Umpisurkea kesä?

Täytyy sanoa, että keväällä ahdisti ja paljon. Tai olenhan sen jo useasti sanonut. En ole ns. kotoilijatyyppiä ja tykkään olla menossa ja kevät tuntui kokonaisuudessaan ihan hirveältä, vaikka siinä oli hyviäkin hetkiä. Edessä häämöttävä kesä mietitytti, sillä kesäämme on kuulunut pitkään reissu ulkomaille – viisi vuotta sitten se ainoa kesän reissu oli Tukholman risteily, mutta jotain kuitenkin. Kaipasin hirveästi turkoosia vettä ja hiekkaa varpaissa sekä takuulämpöä. Eniten pelotti, että kesä menee samoissa merkeissä kuin kevät, ettei pääse lähtemään kotoa edes mummilaan. Keväällä oli niin epävarmaa, pääseekö kesällä yhtään mihinkään.

Koronakevät pisti arvoja uusiksi

Keväässä ehkä pahinta oli se, ettei nähnyt rakkaita. Se, ettei päässyt mummilaan tai nähnyt veljiä perheineen oli töiden menetyksen lisäksi pahinta. Kun aurinko alkoi lämmittää kesäkuussa, työrintama piristyä ja pääsimme ensi kertaa mummilaan, itkin ilosta. Jyväsjärveä ympäri juostessa kyyneleet tulivat väkisin silmiin. Oli niin ihanaa päästä taas sinne ja nähdä äitiä ja isää. Tytöt olivat ikävöineet isovanhempia hirveästi ja kun juhannuksena annettiin heille lupa taas halata, riemu repesi. Pääsi mummin syliin sadulle. En kaivannut hetkeäkään tuolloin Kyproksen rantoja tai turkoosia merta. Olin maailman onnellisin Jyväskylässä. Olimme juhannuksen vanhempieni kanssa, olimme Rukan reissun jälkeen muutaman päivän mummilassa ja alkuviikosta olimme Ähtärissä lomalla vanhempieni kanssa. Ensi viikolla näemme taas. Se kertoo siitä, paljonko monesti olemme yhteyksissä ja kuukausien ero keväällä tuntui. Se, että on vanhemmat, jotka rakastavat lapsenlapsiaan ja ikävä oli molemminpuolinen tuntuu vielä arvokkaammalta asialta kuin aiemmin. Se, että he jaksavat vielä puuhata meidän kanssamme ja ovat pysyneet terveinä. Siinä hetkessä, kun pienet kädet halasivat mummia, tuntui todella mitättömältä se, ettei tänä kesänä pääse ulkomaille.

Suomi-matkailun helmiä

Olen aina haaveillut kesäisestä Hangosta. Miksi? En tiedä. Ehkä se on brändätty jotenkin eksoottiseksi rantakohteeksi ja sitä on niin kehuttu, että on ollut mielessä mennä. Olen myös haaveillut kesäisestä Rukasta ja Karhunkierroksesta, mutta koskaan ei ole ehditty. Olemme olleet suurimman osan miehen kesälomasta ulkomailla monet kesät ja ne Suomessa vietetyt ajat ovat kuluneet mummilassa, kotihommia tehdessä tai mansikoita pakastaessa. Nyt on ensi kertaa aikaa tutkia Suomen helmiä ja voi vitsi mitä niitä onkaan! Ihastuimme jopa Ähtäriin aivan totaalisesti, kun saimme saunoa rantasaunassa ja uida järvessä. Soudella. Vaikken ole mökki-ihmisiä, ymmärrän kyllä hienouden tuossa toiminnassa. Ihastuimme paikalliseen kahvilaan ja tuohon majoitukseen jossa olimme, aivan täydellinen lapsiperheille! Kirjoitan siitä lisää mahdollisimman pian! Ensi viikolla edessä on se Hanko ja kesä-Kuusamokin jo tutkittiin. Ei ole yhtään haitannut sateet ja kylmät päivät, kun lämpöisiäkin on ollut. On vain nautittu siitä, että saa kotimaassa matkustaa. Ulkomaille ei ole tehnyt mieli lähteä ja arvostus niin omaa perhettä kuin kotimaata kohtaan on noussut tänä keväänä ja kesänä. Vaikka olen näpytellyt ajomatkat töitä ja avannut läppärin joka kohteessa, sekin on ollut vain ilo synkän kevään jälkeen.


