsyksissä tuskastuttaa, että voisiko edes pari tuntia olla ihanasti siisti asunto. Ja sitten taas – koti on elämistä varten, meillä käy nykyään tosi harvoin vieraita, mitä ihmeen väliä?

Työttömyys ahdisti todella paljon. Sain viimeksi toissapäivänä kiitos, mutta ei kiitos-viestin. Väsyttää tyrkyttää itseään ja masentaa, ettei kelpaa. Hiton maisterinpaperit. Siksi esimerkiksi jokainen kaupallinen yhteistyö, jonka tein blogin kautta piristi hirveästi – minun tekeleeni kelpasi yhteistyöyritykselle, saan jotain järkevää puuhaa päiviini ja nautin suuresti niiden tekemisestä. Jouluviikolla saatu osa-aikatyö piristi myös jollain tapaa, vaikkei nyt ihan alaani olekaan.

Kropan ongelmat ahdistivat myös, vaikka eivät ole kuolemaksi. Niin kuin endometrioosidiagnoosi. Päätin olla ajattelematta, ottaa välillä särkylääkkeen ja olla hyvilläni niin kauan kun pahempaa ei löydy.

Väsymys ahdisti useaankin otteeseen. Edelleen olen vähän surkea nukkuja, vaikka anemian taittumisen myötä mentiin paljon parempaan suuntaan onneksi! Silti herään joka risaukseen, mietin yöllä kaikkia kauhuskenaarioita, kuulen lasten itkevän vaikka eivät itke, en osaa nukkua kuin omassa sängyssä jajaja…

Lasten kasvatus. Tuntuu usein, että olen itskein ihan keskenkasvuinen ja innostun asioista kuin lapsi, onko minusta esimerkiksi. Osaanko tätä? Hoidinko nyt tuonkin tilanteen niin kuin vanhemman kuuluu? Ahdistaa, kun ei tiedä mikä olisi parasta ja päässä vaan huutaa ei saa lahjoja, kiristää tai uhkailla ja mitä näitä nyt olikaan. Vauvalehdessä käskettiin neuvotella lapsen kanssa, minkä värisen pipon haluaisi. Jep. Kokeilin kerran uhmiksen kanssa.

Niin siis sanoinko että ahdistelu on lajini? Jätetään lista tähän!


paita NOSH ORGANICS/ hame KAPPAHL/ kengät DR. MARTENS/ korvikset VIA MINNET/ takki VILA

Näin! Aika pieniä ajatuksia, jotka tulivat ensimmäisinä mieleen. Ehkä jos tekisin tämän viikon kuluttua, mieleen tulisi ihan eri ajatuksia vuodesta 2018. Asu kuvattiin muuten vuoden viimeisenä päivänä, ajatuksenamme oli lähteä Jyväskylään ja nämä vaatteet olin valinnut, kunnes… Jäimme kotiin, saunoimme ja puolilta öin asu oli villasukat ja aamutakki.

Olisiko sinun helppo vastata näihin? Missä onnistuit, mikä ahdisti?

Kolme kovaa kotimaista

Kun perustin blogini, käytin paljon kotimaisia vaatteita. Päälläni oli usein Nansoa, Marimekkoa tai tamperelaista Olivia Rougea, joka sittemmin lopetti vaatteiden teon. Seurasin ahkerasti Nelliinaa ja ihailin (ihailen) kovasti hänen tyyliään. Työvaatteissa suosin paljon hameita ja mekkoja.

Mutta ajat muuttuvat. Tuli raskaus, tuli hiekkalaatikkovuosia toinen toisensa perään. Ei innostanut liihottaa hameissa hiekkalaatikolle. Tuli kaksi lasta, joiden koko ja näin ollen vaatekaappi muuttuu koko ajan. Tuli vähän toisenlaiset tulot, kuin silloin, kun minäkin kävin töissä ja asuimme kaksin. Moni asia on muuttunut. Ei silti se, että haluan panostaa kotimaisiin tuotteisiin aina kun se on mahdollista.

Ruokakaupassahan valinnat ovat suhteellisen helppoja. Kyllä välillä joitakin paketteja saa lukea tarkemmin kotimaisuutta suosiessa, mutta kaupasta pääsee hyvinkin ulos suosien suomalaista. Lastenvaatteiden osaltakin voisin pukea lapseni aina kotimaisiin merkkeihin, jos voisin. Niin, tiedätte. Kotimaisuus maksaa ja maksaa välillä ihan hirveästi.

