Kolme kovaa kotimaista

Kun perustin blogini, käytin paljon kotimaisia vaatteita. Päälläni oli usein Nansoa, Marimekkoa tai tamperelaista Olivia Rougea, joka sittemmin lopetti vaatteiden teon. Seurasin ahkerasti Nelliinaa ja ihailin (ihailen) kovasti hänen tyyliään. Työvaatteissa suosin paljon hameita ja mekkoja.

Mutta ajat muuttuvat. Tuli raskaus, tuli hiekkalaatikkovuosia toinen toisensa perään. Ei innostanut liihottaa hameissa hiekkalaatikolle. Tuli kaksi lasta, joiden koko ja näin ollen vaatekaappi muuttuu koko ajan. Tuli vähän toisenlaiset tulot, kuin silloin, kun minäkin kävin töissä ja asuimme kaksin. Moni asia on muuttunut. Ei silti se, että haluan panostaa kotimaisiin tuotteisiin aina kun se on mahdollista.

Ruokakaupassahan valinnat ovat suhteellisen helppoja. Kyllä välillä joitakin paketteja saa lukea tarkemmin kotimaisuutta suosiessa, mutta kaupasta pääsee hyvinkin ulos suosien suomalaista. Lastenvaatteiden osaltakin voisin pukea lapseni aina kotimaisiin merkkeihin, jos voisin. Niin, tiedätte. Kotimaisuus maksaa ja maksaa välillä ihan hirveästi.

Kykyjeni mukaan olen valinnut kotimaisia lastenvaatteita kaappiin ja sieltä löytyy niin Gugguuta, Blaata, Noshia, Metsolaa kuin uusimpana tulokkaana ihan uuden yrityksen, tamperelaisen Wilkaksen leggarit. Niihin törmäsin Tallipihalla. Näissä laadukkaissa kotimaisissa merkeissä on yleensä se suuri plussa, että niitä löytää hyväkuntoisena kirpparilta ja ne menevät kaupaksi eteenpäin yleensä hetkessä. Viimeisin Gugguun mekko, jonka itse ostin käytettynä, meni facebookissa nyt sitten vähintään kolmannelle käyttäjälleen oltuaan puoli tuntia myynnissä. Noshin viime syksynä ostetut tunikat ovat edelleen kovassa käytössä, niin kuin ovat kirppikseltä ostettu Gugguun mekko, Metsolan kaksiväriset leggarit ja… Kotimainen on kestänyt, jos ei pieneksi jää.

Itse panostan kotimaisuuteen yleensä hyvinkin mielelläni ja kiinnitän yhä enemmän taas huomiota valintoihini. Kun asu on täysin kotimainen, siitä tulee hyvä mieli. On todella kiva vastata jonkun paidan olevan tamperelainen – mikään vaatteeni ei varmaan ole saanut niin paljon kehuja kuin tamperelaisen Uhanan ”banaani”college, jonka olette Instassa nähneet kymmeniä kertoja jo. Noshilta olen löytänyt luottovaatteita, samoin kuin Silverjunglelta ja nyt minulla on ensimmäistä kertaa Blaan vaate itselläni.

Niin, tiedättekö. Olin miettinyt, josko katselisin jotain synttäriasua messuilta. Ei sitten kiinnostanutkaan, vaan totesin kaapista löytyvän varmasti jotain. Sen sijaan mukaani lähti kotimaista tekoa oleva Blaan mekko. Superpehmeä, jotenkin I love me-messujen tuntuinen mekko. Blaan mekkoja on tytöillä ollut ja myin muun muassa viime kesän Kypros-kuvissa vilahdelleet ja paljon käytetyt kuumailmapallomekot nekin hetkessä eteenpäin netissä, kun kävivät meillä pieneksi. Olivat hyvin siistejä edelleen. Blaa on myös pirkanmaalainen merkki ja ponnistaa Lempäälästä. Vähänkö meillä onkin Pirkanmaalla monta upeaa vaatemerkkiä!

Katselin juuri tänään lapsen päällä viime talvena ostettua neuletta nimeltä mainitsemattomasta kaupasta. Se on kyllä ollut käytössä jo jonkin verran, mutta näytti kamalalta. Kulahtaneelta, nyppyiseltä ja kesken päivän huomasin, että selkäpuolella on kunnon reikäkin. Kyllä masensi. Kotimaiseen voi luottaa ihan eri tavalla.

