Uuden ajan alku (sisältää arvonnan)

Koska päätin viikonloppuna keskittyä pääasiassa kaikkeen muuhun kuin koneen näpyttelyyn, tulee tämä asupostaus päivän etuajassa. Voi kai maaliskuun vikana päivänä jo niputtaa maaliskuun? Tänään alkoikin uusi aika, kesäaika. Kuinka moni kärsii kellojen siirrosta? En muista kärsineeni aiemmin ollenkaan, mutta lasten rytmejä tuo tuntikin vähän sekoittaa ihan selkeästi, tosin se kestää yleensä kolme päivää ja sitten ollaan taas sopeuduttu uuteen aikaan.

Maaliskuu vei lumet mennessään ja tänään on tarkoituksemme vielä mennä tutkimaan, kuinka paljon lunta on Himoksen rinteissä. Veikkaan, että jää kevään viimeiseksi kerraksi. Huhtikuu tuo tullessaan kevään, pääsiäisen, parit synttärit taas lähipiirissä ja toivottavasti monet hyvät juoksutreenit. Oli enemmän kuin mahtavaa päästä perjantaina juoksemaan viikon sairastelun jälkeen! Voi että liikuntaa tuleekin ikävä!

Mitä bloggaamiseen tulee, maaliskuu oli suhteellisen tuottelias ja… Oma henkilökohtainen blogikävijäennätykseni syntyi maaliskuussa. Olen siitä hyvin kiitollinen kaikille teille, jotka tänne löysitte sekä kaikille yhteistyökumppaneille, jotka tekivät kanssani postauksia ja esimerkiksi jakoivat niitä omissa somekanavissaan, joka selkeästi toi tänne lisäliikennettä. Kiitos siis kaikille. Olen laittanut tähän hommaan niin paljon aikaa, rahaa ja vaivaa, että tuntuu hyvältä, kun täällä käydään. Ja vaikka tuntuisi miten vähäpätöiseltä laittaa viesti Instassa tai jättää kommentti täällä, niin minulle ne merkkaavat todella paljon!

Huhtikuun suhteen on suunta ja postausjutut vielä vähän hukassa. En oikein tiedä mihin suuntaan lähtisin tätä hommaa viemään, mutta josko se siitä kevään myötä kirkastuu. Kokosin tähän postaukseen maaliskuun asut ja vähän normaalia suuremman arvontapaketin luonnonkosmetiikkaa kiittääkseni siitä, että pysytte matkassa. Klisee, mutta ilman teitä, kommenttejanne sekä viestejänne esimerkiksi Instagrammin puolella tätä ei olisi mitään järkeä tehdä.

Tiedättekö minkä koen onnistumiseksi maaliskuun asuissa? Niissä on seuraavat kotimaiset merkit esillä: Nosh Organics, Uhana Design, Minna Parikka, Via Minnet, Valkama, Maanantaimalli ja Katri Niskanen. Hyvä kotimaisuus, jes!

Tule siis mukaan arvontaan ja huikkaa oma asusuosikkisi maaliskuun asuista tähän postaukseen! Myös postaustoiveita otan mielelläni vastaan. Ja mielelläni kuulisin, onko sinulla huhtikuulle esimerkiksi pääsiäissuunnitelmia?

Jätä kommenttisi 4.4.2019 klo 18 mennessä ja olet mukana ihanan ison luonnonkosmetiikkapaketin arvonnassa! Onnea matkaan kaikille ja tsemppiä kesäaikaan siirtymisen kanssa!

Rentouttavaa sunnuntaita!

On oloja pidellyt

Äkkiä näin lumiset asukuvat alta pois vai mitä? Kun tasan kaksi viikkoa sitten laitoin tuona päivänä kun kuvat otettiin tennarit jalkaan, se tuntui vähän höhlältä. Nyt kaksi viikkoa myöhemmin tennarikuvia vilisee jo vaikka kuinka paljon somessa ja lumet ovat kadonneet. Äkkiä se käy!

