Ei minkäänlainen pääsiäinen?

Jotenkin ajattelin, että tänä vuonna pääsiäistä ”ei ole”. Palmusunnuntaina olemme jo reissussa ja virpomiset jäävät, ruohoja ei kannata kasvatella kun ei niitä kukaan ole katsomassa tai kastelemassa ja laitanko koristeita esille, kun kukas niitä katselee. Koin tästä jotenkin vääränlaista oloa, sillä kuten olen kertonut, meillä on kaksi pääsiäislasta. Pääsiäinen on ollut monta vuotta jotenkin sellainen, että teen sen juustokakun, jota söin sairaalasta tullessa, fiilistelen koristeita laittaessa, kuinka niitä laitoin esille ja elin vauvakuplassa. Että eihän sitä pääsiäisperinnettä voi rikkoa tekemällä ei mitään pääsiäistä!

Kun lähdimme reissuun, olin jopa ihan helpottunut. Ei tarvinnut miettiä virpomisasuja ja ekana päivänä hiihtäessään virpomista harmitellut esikoinen totesi, että Rukalla on kyllä kivempaa. Ei tarvinnut mennä perinteiden mukaan. Pääsiäinen tuli, vaikka meillä ei ollut yhtään narsissia tai koristetta esillä. Niitähän näki vaikka missä. Kuusamossa syötiin niin suklaamunia kuin mämmiä. Mitäpä siihen oikeastaan tarvitsee, että pääsiäistä voi viettää!

Olimme ajatelleet saapuvamme vasta sunnuntaina kotiin, mutta tulimmekin jo lauantai-iltana. Eilen sitten sain pestä 7 koneellista pyykkiä ja kaikki toppavaatteet ovat puhtaina kaapeissa ensi talvea varten. Mies oli puoli päivää ulkona pesten autoa ja vaihtaen renkaita, esikoinen oli onnellinen kun sai puuhata kavereiden kanssa taas. Kyllähän se reissussa on sitä jatkuvaa vanhempien kanssa oloa, hän nautti ulkona lämmöstä ja ystävistä. Minä repäisin keskellä päivää ja luin tunnin kirjaa. Ei ollut tarvetta rynnätä ulos aurinkoon, kun oli koko viikon möllöttänyt aamusta iltaan ulkona reissussa! Iltapäivällä juoksin vielä kympin ihmetellen leskenlehtiä ja pölyn määrää. Kyllä se lumi Kuusamossa vielä säästi ihmisen tältä pölyltä! Tsemppiä allergikot, ei varmasti ole helppoa.

Kaikki olivat vähän omissa touhuissaan koko päivän, tavarat löysivät paikkansa ja lapsille tupsahti kotipiirit takaisin. Siinä missä itse kaipaan reissuun, tuntuu että he monesti takaisin kotileikkeihin ja kavereiden luo. Tänään on tarkoitus urheilla lisää, siivota lisää, käydä brunssilla ja ehkäpä leffassa! Sehän on jo traditio suorastaan, kävimme nimittäin viime pääsiäisenä brunssilla ja leffassa katsomassa Petteri Kaniinia!

Pääsiäinen, jonka ei pitänyt olla minkäänlainen pääsiäinen on ollut täynnä yhdessäoloa ja rauhallista menoa. Mummon synttärit ja matkustuskin siihen mahtuivat, mutta olen iloinen, että tulimme jo lauantaina kotiin. Olemme todella harvoin kaikki kotona ilman aikatauluja ja kaksi sellaista päivää tuntuu jo aika luksukselta. Huomasin miehestä, että hänkin lauleskeli eilen ja oli ihanan hyvätuulisen oloinen. Rauhallinen olo, loma ja aurinko näyttää toimivan itse kullekin! Olen nyt ihan ylpeä itsestäni, sillä Kuusamon viikosta kertyi yli 1000 kuvaa vähemmän kuin alkuvuodesta ja keskityin yhteen lajiin. Sen päälle pystyin meikittä möllöttämään kotona pääsiäisenä. Nämä eivät kuulkaa ole niin yksinkertaisia juttuja levottomalle suorittajasielulle, mutta ehkä vähän opin.

Ei minkäänlainen pääsiäinen, eli rauhallinen pääsiäinen olikin tähän väliin just meille sopiva. Tiukasti asetellut servetit, hiki päässä väännetyt pashat ja virpomisoksien teko eivät olleet niitä juttuja, mitä nyt kaivattiin. Rauhallisia päiviä selkeästi kaivataan sen viipotuksen lisäksi ja minäkin rentoudun, kun normaalisti arkena viuhdon päivät yksin lasten kanssa.


haalari POMP DE LUX/ liivi ONLY/ tennarit ADIDAS/ rannekoru BY PIA’S/ korvikset UHANA DESIGN/ aurinkolasit RAYBAN (saatu)

Ja hei, katsotkaa, löysin Jyväskylästä ne narsissitkin kuviin! Päälleni vetäisin liivin, jonka kaivoin esiin keväisin jo aikana ennen kuopusta, sillä alkaa siis olla aika monta ikävuotta takana. Kevät!

