Onpa kyllä tunteet heitelleet viime päivinä! Ensin mummon synttärit, sitten tunteikkaat triathlonkisat. Maanantaina elimme kuin viimeistä kesäpäivää, keli oli aivan mahtava ja lähdimme ex tempore torille jätskeille sekä Särkänniemeen. UItiin iltamyöhään ja tuntui, että kesä oli täysin päällä – seuraavana aamuna sitten asteltiin jo koulutielle! Koulu lähti ilmeisen hyvin käyntiin tutussa rakennuksessa tuttujen kavereiden kanssa, joten siitäkään ei ollut hirveästi huolta. Eilen illalla esikoinen pääsi vielä kaverisynttäreille ja kun hain hänet iltakasin jälkeen kotiin, oli kyllä voipunut tyttö vastassa. Onneksi eka kouluviikko mennään ysin aamuilla, niin saa nukkua suhteellisen pitkään aamulla koulumatkan ollessa lyhyt.

Ensimmäinen kesä yrittäjänä

Minulla alkaa olla takana ensimmäinen kesä yrittäjänä ja syyskuussa jo ensimmäinen vuosi yrittäjänä! Tunnelmat ovat olleet vähän sekavat. Kuten olen kertonut, en voi olla yhtään arkipäivää avaamatta konetta ja kone on avattu niin Rukalla, Ähtärissä, Hangossa kuin Jyväskylässä. Sitä olen naputtanut useat ajomatkat autossa ihme asennoissa ja olen niiden pakollisten lisäksi mahdollisuuksien mukaan myös yrittänyt tehdä myyntiä ja saada lisää asiakkaita. Hirveän aikaavievää hommaa, josta ei välttämättä sitten jää mitään käteen. Viime viikolla käytin ihan hurjan paljon aikaa miettiessäni vastauksia yhden firman hakemukseen, jossa tehtiin kaikille sähköpostihaastattelu. Kyllä harmitti, kun sieltäkin tuli kiitos, mutta ei kiitos vastaus.

Totuus on, että syyskuussa starttiraha loppuu ja koko kesän on ahdistanut, kun olen tiennyt, että syksylle pitäisi saada enemmän töitä. Samalla en ole ollut yksin kesäkuun jälkeen, eli parin kuukauden ajan kaikki on tehty öisin, iltaisin, aamuseiskalta, autossa hälinässä tai… Missä milloinkin. Olen pinnistellyt sen tasapainon kanssa, että olisin lapsille tarpeeksi läsnä, hoitaisin hommani ja saisin vielä lisää töitä. Usein iltaisin väsyttää niin, ettei ajatus enää kulje. Viikon ajan olen hokenut miehelle, että tarvitsen hänen apuaan eräässä käännösasiassa, mutta joka ilta lapset saadaan unille niin myöhään, etten ole jaksanut enää käydä hommien kimppuun. Josko viikonloppuna? Eilen koulu aiheutti sen, mitä pelkäsinkin – kun kuopus jäi yksin kotiin, se tarkoitti samalla ettei leikkikaveria ole ja hän ei antanut minun koskea läppäriin, vaan ripustautui tiukasti syliin. Isosiskon kanssa he saattoivat leikkiä sujuvasti ulkona ja sain parikin tuntia hommia tehtyä.

Yrittäjyys vai palkkatyö?

Minulla olisi ihan hirveästi intoa tehdä lisää kaikkea mitä nytkin teen. Asiakaspalvelua, käännöksiä, kirjoittamista, kuvaamista, blogitekstejä, copywriter-hommia, sisällöntuotantoa. Osallistuin kesällä Myynninmurtajat-kurssille, joka valitettavasti sekin roikkuu kesken. Tiedostin, että yrittäjyyteni ongelma on ennen kaikkea myynti ja ajattelin, josko saan siitä lisää buustia. Oman jännityksensä tuo maailman pandemiatilanne – se kaatoi kevään projektit ja edelleenkin mielelläni lähtisin naamatusten viipottamaan pitkin Helsinkiä, josta on aina irronut kaikkea hedelmällistä töitä ajatellen. Mutta se ei olekaan niin yksinkertaista enää, kun täytyy tarkkaan harkita uskaltaako julkisilla liikkua. Tuntuu, että puolessa vuodessa, jonka olen kökkinyt pääsääntöisesti kotona, kaikki hyvät kontaktit ovat hiipuneet ja kaikki pitäisi jotenkin polkaista uudelleen käyntin.

Olenkin siis katsellut myös avoimia työpaikkoja, sillä jos en saa paremmin myyntiä tehtyä, täytyy alkaa vähän joka välissä kirjoittaa sitten hakemuksia palkkatyöhön. Kirjoitin lasten välissä noin 70 työhakemusta vuonna 2015. Pääsin tasan 0 kertaa haastatteluun. Toki työtaustani on aika repaleinen, olen kasvatustieteiden maisteri, työskennellyt matkaoppaana, sukellusfirmassa, uusyrityskeskuksessa, kaupungin tiedottajana ja niin edespäin, eli ehkä minulla ei ole selkeää urasuuntaa. Tai sitten suurin ongelma työnhaussa on sama kuin yrittäjyydessä – itsensä pitäisi myydä paremmin.

Siispä hyvin ristiriitaiset fiilikset. Intoa piisaisi vaan ei tarpeeksi hommia. Työtilanne ahdistaa, samalla kun olen ihan hirveän iloinen näistä keleistä, ihanista lapsista ja alkaneesta koulusta. Kyllähän se mietityttää kaikkia selkeästi tällä hetkellä, millaiseksi syksy muodostuu. Milloin tulee se eka nuha ja juostaan testeihin? Mutta ihanaa oli katsoa ekaluokkalaista eilen. Hän sai hyvin lempeän ja kokeneen opettajan ja hymyillen lähdin pois koululta aamulla. Ensi viikonlopuksi on luvattu hellettä ja perjantaina aloitamme miehen kanssa kristallihääpäivän juhlinnan huvipuistotreffeillä. Siis monta kivaa juttua, mutta kyllä työ ja raha määrittää ihmisen elämää ja mielialaa myös aika paljon. Kaikenlaiset terveysongelmatkin ovat jäytäneet mielessä, enkä ole saanut aikaiseksi käydä lääkäreissä ja selvittää, niin hulabaloota kesä on.

Mekko VILA/ kengät Kreetalta/ korvikset MAANANTAIMALLI/ rannekoru BY PIA’S

Miten sitä osaisi mennä kohti syksyä luottavaisin mielin? Mistä saisi lisää buustia myyntiin? 

P.S. Heinäkuun asuäänetyksen voittajaksi random.org arpoi Leanin, voittaja on tavoitettu spostilla! Suosikkiasunne oli mielestäni yllättäen asu nro 5, rento asu rankemman tekstin keskellä. Kiitos osallistuneille!