On se hyvä, että kuvia kuitenkin jää varastoon välillä, sillä tämän viikon postaukset on tehty huonoissa fiiliksissä. Ihmettelin eilen, miksi alkuviikon Aamulehden välissä on Moro-liite, sehän tulee torstaisin. Jostain tajuntaani tuli, että tosiaan, on muuten torstai! Alkuviikko meni todella ohitse.

Mietin, sanonko mitään oloista vai miten sanon, sillä sairaskertomukset ovat vähän ehkä epäsuosiossa ihmisten lukulistalla, eikä kukaan halua yksityiskohtaista kuvausta. Mutta kerron teille mahdollisimman tiivistetysti kuluneen viikon. Juoksin viikko sitten torstaina 13 kilometriä ja sen jälkeen sain jonkin tosi pelottavan kohtauksen. Lenkki meni hyvin ja olo oli hyvä. 20 minuuttia sen jälkeen alkoi hillitön kutina ja joka puolelle kroppaa nousi raju nokkosihottuma. Myös maha meni ympäri. Mietin kuumeisesti mitä ihmettä söin. Olo helpottui lopulta Zyrtecilla.

Perjantaina olo oli ihan ok, lauantaiaamuna jo herätessä vähän yökötti. Kaksi tuntia ennen lasten synttäreitä en pystynyt enää seisomaan, syömään mitään, heikotti ja pyörrytti hulluna ja lihaksia särki. Mietin kauhuissani mikä tauti iskee ja iskeekö joku tarttuva, en voi ekojen vieraiden saapuessa perua juhlia! Vedin hirveän määrän nestettä ja särkylääkkeen ja pysyin vauhdissa juhlat, olo helpotti. Ansaitsisin jonkun palkinnon siitä, miten osaan piilottaa oloni, oli kyse järjettömästä väsymyksestä tai mistä vain. Kuvien määrässä ja laadussa kyllä näkyi, etten todellakaan ollut oma itseni.

Olo palasi sunnuntaina. Sunnuntai, maanantai ja tiistai meni lihassäryssä ilman kuumetta. Mahakivuissa ilman oksennusta tai muuta vastaavaa mahatautiin viittaavaa oiretta. Olin väsyneempi kuin ikinä. Nukuin tiistaina kaksi kertaa tunnin päiväunet yhdeksän tunnin yöunien päälle. En jaksanut nostaa lusikkaa, silmäni pilkkivät jatkuvasta nukkumisesta huolimatta. Analysoin itselleni kaikkea ruokamyrkytyksestä (kävin kaksi kertaa loppuviikosta lounaalla ulkona ja söin juttuja mitä muu perhe ei) mahatautiin ja jonkin sortin burn outiin juhlastressin jälkeen. Mietin keliakiaa, syytin endometrioosia osista kipuja.

Mitään kurkkukipua, nuhaa tai kuumetta ei ollut. Vain kipu ympäri vartaloa, hirvittävän kipeä maha, ruokahaluttomuus ja järjetön, ihan järjetön väsymys. Hännänhuippuna mittasin kuopukselta 39 astetta kuumetta tiistaina, eli häneltä jäi tarhapäivät väliin ja minä sinnittelin tiistain kahden lapsen kanssa enkä jaksanut suunnilleen seistä.


t-paita H&M/ farkut MANGO/ neule ESPRIT/ korvikset VIA MINNET/ tennarit MINNA PARIKKA

Nyt voimat alkavat palautua, mutta edelleen olen vähän normaalia väsyneempi. Ruoka ei enää ällötä eivätkä hajut ällötä. Ruoka ei pyri ylös. Edelleen vähän seurailen oloja ja mietin, lähdenkö vielä selittämään nämä todella oudot oireet lääkäriin vai voiko esimerkiksi ruokamyrkytys viedä voimat ja kestää viikon? Kuka tietää. Näitä päiviä, kun on kipeänä kahden lapsen kanssa on viime vuosina riittänyt onneksi suhteellisen vähän, mutta arvatkaa tuliko mieleen viime kevään kahden viikon vatsatauti. Pidin seinistä tukea välillä ja mietin epätoivoisena, miksei kotiäideille ole tällaisiin tilanteisiin mitään apua. Nyt oli onneksi vain yksi toivoton päivä, mutta se on todella kurja tunne, kun ei jaksa tai pysty laittamaan lapsilleen ruokaa. Ai sitä riemua, kun pystyi laittamaan eilen ruokaa ensimmäistä kertaa tällä viikolla!

