Miksen koskaan esittele itseäni? Mikä luonteenpiirteeni meinaa uuvuttaa?

Tiedättekö, heräsin eilen ajellessani Valkeakoskea kohti palaveriin siihen, etten ole ikinä tehnyt Instagrammiin mitään esittelyä itsestäni. En ikinä! Ja tännekin joskus kauan, kauan aikaa sitten viimeksi. Kun postauksia suoltaa usein, sitä olettaa, että hei kyllä ne ihmiset minut jo tuntevat, mutta eihän tämä ole totta. Te, jotka hyppäätte nyt mukaan, ette todellakaan kahlaa 9 vuoden postauksia läpi tai ette jaksa jäädä seuraamaan, jos ette saa yhtään kiinni siitä, kuka minä olen. Toteutin tästä syystä siis heti eilen illalla Instaan postauksen siitä, kuka minä olen. No tunnin jälkeen alkoi kaduttaa valitsemani faktat, siitähän jäi kaikki oleellinen luonteesta pois. Kuten se luonteenpiirre, jonka kanssa olen kamppaillut tällä viikolla. Siispä ehkä uusi postaus tänään? Huomasitteko Instan puolelta eilistä juttua?

Kuka on Optimismia ja energiaa-blogin takana?

Niin, kuka minä olen. Millä sanoilla sitä itsensä ensimmäisenä määrittää? Yrittäjä, äiti, vaimo, innostuja, juoksija, hetkessä eläjä? Nämä faktat paukutin eilen ylös:

🏃‍♀️ Olen koulutukseltani KM, muttei opettajan pätevyyttä kuten moni aina luulee kirjaimista.
🏃‍♀️ Perustin vuosi sitten yrityksen, teen sisältöä omissa kanavissa mutta viime aikoina olen kirjoittanut blogitekstejä yrityksille. Se on haastavaa, mahtavaa ja innostavaa. Jos tiedät yrityksen joka kaipaa blogi- tai mainostekstiä, äkkiä viestiä tänne!
🏃‍♀️ Elän kirjoittamisesta. Pienenä tein kaverin kanssa omaa lehteä, yläasteella sijoituin kirjoituskilpailussa ja olen aina toivonut, että saisin kirjoittaa elääkseni.
🏃‍♀️ Päivä ilman mitään liikuntaa on minulle kuin yö ilman unta. Tulee kiukku. Harrastanut olen pesäpalloa, yleisurheilua, korista, on ollut oma hevonen ja jumpissa olen käynyt vuodesta 1994 asti, rakastan jumppasalia!
🏃‍♀️ Aloin juosta kuopuksen vauvavuonna ja kolmen juoksuvuoteni aikana olen juossut mm.7 puolimaratonia. Inhosin syvästi juoksua vielä 4v sitten.
🏃‍♀️ Olen jämähtänyt ysärille musamaussa. Apulantaa vuodesta 1994, Nirvanaa, Offspringiä ja juostessa kaikenmaailman ysäripoppia. Sen sijaan vyölaukut ohitan tässä toisessa aallossa!

🏃‍♀️Olen saunahullu. Voisin istua siellä joka päivä. Saunaan ei voi ottaa kännykkää, siellä on rauha. Sauna ja kylmä IPA on parhautta.
🏃‍♀️ Olen asunut Helsingissä, Jyväskylässä, Thaimaassa, Englannissa ja Mansessa.
🏃‍♀️ Sanoin 4veenä, että menen naimisiin naapurin pojan kanssa, jolla on ruskeat silmät. Aviomieheni on eri tyyppi, mutta ruskeilla silmillä ja hänellä on täsmälleen sama synttäripäivä kuin ekalla poikakaverillani oli. Kohtalo? Kyllä, uskon vahvasti!
🏃‍♀️ Tankkasin teininä hirveästi horoskooppeja. Opin, että oinas ja skorpioni parina ei toimi. Tässä sitä sinnitellään 20 vuotta yhdessä. Lapset syntyneet samaan syssyyn keväälle.
🏃‍♀️ Minulla on 2 upeaa lasta, jotka ovat niin vanhempiensa kuin isovanhempien ja enojen ja kälyjeni silmäteriä. Koen, että tosi rakastettuja tyyppejä.
🏃‍♀️ En ole eläessäni juonut yhtään kuppia kahvia. Tila loppui.

