Pieniä isoja hyviä asioita

Minä rakastan ilahduttaa ihmisiä. Valitettavasti se usein jää arjen pyörityksessä, että muistaisi muistaa ystävää tai tarjota apuaan. Teon ei tarvitse olla suuren suuri, että siitä tulee hyvä mieli. Iltojen pimetessä ja joulun lähestyessä itselleni on ainakin tullut vahvasti ”haluan ilahduttaa”-mietteitä ja kerron muutaman jutun kuluneen kuukauden sisältä, mistä on tullut tosi hyvä mieli!

Kuvissa näkyvä pipo. Tilasin siis Iinekseltä isänpäivälahjaksi pipon ja paketissa oli yllärinä minullekin pipo. Olin niin iloinen tästä, että lähetin heti viestin kertoen, että minulle tuli maailman paras mieli. Että joku mietti minua, värimieltymyksiäni ja lähetti vaivalla tekemänsä pipon. Laitoin heti päähän!

Voitin lokakuun lopulla vuoden raakasuklaat arvonnassa. Veimme niitä esikoisen kanssa naapureille muutamia levyjä ja saimme joitakin päiviä myöhemmin tuoretta pullaa ovelle kannettuna. Tuli ihan maailman paras mieli taas, mutta ehkä eniten esikoisen huudahduksesta ”kun antaa jotain jollekin, saa takaisinkin!”. No niin näköjään, hyvä kiertää!

Raakasuklaalevyjä pakkasin myös kassiin ja ojensin Riihimäellä junan ovesta siellä odottavalle entiselle opiskelukaverille, jonka uskon myös kaipaavan piristystä hektisessä pikkulapsiarjessa. Kun sain viestin raakasuklaista, että kauempana asuva voisi ottaa niitä muutaman levyn, lupasin postittaa. Hän yllättyi kovin tarjouksesta ja postitin hymyssä suin paketin pikimmiten.

Eilen kipitin kaupungilla hakemaan Thaimaan aikaiselle tuttavalle housuja, jotka piti postittaa Helsinkiin. Arvaatte jo, mitä sujautin housupakettiin mukaan? No sitä raakasuklaata! Illalla ripustimme esiin kaksi itse tehtyä joulukalenteria, jotka käly oli väsännyt tytöille. Mietin aina itsekin, että pitäisi ja yhtenä vuonna sainkin aikaiseksi, mutta yllättävän työlästä se oli! En arvannut, että toinen ristiäisvalmistelujen keskellä väsäisi vielä useamman kalenterin ja tytöt olivat todella iloisia, kun ne eilen ripustettiin esille. Mistään ei ehkä tule niin hyvä mieli, kuin lasten ilosta.


paita ja korvikset UHANA DESIGN/ hame POMP DE LUX/ kengät DR.MARTENS/ takki VILA/ pipa IINES

Mietin kovasti, ketä voisin seuraavaksi ilahduttaa ja toivon, että saan viedä pienen neidon kärrylenkille, kun saamme heidät kylään. Muistan ne hetket, kun olen uuvahteena kököttänyt mummilan olohuoneessa ja miettinyt, että pitäisi pukea niin lapsi kuin itsensä ja lähteä nukuttamaan päikkäreille talvella. Ja kun se joskus kestää ja kestää. Kun silloin äitini ja monesti isäni on sanonut ”minä voi mennä”, se tuntuu siinä väsyneessä hetkessä tosi isolta jutulta. Ilahduttamisen ei tarvitse olla suurta, että siitä tulisi maailman paras mieli.

Kiitos Iines piposta! Jatketaan toistemme ilahduttamista ja auttamista tulevana viikonloppunakin, eikö?

Kolmen euron tuplatakki ja someähky

Lauantaita ihmiset! Puuhataanko tänään monessa kodissa jo isänpäiväherkkuja? Minä kysyin mieheltä, sopisiko, että syötäisiin isänpäiväjutut jo tänään, sillä tytöt on kutsuttu kaksin lastensynttäreille ekaa kertaa, eli voisi olla jopa aikaa! Huomenna toivon, että voisimme mennä porukalla esimerkiksi uimaan, sillä se on se paras lahja isälle, yhteinen aika. Ja se on se, mitä itsekin kaipaan – yleensä aina mennään kaksin tai kolmisin kombolla, ihan liian harvoin tehdään mitään nelistään!

