Hämmentävä kesä 2019

Kyllä se on myönnettävä. Vaikka kuinka räpistelen, enkä haluaisi myöntää, alkaa syksy olla täällä. Koulujen alku, eskarin alku, päiväkotiarki, harmaammat päivät, sateet, pimeämmät illat, tällä viikolla alkaneet lasten harrastukset uinnista temppukerhoon ja suunnistukseen… Kaikki viittaavat vahvasti siihen, että syksy on täällä. On aika siis summata vähän kulunutta kesää, joka meni ihan hirveän nopeasti ja jolta jäin kaipaamaan enemmän aurinkoa ja lämpöä. Kuvatkin ovat juhannukselta (!!), miten ovatkin jääneet lojumaan koneelle! Muuten, mieheni sanoi kiinnittäneensä minuun lukioikäisenä huomiota, kun kuljin aina joku Nirvana-paita päällä. Harvemmin tulee enää kuunneltua, mutta bändillä oli kyllä iso paikka sydämessä 1990-luvulla! <3

Mutta tähän päivään. Kopioin nämä kysymykset bloginaapurilta Nooralta, eli kiitos ideasta hänelle!

1.Kesän mieleenpainuvin päivämäärä?
Kyllä täytyy vastata, että se oli 7.6.2019, kun teputin Kreetalla altaalla ympyrää lasten syödessä jätskiä ja odottaessani tietoa miehestä. Että nukutus ja leikkaus olisi sujunut suunnitelmien mukaan.

2. Kesän paras grillisafka?
Tämä ei vain tunnu muuttuvan mikään kesä. Grillattu kokonainen lohi, kermaviilikastike, uudet perunat ja salaatti, johon tulee vihreää salaattia, vesimelonia, sipulia, mansikoita ja grillattua halloumia. Nyt taisi olla 9.kesä, kun teemme tätä settiä enkä kyllästy ikinä! Sen sijaan mieheni innostui grillaamaan joka kerta myös suippopaprikoita tänä kesänä ja siinä missä rakastan raakaa paprikaa, inhotti ne lötköt paprikat (inhoan myös grillattua tomaattia, vähän sama viba).

3. Kesän kaunein auringonlasku?
Kyllähän se taisi olla Kreetan vikana iltana kattoterassilla nähty tai Kroatiassa kolmantena iltana katseltu. Toisaalta viime viikonlopun aurinko polttareissa mökillä oli sekin upea!

4. Kesän mieleenpainuvin roadtrip?
Emme harrasta varsinaisia roadtripejä, mutta kun siirryimme heinäkuussa Jyväskylästä Helsinkiin, matka jäi mieleen monista syistä. Emme aja tuota väliä juuri ikinä, emmekä ainakaan kaksin! Tästä syystä emme ole käyneet miehen isän haudalla kahdeksaan (?) vuoteen, lapset eivät ikinä. Pysähdyimme siellä kaksin ja etsimme hautaa tovin. Tuijotin nimeä hautakivessä ja toivon jälleen kerran, että olisin joskus saanut tavata hänet tai lapseni toisen ukkinsa!

5. Kesän unohtumattomin uintiretki?
Kaukäjärvellä nautitut kaksi hellepäivää suppaillen ja uiden jäivät vahvasti muistoihin. Se, mikä oli viime kesänä niin päivittäistä, jäi tänä kesänä kahteen päivään. Myös Kroatian superkirkkaisiin vesiin kaksin hyppiminen oli ihan vailla vertaansa.

6. Kesän iloisin kohtaaminen?
Olen aina iloinen, kun tapaan tädin palleron, välimatka tekee siitä valitettavasti vähän harvinaista herkkua. Olin myös iloinen, kun teini-ikäinen kummityttö tuli meille yllärinä pariksi yöksi yökylään!


paita ONLY/ hame KAPP AHL/ tennarit CONVERSE/ korvikset H&M

7. Kesän hymyilyttävin hetki?
Voi ei näitä voi laskea vain yhtä! Se, kun näin miehen leikkauksen jälkeen ekaa kertaa ja lapset halasivat häntä. Se, kun näin miten tuleva kälyni tykkäsi polttareista. Se, kun sain todistuksen että 80 tuntia yrittäjyyskurssia on kesällä suoritettu. Se, kun luin kirjaa pihalla lötkötellen uusissa terassikalusteissa. Se, kun lapseni sai koulurepun nimipäivälahjaksi ja lähti kohti eskaria hirveällä innolla se selässään. Ehkä ykkösenä se, kun mies sai kipsin pois ja kuinka hymyilin kotona onnessani, kun näin hänen ensimmäistä kertaa lähtevän salille tai lenkille!

