Ei minkäänlainen pääsiäinen?

Jotenkin ajattelin, että tänä vuonna pääsiäistä ”ei ole”. Palmusunnuntaina olemme jo reissussa ja virpomiset jäävät, ruohoja ei kannata kasvatella kun ei niitä kukaan ole katsomassa tai kastelemassa ja laitanko koristeita esille, kun kukas niitä katselee. Koin tästä jotenkin vääränlaista oloa, sillä kuten olen kertonut, meillä on kaksi pääsiäislasta. Pääsiäinen on ollut monta vuotta jotenkin sellainen, että teen sen juustokakun, jota söin sairaalasta tullessa, fiilistelen koristeita laittaessa, kuinka niitä laitoin esille ja elin vauvakuplassa. Että eihän sitä pääsiäisperinnettä voi rikkoa tekemällä ei mitään pääsiäistä!

Kun lähdimme reissuun, olin jopa ihan helpottunut. Ei tarvinnut miettiä virpomisasuja ja ekana päivänä hiihtäessään virpomista harmitellut esikoinen totesi, että Rukalla on kyllä kivempaa. Ei tarvinnut mennä perinteiden mukaan. Pääsiäinen tuli, vaikka meillä ei ollut yhtään narsissia tai koristetta esillä. Niitähän näki vaikka missä. Kuusamossa syötiin niin suklaamunia kuin mämmiä. Mitäpä siihen oikeastaan tarvitsee, että pääsiäistä voi viettää!

Olimme ajatelleet saapuvamme vasta sunnuntaina kotiin, mutta tulimmekin jo lauantai-iltana. Eilen sitten sain pestä 7 koneellista pyykkiä ja kaikki toppavaatteet ovat puhtaina kaapeissa ensi talvea varten. Mies oli puoli päivää ulkona pesten autoa ja vaihtaen renkaita, esikoinen oli onnellinen kun sai puuhata kavereiden kanssa taas. Kyllähän se reissussa on sitä jatkuvaa vanhempien kanssa oloa, hän nautti ulkona lämmöstä ja ystävistä. Minä repäisin keskellä päivää ja luin tunnin kirjaa. Ei ollut tarvetta rynnätä ulos aurinkoon, kun oli koko viikon möllöttänyt aamusta iltaan ulkona reissussa! Iltapäivällä juoksin vielä kympin ihmetellen leskenlehtiä ja pölyn määrää. Kyllä se lumi Kuusamossa vielä säästi ihmisen tältä pölyltä! Tsemppiä allergikot, ei varmasti ole helppoa.

Kaikki olivat vähän omissa touhuissaan koko päivän, tavarat löysivät paikkansa ja lapsille tupsahti kotipiirit takaisin. Siinä missä itse kaipaan reissuun, tuntuu että he monesti takaisin kotileikkeihin ja kavereiden luo. Tänään on tarkoitus urheilla lisää, siivota lisää, käydä brunssilla ja ehkäpä leffassa! Sehän on jo traditio suorastaan, kävimme nimittäin viime pääsiäisenä brunssilla ja leffassa katsomassa Petteri Kaniinia!

Pääsiäinen, jonka ei pitänyt olla minkäänlainen pääsiäinen on ollut täynnä yhdessäoloa ja rauhallista menoa. Mummon synttärit ja matkustuskin siihen mahtuivat, mutta olen iloinen, että tulimme jo lauantaina kotiin. Olemme todella harvoin kaikki kotona ilman aikatauluja ja kaksi sellaista päivää tuntuu jo aika luksukselta. Huomasin miehestä, että hänkin lauleskeli eilen ja oli ihanan hyvätuulisen oloinen. Rauhallinen olo, loma ja aurinko näyttää toimivan itse kullekin! Olen nyt ihan ylpeä itsestäni, sillä Kuusamon viikosta kertyi yli 1000 kuvaa vähemmän kuin alkuvuodesta ja keskityin yhteen lajiin. Sen päälle pystyin meikittä möllöttämään kotona pääsiäisenä. Nämä eivät kuulkaa ole niin yksinkertaisia juttuja levottomalle suorittajasielulle, mutta ehkä vähän opin.

