Näppilän kesähaaste!

Eikö nyt ole oikea aika laittaa kesä pakettiin, kun syysmyrsky on täällä ja tämän vuoden Blossa on julkistettu. Tiesittekö sen maistuvan mintulta ja vihreältä teeltä? Kuulostaapa muuten jännältä glögimaulta! Tällä viikolla on vielä saanut juosta lenkkinsä t-paidassa ja viime viikolla menin paljain säärin hameessa, mutta nyt taitaa alkaa kelkka kääntyä syksyyn. Lueskelin pitkästä aikaa blogeja ja Nooran blogista bongasin tämän kesähaasteen, jolla aion summata kuluneen, erilaisen kesän. Kuvat ovat muuten otettu entisen keskustakotimme takapihalla, se oli sitten ihana koti, joka meillä oli 8 vuotta ja jonka pihalle päädyimme täysin vahingossa ottamaan näitä kuvia!

Siispä kesä 2020 pakettiin, tämä haaste oli minusta muuten aika vaikea, niin paljon kuitenkin muutamassa kuukaudessa ehtii tapahtua!

Kesä 2020 kahdella sanalla.


Kotimainen uima-allaskesä.

Kesän huumaavin auringonlasku?

Tuli nähtyä monta ihanaa, mutta mummilassa Jyväskylässä näin kahteen otteeseen ihan mielettömän taivas on liekeissä auringonlaskun. Kahdella eri kyläilykerralla, molemmilla kerroilla muiden mentyä nukkumaan juoksin hakemaan kameraa, kun taivas oli niin upeasti tulessa. Liekö mummilan sijainti sellainen, että sinne näkyy upeimmat auringonlaskut?

Kesän itkettävin hetki?

Ehkä tihuuttelin eniten sille, miten esikoinen kasvoi jotenkin silmissä eskarilaisesta koululaiseksi. Hommattiin reppu ja iso pyörä ja hän innoissaan koulua odotti.

Kesän hurmaavin herkkuhetki?

Nyt on paha. En ole mikään leivosihminen ja minulle eniten herkkua on yleensä suolaiset jutut. Jätskejä söin kesän aikana tasan 0, yksiäkään juhlia ei kesällä ollut missä olisin syönyt herkkuja, help! Vastaan tähän, että tuoreet marjat. Ne lukuisat mansikat joita meni pakkaseenkin 30 kg, oman pihan vatut ja omput, jotka meinasivat viedä järjen. Mikä omenavuosi! Metsästä suoraan syödyt mustikat!

Kesän kikatuttavin automatka?

En tiedä naurattiko vanhempia enää niin, mutta lapsilla tuli ihan yli äyräiden jutut Kuusamo-Jyväskylä välillä. Se takapenkin kikatus ja hepulointi naurattaa aluksi, mutta pidemmän päälle edessä olevat 200 km ja hirveä hysteerinen hepuli saavat auton tuntumaan aika pieneltä. Oli myös ihanaa ajella miehen kanssa kaksin Hankoon ja takaisin, rauhallista juttelua ja upea ajokeli. Omassa rinnassa pulppuaa aina eniten, kun ollaan matkalla johonkin – Kuusamoon, mummilaan, Hankoon tai mihin vain. Se kotimatka on sitten se mälsä pakollinen paha.

Kesän ikimuistoisin järvipulahdus?

Taisi olla Ähtärissä tässä majoituksessa. Ihana puulämmitteinen sauna ilman suihkua, joka sai kuopuksen järkyttymään ja kyselemään miksi täällä on niin paljon oksennusvateja, missä suihku? Oli ihanaa pulahdella saunasta uimaan isovanhempien kanssa, sitä herkkua on niin harvoin tarjolla!

Kesän lempparilook?

Siis en edes kehtaa kertoa. Olin eniten tänä kesänä vanhoissa, noin 5 vuotta sitten ostetuissa harmaissa farkkushortseissa, bikineissä ja välillä vedin päälle Gina Tricotin reikäpaidan. Tuon paidan ja shortsit olen joskus 4 vuotta sitten jopa kuvannut tänne, hetkineeen… Täällä! Kun oli niin paljon kotona, niin tuli oltua kotipihassa tässä univormussa.

Kesän tunnelmallisin tuokio?

Ehkä se hetki, kun saavuttiin Rukalle ja ajettiin suoraan tunturiin, rinteen päälle. Ihasteltiin koko perheen kanssa paikkaa ja mietittiin, että vastahan tästä laskettiin laudalla alas. Lapset ihastelivat kilvan maisemaa, pitkä ajomatka oli takana, ensimmäiset porot nähty ja kaikki oli todella kaunista ja ihanaa. Meinasin alkaa itkeä, kun mieleen tulvi se maaliskuinen viikko siellä, kun korona ”räjähti” ihmisten tietoisuuteen. Että pääsimme takaisin ja saimme nähdä paikan kauneuden kesälläkin. Siitä hetkestä ovat nämä kuvat.