8. Kesän itkettävin pettymys?
Olihan se se, että puoli vuotta odotettu loma meni vähän uusiksi. Onneksi ei tapahtunut mitään pahempaa, mutta kyllähän se vaikutti rajusti kesään, kun miehellä jäi treenit, kisat ja muut suunnitelmat väliin. Häntä harmitti hirveästi ja minua harmitti ja itketti sen myötä. Myös pariin ”että kun toi olisi kiva”- työpaikkaan haku ja kiitos, mutta ei kiitos-vastauksen saaminen itketti.

9. Kesän kaunein kesäkaupunki?
Turku ja Naantali taitavat kyllä viedä voiton. Ei saisi sanoa Tampereella näin, saankohan satikutia! :D

10. Kesän henkeäsalpaavin luontohetki?
Varmaan se, kun hyppäsin Kroatiassa veneestämme, jotta saadaan vene laituriin ja portaissa minua vastassa oli iso rapu. Kirkaisin niin että mies säikähti ja rapukin lähti litomaan. Todellakin henkeäsalpaavaa, hah! Tai no, sekin kun kotiimme tuli hiiri ja yksikätinen kipsikätinen mies metsästi sen paljain käsin, oli aika päräyttävä luonto käy päälle-kokemus. Että voi yhdellä kädellä saada hiiren kiinni. Kunnon kissapeto! :D

11. Kesä 2019 yhdellä sanalla?
Yllättävä.

Onhan tässä vielä kesää jäljellä, jos ei kelien niin puuhien puolesta. Tänään tiedossa Särkänniemeä, kohta kesä(syys?)häät ja muuta kesäisen oloista puuhaa.

Ihanaa alkavaa viikonloppua! Mikä oli oma mieleenpainuvin hetkesi kesältä tai kaunein kaupunki? Mistä muistat kesän 2019?

Tampere, kotini. Tarkemmin meidän kotimme!

Kaupallinen yhteistyö: OP Koti

Mitä sinulle nousee mieleen Tampereesta? Suuri kotikaupunkini on monelle kesäkohde, jossa käydään Särkänniemessä ja Muumimuseossa, sekä Pyynikin munkeilla. Yöyvtään keskustan upeissa hotelleissa Tornista Ilvekseen ja Tammeriin, syödään brunssia ja piipahdetaan ehkä torilla syömässä vähän Tapolan mustaamakkaraa. Talvisin suunnataan Hakametsään kannattamaan joko Tapparaa tai Ilvestä ja nautitaan Tampereen valtavasti teatteritarjonnasta. Mikä itsellesi nousee ekana mieleen Mansesta? Jossa ajellaan Nyssellä ja kohta jopa ratikalla?

Kun OP Kodin kiinteistövälittäjä Heidi Koivunen listasi vinkkejä Tampereelta, hän pyysi myös minua kertomaan siitä, mikä tekee Tampereesta kodin. Tässä oli oikeastaan aika iso pysähtymisen paikka ja tilaa mietiskelylle. Täällä ei ole omia lapsuusmuistojani, mutta koska lapsemme ovat paljasjalkalaisia tamperelaisia, ovat he oppineet sanomaan moro ja istumaan rotwallin reunalla. Kuinka höpsöksi tunnenkaan itseni aina morottaessa Helsingin reissuilla! Kun lähdin pohtimaan missä Tampereen kolkissa sydämeni on, huomasin, että lapset sekä aikani kotiäitinä olivat vahvasti läsnä. Naapurusto, tutut leikkipuistot sekä lasten ystävät. Vuodesta 2001 olemme tallanneet Tampereen katuja, eli onhan meillä aika pitkä historia jo kaupungin kanssa!

Mutta avataan teille muutama ei niin itsestäänselvä vinkki Tampereelta! Mitkä jutut ovat perheemme suosikkeja? Tervetuloa mukaani virtuaalikierrokselle, jonka aloitamme Kaukajärveltä. Se on yhtä lailla kaupunginosa kuin järvi, suunnataan nyt aluksi sinne ihan järven rantaan, soutustadionille, jonka eteen vie Nysse ja jonne pääsee helposti pyörällä tai autoillen!

