Elokuun eka ja kesän onnellisimmat pienet hetket

Se on elokuu! Kuinka monelle kalskahtaa syksyltä? Elokuuhun liittyy edelleen se omasta lapsuudesta syksyä tarkoittanut kouluun meno, mutta monestihan elokuu saattaa olla täyttä kesää. Itse rakastan pimeneviä iltoja ja öitä, se on elokuussa parasta. Nukun todella paljon paremmin pimeässä, vaikka kuinka on pimennysverhot, aina niistä kajastaa valoa.

Heinäkuu meni kyllä hurjaa kyytiä, sen ensimmäisen viikon olimme kaksin kotona ja töissä, sitten oli mummilan reissu, festarit ja… Lähinnä kotoilua. Pieniä juttuja veneilystä kesäteatteriin. Suhteellisen perinteinen heinäkuu, josta pari juttua jäi mieleen ylitse muiden.

Pandemia ja yksinäisyys

Me olemme niitä, jotka ovat edelleen olleet todella pitkälti keskenämme kiitos vallitsevan maailmantilanteen. Heinäkuussa meille piti tulla yhdet yövieraat eli kaveriperhe kylään, mutta peruivat. Näin ollen meillä on ollut kavereita kylässä viimeksi heinäkuussa 2020. Emmekä mekään ole olleet missään, emmekä kyläilleet. Heinäkuussa Pirkanmaalla räjähtänyt pandemiatilanne aiheutti sen, ettei uskaltanut sitäkään vähää mitä ennen. Emme käyneet ravintoloissa loppukuusta kuin terassilla kaukana muista, ei tehnyt mieli mennä mihinkään missä enemmän ihmisiä kuten huvipuistoon ja niin edelleen. Olemme olleet hyvin tiiviisti keskenämme. Se alkaa jo tuntua. Tai emme keskenämme, lapsilla onneksi pyörii kaverielämä, mutta me aikuiset olemme olleet keskenämme. On todella ikävä ihmisiä!

Olemme ottaneet osaltamme vähän ylivarovasti, sillä meillä on reissu tulossa. Osaltaan asiaan on vaikuttanut omat työt – jos minä en niitä reissutöitä tee, ei kukaan mukaan ja jää ansiot saamatta. Eli olen varjellut niin terveyttä kuin taloutta kesän ajan. Onneksi on perhe ympärillä, mutta tiedätte miten erilaista on välillä jutella ystävälle!

Heinäkuun parhaat

Heinäkuussa, reilu viikko sitten teimme päiväretken Helsinkiin. Sellaisen taas ylivarovaisen, söimme ulkona ja näimme ihmisiä lähinnä ulkona. Mutta keli salli sen, oli lämmin muttei helle ja tuosta päiväreissusta Helsinkiin tuli yksi kesän onnellisimmista päivistä!

Näimme mummoani, joka täyttää elokuussa 95 vuotta. Näimme viimeksi elokuussa 2020. Hän asuu palvelutalossa, jossa ei saanut mennä käymään pitkiin aikoihin ja on aika haastavaa ajaa Helsinkiin talvella hytisemään hetkeksi pihalle. Joten näin tauko venyi aivan liian pitkäksi. Mummoni tosin sanoi, että ei saa ajaa niin pitkää matkaa tällaisen horisijan takia, mutta me ajoimme kuuntelematta mukinoita.

Oli ihanaa nähdä. Mummo on edelleen terävä kuin partaveitsi, käveli meidän kanssa lenkkiä ja ihasteli, miten paljon lapset ovat kasvaneet. Oli ihanaa nähdä. Todella tärkeää molemmin puolin. Seuraava tauko ei saa olla tällainen!

Sen jälkeen näimme veljeni perhettä leikkipuistotreffeillä. Sehän sujui älyttömän hyvin, Helsingin leikkipuistot ovat huippuja, oli eväitä, oli tilaa temmeltää. Sydämeni meni murusiksi, kun pieni ihminen huusi ”kato Katja-täti, kato!”. Minä niin mielelläni näkisin heitäkin enemmän, mutta on ollut niin huonoa tämä uskaltaminen matkustaa Helsinkiin ja kyläillä.

Vaikka nähtävyydet Kauppatorista Allas sea pooliin ja muihin nähtiin vain auton ikkunasta, tuli tuosta päiväreissusta yksi heinäkuun parhaita päiviä, joka jäi kaikille mieleen. Kuopuksen sanoin ”ilkeä äiti, kun et anna jäädä tänne yöksi!”. Kyllä perhe on paras ja tämä pandemia-aika ottanut koville suurimmaksi osaksi erona perheestä.