Ihanaa kun toiset jaksavat koristella, saa sitten ohikulkijatkin nauttia. Ja huomaatteko, maailman tuskaisin projekti aka hiustenkasvatus alkaa näkyä, nyt mennään omassa inhokkimitassa, mutta jotain on selkeästi tapahtunut!

Ja eikö ole parasta, kun sunnuntaina ei ole sitä inhottavaa sunnuntaioloa, että arki alkaa taas? Vaan saadaan nauttia vielä tänäänkin? Aurinkoista toista pääsiäispäivää jokaiselle!

Pääsiäisbileet!

Puolet pääsiäisestä takana, puolet edessä. Mitä olet puuhaillut? Onko mennyt perinteisissä merkeissä? Me siirryimme Kuusamosta Jyväskylään pääsiäispyhinä ja tuntui, että suurin osa liikenteestä soljui kyllä pohjoiseen päin. On se kyllä aikamoinen ajomatka, kuusivuotias menee jo ihan tyytyväisenä, mutta pienempi meinasi loppumatkasta vähän ratketa.

Pää on vähän tyhjä, niin kuin monesti onnistuneen loman jälkeen. Ei tiedä mistä jatkaisi blogissa eikä tiedä mihin ensimmäisenä tarttua kotona. Osa kasseista vielä purkamatta, joten ainakin perinteinen pyykinpesutouhu jatkuu. Työnsimme ihan palaksi menneen, likaisen ja paikatun toppahaalarin lähtiessä suoraan roskikseen, kun mietin ettei sille ole enää kenelläkään käyttöä, mutta on ehjääkin toppavaatetta, joka täytyy hoitaa kesäsäilöön. Kylläpä oli kevät edennyt viikossa! Niin se eteni kyllä Kuusamossakin, alkoi tulla mutapaikkoja esiin rinteissä ja lorina kävi koko ajan, kun lumet lähtivät silmissä.

Aloitimme kuitenkin bileillä paluun pois Kuusamosta, nimittäin mummoni 85-vuotisjuhlilla. Olipa hauskaa saada pitkästä aikaa taas sukua samaan tilaan ja nähdä esimerkiksi tyttöjen serkkuvauvaa. Oli ehkä maailman suloisin näky, kun esikoiseni istui vauva sylissään. Tytöt imivät niin kaiken irti kummitädeistä ja enoista sekä mummista, että itku tuli heti, kun liityimme moottoritielle kohti Tamperetta. Siinä missä äitinsä ikävöi takaisin pohjoiseen, lapset itkivät että mummilaa tulee ikävä. Ihanaa, kun näkivät nyt kaikkia kerralla, heillä on niin useasti ikävä. Onneksi yökyläreissu kummilaan on nyt esikoiselle sovittu, sitä odotellessa!

Villit oli juhlat, voisi melkein niin sanoa, kun pysähdyin katsomaan mummin korkkareilla kolkuttavaa kolmevuotiasta, valssiksi laittanutta veljeäni, toista joka alkoi riisua kun halusi esitellä Desigualin paidan alla ollutta Makian muumipaitaa tai kovaan ääneen höhöttävää isääni. Mutta toivottavasti mummo nautti eikä uuvahtanut liikaa tästä elämästä luonaan. Alakerran naapurikin kiitteli varmasti korkkaritepsuttajaa, mutta toisaalta juhlat olivat keskipäivällä, ehkä hän selvisi.

Sellainen pääsiäiskeikaus! Täällä jatketaan kohti arkea ja suunnittelin, josko kävisin vaikka villasukkajumpassa. Kuka tietää mikä on villasukkajumppa?

Nautinnollista pääsiäisen jatkoa!

Miten pääsiäisen piti mennä ja miten se on mennyt

Kuten olen aiemmin kirjoittanut, pääsiäisellä on ollut erityinen paikka sydämessäni sen jälkeen, kun olen kahdesti viettänyt sitä viikon ikäisen vauvan kanssa. Koristeista ja suklaamunista tulee vain mieleen nykyään nuo ajat ja sydämessä läikähtää. Pääsiäisenä on käynyt vauvankatsojia, on syöty paljon herkkuja ja haahuttu tukka pystyssä yöpuvussa ihmeissämme niin ensimmäisestä kuin toisesta vauvasta.