Olen monesti sanonut teille, että yleiset saunat ovat paikka, missä tavoittaa jotain syvää Tampereesta. Niissä näkee usein samoja kasvoja, kuulee tarinoita Tampereesta ja juttelee sellaisten saunojien kanssa, jotka ovat istuneet lauteilla vuosikymmenet. Turhaan ei ole Mansea valittu saunapääkaupungiksi, tarjonta on valtava! Kaukajärven sauna on yksi suosikkimme, se ei ole niin täynnä kuin kuuluisammat Rauhaniemi ja Rajaportti, siitä pääsee ihanasti rannasta uimaan sekä hyppimään hyppytornista.

Kaukajärven ympäri kannattaa myös pyöräillä, kävellä tai juosta. On käsittämätöntä, mihin maalaismaisemaan putoat, vaikka iso tie on lähes näköetäisyydellä ja keskustaan on alle 10 kilometriä! Aivan mieletön maisema, jota olen hölkännyt niin usein hymyssä suin menemään. Noin 8 kilometrin lenkki irrottaa sinut heti arjesta. Riihiniemen uimarannan kohdalla kannattaa vaikka vaihtaa lenkkikamat uikkariin ja jäädä uimaan, suppailemaan tai nauttimaan kioskin antimista. Hyvin lapsiystävällinen uimapaikka herkkuineen ja hurjan halpa sup-lautavuokra! Ja Kaukajärvi on muuten hurjan kirkasvetinen järvi, eli suppailemalla todellakin näkee kaikenlaista, toisin kuin monesti Suomen järvissä.

Kun on uitu ja saunottu, jatketaan muutaman kilometrin päähän kohti Nekalaa. OP Koti Pirkanmaan Heidi vinkkaa paikasta seuraavin sanoin:

”Jos haluat nähdä ihania puutarhoja, suloisia mökkejä ja kiireetöntä tunnelmaa, koe Litukan, Nekalan ja Raholan siirtolapuutarhat. Astu portista sisään, kuljeskele kujilla ja ihastele. Idyllisiä paikkoja keväästä syksyyn.”

Totta. Nekalan siirtolapuutarha on paikka, jossa on otettu usein kuvia, jossa olen vain kävellyt vaunulenkillä vauvan kanssa ja ihastellut sitä mökki-idylliä ja tunnelmaa. Tänä kesänä pääsimme osallistumaan juhliin, jotka vietettiin siirtolapuutarhan yhteistilassa, joka on vuokrattavana. Tiesittekö, että jopa Nekalan siirtolapuutarhasta löytyy yleinen sauna. Kyllä, olemme nyt seikkailulla saunapääkaupungissa. Siirtolapuutarha on ihana paikka hengähtää lähellä keskustaa ja myös sen eteen pääsee Nyssellä. Me olimme kesällä siellä nauttimassa juhlista, upeasta tunnelmasta ja ohjelmassa oli muun muassa kakkusota!

Vain kivenheiton päässä Nekalan siirtolapuutarhasta löytyy vanha helmi, Konditoria Mari. Et ole ikinä maistanut niin hyviä patonkeja, kuin heillä on, veikkaan minä. Se leipä pähkinöineen, chimichurri-kana, ympärillä leijailevat tuoksut, kaikki on täydellistä! Lounaalla saa myös keittoja ja salaatteja ja ne tarjoillaan ihastuttavasti syötävässä leipäkipossa. Käy nauttimassa ja varaudu, porukkaa on lounasaikaan varmasti paikalla! Lasten kanssa voi jatkaa päivää Marin vieressä olevassa ihanan isossa Riihipuiston leikkipuistossa, josta löytyy erikoinen keinu ja vaikka mitä vempelettä.

Kun mahat on täytetty, saattavat ajatukset hypätä liikuntahommiin. Nyt lähdetään taittamaan hieman pidempi matka ja siirrytään aina Niihaman majalle asti, joka on ihan parhaita liikunta- ja ajanviettopaikkoja perheelle. Sieltä pääsee lenkkeilemään, metsään, talvella hiihtoladut vievät pitkälle, pihassa on ulkokuntosali, napakelkka pyörii, on luistelurataa, kynttiläluistelua ja monia tapahtumia ympäri vuoden. Olemmepa olleet jopa munajahdissa Niihaman majalla pääsiäisenä! Majalla on leppoisa tunnelma ja sieltä sa ostaa ruokaa ja vaikka grillata ulkona makkaraa. Aivan täydellinen perhepäiväkohde ja aktiviteetteja riittää! Yllätyttekö, jos kerron, että Niihaman majalla on myös sauna, jossa on muun muassa lenkkisauna ja talvisin avanto auki? Niin, sanoinko jotain saunapääkaupungista!

