Pirun addiktiot!

Meillä jokaisella on varmasti jotain addiktioita. Tai voiko käyttää sanaa addiktio vai puhutaanko sittenkin enemmän paheista. Sitten taas toiset koukuttavat asiat eivät ole mitään paheita, mutta rajansa täytyy tietää. Saatteko kiinni mitä haen takaa? Toiset ovat pahempia kuin toiset, toiset hyvin harmittomia. Toisista halutaan eroon, toisista ei. Mitä sinulle tulee mieleen, mihin olet koukussa? Itselleni nousivat nämä mieleen eilen läppäriä naputellessa ja kynsien pituutta (kyllä!) ihmetellessä.

Omia addiktioita ovat mm.

  • Urheilu. Sinällään terve addiktio, mutta välillä täytyy levätä (haasteellisin juttu itselleni). Sitten jos tulee paljonkin lepoa, on minun hankalaa syödä jne. Siis vaikuttaa elämään välillä liikaakin, mutta nautin urheilusta valtavasti!
  • Kynsien pureskelu! Puren kynsiä pääsääntöisesti lukiessani tai telkkaria katsoessani. Ei se liity välttämättä mihinkään ahdistuneisuuteen tms., vaan on vain tyhmä tapa. Alkoi ala-asteella, jolloin äiti osti minulle Kynneliä (ei auttanut, onkohan sitä vielä?). Yläasteella aloin lakata kynsiäni ja huomasin, ettei kovassa lakassa olevia kynsiä voi purra. Auttoi! Kunnes menin Hesburgeriin töihin ja lakkaa ei saanut käyttää. Kierre alkoi taas. Sitten asuin Thaimaassa, sukelsin ja lillin vedessä, luovutin ajatuksen kauniista kynsistä. Pesin kakkapyllyjä, liotin käsiäni jatkuvasti. Sitten aloin odottaa, että kun kynnet kasvavat, lakkaan ne taas. Näyttävät niin hölmöltä lyhyenä ja lakattuna. Kunnes tajusin, etteivät ne kasva ikinä kun aina puraisen ne. Joten pari viikkoa sitten lakkasin tyttäreni lakalla kynteni ja ne ovat saaneet olla pari viikkoa rauhassa! Halleluja! Tulisiko tästä tapa? Mitä sitten jos lakat ovat vauhdilla sutaistu, kunhan auttaa!
  • Tee. Pari litraa päivässä. Suurin osa aamulla. Huomaat minusta, jos olen ollut ilman teetä päivän. Ajattelin ettei niin paha juttu, hampaat nyt mustuu, kunnes huomasin ollessani yhden aamun ilman, että päätä särkee. Kofeiinipäänsärky? Onko? APUA! Oikea koukuttuminen!
  • Pepsi Max. Join kamalasti Thaikuissa asuessa Light Colaa. Iän myötä se on vaihtunut Pepsi Maxiksi. En tykkää juoda sitä ruoan kanssa, sillä täyttää mahaa niin, mutta kesällä rannalla, hikilenkin jälkeen (pakko saada jotain hapokasta!) ja niin edelleen. Apua mikä Pepsi max himo! Huono aine monessa mielessä. Epäterveellinen aspartaamipommi, joka vie hampaista kiilteen. Olen myös lukenut, että makeutusaineet huijaavat elimistöä luulemaan, että on nälkä ja näin ollen Pepsi max aiheuttaa vielä kaiken päälle napostelua. Hmph.
  • Irtokarkit! Nyt on perjantai ja olen ostanut viimeksi pienen karkkipussin junaan sunnuntaina! ENKAT! Juuri toissailtana kuljin ympyrää valittaen miehelle, että olisipa pari irttaria. Ehdotti suklaata kaapissa, mutta ei ei ei, ei se ole sama asia kuin pari hedelmäkarkkia. Pyörin aikani ympyrää, keitin iltateetä ja otin palan raakasuklaata ja unohdin asian. Loppujen lopuksi himot menevät yllätävän äkkiä ohi!

Tuli mieleen tietyt telkkarisarjat, joita täytyy vain ahmia. Tietyt kirjat, ylipäätään lukeminen, no, näitä riittää! SOME! Sehän on todellinen addiktio myös.

Entä sitten ne addiktiot tai paheet, joista on halunnut ja päässyt eroon? Tupakointi menee ainakin itselläni tähän kastiin. Oli se vaikeaa lopettaa, mutta kuinka kiitollinen on siitä, että sen teki! Mitä sinulla kuuluu tähän sarjaan?