Toinen ihana hetki oli saapuminen Hankoon ja tähän ihanaan majoitukseen. Kävelimme rannalle ja istuimme siinä rauhassa kylki kyljessä. Se oli kivaa.


paita AMAZING TAMPERE (saatu)/ takki ONLY/ hame LINDEX/ korvikset UHANA DESIGN/ tennarit CONVERSE/ panta INVISIBOBBLE (saatu)

Tuntuu yks kaks kauhean kaukaiselta kesä kun katselee ulkona viuhuvaa myrskyä, mutta tämän päivän jälkeen onkin taas luvattu lämpöisempiä kesiä. Olisiko sinun helppo vastata näihin kysymyksiin? Mitä jäi eniten kuluneesta kesästä mieleen?

Otetaan varovasti myrskyssä, onko teillä ollut jo myrskytuhoja? Itse yritin äsken soittaa ja haloota tuli toisessa päästä, eli jokin yhteys ainakin pätkii.

P.S. On jäänyt julkaisematta elokuun asuäänestyksen voittaja, vaikka pakettikin on varmasti (toivottavasti!) jo perillä. Palkinto lähti nimimerkille saya ja teidän lemppari elokuun asuista oli asu nro 1 eli tässä postauksessa ollut asu, jossa kerroin miksi blogin nimi on tällainen tai nimimerkkini Instassa. Kiitos osallistuneille! 

Viikko kun kaikki suunnitelmat menivät uusiksi

Sunnuntaita! Blogi on ollut muutaman päivän hiljaa, on tullut vain oltua perheen kanssa, hoidettua muita töitä ja kirjaakin olen ahkerasti lukenut. Olemme jopa katsoneet kaksi leffaa viikonloppuna, toisen nyt sunnuntaiaamuna. Kyllä. En muista milloin olisin viimeksi katsonut päivällä leffaa. Lapset häipyivät leikkeihin ja minä totesin ääneni olevan niin poissa, että päädyimme katsomaan eilisiltana tallennettua kauhuleffaa. Ihan hirveän huono, mutta tulipahan katsottua! Hermostuttaa jotenkin todella paljon tällainen tehottomuus, mutta toivon saavani lenssun nujerrettua mahdollisimman pian, se tuntuu nyt pyörivän perheessä.

Puolen vuoden tauon jälkeen julkisiin ja Helsinkiin

En ole ollut helmikuun lopun jälkeen junassa tai bussissa tai käynyt pääkaupunkiseudun presseissä. Tämän viikon suunnitelmissa oli lähteä Helsinkiin yökylään ja käydä vaikka missä kivan kuuloisissa tilaisuuksissa ja pressipäivillä. Esikoinen joutui jäämään kuitenkin pois koulusta alkuviikoksi nuhansa takia ja pian mieskin joutui pienen nuhan takia etätöihin ja aloin miettiä, että varmasti kiertää kaikki. En halua olla vastuussa muiden terveydestä ja kun aloin miettiä, mitä jos sairastun yökylässä, minunhan on pakko päästä kotiin Helsingistä jätin lähtemättä. Olisi ollut aika spitaalinen olo painaa väkisin junassa takaisin Tampereelle aivastellen ja niiskuttaen. Joten kotiviikko tuli tästäkin, edelleen.

Tällä viikolla piti olla myös lapsen hammaslääkäri, vanhempainilta ja ajatuksenani oli palata jumppiin pitkästä aikaa, mutta tuli oltua vain kotona. Myös kahden kaverin vierailu peruuntui, joten sen lisäksi, etten päässyt itse liikkumaan ei myös nähty ketään. Alkaa jo painamaan tämä kotoilu ja se, ettei näe ihmisiä! Ajattelin huomenna vihdoin lähteä Helsinkiin, mutta nyt tuntuu olo niin puolinaiselta, että väliin jää.

Flunssaviikon positiiviset

Ja näitähän sitten riittää! Itse asiassa viikko on ollut aika leppoisa ja on oltu tosi paljon perheenä yhdessä, kun mieskin jäi vielä etätöihin. Kuopus aloitti uudessa päikyssä ja neljän päivän perusteella viihtyy todella hyvin ja hehkuttaa uusia kavereitaan. On ollut ihanaa nähdä, kun hän aamulla pomppaa ylös, pukee pyytämättä ja pyöräilee päikkyyn. Kaipasi varmasti jo kavereita, kun on niin paljon oltu keskenämme keväällä ja kesällä. On ihanaa hakea kotiin iloinen ja onnellinen tyttö!