Viime yö ja pari kohtaamista

Heinäkuussa meillä kävi grillailemassa (pihalla surprise!) myös kaksi ystäväperhettä. Se oli suurinta mitä olemme tehneet sosiaalisella rintamalla aikoihin ja myös älyttömän ihanaa. Nuo kyläilyt jäivät mieleen!

Ja viime yö! Kuopus on pyydellyt telttailemaan, eikä muka löytynyt sopivaa väliä. Hän totesi, ettei edes kaipaa metsään vaan telttaan yöksi. Niinpä viime yön vietti isänsä kanssa kotipihalla teltassa. He grillasivat pihalla, pesivät hampaat ulkona ja olivat vähän kuin retkellä kotipihalla. Me esikoisen kanssa katsoimme kaksin leffaa ja menimme vierekkäin nukkumaan. Tulipahan mentyä kerrankin ajoissa nukkumaan ja oli kaikilla kivaa! Lapsia pitäisi ehdottomasti jakaa useammin näin, se tekee hyvää niin lapsille kuin vanhemmille. Heinäkuun viimeinen päivä jäi mieleen onnellisena lämpöisenä iltana, kun nukuttiin kainalokkain.

Suurimpana toiveena lähestyvälle syksylle on, että terveys säilyisi ja saisimme vapaammin nähdä perhettä jatkossa. Ehkä toisen rokotteen myötä jopa kyläilisimme vapaammin. Olen aikamoinen stressaaja, enkä uskalla ottaa yhtään kontolleni sitä, että levittäisin jotain tietämättä kyläilemällä, siksi olemme ihan jumahtaneet nelistään. Niin ja töitä, niitä toivottavasti saan lisää myös, onneksi heinäkuulle tuli monta onnistumista sillä saralla!


mekko ANDIATA/ kengät H&M/ aurinkolasit kirppikseltä/ korvikset IHAN PIHKASSA

Sellainen meidän heinäkuu, noin muutamiin onnellisiin hetkiin tiivistettynä. Kuinka moni palaa töihin jo? Mitkä ovat olleet kesän hyviä hetkiä, niitä olisi ihanaa kuulla!

P.S. Tuo Andiatan mekko on ihan paras ostos ikinä! Mikä laatu ja hyvän olon mekko!

Helpompaa arkea – testissä Sannan ruokakassi vs. Ruokaboksi

* sisältää mainoslinkkejä

Ruokakassipalvelut ovat olleet nyt erittäin vahvasti pinnalla. Moni on varmaan huomannut, että esimerkiksi Ruokaboksi mainostaa suhteellisen isollaan tällä hetkellä ja tekee paljon vaikuttajien kanssa yhteistyötä. Minä menin laittamaan yhteystietoni johonkin Ruokaboksin kyselykaavakkeeseen, joka aiheutti sen, että puhelimeni soi joka päivä ja siellä kaupattiin Ruokaboksia. Mainostettiin, että ensimmäisestä tilauksesta saa 40 euroa alennusta, mikä oli ehkä vähän hämäystä, sillä se tarkoitti 10 euron alea neljästä ensimmäisestä tilauksesta. Taivuin soittelun alla ja lopulta otin meille yhden Ruokaboksin. Aiemmin olemme kokeilleet kuukauden verran Sannan Ruokakassia kuopuksen vauvavuonna, jolloin kaupassa käyminen oli huomattavasti haasteellisempaa kuin nykyään.


Ruokaboksin Pad thai vegeboksista

Vegeboksi, Muksuboksi, tavallinen boksi?

Jo tuolloin aikanaan, kun tilasimme kuukauden ajan Sannan ruokakassia koin, että on hankalaa löytää omalle perheelleen sopivaa vaihtoehtoa. Nytkin Ruokaboksilla on valittavissa vegeversio, muksuboksi tai tavallinen versio. Tavallisessa on aina punaista lihaa, jota en välitä kotona kokata, koska en itse sitä syö. Muksuboksi kuulosti ainakin sillä viikolla todella tylsätä ja erittäin meidän perusruokalistalta. Sieltä löytyi mm. kalakeittoa, kanapastaa sekä porkkanalettuja. Päädyin siis Vegeboksiin. Mutta niinhän siinä kävi kuten arvelin – mausteina käytettiin aika paljon chiliä ja lapsille piti tehdä pari kertaa jotain muuta. En siis vieläkään löytänyt meille sopivaa vaihtoehtoa!