Mutta millainen olen luonteeltani? Suorittaja, stressaaja, innostuja, pessimisti?

Olen tällä viikolla miettinyt ihan hirveästi innostumista luonteenpiirteenäni. Minä innostun asioista todella herkästi, en malta olla paikallani ja alan sitten tehdä ihan sataa asiaa, kun innostun niin kamalasti. Kun innostun jostain lajista (näin kävi spinningin kanssa aikanaan), käyn siellä viidesti viikossa. Kun innostun juoksemaan, tuntuu hullulta olla päivää juoksematta. Innostun lehdissä vilisevistä resepteistä, innostun mainoksista joissa kerrotaan jostain koko perheen tapahtumasta. Innostun juhlapäivistä, nimipäivistä, isänpäivästä, innostun paikallisten yritysten tukemisesta. Innostun lasten kaverisynttäreistä ja lahjojen miettimisestä sinne, innostun joulukorttikuvien asujen suunnittelusta. Innostun uusista brunsseista. Innostun hyväntekeväisyydestä, haluan tehdä jotain hyvää ja jakaa omastani. Innostun kirjoista, leffoista, teenjuonnista, saunomisesta. Luontopoluista, erilaisista urheilulajeista. Perheen kanssa leipomisesta. Matkustamisesta, ystävien kutsumisesta kylään, siis vaikka mistä!

Ja kun se innostusjuna lähtee, niin se lähtee. Yks kaks olen luonut koko perheelle kuviin jouluasut (miehelle en ole vielä kertonut, mitä jos hän ei pukeudu siihen), suunnitellut ties mitä isänpäivähommia, juoksennellut kymmeniä kilometrejä pää sauhuten seuraavasta ideasta. Monet sanovat että suoritan, mutta joskus olen eri mieltä. Minä vain rakastan ihan tosi montaa asiaa mitä saan ja voin tehdä. Niin äitinä, vaimona, ihmisenä, urheilijana kuin yrittäjänä. Minä haluan tehdä niitä asioita ja olen ihan into piukeana tekemässä montaa juttua. Mutten myöskään osaa sanoa usein ei tai jättää asioita väliin, joka johtaa herkästi ylikierroksiin tai uuvahtaneisuuteen. Vuorokaudessa on kuitenkin rajallinen määrä tunteja. Mutta kun elämässä on liian paljon kivoja juttuja! APUA!

Tämähän on vähän raskas piirre läheisillekin, kun haluaisin koko ajan mennä jonnekin tai tehdä jotain. Sitten äitini aina esimerkiksi joululomilla huokaa ”miksi pitäisi mennä jonnekin, ollaan nyt tässä”. Niin no. Ei kai pidäkään. Tekisi vaan mieli mennä!

Sitten kun ei innosta, en tee ollenkaan

Olen sitten siitä nurinkurinen tyyppi, että teen normaalisti päivisin 101 asiaa yhtä aikaa ja poukkoilen sinne tänne. Mielestäni saan paljon aikaankin. Mutta sitten kun otetaan käsille asia, mikä ei kiinnosta, niin ei muuten myös kiinnosta. Yksi tällainen asia on kaappien siivoaminen. Oli se vaatekaappi tai keittiönkaappi, ei. Tosin, innostavatko tällaiset asiat ketään? Vaatekaappini on jotain ihan hirveää. Monta viikkoa olemme suunnittelleet myös sisävarastomme siivoamista, sillä se alkaa pursuilla kaikkea lapsille pieneksi jäänyttä. Olisiko nyt sen paikka? Vai jääkö edelleen puheiden asteelle?

Toinen asia mistä en innostu on sellaiset paikallaan pysyvät lajit ja harrastukset. Kävin kiukulla astangajoogassa noin 15 kertaa, koska se teki todella hyvää kropalle. Mutta ajattelin että pimahdan sinne, kun oli niin vaikeaa olla paikallaan. Tai hiljaa! Ei saanut laulaa! Kyllä, laulan usein jumpissakin.

