Viikon lähimatkavinkki: Teiskon viini

Hyvää alkanutta viikkoa ihmiset! Me teimme eilen jotain, mistä olemme puhuneet noin 19 vuotta. Muistan kun jo opiskelija-aikoina luin Aamulehdestä Teiskon viinistä ja mietin, että pitäisi käydä siellä. Matkamessuilla on myös käyty heidän pisteellään, mutta koskaan ei olla saatu aikaiseksi ajella (matkaa tuli 24 km) paikan päälle. Aika noloa, miten ne lähikohteet jäävät aina tutkimatta! Kun ajoimme Ähtäristä kotiin päätimme vihdoin pysähtyä siinä, mutta ei onnistunut – paikka on auki torstaista sunnuntaihin ja olimme ajamassa ohi keskiviikkona. Eilen kun päätimme lähteä mustikkametsään totesimme, että nyt kaksi kärpästä samalla iskulla. Piipahdus Teiskon viiniin ja johonkin lähimetsään mustikkaan. Ja näin teimme!

Teiskon viini eli viinikioski

Perillä odotti ihastuttava pihapiiri ja todella, todella ystävällinen palvelu. Siksi minun oli pakko kirjoittaa teille paikasta, vaikka en ottanut kameraa mukaan, joten kännykkäräpsyillä mennään. Vähän harmitti tämä, mutten arvannut mitä ihanaa paikan päältä löytyykään!

Viinikioskissa (on niin pieni tuotanto, että puhuvat kioskista tilan sijaan) on tarjolla kahvia, teetä, paikan päällä tehtyä vadelmalimpparia, tietenkin niitä viinejä sekä eilen oli vastaleivottua mansikkahyvettä. Lauantaisin tarjolla on kuulemma raakamaitoon tehtyjä munkkeja ja mies alkoi jo suunnitella pyörällä tuloa jonain lauantaina. Yllätyin miten monta eri viiniä heillä on, vaikka osa on kuulemma myyty tältä kesältä loppuun, kotimaassa matkaillaan nyt ja paljon! Saimme perusteellisen esittelyn siitä, mitä kaikkia viinejä heiltä löytyy, mitkä on tehty rypäleestä, mitkä tyrnistä, mikä kotimaisista tummista marjoista. Kaikki viinit tehdään takahuoneessa kokonaisista marjoista, eli ei mehuista. Siellä ne käsityönä puristellaan mäskiksi. Huih mikä työ! Kaisa Auer kertoi tekevänsä työn isänsä kanssa ja että totta tosiaan, ranteet ovat välillä kovilla. Rypäleitä kasvoi pihapiirissä jonkin verran ja loput tulevat Lempäälästä. Ihastutti valtavasti se, miten kaikki tulee läheltä, on kotimaista ja on tosiaan rakkaudella käsin tehty.

Teiskon viini – parasta asiakaspalvelua ikinä

Minä suorastaan häkellyin, kuinka hyvin meitä palveltiin. Kuinka tarkat tiedot ja esimerkiksi ruokasuositukset saimme kaikista tuotteista. Mitä lapsille suositeltiin ja miten heidät otettiin huomioon. He ihastuivat parkkipaikan lähellä olevaan junaan ja kiipeilivät siellä kun me kuuntelimme asiaa viineistä. Kun nelivuotias halusi tietää, miksi pihassa on juna, arvostin suuresti kun Kaisa kyykistyi hänen tasolleen kertomaan, että se on tullut Pikku Kakkosen puistosta aikanaan heille, pois uusien lelujen tieltä. Pihassa oli trampoliini ja keinut ja alustat pöytään tuotiin suorastaan juosten kun ne puuttui. Se kiitosten ja tervehdysten määrä oli sellainen, että suomalainen oli ihmeissään. En muista missään saaneeni noin upeaa palvelua, joka tuntui tulevan täydestä sydämestä. Maistelimme maistelulautaselta neljää eri viiniä (suosikkimme oli ehdottomasti heidän kaksi kuohuvaa, joista Eloisaa, tyrnikuohuvaa ostimme mukaamme), miehestä oli ihanaa kun kahviin sai kermaisaa raakamaitoa ja tytöt tykkäsivät mansikkahyveestä.

