Millaista oli eilen telkkarikuvauksissa Herra Heinämäen kanssa?

Mä muistan sen kirkkaan päivän
Sen kesän ja sen valon häivän
Heinä haisi, puut tuoksui, linnut lauloi vaan

Tällaisista maisemista on varmasti lähtenyt innoitus muun muassa Aknestikin yllä olevaan lempparibiisiini, ajattelin eilen, kun saavuin kuopuksen kanssa Kangasalan Saarikyliin. Niin upean idyllinen Suomi-maisema ja mikä keli, +23 oli mittarissa eli aivan kesä edelleen. Hiekka pöllysi, pellot jatkuivat loputtomiin, järvi kimmelsi kauniina. Olimme saapuneet idyllisen Heikin leivän pihaan, paikkaan, josta en ollut ikinä kuullutkaan, mutta jonne kuopus halusi ehdottomasti tuoda isin ja siskonkin! Ihanan idyllinen kesäpaikka, josta saa varmasti ihanaa tuoretta leipää ja nyt uutuutena esimerkiksi kaura-kirsikkaolutta! Täytyy tutkia olisiko vielä mahdollisuus piipahtaa jonain viikonloppuna, sieltä löytyy nimittäin Suomen vanhin taikinajuuri! Mutta eilen tuo paikka oli tosiaan kiinni ja me olimme saapuneet avustajahommiin televisiokuvauksiin. Millaista se olikaan?

Millaista on olla televisiokuvauksissa?

Minusta kaikkea uutta on aina kokeiltava, jos siihen on mahdollisuus. Ihan vain tietääkseen millaista se on. Me olemme olleet muutamia kertoja televisiokuvauksissa ja ovathan nuo kerrat olleet hyvin erilaisia. Vuonna 2005, syyskuussa, minusta ja miehestä tehtiin jakso Sunnuntaivekkariin (kuka muistaa ohjelman?). Olihan se nyt ihan superjännää, mennä sinne Pasilan studioon aamulla, maskeeraus ja hip hei kameroiden eteen haastateltavaksi, ohjelma kesti ainakin puolisen tuntia? ”Otetaan tämä kerralla purkkiin oli ohje” ja nieleskelin alkumusiikkien soidessa, auttakaa! Tilanne oli kuitenkin hyvin luonnollinen, haastattelijat kivoja ja homma äkkiä purkissa. Sitten sai aina hätkähtää kun näki itsensä telkkarissa, ohjelma tuli monesti uusintana.

Vuonna 2017 olimme esikoisen kanssa Pikku Kakkosen Seikkailukoneen kuvauksissa Tohlopissa. On todella mielenkiintoista nähdä miten ohjelmia tehdään ja miten esimerkiksi lapsilauma otettiin eteen istumaan yksikseen ja vanhemmat jäivät taakse. Oma tytär oli juuri täyttänyt 4 vuotta ja kun hänet valittiin sinne lavalle tekemään tehtävää, olin kaukana takarivissä ja jännitin kauheasti, miten hän pärjää siellä yksinään tietämättä yhtään, missä kaukana äiti katsoo. Hyvin pärjäsi ja sama homma, vielä tänä keväänä, kolme vuotta myöhemmin on tullut viestejä, että hei neiti on telkkarissa! Montako kertaa se on tullut uusintana!

Eilen oli vuorossa kuopus, joka oli kahdeksan muun lapsen kanssa avustajana Herra Heinämäen uuden tuotantokauden kuvauksissa. Jaksot tulevat ulos suunnilleen alkuvuodesta 2021, eli sitten nähdään monessako ruudussa hän näkyy. Toivottavasti jossain, koska voin kuvitella miten odottaa näkevänsä itsensä siellä!

