Mä pääsin kakkuun!

Voi että, olipahan taas viikonloppu. Vanhenin vuodella ja sain ehkä ihanimman yllärin ikinä Pilvilinnan leipomon takana olevalta Annalta. Hän oli kuulemma jo keväällä saanut idean kakusta, jonka haluaisi minulle toteuttaa. Sain viestin, että saako hän tehdä minulle kakun, hänellä on visio jonka haluaa toteuttaa. Sanoin tietenkin kyllä ja odottelin jotain juoksu-aiheista kakkua, se tuli itselleni ensimmäisenä mieleen. Kun mieletön nainen vielä kuljetti kakun kotiovelleni, hämmästyin! Olin itse kakussa Valkaman rusetti päässä ja hiusvärini oli toteutettu värikkäillä ruusuilla. Ihanaa! Kuinka hauska kakku!

Ja itkuhan siinä tuli, kun kortin luki. Kaunis, rohkea, periksiantamaton, perheelleen omistautunut, menevä sporttimimmi, tunteikas supernainen, vaimo, äiti, yllättävä Katja. Inspiraatio kakun takana luki kortissa. Olin todella hämmentynyt, siis miten joku voi kuvailla minua noin? Apua! En tiedä millaiset kiitokset Annalle voisi välittää tästä eleestä!

Olin siis jo perjantaina ihan fiiliksissä ja synttäriaamunikin valkeni ihanasti. Muu perhe lähti kolistelemaan keittiöön ja jättivät minut nukkumaan. Ei uni enää tullut ja kun keittiössä tuntui kestävän, huikkasin saanko vaikka läppärin makkariin odotellessa? Mieheni toi sen ja totesi, että yrittäjä-äitiä ei yllätetä vällyjen välistä synttäriaamuna vaan läppärin takaa. Eh. Se taisi olla totta. Ihanan aamiaisen olivat laittaneet ja väsäilleet kortteja. Iloisena lähdin pyörällä kohti jumppaa, jossa mietin kiitollisena kaikkea. Sitä, miten kiva perhe minulla on, miten ihania tyyppejä elämään on tullut, miten kivaa on, että omat vanhemmat ovat vielä terveitä ja jaksavia. Synttäripäivässä on jotain erityistä taikaa, olin ihan yhtä hymyä ja kiitollisuutta täynnä koko päivän. Tuli roska silmään jumpan venyttelybiisissä, kun mietiskelin elämää.

Vanhempani saapuivat meille yökylään ja päästivät minut ja miehen kaksin viettämään staycationia, josta kirjoitan myöhemmin lisää. Haaveenani oli rauhallinen aamu ja ajatus siitä, että jos vaikka nukkuisi pitkään. No, heräsin 6.15 uutta aikaa, rytmi on verissä. APUA! Toisaalta aamu oli hyvin hidas ja rento, mutta pitkiä unia siihen ei sisältynyt. No, siitä lisää myöhemmin! Nyt näissä onnellisuuspöhinöissä uutta viikkoa (ja lastenlääkäriä taas) kohti!

Mitä tykkäätte kakusta? Eikö ole ihana?

Yllätyyyys!

Noin kuukausi sitten mietiskelin, että kaipaisin jotain piristystä miehelle. Onnistuisikohan kahdenkeskinen ilta hänen syntymäpäivänään? Mikä oli kaikista kivointa? Mies on sitä sorttia, jota ei kuulemma tarvitse juhlia tai saa muistaa juhlapäivänään. Mietiskellessäni päähäni pulpahti, että kavereita näkee ihan liian harvoin nykyään. Josko järkkäisin yllätyssynttärit kotona? Pääsisikö kukaan, mistä saisin lapsille yöpaikan?

Aloitin siis kyselykierroksen. Kysyin muutamalta naapurilta yökyläpaikkaa tytöille, muttei onnistunut. Kyselin kavereilta miltä näyttää, pääsisivätkö tulemaan. Kun useampi vastasi kyllä, mietin että jes, nyt vaan keksin sen yöpaikan. Lopulta tyttöjen tarhakaverin äiti lupautui ottamaan lapset. Sitten vain kutsua kavereille ja odottelemaan iltaa!