Vegeboksissa oli ruokina pad thai (erittäin hyvä!), linssipata (tämäkin toimi!) ja tofukastike, josta ei tykännyt kukaan. Lisukkeena oli aina pastaa tai riisiä, ainakin tällä viikolla. Boksi toimitettiin meille puoli kymmenen aikaan illalla (toimitukset maanantaisin), joten ensimmäisen ruoan pystyi tekemään tiistaina. Silloin lehtikaali alkoi jo kellastua, eli kasvisten säilyvyys on vähän kysymysmerkki.


Ruokaboksin linssimuhennos


Ruokaboksin tofukastike pastan kera

Uudistunut Sannan Ruokakassi ja valinnan vapaus

Viikon Ruokaboksi-kokeilun jälkeen bongasin, että Sannan ruokakassi uudistuu. Jatkossa tarjolla on 10 reseptiä, joista saa valita mieleisensä. Jes! Tämä on juuri se, mitä kaipasin! Parin viikon ajan meille tuli siis Sannan ruokakassi. Valitsin molemmilla viikoilla yhden kalaohjeen, yhden kanaohjeen ja yhden vegen. Toimi loistavasti.

Ruokina oli kukkakaalikeitto ja pizzabagelit (niin hyvää, että uusin jo aineet ostettu), misolohi, bataattimuusi ja kurkkusalaatti, kanafajitakset (erittäin hyvä resepti ja upposi kaikille), falafelit kukkakaalitaboullehin kera (loistava!), paistettu kampela uunikasvisten kera, kanaa tulisessa kastikkeessa ja valkosipuliperunaa. Kaikki ohjeet toimivat ja maistuivat koko perheelle. Fajitaksissa jätimme tulisen kastikkeen pois tyttöjen versiosta. Minusta reseptit olivat hyviä ja yksinkertaisia, mutta kuitenkin paljon kekseliäämpiä kuin Ruokaboksilla, lisukkeena ei ollut kertaakaan pastaa tai riisiä keitettynä, vaan lisukkeet olivat nimenomaan siitä tavallisuudesta poikkeavia. Tykkäsin kovasti! Minua harmittaa, että siinä missä Ruokaboksi mainostaa todella isollaan nyt, ei Sannan ruokakassi edes esimerkiksi jaa Instagrammin puolella stooreja ja kehuja.


Sannan ruokakassin kanafajitas oli herkkua!


Sannan ruokakassin kukkakaalikeitto + pizzabagelit, ehdottomasti jatkoon!


Sannan ruokakassin falafellit olivat parhaita ikinä. Ne tulivat valmiina, eli en tiedä saisiko niitä ostaa mistään!

Ruokaboksin ja Ruokakassin plussat ja miinukset

Ehdoton plussa on tietenkin se, että ruoat tulevat ovelle ja ettei reseptejä tarvitse keksiä! Voi että miten ihanaa on, kun joku miettii puolestasi arkiviikon ruokia. Kaupassa käyminen ei enää ole niin raskasta kuin vauva-aikana, mutta ruokien keksiminen on monesti todella tuskaista ja ne samat vaihtoehdot pyörivät viikosta toiseen.

Valittelin 4,5 vuotta sitten, ettei laskutus oikein toiminut Sannan ruokakassilla. Nyt laskutuksen puolesta ei ollut kummallakaan mitään ongelmaa, lasku menee verkon kautta ja omilla sivuilla voit hallita sitä, tilaatko Ruokaboksin jatkuvasti, kerran vai vaikka kerran kuussa. Sannan ruokakassin reseptivalinnat täytyy olla tehtynä keskiviikkoon asti. Itse asiassa unohdin toisella viikolla tehdä valinnat ja soitin perään torstaina, onnistui vaihtaa vielä!

Miinuksena toki hinta. Kolme reseptiä neljälle hengelle kustantaa 74-82 euroa (riippuen palvelusta, siitä mitä valitsee kassiin yms.). En jaksanut laskea, paljonko ruoat olisivat kaupasta ostettuna, mutta esimerkiksi kukkakaalikeiton aineet eivät paljoa kustanna. Palvelut saa myös tilattua kahdelle hengelle. Toisaalta taas Sannan ruokakassissa oli todella isot määrät ruokaa, eli söimme kyllä paljon enemmän kuin kerran annoksista. Bataattimuussi riitti seuraavankin ruoan kanssa ja perunapussista tehtiin viikonloppuna sitten lohkoperunat, kun valkosipuliperunat jäivät toteuttamatta. Mielestäni Ruokaboksin määrät olivat tiukemmin laskettuja kuin Sannan ruokakassin.