Ei minkäänlainen pääsiäinen, eli rauhallinen pääsiäinen olikin tähän väliin just meille sopiva. Tiukasti asetellut servetit, hiki päässä väännetyt pashat ja virpomisoksien teko eivät olleet niitä juttuja, mitä nyt kaivattiin. Rauhallisia päiviä selkeästi kaivataan sen viipotuksen lisäksi ja minäkin rentoudun, kun normaalisti arkena viuhdon päivät yksin lasten kanssa.


haalari POMP DE LUX/ liivi ONLY/ tennarit ADIDAS/ rannekoru BY PIA’S/ korvikset UHANA DESIGN/ aurinkolasit RAYBAN (saatu)

Ja hei, katsotkaa, löysin Jyväskylästä ne narsissitkin kuviin! Päälleni vetäisin liivin, jonka kaivoin esiin keväisin jo aikana ennen kuopusta, sillä alkaa siis olla aika monta ikävuotta takana. Kevät!

Ihanaa kun toiset jaksavat koristella, saa sitten ohikulkijatkin nauttia. Ja huomaatteko, maailman tuskaisin projekti aka hiustenkasvatus alkaa näkyä, nyt mennään omassa inhokkimitassa, mutta jotain on selkeästi tapahtunut!

Ja eikö ole parasta, kun sunnuntaina ei ole sitä inhottavaa sunnuntaioloa, että arki alkaa taas? Vaan saadaan nauttia vielä tänäänkin? Aurinkoista toista pääsiäispäivää jokaiselle!

Äiti ja kälyt juhlivat potkupuvuissa!

Näin siis teimme. Minä ja kaksi upeaa kälyäni (tai toinen on virallisesti sitä vasta kesällä, mutta käytän jo nimitystä) juhlimme potkupuvuissa viikonloppuna. Omani oli jopa lastenmallistosta hankittu. Ai että ovat kuulkaa täydelliset asut lastenjuhliin!

Potkupuku, josta yleisimmin nimitystä jumpsuit käytetään, oli veljeni lanseeraama nimitys. Kun olin vaihtanut verkkarit juhla-asuuni samoin kuin veljeni avovaimo, kuulin selkäni takaa kommentin ”kato Katjallakin on tollainen potkupuku”. Käännyin ihmettelemään asiaa ja näin kälyni kauniin mustan jumpsuitin. Myöhemmin paikalle saapui toinen käly vihreän sävyisessä jumpsuitissaan, joka on sekin ihan huikean kaunis. Voi miksi miksi me emme ottaneet kuvaa näistä kaikista yhdessä? Höh!

Kerroin veljelleni, miksi potkupuku on paras vaate lastenkutsuille. Tiesin, että kodissamme tulee kuuma ihmismäärän myötä, joten oli helpoin olla ilmassa ja kevyessä vaatteessa. Konttasin myös kerran jos toisenkin lattialla nappaamassa pois jaloista isoimmat pudonneet muffinssit ja kakunpalat ja tämä olisi inhottavaa lyhyessä hameessa. Kyykin lasten luona, nostelin heitä, menin portaissa, pyllistelin ties missä. Älyttömän kätevää ilmavassa haalarissa!


haalari POMP DE LUX/ rannekoru BY PIA’S/ korvikset MAANANTAIMALLI

Tämä Pompin Huntsville haalari oli niin mukava, että mietin josko tilaisin lapsillekin kesää varten. Neuletakin kanssa siitä saa viileisiin iltoihin kesäisen, mutta samalla lämmittävän kokonaisuuden. Sokkona tilasin lastenmalliston isoimman koon, 170 cm itselleni ja ajattelin, ettei niin haittaa kesällä jos lahkeet eivät ole superpitkät. Tämä versio olikin aika napakka lantion kohdalta ilman joustoa, joten hetken mietin saanko sen vedettyä päälleni mutta hyvin meni. Jos kaipaat nättiä haalaria kesään, tämä menee ehdottoman hyvin XS-S kokoiselle äidillekin!

Ja vaikka sisällä oli lämmin, aurinkoinen ja pinkki tunnelma juhlissa, pihalla meno oli sitäkin karmeampaa. Satoi vettä ja tuuli niin että tukka lähti päästä. Tampere oli itse asiassa viikonloppuna sisämaan tuulisin paikkakunta sanottiin uutisissa. Tämän vuoksi en edes yrittänyt ulos räntäsateeseen ja tuuleen ottamaan kuvia, vaan ne napattiin nopeasti alakerrassa ensimmäisten vieraiden tullessa jo sisään. Huh, kaikkea sitä pitäisikin yrittää ehtiä hetkessä! Muistan, että tyttöjen synttäreillä on ollut aina ihanaa kuvata kevätauringon tulviessa ikkunoista, mutta tällä kertaa oli toisin ja päivä harmaa, että kattovalot jouduttiin pitämään päällä.