Perjantai-iltana jääkaappi alkoi täyttyä sellaisilla eväillä ja kakkulaatikolla, että oli pakko alkaa paljastelemaan seuraavasta päivästä jotain. Siinä vaiheessa kerroin myös tytöille yökyläilystä. Jännitin mitä kuopus tuumaa, kun hän ei ole ollut yökylässä muualla kuin mummilassa. Turhaan jännitin, into oli kova! Ja tytöillä oli ollut hurjan kivaa, mitä nyt lievää väsymystä pukkasi.

Menin tarjoilujen osalta mahdollisimman helpolla linjalla, koska tiesin, että liikaa aikaa valmistella ei ole. Tulimme viemästä tyttöjä yökylään 10 minuuttia ennen ensimmäistä vierasta. Pilvilinnan leipomon Anna toteutti ihanasti pyyntöni triathlon-henkisestä kakusta. Lisäksi hän teki pari suolaista piirakkaa, minä tein puolestani pari salaattia pöytään ja paistoin läjän siipiä. Kakussa oli tummaa suklaata ja vadelmaa ja se oli muuten superhyvän makuinen ja kehuttu!

Voi että mitä jännitystä on yrittää pitää asioita salassa. Ja jännittää itsekseen, onnistuuko kaikki, eihän lapset nyt tule kipeäksi, entä jos yöpaikassa tullaan kipeäksi? Jäämmekö kotiin kakkuinemme. Kaikki jännitti ja jännitti mitä mies tuumaa. Toivoin, että tämä osoittaa paljonko välitän hänestä ja toivon, että saisi kivan illan.

10 vierasta saapui iltaa viettämään ja olin tosi iloinen, että kaikki saivat lapsenvahteja järjestymään ja pääsivät. Valitettavasti esimerkiksi kukaan sisaruksistamme ei päässyt paikalle, mutta hyvä poppoo meitä oli. Heräsin sunnuntaiaamuna siihen, että mies ja kaverinsa juttelivat keittiössä. Kello oli 9. Sanoin, että olettepa aikasin heränneet, mihin totesivat etteivät ole vielä nukkuneet. Olivat sitten parantaneet ihan urakalla maailmaa. Olin iloinen, sillä tuollaisia tilaisuuksia ei juuri enää tule. Uskon, että kaverit ja rauhassa juttelu ovat juuri sitä, mitä mieskin on kaivannut. Ihania ihmisiä sitä onkin elämässä! Ilta meni vikkelään ja ihanan tosissaan ihmiset ottivat biisintunnistuskisan, johon olin valinnut 10 hittiä vuodelta 1982.

Rakastan järjestää juhlia ja nyt on onnistuneesti juhlittu kolme perheenjäsentämme. Ensi viikolla jatketaan juhlintaa 85-vuotiskemuilla tällä kertaa. Ihanaa! Ja taas muuten kuvasaldo on tässä, voi miksi en kuvannut ihmisiä ja ottanut jotain yhteiskuvaa porukasta? Äh! Se aina jää.

Tykkäätkö itse järkätä kemuja, oletko järjestänyt yllätysjuhlia?

Ihanassa Eveliinan talossa

Tiedättehän muutkin tämän: kun on kesä ja helteet, luuhataan pihoilla ja rannoilla, syödään terassilla ja koti saa olla koskemattomana. Kun lokakuu ja sen mukanaan tuoma pimeys saapuvat, tulee vimma saada kotiin kynttilöitä sekä valoja, kaivaa esiin levy suklaata, lämmittää kauden ekat glögit ja laittaa kotiin jotain syksyistä. Tiedättehän tämän fiiliksen, villasukat, sisustusvimma ja kynttilät syksyn pimeydessä?