Plussaa on myös saada resepti käteen ja alkaa kokkailla. Toki osa jutuista (esim. mausteista) täytyy olla kotona valmiina, mutta hyvin meiltä löytyi mausteet, vehnäjauhot, öljy, yms. tarvittavat kaapista. Ruokaboksilta saat ohjeen, jossa on kuva valmiista annoksesta, Sannan ruokakassilla ohje on myös kuvina mukana, eli jos kokkaaminen jännittää, on ohjeen seuraaminen tehty todella helpoksi!

Hävikki vähenee

Koin myös, että kun kaapissa on tarkkaan suunnitellut määrät ruokaa, hävikki vähenee. Tosin niin, että kaikkea ei ehkä valmisteta, lisukkeita jäi lähes joka aterialla yli. Ainekset olivat laadukkaita, todella freesejä, molemmissa vaihtoehdoissa hyvin pakattu ja kylmäketju ei katkennut. Sannan ruokakassi saapui meille jo kello 17, eli sen olisi saanut käytettyä hyväkseen samana iltana, kun Ruokaboksi kurvasi vasta nukkumaanmenoaikaan kotiimme. Mitään tuotteita ei kummastakaan palvelusta puuttunut, mikä ilahdutti! Viimeksi kun näitäkin kokemuksia oli.

Palvelut ovat selkeästi kehittyneet ja toimivat hyvin ja asiakaspalveluista vastataan nopeasti, jos ongelmaa tulee. Kyllä täytyy sanoa, että vähän ikävä tuli palvelua, kun eilen piti alkaa pähkätä arkiviikon ruokia. Käyttöön tuli siis jo pizzabagelit, jotka teemme kasvissosekeiton kylkeen.

Ihania ideoita ja uusia komboja meillä maisteltiin ja mietittiin muun muassa sitä, miksei tule ikinä ostettua kaupasta kampelaa? Kuinka hyvää sekin oli ja maistui paistettuna ihan kaikille! Täytyisi rohkeammin kokeilla uusia ideoita, siinä nämä ruokakassipalvelut kyllä auttavat.


Sannan ruokakassin kanaa romanesco-kastikkeella. Tähän ei kuulunut bataattimuussi, mutta sitä jäi niin paljon että söimme sen kanssa.


Miso-lohi, bataattimuussi ja kurkkusalaatti Sannan ruokakassista.


Paistettu kampela, fetakastike ja uunikasvikset Sannan ruokakassista. Hävisi kaikkien neljän lautaselta vauhdilla!

Onko teillä testattu jompaa kumpaa palvelua? Mitä olet tykännyt? Varsinkin ensimmäisen kokeilun saa yleensä hyvällä alennuksella, joten kannattaa kokeilla! Täältä löydät Ruokaboksin ja täältä Sannan ruokakassin.

P.S. Heittäkää kommentteihin mitä teillä tänään syödään, jos saisi taas uusia ideoita! <3

Äitienpäivän suuret tunteet

Hyvää maanantaita ja alkanutta viikkoa! Näin se suuri päivä on taas taputeltu, nimittäin äitienpäivä. Itse asiassa meillä ainakin oli hurjan tavallinen sunnuntai, mutta onhan se aamulla ihanaa, kun saa herätä siihen, että pienet kädet tuovat askartelut näytille. Varsinkin kuopuksella oli vaikeuksia pitää salaisuutta askartelusta ja esikoinen oli istuttanut koulussa kukan jo maaliskuussa! Silloin iski se 10 päivän karanteeni ja oli isälleen tuskaillut, kuka hoitaa heidän kukkiaan nyt! Aina sinnikästä, minä en tiennyt kukasta mitään ja maaliskuusta asti oli pidetty salaisuutta. Kakkosen ope oli niitä kastellut kuulemma karanteeniajan.

Niinpä sain munakasta ja sitruunamuffinsseja (mies polki kauppaan kun minä vielä nukuin, sillä mantelijauho uupui!). Oli kortit ja kukat. Mietin pieniä käsiä, jotka olivat virkanneet koulussa minulle kukkaistustukseen koristeita, eniten violettia, sillä se on äidin lempiväri. Lueskelin pienemmän korttia, jossa luki ”olet ihana, voi kunpa voisit tulla päiväkotiin”. Onhan se nyt aivan älyttömän hellyttävää. En muuten muistanutkaan, ettei edellisessä päikyssä askarreltu äitienpäivä, kunnes luin tämän postaukseni kahden vuoden takaa!