Teiskon viinissä järjestetään erilaisia polttaritapahtumia ja kokouksia, kannattaa kurkata jos sellaisia on mielessä. Ja ylipäätään käydä, todella lämmin suositus! Onko tuttu paikka sinulle?

TEISKON VIINI
Sääksniementie 76,
34240 Kämmenniemi

AVOINNA
To 11-18
Pe 11-18
La 11-18
Su 11-18

Ihanassa Eveliinan talossa

Tiedättehän muutkin tämän: kun on kesä ja helteet, luuhataan pihoilla ja rannoilla, syödään terassilla ja koti saa olla koskemattomana. Kun lokakuu ja sen mukanaan tuoma pimeys saapuvat, tulee vimma saada kotiin kynttilöitä sekä valoja, kaivaa esiin levy suklaata, lämmittää kauden ekat glögit ja laittaa kotiin jotain syksyistä. Tiedättehän tämän fiiliksen, villasukat, sisustusvimma ja kynttilät syksyn pimeydessä?

Tuohon syksyn fiilikseen tarjosi eilen lääkettä Eveliinan talo yhdessä Pilvilinnan leipomon kanssa. Minulle lähti liikkeestä matkaan talviset Svaneforsin tyynynpäälliset, joita olin jo etukäteen netistä katsellut. Lisäksi sain maistella ihania herkkuja myskikurpitsapiirasta minttusuklaamarenkeihin ja appelsiinisahrami-juustokakkuun, kiitos Pilvilinnan Annan. Fiilistellä syksyä kynttilänvalossa ja ihastella toinen toistaan kauniimpia juttuja.


Ihana omistaja Ulla.

Eveliinan talo on kaunis sisustusliike ihan Nokian keskustassa Välikadulla. En itsekään ollut vieraillut tässä uudessa liikkeessä vielä, aiemmassa Eveliinan talon paikassa kylläkin. Tykkäsin välittömästi paikasta ja sen tunnelmasta, mutten ole saanut aikaiseksi lähteä Nokialle uutta paikka katsomaan. Toinen myymälä sijaitsee Sastamalassa ja lisäksi heiltä löytyy verkkokauppa. Eveliinan talo on toiminut Nokialla kahdeksan vuotta ja he myyvät muun muassa Svaneforsia, Nicolas Vahea, Riviera Maisonia ja Ib Laursenia.

Eilen ihastelimme syksyä liikkeessä ja tällä kertaa luulen, että annan kuvien puhua puolestaan. Sisustusliikkeissä on niin valtavasti kaikkea ihanaa, että kuvia voisi ottaa loputtomiin. Eveliinan talon suosituimpia myyntiartikkeleita taitaakin olla pyykkietikka sekä Nicolas Vahen erilaiset öljyt ja mausteet, joita on paketoitu valmiiksikin lahjapaketeiksi. Saa siis näppärästi napattua vaikka tuliaiset mukaansa täältä.

Ja sitten se Anna. Ihana taitava Anna, jonka leipomukset ovat aina suussasulavia. En nyt säästele näitä kehuja, koska hän on ne ansainnut. Viime syksyn synttärikakkuni oli Annan käsialaa, samoin kuin kälyn babyshowerkakku. Vaatekutsuilla syyskuussa maistoin Annan brownieita ja eilen useampaa herkkua. Itse hän mainitsi parhaiksi jutuikseen marengit sekä saaristolaisleivän, mutta kaikki leipomukset ovat valtavan hyviä. Anna leipoo niin tilauskakkuja kuin auttaa juhlien koristeluissa ja tarjoiluissa, suosittelen lämmöllä jos juhlia suunnittelet!

Ja tiedättekö mitä. Kaiken ihanan sisustustavaran keskeltä bongasin yhden oman näköiseni, persoonallisen jutun. Vanhan roosan värisen tuolin, jossa oli ihana lintuverhoilu. Olin kantamassa sitä autoon, kunnes kuulin, että se on mallina vain ja maalattu kalkkimaaleilla, joita on myynnissä. Verhoilukin on omaa käsialaa eikä kuulemma ihan priimaa. Minua ei haitannut, halusin tuon vanhan roosan värisen tuolin kotiini hinnalla millä hyvänsä. Ulla jäi miettimään asiaa ja mahdollista hintaa tuolille. Olen päättänyt ympäripuhua sen vielä itselleni, tiedätte sitten kun käytte paikan päällä ja näette, varattu! Voisihan sen kalkkimaalinkin ostaa ja tuunata itse itselleen roosan tuolin, mutta… Niin, tiedätte minut ja kärsivällisen askartelijaluonteeni.

