Hulinakuukauden pysäyttävä ajatus – palmusunnuntaina minusta tuli äiti

Tiesin, kun maaliskuu alkoi, että siitä tulee hulabaloo-kuukausi. Ja niin tulikin. Onneksi en etukäteen tiennyt, että kuopuksemme kieltäytyy vaihteeksi nukkumasta, muuten kuu sujuikin hyvin! Mietin nimittäin perjantaina, kun olin tyttöjen kanssa kolmestaan kaupassa, pienimmän itkiessä koko ajan väsymystään, että alanko itsekin itkeä väsyäni. Uudelleen mietin leipoessani monta tuntia ahkerien apureideni kanssa, että onko tässäkään järkeä. Yhtälöön lisättiin hukkuneet autonavaimet sekä parkkihalliin levähtänyt lounassalaatti ja olin jo aika lähellä isompaa hepulia. Mutta niin vain sekin päivä saatiin järjestykseen, leipomukset kasaan ja kotia vähän siistittyä.

Ja älkää ymmärtäkö väärin, minähän niitä kutsuja olen halunnut järjestää ja minä olen kutsunut yli 50 ihmistä. Ja se on ihanaa, että porukkaa tulee. On se aina kaiken vaivan väärti! Maaliskuu on ollut vain aikamoista viuhtomista ja synttärilahjoja on saanut miettiä useita (mikä sekin kyllä on loppupeleissä ihanaa, meinaan vaan aina stressailla).

Tätä tekstiä istuin kirjoittamaan kello 21.15 perjantai-iltana. Leipomisesta suuttuneet sormenpäät alkoivat kirjoittamisesta taas vuotamaan, joten päätin pitää tekstin lyhyenä. Ylhäältä kuului isän ja kuopuksen ”taistelu”, kun hän ei suostu menemään nukkumaan. Mietin, mennäkö apuun vai odotella. Kirjoitin tätä lenkkikuteissani, pyykit odottivat pesukoneessa ja aamuksi pitäisi tehdä synttäripaketti. Tuleva yö hirvitti, kun nyt on taas tämä valvomisvaihe. Siinä kaiken keskellä mietin, että olisi pitänyt kirjoittaa esikoisestakin ”synttäriteksti”, kun kuopuksestakin kirjoitin. Mutten enää kyennyt siihen, oli liian kova väsy. Ja toisaalta, mitä isommaksi lapsi kasvaa, sitä vaikeampaa hänestä on kirjoittaa, tiedättekö? Hänellä alkaa olla omat jutut, omat kaverit ja jollain tapaa oma elämä, etten enää koe luontevaksi höpistä hänestä, samalla tavalla kuin pikkupallerosta. Ymmärtääköhän tästä, mitä haen takaa?


toppi PIECES/ hame ANNA FIELD/ neule ONLY/ tennarit OFFICE/ aurinkolasit RAYBAN (saatu)

Näihin tunnelmiin lopetin perjantaina, ajastin postauksen sunnuntaille ja toivoin, että viikonlopusta tulisi mahdollisimman onnistunut. Palaan kertomaan bileistä vielä!

Niin ja nämä kuvat ovat aurinkoisesta Tukholmasta, jossa piipahdimme kuluneella viikolla. Tiet olivat kohtuullisen sulat ja jotenkin oma fiilis hyvinkin keväinen, mutta voi moro mikä tuuli! Mittari näytti nollaa ja tuuli meni luihin ja ytimiin, olin aivan umpijäässä kuvien jälkeen! Mutta eikö tule jo keväinen fiilis? Ja aurinko lämmittää jo huomattavasti! Tästä se aina alkaa, kevät ja kesä, tyttärieni synttäreiden aikaan.

Ihanaa palmusunnuntaita, lähteekö siellä virpojat liikkeelle?