Niinpä yhdistin tähän asuun kolme kovaa kotimaista: Blaan, Katri Niskasen sekä Samaskorun. Halusin yhdistää myös kotimaiset saappaat, mutta mekon pituus ei kohdannut ylipolven saappaiden kanssa. Tästä siis melkein tuli neljän kovan kotimaisen juttu. Nuo housut ostin muistaakseni vielä odottaessani kuopusta, eli niillä alkaa olla ikää muutama vuosi. Ja käyttökertoja todella paljon.


mekko BLAA/ takki ONLY/ housut KATRI NISKANEN/ korvikset SAMASKORU/ kengät DR. MARTENS

Tässä asussa viuhdoin tyttöjen serkun synttäreille ja kuvat napattiin vauhdilla siinä matkalla. Viimeiset ruskan rippeet pääsivät mukaan kuviin, on ollut ihan hurjan kaunis syksy!

Niin ja hei! Kysyin luvan, saanko jakaa messuilta saamani alekoodin kanssanne, jos on Blaasta innostuneita tyyppejä ruudun takana! Sain luvan, eli koodilla ILOVE saat -20% alennusta verkkokaupasta!

Pidetäänhän kotimaisesta kiinni valinnoissamme, eikö? Mikä on oma mietteesi kotimaisuudesta? Tai suosikkimerkkisi?

Kirpakkaa tiistaita, nyt alettiin toden teolla mennä talvea kohtI!

Diagnoosista toiseen

Somen voima on ihmeellinen, niin hyvässä kuin pahassa. Kun olen kirjoittanut anemiasta ja ferritiineistä ja toipumisestani siitä, olen saanut paljon yksityisviestejä asiasta. Kiitosta, että kerroin, sillä moni on tämän myötä hoksannut tarkistuttaa omat rauta-arvonsa ja lähtenyt rautakuurille.

Valitsin siis tässä seuraavassakin diagnoosissa avoimuuden tien, sillä diagnoosi on sellainen, jonka on saanut noin joka 10. nainen maailmassa. Se tekee noin 176 miljoonaa naista samassa tilanteessa. Toisilla tilanne on hankalampi, toisilla helpompi. Sairaus on myös periytyvä.

Mistä sitten aloittaisin? Hypätään ajassa vähän taaksepäin, aina 1990-luvulle asti. Kärsin teininä niin hirveistä kuukautiskivuista, että eräällä ranskantunnilla 14-vuotiaana olin hysteerinen. Kipu oli niin kova, että itkin ja nauroin yhtä aikaa ja opettaja heitti minut lopulta ulos luokasta, kun en suostunut kertomaan mikä on vikana. No, ymmärrätte miksi en sanonut mitään, olin 14 ja luokka puolillaan poikia. Noihin aikoihin makasin lattialla itkien, sillä olisi pitänyt lähteä tallille hoitamaan hevostani enkä pystynyt olemaan. Särkylääkkeet olivat aika yhtä tyhjän kanssa. Noihin aikoihin hemoglobiini romahti ensi kerran 90 lukemiin.

Uskoisin, että kropassa kyti jo tuolloin jotain ehkä poikkeavaa, mutta aloin suht nuorena syödä hormonaalista ehkäisyä ja popsinkin sitä sitten 13 vuotta putkeen. Tuona aikana kivut hävisivät ja oli itse asiassa suhteellisen hyvä olla, ainoa vaiva oli alakuloisuus. Parikymppisenä oli vaikeaa napata kiinni siitä, että olin niin itkuinen ja alakuloinen ehkä hormonien takia. Pidin kerran vuoden tauon ollessani 24-vuotias, mutta lääkäri sanoi ettei kroppani toimi ja lasten saaminen tulee olemaan vaikeaa. Parempi syödä pillereitä ja ”hämätä” kroppaa. Aloitin ne siis uudelleen.

Kun lopetin hormonit, vannoin, etten enää ikinä niihin koske. Iho oli kuukausia niin hirveä, että kosmetologi käski mennä lääkäriin, hiuksia lähti niin että kampaaja kysyi mitä olen tehnyt, mutta minun mielialani senkun kohosi. Tukka ja ihokin tasoittuivat ajan kuluessa. Tajusin, miten paljon mielialani on ollut lääkkeiden viemä ja entistä tiukemmin päätin niihin olla koskematta. Olin tässä vaiheessa jo aika sopeutunut ajatukseen, että meistä tulee lapseton pariskunta ja olinhan jo kolmekymppinenkin.

No, tiedätte miten kävi. Kroppani päättikin sitten toimia kuin taikaiskusta kaksi kertaa. Meistä tulikin yllättäen lapsiperhe ja tuota asiaa olen miettinyt jatkuvasti. Kuinka järjettömän kiitollinen tästä saa olla.