mekko MANGO (sedond hand)/ tennarit CONVERSE/ hattu LINDEX/ korvikset PINJAPUU

Näissä fiiliksissä tähän upealta näyttävään aurinkoiseen päivään. Meillä on yökylässä kuopuksen kummit vauvoineen, heitäkään ei olla nähty sitten helmikuun. Miten kiitollinen olen ihan jokaisesta hetkestä rakkaiden kanssa tänä kesänä. Kiitos elämä!

Mitä Suomi-helmiä olet löytänyt tänä kesänä? Vinkkaa ihmeessä ja kerro missä kannattaa pysähtyä tai käydä matkalla Hankoon!

Voiko yrittäjä pitää lomaa?

Siinäpä kysymys, jota varmasti moni yrittäjyydestä haaveileva miettii. Onko sitten aina töissä? Voiko yrittäjä pitää lomaa? Sanoisin näin 10 kuukauden yrittäjyyden jälkeen, että lomaa pitää ottaa, mutta helppoa se ei ole. Olla ihan lomalla. Että ihan unohtaisi työnsä – ei sellaista ehkä tulekaan! Toki ylipäätään yrittäjä on vähän tyhmä lokerikko ja yleistää liikaa – monet yrittäjät tekevät tilinsä vaikka talvella ja kesällä on pakkoloman aika. Entä 10kk yrittäjänä ollut, kirjoittamisen ja sosiaalisen median yrittäjä?

Aina töissä ja aina lomalla

Itse koen olevani vähän aina töissä ja lomalla. Kun tekee töitä kotoa käsin, on aina ns. lomalla ja yhtä aikaa töissä kotona. Tässä hommassa hämärtyy herkästi se, että töitä oikeasti olisi tehtävänä – se olen yleensä minä, joka hoiti esimerkiksi lounaat meille kesäkuussa, kun mies istui etätöissä kotona. Koska en istu palavereissa työkavereiden kanssa, unohtuu monesti, että olen töissä. Samalla taas harvoin mitkään tekemiseni ovat sidottu tiukasti aikaan ja paikkaan – hyvin usein teen vielä iltaisin lasten mentyä nukkumaan joitain hommia ja toisaalta taas voin juosta keskellä arkipäivää lenkin ja vapauttaa illasta aikaa perheelle. Pääni surraa koko ajan erilaisista ideoista mitä haluaisin toteuttaa, samoin kuin kuvausideoita on yleensä läjä päässä. En ole koskaan täysin miettimättä töitä. Kotona ollessa tuntuu, että olen samalla aina töissä ja aina lomalla – erikoinen fiilis! Perheen on vaikeaa ymmärtää äidin olevan töissä, joten yritän tehdä asiat koneella kun tytöt ovat hoidossa tai illalla nukkumassa.

Jos tekee sitä mitä rakastaa työkseen?

Tällä hetkellä tilanteeni on hyvin onnekas, sillä läppäri ja kamera kulkevat mihin vain ja tein esimerkiksi wifin avulla töitä Kuusamo-Jyväskylä-ajomatkalla molempiin suuntiin. Rakastan pääasiassa asioita, joita saan tehdä työkseni. Mies onneksi ymmärtää, että minun on revittävä aikaa jostain töille ja ajoi koko matkan toiseen suuntaan, mennessä vuorottelimme. Ulkomaille tekemäni työt ovat sellaisia, että läppäri on avattava joka ikinen arkipäivä eikä minulla ole tuuraajaa, eli täysin lomalla en voi olla. Siinä siis vastaus! Ainakaan ekana yrittäjyysvuonna en ole uskaltanut ajatellakaan täysin lomalle lähtemistä!