Mitä itse listaisit? Kivaa perjantaita, se olisi yks kaks taas viikonloppu täällä!

Läsnäolon sietämätön vaikeus (vai helppous?)

Läsnäolo. Siinäpä vasta nykyajan vitsaus. Koko ajan erilaiset virikkeet, älylaitteet ja muut repivät huomiotamme ja esimerkiksi pienille lapsille (no isommillekin!) ei taida olla mikään niin tärkeää kuin läsnäolo. Mutta miksi se on niin vaikeaa? Vai onko se itsellesi helppoa?

Pysähdyin miettimään tätä viikonloppuna ollessani yksin reissussa ja miehen ollessa kotona tyttöjen kanssa. Hän tuntui olevan ihan 101% läsnä. Sunnuntaina vastassa oli kaksi ihan superiloista ja onnellista tyttöä ja mietin, että olen vähän kateellinen miehelle. Hän oli yhtä lailla varmaan minulle, kun sain nukkua yksin hotellin lakanoissa. Siis tiedätte, sellainen haikeus käväisee mielessä.

Mies ja tytöt kävivät lauantaina ystävien kanssa usean tunnin metsäretkellä. Hakivat kaupasta aineita ja tekivät yhdessä alusta loppuun hampurilaisia. Viettivät sitten saunaillan. Sunnuntaina oli kuulemma maailman parhaat leikit isin kanssa. Jyväskylästä käsin katselin kuvia puhelimessani ja mietin, miksen minä pysty koskaan olemaan noin läsnä. No, tiedän toki syynkin. Olen aina enkä koskaan töissä. Tiedätte. Aina olisi joku sähköposti johon vastata, aina joku asia mitä valokuvata. Kun kotona on viikonloppuna molemmat, lähdemme herkästi vuorotellen urheilemaan ja toinen on yksin lasten kanssa, sitten siivotaan, pitää käydä kaupassa ja tehdä ruokaa. Viikonlopuistakin tulee usein sellaisia, että joku pomppii jossain omilla teillään. Ollaan liian vähän nelistään. Siksi halusinkin viikko sitten Jyväskylän reissulla mennä porukalla uimahalliin. Yksi ihan parhaista paikoista pienten lasten kanssa. Siellä ei oteta puhelimia käteen, siellä mennä touhutaan vain perheen kesken. Sauna on toinen täydellinen paikka, jossa saa keskittyä vain perheeseensä. Välillä tosin sauna lämpeää vasta lasten nukkuessa, sillä se tuntuu ajoittain olevan mahdotonta istua aloillaan. Mutta tiedättekö, tämäkin menee paremmin kolmisin. Me alamme herkästi miehen kanssa jutella toisillemme lasten ”yli”, jolloin he alkavat puuhata kaikkea villiä saadakseen huomiomme. On jännä huomata, että kolmisin on joskus helpompaa kuin nelistään. Saatteko kiinni ajatuksesta?

Kuopus ei meillä ole kokopäiväisessä hoidossa, joten minulle jää lokakuussa noin kolme päivää viikossa tehdä kaikki tarvittava. Olen nyt uutena yrittäjänä niin onnekkaassa asemassa, ettei se meinaa riittää. Joten iltahommia tai viikonloppuhommia tulee väkisin. En ole aikoihin ollut lomalla, johon mukaan ei olisi lähtenyt läppäriä. Kun saan hommat pyörimään, päätin, että joku täysin tyhjä viikonloppu täytyy järjestää. Jättää kaikki laitteet kotiin, uida ja puuhata vain perheen kesken.

Toisaalta siinä on vapautensakin. Sen sijaan, että joutuisin kiskomaan lapset joka aamu superaikaisin ylös, kuopuksen vapaapäivinä syödään aamiainen kotona ja viedään isompi ysiksi eskariin. Haen hänet myös aiemmin. Eilen miehen lähdettyä kuuden jälkeen aamulla salille kuopus heräsi ja kömpi kainalooni. Nukahdin välittömästi takaisin ja havahduin puoli kasilta siihen, että siinä pieni nukkua tuhisee rinnallani, unipupu oli läntätty naamalleni. Oli ihanaa herätä arkiaamuna rauhassa, katsoa hetki yhdessä Pikku Kakkosta ja halata molempia. Oli ihanaa nähdä eilen kahtakin ystävää (todella harvinaista!), saada iltapäivällä ystäviä kylään kuten kotiäitiaikoina ja laittaa kolmistaan lasten kanssa ruokaa. Sen hinta on sitten se, että paukuttelin iltaysiltä sitä läppäriä tai kaivan sen esiin viikonloppuisin. Niin. Mikä sitten on niin paha, voisi arki olla aika paljon hektisempääkin mietin eilen. Innostuin tästä ystävien näkemisestä niin, että tänään lähti muutamalle perheelle kutsu iltateelle. Miten sitä unohtaakin stressin jutellessaan ystäviensä kanssa!