Kun imetykset ja raskaudet alkoivat olla takanapäin ja oma hormonitoiminta palata, alkoi olla hankalampaa. Koko tämän vuoden olen tuskaillut oloni kanssa. Maha on kuin ilmapallo kierron puolivälissä, halaaminenkin sattuu, kun mahaan ei saisi koskea ollenkaan. On kaiken maailman ongelmaa, joita en nyt jotenkaan rohkene tähän luetella, mutta tuo mahakipu on yksi suurimmista. Elokuussa mieheni soitti ambulanssin rajun mahakivun takia.

Syyskuussa päätin vihdoin avautua ja Instastoriesissa valittelin tätä asiaa ja sain ison läjän viestejä. Moni ehdotteli ärtynyttä suolta, mutta moni myös endometrioosia. Olin ajatellut sen oireilevan eniten rajuina kuukautiskipuina, mutta oma oloni on ollut vaikein kierron puolivälissä. Sain viestejä muilta naisilta, että heilläkin näin. Sisuunnuin ja etsin asiaan perehtynyttä tyyppiä Tampereelta ja löysin Terveystalolta todella ihanan lääkärinaisen. Hän kuunteli juttujani ja sanoi, ettei tämä miltään endometrioosilta kuulosta. Tutki ja totesi olleensa väärässä ja paukautti minulle seuraavan diagnoosini. Endometrioosin.

Vähän hämmentyneenä lähdin pois Terveystalolta. Olin helpottunut, että hankalalle ololle oli joku syy ja samalla ahdisti todella – mihin se kehittyy? Joka kuukausi oloni on edellistä hankalampi, joten selkeästi asia kehittyy. Se hoito, mitä siihen tarjotaan on ne hormonit. Kävin jo hakemassa satsin, googletin kokemuksia ja avaamatta jäi. En uskalla koskea niihin. Toisaalta en pysty kohta olemaan, jos olo vaikeutuu joka kuukausi. Keskiviikkona jouduin makaamaan autossa piilossa 45 minuuttia, kun en pystynyt ajamaan ja yö oli todella vaikea. Kumpi on nyt pienempi paha? Tämä olo vai ne kaikki hormonien tuomat sivuvaikutukset?


paita LINDEX/ hame NOSH ORGANICS/ kengät Kreetalta/ korvikset UHANA DESIGN/ takki ONLY/ aurinkolasit UNOFFICIAL (saatu)

Näihin pohdintoihin siis olen jäänyt. Tämä vaiva on mielettömän yleinen ja mielelläni kuulen kokemuksianne vaikka yksityisviestillä. Millä saatte homman ns. pidettyä kurissa? Nämä Endometrioosiyhdistyksen jutut olenkin käynyt lukemassa.

Halusin kirjoittaa asiasta siksi, että oireilla voi monella tapaa. En minäkään uskonut vaivojeni johtuvan tästä. Siksi rohkaisen menemään tutkimuksiin, jos yhtään epäilyttää. Eilisaamuna lapseni halasi tiukasti jäädessään tarhaan ja minulla nousi kyyneleet silmiin, kivusta. Miten te pärjäilette asian kanssa, ketä se koskettaa?

Näin hypin diagnoosista toiseen. Onko sinulle kyseinen vaiva valitettavan tuttu? Hyvinvointia viikonloppuusi!

P.S. Loppuun pieni ylistyspuhe Noshin vaatteille. Vuosi sitten tytöille ostamani, todella paljon käytetyt tunikat ovat edelleen käytössä, ehjät ja priimat. Heillä on myös nämä Kierre-hameet mustana ja itse ihastuin luumuun hameeseen, joka on muuten nyt alessa! Hyvä suomalainen suunnittelu, nämä vaatteet ovat oikeasti todella kestäviä. Ja tämä ei ollut maksettu mainos, vaan innostuneen kuluttajan kotimaisen tuotteen ylistys!

Sporttinen ja energinen

Minun piti kirjoittaa teille ekasta tarhaviikosta tänään. Että kuinka hyvin tämä on sujunut, joka toinen päivä tarhaan meno ja kukaan ei ole itkenyt. Tänään oli viikon kolmas ja samalla vika tarhapäivä ja jätin tarhaan lapsen, joka itki kotona, pyöräkärryssä ja tarhassa ja minä itkin tunnin ajan vietyäni hänet. Onneksi toinen oli innoissaan. Olo on niin voipunut, että päätinkin keskittyä energisiin juttuihin ja palata tarha-asiaan ensi viikolla.