Herra Heinämäki ja lapsiavustajat

Lasten kanssa on aina vähän arvoitus, jaksavatko he odotteluja, sanovatko kokonaan en halua vai suostuvatko tekemään pyydetysti. Eilen vastassa oli Legenda TV:n iso koneisto, se on hullua miten paljon porukkaa tarvitaan ohjelman teossa! Oppii arvostamaan kun katsoo seuraavan kerran vaikka Pikku Kakkosta! On äänimiestä, valoja, ohjaajaa, maskeeraajaa, joka piti huolta RatiRitiRalla-tontun meikeistä. Lapsia kohdeltiin minusta ihan todella kivasti, heille juteltiin tuotantotiimin puolesta, oli mehua, vettä, smoothieita, lakuja ja jätskiä varattu lapsille. Odotteluhan se oli tylsintä, mutta tutkimme Heikin Leivän ympäristöä, nautimme kelistä ja maisemista, siinä se sujui.

Sitten tuli lasten vuoro esiintyä. Voi pieniä, että jännäsi. Mutta kuinka äkkiä tilanne laukeaa, kun edessä on mukavia aikuisia! Ensiksi kuopus oli hädissään mihin äiti menee kameran edessä, vain pari minuuttia myöhemmin kuulin, kun hän selitti ohjaajalle ”ei meidän telkkarissa näy enää Herra Heinämäkeä” ”no se näkyy Yle Areenassa sanoi ohjaaja” ”jaa, ei meidän äiti osaa käyttää Yle Areenaa”. Hahha, joskus lipsautettu valkoinen valhe miksei saa katsoa koko ajan piirrettyjä osui nyt omaan nilkkaan!

Kun ohjelmassa tehtiin lumiukkoa rehupaaleista, kuopukseni ilmoitti hyvin päättäväisesti ”ne ovat traktorinmunia!”. Ja seuraavaksi valisti ihmisiä, että dinosaurukset ovat kuolleet sukupuuttoon, ei niitä siellä metsässä ole!

Ei siis jännittänyt enää yhtään. Lasten tehtävänä oli vikassa kohtauksessa juosta ympäriinsä ja sehän heiltä sujui. Kun juoksivat siinä ruutupaidoissaan ison myllyn edessä peltomaisemassa sydämeni ihan läikähti – todellakin upea Suomi-idylli jostain menneestä ajasta. Ihanan näköistä! Ihana nähdä lopputulos!

Meillä oli siis todella mukava ja vähän erilainen päivä kuopuksen kanssa ja uskon, että hänellekin jäi todella hyvä mieli. Ja mikä uusi hieno paikka löydettiinkään Pirkanmaalta, sekin iso plussa!

Nyt on siis kaikki oltu osaltamme telkkarihommissa, hyvin erilaissa tilanteissa ja ovat olleet mahtavia kokemuksia! Kaikkea kannattaa kokeilla ainakin kerran, se on mottoni. Kiitos Legenda TV:n porukka, oli todella hyvin hoidettu, iloinen ja leppoinen tilanne lapsille ja vanhemmille, kivan säänkin tilasitte!

Viikon lähimatkavinkki: Teiskon viini

Hyvää alkanutta viikkoa ihmiset! Me teimme eilen jotain, mistä olemme puhuneet noin 19 vuotta. Muistan kun jo opiskelija-aikoina luin Aamulehdestä Teiskon viinistä ja mietin, että pitäisi käydä siellä. Matkamessuilla on myös käyty heidän pisteellään, mutta koskaan ei olla saatu aikaiseksi ajella (matkaa tuli 24 km) paikan päälle. Aika noloa, miten ne lähikohteet jäävät aina tutkimatta! Kun ajoimme Ähtäristä kotiin päätimme vihdoin pysähtyä siinä, mutta ei onnistunut – paikka on auki torstaista sunnuntaihin ja olimme ajamassa ohi keskiviikkona. Eilen kun päätimme lähteä mustikkametsään totesimme, että nyt kaksi kärpästä samalla iskulla. Piipahdus Teiskon viiniin ja johonkin lähimetsään mustikkaan. Ja näin teimme!