Tai laittakaa minut neulomaan, askartelemaan tai jotain vastaavaa. Ei. Ei vaan onnistu. Kumma kyllä voin lukea kirjan kannesta kanteen jos aikaa on, siinä missä en siedä äänikirjoja ja höseltämistä samaan aikaan. Lukuhetki on pyhä! Sillä pääsen itse ulos kierroksistani ja eläydyn johonkin toiseen maailmaan.

Tiedättekö tämän luonteenpiirteen? Joko tehdään aivan sata lasissa tai ei sitten ollenkaan?


paita ja korvikset UHANA DESIGN/ hame POMP DE LUX/ takki PBO/ kengät DR.MARTENS (second hand)

Tällä viikolla on menty aika haipakkaa. Tekemisen ilosta, valitettavasti ette ole nähneet kun olen vuodattanut ilon kyyneliä tänäänkin ja hyppinyt pari kertaa tasajalkaa, niin iloinen olen projektin edistymisestä, mutta kuulette vielä. Aikaa on mennyt kuitenkin sen verran, että suunnittelemani kuvausreissu tälle päivälle on pakko siirtää huomiseen. Tunnit ovat rajallisia. Olen niin innoissani että ratkean ja samalla täytyy muistaa se omakin perhe ja miettiä, millä ne kierrokset saisi iltaisin alas!

Tunsitteko täysin jo minut? Tuliko tästä mitään uutta sinulle? Iloista torstaita, nyt pitää taas liitää!

Tämän vuoden Disney-kurpitsa + nainen joka vihasi Halloweenia

Minä olen eilen ollut kirppiksellä ostamassa jotain paitaa lapselleni, jonka voi sotkea tekoverellä. Ostanut Tigerista tekoverta ja kasvomaaleja ja luvannut, että huomenna lapsesta taiotaan koulun Halloween-perjantaihin jonkinlainen hahmo. Minä! Minä olen aina vihannut Halloweenia, mutta vuosi vuodelta olen lämmennyt sille enemmän. Nyt lasten innon myötä alan näköjään olla aivan menetetty peli, lupasin että voin keksiä Halloween-herkkuja ja olemme aiemminkin osallistuneet pieniin Halloween-ohjelmiin, tänä vuonna ajattelimme Niihamassa olevaa Revenneen lakanan reissua. Mutta miksi olen inhonnut Halloweenia?

Halloween on liian amerikkalainen, minä suomalaisten perinteiden ystävä

No siinäpä se tiivistetysti. Koska Halloween ei ole kuulunut omaan lapsuuteen, ei se ole alkanut siirtyä lapsillenikaan. En ole ymmärtänyt, miksi haluaisin tehdä pienistä lapsista kummituksia ja mihin muka voi mennä karkki ja kepponen-kierrokselle? En minä edes tiedä mikä on oikea päivä siihen, enkä tiedä onko yksikään naapuri siihen varautunut! Sellaista ei siis ole koskaan tehty ja sanoin, että ei vielä tänäkään vuonna. Eikä meidän ovella ole kyllä ketään käynyt. Minä olen alkanut lokakuun lopulla laittaa joulua esiin ja kaikki luuranko-koristelu yms. synkkyys on jotenkin inhottanut.

Nyt kun meillä on koululainen, asian näkee aika eri valossa. Into on kova huomiselle, kun saa pukeutua ja koulussa on erilainen päivä. Ymmärrän, että alakoululaisista on jo kivaa leikkiä kummitusta tai vampyyria siinä missä pienemmän Halloweenin viettäjät ovat ehkä mieluummin kissoja tai muita naamiaishahmoja. Koulussa joku oli puhunut myös karkki ja kepponen kierroksesta, eli sekin alkoi mietityttää koululaista. Mikä se on?

Niin ja tiedättekö! En ole ikinä osallistunut millään tapaa itse Halloweeniin, en ole koskaan saanut kutsua Halloween-kemuihin tai pukeutunut millään tapaa. Mutta kyllä moni ainakin somen perusteella näyttää pitävän Halloween-juhlia! Miksiköhän ne puuttuvat täysin omasta tuttavapiiristä?