Että sellaisissa fiiliksissä tarvottu tämä viikko läpi, toivon todella, että kyseessä on joku ohimenevä homma eikä mikään vakavampi juttu. Juoksemista on tullut jo ikävä tässä neljän seinän sisällä pyöriessä.

Mutta nyt kohti viikonloppua, toivottavasti terveenä. Niin siellä kuin täällä, taas on monella kaverillakin riittänyt sairasteluja. Miten siellä voidaan, missä fiiliksissä aloitat viikonlopun?

Mihin haluan vaikuttaa?

Nykyään kun puhutaan bloggaamisesta, puhutaan pääasiassa vaikuttamisesta. Somea tekevät ihmiset ovat vaikuttajia, enemmän tai vähemmän tietoisesti. Tiedän itse, että olen innostunut monesta ravintolasta, reseptistä, vaatteesta tai tapahtumasta yksinomaan somen takia. Sieltä on löytynyt paljon hyvää, mutta välillä some saattaa innostaa myös ihan turhiin hankintoihin.

Olen itse ajatellut pitkään, että oma volyymi on vielä sen verran pientä, etten ole sanan varsinaisessa merkityksessä vaikuttaja. Mitä enemmän olen saanut palautetta Instassa tai vaikka kasvotusten, olen pikku hiljaa herännyt tajuamaan sen, että juttuni ihan oikeasti saattavat vaikuttaa ihmisten valintoihin. Sen myötä on ollut yhä tärkeämpää löytää se ns. oma linjansa ja asiat, joiden takana haluaa seistä. En halua tehdä somestani mitään ostotuputuskanavaa ja olenkin ollut hyvin iloinen, kun Instagrammissani on keskusteltu esimerkiksi luonnonkosmetiikan hyvistä puolista ja siitä, kannattaisiko vaihtaa edes osa tuotteista luonnonkosmetiikkaan. Olen iloinen, jos saan ihmiset miettimään valintojaan. Monen kosmetiikan mikromuovit ovat tuhoa merille, liian kovat hajusteet ahdistavat henkeä (vaihdoin eräänä päivänä juoksumattoa, kun viereiselle matolle tuli suihkutettavaa deodoranttia hippasen runsaasti käyttänyt mies) ja lasten kemikaalikuormaa kannattaa miettiä erityisesti. Tolu-pullon kanssa minäkin heilun oksennustautipäivinä, mutta ihan joka arkipäivä ei kannata lapsiaan altistaa ilmaan suihkutettavilla kemikaaleilla. Pesuainessakin on myrkyttömiä vaihtoehtoja vaikka millä mitalla tarjolla!

Olen herännyt siihen, että every little matters. Jos minun kanavieni kautta viisi ihmistä menee ja vaihtaa pesuaineen myrkyttömään ja ostaa mikromuovittoman hammastahnan, niin se on jo lottovoitto. Mitä sitä ajattelemaan, kuinka pieni oma vaikutus”valtani” on, vaan sitä, että jokainen pieni teko merkitsee. Olen pyrkinyt olemaan kanavissani rehellinen ja seisomaan sellaisten asioiden takana, joihin itsekin uskon. Oma linjakin on alkanut yhä enemmän löytymään ja tiedän, minkälaisia yhteistöitä haluan tehdä tai minkä merkkien takana seisoa.