Teiskon viini eli viinikioski

Perillä odotti ihastuttava pihapiiri ja todella, todella ystävällinen palvelu. Siksi minun oli pakko kirjoittaa teille paikasta, vaikka en ottanut kameraa mukaan, joten kännykkäräpsyillä mennään. Vähän harmitti tämä, mutten arvannut mitä ihanaa paikan päältä löytyykään!

Viinikioskissa (on niin pieni tuotanto, että puhuvat kioskista tilan sijaan) on tarjolla kahvia, teetä, paikan päällä tehtyä vadelmalimpparia, tietenkin niitä viinejä sekä eilen oli vastaleivottua mansikkahyvettä. Lauantaisin tarjolla on kuulemma raakamaitoon tehtyjä munkkeja ja mies alkoi jo suunnitella pyörällä tuloa jonain lauantaina. Yllätyin miten monta eri viiniä heillä on, vaikka osa on kuulemma myyty tältä kesältä loppuun, kotimaassa matkaillaan nyt ja paljon! Saimme perusteellisen esittelyn siitä, mitä kaikkia viinejä heiltä löytyy, mitkä on tehty rypäleestä, mitkä tyrnistä, mikä kotimaisista tummista marjoista. Kaikki viinit tehdään takahuoneessa kokonaisista marjoista, eli ei mehuista. Siellä ne käsityönä puristellaan mäskiksi. Huih mikä työ! Kaisa Auer kertoi tekevänsä työn isänsä kanssa ja että totta tosiaan, ranteet ovat välillä kovilla. Rypäleitä kasvoi pihapiirissä jonkin verran ja loput tulevat Lempäälästä. Ihastutti valtavasti se, miten kaikki tulee läheltä, on kotimaista ja on tosiaan rakkaudella käsin tehty.

Teiskon viini – parasta asiakaspalvelua ikinä

Minä suorastaan häkellyin, kuinka hyvin meitä palveltiin. Kuinka tarkat tiedot ja esimerkiksi ruokasuositukset saimme kaikista tuotteista. Mitä lapsille suositeltiin ja miten heidät otettiin huomioon. He ihastuivat parkkipaikan lähellä olevaan junaan ja kiipeilivät siellä kun me kuuntelimme asiaa viineistä. Kun nelivuotias halusi tietää, miksi pihassa on juna, arvostin suuresti kun Kaisa kyykistyi hänen tasolleen kertomaan, että se on tullut Pikku Kakkosen puistosta aikanaan heille, pois uusien lelujen tieltä. Pihassa oli trampoliini ja keinut ja alustat pöytään tuotiin suorastaan juosten kun ne puuttui. Se kiitosten ja tervehdysten määrä oli sellainen, että suomalainen oli ihmeissään. En muista missään saaneeni noin upeaa palvelua, joka tuntui tulevan täydestä sydämestä. Maistelimme maistelulautaselta neljää eri viiniä (suosikkimme oli ehdottomasti heidän kaksi kuohuvaa, joista Eloisaa, tyrnikuohuvaa ostimme mukaamme), miehestä oli ihanaa kun kahviin sai kermaisaa raakamaitoa ja tytöt tykkäsivät mansikkahyveestä.

Teiskon viinissä järjestetään erilaisia polttaritapahtumia ja kokouksia, kannattaa kurkata jos sellaisia on mielessä. Ja ylipäätään käydä, todella lämmin suositus! Onko tuttu paikka sinulle?

TEISKON VIINI
Sääksniementie 76,
34240 Kämmenniemi

AVOINNA
To 11-18
Pe 11-18
La 11-18
Su 11-18

Ihanassa Eveliinan talossa

Tiedättehän muutkin tämän: kun on kesä ja helteet, luuhataan pihoilla ja rannoilla, syödään terassilla ja koti saa olla koskemattomana. Kun lokakuu ja sen mukanaan tuoma pimeys saapuvat, tulee vimma saada kotiin kynttilöitä sekä valoja, kaivaa esiin levy suklaata, lämmittää kauden ekat glögit ja laittaa kotiin jotain syksyistä. Tiedättehän tämän fiiliksen, villasukat, sisustusvimma ja kynttilät syksyn pimeydessä?