Ja siinä missä minä mietin, että olisipa viikonloppu joskus minullekin vain viikonloppu, mies varmaan toivoo, että voisipa joskus kölliä aamukasilta lasten kanssa sängyssä arkena. Tulin lopulta siihen tulokseen, että on rikkaus, että meillä on ne omat aikamme, jolloin voi unohtaa työt ja velvoitteet. Itse vielä opettelen sopivaa komboa, kun varsinaisia työaikoja ei ole. On ehkä parasta stressin purkua keskittyä tekemään kolmevuotiaan kanssa palapeliä, sitäkin mietin eilen. Ei tarvitse aina höhkätä, vaan voi istua lattialla kasaamassa palapeliä ja nähdä sen onnen pienen naamasta, kun äiti on vielä niin tärkeä ja yhdessä tekeminen ihanaa.

Tasapaino, sen löytäminen on varmasti jokaiselle meistä haastavaa. Eilen illalla miehen lähtiessä lasten kanssa harrastushommiin, mietin, että nyt olisi 1,5 tuntia aikaa tehdä vaikka mitä. Läppärillä jotain, jotain kotihommia. Pistin lenkkikamat niskaan ja juoksin kympin tihkusateessa. Olen todellakin varma, että kannatti. Pää pursusi ideoita sen jälkeen, uni tuli helposti ja mieli oli iloinen. Työ, uni, perhe, urheilu, koti ja ystävät, siinä kombo jota moni pyörittää ja kokee varmasti ruuhkavuosina huonoa omatuntoa jostain. Sitten taas ne pienet läsnäolon hetket ovat ihan kultaakin kalliimpia ja painuvat kaikkien mieleen. Vaikka eivät kestäisi kuin puoli tuntia, se on iso pala päivästä omistaa täysin jollekin tärkeälle.


mekko NANSO/ sukkikset KAIKO CLOTHING/ kengät DR.MARTENS/ takki ONLY/ korvikset LINDEX/ laukku A+ MORE

Ja sitä läsnäoloa pitää muistaa antaa myös itselle! Lukea kirjaa, istua hiljaa saunassa tai loikkia lenkkipoluilla ihan vain itsensä ja ajatustensa kanssa.

Onko sinulle läsnäolo helppoa vai vaikeaa? Mistä koet huonoa omatuntoa, missä koet onnistuneesi?

Miten tästä tuli näin nolo juttu! Vastaukset siihen, kuinka usein minä…?

Bongailin Minnean blogista eilen vastauksia siihen, kuinka usein hän siivoaa, syö herkkuja tai vaikka soittaa äidille. Alun perin haaste ilmeisesti Karoliinan blogista, onko moni vastannut näihin? Tehdessäni tätä haastetta tuli ilmi muuten muun muassa eniten Instagrammin inboksiani täyttänyt puheenaihe, hih! Vähän kyllä loppua kohden olin sitä mieltä, että tämä antoi minusta hieman huonon kuvan, mutta pyrin vastaamaan totuudenmukaisesti!

Siis! Kuinka usein?