Halloween  – iloa synkän ajan keskelle

Tämä on se peruste, minkä usein kuulin aiemmin Halloweenista innostujilta. Ja totta, ovathan kurpitsalyhdyt nyt aivan ihanan värikkäitä pilkkuja ja meilläkin tehtiin Disney-kurpitsa jo viidettä kertaa (tai mies teki). Tällä kertaa syntyi Irvikissa! Harmi kun ne alkavat nahistua niin äkkiä, saisi säilyä vaikka kuukauden!

Edelleen olen sitä mieltä, että kaikki pelotteluhommat sopivat vähän isommille. Nelivuotiaan päikyssä oli leikitty, että mansikkahillo on verta jne. ja hän irvisteli vähän illalla ruoan kanssa, kun alkoi kuvitella kaikenlaista. Mutta selkeästi koululaisten hommaa tämä on ja asia, mitä on odotettu koko viikko ja äitiä jännittää ihan hirveästi, en ole koskaan taikonut mitään Halloween asuja tai tehnyt kasvomaalauksia, voi toivottavasti onnistun edes vähän sinnepäin huomenaamulla!


paita SILVERJUNGLE/ housut ESMARA by HEIDI KLUM LIDL (saatu)/ kengät PALMROTH (saatu)/ korvikset UHANA DESIGN/ takki

Nämä kuvat ovat päivältä, kun menimme Särkkään Karmivaan karnevaaliin. Onhan siitäkin tullut jo monen vuoden iloinen ja värikäs perinne, mitä olen aina rakastanut. Kelkka on kyllä alkanut kääntyä vauhdilla!

Millä mielellä itse suhtaudut Halloweeniin? Onko teillä tiedossa Halloween-kemuja?

Näppilän kesähaaste!

Eikö nyt ole oikea aika laittaa kesä pakettiin, kun syysmyrsky on täällä ja tämän vuoden Blossa on julkistettu. Tiesittekö sen maistuvan mintulta ja vihreältä teeltä? Kuulostaapa muuten jännältä glögimaulta! Tällä viikolla on vielä saanut juosta lenkkinsä t-paidassa ja viime viikolla menin paljain säärin hameessa, mutta nyt taitaa alkaa kelkka kääntyä syksyyn. Lueskelin pitkästä aikaa blogeja ja Nooran blogista bongasin tämän kesähaasteen, jolla aion summata kuluneen, erilaisen kesän. Kuvat ovat muuten otettu entisen keskustakotimme takapihalla, se oli sitten ihana koti, joka meillä oli 8 vuotta ja jonka pihalle päädyimme täysin vahingossa ottamaan näitä kuvia!

Siispä kesä 2020 pakettiin, tämä haaste oli minusta muuten aika vaikea, niin paljon kuitenkin muutamassa kuukaudessa ehtii tapahtua!

Kesä 2020 kahdella sanalla.


Kotimainen uima-allaskesä.

Kesän huumaavin auringonlasku?

Tuli nähtyä monta ihanaa, mutta mummilassa Jyväskylässä näin kahteen otteeseen ihan mielettömän taivas on liekeissä auringonlaskun. Kahdella eri kyläilykerralla, molemmilla kerroilla muiden mentyä nukkumaan juoksin hakemaan kameraa, kun taivas oli niin upeasti tulessa. Liekö mummilan sijainti sellainen, että sinne näkyy upeimmat auringonlaskut?

Kesän itkettävin hetki?

Ehkä tihuuttelin eniten sille, miten esikoinen kasvoi jotenkin silmissä eskarilaisesta koululaiseksi. Hommattiin reppu ja iso pyörä ja hän innoissaan koulua odotti.

Kesän hurmaavin herkkuhetki?

Nyt on paha. En ole mikään leivosihminen ja minulle eniten herkkua on yleensä suolaiset jutut. Jätskejä söin kesän aikana tasan 0, yksiäkään juhlia ei kesällä ollut missä olisin syönyt herkkuja, help! Vastaan tähän, että tuoreet marjat. Ne lukuisat mansikat joita meni pakkaseenkin 30 kg, oman pihan vatut ja omput, jotka meinasivat viedä järjen. Mikä omenavuosi! Metsästä suoraan syödyt mustikat!