Sen lisäksi löysin hierojan vihdoin, joka ymmärsi juoksijan jalkoja. Kävin monta vuotta samalla hierojalla, joka lopetti hommat alkuvuodesta. Minulla menee piriformis pakarasta sekä lonkat juoksusta sen verran tukkoon, että parin viikon välein olen käynyt hierojalla joka saa jalat upeasti auki ja toimimaan. Lähes puoli vuotta olen tuskannut kivun kanssa, pakara nimittäin särkee makuullaan ja on todella vaikeaa nukkua. Toukokuussa kokeilin yhtä suositusta, mutten tykännyt yhtään. En paikasta tai tuloksesta, sattui edelleen.

Nyt päätin kokeilla Rela-hierojien Villeä, joka hieroo keskustassa Aleksanterinkadulla ja vannoin palaavani! Hän otti jalat kokonaisuutena huomioon, testasi todella paljon liikkuvuutta ja löysi ongelmakohtia sieltä, missä en niitä tiennyt olevankaan. Tiedättekö millaista oli nukkua kivutta! IHANAA! Elämästä kyllä puuttuu jotain, kun ei saa kuulla vakkarihierojan kuulumisia. Mitenköhän hänellä menee? Kamalaa kun ihminen vain katoaa elämästä, tiedättekö tunteen?

Lisäksi viikonloppuna on grillailtu ehkä kesän vikat, todella hyvät setit molempina päivinä, käyty järvessä uimassa ja oltu. Yritän ottaa tämän päivän levon kannalta ja perun huomisen reissun, mutta josko silti jaksaisi tarttua imuriin. Rakastan aloittaa uuden viikon puhtaassa kodissa!

Ja tiedättekö mikä oli myös aika ihanaa? Mummoni soitti loppuviikosta ihan häkeltyneenä. Isäni oli tulostanut ja postittanut mummolle tämän blogitekstini parin viikon takaa. Mummo oli mennyt ihan hämmilleen siitä ja soitti ja sanoi, että olen ihmeellinen lapsi ja ei hän ole tehnyt mitään ansaitakseen tällaista tekstiä. Höpsö mummo. Eihän sitä tarvitse kuin olla olemassa. <3 Joka tapauksessa minulle tuli hirveän hyvä mieli siitä, että hän oli tekstistä niin otettu, tekstistä, jonka kirjoitin ihan suoraan sydämestä. Tuli höpistyä muutenkin pitkä puhelu. Voih, mummoakin piti käydä Helsingissä moikkaamassa!

Hirveän vaikeaa on liimata itsensä kotiin aina vaan, mutta selkeästi muu perhe nauttii. Mies rakentaa piharakennukseen niin hienoa mancavea, että kateeksi käy ja lapset leikkivät tyytyväisinä. Minä olin kuulkaa ainoa, joka hinkusi Särkänniemeen ja erästä ravintolaa testaamaan ja… Ei sitten menty. Toivottavasti loppuviikkoa kohden minäkin olen iskussa, sillä nyt olisi tuoreet jalat valmiina juoksuun! Ja kaikkea kivaa ohjelmaa tiedossa. Mutta päivä kerrallaan, tämä on nyt se uusi normaali, että pienestäkin nuhasta joutuu perumaan kaikki suunnitelmat.

Nämä kuvat napattiin 1,5 viikkoa sitten hääpäivänämme, kun oli vielä +25 astetta mittarissa – tällä viikolla kaivettiin lapaset aamulla esiin pyöräillessä. Huih! Syksy tulee! Toivottavasti tuovat aurinkoa päiväänne!


mekko ja laukku VERO MODA/ korvikset MAJO DESIGN (saatu)/ panta PIECES/ kengät Kreetalta

Tuntuu, että joka ikisessä lapsiperheessä lenssuillaan, kuinka teillä? Vielä terveenä? 

Ei vieläkään normiarkea!

Olipa muuten mielenkiintoista kirjoittaa otsikko – mikä on edes normaali arki? Kaikkihan puhuvat siitä, että tämä nykyinen tilanne on niin sanotusti uusi normaali vielä pitkään. Korona elää keskuudessamme ja syksy tulla puksuttaa päälle ja sen mukana tietenkin myös perinteiset nuhat, kurkkukivut ja muut. Siinä missä ennen olisi pienessä nuhassa liikkunut vielä vapaammin (milloin on sellainen aika syksyssä, etteivät lapset niiskuta yhtään?) on nyt erilaiset säännöt. Olen katsellut somesta, että hyvin moni on joutunut jäämään jo kotiin, vaikka kouluakin on takana vasta kaksi viikkoa. Odotettavissahan tämä oli.