Tuohon syksyn fiilikseen tarjosi eilen lääkettä Eveliinan talo yhdessä Pilvilinnan leipomon kanssa. Minulle lähti liikkeestä matkaan talviset Svaneforsin tyynynpäälliset, joita olin jo etukäteen netistä katsellut. Lisäksi sain maistella ihania herkkuja myskikurpitsapiirasta minttusuklaamarenkeihin ja appelsiinisahrami-juustokakkuun, kiitos Pilvilinnan Annan. Fiilistellä syksyä kynttilänvalossa ja ihastella toinen toistaan kauniimpia juttuja.


Ihana omistaja Ulla.

Eveliinan talo on kaunis sisustusliike ihan Nokian keskustassa Välikadulla. En itsekään ollut vieraillut tässä uudessa liikkeessä vielä, aiemmassa Eveliinan talon paikassa kylläkin. Tykkäsin välittömästi paikasta ja sen tunnelmasta, mutten ole saanut aikaiseksi lähteä Nokialle uutta paikka katsomaan. Toinen myymälä sijaitsee Sastamalassa ja lisäksi heiltä löytyy verkkokauppa. Eveliinan talo on toiminut Nokialla kahdeksan vuotta ja he myyvät muun muassa Svaneforsia, Nicolas Vahea, Riviera Maisonia ja Ib Laursenia.

Eilen ihastelimme syksyä liikkeessä ja tällä kertaa luulen, että annan kuvien puhua puolestaan. Sisustusliikkeissä on niin valtavasti kaikkea ihanaa, että kuvia voisi ottaa loputtomiin. Eveliinan talon suosituimpia myyntiartikkeleita taitaakin olla pyykkietikka sekä Nicolas Vahen erilaiset öljyt ja mausteet, joita on paketoitu valmiiksikin lahjapaketeiksi. Saa siis näppärästi napattua vaikka tuliaiset mukaansa täältä.

Ja sitten se Anna. Ihana taitava Anna, jonka leipomukset ovat aina suussasulavia. En nyt säästele näitä kehuja, koska hän on ne ansainnut. Viime syksyn synttärikakkuni oli Annan käsialaa, samoin kuin kälyn babyshowerkakku. Vaatekutsuilla syyskuussa maistoin Annan brownieita ja eilen useampaa herkkua. Itse hän mainitsi parhaiksi jutuikseen marengit sekä saaristolaisleivän, mutta kaikki leipomukset ovat valtavan hyviä. Anna leipoo niin tilauskakkuja kuin auttaa juhlien koristeluissa ja tarjoiluissa, suosittelen lämmöllä jos juhlia suunnittelet!

Ja tiedättekö mitä. Kaiken ihanan sisustustavaran keskeltä bongasin yhden oman näköiseni, persoonallisen jutun. Vanhan roosan värisen tuolin, jossa oli ihana lintuverhoilu. Olin kantamassa sitä autoon, kunnes kuulin, että se on mallina vain ja maalattu kalkkimaaleilla, joita on myynnissä. Verhoilukin on omaa käsialaa eikä kuulemma ihan priimaa. Minua ei haitannut, halusin tuon vanhan roosan värisen tuolin kotiini hinnalla millä hyvänsä. Ulla jäi miettimään asiaa ja mahdollista hintaa tuolille. Olen päättänyt ympäripuhua sen vielä itselleni, tiedätte sitten kun käytte paikan päällä ja näette, varattu! Voisihan sen kalkkimaalinkin ostaa ja tuunata itse itselleen roosan tuolin, mutta… Niin, tiedätte minut ja kärsivällisen askartelijaluonteeni.

Kiitän ihanasta illasta Eveliinan taloa sekä Pilvilinnan Annaa! Juuri sitä kotoisaa fiilistä, mitä syksyyn tarvitaan.

Ovatko Annan leipomukset tai Eveliinan talon sisustusjutut itsellesi tuttuja? Mikä on oma syksyn must have-juttusi kotiin?