Tuohon syksyn fiilikseen tarjosi eilen lääkettä Eveliinan talo yhdessä Pilvilinnan leipomon kanssa. Minulle lähti liikkeestä matkaan talviset Svaneforsin tyynynpäälliset, joita olin jo etukäteen netistä katsellut. Lisäksi sain maistella ihania herkkuja myskikurpitsapiirasta minttusuklaamarenkeihin ja appelsiinisahrami-juustokakkuun, kiitos Pilvilinnan Annan. Fiilistellä syksyä kynttilänvalossa ja ihastella toinen toistaan kauniimpia juttuja.


Ihana omistaja Ulla.

Eveliinan talo on kaunis sisustusliike ihan Nokian keskustassa Välikadulla. En itsekään ollut vieraillut tässä uudessa liikkeessä vielä, aiemmassa Eveliinan talon paikassa kylläkin. Tykkäsin välittömästi paikasta ja sen tunnelmasta, mutten ole saanut aikaiseksi lähteä Nokialle uutta paikka katsomaan. Toinen myymälä sijaitsee Sastamalassa ja lisäksi heiltä löytyy verkkokauppa. Eveliinan talo on toiminut Nokialla kahdeksan vuotta ja he myyvät muun muassa Svaneforsia, Nicolas Vahea, Riviera Maisonia ja Ib Laursenia.

Eilen ihastelimme syksyä liikkeessä ja tällä kertaa luulen, että annan kuvien puhua puolestaan. Sisustusliikkeissä on niin valtavasti kaikkea ihanaa, että kuvia voisi ottaa loputtomiin. Eveliinan talon suosituimpia myyntiartikkeleita taitaakin olla pyykkietikka sekä Nicolas Vahen erilaiset öljyt ja mausteet, joita on paketoitu valmiiksikin lahjapaketeiksi. Saa siis näppärästi napattua vaikka tuliaiset mukaansa täältä.

Ja sitten se Anna. Ihana taitava Anna, jonka leipomukset ovat aina suussasulavia. En nyt säästele näitä kehuja, koska hän on ne ansainnut. Viime syksyn synttärikakkuni oli Annan käsialaa, samoin kuin kälyn babyshowerkakku. Vaatekutsuilla syyskuussa maistoin Annan brownieita ja eilen useampaa herkkua. Itse hän mainitsi parhaiksi jutuikseen marengit sekä saaristolaisleivän, mutta kaikki leipomukset ovat valtavan hyviä. Anna leipoo niin tilauskakkuja kuin auttaa juhlien koristeluissa ja tarjoiluissa, suosittelen lämmöllä jos juhlia suunnittelet!

Ja tiedättekö mitä. Kaiken ihanan sisustustavaran keskeltä bongasin yhden oman näköiseni, persoonallisen jutun. Vanhan roosan värisen tuolin, jossa oli ihana lintuverhoilu. Olin kantamassa sitä autoon, kunnes kuulin, että se on mallina vain ja maalattu kalkkimaaleilla, joita on myynnissä. Verhoilukin on omaa käsialaa eikä kuulemma ihan priimaa. Minua ei haitannut, halusin tuon vanhan roosan värisen tuolin kotiini hinnalla millä hyvänsä. Ulla jäi miettimään asiaa ja mahdollista hintaa tuolille. Olen päättänyt ympäripuhua sen vielä itselleni, tiedätte sitten kun käytte paikan päällä ja näette, varattu! Voisihan sen kalkkimaalinkin ostaa ja tuunata itse itselleen roosan tuolin, mutta… Niin, tiedätte minut ja kärsivällisen askartelijaluonteeni.

Kiitän ihanasta illasta Eveliinan taloa sekä Pilvilinnan Annaa! Juuri sitä kotoisaa fiilistä, mitä syksyyn tarvitaan.

Ovatko Annan leipomukset tai Eveliinan talon sisustusjutut itsellesi tuttuja? Mikä on oma syksyn must have-juttusi kotiin?