Koko heinäkuu hurahti niin, että taisimme ottaa kolmet asukuvat. Kyproksen asukuvia on edelleen ainakin kolmet julkaisematta, siellä tuli kuvattua paljon. Olen huomannut, että on paljon helpompi ottaa reissussa asukuvia kuin kotona. Olet pakannut laukkuun eri asukokonaisuuksia ja miettinyt ne kotona, senkun valitset reissussa jotain niistä päälle. Kotona tulee kuljettua ihan hirveän pitkälti juoksutrikoissa, verkkatakissa ja tukka laittamatta. Heinäkuun helle teki sen, ettei tehnyt mieli edes yrittää laittaa tukkaa, olin bikineissä, shortseissa ja läpsyissä pitkälti meikittä ja hattu päässä. Aurinkolasit ja hattu pelastavat muuten kesälookin hyvin!

Viime sunnuntai oli sateinen päivä ja Lintsi-päivästä uupunut kuopus pyysi kärryihin unille jo aamupäivällä. Niinpä teimme päätöksen, että kävelemme talvipuutarhaan, kuopus saa nukkua ja esikoinen tykkää kukista. Kyllä, taka-ajatuksena oli vielä ottaa asukuvat tuossa ihanassa ympäristössä, josta olen pitkään haaveillut. Se ei vaan koskaan osu reitin varrelle niin, että olisin sinne ehtinyt kuvailemaan.

Puutarha on ihana. Sen pihalla loistivat ruusut ja sadepisarat niissä saivat ne näyttämään entistä kauniimmilta. Puutarhassa esikoinen ihasteli erityisesti etelän palmuja ja pähkäili miten niitä voi olla Suomessa. Mieli rauhoittui vehreyden keskellä ja kuvauspaikkoja olisi ollut loputtomiin. Mahassa jännitti muutaman tunnin päästä oleva babyshower-yllätys kälylle. En edes tiedä mitä siinä jännitin, mutta jotenkin olin niin innoissani ja mietin, onko hän yhtään arvannut iltapäivän ohjelmaa. Jännitän ja ajattelen niin kovasti jo pienen serkkuvauvan syntymääkin. Oi voi! No, vauva mielessä siis asukuvattiin sunnuntaina.

Kuvauspaikkaa ei oltu etukäteen päätetty, mutta leiskuvan punainen Noshin paitakin sopi vihreään taustaan loistavasti. Minä rakastan joitakin Noshin aikuisten vaatteita, nimen omaan tykkään monesti enemmän aikuisten kuin lasten tarjonnasta. Valitettavasti niiden hinta ylittää monesti kipukynnyksen, vaikka tiedän että ovat laadukkaita ja kotimaisia tuotteita, en vain pysty niitä normihinnoilla tilaamaan. Siksi olinkin haukkana, kun meilläkin käynyt esittelijä myi pois mallikappaleitaan, eli rekillä olleita sovituskappaleita. Tämä BELL-pusero kotiutui minulle siis alle puoleen hintaan ja uskalsin sen sokkona ostaa, sillä kaapista löytyvä BELL-mekko on ollut niin ihana. Simppeli ja mukava college-pusero, jossa on kuitenkin niin kiva juju, että se saa vaatteeseen persoonallisen viban.


paita NOSH ORGANICS/ housut SOYA CONCEPT/ korvikset LINDEX/ kengät OFFICE

Oli oikeastaan todella kiva ottaa asukuvia pitkästä aikaa, eikä hiki valunut naamasta. Apureitakin oli vain yksi toisen vedellessä hirsiä. Hän nukkui kaikki matkat, yhteensä yli kaksi tuntia ja kun nostin hänet kärrystä palataksemme mummolleni, hän kysyi ”miksi me mennään heti takaisin sisälle?”. Kyllä minua nauratti, siltä se varmaan tuntui kun oli puutarhareissut unten mailla.

Tämä Noshin vaate oli kyllä rakkautta ensi käyttökerralla, energinen ja sporttinen ja jotenkin todella oman oloinen. Mitä tykkäätte? Jos joku ihastui, niin joitain kokoja löytyy puoleen hintaan mustana ja punainen versio löytyy joka koossa, mutta ilman alea (linkit eivät ole mainoslinkkejä).

En ole siis kesällä hirveästi miettinyt asujani ja se on johtanut siihenkin, etten vielä tänään tiedä, mitä laitan huomisiin häihin päälle. Jotain mitä kaapista löytyy, mutta mitä? Niin! Ja huomiselle on luvattu aika lämpöistä keliä, onko etikettivirhe lähteä häihin ilman sukkiksia? Miten itse tekisit?

Palaan tarha-asiaan siis ensi viikolla, nyt vielä palaa kurkussani aamuerosta nieleskellen. On se muutos, kaikille.

Ihanaa alkavaa viikonloppua!