Yksisarvisprinsessataikoja Muumeille!

Kaikki ovat olleet tällä viikolla Turussa tai Naantalissa tai Muumimaailmassa, siltä alkaa tuntua, kun Instaa selaa! Eilen kävelin Turun markkinoilla ja huomasin, että kaksi muutakin tuttua menivät siellä yhtä aikaa. Muumimaailmassa näin tamperelaisia kasvoja. Ja ymmärrän kyllä, nuo kaksi kaupunkia ovat aika mahtavia kesäkohteita!

Me päädyimme Turkuun ja sieltä Naantalin Muumimaailmaan vähän sattumalta. Suunnitelmia ei ollut ja aamulla mietimme mitä tehdä, pohdimme jaksaako mennä Muumimaailmaan, kun olemme olleet siellä pari kertaa aiemmin. No, edellinen kerta oli 3 vuotta sitten, kun kuopus oli vauva ja kun ehdotimme ääneen ajatusta, hän oli aika liekeissä, samoin kuin 6-vuotias siskonsa. Sanoisinkin, että nyt oli ihan paras kombo iällisesti tytöillä nauttia tuosta reissusta!

Miksi Muumimaailma on sellainen hitti? No, Muumit ovat tietenkin mahtavan suosittuja (ihania aasialaisrouvia käveli vastaan muumimörkö maalattuna poskeen!) ja onhan se aikuisestakin kiehtovaa, kun sadut heräävät eloon. Että oikea Muumitalo! Ja miten hieno se onkaan! Tämän kesän uutuutena lasten rannekkeisiin oli laitettu taikatarra ja kun sitä näytti simpukoille Muumitalon tai tämän kesän uutuuden Niiskun talon seinässä, alkoi tapahtua asioita. Oli muuten hieman hitti tuo juttu!

Minunkin on aivan pakko halia pehmeitä muumihahmoja. Oma suosikkini oli Haisuli, joka varasteli lapsilta lippiksiä ja sai kaikki mukaansa. Muistelin sitten siinä ääneen, että kun esikoinen oli 1-vuotias ja olin Muumimaailmassa ensi kertaa, hän uskasi vain hieman vetää hahmoja hännästä. Arvaatteko mitä lapseni suuntasivat tekemään seuraavaksi…? Hah. Alkuinnostus oli kyllä maailman yllättävin reaktio, sillä kun Nuuskamuikkunen käveli ensimmäisenä vastaan elävänä, 3-vuotias kääntyi kannoillaan ja juoksi niin kovaa, etten ehtinyt reagoida muuta kuin hämmästyksellä. Mikä sille tuli? Ilmeisesti oli aluksi hieman hurjaa, että sadut todellakin elävät siinä vieressä, mutta jännitys laukesi aika pian.

Myös Satupolku on vertaansa vailla. Siellä kuljetaan metsän keskellä noidan mökille, jossa lausuttiin taikoja ja tytöt juttelivat noidan lapsenlapselle Aliisalle. He keittivät räkäsoppaa ja tytöt jakoivat suuren salaisuuden siinä höpöttäessään, sillä noidalla on taikavoimia, mutta meidän tytöillä onkin yksisarvisprinsessavoimat! Aliisa lupasi säilyttää salaisuuden!

Satupolulla pääsee myös kurkkaamaan niin hattivatteja kuin mörköä ja nämä piti pienemmän hoitaa isin sylistä. Yksinäisillä vuorilla kiivetessään tytär hoki ”me selvittiin mörön luolasta, se on ihan kiva vaikka näyttää hurjalta!”. Jännitys oli ollut todellista.

Niiskun talo aiheutti ihan hervottoman innostuksen… Miehessä. Siellä oli kasa hiekkaa ja kun teki hiekkaan erilaisia muotoja, yltä piirtyi erilaisia korkeuskäyriä hiekkaan. Miehen mielestä tuo tekniikka oli niin hieno, että hän oli ihan oikeasti liekeissä hommasta. Siellä saattoi myös uutena ohjelmana katsoa nukketeatteria.

Lasten suosikki oli mielestäni vähän yllättävä, sillä he viihtyivät loputtomiin, lähes tunnin piirtämässä Sosulin kanssa! Sosulin heille tekemät kortit olivat suuri aarre ja niitä kannettiin ylpeydellä kotiin. Minä pötkötin osan ajasta Huilipuistossa, jossa on riippumattoja ja fatboy-säkkituoleja. Siinä möllötin ajatuksissani ja kuuntelin hiljaa kaiuttimista tulevaa ”Kuka lohduttaisi Nyytiä”-satua ja mietin, että osaan jo ulkoa. En lapsena koskaan syttynyt sille, se oli mielestäni liian kumma, mutta nyt meillä on hyllyssä miehen lapsuudesta säilynyt Nyyti-kirja. Olen lukenut sitä satua lapsille usein, oppinut sen ulkoa ja vasta ymmärtänyt koko tarinan. Muumit eivät siis todellakaan ole vain lapsille!