Kotimaisuus on yksi arvo, jota haluan nostaa esille. Kotimaan matkailu ja pienyrittäjien tukeminen toinen tärkeä arvo. Hyvinvointi ja liikunta ovat lähellä sydäntäni. Olen ollut todella iloinen niistä monista viesteistä, joita olen saanut Instagrammin kautta liikuntaan liittyen. Yksi kertoi alkaneensa vuosien jälkeen hiihtää, kun oli katsellut hiihtojuttujani Instagrammin puolelta, toinen kertoi saaneensa liikunnan osaksi perheen arkea esimerkistäni ja kolmas sanoi lähtevänsä lenkille aina nähtyään fiilistelyni juoksulenkin jälkeen. Että hänkin haluaa tuon olon! Jopa kälyni laittoi eräs kerta viestiä, että hän luki minun juoksemista käsittelevän blogijutun ja paukasi niiltä sijoiltaan juoksulenkille ennen töihinmenoa. Kiitti innostamisesta. Mahtavaa! Näistä viesteistä olen ollut eniten innoissani, olen innostanut monen liikkumaan ja kaivamaan jopa sukset esiin. Niistä palautteista on tullut hurjan hyvä mieli itsellenikin. Kiitos kun jaatte fiiliksiä. Eilen sain viestiä lautailusta, joku pohti uskaltaisiko lautailla vuosien tauon jälkeen. Rohkaisin kokeilemaan, 14 vuoden lautailutauko itsellänikin oli ennen viime talvea. Huh!


paita ja housut H&M/ kengät Prahasta/ takki ESPRIT/ panta VALKAMA/ korvikset MAANANTAIMALLI

Bloggaajana saa jatkuvasti kaikenlaisia yhteistyöehdotuksia, joista moneen vastaan siltä istumalta ei kiitos. En halua kanavillani kehottaa ostamaan ns.turhina pitämiäni juttuja. Esimerkiksi kännykänkuoria tuupataan yhteistyönä ties mistä firmasta, mutta olen sanonut näihin aina ei kiitos. Miksi kehoittaisin ihmisiä ostamaan lisää muovia? Yllättävän paljon tulee myös ehdotuksia, joihin minun pitäisi sijoittaa itse rahaa. Siis saisin alennuksella ostaa jonkin tuotteen, sen lisäksi että siitä joutuu maksamaan jotain, siitä pitäisi postata ja sitä mainostaa. Sanomattakin selvää, että ovat jääneet tekemättä. Toki ostan omalla rahalla monia ”mainostamiani” asioita, kuten kuvissa näkyvän pannan, mutta sen teen sitten omasta valinnastani, en jonkun ulkopuolisen tahon pyytämänä. Pannan takana on suomalainen pienyrittäjä, joten mielelläni tuon sitä esille! Sama tarina kuvien korviksilla, niiden takana on nuori suomalaisyrittäjä.

Kaikkein helpoin on seistä merkkien takana, jotka ovat olleet vuosia käytössä ja joiden voi oikeasti sanoa olevan hyviä. Esimerkiksi Changen asiakas olen ollut niin monta vuotta kuin muistan ja kaapista löytyi paljon heidän tuotteitaan jo ennen mitään yhteistyökuvioita. Luotan merkkiin täysin ja tykkään sen puolesta puhua.

Iloitsen kovasti liikuntaviesteistänne ja hyvistä löydöistänne, joihin olette ehkä päätyneet kauttani. Laittakaa jatkossakin viestiä, niitä on kivaa lukea! Some on täynnä erilaisia mainoksia, yhteistöitä, alekoodeja ja muita, mutta uskon, että ihmiset osaavat yhä kriittisemmin tarkastella kulutustaan, löytää ne oman näköisensä vaikuttajat ketä seurata ja nähdä mikä on ns. aitoa ja mikä ei.

Mitä mieltä aiheesta, onko some aiheuttanut tekemään harkitsemattomia hankintoja? Oletko innostunut liikkumaan, lähtemään reissuun tai jotain muuta somen myötä? Iloista alkanutta viikkoa!