P.S. Minusta tuli palmusunnuntain aamuna viisi vuotta sitten ensi kertaa äiti. Söin ne virpojien suklaat sairaalasängyssä. Pala kurkussa mietin tuota päivää ja lähden virpomaan innokkaan viisivuotiaan kanssa. <3

Lisäys: perjantai-illan tunnelmista lauantai-iltaan: päivä oli mitä mahtavin. Palaan asiaan!

Munajahti ja muita pääsiäisen ihastuksia

Minulla on lähivuosina ollut kahtena pääsiäisenä vastasyntynyt vauva ja olenkin kertonut, miten pääsiäinen on saanut jotenkin erityismerkityksen lasten myötä. Viimekin pääsiäisenä teimme retken Suvimarjaan 8 päivän ikäisen vauvan kanssa, muuten möllötimme kotona, otimme vieraita vastaan ja söimme. Jotain sellaista ajattelimme tehdä tänäkin pääsiäisenä, mutta suunnitelmat elävät ja päätimme suunnata kahdeksi yöksi mummilaan.

Siellä tuli tehtyä perinteisiä juttuja: nähtyä ystäviä, käytyä lenkillä ja syötyä. Tehtyä piipahdus Teeleidiin. Pikkuneiti sai leipoa pullaa mummin ja isomummon kanssa, joka oli aika kova juttu. Mummoni tekee maailman parhaat pullat ja olin onnellinen, kun hän jaksaa vielä pienenkin kanssa leipoa. Mummi vei tyttäremme leffaan, josta pieni sitten palasikin palelevana ja kuumeisena. Ulos ei päästy.

virpomisoksa noita pasha tuorepulla

Kotona tilanne korjaantui sen verran, että pääsimme viiden minuutin minikuvauksiin Piritta Lipiäiselle likkojen kanssa ja pysähdyimme tullessa Ikeaan syömään. Luin pihalla kyltistä, että Ikeaan on piilotettu pääsiäismunia. Minä luulin niiden olevan ihan suklaamunia ja innoissani etsin vimmatusti. En ole koskaan tutkinut Ikeaa tuolla tavalla, availin joka kaapin, jääkaapin, pöyhin tyynyjä ja kurkin sänkyjen alle. Kaikki muut ihmiset näyttivät olevan ihan normaaleja, näytin varmaan sekopäiseltä siellä kaappeja kaivaessani. Sitten kuulutettiin, että joku on löytänyt munan ja siellä oli 100 euron lahjakortti. Ja minä kun luulin etsiväni suklaata! Etsin koko yläkerran läpi yksinäni ja palasin perheen luo luovuttaneena, ärsyynnyn aina kun en onnistu jossain. Mietin palatessani, että mies salettiin avaa jonkun vieressään olevan kaapin ja löytää munan.

Jupisin sitten turhaa hiki päässä tehtyä työtä ja mies avasi lastenosastolla muutaman kaapin oven, otti munan kaapista ja laittoi käteeni sanoen ”ole hyvä”. SIIS OIKEASTI! Siellä olikin 100 euron lahjakortti ja jälkikäteen kuulin, että Ikeaan on piilotettu 60 munaa pääsiäisen ajaksi, joista vain harvoissa oli lahjakortti. Meinasin oikeasti seota, kun auoin  pelkästään niitä Malmin lipastoja varmaan 50 kappaletta.

ikea kattokruunu suklaamunat rairuoho

Tämä pääsiäinen oli ensimmäinen kun meillä virvottiin, ensimmäinen kun lapsi aukoi suklaamunia (Helinä-munat olivat aika kova juttu keijuylläreineen!), ensimmäinen kun tein ihan oikean pashan. Se meni hirveän äkkiä ja päättyi erikoiseen Ikea-reissuun, jolla emme ostaneet mitään mutta tienasimme satasen. Tämä pääsiäinen on myös ensimmäinen, kun toinen pääsiäispäivä on miehellä jo työpäivä, eli meillä alkoi jo ihan normaalisti arki.

