We’re Brave ja ihana elämänvaihe

Lauantaita ystävät! Onpa ollut ihmeellinen viikko – olen ollut ihan hirveästi yksin tällä viikolla. Tai tarkoitan, että ilman perhettäni. Vähän vahingossa (mies on hoitanut harrastukset ja ottanut toisenkin mukaan), vähän tarkoituksella (yksi ilta tuli yllättävä Skype-puhelu ulkomailta ja hautauduin puhumaan siihen) ja sitten käynyt pari kertaa Helsingissäkin yksin ja yöpynyt tyhjässä mummolassa. Niin paljon on tullut oltua muualla (vaikka toisaalta maanantainakin oli kotipäivä ja kuopus poissa päikystä), että nyt on jo ikävä perhettä. Ihanaa, kun on viikonloppu. Vaikkakin ehkä vähän väsynyt sellainen, kuopuskin oli viime yönä ekaa kertaa yksin kaverilla yökylässä. Koko syksyn ovat sitä kyselleet ja nyt toteutui, hän oli niin onnellinen! Mutta onhan se pienelle rankkaa ja väsy iskee jälkikäteen.

Torstaina tuli joku ihan todella ihmeellinen rauha itselleni kaiken tämän kiireen keskellä. Oli ollut superenerginen aamu Uhanalla Helsingissä, olin juossut pitkän lenkin lumisateessa ja saimme naapurit iltateelle. Sen sijaan, että sitä hössöttäisi ties mitä siivouksia ja muita, istuimme rauhassa naapurien kanssa juttelemassa lasten leikkiessä. Miksei tällaista tee useammin? Ei muka ehdi, mutta kyllä nyt tunnin tai kaksi ehtii kyllä useamminkin irroittaa!

Jo aiemmin torstaina päivällä tuli kaiken stressin jälkeen fiilis, että kyllä tämä tästä. Pala kerrallaan tehden, aina saa jotain valmiiksi ja aina jää jotain tekemättä. Aina on vähän stressi mistä töitä seuraavaksi, samalla kun on ylpeä siitä, mitä on saanut aikaan. Isompi kuntaprojektini päättyy nyt tulevalla viikolla ja jättää aukon päiviini, jonka tilalle toivon löytäväni uusia haasteita! Saa muuten vinkata, jos on esimerkiksi kuntapuolen hommia Pirkanmaalla tiedossa, olipa kivaa tehdä niitäkin vuosien tauon jälkeen.

Ylipäätään tämä viikko on antanut tietynlaista rauhaa ja onnea elämäntilanteesta tällä hetkellä. Aina on omat haasteensa, epävarmuutensa ja menneisyyden traumansa, mutta tällä hetkellä meillä on menossa ihana elämänvaihe. Lapset ovat ihan superiässä. Itsenäisiä leikkijöitä, kaverien kanssa touhuajia, mutta samalla vanhempien syliin käperytyviä, iltalaulun, suukot ja muut vaativia. Aika menee ihan hirveän äkkiä, sen tajuaa nyt. Ihan hetki sitten en uskaltanut käydä edes vessassa taaperon kaatuillessa, jätin käymättä illalla suihkussa kun nukutustaistelulta ei ehtinyt ja ajattelin, etten varmaan vuosikausiin tule lukemaan kirjoja. En ehdi. Niin vain pari vuotta myöhemmin meillä on yllättävänkin paljon aikaa tehdä omiakin juttuja, mutta silti ihanan pienet pallerot (sain juuri heiltä palautetta, etteivät halua olla palleroita. Kieltäydyin tottelemasta ja sanoin että ovat aina pikkupalleroitani).

Yrittäjyyskin on näyttänyt paljon niin hyviä kuin huonoja puolia tämän neljän kuukauden aikana, jotka olen ehtinyt olla täysipäiväinen yrittäjä. On stressannut toimeentulo, seuraavien töiden löytäminen ja ärsyttänyt jatkuva osaamisensa myyminen. Olen unohdellut välillä asioita, kun päällekkäin menee niin monta eri projektia. Samalla on ollut ihan huippua, että voin suostua ja kokeilla vähän ”sitä sun tätä” työtehtävää ja tehdä töitä missä vain. Tällä viikolla olen naputellut kahvilassa Helsingissä, tyhjän mummolan lattialla, kampaajalla, kotona eri paikoissa, junassa, Onnibussissa ja ties missä. Sopii luonteelleni ihan äärimmäisen hyvin, viuhtoa sinne tänne.