Pois kotoa lomalle

Minä huomaan stressitasojen laskevan ja lomamoodin iskevän heti, kun lähden pois kotoa. Ei tunnu ollenkaan työltä naputtaa läppäriä Kuusamossa! Kotona on jotenkin niskassa töiden lisäksi muut velvoitteet – pyykit, kodin siivous, ruoat, kaikki asiat huutavat, että pitäisi tehdä tuo ja tuo. Ja monesti en päivän aikana sitten ehdikään irrota läppäriltä ja on olo, että kun olen ”vain kotona”, siellä pitäisi ehtiä muutakin. Viikonloppuisin ei välttämättä ole pakko avata läppäriä ja silloin se saattaa jäädäkin kiinni. Ei lomareissulta käsin monesti synny postauksia, teen pakolliset ja muuten pyhitän ajan perheelle. Kyllä nyt miehen ollessa kesälomalla minäkin hidastan tahtia ja en esimerkiksi tee niin aktiivisesti myyntiä kuin muutoin vuodesta.

paita VILA/ farkut & korvikset LINDEX/ kengät CONVERSE

Otsikkoon vastatakseni – kyllä voi ja pitäisi. Vuorokauden irrottautuminen voi olla henkisesti todella iso juttu ja tuottaa enemmän tulosta kuin joka päivä puristaminen. Silti en usko, että uutena yrittäjänä voisin laittaa kanavat kiinni kuukaudeksi. Ehkä sitten, kun on vakiintuneempia asiakkaita tai enemmän kokemusta…? Toisaalta, nyt on sellainen tunne, etten haluaisikaan olla kuukautta täysin lomalla. Niin kivaa töiden tekeminen on!

Millaisia kokemuksia sinulla on yrittäjänä lomailusta? Onnistuuko sellainen?

P.S. Noita kavereita punki joka puolelta kuvatessamme, niin oli pakko laittaa pari porokuvaakin mukaan. :D

Onko tämä pelkästään ihanaa vai ihan kamalaa?

Perjantaita ystävät! Sieltä se viikonloppu taas tulla humpsahti eteemme ja se onkin sitten viimeinen pätkä, joka saadaan viettää helteessä hetkeen. Onneksi näin, sillä mieheni on huhkinut sisällä odottaen lomaa ja lämpöä, niin saapahan nyt ne pari päivää edes. Sama itselläni, veri on vetänyt rannalle ja ulos ja olen välillä kärvistellyt läppärin kanssa pihalla peläten, että se ylikuumenee. Mutta käsi ylös, onko tämä hellepätkä ollut ihana? Vai ihan kamala? Kuka huokaisee helpotuksesta, kun se on kohta ohi ja sateet tulevat?

Helle on parasta

Kyllä, minä kuulun niihin, joiden mielestä hellettä ihanampaa ei ole. Toki ymmärrän, ettei se voi jatkua loputtomiin ja samalla näen, että luonto kaipaa vettä, muun muassa vanhuksilla on tukalaa, järviin alkaa kertyä sinilevää, lapset tappelevat selkeästi herkemmin, he meinaavat uuvahtaa kuumassa. Onneksi on saatu nauttia nyt. Uskaltauduin viikko sitten ekaa kertaa jumppaan sitten maaliskuun alun. Oli aivan ihanaa. Itketti siellä jumpatessa. Jospa pikkuhiljaa saisi takaisin sen kunnon ja voimat, mitä ennen kevättä oli! Eilen kävin samassa aamuysin jumpassa (on muuten aivan ihana aika jumpalle!) ja hymyilin polkiessani sinne hiki otsalla. Miten ihanaa on, että jo aamulla on lämmin! Se on etelänlomilla aivan parasta, hipsiä aamulenkille ja aamiaiselle lämmössä, joka muuttuu pikkuhiljaa päivällä paahtavaksi kuumuudeksi.