En istunut sohvalla imettämässä kuten viime pääsiäisenä, vaan juoksin lenkillä omaa ennätysvauhtia. Katselin onnellisena, kuinka kuopus oppi pyörimään siskonsa opettaessa ja hän innostui niin kovasti pääsiäispyhinä kakka-sanasta, ettei muuta enää puhukaan. KAKKA KAKKA kuuluu koko ajan ja kuinka eri tavalla sen voikaan sanoa, venyttäen, kiekaisten, huutaen, vaatien. Aika ihastuttavaa, hih! Kakkaaaaa!

pääsiäismuna

Miten sinulla meni pääsiäinen? Mitä teillä tehtiin (tai opittiin?)?

Minä haluaisin uudelleen munajahtiin (miten hauskaa on etsiä jotain!), katselin että mm. Ideaparkissa se olisi mahdollista tänään. Harmi että aukeaa kahdeltatoista, kuudelta heränneet lapset nuutuvat päikkäreille jo siinä vaiheessa.

Mitä omaan toiseen pääsiäispäivääsi kuuluu?

Pääsiäisenä päättyi myös Tuttifrutti-arvonta ja arpaonni suosi tällä kertaa Maijaa! KIITOS taas kerran kaikille osallistuneille! Uusia arvontoja odottaa jo nurkan takana, stay tuned! :)

Somehittejä ja onnellisuutta pääsiäisenä

Nämä vapaat ovat aivan mahtavia! Tuntuu oikeasti ihan pitkältä lomalta! Koko viikko on ollut ihan huippu ja olen pysähtynyt useampaan kertaan miettimään, miten hyvä fiilis on ollut. Ollaan saatu virtaa smoothieista (tästä lisää myöhemmin, tänään blenderi mm. savusi…), on ollut treeniä, joogaa, koko perhe yhdessä. Nyt sunnuntaille saatiin vielä aurinkokin! Olen miettinyt, kuinka ihania ihmisiä sitä on elämäänsä saanut erilaisten töiden ja harrastusten kautta.
 

Eilen pörräsimme vielä Jyväskylään. Ei pitänyt liikkua mihinkään, mutta kun rakas ystäväpariskunta kertoi olevansa siellä pääsiäisen ja kyseli näemmekö, teimme vuorokauden visiitin sinnekin. Vuorokaudessa ehdimme nähdä läjän sukulaisia, viettää kivan illan ystävien seurassa ja päivittää ulkoiluhousut. Huih!

Somehittejä on piisannut ruokalistalla. Perjantaina bataattiburgereita ja eilen kukkakaalipizzaa. Bataattiburgerit jäivät vähän laimeaksi ruokakokemukseksi, mutta pizzasta tykkäsin kovasti! Oli ihanaa, kun ei tarvinnut syödä paljon jauhopohjaa, vaan täytteet olivat pääosassa. Pohja oli ohut ja kohtuu miedon makuinen, mutta työ oli aika iso (tai vei ainakin ekalla kerralla aikaa). Onneksi oltiin sentäs äidin keittiössä puuhaamassa, mistä löytyy monitoimikone. Suosittelen kyllä lämpimästi kokeilemaan! Jälkkäri-idean heitti ilmoille Lila (kyseessä on siis juustokakku lasissa) ja otin vinkistä vaarin. Teimme annoksista vaan niin hervottomat, etten selvinnyt edes puoliväliin omassani. Uhhuh!
 


Olin myös ihan poskettoman ylpeä ekasta oman kodin rairuohosta, jonka lapsen kanssa kasvatimme, kivasta kattokruunun koristeluideasta, jonka bongasin Instasta Tiian kuvista, lapsen hämmästyksestä kun hän sai avata elämänsä ensimmäisen suklaamunan jajaja… Kaikesta.
 


Kiva pääsiäinen. Kiva mieli. Aurinko teki ihan höpöhöpö-olon.

Kävikö muille näin, pyhät ja aurinko toimivat? Kuka on testannut näitä someruokia? Nautitaan vielä huomisesta pyhästä!

P.S. Tervetuloa uudet lukijat, ihanaa kun olette löytäneet tänne!