jumpsuit VERO MODA/ korvikset UHANA DESIGN (saatu)/ neule VILA/ kengät H&M/ rannekoru OXXO

Täytyy nauttia kyllä siitä tilanteesta, missä juuri tällä hetkellä on, sillä mikään ei ole pysyvää. Elämä muuttuu tauotta. Lapset muuttuvat vuodessa ihan eri tyypeiksi. Sitä, missä ja mitä töitä teen vuoden päästä en tiedä vielä yhtään, mutta rohkeasti täytyy ottaa vastaan kaikki, mitä elämä antaa ja kääntää joka kivi.

Rohkeudesta kertovat nämä mielestäni älyttömän upeat Uhanan korvikset, joiden nimikin on We’re Brave. Niiden keraaminen osa on valmistettu Nuutajärven lasikylässä ja jokainen keraaminen ympyrä on vähän erilainen – niin kuin me ihmisetkin. Ylpeänä kannan näitä korviksia ja kerron niiden tarinaa, Uhana Design lienee menestyneimpiä tamperelaisia yrityksiä!

Huh, että tuli onnellinen olo kaikesta tätä kirjottaessa. Siitä, miten kiitollinen olen elämäntilanteestani, sillä tällä viikolla olen taas raottanut verhoa menneisyyden traumoistani. Kiitollinen siitä, ettei minun tarvitse pelätä, saan mennä touhottaa yrittäjänä ja kotona on tyyppi, joka pitää palikat kasassa ja kannustaa kokeilemaan kaikkia. Kun väsyksissä tappelee illalla hänen kanssaan, unohtaa välillä miten mielettömän arvokasta on, että minulla on täysi tuki ja turva kotona. Ja ihanat, ihanassa elämänvaiheessa olevat pallerot.

Kiitollisin mielin viikonloppuun, ihanaa sellaista kaikille! Oliko vähän liian siirappista tämä meno tällä kertaa, hih!

Luovan työn inspiraatio (+ helmet joulupukilta)

Mitä enemmän on luovaa työtä tehnyt, sitä enemmän on huomannut, kuinka se tarvitsee tilaa. Väsynyt ja stressaantunut mieli ei ole luova. Luova hetki ei kulje kello kaulassa – on monesti todella vaikeaa sopia vaikka viikonlopusta tyhjää hetkeä miehen kanssa, jolloin pitäisi kirjoittaa. Jos sillä hetkellä ei irtoa, niin ei irtoa, tekstiä ei voi pakottaa tulemaan.

Sitten on niitä hetkiä, jolloin kello juoksee aivan liian kovaa eteenpäin ja olisi inspiraatiota loputtomiin niin tekstin kuin kuvien kanssa, mutta aika loppuu kesken. Monesti junassa se iskee. Tiistaina pendolinosta sammuivat valot, kun minä vielä näpytin tekstiä loppuun. Apua, ollaanko perillä, ei vielä! Liikunta ja luonto auttavat myös valtavasti luovuutta kehittymään – lenkeillä syntyy sata ja yksi ideaa, jotka melkein tekisi mieli istua kirjoittamaan ylös. Monesti kotiin palatessani kirjoitankin ideoita paperille ranskalaisin viivoin hien vielä tippuessa nenän päästä.

Ja yöt, ne vasta pahoja ovat! Miten ihmeessä kaikki hyvät ideat tulevat sillä hetkellä, kun aivot alkavat nukahtaa! Kai se on tutkitustikin aika luova hetki, mutta kun haluaisi nukahtaa ja samalla taistelee itseään hereille – pakko kirjata ajatukset ylös, mitä jos unohdan ne yöllä! Kun viime viikolla työskentelin yhden yön, hämmästyin miten paljon nautin siitä pimeydestä ja hiljaisuudesta. Olipa helppo tehdä hommia!