Muumimaailma on ihana ja erityisesti lapset nauttivat tauotta. Aikuisen näkökulmasta superkuumaksi vetävä Muumitalo, ruuhka ja jonotus sekä ruokailu ovat vähän tuskaista hommaa. Lapset eivät jaksa jonottaa ruokaa ja heinäkuun aurinkopäivänä joka ravintolaan oli aika ruuhkaa. Pointsit kyllä hyvälle salaatille, jotka söimme miehen kanssa, mutta jono oli hurjan hitaasti liikkuva ja kuumuus sisätiloissa tuskainen. Homma oli helpompaa sateessa ja tuulessa vuonna 2014, mutta toisaalta maailma on niin paljon pihalle rakennettu, että kyllä siellä kivempaa aurinkoisella kelillä on. Päivää kannattaa ehkä vähän suunnitella ja aloittaa esimerkiksi teatteri Emman esityksestä, eikä kävellä ruuhkassa edes takaisin, kuten me teimme.

Lasten toteamus lähes kuuden tunnin muumeilun jälkeen oli, että ”oli aivan ihana aurinkopäivä Muumimaailmassa” ja kuopuskin sai nyt ensikosketuksensa paikkaan. Suosittelen lämpimästi muumifaneille, mutta varaa aikaa ja ehkä omat eväät kylmälaukkuun olisi fiksuin teko näin keskikesällä!

Mitä mieltä sinä olet Muumimaailmasta?

Isoja liikutuksen kyyneleitä

Heräsin tänään todennäköisesti viimeistä kertaa mummolasta. Montakohan yötä olen viettänyt tuossa kerrostaloasunnossa Helsingissä? Olen viettänyt niin lapsuuden jouluja, kuin yöpynyt omien lasteni kanssa siellä. Nyt viime aikoina olen ollut hyvin useasti pääkaupunkiseudulla ja yöpynyt yksin mummoni luona. Olen arvostanut kovasti noita iltoja, kun olemme ehtineet kahden kesken jutella. Miettinyt monesti, montako näitä yökyliä vielä on, kuinka pitkälle yli 90-vuotias rautarouva jaksaa.

Voimat ovat sen verran ehtyneet, että mummo muuttaa palveluasuntoon. Helpottunein, mutta tietysti hyvin haikein mielin asuttuaan 65 vuotta samassa asunnossa. Miettikää mikä aika. Hän on saattanut naapureita niin hautaan kuin uusiin koteihin. Todistanut monen ystävänsä lähdön ja jäänyt, ollen talossa pisimpään elänyt tyyppi. Jopa lehtihaastattelu hänestä haluttiin tämän vuoksi viime vuonna tehdä, mutta ei suostunut siihen. Tietenkään. Hän pitää matalaa profiilia.

Yli 10 vuotta on kulunut ukkini poismenosta, mutta hänkin on jotenkin läsnä tuossa asunnossa. Kun katselee kuvia ja tuolia missä hän istui lähes aina. Hänkin on jotenkin paikalla tuossa asunnossa.

Nukuimme viime yön (puolikkaan) miehen kanssa kaksin mummolla. Milloin mahdoin viedä hänet ekaa kertaa tuonne mummolaani? En enää muista. Monia kertoja hänkin on siellä vieraillut. Oli vaikeaa mennä nukkumaan, kun päässä takoi ajatus, että mummolaa ei enää ole jatkossa. Toki nyt puhutaan materiasta, sillä onneksi mummo vielä on ja toivotaan, että jaksaa vielä pitkään! Mutta elämässäni pisimpään muuttumattomana ollut asia häviää. Olen nieleskellyt ankarasti samalla mummoa tsempaten, ei ole helppo muutos hällekään.


toppi VERO MODA/ housut SOYA CONCEPT/ kengät MIGATO (Kreetalta)/ korvikset MINE GUNGÖR ART (saatu blogin kautta)

Liikutusta lisäsi vielä se, että olemme ensimmäistä kertaa ikinä erossa lapsista kuusi yötä. Olin siis koko matkan Jyväskylästä Helsinkiin jo pala kurkussa. Kuulin lähtiessämme lasten äänet leikkipuistosta ja kyyneleet nousivat silmiin. Sanoin, että käydään vielä kerran sanomassa heippa, mutta mies kieltäytyi ja kurvasi kohti moottoritietä. Sanoi, että parempi lapsillekin etten mene puistoon nyyhkimään uusia heippoja. Oli varmaankin oikeassa.

Matkalla pysähdyimme miehen isän haudalla, miMIssä tulee käytyä hyvin harvoin. Liikuttava hetki sekin. Sydän sykkyrällä meni siis eilisilta.

Kun luette tätä, minä olen juuri laskeutunut Kroatiaan miehen kanssa kaksin. Huh miten jännää. Ja huh mikä lennon lähtöaika, kello 5 lähtevä lento jätti sen vikan yön mummolassa aika tyngäksi!