Siispä jotenkin odotan pääsiäistä eri tavalla kuin ennen. Laitan ne samat munat kattokruunuun kuin ennenkin ja mietiskelen samalla vauvahetkiä. Tälle pääsiäiselle emme tehneet suuria suunnitelmia, sillä sekä ennen että jälkeen pääsiäisen on viipotusta tiedossa. Ajatuksissa oli muutamia juttuja. Palkkasimme pitkäperjantain aamulle pariksi tunniksi lapsenvahdin, jotta voimme tehdä pitkän juoksulenkin. Miehen oli tarkoitus olla loppupäivä hommissa, lauantaille mietimme talven viimeistä hiihto/rinnereissua ja sunnuntai-maanantaiakselille reissua Jyväskylään.

Lisäksi hyvissä ajoin ostin varmaankin kilon pieniä suklaamunia, jotta saan leivottua jonkun pääsiäiskakun ja koristeltua niillä. Tarkemmin ajateltuna en koskaan leivo makeita, joskus harvoin vieraille ja niitä ei olisi tulossa – mitä ihmettä teen kilolla pieniä munia?! No, kauniita kuvia niistä ainakin saa.

Vuorokausi mennyt tätä pääsiäistä ja miten täällä pyyhkii? Vaihtelevasti, sanoisin. Tällä hetkellä vielä plussan puolella, mutta jännitystä piisaa. Ensinnä kariutui meidän reissusuunnitelmat, kun influenssa-aalto juhlistamme alkoi selvitä. Seuraavaksi mies tuli kipeäksi ja sain juosta yksin pitkäperjantain lenkkini. Sitten tuli Ideaparkissa taaperon pahin, öh, vessavahinko, joka sai minut hetkeksi levittämään käteni, kunnes asia hoitui mm. uusien kesähousujen ja 5 kiloiselle tarkoitetun vauvanvaipan avulla. Pitkäperjantaihin kuului myös suuri oksennus keskelle katua, jonka takia jännitän, mikäköhän kuntomme on loppupääsiäisenä.

Eikö kuulosta aika unelmapääsiäiseltä? Ei, jos keskitytään noihin. Mutta kerronko ne positiiviset? Kerron! Kiirastorstaina hypin suurinpiirtein riemusta, kun miehen lääkärireissu kertoi, ettei hänen tautinsa ole influenssaa. Ihastelin keskiviikon tilaisuudesta saamaani uutta aamutakkia, saunoimme, pesimme itsemme ”mämmillä” eli Lumenen Harmonia-kuorintavoiteella ja nukahdimme puhtaisiin lakanoihin. Mikään ei voita sitä tuoksua. Katsoimme miehen kanssa leffaa (no emme jaksaneet loppuun asti katsoa, tänään loput), luin innolla kirjaa uudessa kylpytakissa ja puhtaissa lakanoissa. Avasimme ekat suklaamunat.

Pitkäperjantain lenkki oli loistava. Tiedätte, jos olette liikuntaa harrastaneet tai olette aamuihmisiä. Kun yhdeksän jälkeen kipitin menemään, olin lähes yksin liikenteessä, aurinko paahtoi ja uudet luurit olivat huikeat. Naama oli niin hymyssä. Lähdimme koko perheellä brunssille, joka oli loistava. Kävimme Mimin ja Kukun esitystä ihmettelemässä tyttöjen kanssa Ideaparkissa ja he maalasivat hienot pääsiäismunat. Pöllöilimme vessaselfieitä niin, että meille nauroi kolme eri naista käydessään vessassa.

Kyllä, plussan puolella ollaan. Toivon, etten ensi yönä herää siihen, että vatsatauti siirtyi seuraavaan, mutta voi olla että niin käy. Sitten käy. Elämä yllättää aina ja lasten kanssa on oppinut, että aina tulee yllätyksiä, eikä elämää kannata suunnitella liian pitkälle. Siksikin osaa nauttia niin hirveästi niistä hetkistä. Kun kaikki nauravat ja tunkevat palan suklaamunaa suuhun. Kun kaikki ihastelevat ”mämmin” tekemiä silkinpehmeitä jalkoja ja kauniin värisiä suklaamunia. Kun lapset tuulettavat innoissaan, että saavat sushia ja syövät ihastellen niin kampasimpukkaa kuin raakaa kalaa. Kyllä, mentiin ihan noutoruoillakin eilinen!

Kevät ja valo ovat upeita juttuja ja hei, ette tiedä miten paljon tuuletimme, kun se oksennus päätyi kadulle eikä autoon. Lähellä oltiin. Ihme asioista sitä innostuukin nykyään vai mitä?

Minä olen siis vahvasti onnellisen puolella tästä(kin) pääsiäisestä, saas nähdä kuinka se jatkuu, kop kop! Ja nämä kuvat on otettu vuorokauden sisään, paljon muitakin löytyy. Niistä näkyy kyllä valo ja rakkaus!

Miten siellä on mennyt, onko teillä perinteisempiä kattauksia ja ruokia ollut pääsiäisen alussa?