Yksi asia, mikä yrittäjyydessä on vaikeaa (tai kai siinä monikin asia on), on osaamisensa ja palvelujensa myyminen. Se rohkeus ja varmuus, että minä osaan ja pystyn ja voin olla avuksi tälle ja tälle firmalle. Kun yksin pähkää, sitä menee monesti ajatustensa kanssa ihan solmuunkin. Tiistai-illan vietinkin Helsingissä Sannan Walleniuksen sekä Rosanna Marilan pitämässä koulutuksessa Mediaduunareille. Ihanan intiimi tila, ihanan inspiroivat naiset ja ennen kaikkea se ideointi ja innostuminen. Sitä todellakin kaipaa usein tässä yksin puuhatessa! Oli jotenkin silmiä avaavaa, kun Sanna sanoi, että alkoi yrittäjyyden myötä nähdä potentiaalisia asiakkaita kaikkialla. Niin, totta. Sitä hyvin helposti ei näe metsää puilta ja sainkin siinä istuessani monta ideaa, joita jatkojalostaa. Matoja vaan koukkuun niin sanotusti! Inspiroiduin naisista ja illasta valtavasti ja mietin, että tällaisen henkisen buustauksen kaipaisi kyllä todellakin useammin! Ja miten mahtavaa olisi itse päästä kouluttamaan ja inspiroimaan toisia!


paita VERO MODA/ hame H&M/ kengät DR.MARTENS/ korvikset INGA CECILIA

Jonkinlaisen inspiksen puolestaan tukastani oli saanut joulupukki (aka kälyni), joka oli hommanut minulle joululahjaksi nämä kuvassa näkyvät korvikset. Ihan helmet ja valittu hiusvärieni mukaan. Todella kauniit ja Inga Cecilia minulle uusi merkki. Arvatkaa haluaisinko monet muutkin, kun tuolla sivustolla kävin. Mitä karkkeja! Kiitokset siis kälyn suuntaan, nämä ovat olleet ahkerassa käytössä! Onko itsellesi tuttu koruvalmistaja? Olen jo monelle vastannutkin IGssa mitkä nämä korvikset ovat, eli ovat erottuneet selkeästi edukseen! Uskoisitteko, että ovat tehty kierrätysKANKAASTA? Näyttävät ihan kiviltä vai mitä?

Kuinka moni tekee luovaa työtä siellä ruudun takana? Mikä on itsellesi paras inspiraatio? Pystytkö esimerkiksi inspiroitumaan hälyisässä tilassa vai tarvitsetko yön ja hiljaisuuden ympärillesi? Inspiroivaa torstaita kaikille!

Viikon ihanimmat ja oudoimmat

Olipahan tapahtumarikas viikko, wau! Tästä sitten aloitellaan uutta viikkoa, odotan kovasti huomenna Helsingissä olevaa koulutusta Mediaduunareille. Ketään tulossa sinne?

Mitä ihanaa viime viikolla tapahtuikaan? Mennään ihan perinteisillä ranskalaisilla viivoilla

  • Arki alkoi ja kuopuksen nukutus oli taas aivan toivotonta. Lupasin tarran jokaisesta päivästä kun menevät nätisti nukkumaan ja viidestä tarrasta yllärin. Sen jälkeen on mennyt KOLME yötä putkeen nukkumaan ongelmitta, voi anna tämän jatkua!
  • Menimme porukalla uimaan keskiviikkoiltana. Vielä eivät harrastukset pyörineet ja oli ihanaa mennä nelistään uimaan. Katsoin esikoista isänsä kanssa mustissa uikkareissa pomppimassa ponnulaudalta ja testaamassa, kuinka pitkän matkan esikoinen pystyy uimaan. Olin niin ylpeä, että ajattelin halkeavani.
  • Tähän liittyen: esikoinen ui Tatussa ja mies ilmoittautui kehotuksestani myös treeniryhmään ja liittyi uintiseuraan. Kun aloimme seurustella, hän pelasi aktiivisesti uppopalloa, kävi sukeltamassa ja sukellusseuran uintivuoroissa. Liian kauan hän on mielestäni treenannut yksin ja olin ihan superiloinen, kun menee seuraan ja löytää varmasti samanhenkisiä ihmisiä. Iloinen toisen puolesta!
  • Torstaina kävimme Helsingissä katsomassa Disney on Icen. Se on aina vaan yhtä maagista, itkin ja lauloin mukana. Mikä Disney-hullu, en tunnusta! Oli tosi kiva reissu nelistään, vaikkakin raskasta arki-iltana ajaa neljä tuntia. Olin sanonut lapsille, ettemme mene tänä vuonna, mutta joulupukki (aka äitini) yllätti!
  • Lauantaina oli ihan jäätävän upea keli, kirkas kuiva keli ja juoksin pikkupakkasessa 12 kilometriä. Ihanaa!
  • Tytöt olivat yökylässä la-su, joten saimme yllättäen kahdenkeskistä aikaa. Heräsin kello 10 (!!!!) sunnuntaina lohimunakkaan tuoksuun, mies oli yllärinä ostanut aineet ja laittoi aamiaista. MITEN LUKSUSTA hei! Apua!