Toiveena on myös, että saisin tykitettyä viikonloppuna erinäisen läjän kuvia, jotka ovat aihioina takaraivossa. Tällä hetkellä itseäni vaivaa jotenkin aikamoinen someähky – olen selkeästi roikkunut täällä liikaa viime aikoina. Yrittänyt hampaat irvessä ehtiä vääntää juttuja ja monesti, kun juttuja syntyisi lähes itsestään, ei vain kerta kaikkiaan ole aikaa kirjoittaa, kuvata ja käsitellä kuvia. Valokin ihan olematon tällä hetkellä. Siksi harmittaakin, että joudun välillä päästämään eteenpäin huonompia juttuja kuin mihin kykenisin, sillä jos niitä jäisi hieromaan, en saisi tällä ajalla mikä on bloggaamiseen käytettävissä mitään aikaiseksi. Ja kyllähän se niinkin on, että elämä on valintoja. Minä olen tällä viikolla käyttänyt pari päiväkotipäivää urheiluun, hierontaan ja työhakemuksen hinkkaamiseen (että siihen meneekin aikaa!). Lisäksi luovuin niin sanotusti omasta ajasta parin viikon päästä, sillä sain yhtenä yönä unettomuudesta kärsiessäni hyvän idean. Päätin, että laitan tytöt yhtenä viikkona eri päivinä tarhaan. Se tarkoittaa sitä, että minulla ei ole omaa aikaa, mutta samalla sitä, että saan kokonaisen päivän kaksin molempien tyttöjeni kanssa. Mietin, että ovat ansainneet välillä täyden huomioni, yksi kerrallaan. Koska asioita täytyy priorisoida.

Jotenkin koen, että syksyn myötä kaipaan yhä enemmän kirjojen lukemista, ulkoilua, juoksua ja rakkaiden kanssa olemista. Telkkariakaan ei tee samalla tapaa mieli avata, mutta sen sijaan sauna tekee mieli lämmittää. Juoksun tarpeen huomaa siitä, että tämän viikon juoksukilometrit nousivat reippaasti yli 50 kilsan. Sateisessa ja hapekkaassa ilmassa on ollut todella hyvä mennä!

Ehkä olen ruoskinut itseäni niin pitkään, että jotenkin seinä on tullut vastaan sen suhteen, kuinka paljon jaksaa markkinoida itseään (blogihommat ja työhakemukset, enhän muuta teekään!). Harmittaa, kun asukuvat otetaan aina hirveässä kiireessä jossain ihme kivenkolossa (näihin kuviin olin laittanut tukkani, mutta ennen kuin ne ehdittiin ottaa, olin lasten kanssa Halloween-juhlissa ja kävelin pitkät matkat sateessa, se siitä tukasta). Tällä hetkellä tuntuu, että vaikka kuinka puserran ja kuinka yritän ja ruoskin ja piiskaan, parempaan en pysty monessakaan lajissa. Siksi olen vetänytkin vähän nollalinjaa viime ajat – en ole laittanut tukkaa koko viikolla, en ole pahemmin meikannut, en miettinyt mitä puen. Olen kaivanut lasten kanssa pipo päässä kohmeista leppäkerttua esiin, miettinyt isänpäivän ruokia, myynyt urakalla lastenvaatteita facebookissa, saunonut, juossut ja sitten unettomana yönä tuskaillessani miten voisin olla parempi äiti saanut idean äiti-tytär-päivistä. Toteutetaan ne nyt, kun siihen vielä on mahdollisuus esimerkiksi töiden puolesta.

Sinänsä on tyhmää, että jatkuva markkinointi ja pyrkimys parempaan latistaa oloani, sillä rakastan tätä sometouhua, mutta tällä hetkellä otan nyt liikaa paineita. Antaisi mennä vaan. Millä saisi suljettua silmänsä tilastoilta edes hetkeksi?

Minun piti tulla kertomaan teille vain ja ainoastaan, kuinka innoissani olin tästä kirppislöydöstäni, kolmen euron kääntötakista. Sain siis kolmella eurolla kaksi takkia! Se tuntui kuitenkin niin teennäiseltä höpötellä vain takista, kun oikeasti ahdistaa, että rupesin nyt sitten avautumaan. Kun en osaa esittää. Ahdistaa ilmastonmuutos, ahdistaa etten ikinä saa töitä, ahdistaa pusertaa kun ei tule paremmaksi.