Kesän kikatuttavin automatka?

En tiedä naurattiko vanhempia enää niin, mutta lapsilla tuli ihan yli äyräiden jutut Kuusamo-Jyväskylä välillä. Se takapenkin kikatus ja hepulointi naurattaa aluksi, mutta pidemmän päälle edessä olevat 200 km ja hirveä hysteerinen hepuli saavat auton tuntumaan aika pieneltä. Oli myös ihanaa ajella miehen kanssa kaksin Hankoon ja takaisin, rauhallista juttelua ja upea ajokeli. Omassa rinnassa pulppuaa aina eniten, kun ollaan matkalla johonkin – Kuusamoon, mummilaan, Hankoon tai mihin vain. Se kotimatka on sitten se mälsä pakollinen paha.

Kesän ikimuistoisin järvipulahdus?

Taisi olla Ähtärissä tässä majoituksessa. Ihana puulämmitteinen sauna ilman suihkua, joka sai kuopuksen järkyttymään ja kyselemään miksi täällä on niin paljon oksennusvateja, missä suihku? Oli ihanaa pulahdella saunasta uimaan isovanhempien kanssa, sitä herkkua on niin harvoin tarjolla!

Kesän lempparilook?

Siis en edes kehtaa kertoa. Olin eniten tänä kesänä vanhoissa, noin 5 vuotta sitten ostetuissa harmaissa farkkushortseissa, bikineissä ja välillä vedin päälle Gina Tricotin reikäpaidan. Tuon paidan ja shortsit olen joskus 4 vuotta sitten jopa kuvannut tänne, hetkineeen… Täällä! Kun oli niin paljon kotona, niin tuli oltua kotipihassa tässä univormussa.

Kesän tunnelmallisin tuokio?

Ehkä se hetki, kun saavuttiin Rukalle ja ajettiin suoraan tunturiin, rinteen päälle. Ihasteltiin koko perheen kanssa paikkaa ja mietittiin, että vastahan tästä laskettiin laudalla alas. Lapset ihastelivat kilvan maisemaa, pitkä ajomatka oli takana, ensimmäiset porot nähty ja kaikki oli todella kaunista ja ihanaa. Meinasin alkaa itkeä, kun mieleen tulvi se maaliskuinen viikko siellä, kun korona ”räjähti” ihmisten tietoisuuteen. Että pääsimme takaisin ja saimme nähdä paikan kauneuden kesälläkin. Siitä hetkestä ovat nämä kuvat.

Toinen ihana hetki oli saapuminen Hankoon ja tähän ihanaan majoitukseen. Kävelimme rannalle ja istuimme siinä rauhassa kylki kyljessä. Se oli kivaa.


paita AMAZING TAMPERE (saatu)/ takki ONLY/ hame LINDEX/ korvikset UHANA DESIGN/ tennarit CONVERSE/ panta INVISIBOBBLE (saatu)

Tuntuu yks kaks kauhean kaukaiselta kesä kun katselee ulkona viuhuvaa myrskyä, mutta tämän päivän jälkeen onkin taas luvattu lämpöisempiä kesiä. Olisiko sinun helppo vastata näihin kysymyksiin? Mitä jäi eniten kuluneesta kesästä mieleen?

Otetaan varovasti myrskyssä, onko teillä ollut jo myrskytuhoja? Itse yritin äsken soittaa ja haloota tuli toisessa päästä, eli jokin yhteys ainakin pätkii.

P.S. On jäänyt julkaisematta elokuun asuäänestyksen voittaja, vaikka pakettikin on varmasti (toivottavasti!) jo perillä. Palkinto lähti nimimerkille saya ja teidän lemppari elokuun asuista oli asu nro 1 eli tässä postauksessa ollut asu, jossa kerroin miksi blogin nimi on tällainen tai nimimerkkini Instassa. Kiitos osallistuneille!