Viikon oudoimmat:

  • Kävin jotenkin kierroksilla torstain Disney on Icen myötä ja mielessä pyöri kaikki mitä pitää tehdä perjantaina. Esikoinen unissakäveli ja en vain saanut unta. Täysikuu? Klo 03 luovutin ja aloin tehdä hommia. Se ympäröivä pimeys ja hiljaisuus oli käsittämätöntä ja olin ihan supertehokas lähes neljä tuntia. Vein likat hoitoon pyjamassa (argh, nyt olen tehnyt sen!) ja tulin kotiin nukkumaan muutamaksi tunniksi. Paljon tehokkaampaa kuin päivätyöskentely, muttei pidemmän päälle tietenkään järkevää.
  • Sain viestin IGssa, missä ihmeteltiin miten mies kestää hoilottamistani biisien tahtiin. No, ehkä kyseessä oli ettei kyseinen ihminen kestä enemmän kuin huoli miehen kestämisestä, en tiedä. Mutta sen myötä aloin miettiä, miten kamalaa olisi, jos mies ei kestäisi minua sellaisena kuin olen ja pitäisi jotain ääneen laulamistakin rajoittaa. Hän on ainoita ihmisiä, kenen seurassa olen 100 prosenttisesti oma itseni. Ja silti hän on siinä aina. <3
  • Perjantaina vein lapsen lääkäriin. Kurvasin parkkihalliin kiireellä, olimme vähän myöhässä. Koko alakerta oli tyhjä autoista ja kiireessä auto jäi vähän vinoon. Leuka loksahti, kun palasimme. Aivan viereen oli kiilannut maasturi, eli ovea ei voinut saada auki. Kömmin sisään pelkääjän puolelta, mutten silti uskaltanut peruuttaa (IGssa oli kuva tästä, se oli lähellä!). Mietin mitä helkuttia teen ja kipitin pitkin hallia etsimässä apua. Löysin kolme parikymppistä tyyppiä, jotka ilomielin tulivat apuun. Yksi istui rattiin ja piti pyöriä suorassa, kun toiset työnsivät auton pois vaihde vapaalla. UUH! Olin niin iloinen, että meinasin itkeä. KIITOS!
  • Tämän episodin myötä myöhästyin hierojalta 10 minuuttia. Pyysin lyhentämään aikaa, jotta ehdin vielä apteekkiin. Hieroja huomasi hermostukseni ja sanoi, että voin tulla toiste, hän ei laskuta kun olen stressissä lapsesta. Kiitin ja päätin varata heti uuden ajan. PAITSI ETTEI NIITÄ OLE! Mitä, miksei? Onko luottohierojani lopettamassa? Miksei hän sanonut? Selvitän asiaa tänään lisää.
  • Kun jäimme kaksin kotiin lauantaina, siivosimme. Kaksi tuntia puunasin, mies imuroi, minä juoksin rätin kanssa. Juuriharjalla kuurasin kylppärin, vaihdoin lakanat, jynssäsin vessat. Oli ihanan siisti koti edes hetken! Siis kuka siivoaa lauantaina jäädessään kaksin, ahhah! No, ehdittiin muutakin, siivous oli klo 18 ohi.
  • Hiljaisuus. On superoutoa olla kotona kaksin. Puhuin hiljaa illalla kun alitajunta sanoi, että lapset nukkuvat. Mies pani lapsiportin kiinni alitajuisesti mennessämme yläkertaan nukkumaan. Nauratti. Pelkäätkö että vaimo karkaa kysyin.


mekko DESIGUAL/ sukkikset KAIKO/ kengät MARCO TOZZI/ takki GLOBAL ESSENTIALS/ korvikset LINDEX/ rannekoru OXXO

Sellaisin eväin uuteen viikkoon. Hyvillä mielin kyllä, miten siellä? Onko muita parkkihalliin jumiutuneita? Kyllä tunsin oloni blondiksi, mutta onneksi on avuliaita ihmisiä!