Se oli sitten siinä!

Nimittäin miehen loma. Somesta voi päätellä, että monella muullakin on huomenna paluu arkeen edessä. Toisia ahdistaa, toiset ovat selkeästi saaneet akut ladattua ja ovat jo vähän innoissaankin palaamassa. Oma olotilani on lähinnä hämmentynyt. Mies on lähtenyt aamuisin toimistolle viimeksi maaliskuun alussa, pimeään aikaan. Lomautusten ja etätöiden vuoksi olemme saaneet pitää hänet hyvin lähellä ja syöneet esimerkiksi aamupalat yhdessä kuukausia. Nyt emme edes näe häntä aamuisin, sillä hän lähtee usein seiskaksi töihin kun me muut vielä nukumme. Miten sopeudun tähän, apua! Seuraavat neljä viikkoa hoidan omat työt ja kuopuksen viihdytyksen, saas nähdä miten tässä käy.

Unelmien Suomi-kesä 2020

Jotenkin meillä oli muka todella paljon aikaa tehdä ja puuhata Suomessa, neljä viikkoa tuntui loputtomalta. Ehdittiin käydä Särkässä, Ähtärissä, Rukalla ja nyt viimeisimpänä Hangossa. Lorvittiin muutamat päivät mummilassa Jyväskylässä. On pesty ikkunat, pakastettu mansikkaa ja vattua, olen lukenut kirjan siltä istumalta kannesta kanteen. On suppailtu ja käyty kaksi kertaa rannalla. On väistelty todella hyvin ihmisruuhkat, oltu aina jollain kummilla keleillä menossa. Missään ei ole ahdistanut ihmismäärät. Paljon on siis ehditty tehdä ja nähdä, mutta esimerkiksi suunniteltu Helsingin reissu jäi odottamaan aikaa parempaa. Ehkä elokuussa? Ihanaa on myös se, että on saatu yövieraita meille ja ensi viikonloppuna tulee vielä veljeni perheineen kylään. Onneksi, en ole koko vuonna nähnyt heidän pienokaistaan, kun Helsingin reissut jäivät väliin. Kauhealta on tuntunut, pienet kasvavat niin paljon puolessa vuodessa!

Koulu alkaa ja päiväkoti vaihtuu

Vaikka kesää on vielä jäljellä ja kuopus on seuraavat neljä viikkoa vielä kotona, on täällä aika jännittyneet tunnelmat. Koulureppu ja uudet tossut on hommattu ja täällä hyppelee ekaluokkalainen into piukeana. Vaikka rakennus on sama missä eskari käytiin ja luokassa odottaa parhaat kaverit, on esimerkiksi opettaja vielä arvoitus. Ja se, miten kouluun mennään, kun sinne ei viedä suoraan sisälle. Ai niin, kellojen soitosta! Kyllä se on taas ihan uusi juttu ja ilmassa on syksyn tunnelmaa, kun ollaan jo niin kouluajatuksissa kiinni.

Samaan aikaan pikkusisko ratkeaa aika ajoin itkemään, kun edessä on uuteen päiväkotiin meno. Se jännittää ja vanhoja kavereita on ikävä. Äsken hän pyysi, että jos uusi päiväkoti ei lähde sujumaan, saako palata vanhaan. Lohduttelin, että ei mene varmasti kuin hetki ja hän on osa ryhmää. Mutta vähän vanhempiakin jännittää edessä oleva elokuu, sillä meillä lapset reagoivat uuteen ja jännään aina sillä, ettei uni tule tai yöllä heräillään. Voi siis olla raskaat viikot edessä, ennen kuin uudesta tulee normaalia. Ja toivottavasti paikkoja ei enää suljeta koronan takia! Vähän sellaiset epävarmat fiilikset tällä hetkellä.


mekko VOGLIA FINLAND/ kengät ELSE JACOBSEN/ aurinkolasit RAYBAN/ villatakki VILA/ laukku VERO MODA

Mutta nyt nauttimaan miehen vikasta lomapäivästä, ajattelimme etsiä josko löytäisimme mustikkaa pakkaseen ja uida ainakin pitää vielä! Miten siellä on sujunut kesä? Onko huomenna paluu arkeen? Etätöiden loppu?

Umpisurkea kesä?

Täytyy sanoa, että keväällä ahdisti ja paljon. Tai olenhan sen jo useasti sanonut. En ole ns. kotoilijatyyppiä ja tykkään olla menossa ja kevät tuntui kokonaisuudessaan ihan hirveältä, vaikka siinä oli hyviäkin hetkiä. Edessä häämöttävä kesä mietitytti, sillä kesäämme on kuulunut pitkään reissu ulkomaille – viisi vuotta sitten se ainoa kesän reissu oli Tukholman risteily, mutta jotain kuitenkin. Kaipasin hirveästi turkoosia vettä ja hiekkaa varpaissa sekä takuulämpöä. Eniten pelotti, että kesä menee samoissa merkeissä kuin kevät, ettei pääse lähtemään kotoa edes mummilaan. Keväällä oli niin epävarmaa, pääseekö kesällä yhtään mihinkään.