Ja sitten samalla, olen oikeasti iloinen, että löysin kivan takin käytettynä, olen iloinen, kun eiliset joulukorttikuvaukset menivät niin hyvin, olen iloinen, kun on viikonloppu ja olemme yhdessä. Olen iloinen terveydestä ja siitä, että mies jaksoi vääntää noin hienon kurpitsan tytöille edellisenä viikonloppuna. Olen iloinen monesta asiasta, mutta nyt on jonkinlainen markkinointi- ja someähky. Myönnän, että fiilikseen vaikuttaa myös se, että oli viiden vuoden takaisen muuttomme vuosipäivä, kun jouduimme jättämään kotimme ja repimään kaiken auki. Sitä on tullut mietittyä ja itkeskeltyä. Hiton pää, kun ei unohda yhtään päivämäärää, ei hyviä, eikä huonoja.


takki RADIOKIRPPIS/ farkut CUBUS/ rannekoru BY PIA’S/ takki VILA/ hanskat A+ MORE/ kengät PALMROTH (saatu)/ korvikset CORUU (saatu)

Tarkoitus ei siis ollut vain valittaa, mutta en oikeasti osaa olla kuin rehellinen. Nyt oli fiilis tällainen, huomenna taas toinen. Tiedätte. Nautitaan kaikki viikonlopusta ja yhdessä olosta, toivottavasti ehdin postailemaan teille kivoja isänpäiväjuttuja mitä minulla oli mielenpäällä!

Oikein ihanaa viikonloppua! Kumpi puoli takista sinuun iskee enemmän? Mitä fiiliksiä marraskuusta?

P.S. Kiitos lokakuun asuäänestykseen osallistuneille, voittaja-asu oli asu numero 4 ja arpaonni suosi puolestaan Maria! Kivaa kun osallistuitte, luen huolella aina viestinne ja postaustoiveenne!

Lokakuu paras kuu (sisältää arvonnan!)

Marraskuu pääsi jo kuudenteen päivään, kun minä ennätin tähän, mikä on ollut jo lähes kaksi vuotta blogini perinne kerran kuussa. Asuäänestys edeltävän kuun seteistä sekä arvonta. Tiedättekö mitä, tämä päivä onkin ihan hyvä tälle postaukselle, sillä tänään tulee tasan kuukausi eloa Suomen Blogimediassa! Olen ollut blogikodistani todella ylpeä ja kun sain alun rimakauhun laskemaan, tämä on tuntunut kotoisalta menolta.

Lokakuu on mielestäni ehkä kuukausista ihanin ja yleensä aika täynnä kiirettä, niin tälläkin kertaa. Saimme nauttia upeasta ruskasta ja aloittaa kuukauden kivalla Jyväskylän blogireissulla. Oli Karmiva karnevaali Särkänniemessä, parit lastensynttärit, omat synttärit, mediapäiviä ja monia tapahtumia. Oli Billy Elliotin unohtumaton ensi-ilta ja söin muuten lokakuussa paremmin kuin koskaan, kuukauteen osui monia ravintolaherkkuja! Helsingissäkin taisin pyörähtää lähes joka viikko. Kaikkea kivaa oli siis edeltävässä kuussa ja kelitkin mielestäni todella siedettävät!

Hassua, etten kauheasti suunnittele etukäteen esimerkiksi asupostauksia. Niitä vain välillä tulee ja aiheet vaihtelevat, mutta näköjään kahdeksan asua kuussa alkaa nyt olla se vakiintunut määrä. Näin näköjään lokakuussakin, en asiaa tiennyt kunnes keräsin kuvat nippuun.

Lokakuun haipakan päälle marraskuu näyttää äkkiseltään kivan rauhalliselta. On yksi Tukholman reissu tiedossa, muttei mitään jatkuvaa hässäkkää vaan ihan perusmenoa ja kiva niin! Eilenkin olimme tyttöjen ja esikoisen kavereiden kanssa puistossa pari tuntia ja mietin, että ihanaa kun vielä voi niin helpolla ulkoilla jäätymättä pystyyn. Ulkoilu on parasta lääkettä pimeää vastaan, se raitis ilman kirkastaa mielen!

Nyt saa urakalla myös poltella kynttilöitä ja fiilistellä syksyn hämärää. Koska vitamiinilisätkin ovat ihan paikallaan marraskuussa, laitoinkin arvontavoittoon hiusravinteen sekä kuivashampoon. Arvo on noin 40 euroa tällä setillä.

Siis! Huikkaa postaukseen mikä asuista oli lokakuun suosikkisi ja olet mukana arvonnassa. Kuulen myös mielelläni mikä oli oma kohokohtasi lokakuulta tai onko postaustoiveita! Arvonnan suljen torstaina 8.11.2018 klo 18, eli muutama päivä aikaa hypätä mukaan!

Arvonta sulkeutunut!