Äitienpäivän tunteet

Minä muistelen aina ennen äitienpäivää lasteni ristiäisiä, sillä molemmat ovat kastettu äitienpäiväviikonloppuna. Noihin päiviin on liittynyt niin valtavasti onnea ja rakkautta sekä läheisiä ihmisiä talon täydeltä, että haikeana mietiskelen niitä äitienpäivän lähestyessä. Mummoilleni hommasin äitienpäivän aamuksi runopuhelut, se oli kivan kuuloinen idea. Täältä voi vielä parin päivän ajan tilata ikäihmiselle maksuttoman runopuhelun, joita vapaaehtoiset soittavat. Olivat tykänneet!

Omalle äidille lähti pieni paketti matkaan ja eilen soittelimme, heillä oli siellä mummon ja nuorimman veljeni kanssa hyvän kuuloiset kokkailut meneillään. Meillä istutettiin eilen kukkia, siivottiin, silitettiin, käytiin yhdessä leikkipuistossa ja… Sitä perinteistä menoa. Lapset olivat onnellisia siitä, että saivat isän kanssa leipoa aamusta.

Äitienpäivä on monelle myös todella vaikea päivä syystä tai toisesta ja sitä ajatellessa ei oikein osannut omaakaan päivää ”hehkuttaa” somessa. Äitienpäivä on kuitenkin oikeastaan joka päivä, toki on aivan ihanaa saada pienten innostuneiden ihmisten askartelut tutkittavaksi. Siihen liittyy kuitenkin jännä lataus, esikoinen sanoi lauantaina, ettei voi mennä sunnuntaina leikkimään kenenkään kanssa tai uimatreeneihin, koska on äitienpäivä. Sanoin hänen olevan ihan höpsö, mehän olemme yhdessä joka päivä, totta kai saa mennä uimaan ja kavereille! Muistan itsekin, että ensimmäinen äitienpäivä, kun en ollutkaan kotona oman äidin luona oli jotenkin todella väärin. Päivään liittyy paljon latausta!

Oma äitiys

Äitiys on kyllä parasta mitä tiedän. Se tuo mukanaan niin valtavan kirjon tunteita, ettei niitä voi ttetetukäteen ymmärtää. Syvää rakkautta, ihan sellaista alkukantaista riipivää rakastamista, jossa toisen hyvinvoinnin eteen on valmis tekemään ihan mitä vain. Samalla huolta, että meneehän kaikki hyvin, ettei satu koululle pyöräillessä mitään, ettei tule kiusatuksi, että pystyy puhumaan kaikesta. Se ylpeys, mitä omien lasten puuhista tuntee on myös todella suuri tunne. He jaksavat hämmästyttää joka päivä. Kasvavat kohisten, oppivat uutta, havainnoivat maailmaa niin monella eri tapaa kuin aikuiset. Huikean ihania ihmisiä. Ja samalla se huono omatunto – kuinka useasti sitä miettikään tekikö nyt oikein, onko läsnä tarpeeksi, miksi minä nyt hermostuin ja niin edespäin. Äitiys on kyllä mieletön kirjo erilaisia tunteita!

Olen itse äitini ainoa tytär ja olen myös mummoilleni ainoa tyttären/pojantytär. Ehkä vähän erikoisasemassa ja hemmoteltu olen ollut aina, mutta nämä kolme naista ovat antaneet minulle hienon mallin, kuinka olla äiti ja itse sovellan osaksi heidän oppejaan ja osaksi luon ihan omaa polkua äitiydessä. On se yhdenlaista oppimista ja säätämistä, erityisesti sitä säätämistä joka päivä! Olen siinä mielessä erittäin onnekas, että minua on kyllä aina ehdoitta rakastettu ja olen saanut kasvaa ja koetella rajoja, itkeä ja kiukutella, halata ja jutella – äiti on ollut aina siinä ja jaksanut. Äidin on saanut aina öisin herättää ja itkeä, vaikka olisin ollut jo teini-ikäinen. Äitiin on voinut aina luottaa, se lienee tärkeintä elämässä. Koskaan hän ei ole pettänyt lupaustaan ja aina ollut tukena. 

Mutta erittäin kiitollinen olin heistä niin eilen kuin joka päivä. Illalla lasten nukkuessa katselimme telkkaria mieheni kanssa ja hän huokasi vieressäni ”on ne kyllä ihania”. Se kiteytti koko viikonlopun tunnelmat.

Halaus jokaiselle, kenelle äitienpäivä oli vaikea ja myöhästyneet onnittelut kaikille äideille! Miten teillä vietettiin eilistä?