Tykkäätkö itse jumpsuiteista vai ärsyttääkö esimerkiksi vessakäynnit niissä? Oletko tilannut lastenmallistosta itsellesi?

Ajoiko aika kotikutsujen ohi?

Vielä vuosi tai puolitoista sitten sain joka kevät ja syksy monen monta lastenvaatekutsua, monesti niitä tuli samalle merkillekin päällekkäin. Oli uudet Pomp de Luxit, Noshit, Me&I:t, välillä joukkoon mahtui House of Lola tai Milk Copenhagen kutsuja. Itse olen pitänyt niin Pompeja, Miikkareita, Nosheja kuin Silverjungle-kutsuja.

Tänä talvena kävi jotain outoa. Syyskuun jälkeen en ole saanut kutsun kutsua mihinkään. Ne ihmiset, jotka aina niitä järkkäsivät eivät enää ehdi tai jaksa ja sama oli oma vastaukseni, kun Pomp de Luxin myyjä kyseli halukkuuttani pitää kutsut. En kerta kaikkiaan jaksa tämän kaiken muun häsellyksen keskellä.

Lisäksi oli aika, kun esimerkiksi Me&I-vaatteet olivat sellaisia, että tiettyjä kappaleita revittiin käsistä ja niistä sai kirpparilla enemmän kuin uusi oli maksanut. Vauvan torkkupeitosta pulitettiin herkästi 150 euroa, kun tällä viikolla katselin jonkun myyntiyritystä tuollaisesta kultakimpalepeitosta, oli kuvan alle kommentoitu, ettei niillä ole enää mitään arvoa. Mutta mitä tapahtui? Mihin se hurja hype katosi? Ihan mielenkiinnosta tätä pohdiskelin.

Olen aina tykännyt käydä vaatekutsuilla. Istuskella teellä vaihtamassa muutamat kuulumiset, ehkä tilaamassa jotain lapsille. Olen myös tykännyt kutsuja järjestää, tosin välillä kun lapsiakin on iso liuta matkassa, on meno jo vähän kuin pienimuotoisilla lastenkutsuilla. Emäntänä toimiessani olen huomannut, että vaatteiden katsominen on jäänyt täysin ja olen tilannut myöhään illalla jotain vähän vauhdilla ajattelen, että esittelijä varmaan jo haluaa kotiin kellon lähestyessä yhdeksää ja omatkin lapset pitäisi saada unille. Tuotteisiin pitäisi tutustua vielä tarkemmin kotona, jos toimii emäntänä.

Olen perinteisesti Pomp de Luxin kevään mallistosta löytänyt jotain kesävaatetta, jota ollaan käytetty sitten koko kesä, monia esimerkiksi hameita vielä seuraavakin kesä. Meillä on ollut heiltä kaikkea yöppäreistä ulkovaatteisiin ja pääsääntöisesti kaikesta on tykätty lukuun ottamatta huonosti kestäviä sukkiksia. Tyttömäinen tyyli ja yhteen soivat värit ovat ihastuttaneet meidän perheen naisia, omassakin kaapissa on vaatteita lastenmallistoista. Siksi halusinkin tutkia malliston itsekseni siitä huolimatta, etten päässyt kutsuille. Olin muutaman kerran yhteyksissä esittelijään ja kyselin esimerkiksi kokoasioita, oli yllättävän vaikeaa tilata sokkona! Päädyin nyt sitten ottamaan 124cm pitkälle esikoiselle kaiken koossa 134-140cm ja kuopukselle 92cm kaiken koossa 98-104cm. Ja oli ehdottoman oikea valinta, ovat hieman naftia kokoa ja kesäänkin vielä hetki aikaa. Meille kotiutuivat siis kuvissa näkyvät vaatteet ja tänään meinasimme juhlia synttärit noissa keltaisissa Fultondale-mekoissa. Mekkojen pitsit ovat tummansinisiä ja sinisenä päädyin valitsemaan myös neuleen sen ainaisen mustan sijaan!

Mutta mitä olette mieltä? Saitteko ennen paljon kutsuja vaatekutsuille? Tulivatko eteen ruuhkavuodet omassa ystäväpiirissä vai alkaako kotikutsuista mennä vähän hohto? Oletteko huomanneet tällaista? Miltä näyttää kevään uutuudet omaan silmääsi, tykkäätkö Pompin jutuista?

P.S. Kuvien kolmevuotiasta ei ole meikattu, hän kerkesi itse äidin meikkipussille eikä antanut poistaa kaikkea.