Koronakevät pisti arvoja uusiksi

Keväässä ehkä pahinta oli se, ettei nähnyt rakkaita. Se, ettei päässyt mummilaan tai nähnyt veljiä perheineen oli töiden menetyksen lisäksi pahinta. Kun aurinko alkoi lämmittää kesäkuussa, työrintama piristyä ja pääsimme ensi kertaa mummilaan, itkin ilosta. Jyväsjärveä ympäri juostessa kyyneleet tulivat väkisin silmiin. Oli niin ihanaa päästä taas sinne ja nähdä äitiä ja isää. Tytöt olivat ikävöineet isovanhempia hirveästi ja kun juhannuksena annettiin heille lupa taas halata, riemu repesi. Pääsi mummin syliin sadulle. En kaivannut hetkeäkään tuolloin Kyproksen rantoja tai turkoosia merta. Olin maailman onnellisin Jyväskylässä. Olimme juhannuksen vanhempieni kanssa, olimme Rukan reissun jälkeen muutaman päivän mummilassa ja alkuviikosta olimme Ähtärissä lomalla vanhempieni kanssa. Ensi viikolla näemme taas. Se kertoo siitä, paljonko monesti olemme yhteyksissä ja kuukausien ero keväällä tuntui. Se, että on vanhemmat, jotka rakastavat lapsenlapsiaan ja ikävä oli molemminpuolinen tuntuu vielä arvokkaammalta asialta kuin aiemmin. Se, että he jaksavat vielä puuhata meidän kanssamme ja ovat pysyneet terveinä. Siinä hetkessä, kun pienet kädet halasivat mummia, tuntui todella mitättömältä se, ettei tänä kesänä pääse ulkomaille.

Suomi-matkailun helmiä

Olen aina haaveillut kesäisestä Hangosta. Miksi? En tiedä. Ehkä se on brändätty jotenkin eksoottiseksi rantakohteeksi ja sitä on niin kehuttu, että on ollut mielessä mennä. Olen myös haaveillut kesäisestä Rukasta ja Karhunkierroksesta, mutta koskaan ei ole ehditty. Olemme olleet suurimman osan miehen kesälomasta ulkomailla monet kesät ja ne Suomessa vietetyt ajat ovat kuluneet mummilassa, kotihommia tehdessä tai mansikoita pakastaessa. Nyt on ensi kertaa aikaa tutkia Suomen helmiä ja voi vitsi mitä niitä onkaan! Ihastuimme jopa Ähtäriin aivan totaalisesti, kun saimme saunoa rantasaunassa ja uida järvessä. Soudella. Vaikken ole mökki-ihmisiä, ymmärrän kyllä hienouden tuossa toiminnassa. Ihastuimme paikalliseen kahvilaan ja tuohon majoitukseen jossa olimme, aivan täydellinen lapsiperheille! Kirjoitan siitä lisää mahdollisimman pian! Ensi viikolla edessä on se Hanko ja kesä-Kuusamokin jo tutkittiin. Ei ole yhtään haitannut sateet ja kylmät päivät, kun lämpöisiäkin on ollut. On vain nautittu siitä, että saa kotimaassa matkustaa. Ulkomaille ei ole tehnyt mieli lähteä ja arvostus niin omaa perhettä kuin kotimaata kohtaan on noussut tänä keväänä ja kesänä. Vaikka olen näpytellyt ajomatkat töitä ja avannut läppärin joka kohteessa, sekin on ollut vain ilo synkän kevään jälkeen.


mekko MANGO (sedond hand)/ tennarit CONVERSE/ hattu LINDEX/ korvikset PINJAPUU

Näissä fiiliksissä tähän upealta näyttävään aurinkoiseen päivään. Meillä on yökylässä kuopuksen kummit vauvoineen, heitäkään ei olla nähty sitten helmikuun. Miten kiitollinen olen ihan jokaisesta hetkestä rakkaiden kanssa tänä kesänä. Kiitos elämä!

Mitä Suomi-helmiä olet löytänyt tänä kesänä? Vinkkaa ihmeessä ja kerro missä kannattaa pysähtyä tai käydä matkalla Hankoon!

Voiko yrittäjä pitää lomaa?