Vaihdat lakanat. Kahden viikon välein yleensä. Otan kyllä huomioon esimerkiksi viikon reissut yms., eli sitten väli saa venyä. Lasten lakanat yleensä kolmen viikon välein, sillä eivät hikoile samalla lailla kuin aikuiset. Ja sitten me silitämme ne pestyt lakanat, koska en kestä ryppyisiä lakanoita ja mankeli on minusta liian iso väline, sille ei ole paikkaa. Erittäin paljon Instassa keskustelua herättänyt aihe, varmaan eniten ikinä. Lakanoiden silitys, hah!
Vaihdat pyyhkeet. Ehkä parin viikon välein? Välillä useammin eniten käytetyimmän vessan pyyhkeet (meillä on kolme vessaa).
Peset hiukset. Aika tasaisesti joka toinen päivä, riippuen tietysti vähän urheiluista. Joskus on pakko pestä ns. liian usein, koitan aina säästä hiusvärejäni!
Soitat isälle/äidille? Ehkä pari kertaa viikossa? Enemmän tulee heitettyä whatsapp-viestejä, se on aika lailla päivittäistä.
Näet vanhempiasi. Äitiäni aika lailla kerran viikossa, sillä on yöpynyt meillä yhden yön viikossa työmatkojensa takia nyt neljän vuoden ajan. Enää pari kuukautta jäljellä, sillä mamma eläköityy loppuvuodesta. Ihan kamalaa. Varsinkin lasten kannalta, mummin yökyläily on ollut heille tärkeää. Isääni vähän harvemmin, mutta kyllä me usein käymme Jyväskylässä tai he meillä. Kuukausi ehkä maksimi ollut ettei ole nähty! Ulkomailla asuessa taukoa tuli pitkäänkin, ikävä oli välillä suuri.
Käyt leffassa. Jos pääsisi kerran kuussa niin se olisi jo paljon. Viimeksi olen ollut leffassa elokuun puolivälissä, että sanoisinko parin kuukauden välein. Nyt on tullut lähes aina nähtyä jostain syystä lastenleffa!
Föönaat hiukset. Jos on pakko (eli suihkun jälkeen lähdettävä johonkin). Supertylsää hommaa. Ylipäätään hiustenlaitto on inhokkihommia, kiharoita teen aika ajoin.
Putsaat lattiakaivot. No en kyllä putsaa. Mies putsaa kun alan mutista hajusta. Kylppärin pesin juuri juuriharjalla, mutten kyllä kaivellut viemäriä.
Käyt metsässä. Voi liian harvoin! Meillä ei ole mitään lähimetsää mihin mennä! Viikonloppuna nukutin lasta päikkäreille metsäpolulla. Välillä on käyty iltarasteilla metsässä. Useammin olisi kivaa päästä, mutta se vaatii aina lähtemisen.
Käyt suihkussa. Päivittäin. Jo ihan urheilunkin vuoksi.
Sanot läheisille, että rakastat heitä. Joka päivä lapsille ja miehelle. Ainakin melkein. Joskus sanon, että tykkään susta. Lapseni kysyivät juuri alkuviikosta, miksi me kehutaan heitä koko ajan, kyllä alkoi naurattaa. <3
Sanot miehellesi rakastavasi tätä. Oho, vastasin jo edellisessä. Jatkuvasti me kyllä sitä sanomme. Tai tykkäämistä. Myös whatsapp-viesteissä.
Tarkistat kuivakaapin sisällön. No. Äitini siivosi kuivakaapit kun oli kädet täynnä vauvan kanssa. Vauva on nyt 3,5-vuotias, enkä ole tehnyt kaapeille mitään sen jälkeen. Lähinnä sinne jää jumittamaan esimerkiksi jauhot. Jos leipoo kerran vuodessa niin meinaavat päästä tosiaan unohtumaan.
Luuttuat lattiat. Todella harvoin! Jotenkin kolmen kerroksen imurointi, pölyjen pyyhintä, kolme vessaa jaja… Ei enää jaksa. Puhun kyllä jatkuvasti että pitäisi, hah!
Peset vessan. Kerran viikossa paremmin kaikki kolme, eniten käytetylle täytyy tehdä kyllä ylläpitoakin viikon aikana. Juuri putsasin mm. valokatkaisijan ja seinän sen alta, jossa valui kuraa… Mmm.
Puhdistat liesituulettimen. En ikinä. Meillä on liesituuletin, joka ilmoittaa kun se pitää putsata, jonka jälkeen mies irrottelee sen ja laittaa osat tiskikoneeseen. Kuinka usein hän sen tekee, en ole pitänyt kirjaa.