Helteen haittavaikutukset

Ymmärrän hyvin, että on todella paljon ihmisiä, jotka eivät välitä näin kuumasta. Tai mikä pahempaa, ihan oikeasti tulevat sairaiksi. Ja perusterveenkin täytyy olla aika tarkka nesteen saamisen kanssa. Luonto kaipaa vettä ja itse en ole kyllä pystynyt pitkiä lenkkejä kuumassa vetämään, kymppi on maksimi. Sitten alkaa vain pää kiehua. Viileämmässä on helpompi urheilla ja jaksaminen on parempaa. Sade on virkistävää, jos sitä ei ihan aamusta iltaan viikkotolkulla tule. Syöminen on kanssa vähän retuperällä, en itse pysty syömään kuumia ruokia, joten tulee syötyä salaatteja, vesimelonia, savukalaleipiä, kaikkea sellaista vähän naposteluhenkistä. Sadepäivänä voi ulkoilla sadekamppeissa ja keittää lämpöisen sopan päälle! Lapset jaksavat varmasti vähän viileämmässä paremmin aktiviteetteja mistä haaveillemme, kuten reissun Flow-parkiin. Kauanko siitäkin on puhuttu!

Uimarannalla olemme käyneet pari kertaa ja heittäneet talviturkit, mutta ihmismassa siellä on kyllä liikaa korona-ahdistuneelle. Eilen lapsi jäi isompien uimapatjan alle sukeltaessaan, onneksi olin ihan vieressä ja näin koko ajan. Parkkipaikkoja ei löydy ja vesiin kertyy jo sinilevää. Ensi viikolla saanee pulahtaa lämpöisessä vedessä ilman rannan hirveää ruuhkaa!

Odotatko helteiden palaavan?

Minä toivoisin, että vielä vähän saataisiin tälle kesälle hellettä. Tai jos ei ihan sitä, niin ainakin jotain aurinkoisia +20 päiviä. Olen niitä, jotka inhoavat hetkeä, kun pitää laittaa pitkät housut ja sukat. Sinnittelin kesäkengissä ja käärityissä lahkeissa vielä syyskuussa muistaakseni vuonna 2004 ja kaverini tokaisi tuolloin ”tiedän että siellä Kreikassa missä äsken olitte oli varmaan lämmin, mutta täällä on Katja jo syksy”. Muistan vielä sen kohdankin Tammelantorin laidalla, missä hän sen sanoi. 16 vuotta sitten. Luovutin, seuraavana päivänä laskin lahkeet, panin sukat ja umpikengät.


mekko GUESS/ korvikset MAJO DESIGN (saatu)/ hattu H&M/ arskat LE SPECS/ kengät PLAKTON

Mutta kiitos kesä siitä, että nyt on kolmas perjantai putkeen, kun mies heiluu kahden grillin taktiikalla, saamme taas toivottavasti ihanaa savukalaa ja voimme istua kesävieraiden kanssa pitkälle iltaan ilman, että pitää hakea toppatakki sisältä. Saunoa ja katsoa terassilla auringonlaskua. Se on ihanaa. Kesä ja kesävieraat. <3 Monet sanovat, ettei ole mitään turhempaa kuin säistä valittaminen (ei olekaan), mutta onko turhaa kiljua täällä miten ihanaa on ollut? Miten kevyt askel on ilman umpikenkiä? Miten tunsin niin syvää onnea pari päivää sitten, kun poljin päiväkodista kotiin kuopus pyöräkärryssä ja katselin hiekkatietä edessäni. Pyörä rohisi hiekassa, aurinko oli kuuma, tyttö istui kirjakasan keskellä (kirjaston kautta <3) kärryssä, kaikkialla oli supervihreää. Teki mieli huutaa ”rakastan sinua elämä!”, mutta päätin todeta mielessäni, ettei kukaan pidä ihan hulluna. Kuinka voi rakastaa sitä lämpöä ja vehreyttä.

Mutta ennen illan auringonlaskua kuitenkin päivän työt ja sitten Särkkään, onkohan siellä ihan hirveä jono Tukkijokeen? Miten sinun fiilikset, ihana vai kamala helle? Jäätkö kaipaamaan?