Siinäpä kysymys, jota varmasti moni yrittäjyydestä haaveileva miettii. Onko sitten aina töissä? Voiko yrittäjä pitää lomaa? Sanoisin näin 10 kuukauden yrittäjyyden jälkeen, että lomaa pitää ottaa, mutta helppoa se ei ole. Olla ihan lomalla. Että ihan unohtaisi työnsä – ei sellaista ehkä tulekaan! Toki ylipäätään yrittäjä on vähän tyhmä lokerikko ja yleistää liikaa – monet yrittäjät tekevät tilinsä vaikka talvella ja kesällä on pakkoloman aika. Entä 10kk yrittäjänä ollut, kirjoittamisen ja sosiaalisen median yrittäjä?

Aina töissä ja aina lomalla

Itse koen olevani vähän aina töissä ja lomalla. Kun tekee töitä kotoa käsin, on aina ns. lomalla ja yhtä aikaa töissä kotona. Tässä hommassa hämärtyy herkästi se, että töitä oikeasti olisi tehtävänä – se olen yleensä minä, joka hoiti esimerkiksi lounaat meille kesäkuussa, kun mies istui etätöissä kotona. Koska en istu palavereissa työkavereiden kanssa, unohtuu monesti, että olen töissä. Samalla taas harvoin mitkään tekemiseni ovat sidottu tiukasti aikaan ja paikkaan – hyvin usein teen vielä iltaisin lasten mentyä nukkumaan joitain hommia ja toisaalta taas voin juosta keskellä arkipäivää lenkin ja vapauttaa illasta aikaa perheelle. Pääni surraa koko ajan erilaisista ideoista mitä haluaisin toteuttaa, samoin kuin kuvausideoita on yleensä läjä päässä. En ole koskaan täysin miettimättä töitä. Kotona ollessa tuntuu, että olen samalla aina töissä ja aina lomalla – erikoinen fiilis! Perheen on vaikeaa ymmärtää äidin olevan töissä, joten yritän tehdä asiat koneella kun tytöt ovat hoidossa tai illalla nukkumassa.

Jos tekee sitä mitä rakastaa työkseen?

Tällä hetkellä tilanteeni on hyvin onnekas, sillä läppäri ja kamera kulkevat mihin vain ja tein esimerkiksi wifin avulla töitä Kuusamo-Jyväskylä-ajomatkalla molempiin suuntiin. Rakastan pääasiassa asioita, joita saan tehdä työkseni. Mies onneksi ymmärtää, että minun on revittävä aikaa jostain töille ja ajoi koko matkan toiseen suuntaan, mennessä vuorottelimme. Ulkomaille tekemäni työt ovat sellaisia, että läppäri on avattava joka ikinen arkipäivä eikä minulla ole tuuraajaa, eli täysin lomalla en voi olla. Siinä siis vastaus! Ainakaan ekana yrittäjyysvuonna en ole uskaltanut ajatellakaan täysin lomalle lähtemistä!

Pois kotoa lomalle

Minä huomaan stressitasojen laskevan ja lomamoodin iskevän heti, kun lähden pois kotoa. Ei tunnu ollenkaan työltä naputtaa läppäriä Kuusamossa! Kotona on jotenkin niskassa töiden lisäksi muut velvoitteet – pyykit, kodin siivous, ruoat, kaikki asiat huutavat, että pitäisi tehdä tuo ja tuo. Ja monesti en päivän aikana sitten ehdikään irrota läppäriltä ja on olo, että kun olen ”vain kotona”, siellä pitäisi ehtiä muutakin. Viikonloppuisin ei välttämättä ole pakko avata läppäriä ja silloin se saattaa jäädäkin kiinni. Ei lomareissulta käsin monesti synny postauksia, teen pakolliset ja muuten pyhitän ajan perheelle. Kyllä nyt miehen ollessa kesälomalla minäkin hidastan tahtia ja en esimerkiksi tee niin aktiivisesti myyntiä kuin muutoin vuodesta.

paita VILA/ farkut & korvikset LINDEX/ kengät CONVERSE

Otsikkoon vastatakseni – kyllä voi ja pitäisi. Vuorokauden irrottautuminen voi olla henkisesti todella iso juttu ja tuottaa enemmän tulosta kuin joka päivä puristaminen. Silti en usko, että uutena yrittäjänä voisin laittaa kanavat kiinni kuukaudeksi. Ehkä sitten, kun on vakiintuneempia asiakkaita tai enemmän kokemusta…? Toisaalta, nyt on sellainen tunne, etten haluaisikaan olla kuukautta täysin lomalla. Niin kivaa töiden tekeminen on!

Millaisia kokemuksia sinulla on yrittäjänä lomailusta? Onnistuuko sellainen?

P.S. Noita kavereita punki joka puolelta kuvatessamme, niin oli pakko laittaa pari porokuvaakin mukaan. :D