Vien teidät vielä paikkaan, jossa on mennyt kotiäitivuosistani niin monta päivää, että harmittaa, kun en ole laskenut. Heidi OP Kodista toteaa näin:

”Tampereen keskustan ihanin leikkipuisto on Pikku Kakkosen puisto. Turvallinen ja viihtyisä puisto, joka innostaal iikkumiseen ja leikkimiseen. Viihtyisä paikka myös isommille temmeltäjille. Puisto on aidattu hyvin ja sen vierestä löytyy myös kesäkahvila.”

Legendaarinen Pikku Kakkosen puisto Koskipuistossa, jossa nimipäiväpoika ja varo heikkoja jäitä-nalle ottavat sinut vastaan. Hei ja tuossa nurkassa vilahti Tuttiritari! Niin lapsille kuin vanhemmille aisteja herättävä kuvitus, iso tila temmeltää ja paljon erilaisia kiipeilyjuttuja niin isoille kuin pienille. Olemme monesti sopineet treffit Pikku Kakkosen puistoon kavereiden kanssa, sillä sinne on helppo tulla bussilla miltä puolelta vain kaupunkia. Ja siitä on helppo (vähän liiankin helppo) jatkaa sitten Koskikeskukseen sushibuffaan syömään porukalla, kun leikit on leikitty. Puistossa pystyy olemaan lähes vuoden ympäri, olen siellä heilunut joulukuun alussa teemuki kourassa samoin kuin heti maaliskuussa auringon alkaessa lämmittää pintaa. Kovin montaa kuukautta vuodessa emme ole poissa olleet Pikku Kakkosesta! Keinut lähtevät talviteloille ja voi sitä riemua, kun hämähäkkikeinu on taas palautettu!

Voi, minä haluaisin kertoa teille Tampereesta loputtomiin. Siitä, kuinka keskustassa olleessaan ei kannata ohittaa Mansen ylpeyttä, Uhana Designin liikettä Verkatehtaankadulla. Tai kuinka kannattaa parkkeerata piknik-eväiden kanssa Lapinniemen rantaan nurmikoille, joista näkee upeasti toisella puolen Nässyä heiluvat Särkänniemen laitteet. Tai kuinka kannattaa hypätä Viikinsaaren laivaan Laukontorilta ja nauttia siellä ihanasta kesäpäivästä (ja saunasta, ei ole paikkaa Mansessa ilman yleistä saunaa!).

Ensi kerralla lisää kotikaupungista, mutta kerro sinä nyt omastasi! Sekä OP Kodin tiimi että minä palamme halusta kuulla, mikä on suosikkipaikkasi omassa kotikaupungissasi? Kerro se kommenttikenttään ja osallistut K-ryhmän 50 euron lahjakortin arvontaan. Onko meillä samoja suosikkeja Tampereelta? Laitan vinkkinne ylös ehdottomasti, tulivat ne mistäpäin Suomea vain! Osallistumisaikaa on aina 31.8.2019 asti ja arvonnan säännöt löydät täältä!

Nähdäänkö Mansessa? Vai paljastatko minulle helmen kotikaupungistasi, minne on tultava käymään?

Arvokasta vanhuutta

Onpahan ollut tunteita pelissä viime päivinä. Tänään se sitten alkoi, eskari. Lapsi oli erittäin hyvillä mielin menossa ja kaikki vaikutti todella kivalta, kun eilen pääsimme vihdoin tutustumaan.

Mutta palataan viime viikonloppuun. Silloin samassa asunnossa 65 vuotta asunut mummoni muutti palvelutaloon ja olimme paikalla häärimässä. Ajattelin, että itkeä vollotan koko päivän, mutta siitähän tulikin hyvän mielen päivä. Oli sukua paikalla, sain halia tädin pientä palleroa, mummoni oli hyvin iloinen kun meitä oli paljon paikalla ja ennen kaikkea, se asunto. Vaikutti todella kivalta. Palvelutalossa ei kulje hoitajat sairaalavaatteissa vaan se on kuin oma koti (tai siis sehän se onkin, mutta näyttääkin kodilta), on aktiviteetteja ja seuraa. On ruokahuolto, sehän se on vanhukselle iso helpotus, kun ei tarvitse käydä kaupassa ja laittaa ruokaa. Talo ja asunto vaikuttivat todella kivoilta ja ennen kaikkea mummo vaikutti iloiselta ja tyytyväiseltä ratkaisuunsa, päätös ei syntynyt helpolla, mutta nyt kun se on tehty, hän vaikutti huojentuneelta.