Syöt noutoruokaa. Syön kyllä ulkona, mutta että kotona noutoruokaa. Meille asti ei kulje esimerkiksi mitkään Woltit ja Foodorat, joten hyvin harvoin. Subwaysta on tullut haettua joskus, muttei sielläkään ole käyty iäisyyksiin. Mitä vastaan etten valehtele? Muutaman kerran vuodessa?
Valehtelet. Sellaisia pieniä valkoisia valheita, kuten mitä joku mekko maksoi saatan lipsautella useinkin. Ihan kunnolla että valehtelisin? Hmmm. En osaa vastata tähän.
Riitelet suhteessa. Öh. Tämä pitäisi tarkistaa mieheltä. Joka toinen päivä? Ei siis mitään megariitaa, mutta joku pieni vääntö tasaisesti. Meillä kyllä riidellään täysillä siinä missä rakastetaankin täysillä, olemme aika tunteet pinnassa menevää sakkia kaikki neljä.
Sheivaat. Riippuu ajankohdasta, talvisin melkein enemmän jumppaan hihattomassa topissa, eli ainakin kainalot pari kertaa viikossa.
Vaihdat hammasharjan. Meillä on sähköhammasharjat, johon ilmestyy ajoittain uusi pää lauseen ”näytti niin kauhealta tuo pää, että vaihdoin samalla kun vaihdoin tytöillekin”-lauseen kera. Siis kyllä minäkin jotain teen tässä taloudessa kai, vastaan kaikkiin että mies tekee!
Käyt kirjastossa. Kerran viikossa ainakin. Osuu päikkymatkalle.
Peset peitot ja tyynyt. Muutaman kerran vuodessa. Kesällä se on kivempaa, kun ne saa ulos kuivumaan.
Syöt herkkuja. Lähes joka päivä esim. yhden suklaan palan.
Soitat anopille. Valitettavasti en soittele.
Peset rintsikat. Ihan mahdoton, käytän niin monia rinnakkain. Urheiluliivit yleensä kahden-kolmen juoksulenkin välein, muut käyvät sitten aika ajoin kun muistan, että niitäkin olisi hyvä pestä.
Leivot. Olen tänä vuonna leiponut kolmesti sämpylöitä (ja sitten paljon kerralla ja osa pakkaseen, olipa niitä ihanaa sulattaa juuri tällä viikolla sieltä). Sitten olen leiponut tyttöjen synttäreille kakun, lisäksi leivomme aina pipareita. Eli vastaisinko kuusi kertaa vuodessa? En halua leipoa makeaa, kun ei sitä sitten tule syötyä koskaan.
Siivoat jääkaapin. Hoho, tulikin tästä mieleen tämän viikon maanantai ja äitini yökyläily. Hän nuuskutti jääkaappia läpi, että siellä haisee jokin ja teki samalla pari löytöä. Kuten homeisia punajuuria. Olin ihan järkyttynyt, vastahan ne ostettiin.
Käyt puntarilla. Kävin joka aamu vielä alkuvuodesta. Nyt en ole käynyt varmaankaan heinäkuun jälkeen. Yritän antaa asian olla. Minä en ole kovin hyvä tykkäämään itsestäni.
Komennat miestäsi. Mitäköhän hän sanoisi? Pari kertaa viikossa mutisen vaateläjästä, erinäisistä johdoista (purkaa vanhaa läppäriä ilmeisesti käyttökuntoon) ja muusta alakerrassa. Mutisen, en suoranaisesti komenna.
Syöt irtokarkkeja. Ykköspaheeni! Leivonnaisista en välitä, enkä ikinä himoitse pullaa, kakkua tai vastaavia, mutta karkit! Pari kertaa viikossa ainakin.
Vierailet isovanhempiesi luona. Toisen mummon luona tuli käytyä Helsingissä vähintään kerran kuussa, nyt ehkä harvemmin kun palvelutaloon ei voi mennä yöksi. Toisaalta olemme nähneet muualla. Toista mummoa näen yleensä Jkylän reissuilla.
Peset pyykkiä. Lähes päivittäin. Ainakin joka toinen päivä. Tykkään sappisaippuoida heti irti päikyssä tulleet ruokatahrat, samoin urheiluvaatteiden hikisenä säilyttäminen kovin kauaa ei innosta.
Imuroit kotisi. En. Imuroi. Vessat ja pölyt minun vastuulla, imuri miehen. Luoja miten pepusta on Dyson imurina ja kolme kerrosta sen kanssa. Kerran viikossa pyrimme imuroimaan.