Kykyjeni mukaan olen valinnut kotimaisia lastenvaatteita kaappiin ja sieltä löytyy niin Gugguuta, Blaata, Noshia, Metsolaa kuin uusimpana tulokkaana ihan uuden yrityksen, tamperelaisen Wilkaksen leggarit. Niihin törmäsin Tallipihalla. Näissä laadukkaissa kotimaisissa merkeissä on yleensä se suuri plussa, että niitä löytää hyväkuntoisena kirpparilta ja ne menevät kaupaksi eteenpäin yleensä hetkessä. Viimeisin Gugguun mekko, jonka itse ostin käytettynä, meni facebookissa nyt sitten vähintään kolmannelle käyttäjälleen oltuaan puoli tuntia myynnissä. Noshin viime syksynä ostetut tunikat ovat edelleen kovassa käytössä, niin kuin ovat kirppikseltä ostettu Gugguun mekko, Metsolan kaksiväriset leggarit ja… Kotimainen on kestänyt, jos ei pieneksi jää.

Itse panostan kotimaisuuteen yleensä hyvinkin mielelläni ja kiinnitän yhä enemmän taas huomiota valintoihini. Kun asu on täysin kotimainen, siitä tulee hyvä mieli. On todella kiva vastata jonkun paidan olevan tamperelainen – mikään vaatteeni ei varmaan ole saanut niin paljon kehuja kuin tamperelaisen Uhanan ”banaani”college, jonka olette Instassa nähneet kymmeniä kertoja jo. Noshilta olen löytänyt luottovaatteita, samoin kuin Silverjunglelta ja nyt minulla on ensimmäistä kertaa Blaan vaate itselläni.

Niin, tiedättekö. Olin miettinyt, josko katselisin jotain synttäriasua messuilta. Ei sitten kiinnostanutkaan, vaan totesin kaapista löytyvän varmasti jotain. Sen sijaan mukaani lähti kotimaista tekoa oleva Blaan mekko. Superpehmeä, jotenkin I love me-messujen tuntuinen mekko. Blaan mekkoja on tytöillä ollut ja myin muun muassa viime kesän Kypros-kuvissa vilahdelleet ja paljon käytetyt kuumailmapallomekot nekin hetkessä eteenpäin netissä, kun kävivät meillä pieneksi. Olivat hyvin siistejä edelleen. Blaa on myös pirkanmaalainen merkki ja ponnistaa Lempäälästä. Vähänkö meillä onkin Pirkanmaalla monta upeaa vaatemerkkiä!

Katselin juuri tänään lapsen päällä viime talvena ostettua neuletta nimeltä mainitsemattomasta kaupasta. Se on kyllä ollut käytössä jo jonkin verran, mutta näytti kamalalta. Kulahtaneelta, nyppyiseltä ja kesken päivän huomasin, että selkäpuolella on kunnon reikäkin. Kyllä masensi. Kotimaiseen voi luottaa ihan eri tavalla.

Niinpä yhdistin tähän asuun kolme kovaa kotimaista: Blaan, Katri Niskasen sekä Samaskorun. Halusin yhdistää myös kotimaiset saappaat, mutta mekon pituus ei kohdannut ylipolven saappaiden kanssa. Tästä siis melkein tuli neljän kovan kotimaisen juttu. Nuo housut ostin muistaakseni vielä odottaessani kuopusta, eli niillä alkaa olla ikää muutama vuosi. Ja käyttökertoja todella paljon.


mekko BLAA/ takki ONLY/ housut KATRI NISKANEN/ korvikset SAMASKORU/ kengät DR. MARTENS

Tässä asussa viuhdoin tyttöjen serkun synttäreille ja kuvat napattiin vauhdilla siinä matkalla. Viimeiset ruskan rippeet pääsivät mukaan kuviin, on ollut ihan hurjan kaunis syksy!

Niin ja hei! Kysyin luvan, saanko jakaa messuilta saamani alekoodin kanssanne, jos on Blaasta innostuneita tyyppejä ruudun takana! Sain luvan, eli koodilla ILOVE saat -20% alennusta verkkokaupasta!

Pidetäänhän kotimaisesta kiinni valinnoissamme, eikö? Mikä on oma mietteesi kotimaisuudesta? Tai suosikkimerkkisi?

Kirpakkaa tiistaita, nyt alettiin toden teolla mennä talvea kohtI!