Olen vähän itsekkäästi ajatellut, ettei mummo voi muuttaa, en ”kestä” kun mummola lakkaa olemasta. Siellä on vietetty joulua, siellä olen yöpynyt lukuisat Helsingin reissut mummon kanssa jutellen. Hänhän on yli 90-vuotiaaksi hirvittävän terävä ja tietää muun muassa politiikasta enemmän kuin minä, olen jäänyt kakkoseksi jutuissa monesti. Tuo ajatus kurisiti kurkkua. Että illoista mummon kanssa on nyt luovuttu, samoin kuin aikaisista aamuista, kun juon mustaa teetä ja syön puuroa hänen luonaan ja hän sanoo aina samalla tavalla ”voi voi kun minun tulee ikävä” ja vilkuttaa joka ikinen kerta ikkunasta, kun kipitän ratikkaan. En ole kertaakaan unohtanut katsoa ylös ja vilkuttaa, enkä ole koskaan katsonut ylös turhaan. Näin on tehty 36 vuoden ajan. Nyt ei enää tehdä niin.

Isoa luopumista, sitähän se on. Mutta mummo mennä porskuttaa ja elää, sehän se on pääasia. Hän tuntuu viihtyvän uudessa kodissa ja kehui eilen soittaessani, että ruoka on tavattoman hyvää. Vaikkei yökylään pääse, hänen luonaan pääsee käymään vielä ja hän on edelleen teräväpäinen keskustelukaveri.

Koska yhteen huoneeseen ei mahdu kaikkea tavaraa, sain matkaani lauantaina mummoni ja ukkini häälahjahopeita, joihin oli kaikkiin kaiverrettu hääpäivä vuodelta 1954. Pyörittelin niitä pala kurkussa käsissäni, kun olimme palanneet Tampereelle ja puhelimeeni tuli viesti:

”Niin kauan kun ollaan tunnettu, niin oot puhunu aina sun mummosta ja siitä, kun käyt siellä. Ennen lapsia jo muistan aina kun kävit siellä, kun ei meillä oo sellaista mummolaa. Ja sit tietenkin Instassa seurannut kun olit opiskeluaikana (Helsinki Design School) sun mummon luona. On selvää, että on tosi tärkeä”.

Sitten tulivat kyyneleet. Oli niin hurjan haikea olo. Aloin ikävöidä ukkia, päässä vilisi pikakelauksella kaikki hetket mummolassa. Kuinka kivaa oli lapsena heittää roskat roskakuiluun. Olin ihan vihainen kun se poistettiin! Kuinka sinne tuli laulava pukki vuonna 1985 ja sain Ressu-koiran, joka löytyy nyt tyttöjeni huoneesta. Kuinka menimme vauva-pikkuveljen kanssa käymään mummolla ensimmäistä kertaa. Kuinka jännitti viedä mies sinne ensimmäistä kertaa. Ja kuinka olin ensimmäistä kertaa yötä mummolassa oman vauvan kanssa. Kaikki aina paikallaan pysyneet koriste-esineet näkyivät silmissäni, seinille jääneet niin tutut taulut, mustavalkokuvat ukkini vanhemmista seinällä, kaikki vilisi kyynelsilmieni edessä.

Mutta samalla kun kyyneleet tippuivat poskille hymyilin. Mummo saa arvokasta vanhuutta palvelutalossa, jossa häntä kohdellaan hyvin. Hoitajat vaikuttivat hurjan mukavilta, joskin meinasin alkaa hihittää kun kysyttiin, tarvitseeko aamiaiselle herättää. Aamiainen alkaa kello 8.30 ja mummoni syö puuronsa Hesarin ääressä viideltä. Aamiaiselle hän ei ole mennyt vielä kertaakaan. Täytyyhän sitä näin ison muutoksen edessä jostain pitää kiinni, kuten aamurytmistä hyvänen aika!


t-paita ZARA/ hame LINDEX/ takki ONLY/ tennarit CONVERSE/ aurinkolasit RAYBAN (saatu)/ korvikset H&M

Sängyn vierelle on aseteltu kuvat rakkaista, sieltä me katselemme mummo, kuinka sinun on parempi olla uudessa asunnossa, jossa on turvallista ja apua arkeen. Ei ole syytä kyyneliin, on syytä iloita, että pärjäsit 93-vuotiaaksi omassa asunnossasi. Se on aika kova suoritus, mutta kovaa tekoa on mummokin, hänen avioliittonsa ja lujuutensa on kyllä jotain, mitä pidän ohjenuoranani.

Onko sinulla isovanhempia elossa? Mikä on tärkein oppi, jonka olet saanut heiltä?