Päiväkodin aloitus ja arjen odotus

Olin odottanut tätä viikkoa aika pitkään – kuopuksella on neljä päikkypäivää ja minä teen hommia ensi kertaa yksin sitten maaliskuun! Olin kasannut niin hervottoman listan itselleni hommia, etten ehkä kaikkiin kykene, mutta parhaani yritän. On nimittäin vähän kasautunut tässä viime viikkoina, kun kuopus on vaatinut yksin kotona ollessaan viihdytystä. Hän on jo selkeästi kaivannut päiväkotia ja kavereita. Sinne hän lähti aamulla, uuteen päikkyyn, ensi kertaa. Hyvällä mielin oli kuulemma mennyt, minä jäin kotiin sillä… Esikoisella on nuha. Hyvin pieni, kuumeeton ja testissäkin käyty, mutta silti nuha. Eli kotoilua nyt ainakin hetki. Täysin ei päästy normiarkeen kiinni vieläkään, mutta onpa muuten aika paljon helpompaa olla kotona 7-vuotiaan kuin nelivuotiaan kanssa. Hänet uskallan jopa jättää hetkeksi yksin, täytyy nimittäin käydä hakemassa koululta kirjat ja läksyt vielä tänään.

Viikonlopun iloiset tunnelmat Jyväskylästä

Mutta vaikkei päästy normiarkeen vielä kiinni, niin voi että miten kiva viikonloppu oli! Oltiin miehen kanssa kaksin hotellissa yötä perjantaista lauantaihin hääpäiväjuhlinnan merkeissä ja Jyväskylässä oli ihanan väljää. Ravintolassa syödessä ei ollut lähelläkään muita, tuntui kuin olisimme olleet suunnilleen kaksin. Hotellissa ja aamiaisella oli väljää. Lauantaina päätimme käydä katsomassa miehelle farkkuja ja olimme suunnilleen ainoat ihmiset koko kauppakeskus Forumissa. Yritin miettiä oliko Jyväskylässä ennen näin tyhjää? Ovatko ihmiset kadonneet Kauppakeskus Seppään? Pysyvät kotona pandemian takia? Joka tapauksessa, ei tullut koko reissulla pienintäkään stressiä turvaväleistä, mikä oli todella ihanaa.

Toinen viikonlopun hirveän iloinen juttu oli, kun lapset kävivät lauantaiaamuna isomummon luona. Hän oli vihdoin saanut kuulokoneen ja kuuli huomattavasti paremmin kuin ennen ja kuulemma nauroi kippurassa lasten jutuille, kun vihdoin hyvin kuuli ne ja sai selvää. Ihanaa! Kyllä sai pitkään odottaa tuota ihmettä, jonka saamista pandemia viivytti, kun vanhukset jäivät keväällä kotiin. Äitini mukaan hän aivan kikatti lasten jutuille. Jäipä hyvä mieli!

Harju, Lyseo ja hääkirkko

Me aloitimme perjantain istumalla hetkisen Harjulla, Lyseon takana, jossa tapasimme ensi kertaa. Hääkirkosta näkyi talojen takaa huippu. Oli varmastikin kesän viimeinen lämmin ilta ja ihmettelin ääneen, missä Harjun nuorisoporukat ovat perjantai-iltana? Siellä oli mielestäni aina porukkaa ysärillä! Istuskelimme ja fiilistelimme Jyväskylää siinä hetkisen ennen siirtymistä hotelliin. Mietiskelin 15 vuoden takaista hääpäivää ja elämää Jyväskylässä – yhtäkkiä tuntuikin todella kaukaiselta siellä asuminen, vaikka jatkuvastihan me siellä käymme. Tuntui, että sinne täytyy päästä kristallihääpäivääkin viettämään. Laitoin päälleni 10 vuotta sitten ostamani mekon ja mietin, että se on ollut minulla reissussa ainakin viidessä eri maassa – ja hei, vielä valkoinen!

Näin siis lähti viikko täällä käyntiin, ekaluokkalainen on katsonut jo kaksi leffaa äidin puuhatessa töitään. Josko seuraavaksi sitten haen ne läksyt ja toivotaan, että nuha hellittää pian. Pieni niiskustushan kestää parhaimmillaan pari viikkoa, mutta Tampereen kaupunki löyhensi ohjeitaan juuri viime viikolla siitä, milloin voi palata kouluun.


mekko SEPPÄLÄ/ kengät Kreetalta/ takki VERO MODA/ korvikset UHANA DESIGN/ panta PIECES

Kuinka moni on jo joutunut ottamaan lapsen pois hoidosta tai koulusta? Oletko itse säilynyt terveenä? Tsemppiä uuteen viikkoon kaikille!