Liikututko itse helposti? Onko sinulla vielä isovanhempia elämässäsi?

Paas poimien! Mahtava kesäretki

Näissä kuvissa paistaa taas sellainen lasten onni, että toivon välittyvän ruudun toisellekin puolen! Kerronpa teille tarinan kesäretkestä, joka jäi varmasti kaikkien mieleen.

Olipa kerran naapuri, joka innosti toisen naapurin, joka innosti kolmannet naapurit eli meidät. Mihin? No mansikanpoimintaan! Kun naapuri sai maistaa toisen naapurin poimimia mansikoita ja sitten lapseni kävi maistamassa toisen naapurin samasta paikasta poimimia oli homma taputeltu. Olipa mahtava maku! Mansikoita on meillä joka kesä pakastettu, mutta marjat haettu torilta. Kun älysin, että itsepomintapuskissa on sallittua syödäkin marjoja ainakin tällä tilalla (eli sinne voi mennä lastenkin kanssa) päätimme käydä hakemassa osan marjoista tänä vuonna itse poimien. Varasimme ajan Yrjölän marjatilalta, jossa kävimme esikoisen kanssa retkellä hänen ollessaan 5kk vanha. Siis kuusi vuotta sitten! Jonain vuonna soittelimme vadelmanpoimintaan aikaa, mutta olimme tuolloin auttamattomasti myöhässä, kaikki ajat olivat varattuja.

Nyt aikoja oli vielä hyvin ja mansikkasesonki alkoi päästä vauhtiin. Hurautimme paikalle suoraan kesäteatterista ja vaihdoimme auton ovella vaatteet. Matkalta ostin evästä lapsille, että viihtyisivät ainakin sen avulla pellossa, mutta ei he paljoa malttaneet eväitä syödä. Astiat punnittiin ja traktori vei meidät peltoon. Tässä tuli jo oppia miten mansikat kasvavat, sillä kuopus kyseli missä se metsä on, mistä marjat kerätään. Mansikkapelto oli uusi juttu! Kaikkien täytyi maksaa ennen poimintaa 5 euroa/hlö, joka hyvitettiin sitten loppulaskussa. Näin taataan joku maksu, jos ihmiset käyvätkin vaikka vain maistelemassa marjoja!

Kävimme hommiin ja täytyy sanoa, että kun mansikoita ei ollut tälle kesälle vielä paljoa syönyt, alku meni maisteluhommiin ja huokailuun siitä, miten hyvää on ja miten kaunis maisema! Marjat olivat suhteellisen pientä, joten hetki vierähti siinä, että saatiin kaksi ämpäriä täyteen. Äkkiä aika toisaalta meni ja lapset viihtyivät erittäin hyvin ja keräsivät osuutensa ja maistelivat toisen mokoman. Esikoinen oli kuin tappelussa käynyt, naama oli niin mansikassa tukkaa myöten!

Kun kaksi ämpäriä oli täynnä, suuntasimme takaisin ja maksamaan marjoja. Hinta oli 5,90 euroa kilolta, eli viiden kilon laatikolle hintaa tuli lähes saman verran kuin seuraavana päivänä ostamalleni torilaatikolle, joka maksoi 30 euroa. Mutta saipahan valita marjat, ei ollut huonoja seassa ja ennen kaikkea, oli ihan sairaan kiva yhteinen kokemus!

Punnituspaikan lähellä oli järjestetty viljapeltoon sokkelo, jonka lapset halusivat kiertää. Mainio juttu, joka oikeasti vaati miettimistä minne mennä ja niin korkea vilja, että perheen mini katosi peltoon päätään myöten. Sitten oli vielä pakko pysähtyä leikkipaikalla, niin ja kiivetä torniin katselemaan maisemia ja ihastella lampaita. Yrjölän marjatilalla on vaikka mitä aktiviteettia ja siellä järjestetään mm. kummituskierroksia, kannattaa tsekata! Suoramyymälä Puimasuulissa myydään syötävää ja juotavaa sekä mm. hilloja, marjoja ja jäätelöitä. Muistan kuuden vuoden takaa, että tilan mansikkapehmis oli järjettömän hyvää, nyt olimme niin mahat pulleina mansikoista, ettei jaksanut enää maistella pehmistä. Mutta suosittelen!

Paluumatkalla oli uupuneita neitejä, joista pienempi kertoi, että jaloista on voimat loppu ja simahti ennen iltakahdeksaa. Ei ole tapahtunut ikinä! Olipa aivan ihana kesäretki, jota voin vain lämpimästi suositella, vaikka ne marjat toriltakin saa!

Käytkö sinä poimimassa, suosittele lempparipaikkaasi! Vadelmat ovat vasta tulossa!

P.S. Tänään ehdit vielä mukaan tämän ihanan seerumin arvontaan!