Perheessä kinataan vaatetuksesta. Lasten kanssa väännetään lähes päivittäin. Kolmevuotias on haastavin puettava, nyt hän alkaa taipua siitä, ettei voi tosiaan enää lähteä ulos paljain varpain.
Käyt hammaslääkärissä. Olen useampana vuonna (joo oikeasti!) maksanut itselleni hammashoidon synttärilahjaksi. Tee ja nestemäinen rauta tummentavat hampaita, eli on ihanaa saada niitä putsattua ja samalla tarkistaa onko reiän alkuja tms. Yhtään reikää tai reiän alkua ei vielä ole ollut. *kopkop*
Käyt kaupassa. Liian usein. En ole kovin suunnitelmallinen tyyppi, joten välillä tuntuu, että ravaan kaupassa alvariinsa. Tai sitten teen jonkun keiton jota syödään neljä iltaa ihan kyllästyen.
Peset ikkunat.  Kerran vuodessa, kesäisin. Minä olen tehnyt sitä tosin aika harvoin, mies taisi pestä suurimman osan tänäkin kesänä.
Vaihdat sukat. Joka päivä. Urheilusukat ovat erikseen, ne pidän yleensä kaksi lenkkiä ennen vaihtoa.
Olet eri mieltä miehen kanssa. Hmm. Meillä on joitain periaatteellisia eroja, jotka eivät taida muuttua ikinä, mutta kyllä me välillä saamme väännön aikaiseksi siitä, kuinka järkevää on syödä hiilareita ja kuinka paljon, entä proteiinia ja… Menisikö siihen joka toinen päivä juttuun? Eri fiiliksellä mennään usein, minä olen aivan varma että maailmanloppu tulee joka välissä ja stressaan ja hermoan, mies taas toteaa, että älä nyt taas panikoi ja pysyy rauhallisempana.
Ostat uusia vaatteita. Koko ajan harvemmin. Pari kertaa kuussa ehkä?
Siivoat. Kerran viikossa enemmän, ylläpitoa päivittäin.
Olet tehnyt raskaustestin. Viime talvena taisin tehdä. Turpoava maha ja epäsäännöllinen kierto ovat vain endon tuotosta, olen sen sittemmin oppinut, kun olo on pahentunut tasaisesti.
Tarkistat toimiiko palovaroitin. En kyllä koskaan, apua! Patterit vaihdetaan kun alkavat siitä ilmoittaa, mutten erikseen ole tarkistellut. Onkohan mies?
Peset autosi. En tiedä hirveämpää kuin autopesu. Pienenä rakastin niitä, nyt ahdistun järjettömästi. En siis ikinä. Mies pesee mielestäni ihan superusein, kun se on niin pölyinen. En edes huomaa että auto on pölyinen. Sitten monesti jynssäävät kolmisin tyttöjen kanssa pihallamme painepesurilla, äärimmäisen harvoin auto pääsee autopesuun.
Käyt läpi vaatekaapit ja muut kaapit. Äiti nauraa nyt ääneen kun lukee tämän. En ikinä. Nytkin yksi ihana mekko hukassa jossain kaapin uumenissa. Kaapit ovat akilleen kantapääni. Inhoan tavaraa pöydillä, mutta kaapit.. Ihan sama.
Siivoat lääkekaapin. Tämä pitäisi tehdä. Meillä on hirveästi lääkekaapissa mm. vitamiineja, joista osa saattaa jäädä syömättä/puoliväliin/on flunssakauden juttuja tms. Lisäksi lapset saavat aina niin hirveän isoja lääkepulloja, että ne täyttävät puoli kaappia. Nytkin Ventoline jäi kaappiin seisomaan, kun siitä käytettiin joitakin millejä.
Puhdistat hiukset harjasta. En enää tykkää tästä kyselystä. Sillä minusta saa ihan superlaiskan kuvan. Joskus kun muistan nappaan hiukset irti harjasta, mutta juuri tiistaina lapseni lähti uimatreeneihin ja otti mukaansa minun Tangle teezerini. Kuulin sivukorvalla, kun mies sanoi ”isi ottaa nämä hiukset pois tästä harjasta ennen kuin laitat sen kassiin”. Yhym. Tämä kysely selkeästi on tehty kiillottamaan miehen kruunua! :D


mekko H&M/ takki ja poolo ONLY/ kengät DR.MARTENS/ korvikset LINDEX

Mitä sinä vastaisit näihin, ovatko helppoja? Vastaatko useampaan että teet itse kuin minä, apua, aika noloa! Miksei tässä kysytty kuinka usein urheilen tai teen ruokaa tai tai…! Ihanaa alkavaa viikonloppua kaikille!