Kiitän ihanasta illasta Eveliinan taloa sekä Pilvilinnan Annaa! Juuri sitä kotoisaa fiilistä, mitä syksyyn tarvitaan.

Ovatko Annan leipomukset tai Eveliinan talon sisustusjutut itsellesi tuttuja? Mikä on oma syksyn must have-juttusi kotiin?

Mä haluan sitten ratsastaa yksisarvisella!

Näin kipakasti ilmoitti taapero perjantaina kantansa kysymykseen, haluaako poniratsastukseen. Haluaa ja haluaa sitten ratsastaa yksisarvisella! Hihitystäni pidätellen lunastin siis meille kaksi sisäänpääsylippuja Kiviniityn kotieläinpuistoon (alle 90 senttiset pääsevät ilmaiseksi) ja kaksi poniratsastusta. Mietin samalla, minkäköhän tötterön pistän ponin otsaan, jos tallista ei sattumoisin yksisarvista löydy.

Kiviniityn kotieläinpuisto oli vähän koko kesän meidän mennään käymään-listallamme, mutta aina jäi, monesti myös sen takia että uimaranta kutsui. Mutta vielä ehti käymään ja loppuviikosta suuntasimme sinne kolmisin. Sisäänpääsy oli vähän noussut edellisvisiitistä, joka tapahtui reilut kaksi vuotta sitten ja oli nyt 11 euroa/hlö, eli erillistä lasten ja aikuisten hintaa ei enää ollut.

Paikka on siitä ihana, että vaikka parkkipaikka oli täynnä, porukka levittäytyy alueelle jotenkin todella kivasti ja ryysistä ei tule. Hyvin pääsi ajamaan sähköautolla, keinumaan ja pystyi syöttämään eläimiä. Vessajonoja ei ollut. Minua hellytti ajatella, että edellisvisiitillä kuopus oli noin kuusiviikkoinen ja nukkui suurimman osan reissusta, nyt hän ajoi innoissaan sähköautolla ja ratsasti naama loistaen, hyvin kelpasi sarvetonkin poni lopulta.

Kuten viimeksikin, myös nyt oli suurin hitti eläinten syöttäminen. Puput olivat helteestä väsähtäneet, mutta ystävämme marsut tulivat riemuissaan popsimaan tuoretta ruohoa. Esikoinen pyysi useampaan kertaan, voisimmeko ottaa marsun ja viisi marsua omistaneena menin sitten sanomaan, että joo. Vaadin kyllä, että sitten kun on koulussa ja tarpeeksi iso huolehtimaan marsusta, mutta olisikohan silti pitänyt kysyä miehen mielipidettä? Apua! Se pehmeä karva, kuikutus ja nappisilmät ovat vain vastuttamattomia!

Söimme eväät katetussa grillikatoksessa, jossa olikin helteellä hyvä varjo ja tutkimme viileässä metsässä peikon mökin. Siinäkin mielessä Kiviniitty on kiva, ettei se ole suuren suuri kohde jonne uuvahtaa, vaan parissa tunnissa on kohtuu hyvin jo katsellut eläimet, pomppinut pomppulinnassa ja käynyt poniratsastuksessa. Paikka on mielestäni juuri täydellinen pienille lapsille ja huomasin jo nyt 5-vuotiaassa tylsistymistä, kun pikkusisko ei meinannut irrota sähköautoista millään ja oli ihan onnessaan kaikesta.

Vain puolen tunnin ajomatkan päässä Tampereelta on tämä kiva kotieläinpiha ja suosittelen lämpimästi käymään! Kuun puoliväliin asti pääsee arkena ja siitä eteenpäin elokuun ajan viikonloppuisin.

Kuka on piipahtanut paikassa? Aurinkoista alkanutta viikkoa!